tag:blogger.com,1999:blog-5777812214043388700.post5352488682631976399..comments2023-08-13T11:59:00.600+03:00Comments on Tähdenlento Blogi: Arvostelussa: GDW osa 47 - Ouun Soturien KohtaloZombiecahttp://www.blogger.com/profile/15057116804867576068noreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-5777812214043388700.post-7579522579854223432015-09-06T00:38:37.489+03:002015-09-06T00:38:37.489+03:00Olen täysin samaa mieltä siitä kuinka juoni matele...Olen täysin samaa mieltä siitä kuinka juoni matelee eteenpäin. Saaga alkoi hyvin ja ensimmäiset pokkarit olivat todella mielenkiintoisia, mutta nyt monta pokkaria peräkkäin on ollut pelkkää saman asian jauhamista jolloin saaga onkin jo lässähtänyt mielessäni. Ellei se sitten saa oikein loistavaa lopetusta, jota kuitenkin epäilen. Pyörittelin silmiäni kun luin tätä kirjaa, samaa jauhantaa kuinka ohulaiset keräävät voimiaan VIIMEISTÄ kertaa VIIMEISEEN koitokseen, kun se viimeinen koitos on sanottu jo monta kertaa aikaisemmissakin pokkareissa/luvuissa. Ei kovinkaan paljon painoarvoa tällä sanalla siis. En myös tajua kuinka ohulaiset muka vieläkin jaksavat taistella noin hyvin. Hehän tosissaan ovat monta päivää viruneet ruuatta ja suojatta auringolta tuolla ansassa, plus erittäin pahasti haavoittuneitakin ovat kaikki, mutta SILTI ne muka jaksavat antaa turpaan täysin levänneille sotakoirille (joita on myös enemmän ja kaikki 4-5 tähden sotureita, siinä missä Ginin porukassa moni on pelkkiä kertakäyttöisiä rivisotilaita). Takahashi selvästi keksii juonenkäänteitä lennosta, minkä takia moni käänne vaikuttaa puolella perseellä tehdyltä (esim se kuinka Moss uhrautui random koiran vuoksi eikä poikansa takia). Tässä kohtaa hän on kenties viivytellyt loppuratkaisun piirtämistä, koska ei yksinkertaisesti ollut vielä keksinyt miten toteuttaa sitä. Tarinan sisältö on pitkän aikaa tuntunut filleriltä.Narahttps://www.blogger.com/profile/03072189910973077661noreply@blogger.com