Arvostelussa GDW osa 43 - Murtakaa saartorengas!

Osan 43 on jälleen talvimaisemaa, mutta ei se mitään. Weed on jostain syystä kansikuvassa vähän hölmön näköinen. Näyttää siltä, että se katsoo vähän kieroon. Muuten kansikuva on ihan ok. Ei kuitenkaan sellainen, mikä herättäisi erityistä mielenkiintoa.

Tämä osa oli hyvin taistelun täytteinen. Weed itse esiintyi osassa vain parin kuvan verran, mutta sotakoiria ja Ginin joukkoja senkin edestä, mikä on mielestäni mainiota, sillä nyt jännitys tiivistyy ja saa nähdä, milloin Weed joukkoineen tulee apuun ja ennen kaikkea, millä tavoin!

Kuten jo olen aiemmin maininnut, sotakoirat ovat ehkä jo liiankin kekseliäitä ansojensa kanssa, mutta toisaalta se on hyvä, sillä se haastaa Takahashin tarinan kirjoittajana keksimään mitä erilaisempia kuvioita ansioista selviämiseen. Yllätyin Maximin ja Aramin keskustelusta ja siitä, että Aram on itse asiassa velkaa henkensä pelastamisesta. Oli hienoa lukea pätkä kaksikon menneisyydestä sotakoirina ja se toi tilanteeseen uudenlaista fiilistä. Aramin kiduttaminen oli karua katsottavaa ja kertoi siitä, miten julma ihminen on. Toisaalta osasin kylläkin odottaa, että Maxim saisi jonkun sotakoirista puolelleen Victorin kukistamiseksi, mutta toistaiseksi Aram näyttäisi pysyvän Victorin helmoissa. Aram kylläkin osoittaa jo taipumistaan Maximin puheisiin, antoihan se tälle mahdollisuuden hyökätä Victorin kimppuun. Luulenpa, että homma alkaa mukavasti kääntyä hiljalleen Victoria vastaan, vaikka tähän meneekin selvästi aikaa. Se on toisaalta hyvä, sillä se osoittaa, etteivät sotakoiratkaan anna hevin periksi aatteistaan, vaan ovat oikeasti sitä, mitä sanovat olevansa. 

Venäjän sotakoirat -saaga on ollut pitkä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tämä on selkeästi parempi verrattuna aiempiin saagoihin, nimittäin mielenkiinto lukemiseen säilyy ja tuntuu, että pahiskin on tällä kertaa todella varteenotettava. Toivon kädet ristissä, ettei Takahashi pilaa saagan loppumista millään huonolla itsemurhalla. Tarina saisi loppua jollain aivan uudenlaisella tavalla!

Kohdassa, jossa Moss jää sotakoirien hampaisiin hitautensa takia, odotin jo jonkun hahmon kuolemaa, mutta sellaista ei kuitenkaan toistaiseksi tullut vastaan. Koirien jäädessä ansaan kallionseinämien ja sotakoirien väliin muistuttaa minua tilanteesta, jossa Ben ja Moss joukkoineen jäivät ansaan kraateriin GNG:ssä. Saa nähdä, miten koirat saavat itsensä pois tilnnteesta. 

Kummallista kyllä, en yleensä tykkää osista, joissa on paljon taistelua putkeen, mutta tämä osa oli selkeä poikkeus aiempiin. Tässä ei nimittäin vain taisteltu, vaan lukija saa miettiä sotakoirien aivoituksia, erityisesti nyt Maximin ja Aramin välistä suhdetta. Mielenkiinnolla seuraavaa osaa odotellessa..