Sain haasteen Smurffilta, joka pitää Dog's life blogia. Käykäähän kurkkaamassa :)
Säännöt:
• Kerro 11 asiaa itsestäsi.
• Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
• Keksi 11 uutta kysymystä.
• Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
• Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.
11 faktaa minusta:
- Minut on tunnettu netissä aiemmin nimillä: Wanda ja Weed.
- Olen 20-vuotias
- Opiskelen aikuisopistossa parturi-kampaajaksi
- Asun vanhempieni katon alla(vieläkin)
- Olen seurustellut poikaystäväni kanssa päälle 2 vuotta
-...ja olemme kihloissa.
- Rakastan kauhuelokuvia
- Minulla ei ole lemmikkejä
- Tykkään suklaasta ja syön sitä lähes päivittäin
- Harrastan itämaista tanssia jo viidettä vuotta
- Tykkään haasteista
Haastajan kysymykset minulle:
1. Paras saamasi joululahja?
- Tänä vuonna? Varmaankin poikaystävältäni saama Alchemic Gothicin koru :3
2. Lempi koirarotusi?
- Akita
3. Luetko paljon kirjoja?
- Aika vähän nykyään. Hyvin harvoin.
4. Paras Disneyn klassikko-elokuva?
- Jaa-a, kaikki kun ovat hyviä.. Mutta varmaan Leijona Kuningas.
5. Lempivuodenaikasi?
- Kesä.
6. Minkälainen puhelin sinulla on?
- Nokian C2. Vihaan kosketusnäyttöjä, joten perusnäppäin puhelin on tuo.
7. Keräiletkö Ginga-tavaraa?
- Juu :D
8. Oletko käynyt ulkomailla?
- Ruotsissa, Virossa ja Ranskassa olen käynyt.
9. Missä olet törmännyt tämän haasteen tekijään ensimmäisen kerran?
- Tämän haasteen kautta varmaankin :D
10. Mitä teit tunti sitten?
- Olin tanssitreeneissä.
11. Oletko väsynyt?
- Enpä juuri.
Kysymykseni seuraavalle:
1. Pidätkö enemmän pysty- vai lurppakorvaisista koirista?
2. Mikä on lempi kissarotusi?
3. Onko sinulla silmälasit/piilarit?
4. Ostatko netistä mitään muuta kuin Ginga tuotteita?
5. Kauanko kulutat aikaa tietokoneella päivässä?
6. Harrastako mitään(jos Gingaa ei lasketa)?
7. Minkä nimen antaisit lapsellesi(saat päättää sukupuolen)?
8. Mikä on suosikki blogisi?
9. Suositko enemmän S- vai K-markettia?
10. Mitä esittäisit Talentissa, jos sinut pakotettaisiin menemään sinne?
11. ..Entä minkä laulun esittäisit Idolsissa, jos sinut sinne pakotettaisiin?
Haastan:
- Anttu
Blogi, joka on omistettu Yoshihiro Takahashin Ginga -sarjoille.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
perjantai 28. joulukuuta 2012
Materialismi maniaa
Tässä postauksessa kerron teille hieman tästä keräilyharrastuksestani. Olen koonnut tähän tekstiin minulta kysyttyjä kysymyksiä niin täällä netissä kuin ulkomaailmassakin. Videopostausta en vielä tähän postaukseen saanut aikaiseksi, mutta yritän sen mahdollisimman pian kuvata toiveidenne mukaisesti :)
Milloin aloitit keräilyn?
- Aloitin keräilyn jo hyvin kauan sitten. Taisin tällöin olla ylä-asteella. Äitini osti minulle Huuto.netistä englanniksi käännetyt Weed mangat 1-3, japaninkielisen Riki mangan japaniksi sekä japaninkielisen Weed mangan osa 4. Tätä tosin en laske vielä viralliseksi keräilyksi, koska en tuolloin vielä tiennyt, mitä kaikkea krääsää Gingasta onkaan olemassa. Virallisesti aloitin keräilyn 2011-2012 vuoden vaihteessa yhdessä Antun kanssa. Löysimme sattumalta Urumin nettisivun, josta haltioutuneina tilasimme ensimmäiset GDW figuurimme, joista itse sain Sniperin ja Hiron - juuri ne hahmot, mitä en todellakaan toivonut saavani. Ja siitä se sitten lähti. Vuoden verran olen siis näin virallisesti keräillyt.
Mikä on kokoelmasi rakkain esine?
- Minun on vaikea nimetä ainoastaan yhtä, mutta ehdottomasti listan kärjessä on enolta saamani Hopeanuolen suomidupatut VHS kasetit. Näistä se kaikki alkoi, joten niihin olen ehkä eniten kiintynyt. Toisena tärkeänä voisin mainita Weed pehmoni, jotka ovat arvonsa ja suloisuutensa takia suosikkejani. Rakastan kokoelmani jokaista esinettä yhtä paljon, mutta suosikkini osaan mainita.
Oletko koskaan myynyt/antanut pois mitään kokoelmastasi? Oletko siis tehnyt virheostoksia koskaan?
- Heräteostoksia olen tehnyt muutaman kerran, jolloin ostin Boku No Inu Boku No Weed mangan. Kuvittelin mangan olevan jotekin erityinen, mutta en pitänytkään siitä ja vaihdoin sen kahteen keräilykorttiin. Annoin myös viime arvonnassa kaksi tarraa ja yhden keräilytarrapussukan lahjaksi. Minä kun en tunnetusti mitään tarraihmisiä ole. Muita en ole antanut pois, enkä aiokaan. Nykyisin mietin hyvin tarkkaan, mitä ostan ja millä hinnalla. Pehmot ovat tällä hetkellä ainoita, joihin annan itseni törsätä rahaa.
Mitä kaikkea keräilet?
- Vähän mitä milloin tuntuu. En keräile oikeastaan kokonaisia settejä, lukuunottamatta keräilykortteja. Kerään myös kaikki suomenkieliset mangat ja muutamia näytteitä japanin kielisistä. Tarroja ja kirjanmerkkejä en keräile laisinkaan, vaikka minulla tarroja muutama onkin. Magneetitkaan eivät mitään suursuosikkejani ole, niistäkin minulla on näytteenä yksi kappale. En myöskään ole kovin innostunut mallikuvista, koska niiden aitoudesta ei voi mennä ihan takuuseen. Lähinnä voisin sanoa, että täyden setin haluan ainoastaan keräilykorteista. Haaveena tosin olisi vielä saada muutama pehmolelu ja täysi setti GNG 1. sarjan pieniä figuureja. Niistä minulta ei puutukaan kuin Riki, Oliver, John, Musashi ja toinen Akakabuto.
Minkä oheistuotteen haluaisit palavasti itsellesi, jos ei lasketa niitä, mitä sinulla jo on?
- Ehdottomasti haluaisin GNG lautapelin. Sitä olen jo pidemmän aikaa ihaillut, mutta tuskin sitä koskaan tulen saamaan hintansa ja harvinaisuutensa vuoksi(tosin ei saisi koskaan sanoa ei koskaan). Olisi kiva omistaa myös astioita. Lisäksi haaveilen Gin ja Jerome pehmoleluista, tosin kalliita nekin.
Kuka maksaa keräilysi?
- Minä itse. Vanhemmiltani en ole pyytänyt kahteen vuoteen rahaa. Lisäksi olen täysi-ikäinen, eikä vanhempani kustanna minulle muuta kuin ruuan ja osan laskuista.
Paljonko sinulla on mennyt rahaa Gingaan?
- Voidaan jo varmaan puhua yli tuhannesta eurosta.
Mikä on suosikki extramangasi? Mikä taas oli pettymys?
- Suosikkejani ovat varmaankin Meteor Gin, Weedin tietokirja, Shin Gaidenit ja Riki. Pettymyksenä voisin sanoa tietyllä tapaa Weed Worldin, sillä siinä ei periaatteessa muuta erikoista ole kuin tarrat ja fan art kuvat. Myöskin puhelinluettelo painos on aika samaa settiä. Pidän noista kahdesta kuitenkin, mutta varoituksen sana niille, jotka noita halajavat: ei kannata ostaa, jos ei halua lukea samaa stooria isommassa koossa. Siksi en esimerkiksi ostanut Weed Gaideniakaan.
Mistä ostat kaikki tavarasi?
- Urumista, Futago Shopista, Ginga.fistä, Huuto.netistä ja kavereilta. Kaikki paikat on luotettaviksi todettuja.
Omistatko mitään Orion aiheisia oheistuotteita?
- En. En omista muuta kuin muutaman mangan. Orionistahan ei toistaiseksi ole tehty paljon mitään oheistuotteita, mutta varmasti niitäkin ostan, jos niitä on tullakseen. Figuureja ostaisin mielelläni ja pehmoleluja, jos niitä joskus tulee.
Keräiletkö enemmän GNG vai GDW tuotteita? Kumman oheistuotteista pidät enemmän?
- GDW tuotteita on helpompi saada, joten niitä. GNG tuotteisiin saa nykyään nähdä vaivaa, että niitä saa käsiinsä. GNG tuotteista pidän enemmän, koska ne ovat vanhempia ja niissä on se tietty nostalgia. GDW tuotteissa näkyy sen sijaan jo nykyaika - tuotteet ovat kehittyneempiä, niitä on enemmän ja kuvat ovat konemaisempia tietyllä tapaa.
Tässäpä olisi nyt ainakin näihin kysymyksiin vastaukset. Jos keksit jotakin lisää kysyttävää, kysy ihmeessä, niin lisään vastauksen tähän postaukseen :) Myös ideoita tulevalle videopostaukselle voi antaa.
Milloin aloitit keräilyn?
- Aloitin keräilyn jo hyvin kauan sitten. Taisin tällöin olla ylä-asteella. Äitini osti minulle Huuto.netistä englanniksi käännetyt Weed mangat 1-3, japaninkielisen Riki mangan japaniksi sekä japaninkielisen Weed mangan osa 4. Tätä tosin en laske vielä viralliseksi keräilyksi, koska en tuolloin vielä tiennyt, mitä kaikkea krääsää Gingasta onkaan olemassa. Virallisesti aloitin keräilyn 2011-2012 vuoden vaihteessa yhdessä Antun kanssa. Löysimme sattumalta Urumin nettisivun, josta haltioutuneina tilasimme ensimmäiset GDW figuurimme, joista itse sain Sniperin ja Hiron - juuri ne hahmot, mitä en todellakaan toivonut saavani. Ja siitä se sitten lähti. Vuoden verran olen siis näin virallisesti keräillyt.
Mikä on kokoelmasi rakkain esine?
- Minun on vaikea nimetä ainoastaan yhtä, mutta ehdottomasti listan kärjessä on enolta saamani Hopeanuolen suomidupatut VHS kasetit. Näistä se kaikki alkoi, joten niihin olen ehkä eniten kiintynyt. Toisena tärkeänä voisin mainita Weed pehmoni, jotka ovat arvonsa ja suloisuutensa takia suosikkejani. Rakastan kokoelmani jokaista esinettä yhtä paljon, mutta suosikkini osaan mainita.
Oletko koskaan myynyt/antanut pois mitään kokoelmastasi? Oletko siis tehnyt virheostoksia koskaan?
- Heräteostoksia olen tehnyt muutaman kerran, jolloin ostin Boku No Inu Boku No Weed mangan. Kuvittelin mangan olevan jotekin erityinen, mutta en pitänytkään siitä ja vaihdoin sen kahteen keräilykorttiin. Annoin myös viime arvonnassa kaksi tarraa ja yhden keräilytarrapussukan lahjaksi. Minä kun en tunnetusti mitään tarraihmisiä ole. Muita en ole antanut pois, enkä aiokaan. Nykyisin mietin hyvin tarkkaan, mitä ostan ja millä hinnalla. Pehmot ovat tällä hetkellä ainoita, joihin annan itseni törsätä rahaa.
- Vähän mitä milloin tuntuu. En keräile oikeastaan kokonaisia settejä, lukuunottamatta keräilykortteja. Kerään myös kaikki suomenkieliset mangat ja muutamia näytteitä japanin kielisistä. Tarroja ja kirjanmerkkejä en keräile laisinkaan, vaikka minulla tarroja muutama onkin. Magneetitkaan eivät mitään suursuosikkejani ole, niistäkin minulla on näytteenä yksi kappale. En myöskään ole kovin innostunut mallikuvista, koska niiden aitoudesta ei voi mennä ihan takuuseen. Lähinnä voisin sanoa, että täyden setin haluan ainoastaan keräilykorteista. Haaveena tosin olisi vielä saada muutama pehmolelu ja täysi setti GNG 1. sarjan pieniä figuureja. Niistä minulta ei puutukaan kuin Riki, Oliver, John, Musashi ja toinen Akakabuto.
Minkä oheistuotteen haluaisit palavasti itsellesi, jos ei lasketa niitä, mitä sinulla jo on?
- Ehdottomasti haluaisin GNG lautapelin. Sitä olen jo pidemmän aikaa ihaillut, mutta tuskin sitä koskaan tulen saamaan hintansa ja harvinaisuutensa vuoksi(tosin ei saisi koskaan sanoa ei koskaan). Olisi kiva omistaa myös astioita. Lisäksi haaveilen Gin ja Jerome pehmoleluista, tosin kalliita nekin.
Kuka maksaa keräilysi?
- Minä itse. Vanhemmiltani en ole pyytänyt kahteen vuoteen rahaa. Lisäksi olen täysi-ikäinen, eikä vanhempani kustanna minulle muuta kuin ruuan ja osan laskuista.
Paljonko sinulla on mennyt rahaa Gingaan?
- Voidaan jo varmaan puhua yli tuhannesta eurosta.
Mikä on suosikki extramangasi? Mikä taas oli pettymys?
- Suosikkejani ovat varmaankin Meteor Gin, Weedin tietokirja, Shin Gaidenit ja Riki. Pettymyksenä voisin sanoa tietyllä tapaa Weed Worldin, sillä siinä ei periaatteessa muuta erikoista ole kuin tarrat ja fan art kuvat. Myöskin puhelinluettelo painos on aika samaa settiä. Pidän noista kahdesta kuitenkin, mutta varoituksen sana niille, jotka noita halajavat: ei kannata ostaa, jos ei halua lukea samaa stooria isommassa koossa. Siksi en esimerkiksi ostanut Weed Gaideniakaan.
Mistä ostat kaikki tavarasi?
- Urumista, Futago Shopista, Ginga.fistä, Huuto.netistä ja kavereilta. Kaikki paikat on luotettaviksi todettuja.
Omistatko mitään Orion aiheisia oheistuotteita?
- En. En omista muuta kuin muutaman mangan. Orionistahan ei toistaiseksi ole tehty paljon mitään oheistuotteita, mutta varmasti niitäkin ostan, jos niitä on tullakseen. Figuureja ostaisin mielelläni ja pehmoleluja, jos niitä joskus tulee.
Keräiletkö enemmän GNG vai GDW tuotteita? Kumman oheistuotteista pidät enemmän?
- GDW tuotteita on helpompi saada, joten niitä. GNG tuotteisiin saa nykyään nähdä vaivaa, että niitä saa käsiinsä. GNG tuotteista pidän enemmän, koska ne ovat vanhempia ja niissä on se tietty nostalgia. GDW tuotteissa näkyy sen sijaan jo nykyaika - tuotteet ovat kehittyneempiä, niitä on enemmän ja kuvat ovat konemaisempia tietyllä tapaa.
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Vanha parta muistelee
Oikein hyvää joulua vielä täältä blogin puolelta rakkaille lukijoilleni! Toivottavasti teidän joulunne on mennyt hyvin, minun meni aikas mukavasti isovanhempieni luona Perhossa Keski-Pohjanmaalla. Joululahjoistani voi lueskella halutessaan tarkemmin Gothic Chic - Satanica blogistani.
Sitten tämän päivän kirjoituksen aiheeseen. Vieläkö vanhat Ginga-fanit muistavat ajan, jolloin ei vielä tiedetty Weedistä, Hopeanuolen leikkaamattomasta versiosta tai oheistuotteista? Tuolloin elettiin suunnilleen 90-lukua. Silloin Suomessa ei ollut olemassa kuin vain leikatut VHS:ät ja kaikki kuvittelivat takakannen väärän tekstin takia, että Hopeanuoli olisi amerikkalainen sarja. Lukihan sentään alkuperäisen nimen kohdalla Silver Fang Ginga Nagareboshi Ginin sijaan ja Akitan perfektuuri oli muutettu kätevästi Alaskan erämaiksi. Tuohon aikaan nimittäin Amerikka oli kova sana, eikä Japani ollut läheskään yhtä suosittu. Siksi siis tekstit olivat muutettu.
Muistan hyvin, miten kavereideni kanssa puimme Hopeanuolen "alkuperäistä nimeä". "Silver Fang.. Mutta sehän tarkoittaa Hopeahammasta, ei Hopeanuolta. Oikeasti suomennoksen pitäisi olla Silver Arrow. Ehkäpä nimi on muutettu, ettei ihmiset alkaisi vertailemaan Valkohammasta ja Hopeanuolta keskenään." Tuolloin myös spekuloitiin, miltä Hopeanuolen tulevaisuus näyttäisi, millaisia hänen jälkeläisensä olivat jne. Keksimme kavereideni kanssa monenlaisia ehdokkaita Hopeanuolen pojiksi, mm. Kultanuoli ja Valkonuoli ja monia muita hupaisia nimiä. Kultanuoleksi nimesimme myös mm. Ginin ruskeanvärisen sisaren. Samoihin aikoihin keksin tismalleen Rigelin näköisen hahmon, tosin sillä oli Ginin tapaan arvet päässä. Nimeä tuolle hahmolle en muista, vaikka kuinka yritän. Kyseinen hahmo oli myöskin yhteen aikaan alteregoni nettimaailmassa.
Kun tietokoneita ja nettiä ei vielä ollut, puhuttiin vain Hopeanuolesta. Pohdittiin myös leikatun suomidupin epäselviä kohtia, kuten Rikin yhtäkkistä kuolemaa ja sille keksittiin vaikka mitä ihmeellisiä syitä. Myös karhutaistelu Mutsussa oli hyvin epäselvä ja kuvittelin sen aina olevan Ginin haaveiluita tulevasta. Myös Akatoran yhtäkkinen poissaolo ihmetytti ja moni muukin asia, joita en jaksa edes alkaa muistamaan. Leikimme myös aina talvisin ulkona Hopeanuolta isoilla lumiröykkiöillä, joita lumiaurat olivat kasanneet. Nämä vuoret olivat sitten Akakabuto, Madara ja Mosa tai jokin random kieleke. Oli hauskaa liukua muka haavoittuneena alas ja tulla kotiin hengästyneenä ja haalarit märkänä. Tuota aikaa kaipaan ehkä kaikista eniten nykyään.
Ollessani kuudennella luokalla, eräs hyvä ystäväni kertoi minulle, että Hopeanuolelle on jatko-osa Weed. En uskonut sitä, koska Weedin nimi kuulosti liian englantilaiselta minun makuuni ja väitin kiven kovaa, että Hopeanuoli ei jatku, eikä mitään viidettäkään osaa ole olemassa. Noh, kerran sitten nettiin ensimmäisiä kertoja päästyäni kirjoitin osoiteriville tuon legendaarisen osoitteen: www.hopeanuoli.com. Sivu todellakin vei minut kyseiselle sivulle ja sieltä todella löytyi Hopeanuolen jatko-osasta juttua. En voinut uskoa silmiäni ja tunsin itseni hirveäksi idiootiksi. Tietysti innostuin Weedistä yhtä paljon kuin Hopeanuolesta, yhdessä vaiheessa olin jopa enemmän kiinnostuneempi Weedistä kuin GNG:stä.
Netissä tuli tutustuttua monenlaisiin Ginga-aiheisiin sivustoihin. Joissakin väitettiin Johnin ja Jeromen olevan sukulaisia, Lector oli muutettu Sanderiksi ja kogien vanhinta luultiin Kurojakiksi hamaan loppuun saakka. Olin muuten erittäin iloinen siitä, että netistä sain vihdoinkin selville Kurojakin nimen. Sitähän ei suomidupissa koskaan mainittu. Tuota Jeromen ja Johnin sukulaisuutta en koskaan uskonut, vaikka ovatkin keskenään hyvin samannäköisiä. Sen sijaan petyin tosi paljon, kun Kogien vanhin ei ollutkaan Kurojaki, vaan joku muu tuleen hypännyt koga.
Ennen Gingan kulta-aikaa, Suomessa ja varmasti muuallakin maailmassa, oli liikkeellä paljon myyttejä, joista pari kerroinkin tuossa ylempänä. Ginin sisaruksille oli keksitty nimet Hiyan ja Giyan mangan perusteella, vaikka todellisuudessa kaksikolla ei nimiä ole. Myös Beniä ja Mossia kuviteltiin aina sukulaisiksi samanlaisten kasvokuviointien takia ja kivenkovaa väitettiin, että Weedistä ei koskaan tultaisi animea tekemään - toisin kävi! Myös Mayaa pidettiin Kurojakin puolisona, vaikka tämä on oikeasti uros. Noiden myyttien aikana oli paljon Ginga aiheisia roolipelejä, kuten Weed's Future ja Cliché, joista tarkemmin tekstissäni Creating A Legend. Ginga-roolipelien kulta-ajan alkutaipaleilla ei vielä oltu suomennettu leikkaamatonta versiota ja niinpä porukka latailikin koreaksi dupattuja pätkiä Best Anime nimiseltä sivustolta. Itsekin latailin niitä ja tein niistä musiikkivideoita, jotka vieläkin mokomat möllöttävät Youtubessa, eivät tosin nykyisen nimimerkkini takana, mutta jos joku haluaa nauraa teiniaikojen mestariteoksilleni, niin klikkaahan tästä. Musiikkeina olen käyttänyt metallia laidasta laitaan, joten varoituksen sananen :D
Täytyy kyllä myöntää, että kaipaan tietyllä tapaa ihan hirveästi niitä aikoja, kun Hopeanuolesta puhuttiin Hopeanuolena, eikä Weedistä sun muista hienouksista tiedetty mitään. Ei tietenkään sovi unohtaa, että nämä viimeisimmät vuodet ovat olleet ehdottomasti Ginga-sarjan kulta-aikaa mangojen suomentamisen ja Takahashin vierailun osalta, mutta 80-90-luvuilla syntyneet ymmärtänee mitä tarkoitan tällä kaipuulla. Kaipaan erityisesti aikoja, jolloin olin vielä nuori ja kaverieni kanssa leikimme Hopeanuolta sekä tietysti vanhoja Ginga roolipelejä ja nettisivuja. Oli tietyllä tapaa hauskaa olla epätietoinen monesta nykyään päivänselvästä asiasta, kuten Pink Dragonin ja Madaran sukupuolet ja susiosasta. Susiosasta puheen ollen. Luulin aina, että sudet esiintyisivät mangassa Akakabuto taistelun aikaan ja ne olisivat "pahiksia". Näin luulin niin kauan, kunnes luin GNG mangan kokonaan ja petyin kyllä aika paljon - susiosa kun ei yksinään koskaan ole oikein minun juttuni ollut.
Nyt minua kiinnostaakin tietää, millaisia muistoja teiltä on vanhoilta ajoilta? Mitä asioita menneisyydestä kaipaatte?~
Sitten tämän päivän kirjoituksen aiheeseen. Vieläkö vanhat Ginga-fanit muistavat ajan, jolloin ei vielä tiedetty Weedistä, Hopeanuolen leikkaamattomasta versiosta tai oheistuotteista? Tuolloin elettiin suunnilleen 90-lukua. Silloin Suomessa ei ollut olemassa kuin vain leikatut VHS:ät ja kaikki kuvittelivat takakannen väärän tekstin takia, että Hopeanuoli olisi amerikkalainen sarja. Lukihan sentään alkuperäisen nimen kohdalla Silver Fang Ginga Nagareboshi Ginin sijaan ja Akitan perfektuuri oli muutettu kätevästi Alaskan erämaiksi. Tuohon aikaan nimittäin Amerikka oli kova sana, eikä Japani ollut läheskään yhtä suosittu. Siksi siis tekstit olivat muutettu.
Muistan hyvin, miten kavereideni kanssa puimme Hopeanuolen "alkuperäistä nimeä". "Silver Fang.. Mutta sehän tarkoittaa Hopeahammasta, ei Hopeanuolta. Oikeasti suomennoksen pitäisi olla Silver Arrow. Ehkäpä nimi on muutettu, ettei ihmiset alkaisi vertailemaan Valkohammasta ja Hopeanuolta keskenään." Tuolloin myös spekuloitiin, miltä Hopeanuolen tulevaisuus näyttäisi, millaisia hänen jälkeläisensä olivat jne. Keksimme kavereideni kanssa monenlaisia ehdokkaita Hopeanuolen pojiksi, mm. Kultanuoli ja Valkonuoli ja monia muita hupaisia nimiä. Kultanuoleksi nimesimme myös mm. Ginin ruskeanvärisen sisaren. Samoihin aikoihin keksin tismalleen Rigelin näköisen hahmon, tosin sillä oli Ginin tapaan arvet päässä. Nimeä tuolle hahmolle en muista, vaikka kuinka yritän. Kyseinen hahmo oli myöskin yhteen aikaan alteregoni nettimaailmassa.
Kun tietokoneita ja nettiä ei vielä ollut, puhuttiin vain Hopeanuolesta. Pohdittiin myös leikatun suomidupin epäselviä kohtia, kuten Rikin yhtäkkistä kuolemaa ja sille keksittiin vaikka mitä ihmeellisiä syitä. Myös karhutaistelu Mutsussa oli hyvin epäselvä ja kuvittelin sen aina olevan Ginin haaveiluita tulevasta. Myös Akatoran yhtäkkinen poissaolo ihmetytti ja moni muukin asia, joita en jaksa edes alkaa muistamaan. Leikimme myös aina talvisin ulkona Hopeanuolta isoilla lumiröykkiöillä, joita lumiaurat olivat kasanneet. Nämä vuoret olivat sitten Akakabuto, Madara ja Mosa tai jokin random kieleke. Oli hauskaa liukua muka haavoittuneena alas ja tulla kotiin hengästyneenä ja haalarit märkänä. Tuota aikaa kaipaan ehkä kaikista eniten nykyään.
Ollessani kuudennella luokalla, eräs hyvä ystäväni kertoi minulle, että Hopeanuolelle on jatko-osa Weed. En uskonut sitä, koska Weedin nimi kuulosti liian englantilaiselta minun makuuni ja väitin kiven kovaa, että Hopeanuoli ei jatku, eikä mitään viidettäkään osaa ole olemassa. Noh, kerran sitten nettiin ensimmäisiä kertoja päästyäni kirjoitin osoiteriville tuon legendaarisen osoitteen: www.hopeanuoli.com. Sivu todellakin vei minut kyseiselle sivulle ja sieltä todella löytyi Hopeanuolen jatko-osasta juttua. En voinut uskoa silmiäni ja tunsin itseni hirveäksi idiootiksi. Tietysti innostuin Weedistä yhtä paljon kuin Hopeanuolesta, yhdessä vaiheessa olin jopa enemmän kiinnostuneempi Weedistä kuin GNG:stä.
Netissä tuli tutustuttua monenlaisiin Ginga-aiheisiin sivustoihin. Joissakin väitettiin Johnin ja Jeromen olevan sukulaisia, Lector oli muutettu Sanderiksi ja kogien vanhinta luultiin Kurojakiksi hamaan loppuun saakka. Olin muuten erittäin iloinen siitä, että netistä sain vihdoinkin selville Kurojakin nimen. Sitähän ei suomidupissa koskaan mainittu. Tuota Jeromen ja Johnin sukulaisuutta en koskaan uskonut, vaikka ovatkin keskenään hyvin samannäköisiä. Sen sijaan petyin tosi paljon, kun Kogien vanhin ei ollutkaan Kurojaki, vaan joku muu tuleen hypännyt koga.
Täytyy kyllä myöntää, että kaipaan tietyllä tapaa ihan hirveästi niitä aikoja, kun Hopeanuolesta puhuttiin Hopeanuolena, eikä Weedistä sun muista hienouksista tiedetty mitään. Ei tietenkään sovi unohtaa, että nämä viimeisimmät vuodet ovat olleet ehdottomasti Ginga-sarjan kulta-aikaa mangojen suomentamisen ja Takahashin vierailun osalta, mutta 80-90-luvuilla syntyneet ymmärtänee mitä tarkoitan tällä kaipuulla. Kaipaan erityisesti aikoja, jolloin olin vielä nuori ja kaverieni kanssa leikimme Hopeanuolta sekä tietysti vanhoja Ginga roolipelejä ja nettisivuja. Oli tietyllä tapaa hauskaa olla epätietoinen monesta nykyään päivänselvästä asiasta, kuten Pink Dragonin ja Madaran sukupuolet ja susiosasta. Susiosasta puheen ollen. Luulin aina, että sudet esiintyisivät mangassa Akakabuto taistelun aikaan ja ne olisivat "pahiksia". Näin luulin niin kauan, kunnes luin GNG mangan kokonaan ja petyin kyllä aika paljon - susiosa kun ei yksinään koskaan ole oikein minun juttuni ollut.
Nyt minua kiinnostaakin tietää, millaisia muistoja teiltä on vanhoilta ajoilta? Mitä asioita menneisyydestä kaipaatte?~
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Arvostelussa: Shin Gaiden - Sankaritarinoita 1
Itse omistan tämän ja kakkososan japaninkielisinä(ykkösosan voitin muuten arvonnassa ja se oli Takahashin lahjoittama. Arvonta taisi olla Kaksoissolan tai Urumin Facebook sivulla) ja pidän niistä tosi paljon. Siksi olenkin mielissäni, että kansikuva oli säästetty lähestulkoon samanlaiseksi ja tuo "Hopeanuoli" logo on tosi kiva lisä. Myös suomennos "sankaritarinoita" on mieleeni.
Myös lopussa oli pienet kerronnat Hopeanuoli hahmoista alkaen Akakabuto saagasta susisaagaan. Kuvan kuitenkin otin heti ensimmäiseltä sivulta antamaan osviittaa esittelyistä. Yllättäen otin kuvan sivusta, jossa on suosikkihahmoni Gin.
Mutta sitten itse tarinoihin:
Suruviestin viejät
Idea tarinassa oli ihan kiva, mutta mielestäni se on aika turha siihen nähden, että ketä kiinnostaa lukea tällaista osittain randomia sarjakuvaa. Tässä ei selviä oikeastaan mitään oleellista liittyen Ginga hahmoihin ja koko tarinan idea on sekä hyvä, että huono. Piirrostyylikään ei oikein ollut mieleeni ja koko tarinan idea meni loppujen lopuksi vain kahden lauman välisen kiistan selvittelyyn, eikä itse viestinviemiseen. Alussa toki koirat juoksentelivat ympäri Japania kertomassa Oussa kuolleiden läheisille sotureiden kohtalosta. Takahashi itse myöntääkin tarinan lopussa olevasta pienessä tekstinpätkässä, että hän innostui ideasta todella paljon, mutta sarjakuvaa olikin tosi vaikea tehdä - ja se ehkä näkyykin tässä. Jotenkin japaninkielinen Shin Gaiden antoi tästä vähän paremman kuvan. Kuvittelin tarinan jotenkin toisenlaiseksi, kun sitä aikanaan kuvaluin innokkaana.
Suosikkikohtaukseni tässä oli kohta, jossa Gin lähti ottamaan selvää "pahislauman" aikeista ja päätyikin sitten lopulta luolaan, jossa oli haavoittuneita naaraita ja sotilaita. Luolassa Gin tapaa hyvislauman johtajan vaimon. Oli pakko ottaa kuva siitä, sillä tämä on ehdottomasti jostain syystä suosikkikuvani tässä tarinassa:
Pidin myös siitä, kun Gin, Smith ja Chutora päättivät olla paljastamatta nimiään kummallekaan laumalle, ennen kuin tietäisivät, kumpi oli riidan aiheuttanut. Niinpä Smith keksi koirille hauskat -suke päätteiset nimet. Gin taisi olla Wosuke, joka mielestäni on hieno nimi. Sen sijaan muusta Smithin kekkuloinnista en niin pitänyt, koska se välillä jollain lailla pilasi tarinan juonta. Suomennos oli tehty mielestäni oikein kivasti. Tönkköys alkaa pikku hiljaa kadota ja hyvä niin.
Tämä tarina olisi ehdottomasti saanut olla pidempi ja se olisi saanut keskittyä enemmänkin koirien viestinviemiseen, eikä tähän laumojen kiistan selvittämiseen. Tällaisesta aiheesta on varmasti vaikea tehdä kunnollista tarinaa, joten Takahashin asemassa olisin ehkä tehnyt tarinan jostakin muusta aiheesta, vaikkapa siitä, kun Gin tapaa Sakuran tai jostakin muusta oleellisesta, joka faneja kiinnostaisi ehkä enemmän.
Kain kolme veljestä
Vaikka kaiveljekset eivät ole mitään suurimpia suosikkejani, mutta olen aina pitänyt tämän japaninkielisestä nimestä Kai No San Kyodai. Jo japaninkielisessä versiossa tämän tarinan pystyi helposti kuvalukemaan, sillä tapahtumat ovat lukijalle jo entuudestaan tuttuja. Tässä osassa kaiveljesten lapsuuden tapahtumia on vain kerrottu tarkemmin, minkä takia ainakin minulle tulee sellainen fiilis tätä lukiessa, että " joo joo, tiedetään. Seuraava sivu!". Olisin mieluummin lukenut jotain muuta tarinaa veljeksistä.
Benin osa tässä tarinassa jää harmillisen lyhyeksi. Japaninkielisessä versiossa sain sellaisen kuvan, että Ben olisi huolehtinut veljeksistä pidempään ja kohdellut heitä kuin lapsia, mutta Ben vaikutti tässä todella jämptiltä huomauttaessaan Kurotoralle tämän silmän menetyksestä. Tarinassa kuitenkin tulee paremmin ilmi se, että Akatora on porukan niin sanottu johtajahahmo. Akatoran rohkeutta korostetaan hyvin paljon. Myös Chutoran korvanmenetykselle löytyy syy tässä tarinassa.
Vaikka tarina ei miksikään suosikikseni päässyt, olin iloinen, että Akatoran kuolema näytettiin uudelleen. Oli hauska vertailla GNG mangaan, miten eri tavalla tapahtumat oli piirretty ja kirjoitettu. Pidin enemmän ehkä tästä Shin Gaidenin versiosta enemmän, sillä GNG:ssä Akatoran kuolema tuntuu olevan vain sellainen " jaha. se kuoli. jatkuu." - juttu. Akatora pääsi viimeisellä matkallaan muistelemaan veljesten lapsuutta ja suurimpia hetkiä.
Lonely Ron
Viimeinkin tuon Ronin kaikoiraystävän nimi selvisi! Se on Buru, joka mielestäni on aika kiva nimi. Tarinassa esiintyi myös supersuloinen koira Mimi ja tässäkin tarinassa päästiin selvittelemään kiistoja. Ron ja Buru siis auttoivat Mimiä ja tämän isää pääsemään eroon Wolf nimisestä sudesta, jonka kanssa Ron pääsi mittelöimään.
Tästä tarinasta pidin kyllä. Vähän vaihtelua noille Ginga tarinoille. Tosi harmi, että tämä Ron tarina alkaa vähän kesken, kun aiemmat osat ovat jossain toisessa mangassa. Olisipa tähän Shin Gaideniin saatu edes ne ensimmäiset osat, mutta kyllähän tämäkin kelpaa. Ron on mielestäni tosi symppis hahmo. Vaikka se onkin luonteeltaan aika lähellä Giniä ja Weediä, se on tosi suloinen ollessaan iso ja kömpelö, mutta silti todella kiltti. Ron on kuitenkin ehkä lauhkeampi kuin aiemmat sankarimme, mikä on hyvää vaihtelua.
Ronin ystävästä Burusta en niin pitänyt. Se tuntui koko ajan äksyilevän ja huutavan, kuten kaikoiran pitääkin, mutta en silti hänestä pitänyt. Mimistä pidin sen sijaan aika paljon. Se oli niin suloinen, vaikkakin naaraana siitä oli tehty tosi avuton. Tarina loppui pieneen vitsailuun, jossa Buru puraisee Ronia takamuksesta. Tässä muuten vielä lopuksi pieni pätkä, jossa Takahashi kertoo taustaa Ron tarinalle. Tällainen samanlainen pätkä oli kaikkien tarinoiden lopussa.
Olen erittäin onnellinen, kun meille suomalaisille on annettu mahdollisuus lukea Takahashin tuotantoa GNG:n ja GDW:n lisäksi. On todella ihanaa lukea tällaisia extramangoja, sillä niissä on kuitenkin aina oma viehätyksensä. En olisi uskonut, että Suomessa koskaan tultaisiin julkaisemaan mitään muuta näiden perusmangojen lisäksi, mutta nythän meillä on jo extrana Meteor Gin, Riki ja kohta molemmat Shin Gaidenit. Enää puuttuu GDW:n tietokirja.
Shin Gaiden 2 ilmestyy 5.3.2013. Sen suhteen minulla on ehkä suuremmat odotukset kuin tämän ykkösosan, sillä kakkososassa pääsemme lukemaan Benizakuran lapsuudesta ja monesta muustakin mielenkiintoisesta.
Btw, kannattaa muuten ostaa Shin Gaiden joltakin peruskaupasta kirjakaupan sijaan. Kuulin, että joku oli Akateemisessa joutunut tästä kirjasesta maksamaan 12 euroa. Itse ostin oman osani lähimmältä R-kioskilta ja maksoin vain 6,90e.
Tältäpä se sitten näyttää. Manga oli aika paksu ja siinä oli pari kivaa extraa. Heti kannen jälkeen on yksi värikuva Akakabuto taistelusta. Otinpa siitäkin sitten kuvan, kun mielestäni se on todella hieno:
Kuvasta välittyy hyvin kiihkeä viha, rohkeus ja ehkä pelkokin. Aivan ihana kuva.
Suruviestin viejät
Idea tarinassa oli ihan kiva, mutta mielestäni se on aika turha siihen nähden, että ketä kiinnostaa lukea tällaista osittain randomia sarjakuvaa. Tässä ei selviä oikeastaan mitään oleellista liittyen Ginga hahmoihin ja koko tarinan idea on sekä hyvä, että huono. Piirrostyylikään ei oikein ollut mieleeni ja koko tarinan idea meni loppujen lopuksi vain kahden lauman välisen kiistan selvittelyyn, eikä itse viestinviemiseen. Alussa toki koirat juoksentelivat ympäri Japania kertomassa Oussa kuolleiden läheisille sotureiden kohtalosta. Takahashi itse myöntääkin tarinan lopussa olevasta pienessä tekstinpätkässä, että hän innostui ideasta todella paljon, mutta sarjakuvaa olikin tosi vaikea tehdä - ja se ehkä näkyykin tässä. Jotenkin japaninkielinen Shin Gaiden antoi tästä vähän paremman kuvan. Kuvittelin tarinan jotenkin toisenlaiseksi, kun sitä aikanaan kuvaluin innokkaana.
Suosikkikohtaukseni tässä oli kohta, jossa Gin lähti ottamaan selvää "pahislauman" aikeista ja päätyikin sitten lopulta luolaan, jossa oli haavoittuneita naaraita ja sotilaita. Luolassa Gin tapaa hyvislauman johtajan vaimon. Oli pakko ottaa kuva siitä, sillä tämä on ehdottomasti jostain syystä suosikkikuvani tässä tarinassa:
Ginin ilme on tässä kuvassa niin lutuinen<3 Tässä kohtaa tulee sellainen kiva fiilis. Ihanaa tuo Ginin teitittely. Harmi, että hyvin harva nuori osaa sitä nykypäivänä enää tehdä.
Tämä tarina olisi ehdottomasti saanut olla pidempi ja se olisi saanut keskittyä enemmänkin koirien viestinviemiseen, eikä tähän laumojen kiistan selvittämiseen. Tällaisesta aiheesta on varmasti vaikea tehdä kunnollista tarinaa, joten Takahashin asemassa olisin ehkä tehnyt tarinan jostakin muusta aiheesta, vaikkapa siitä, kun Gin tapaa Sakuran tai jostakin muusta oleellisesta, joka faneja kiinnostaisi ehkä enemmän.
Kain kolme veljestä
Vaikka kaiveljekset eivät ole mitään suurimpia suosikkejani, mutta olen aina pitänyt tämän japaninkielisestä nimestä Kai No San Kyodai. Jo japaninkielisessä versiossa tämän tarinan pystyi helposti kuvalukemaan, sillä tapahtumat ovat lukijalle jo entuudestaan tuttuja. Tässä osassa kaiveljesten lapsuuden tapahtumia on vain kerrottu tarkemmin, minkä takia ainakin minulle tulee sellainen fiilis tätä lukiessa, että " joo joo, tiedetään. Seuraava sivu!". Olisin mieluummin lukenut jotain muuta tarinaa veljeksistä.
Benin osa tässä tarinassa jää harmillisen lyhyeksi. Japaninkielisessä versiossa sain sellaisen kuvan, että Ben olisi huolehtinut veljeksistä pidempään ja kohdellut heitä kuin lapsia, mutta Ben vaikutti tässä todella jämptiltä huomauttaessaan Kurotoralle tämän silmän menetyksestä. Tarinassa kuitenkin tulee paremmin ilmi se, että Akatora on porukan niin sanottu johtajahahmo. Akatoran rohkeutta korostetaan hyvin paljon. Myös Chutoran korvanmenetykselle löytyy syy tässä tarinassa.
Lonely Ron
Viimeinkin tuon Ronin kaikoiraystävän nimi selvisi! Se on Buru, joka mielestäni on aika kiva nimi. Tarinassa esiintyi myös supersuloinen koira Mimi ja tässäkin tarinassa päästiin selvittelemään kiistoja. Ron ja Buru siis auttoivat Mimiä ja tämän isää pääsemään eroon Wolf nimisestä sudesta, jonka kanssa Ron pääsi mittelöimään.
Ronin ystävästä Burusta en niin pitänyt. Se tuntui koko ajan äksyilevän ja huutavan, kuten kaikoiran pitääkin, mutta en silti hänestä pitänyt. Mimistä pidin sen sijaan aika paljon. Se oli niin suloinen, vaikkakin naaraana siitä oli tehty tosi avuton. Tarina loppui pieneen vitsailuun, jossa Buru puraisee Ronia takamuksesta. Tässä muuten vielä lopuksi pieni pätkä, jossa Takahashi kertoo taustaa Ron tarinalle. Tällainen samanlainen pätkä oli kaikkien tarinoiden lopussa.
Olen erittäin onnellinen, kun meille suomalaisille on annettu mahdollisuus lukea Takahashin tuotantoa GNG:n ja GDW:n lisäksi. On todella ihanaa lukea tällaisia extramangoja, sillä niissä on kuitenkin aina oma viehätyksensä. En olisi uskonut, että Suomessa koskaan tultaisiin julkaisemaan mitään muuta näiden perusmangojen lisäksi, mutta nythän meillä on jo extrana Meteor Gin, Riki ja kohta molemmat Shin Gaidenit. Enää puuttuu GDW:n tietokirja.
Shin Gaiden 2 ilmestyy 5.3.2013. Sen suhteen minulla on ehkä suuremmat odotukset kuin tämän ykkösosan, sillä kakkososassa pääsemme lukemaan Benizakuran lapsuudesta ja monesta muustakin mielenkiintoisesta.
Btw, kannattaa muuten ostaa Shin Gaiden joltakin peruskaupasta kirjakaupan sijaan. Kuulin, että joku oli Akateemisessa joutunut tästä kirjasesta maksamaan 12 euroa. Itse ostin oman osani lähimmältä R-kioskilta ja maksoin vain 6,90e.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Arvonnan tulos ja muuta asiaa
On viimeinkin aika julistaa arvonnan voittaja, jonka arvon tässä videopostauksessa:
Pahoittelen tummaa kuvaa. Porukat olivat kotona, enkä halunnut herättää kauheata kyselytulvaa kotona, niin siksi puhun noin hiljaisella äänellä. Taustalla soi GNG:n soundtrackilta kappale Across The Sea(hyvin hiljaisella tosin).
Videolta tulee julki kaikki oleellinen, mutta arvonnan voitti.... BRIE! Onneksi olkoon! Laitan sinulle vielä sähköpostia, jossa kyselen osoitetietojasi, niin voin sitten arvontalahjan sinulle lähettää :) Kiitos kaikille osallistuneille, arvostan kovin sitä, että niinkin montaa se kiinnosti.
Brie saa minulta arvontalahjaksi kaksi GNG aiheista tarraa sekä niille pussukan. Kaikki kolme ovat aitoja oheistuotteita, joiden arvo on n. 10 euroa yhteensä. Lisäksi piirsin "superhienon" Ginin voittajalle.
Toinen asia, mitä minun piti tässä postauksessa selostaa oli blogissani ollut äänestys, johon vastasi yhteensä 60 ihmistä. Kiitos kaikille äänestäjille! Tämä antaa minulle jatkossa hieman osviittaa siitä, mitä tässä blogissa halutaan lukea. Tässä näkyvät äänestystulokset:
Kuten näkyy, eniten ääniä sai pohdinta ja toiseksi eniten oheistuotteet. Blogin tarkoituksena on olla pohtiva, Gingan teemoja ja hahmoja käsittelevä alue, jonka on myös tarkoitus herättää keskustelua lukijoidensa keskuudessa. Jatkossa siis pyrin tekemään lisää pohdintoja ja itse asiassa minulla onkin jo muutama aihe tuolla aivojeni perukoilla kehitteillä.
Oheistuotteisiin liittyen minulta on kyselty muutamaan kertaan videopostausta, joten sen aion lähitulevaisuudessa teille tehdä. Lisäksi vielä kysyisin teiltä, hyvät lukijat, mitä haluatte minun kirjoittavan oheistuotteista blogiini? Kysymykseen voi vastata tämän postauksen kommenttiosioon.
Tähdenlento blogi löytyy muuten nyt myös Facebookista!
Blogin Facebook sivuille pääset myös oikealla olevista sivulinkeistä.
Tähdenlento blogin Facebook sivuilla olet ajantasalla uusimmista kirjoituksista, uusimmista oheistuotehankinnoistani, uusista suomennetuista Ginga julkaisuista ja monesta muustakin asiasta blogiin liittyen! Facebook sivuilla voit myös ehdottaa kirjoitettavia aiheita tai esittää kysymyksiä blogiin tai ylläpitäjään (eli minuun) liittyen. :)
Videolta tulee julki kaikki oleellinen, mutta arvonnan voitti.... BRIE! Onneksi olkoon! Laitan sinulle vielä sähköpostia, jossa kyselen osoitetietojasi, niin voin sitten arvontalahjan sinulle lähettää :) Kiitos kaikille osallistuneille, arvostan kovin sitä, että niinkin montaa se kiinnosti.
Brie saa minulta arvontalahjaksi kaksi GNG aiheista tarraa sekä niille pussukan. Kaikki kolme ovat aitoja oheistuotteita, joiden arvo on n. 10 euroa yhteensä. Lisäksi piirsin "superhienon" Ginin voittajalle.
Toinen asia, mitä minun piti tässä postauksessa selostaa oli blogissani ollut äänestys, johon vastasi yhteensä 60 ihmistä. Kiitos kaikille äänestäjille! Tämä antaa minulle jatkossa hieman osviittaa siitä, mitä tässä blogissa halutaan lukea. Tässä näkyvät äänestystulokset:
Oheistuotteisiin liittyen minulta on kyselty muutamaan kertaan videopostausta, joten sen aion lähitulevaisuudessa teille tehdä. Lisäksi vielä kysyisin teiltä, hyvät lukijat, mitä haluatte minun kirjoittavan oheistuotteista blogiini? Kysymykseen voi vastata tämän postauksen kommenttiosioon.
Tähdenlento blogi löytyy muuten nyt myös Facebookista!
Blogin Facebook sivuille pääset myös oikealla olevista sivulinkeistä.
Tähdenlento blogin Facebook sivuilla olet ajantasalla uusimmista kirjoituksista, uusimmista oheistuotehankinnoistani, uusista suomennetuista Ginga julkaisuista ja monesta muustakin asiasta blogiin liittyen! Facebook sivuilla voit myös ehdottaa kirjoitettavia aiheita tai esittää kysymyksiä blogiin tai ylläpitäjään (eli minuun) liittyen. :)
lauantai 8. joulukuuta 2012
Aikuinen ihminen ja pehmolelu piti taas ostaa..
Juu näinpä siinä taas kävi. Vai voiko yhden perkeleen kalliin pehmon ostamisen jälkeen sanoa "taas"? No anyway. Kaksoissolassa huomasin ilmoituksen, jonka Ruskakettu oli jättänyt. Hän oli myymässä isoa Weed pehmoaan ja oli merkinnyt summan, jonka alle hän ei pehmoa myisi. Purin huuliani tiukasti yhteen, etten sanoisi ääneen sitä alamäkeen johtavaa sanaa "tahdon".. No, niinhän siinä sitten tietysti kävi, että antauduin tuolle viettelykselle sillä perusteella, että veronpalautuksetkin tulisivat pian. Niinpä päätin lähettää Ruskaketulle tarjousviestin, jossa ehdotin myyntisummaksi 350 euroa. Yllättäen joku olikin tarjonnut jo 400 euroa tuosta suloisuudesta ja olin jo hautaa kaivamassa itselleni, kunnes pari päivää myöhemmin myyjä laittoi minulle viestiä ja kertoi, että 400 euroa tarjonnut oli vetäytynyt pelistä pois ja pehmo olisi minun, ellei kukaan tarjoaisi suurempaa summaa ennen deadlineä.
Noh, kukaan ei yllättäen deadlineen mennessä ollut tarjoustani ylittänyt ja niinpä sain ison Weed pehmon.
Tällä kertaa säästin Weedin takapuolessa olleen lappusen, enkä leikannut sitä pois, toisin kuin tein pikku-Weedilleni. Tuosta yllä olevasta kuvasta muuten näkee hyvin, miten iso ero noiden kahden kasvoilla on. Omasta mielestäni tuo iso-Weed on naamaltaan paljon söpömpi, mutta rakastan kumpaakin ihan perhanasti. Isäni jo ehti kutsua minua hulluksi, kun kutsuin pehmoja lapsikseni, vitsillä tosin (vai sittenkin tosissani?)
Noh, kukaan ei yllättäen deadlineen mennessä ollut tarjoustani ylittänyt ja niinpä sain ison Weed pehmon.
Ja siinäpä tuo nyt on. Vieressä aiemmin ostamani pikku-Weed. Tästä näkee aika hyvin näiden kahden ero, mikä siis korkeudeltaan ei kovin suuri ole, mutta pituus ja leveyssuunnasta ero on hyvinkin suuri.
Voi kääk, miten iloinen ihminen voi olla nyt! Tässä kohtaa voisin nimittää kokoelmani täydelliseksi pehmojen osalta. Täytyy kyllä myöntää, että Jerome ja Mel pehmot olisi vielä kiva saada, tosin alkaa tila sen verran uupua, että mitään isoja ostoksia tuskin lähiaikoina tekemään. Minulle tuotti jo tuskaa pohtia, miten ihmeessä sijoitan tuon ison pulleroni Ginga hyllyyni, kunnes lopulta jonkinlaisen sommitelman sain aikaan.
Hirveä summa tuo 350 euroa, sillä pikku-Weedini maksoi Urumissa saman verran(tosin sain 20e alennusta kun leimakortti täyttyi tilauksen jälkeen niin, että suhat kävi vaan), joten voisinpa tuon ison Weedin nimittää kokoelmani kalleimmaksi yksilöksi. Mielestäni sain ison Weedini hyvin halvalla, kun miettii, että olen nähnyt niitä myytävän 400 eurosta ylöspäin. Eli Satanica-täti on hyvin tyytyväinen keräilijäeukko.
Tuolta näyttää Weedin takamuksessa oleva läpyskä. Läpyskän takapuolella on joku viivakoodi ja japanilaista tekstiä.
Iso-Weed sivusuunnasta kuvattuna.
Vauvat sylissäni<3.. Okei okei, nyt loppui nää ihkutus kuvat. (Meinasin melkein kirjoittaa " Tuore äiti.", mutta joku olisi varmaan ottanut sen liian tosissaan :D)
Okei tää on viimenen: pusukuva ison Weedin kanssa.
Älkää pitäkö minua ihan sekopäänä, mutta voi että miten onnellinen olen!
Jos joku muuten jäi miettimään, niin molemmat Weedini ovat Topsangyon valmistamia, joita siis on ihan virallisesti aikanaan myyty.
Iso kiitos vielä näin virallisesti Ruskaketulle pehmon myymisestä! :)
Lopuksi vielä kokoelmapäivitys kuva. Kuvista puuttuu iso GDW kangasjuliste, julisteet, magneetti ja tarrat.
Ylähylly:
- Iso ja pieni Weed pehmo
- Antun tekeme Weed pehmo
- Termosmuki
- Suomennetut Weed mangat
- Weed World 2
- Taidekirja
- GDW figuureita
- Tokubetsuhan
- GDW anime DVD boksi
- Meshou Retsuden... GDW tietokirja
- Figuurilaatikko
Keskimmäinen hylly:
- Suomennetut GNG mangat
- 1. sarjan pieniä figuureita (GNG)
- GDW figuureita
- Takahashin nimmari 2012
- Keräilykortti, tarra ja magneettipussukat
- Shin Gaidenit(japaniksi)
- Rikit japaniksi ja suomeksi
- GNG leikattu DVD nro 4
- GNG leikkaamaton DVD boksi
- GNG leikatut suomidubbi VHS:ät
- GNG paperinuket
- GNG pinssi
- GNG keräilykortteja
- GNG puhelinluettelopainos
Alahylly:
- 2 animaatiokalvoa(Gin pentuna ja John)
- Japan Pop lehti, jossa juttu Gingasta
- Pachinko lehtinen
- Shiroi Senshi Yamato manga nro 4
- Lasinalusia
- Antun tekemä Orion piirros
- GNG mainos
- Orion mangoja
- GDW:n englanninkieliset versiot
- GDW:n japaniversio osat 4 ja 37
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Arvostelussa: GDW 14 - Villipedot
Arvostellessani Weedin 10 osaa, yökin ripulin väriselle kannelle ja toivoin puolivitsillä pinkkiä taustaväriä johonkin mangan osaan.. Ja nyt se sitten tuli! Minusta tämä on tosi hellyyttävän värinen ja sopii hyvin kuvan taustalle. Miespuolisten lukijoiden lempiväri tuo tuskin on ja voin kuvitella, miten noloa on ollut kävellä pinkki manga kainalossaan ulos kaupasta. Itse suorastaan hyppelin ilosta, sillä tämä on ehdottomasti nätein kansi tähän mennessä.
Sopii hyvin tuohon hupparinikin väriin, kehkeh.
Tässä osassa kivaa oli se, että ennen tarinan jatkumista esiteltiin tärkeimmät henkilöt. En kyllä ihan ymmärtänyt, miksi henkilöesittely tapahtuu vasta tässä osassa, mutta toisaalta ehkä hyvä niin. Ensimmäisissä osissa esittelyt olisivat jääneet todennäköisesti vain Weediin, GB:seen ja Hougeniin, joten esittelyt oli hyvä tehdä tässä kohtaa, kun varsinainen tarina pääsee kunnolla alkuunsa. Toivon seuraavassa osassa olevan lisää henkilöesittelyitä.
Vaikka kansi onkin aivan ihana, sisältö ei ihan ollut minun makuuni. Jo animessa koko Kamakirin tapaaminen on jotenkin ärsyttävä, sillä koko Kamakiri hahmona on yksi inhokeistani. Jos Kamakiri olisi ihminen, se varmasti muistuttaisi jotakin viiksivallua, koska nytkin siitä tulee mieleen joku kadulla oleva spurgu(anteeksi Kamakiri-fanit ^^'). Mutta positiivista tässä osassa oli se, että Rocket tapasi Kamakirin eri tavalla kuin animessa. Rocket törmää Ron nimiseen metsästyskoiraan, joka uhkaa Rocketia omistajiensa aseilla, sillä tämä luuli Rocketin lauman hyökänneen aiemmin kanojen kimppuun(tapahtui siis viime osassa). Koska asia ei niin ollut, Rocket kertoi, ettei tiennyt asiasta mitään, ja niinpä Ron antoi tälle mahdollisuuden pakenemiseen. Myöhemmin Ron kohtasi Jeromen, jonka kanssa tämä taisteli raivokkaasti. Kohtaus oli tosi kiva mielestäni, sillä Jerome menetti korvansa vähän aiemmin kuin animessa.
Tässä osassa pääsimme tutustumaan myös uuteen tuntemattomaan hahmoon, Rikiyaan. Kyseinen hauveli kuului aikanaan Rocketin ja tämän veljien laumaan. Rocket tapasi Rikiyan pahasti haavoittuneena ja samalla kaksikko törmäsi Kamakiriin, joka tietysti heti alkoi vouhottamaan tappamisesta. Rikiya kuoli yrittäessään puolustaan Rocketia ja näin Rocket pääsi pakoon omaa kuolemaansa. Tässä kohtauksessa huomasi, että Rocket oli selvästikin oppinut, mitä ystävyys todella tarkoittaa ja siksi hän yrittikin estää Rikiyaa tapattamasta itseään.
Tässä osassa tapaamme pitkästä aikaa Daisuken ja Akamen. Daisuke törmää mieheen, joka yrittää saada onnetonta narttukoiraansa Chikoa irti muutaman uroskoiran hampaista, kunnes Akame saapuu paikalle ja pelastaa koiran. Samaan aikaan Shigure saapuu paikalle Mutsun poikien kanssa. Akame oli mielestäni piirretty tähän kohtaukseen todella mainiosti ja se muistutti hyvin paljon nuorta itseään, kun aiemmin se on taidettu piirtää vähän vanhemman näköiseksi. Saa nähdä, mitä nuo pahiskoirat tuumaavat, kun eivät saakaan vietyä Chikoa Genban orjaksi. Täytyy muuten sanoa, että minusta oli kiva, että Chiko aluksi uhkaili koiria vihaisesti isännällään. Ko. kuva oli todella hienosti piirretty, mutta enpä tietenkään ottanut siitä kuvaa tähän postaukseen. Noh, kaippa te tiedätte, mitä tarkoitan.
Myös Mole esiintyi tässä osassa. Joku pikkupoika löysi raukan tuupertuneena pitkästä matkastaan ja vei eläinlääkärille kuntoutettavaksi. Mole kuitenkin tunnollisena viestinviejänä lähti jatkamaan matkaansa hyvinkin äkkiä ja se tapasi Tesshinin, joka oli kuunnellut Molen vaikerrusta tämän ollessa tajuton. Niin paljon kuin Tesshinistä pidänkin, en voinut olla repeämättä kuvalle, jossa hän itkeä vollottaa ja kysyy, onko Gin todella kuolemassa. Huvittavaa, että aiemmin Tesshin oli ollut hyvin piittaamaton Ginistä, mutta näköjään hänen mielensä sitten oli muuttunut. Toivotaan, että Mole saisi Tesshinin vihdosta viimein mukaan, niin ei tarvitsisi hänenkään draamaansa katsella.
Osa päättyi Weedin ja Kamakirin laumojen kohtaamiseen. Animesta tuttu Stone harhautti koiria umpikujaan, mutta tällä kertaa Stone hyökkäsi GB:n kimppuun saadakseen koirien huomion. Animessahan Stone harhautti heitä esittämällä tuntevansa Rocketin.
Minusta tämän osan loppu oli vähän töksähtävä ja se tuntui loppuvan kesken. Hiro oli juuri aloittamassa kertomaan karua lapsuuden tarinaansa, johon Kamakiri vahvasti liittyy, mutta töks. Se siinä. Jatkuu seuraavassa osassa. Pöh. Olisi kertonut tarinansa ensin. Noh, seuraavassa osassa sitten.
Mangan lopussa oli pieni pätkä Takahashin lapsuuden tarinaa tämän mopokokemuksesta. Sekin loppui vähän kesken, aivan kuin se olisi vain nopeasti roiskaistu pieneksi extraksi, mutta ihan kiva lukea Takahashin omaakin historiaa vaihteeksi.
Weedin hinta nousee ensi vuoden alussa! Noh, eipä se nyt niin kovin iso asia ole, kun pysytään kuitenkin 7 euron alla. Alvin nousulle kun ei tunnetusti mitään, vaikka ottaahan se päähän. Oli muuten kiva nähdä tulevien Shin Gaidenien suomennosten kansikuvat ja julkaisupäivä ensimmäisellä osalla onkin 18.12.2012 eli hyvin, hyvin pian. Täytyykin mennä tuohon lähikaupan nurkille väijymään.
Tässä osassa kivaa oli se, että ennen tarinan jatkumista esiteltiin tärkeimmät henkilöt. En kyllä ihan ymmärtänyt, miksi henkilöesittely tapahtuu vasta tässä osassa, mutta toisaalta ehkä hyvä niin. Ensimmäisissä osissa esittelyt olisivat jääneet todennäköisesti vain Weediin, GB:seen ja Hougeniin, joten esittelyt oli hyvä tehdä tässä kohtaa, kun varsinainen tarina pääsee kunnolla alkuunsa. Toivon seuraavassa osassa olevan lisää henkilöesittelyitä.
Vaikka kansi onkin aivan ihana, sisältö ei ihan ollut minun makuuni. Jo animessa koko Kamakirin tapaaminen on jotenkin ärsyttävä, sillä koko Kamakiri hahmona on yksi inhokeistani. Jos Kamakiri olisi ihminen, se varmasti muistuttaisi jotakin viiksivallua, koska nytkin siitä tulee mieleen joku kadulla oleva spurgu(anteeksi Kamakiri-fanit ^^'). Mutta positiivista tässä osassa oli se, että Rocket tapasi Kamakirin eri tavalla kuin animessa. Rocket törmää Ron nimiseen metsästyskoiraan, joka uhkaa Rocketia omistajiensa aseilla, sillä tämä luuli Rocketin lauman hyökänneen aiemmin kanojen kimppuun(tapahtui siis viime osassa). Koska asia ei niin ollut, Rocket kertoi, ettei tiennyt asiasta mitään, ja niinpä Ron antoi tälle mahdollisuuden pakenemiseen. Myöhemmin Ron kohtasi Jeromen, jonka kanssa tämä taisteli raivokkaasti. Kohtaus oli tosi kiva mielestäni, sillä Jerome menetti korvansa vähän aiemmin kuin animessa.
Mielestäni Ron vaikuttaa aika kivalta sivuhahmolta, mutta en kyllä toivo sen esiintymistä uudelleen. Korkeintaan jonain pikaisena oppaana. Minusta oli aika omituista, että Ron oli aluksi mustavalkoinen, mutta yhtäkkiä se olikin tummempi, kuten tässä kuvassa. Toisaalta hyvä niin, sillä muuten sitä olisi ollut vaikea erottaa Jeromesta.
Tässä osassa tapaamme pitkästä aikaa Daisuken ja Akamen. Daisuke törmää mieheen, joka yrittää saada onnetonta narttukoiraansa Chikoa irti muutaman uroskoiran hampaista, kunnes Akame saapuu paikalle ja pelastaa koiran. Samaan aikaan Shigure saapuu paikalle Mutsun poikien kanssa. Akame oli mielestäni piirretty tähän kohtaukseen todella mainiosti ja se muistutti hyvin paljon nuorta itseään, kun aiemmin se on taidettu piirtää vähän vanhemman näköiseksi. Saa nähdä, mitä nuo pahiskoirat tuumaavat, kun eivät saakaan vietyä Chikoa Genban orjaksi. Täytyy muuten sanoa, että minusta oli kiva, että Chiko aluksi uhkaili koiria vihaisesti isännällään. Ko. kuva oli todella hienosti piirretty, mutta enpä tietenkään ottanut siitä kuvaa tähän postaukseen. Noh, kaippa te tiedätte, mitä tarkoitan.
Myös Mole esiintyi tässä osassa. Joku pikkupoika löysi raukan tuupertuneena pitkästä matkastaan ja vei eläinlääkärille kuntoutettavaksi. Mole kuitenkin tunnollisena viestinviejänä lähti jatkamaan matkaansa hyvinkin äkkiä ja se tapasi Tesshinin, joka oli kuunnellut Molen vaikerrusta tämän ollessa tajuton. Niin paljon kuin Tesshinistä pidänkin, en voinut olla repeämättä kuvalle, jossa hän itkeä vollottaa ja kysyy, onko Gin todella kuolemassa. Huvittavaa, että aiemmin Tesshin oli ollut hyvin piittaamaton Ginistä, mutta näköjään hänen mielensä sitten oli muuttunut. Toivotaan, että Mole saisi Tesshinin vihdosta viimein mukaan, niin ei tarvitsisi hänenkään draamaansa katsella.
Osa päättyi Weedin ja Kamakirin laumojen kohtaamiseen. Animesta tuttu Stone harhautti koiria umpikujaan, mutta tällä kertaa Stone hyökkäsi GB:n kimppuun saadakseen koirien huomion. Animessahan Stone harhautti heitä esittämällä tuntevansa Rocketin.
Oli pakko ottaa kuva Weedin ilmeestä tässä kuvassa. Se on niin suloinen <3 Oli aika jännä, että itse päähenkilö ei tässä osassa puhua pukahtanut paljon mitään. Ihan hyvä vain, sillä anime-Weedin puhumiselle ei toisinaan tuntunut tulevan loppua ollenkaan.
Minusta tämän osan loppu oli vähän töksähtävä ja se tuntui loppuvan kesken. Hiro oli juuri aloittamassa kertomaan karua lapsuuden tarinaansa, johon Kamakiri vahvasti liittyy, mutta töks. Se siinä. Jatkuu seuraavassa osassa. Pöh. Olisi kertonut tarinansa ensin. Noh, seuraavassa osassa sitten.
Mangan lopussa oli pieni pätkä Takahashin lapsuuden tarinaa tämän mopokokemuksesta. Sekin loppui vähän kesken, aivan kuin se olisi vain nopeasti roiskaistu pieneksi extraksi, mutta ihan kiva lukea Takahashin omaakin historiaa vaihteeksi.
Weedin hinta nousee ensi vuoden alussa! Noh, eipä se nyt niin kovin iso asia ole, kun pysytään kuitenkin 7 euron alla. Alvin nousulle kun ei tunnetusti mitään, vaikka ottaahan se päähän. Oli muuten kiva nähdä tulevien Shin Gaidenien suomennosten kansikuvat ja julkaisupäivä ensimmäisellä osalla onkin 18.12.2012 eli hyvin, hyvin pian. Täytyykin mennä tuohon lähikaupan nurkille väijymään.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Suurennuslasin alla: Weed ja oikeudenmukaisuus
Tällä kertaa ajattelin hieman pohdiskella Weediä. Weed on hahmona yksi suosikkini.. ja inhokkini. Se on hahmo, joka jakaa laajalti mielipiteitä tykkääjiin ja vihaajiin kiltteytensä ja naiviutensa takia. Mutta mitä väärää Weed on tehnyt ansaitakseen vihaajia? Olemmeko me fanit käsittäneet sanan oikeudenmukaisuus sittenkin väärin?
Jo pelkkä Weedin ulkonäkö saa fanien karvat pystyyn. "Sehän on kuin Hopeanuoli. Kopio Ginistä. Miksi se ei voinut olla vaikka kuin Riki?" Onhan Yukimura ja Orionin lähes Rikin kopioita, eikä kukaan valita. Miksi Weed sitten aiheuttaa niin suurta närää? Tietenkin, sen luonne. "Joku riiviömäisempi luonne olisi ollut hauskempi. Weed olisi voinut olla vähän easympi, eikä liian samanlainen kuin Gin."
Itseäni ei haittaa Weedin samankaltaisuus Ginin kanssa, mutta ymmärrän hyvin niitä, joita se haittaa. Mielestäni kuitenkin on ihan jees, että meillä on "uuden ajan Hopeanuoli". Ginin väistyessä, hänen tilalleen tulee toinen, joka jatkaa samoilla linjoilla hänen kanssaan. Miksi Hopeanuolen pojan olisi pitänyt olla jotain muuta kuin mille koko sarja perustuu? Oikeudenmukaisuus, rakkaus ja ystävyys. Näitä ominaisuuksia ainakin minä vaatisin Hopeanuolen jälkeläiseltä.
Vaikka olenkin aiemmissa kirjoituksissani moittinut Weedin naiviutta, olen pohtinut asiaa niin Kaksoissolassa kuin omassa päässäni ja olen tullut siihen tulokseen, että Weed on oikeasti todella hyvä esikuva. Myönnettäköön, että siitä mielipiteestäni en luovu, etteikö hän toimisi muutaman kerran hyvin ristiriitaisesti(mm. P4:n kanssa) ja etenkin anime-Weed nostattaa silkkaa ärtymystä.. Mutta miksi me olemme rankaisseet Weediä sen hyvyydestä? Eikö muka ole inhimmillistä antaa mahdollisuus väärin tehneelle vai pitäisikö jokaisesta rikkeestä tuomita kuolemaan?
Ginga Densetsu Weed anime on munannut Weedin hahmona täydellisesti. Tapa, jolla muut koirat ihannoivat Weediä animessa, on todella ärsyttävää, sitä en kiellä, mutta jos mietimme Hopeanuolta. Miksi Gin on Weediä parempi hahmo? Weed on tappanut riistaeläimiä, kun taas Gin suojeli karhunpentuja Johnilta antaakseen niille mahdollisuuden muuttua. Ginin toiminta on täsmälleen samanlaista kuin Weedin, mutta GNG anime on toteuttanut tämän ominaisuuden paremmin kuin mihin Studio Dee koskaan olisi pystynytkään. Koska Weed ei tapa, sen toimintaa moititaan ylihyväksi, ylikiltiksi ja jopa Jeesukseksi. Monissa elokuvissa pääpahikset tapetaan ja sitä kautta ihmiset ovat alkaneet hyväksyä tappamisen tietyllä kierolla tavalla paremmin. Lehdistä luemme jatkuvasti kirjoituksia rikollisista ja eläinrääkkääjistä, jotka ovat saaneet tuomiokseen ainoastaan sakkoja. Aihe herättää vihaa automaattisesti: Tuollainen k*sipää pitäisi niitata hetimiten! Sille pitäisi tehdä samalla tavalla kuin hän on tehnyt eläimille!!
Äskeisestä lauseesta tunnistan itseni selvästi. Minä todellakin toivon kuolemaa sellaisille, jotka tappavat tai kiduttavat eläimiä tai ihmisiä kuoliaaksi. Mutta toisaalta, entä jos tällaiset raakalaiset heitettäisiinkin loppuelämäkseen vankilaan, jossa heistä ei enää koskaan olisi harmia kenellekään? Vankilatuomio kuulostaa hyvin lievältä rangaistukselta murhasta, mutta minusta se on toisaalta hyvä rangaistus. Vankilassa rikollinen menettää kaiken: perheensä, ystävänsä ja elämänsä. Vankilassa on tiukat säännöt ja muutamia vankiladokumentteja katsottuani, monet vangit ovat lopulta katuneet tekojaan ja osa on jopa seonnut sen takia, kun tietävät, etteivät koskaan pääsisi enää ulkomaailmaan rakkaimpiensa luo. Eikö tällainen rangaistus olisi parempi kuin raaka teurastaminen? Tapattamallahan rikollinen pääsisi pälkähästä helpoten: sen ei tarvitsisi kuin lakata elämästä ja rangaistus olisi siinä. Kun rangaistuksena olisi henkinen kidutus vaikkapa nyt siellä vankilassa, se tuntuisi pitkään ja hartaasti. Tällöin annettaisiin myös mahdollisuus muutokseen.
Koko Ginga-saaga perustuu oikeudenmukaisuuteen. Mutta mitä oikeudenmukaisuus todellisuudessa on?
Oikeudenmukaisuuden määrittäminen on Wikipedian mukaan melko hankalaa, eikä ainakaan sieltä saa vastausta kysymykseen. Gin ja Weed antavat aina uuden mahdollisuuden vihollisilleen. Ne näkevät kaikissa jotakin hyvää. Gin ei tappanut Kurojakia Chibin takia, karhunpennut se säästi, jotta ne voisivat muuttua hyviksi, Weed säästi Thunderin ja Lectorin, sillä niistä ei enää torahampaattomina voisi olla mitään vaaraa kenellekään ja Hougenin Weed säästi silkasta inhimmillisyydestä.
Mutta siitä päästäänkin näihin ristiriitaisuuksiin. Miksi Gin tappoi Akakabuton ja Weed P4:n? Eivätkö he olisi voineet enää sopia riitojaan ja elää sulassa sovussa? Menikö Ginin viha Akakabutoa kohtaan jo liian pitkälle?
Kysymykset ovat niin hankalia, että itsekään en tiedä, miten asiaa pohtia. Vastaus ei voi olla se, että Akakabuto on karhu ja Gin koira, jos hahmon mielestä kaikki ovat tasa-vertaisia keskenään?
Yksi Gingan opetuksista on myös selvästi se, että pienempää ei saa aliarvioida. Pienikin voi olla suurta. Vaikka Weed on ikäisekseen hyvin kypsä, on myös ihmisissä havaittavissa tällaisia epätavallisia ominaisuuksia. Näin kerran erään dokumentin, jossa eräs 10-14-vuotias poika oli niin fiksu, että hän pääsi collegeen opiskelemaan nuoresta iästään huolimatta. Tavallisen elämän yllättäjiä voivat olla sellaiset, jotka haluavat toisille hyvää, eivät puhu toisista pahaa tai kiusaa.
Weediä voisi kutsua oikeudenmukaisuuden lähettilääksi. Se on erittäin hyvä esikuva nykypäivän lapsille samalla tavalla kuin Hopeanuoli on meille vähän vanhemmille.
Eläköön oikeudenmukaisuus, rakkaus, ystävyys ja viattomuus!
Jo pelkkä Weedin ulkonäkö saa fanien karvat pystyyn. "Sehän on kuin Hopeanuoli. Kopio Ginistä. Miksi se ei voinut olla vaikka kuin Riki?" Onhan Yukimura ja Orionin lähes Rikin kopioita, eikä kukaan valita. Miksi Weed sitten aiheuttaa niin suurta närää? Tietenkin, sen luonne. "Joku riiviömäisempi luonne olisi ollut hauskempi. Weed olisi voinut olla vähän easympi, eikä liian samanlainen kuin Gin."
Itseäni ei haittaa Weedin samankaltaisuus Ginin kanssa, mutta ymmärrän hyvin niitä, joita se haittaa. Mielestäni kuitenkin on ihan jees, että meillä on "uuden ajan Hopeanuoli". Ginin väistyessä, hänen tilalleen tulee toinen, joka jatkaa samoilla linjoilla hänen kanssaan. Miksi Hopeanuolen pojan olisi pitänyt olla jotain muuta kuin mille koko sarja perustuu? Oikeudenmukaisuus, rakkaus ja ystävyys. Näitä ominaisuuksia ainakin minä vaatisin Hopeanuolen jälkeläiseltä.
Vaikka olenkin aiemmissa kirjoituksissani moittinut Weedin naiviutta, olen pohtinut asiaa niin Kaksoissolassa kuin omassa päässäni ja olen tullut siihen tulokseen, että Weed on oikeasti todella hyvä esikuva. Myönnettäköön, että siitä mielipiteestäni en luovu, etteikö hän toimisi muutaman kerran hyvin ristiriitaisesti(mm. P4:n kanssa) ja etenkin anime-Weed nostattaa silkkaa ärtymystä.. Mutta miksi me olemme rankaisseet Weediä sen hyvyydestä? Eikö muka ole inhimmillistä antaa mahdollisuus väärin tehneelle vai pitäisikö jokaisesta rikkeestä tuomita kuolemaan?
Ginga Densetsu Weed anime on munannut Weedin hahmona täydellisesti. Tapa, jolla muut koirat ihannoivat Weediä animessa, on todella ärsyttävää, sitä en kiellä, mutta jos mietimme Hopeanuolta. Miksi Gin on Weediä parempi hahmo? Weed on tappanut riistaeläimiä, kun taas Gin suojeli karhunpentuja Johnilta antaakseen niille mahdollisuuden muuttua. Ginin toiminta on täsmälleen samanlaista kuin Weedin, mutta GNG anime on toteuttanut tämän ominaisuuden paremmin kuin mihin Studio Dee koskaan olisi pystynytkään. Koska Weed ei tapa, sen toimintaa moititaan ylihyväksi, ylikiltiksi ja jopa Jeesukseksi. Monissa elokuvissa pääpahikset tapetaan ja sitä kautta ihmiset ovat alkaneet hyväksyä tappamisen tietyllä kierolla tavalla paremmin. Lehdistä luemme jatkuvasti kirjoituksia rikollisista ja eläinrääkkääjistä, jotka ovat saaneet tuomiokseen ainoastaan sakkoja. Aihe herättää vihaa automaattisesti: Tuollainen k*sipää pitäisi niitata hetimiten! Sille pitäisi tehdä samalla tavalla kuin hän on tehnyt eläimille!!
Äskeisestä lauseesta tunnistan itseni selvästi. Minä todellakin toivon kuolemaa sellaisille, jotka tappavat tai kiduttavat eläimiä tai ihmisiä kuoliaaksi. Mutta toisaalta, entä jos tällaiset raakalaiset heitettäisiinkin loppuelämäkseen vankilaan, jossa heistä ei enää koskaan olisi harmia kenellekään? Vankilatuomio kuulostaa hyvin lievältä rangaistukselta murhasta, mutta minusta se on toisaalta hyvä rangaistus. Vankilassa rikollinen menettää kaiken: perheensä, ystävänsä ja elämänsä. Vankilassa on tiukat säännöt ja muutamia vankiladokumentteja katsottuani, monet vangit ovat lopulta katuneet tekojaan ja osa on jopa seonnut sen takia, kun tietävät, etteivät koskaan pääsisi enää ulkomaailmaan rakkaimpiensa luo. Eikö tällainen rangaistus olisi parempi kuin raaka teurastaminen? Tapattamallahan rikollinen pääsisi pälkähästä helpoten: sen ei tarvitsisi kuin lakata elämästä ja rangaistus olisi siinä. Kun rangaistuksena olisi henkinen kidutus vaikkapa nyt siellä vankilassa, se tuntuisi pitkään ja hartaasti. Tällöin annettaisiin myös mahdollisuus muutokseen.
Oikeudenmukaisuuden määrittäminen on Wikipedian mukaan melko hankalaa, eikä ainakaan sieltä saa vastausta kysymykseen. Gin ja Weed antavat aina uuden mahdollisuuden vihollisilleen. Ne näkevät kaikissa jotakin hyvää. Gin ei tappanut Kurojakia Chibin takia, karhunpennut se säästi, jotta ne voisivat muuttua hyviksi, Weed säästi Thunderin ja Lectorin, sillä niistä ei enää torahampaattomina voisi olla mitään vaaraa kenellekään ja Hougenin Weed säästi silkasta inhimmillisyydestä.
Mutta siitä päästäänkin näihin ristiriitaisuuksiin. Miksi Gin tappoi Akakabuton ja Weed P4:n? Eivätkö he olisi voineet enää sopia riitojaan ja elää sulassa sovussa? Menikö Ginin viha Akakabutoa kohtaan jo liian pitkälle?
Kysymykset ovat niin hankalia, että itsekään en tiedä, miten asiaa pohtia. Vastaus ei voi olla se, että Akakabuto on karhu ja Gin koira, jos hahmon mielestä kaikki ovat tasa-vertaisia keskenään?
Yksi Gingan opetuksista on myös selvästi se, että pienempää ei saa aliarvioida. Pienikin voi olla suurta. Vaikka Weed on ikäisekseen hyvin kypsä, on myös ihmisissä havaittavissa tällaisia epätavallisia ominaisuuksia. Näin kerran erään dokumentin, jossa eräs 10-14-vuotias poika oli niin fiksu, että hän pääsi collegeen opiskelemaan nuoresta iästään huolimatta. Tavallisen elämän yllättäjiä voivat olla sellaiset, jotka haluavat toisille hyvää, eivät puhu toisista pahaa tai kiusaa.
Weediä voisi kutsua oikeudenmukaisuuden lähettilääksi. Se on erittäin hyvä esikuva nykypäivän lapsille samalla tavalla kuin Hopeanuoli on meille vähän vanhemmille.
Eläköön oikeudenmukaisuus, rakkaus, ystävyys ja viattomuus!
maanantai 26. marraskuuta 2012
Hauskaa synttäripäivää minulle!
Otsikko on hyvin itsekäs, mutta niinhän sen kuuluukin, nimittäin eilen minulla pärähti mittariin 20-vuotta. Pidin lauantaina Tampereen Jack The Roosterissa pienen miitingin muutaman kaverini kanssa ja sieltä menimme sitten poikaystäväni kanssa Pakkahuoneelle katsomaan Turmion Kätilöitä. Täytyy kyllä sanoa, että oli tosi hauskat synttärit, vaikkakaan kauheasti ei voitu mitään hullutuksia tehdä, koska baarissahan tunnetusti täytyy olla sivistyneesti. Kätsyjen keikka oli ihan mieletön ja soittivat todella hyvän settilistan jne jne, aiheesta vähän tarkemmin toisessa blogissani (Gothic Chic - Satanica), johon löytyy linkki oikealta Tsekkaa myös osiosta.
..Mutta asiaan. Sain synttärilahjaksi kivoja juttuja, joista siis äsken mainitussa blogissa tarkemmin. Teille, hyvät Ginga-blogini lukijat, olen päättänyt järjestää ARVONNAN synttäreideni kunniaksi. Miksi? Koska haluan hieman muistaa teitä, onhan teitä" virallisia" lukijoita jo se 25 kappaletta, mikä mielestäni on aika paljon, kun miettii, miten vähän aikaa blogi on ollut pystyssä. Kiitos siis kovasti mielenkiinnostanne, en olisi uskonut, että kovin montaa kiinnostaisi kummalliset höpinäni :)!
Mutta miten siis osallistua tähän arvontaan?
Kommentoimalla tähän postaukseen. Kirjoita viestikenttään suosikki sitaattisi Hopeanuolen suomidubista ja kirjoita alle oma nickisi sekä sähköpostiosoitteesi.
ESIMERKKI osallistumiskaavakkeesta:
" Auttakaa minut ales täältä!" - Sniper
Osallistuja: Pertti
E-mail: perttipekkanen@hottis.fi
Osallistumis aikaa tähän arvontaan on 16.12.2012 saakka. Voittaja julkistetaan videopostauksen kera tässä blogissa. Myös anonyymit voivat osallistua, mutta tällöin nickin laittaminen viestikenttään on erityisen tärkeää, jotta tiedän kirjata sen ylös arvontalappuihin :)
Voittaja saa lahjaksi pienen Ginga oheistuotteen sekä toisen pienen yllätyksen, joita en paljasta vielä ;) Voittajan nimi julkistetaan blogissani ja häneen otetaan yhteyttä sähköpostitse. Muistakaahan siis seurailla blogiani! :)
Värjäsimpä tuossa latvojani siniseksi.. Luonnossa näyttävät tosin enemmänkin turkoosilta, koska väri ei tarttunut kunnolla, en tiiä miksi.
..Mutta asiaan. Sain synttärilahjaksi kivoja juttuja, joista siis äsken mainitussa blogissa tarkemmin. Teille, hyvät Ginga-blogini lukijat, olen päättänyt järjestää ARVONNAN synttäreideni kunniaksi. Miksi? Koska haluan hieman muistaa teitä, onhan teitä" virallisia" lukijoita jo se 25 kappaletta, mikä mielestäni on aika paljon, kun miettii, miten vähän aikaa blogi on ollut pystyssä. Kiitos siis kovasti mielenkiinnostanne, en olisi uskonut, että kovin montaa kiinnostaisi kummalliset höpinäni :)!
Mutta miten siis osallistua tähän arvontaan?
Kommentoimalla tähän postaukseen. Kirjoita viestikenttään suosikki sitaattisi Hopeanuolen suomidubista ja kirjoita alle oma nickisi sekä sähköpostiosoitteesi.
ESIMERKKI osallistumiskaavakkeesta:
" Auttakaa minut ales täältä!" - Sniper
Osallistuja: Pertti
E-mail: perttipekkanen@hottis.fi
Osallistumis aikaa tähän arvontaan on 16.12.2012 saakka. Voittaja julkistetaan videopostauksen kera tässä blogissa. Myös anonyymit voivat osallistua, mutta tällöin nickin laittaminen viestikenttään on erityisen tärkeää, jotta tiedän kirjata sen ylös arvontalappuihin :)
Voittaja saa lahjaksi pienen Ginga oheistuotteen sekä toisen pienen yllätyksen, joita en paljasta vielä ;) Voittajan nimi julkistetaan blogissani ja häneen otetaan yhteyttä sähköpostitse. Muistakaahan siis seurailla blogiani! :)
tiistai 20. marraskuuta 2012
Äänestys käyntiin
Heippa hei lukijat!
Lisäsin tuonne oikeaan yläreunaan kyselyn Mitä haluat lukea blogissani eniten? Haluaisin kuulla ihmisten mielipiteitä liittyen blogiteksteihini. Mikäli vaihtoehdoista ei löydy mitään itsellesi sopivaa tai haluaisit vastata kahteen kohtaan, äänestä "jotakin muuta" ja kerro ehdotuksesi tähän postaukseen. Äänestys on mahdollinen myös anonyymeille lukijoille, mutta olisi mukavaa, jos kommentin perään lisää oman nickinsä, niin tiedän kuka on mitäkin kirjoittanut :) Äänestys aikaa on 16.12.2012 saakka. Kiitän jo etukäteen jokaista vastaajaa, palaute on aina haluttua! Äänestyksen avulla haluan parantaa blogiani mahdollisimman monelle mieleiseksi luettavaksi :)
Kyselyn lisäksi lisäsin kävijälaskurin, toivottavasti se toimii ^^'
Lisäsin tuonne oikeaan yläreunaan kyselyn Mitä haluat lukea blogissani eniten? Haluaisin kuulla ihmisten mielipiteitä liittyen blogiteksteihini. Mikäli vaihtoehdoista ei löydy mitään itsellesi sopivaa tai haluaisit vastata kahteen kohtaan, äänestä "jotakin muuta" ja kerro ehdotuksesi tähän postaukseen. Äänestys on mahdollinen myös anonyymeille lukijoille, mutta olisi mukavaa, jos kommentin perään lisää oman nickinsä, niin tiedän kuka on mitäkin kirjoittanut :) Äänestys aikaa on 16.12.2012 saakka. Kiitän jo etukäteen jokaista vastaajaa, palaute on aina haluttua! Äänestyksen avulla haluan parantaa blogiani mahdollisimman monelle mieleiseksi luettavaksi :)
Kyselyn lisäksi lisäsin kävijälaskurin, toivottavasti se toimii ^^'
maanantai 19. marraskuuta 2012
Creating a legend (inspired by Ginga)
Nuorempana tuli harrastettua oikein urakalla "tarinavihkoja" kavereiden kanssa. Ja nyt puhutaan oikeasti pitkistä "sarjoista", eikä vain parin sivun novelleista. Hopeanuolen innoittamana minä ja muutama muu ystäväni aloitimme kirjoittamaan koira-aiheisia tarinoita ala-asteikäisinä (n. 11 vuotiaina). Tarinoiden kirjoittelu on jatkunut enemmän tai vähemmän aktiivisena tähänkin päivään saakka aina Ginga fanficeistä sarjakuviin ja nettiroolipeleihin. Tässä postauksessa kerron tarkemmin näistä "tarinavihoista", jotka ovat säilyneet tarinoiden kirjoittelun jäänteinä menneiltä vuosilta.
Ensimmäinen varsinainen tarina, jonka aloitin koskaan oli nimeltään Wild Dogs. Ei mitenkään häävi nimitys, olihan tuo kahden 11-vuotiaan tytön kehittelemä.Wild Dogsin loimme erään pitkäaikaisen ystäväni kanssa ja sitä kirjoitimme yhteensä 12 osaa, kunnes "kasvoimme aiheesta yli" ja lopetimme kirjoittamisen kuin seinään. Idea lähti siitä, kun molemmat pidimme Hopeanuolesta ja kirjoittamisesta ja halusimme keksiä omia hahmoja Hopeanuolen pohjalta. Aluksi tarinassa esiintyikin yllättäen hahmoja Hopeanuolesta, mutta aina, kun sukupolvi vaihtui, myös vanhoja hahmoja kuoli ja lopulta kaikki hahmot olivat omakeksimiä Päähenkilöitä oli aina kaksi ja on itse asiassa vieläkin - kummallakin oli omat hahmonsa, jonka oli keksinyt itse. Ainoastaan juonesta ja parituksista sovittiin yhdessä. Minulla on vielä nytkin tallessa muutama Wild Dogs kirjanen, joita on hauska lukea, sillä niistä näkee varsin hyvin lapsen naiviuden ja huonon kuvailemistaidon.
Wild Dogsin ohella aloitin parin muunkin ystäväni kanssa kirjoittamaan tällaisia koira-aiheisia tarinoita. Niiden nimiä en kylläkään enää muista, mutta tarinoiden nimet koostuivat usein jostakin bändin nimestä tai kappaleesta, vaikkei se olisikaan liittynyt tarinan teemaan millään tavalla.Wild Dogsillakaan ei koskaan ollut varsinaista juonta, vaan useampi saaga, joita kirjoitettiin improamalla. Toisinaan vihoissa oli useampi kuin kaksi kirjoittajaa, parhaimmillaan 4 ihmistä, mutta vihot loppuivat hyvin lyhyeen jonkin riidan tai kyllästymisen takia. Kaiken kaikkiaan vihkoja on ollut useita kymmeniä.
Ylä-asteella kiinnostukseni koiriin nukahti hetkeksi metallimusiikin viedessä sydämeni ja näin ollen aloitimme kirjoittamaan enemmän ihmistarinoita. Osa oli realistisia. Ne liittyivät jonkin suosikkibändimme arkeen ja keikkaelämään, fanityttöjä kun olimme. Realististen tarinoiden ohella kirjoitin tämän saman henkilön kanssa(siis sen, jonka kanssa kirjoitin Wild Dogsia aikanaan) fantasiatarinoita, joissa oli milloin mitäkin tulenvaltiaita sun muita muotoansa muuttavia hahmoja. Näistä ihmistarinoista merkittävimpinä voisin mainita Quardians of Diamondin, jota kirjoitin kahden ystäväni kanssa(tämän, jonka kanssa kirjoitin näitä bänditarinoita ja toisen, jonka kanssa Wild Dogsia). Tarina ehti edetä kahden vihon pituiseksi ja sille oli kehitteillä jatko-osa, joka kuitenkin loppui kesken, koska yksi kirjoittajista lähti pois porukasta riitojen vuoksi ja toinen taas kyllästyi tarinaan.
Meni muutama vuosi ja saavummekin sitten nykyaikaan. Olin tämän "Wild Dogs kaverini" luona yökylässä ja muistelimme menneitä vihkojamme. Yhtäkkiä saimme uuden innostuksen luoda tarinan, tällä kertaa koirista. Aloimme kehitellä juonta, jonka kirjoittaminen olisi pitkään mielenkiintoista ja "aikuismaisempaa" kuin aiemmat "mestariteoksemme", joissa ei ollut päätä eikä häntää(lukuunottamatta QOD:tä). Kauhuelokuvien rakastajina halusimme tarinaan jotakin pelottavaakin ja näin luotiin Searching For Hokkaido - tarina koirista, jotka joutuvat pakenemaan viruksen saaneiden demonikoirien alueelta. Viruksen levitessä, koirat lähtevät etsimään turvapaikkaa, Hokkaidoa. Juoni saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta kokonaisuus olisi liian pitkä kerrottavaksi. Tarina on oikeasti tosi hyvä ja kirjoitamme sitä yhä edelleen suurella innostuksella. Tarinasta on tulossa jatko-osa, jossa erään tärkeän sivuhahmon poika haluaa vallata tämän "pakolaislauman" alueen itselleen.
Kuulakärkikynä luonnos Searching For Hokkaidon jatko-osan pääpahiksesta Satsujinistä.
Ensimmäinen varsinainen tarina, jonka aloitin koskaan oli nimeltään Wild Dogs. Ei mitenkään häävi nimitys, olihan tuo kahden 11-vuotiaan tytön kehittelemä.Wild Dogsin loimme erään pitkäaikaisen ystäväni kanssa ja sitä kirjoitimme yhteensä 12 osaa, kunnes "kasvoimme aiheesta yli" ja lopetimme kirjoittamisen kuin seinään. Idea lähti siitä, kun molemmat pidimme Hopeanuolesta ja kirjoittamisesta ja halusimme keksiä omia hahmoja Hopeanuolen pohjalta. Aluksi tarinassa esiintyikin yllättäen hahmoja Hopeanuolesta, mutta aina, kun sukupolvi vaihtui, myös vanhoja hahmoja kuoli ja lopulta kaikki hahmot olivat omakeksimiä Päähenkilöitä oli aina kaksi ja on itse asiassa vieläkin - kummallakin oli omat hahmonsa, jonka oli keksinyt itse. Ainoastaan juonesta ja parituksista sovittiin yhdessä. Minulla on vielä nytkin tallessa muutama Wild Dogs kirjanen, joita on hauska lukea, sillä niistä näkee varsin hyvin lapsen naiviuden ja huonon kuvailemistaidon.
Wild Dogsin ohella aloitin parin muunkin ystäväni kanssa kirjoittamaan tällaisia koira-aiheisia tarinoita. Niiden nimiä en kylläkään enää muista, mutta tarinoiden nimet koostuivat usein jostakin bändin nimestä tai kappaleesta, vaikkei se olisikaan liittynyt tarinan teemaan millään tavalla.Wild Dogsillakaan ei koskaan ollut varsinaista juonta, vaan useampi saaga, joita kirjoitettiin improamalla. Toisinaan vihoissa oli useampi kuin kaksi kirjoittajaa, parhaimmillaan 4 ihmistä, mutta vihot loppuivat hyvin lyhyeen jonkin riidan tai kyllästymisen takia. Kaiken kaikkiaan vihkoja on ollut useita kymmeniä.
Ylä-asteella kiinnostukseni koiriin nukahti hetkeksi metallimusiikin viedessä sydämeni ja näin ollen aloitimme kirjoittamaan enemmän ihmistarinoita. Osa oli realistisia. Ne liittyivät jonkin suosikkibändimme arkeen ja keikkaelämään, fanityttöjä kun olimme. Realististen tarinoiden ohella kirjoitin tämän saman henkilön kanssa(siis sen, jonka kanssa kirjoitin Wild Dogsia aikanaan) fantasiatarinoita, joissa oli milloin mitäkin tulenvaltiaita sun muita muotoansa muuttavia hahmoja. Näistä ihmistarinoista merkittävimpinä voisin mainita Quardians of Diamondin, jota kirjoitin kahden ystäväni kanssa(tämän, jonka kanssa kirjoitin näitä bänditarinoita ja toisen, jonka kanssa Wild Dogsia). Tarina ehti edetä kahden vihon pituiseksi ja sille oli kehitteillä jatko-osa, joka kuitenkin loppui kesken, koska yksi kirjoittajista lähti pois porukasta riitojen vuoksi ja toinen taas kyllästyi tarinaan.
Astarte on yllättäen saanut inspiraationsa gooteista. Hän on Quardians of Diamondin vampyyrityttönen, yksi kolmesta päähenkilöstä.
Meni muutama vuosi ja saavummekin sitten nykyaikaan. Olin tämän "Wild Dogs kaverini" luona yökylässä ja muistelimme menneitä vihkojamme. Yhtäkkiä saimme uuden innostuksen luoda tarinan, tällä kertaa koirista. Aloimme kehitellä juonta, jonka kirjoittaminen olisi pitkään mielenkiintoista ja "aikuismaisempaa" kuin aiemmat "mestariteoksemme", joissa ei ollut päätä eikä häntää(lukuunottamatta QOD:tä). Kauhuelokuvien rakastajina halusimme tarinaan jotakin pelottavaakin ja näin luotiin Searching For Hokkaido - tarina koirista, jotka joutuvat pakenemaan viruksen saaneiden demonikoirien alueelta. Viruksen levitessä, koirat lähtevät etsimään turvapaikkaa, Hokkaidoa. Juoni saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta kokonaisuus olisi liian pitkä kerrottavaksi. Tarina on oikeasti tosi hyvä ja kirjoitamme sitä yhä edelleen suurella innostuksella. Tarinasta on tulossa jatko-osa, jossa erään tärkeän sivuhahmon poika haluaa vallata tämän "pakolaislauman" alueen itselleen.
Jakiya on yksi Searching For Hokkaidon päähenkilöistä. Kuten näkyy, Gingan vaikutus on hyvin vahvasti esillä.
Kaikki kuvat ovat itse tekemiäni! Lisää teoksiani voi halutessaan katsella Deviantart tililtäni xXDemonicaXx nickin takaa.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Terveisiä Helsingistä!
Olin tuossa viime viikonloppuna tapaamassa Anttua ja käväisimpä hänen uudessa kodissaankin. Oli oikein viihdyttävä pieni kämppä ja kateus kyllä iski, kun itse vielä asun vanhempieni huushollissa. Toivon mukaan en enää kauaa.. Antulta sitten menin suoraan poikaystävälleni HerZulle. Ostoksia tuli tehtyä jonkin verran ja teinpä siitä sitten ihan videon ja viikonloppu sujui muutenkin aikas mukavasti. Videolla esittelen muutakin kuin Ginga ostoksia, joten älkää ihmetelkö :)
Tässäpä sitä sitten olisi:
Tuli tosiaan koeajettua myös tuo uusi Ginga.fin kauppa ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille, kuten jo videolla toteankin. Sopusuhtaiset hinnat, nopea toimitus, eikä muutenkaan mitään epäselvyyksiä missään. Ainut miinus kaupalle tulee siitä, että sieltä ei löydy postiennakkomahdollisuutta. Kauppa on oikein selkeä ja myyjien kanssa olen tehnytkin kauppaa jo Huuto.netin puolella. Pahoittelen muuten sitä, jos äänestän ei toisinaan saa selvää. Oli pakko tietysti tunkea taustalle jotakin Ginga-aiheista musiikkia. Meille oli ostettu tuossa muutama viikko sitten uusi videokuvaukseen tarkoitettu kamera, mutta tietysti siitä oli akku loppunut, enkä siis voinut kuvata laadukkaampaa videota ja siksi siis jouduin turvautumaan tähän "kuvienottokameraani".
Piti muuten huomauttaa, että muutin hieman blogini asetuksia. Nyt pitäisi onnistua kommentointi myös niiltä, joilla ei ole tiliä blogspotissa = kaikki voivat kommentoida :)!
Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olitte ostoksistani ja kysykää kysymyksiä, jos sellasia tuli mieleen. Vastaan oikein mielelläni :)!
Tässäpä sitä sitten olisi:
Tuli tosiaan koeajettua myös tuo uusi Ginga.fin kauppa ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille, kuten jo videolla toteankin. Sopusuhtaiset hinnat, nopea toimitus, eikä muutenkaan mitään epäselvyyksiä missään. Ainut miinus kaupalle tulee siitä, että sieltä ei löydy postiennakkomahdollisuutta. Kauppa on oikein selkeä ja myyjien kanssa olen tehnytkin kauppaa jo Huuto.netin puolella. Pahoittelen muuten sitä, jos äänestän ei toisinaan saa selvää. Oli pakko tietysti tunkea taustalle jotakin Ginga-aiheista musiikkia. Meille oli ostettu tuossa muutama viikko sitten uusi videokuvaukseen tarkoitettu kamera, mutta tietysti siitä oli akku loppunut, enkä siis voinut kuvata laadukkaampaa videota ja siksi siis jouduin turvautumaan tähän "kuvienottokameraani".
Piti muuten huomauttaa, että muutin hieman blogini asetuksia. Nyt pitäisi onnistua kommentointi myös niiltä, joilla ei ole tiliä blogspotissa = kaikki voivat kommentoida :)!
Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olitte ostoksistani ja kysykää kysymyksiä, jos sellasia tuli mieleen. Vastaan oikein mielelläni :)!
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Arviointi: GDW 13 - Kohtalona Taistelu
Huom! Sisältää spoilereita GDW:stä!!
Olin jälleen kerran tunnollisesti R-kioskilla kyteksimässä jo maanantaina uusinta Weediä, mutta saapuikin vasta eilen kauppoihin. Tuttuun tapaani ostin mangan heti, koska olen pahasti traumatisoitunut siitä, kun en aikoinani älynnyt kaikkia GNG mangojani hankkia, koska ajattelin, etten "tarvitse" niitä. Sama meinasi käydä Weedin kanssa, mutta onneksi koin herätyksen ja aloin hankkimaan mangoja aina niiden ilmestysmispäivän tiimoilla. Olisi todella rasittavaa jälkikäteen alkaa ostelemaan väliin jääneitä mangoja kuukausien ellei vuosien jälkeen. GNG:n kanssa jouduin kalastelemaan mangoja aina kirpputoreilta Fantasiapelien mangahyllyihin. Samaa mokaa en kyllä tee Weedin kanssa!
..Mutta asiaan. Eikö ne penteleet keksi mitään muuta väriä enää näihin kansiin kuin sininen!? Okei, viimeksi sentään oli tummansininen, mutta eipä tuo vaaleansininen kauheasti hurrausta minun osaltani saa. Taustan väri kuitenkin tukee kivasti hahmojen asentoa ja muutenkin kansi on aika kivan oloinen.
Lukuja tässä mangassa on aika monta verrattuna muihin osiin. Eniten ilahduin siitä, kun vihdosta viimein syy Smithin uskottomuudelle Oun joukkoa kohtaan selvisi. Syy ei ollut kummoinen, mutta hyvä. Periaatteessa kyseessähän oli väärinkäsitys, sillä Smith ei koskaan löytänyt Sakuraa loukattuaan kolarissa jalkansa ja kun raukka oli parantumassa, muut tietysti olettivat hänen pettäneen kaikki. Smith itsekin tunsi asiasta syyllistyyttä ja kieltämättä tuli paha mieli lukiessa tätä. Sen sijaan ärsyynnyin Tesshinin jatkuvasta huutamisesta liittyen Smithin ja Oun väen petturuuteen. Koko kohtaus alkoi puistattaa, kun siinä ei tunnuttu pääsevän eteenpäin ollenkaan, mutta onneksi GB pelasti ja kertoi, miten asian laita todellisuudessa oli.
Samalla, kun Smithin "petturuuden" syy selviää, Sakurankin menneisyydestä alkaa saada paremman kuvan. Hänet todellakin huijattiin lähtemään, että kiitos vaan Lucy(GNG:stä tutun Terryn puoliso) senkin asian pilaamisesta. Mielestäni Sakuran katoamiskertomus ylipäätään oli todella viehättävä ja nyt voin hyvillä mielin jatkaa elämääni, kun asioita vihdoinkin alkaa selkiytyä.
Kun alan muistelemaan, mitä kaikkea tässä osassa tapahtui, en keksi oikeastaan mitään huonoa - ihme kyllä. Yleensä olen kova kritisoimaan, kuten aiemmissa osissa on tullut todettua, mutta tällä kertaa voin sanoa, että tämä osa oli oikein mainio. Seuraavaksi kehunkin teille sitä, että mangassa saatiin jälleen uusi hahmo kuvioihin - sellainen, jota animessa ei (yllättäen) ollut. Kyseessä on Oliverin poika Mole. Nauratti tuo nimi, joka tarkoittaa luomea, mutta oikein herttainen nuorukainen. Ihanaa, että vanhoja sivuhahmojakin muistetaan! Mole oli todella suloinen, kun se yritti auttaa Giniä pääsemään pakoon, mutta yllättäen Oun valtias ei tähän suostu. Olisi kyllä ollut mielenkiintoisempaa, että kaksikko olisi yrittänyt lähteä pakoon ja olisivat vaikka jääneet kiinni heti kättelyssä, mutta ymmärtäähän sen, jos toinen ei pääse liikkumaan.
Toinen aivan ihana asia tässä osassa oli Kisaragi. Shigure oli tehnyt kovan työn talsittuaan satoja kilometrejä Mutsuun hakemaan apua. Shiguren ja Mutsun poikien ensikohtaaminen oli oikein miellyttävä. Kisaragi oli vanhentunut kauheasti, mutta oli silti vanha suloinen itsensä. Harmitti kyllä, ettei Mutsun yksinvaltias(muut 3 ovat ilmeisesti kuolleet) ei lähtenyt taisteluun mukaan. Oli ihanaa, että Kisaragia harmitti se ja poikiensa lähettäminen vaaralliseen taisteluun. Toivottavasti pääsemme vielä jatkossa ihastelemaan Kisaragia <3
Tässä osassa myös Sniper sai jalkansa takaisin. En kyllä käsittänyt alkuunkaan Hougenia, kun tämä yhtäkkiä halusi haudata kätyrinsä elävältä. Miksi Hougen muka yhtäkkiä sitten ajattelikin hyötyvänsä Sniperistä, vaikka tämä aluksi oli sitä mieltä, että Sniperin osuus tehtävässä on tehty. Ehkä Sniperin uskollisuuden tunnustukset saivat Hougenin ajattelemaan toisin, mutta jotenkin kohtaus tuntui jälkeenpäin turhalta, kun Sniperille ei sitten tapahtunutkaan mitään. Manga loppui todella näyttävään kuvaan Sniperistä ja viikatemiehestä: "Paha oli syntynyt", tai jotakin sinne päin. Toivon kyllä totisesti, että Sniper sitten myös onkin pahis, eikä muserru heti kättelyssä.
Kaiken kaikkiaan manga herätti suuria odotuksia seuraavaa osaa kohden. Tämä on tähän astisista osista suosikkini, sillä tässä oli paljon kiinnostavia asioita. Toivottavasti seuraavakin osa ilahduttaa samalla tavalla!
Olin jälleen kerran tunnollisesti R-kioskilla kyteksimässä jo maanantaina uusinta Weediä, mutta saapuikin vasta eilen kauppoihin. Tuttuun tapaani ostin mangan heti, koska olen pahasti traumatisoitunut siitä, kun en aikoinani älynnyt kaikkia GNG mangojani hankkia, koska ajattelin, etten "tarvitse" niitä. Sama meinasi käydä Weedin kanssa, mutta onneksi koin herätyksen ja aloin hankkimaan mangoja aina niiden ilmestysmispäivän tiimoilla. Olisi todella rasittavaa jälkikäteen alkaa ostelemaan väliin jääneitä mangoja kuukausien ellei vuosien jälkeen. GNG:n kanssa jouduin kalastelemaan mangoja aina kirpputoreilta Fantasiapelien mangahyllyihin. Samaa mokaa en kyllä tee Weedin kanssa!
..Mutta asiaan. Eikö ne penteleet keksi mitään muuta väriä enää näihin kansiin kuin sininen!? Okei, viimeksi sentään oli tummansininen, mutta eipä tuo vaaleansininen kauheasti hurrausta minun osaltani saa. Taustan väri kuitenkin tukee kivasti hahmojen asentoa ja muutenkin kansi on aika kivan oloinen.
Lukuja tässä mangassa on aika monta verrattuna muihin osiin. Eniten ilahduin siitä, kun vihdosta viimein syy Smithin uskottomuudelle Oun joukkoa kohtaan selvisi. Syy ei ollut kummoinen, mutta hyvä. Periaatteessa kyseessähän oli väärinkäsitys, sillä Smith ei koskaan löytänyt Sakuraa loukattuaan kolarissa jalkansa ja kun raukka oli parantumassa, muut tietysti olettivat hänen pettäneen kaikki. Smith itsekin tunsi asiasta syyllistyyttä ja kieltämättä tuli paha mieli lukiessa tätä. Sen sijaan ärsyynnyin Tesshinin jatkuvasta huutamisesta liittyen Smithin ja Oun väen petturuuteen. Koko kohtaus alkoi puistattaa, kun siinä ei tunnuttu pääsevän eteenpäin ollenkaan, mutta onneksi GB pelasti ja kertoi, miten asian laita todellisuudessa oli.
Kun alan muistelemaan, mitä kaikkea tässä osassa tapahtui, en keksi oikeastaan mitään huonoa - ihme kyllä. Yleensä olen kova kritisoimaan, kuten aiemmissa osissa on tullut todettua, mutta tällä kertaa voin sanoa, että tämä osa oli oikein mainio. Seuraavaksi kehunkin teille sitä, että mangassa saatiin jälleen uusi hahmo kuvioihin - sellainen, jota animessa ei (yllättäen) ollut. Kyseessä on Oliverin poika Mole. Nauratti tuo nimi, joka tarkoittaa luomea, mutta oikein herttainen nuorukainen. Ihanaa, että vanhoja sivuhahmojakin muistetaan! Mole oli todella suloinen, kun se yritti auttaa Giniä pääsemään pakoon, mutta yllättäen Oun valtias ei tähän suostu. Olisi kyllä ollut mielenkiintoisempaa, että kaksikko olisi yrittänyt lähteä pakoon ja olisivat vaikka jääneet kiinni heti kättelyssä, mutta ymmärtäähän sen, jos toinen ei pääse liikkumaan.
Toinen aivan ihana asia tässä osassa oli Kisaragi. Shigure oli tehnyt kovan työn talsittuaan satoja kilometrejä Mutsuun hakemaan apua. Shiguren ja Mutsun poikien ensikohtaaminen oli oikein miellyttävä. Kisaragi oli vanhentunut kauheasti, mutta oli silti vanha suloinen itsensä. Harmitti kyllä, ettei Mutsun yksinvaltias(muut 3 ovat ilmeisesti kuolleet) ei lähtenyt taisteluun mukaan. Oli ihanaa, että Kisaragia harmitti se ja poikiensa lähettäminen vaaralliseen taisteluun. Toivottavasti pääsemme vielä jatkossa ihastelemaan Kisaragia <3
Tässä osassa myös Sniper sai jalkansa takaisin. En kyllä käsittänyt alkuunkaan Hougenia, kun tämä yhtäkkiä halusi haudata kätyrinsä elävältä. Miksi Hougen muka yhtäkkiä sitten ajattelikin hyötyvänsä Sniperistä, vaikka tämä aluksi oli sitä mieltä, että Sniperin osuus tehtävässä on tehty. Ehkä Sniperin uskollisuuden tunnustukset saivat Hougenin ajattelemaan toisin, mutta jotenkin kohtaus tuntui jälkeenpäin turhalta, kun Sniperille ei sitten tapahtunutkaan mitään. Manga loppui todella näyttävään kuvaan Sniperistä ja viikatemiehestä: "Paha oli syntynyt", tai jotakin sinne päin. Toivon kyllä totisesti, että Sniper sitten myös onkin pahis, eikä muserru heti kättelyssä.
Kaiken kaikkiaan manga herätti suuria odotuksia seuraavaa osaa kohden. Tämä on tähän astisista osista suosikkini, sillä tässä oli paljon kiinnostavia asioita. Toivottavasti seuraavakin osa ilahduttaa samalla tavalla!
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Haaste!
Sainpa tässä juuri haasteen eräältä toiselta Ginga blogin pitäjältä ja teenpä tämän heti pois alta :)
1. Kiitä haasteen antajaa (ja linkitä blogi): Kiitos Akamesan ja Katja haasteesta! Tykkään tällaisista! :) (/http://voimallanuoruudentahdenlennon.blogspot.fi/
2. vastaa kysymyksiin ja tee tehtävät
3. keksi kymmenen uutta kysymystä (vähintään kahden ensimmäisen on liityttävä gingaan) ja haasta muutama tyyppi.
1. Laita lempihahmostasi parhain kuva mitä sinulla on. perustele
KYSYMYKSET(AKAME-SAN)
1. Oletko katsonut hopeanuolen leikkaamatonta animea?
- Olen ja monta kertaa ^^
2. Jos olet, piditkö siitä? Oliko jotain lempparikohtauksia?
- Tottahan toki pidin! Suosikkikohtaukseni on se, jossa Kurojaki ja muut kogat ovat piirittäneet Akamen ja muut lammikkoon. Toinen lempparikohtaus on Ginin ja Benizakuran taistelu.
3. Blogger fai facebook?
- Facebook. Sitä käytän enemmän :D Mutta bloggeriin kirjoitan blogejani ja se on tosi hauskaa myös.
4. Oletko rekisteröitynyt jollekkin ginga-foorumille? jos olet, niin minne?
- Kaksoissolaan (http://www.kaksoissola.net/foorumi) ja Gingasiten foorumille (http://www.gingasite.net)
5. Monta tuntia päivässä olet tietokoneella?
- Muutaman tunnin. Taitaa mennä lähemmäs 5 tuntia päivässä, jos on vapaapäivä.
6. Katsotko usein televisiota?
- Katson yleensä vain iltaisin ja viikonloppuaamuisin. Salkkarit ja Simpsonit ovat pakollisia!
7. koirat vai kissat?
- Kissat. Ne tuntuvat saavan vähemmän arvostusta kuin koirat. Ovat mielestäni kuitenkin yhtä hyödyllisiä eläimiä kuin koiratkin. Pidän kuitenkin molemmista, mutta kissat valitsin siksi, että pelkään koiria jonkun verran.
8. käärme vai tarantella?
- Käärme. Ne ovat hienoja ja pelottavia.
9. osaatko japania?
- En. Osaan sanoa korkeintaan arigato ja tiedän parin muun sanan merkityksen.
10. mitä kieliä puhut?
- Suomea, englantia ja ruotsia. Ruotsia tosin hyvin hyvin vähän, vain pakotettuna. Englantia lähinnä kirjoitan, koska arastelen sen puhumista livenä.
KYSYMYKSET (Katja)
1. Jos Orionista tehdään anime, aiotko ostaa sen?
- Ehdottomasti!
2. Kuka on lempi hahmosi GNG:ssä, GDW:ssä, GDR:ssä ja GDWO:ssa?
- GNG:ssä Gin, Kurojaki ja John. GDW:ssä Weed, Tesshin ja Sakura. GDWO:ssa Rigel
3. Millainen oli ensikosketuksesi Gingaan?
- Mummolassa katselin eri videokasetteja, joiden seassa oli Hopeanuolen leikatut 3 ja 4 videot. Ihastuin niihin niin paljon, että enoni(joka siis omisti kyseiset videot) antoi ne minulle omaksi.
4. Jos juuri SINÄ saisit nyt keksiä jonkin ginga-oheistuotteen, millainen se olisi?
- Hmm.. Joku kaulahuivi tai vaate olisi tosi hauska. Miten olisi hei hiusväri :D " Orion orange" tai "Mustapaholainen = Kurojaki"
5. Jos Orionille saadaan vielä jatkoa uudessa sukupolvessa, millainen uusi johtaja saisi sinusta olla?
- Uusi johtaja ei saisi olla mikään lähisukulainen eli mitään Orionin poikaa en haluaisi esiintyvän. Tarinan tulisi sijoittua johonkin pidemmälle ajalle, jolloin vain muistellaan, että Outa hallitsi kerran Gin jne. Hahmo saisi olla vaikka Rigelin kaltainen tai sitten kokonaan valkoinen. Narttu koira olisi kyllä kiva nähdä vaihteeksi, mutta tunnetusti Takahashi-sensei ei niin naissankareista välitä.
6. Kuka on lempi vihollisesi kaikista ginga-sarjoista?
- Akakabuto, of course!
7. Anime vai manga?
- ...Jos puhutaan Gingasta, niin GNG:ssä anime ja GDW:ssä manga. Yleisesti en pidä mistään muusta animesta tai mangasta, mutta valitsen mangan tällä erää.
8. Mistä olet ostanut oheistuotteesi? (jos sinulla on paljon oheistuotteita, kerro mistä olet ostanut suurimman osan)
- Urumista, Futagoshopista, Huuto.netistä, ystäviltäni
9. Figuurit vai pehmot?
- Pehmot!!
10. Tykkäätkö tällaisista haasteista? :)
- Tykkään ja etenkin jos ne liittyvät Gingaan :)!
KYSYMYKSET HAASTETULLE:
1. Kumpi manga on mielestäsi parempi: GNG vai GDW? Perustele.
2. Haluaisitko nähdä animeversiona mieluummin Orion sarjan vai loput GDW:stä? Molemmat olisi piirretty GNG anime tyylillä.
3. Mikä saa sinut nauramaan?
4. Läppäri vai pöytäkone?
5. Suosikkijuhlasi? (joulu, halloween, pääsiäinen jne.)
6. Minne maahan haluaisit matkustaa?
7. Onko sinulla mitään tv-ohjelmaa, josta pidät salaa?
8. Ajaisitko autoa mieluummin liukkaalla vai todella sameassa sumussa?
9. Moneltako menet iltaisin/öisin nukkumaan?
10. Seuraatko muita kuin Ginga-aiheisia blogeja?
HAASTAN:
- Anttu (http://hopeatiikeri.blogspot.fi)
En keksi muita haastettavia, sorry! :<
1. Kiitä haasteen antajaa (ja linkitä blogi): Kiitos Akamesan ja Katja haasteesta! Tykkään tällaisista! :) (/http://voimallanuoruudentahdenlennon.blogspot.fi/
2. vastaa kysymyksiin ja tee tehtävät
3. keksi kymmenen uutta kysymystä (vähintään kahden ensimmäisen on liityttävä gingaan) ja haasta muutama tyyppi.
1. Laita lempihahmostasi parhain kuva mitä sinulla on. perustele
Gin on tunnetusti suosikkihahmoni koko Ginga saagasta. Perusteluita hahmovalintaan löytyy Lempihahmoni GNG:stä postauksesta. Ginistä parhain kuva ehdottomasti on blogini yläpalkissa oleva kuva, jonka myös tatuoin nilkkaani pari kuukautta sitten, mutta tällä kertaa päätin valita vähän erilaisemman kuvan, ettei ihan tylsäksi mene. Tässä kuvassa näkee hyvin Ginin naiviuden - sen katseessa on jotakin uteliasta ja voimaa. Kuvan omistaa Ginga Spiral :)
KYSYMYKSET(AKAME-SAN)
1. Oletko katsonut hopeanuolen leikkaamatonta animea?
- Olen ja monta kertaa ^^
2. Jos olet, piditkö siitä? Oliko jotain lempparikohtauksia?
- Tottahan toki pidin! Suosikkikohtaukseni on se, jossa Kurojaki ja muut kogat ovat piirittäneet Akamen ja muut lammikkoon. Toinen lempparikohtaus on Ginin ja Benizakuran taistelu.
3. Blogger fai facebook?
- Facebook. Sitä käytän enemmän :D Mutta bloggeriin kirjoitan blogejani ja se on tosi hauskaa myös.
4. Oletko rekisteröitynyt jollekkin ginga-foorumille? jos olet, niin minne?
- Kaksoissolaan (http://www.kaksoissola.net/foorumi) ja Gingasiten foorumille (http://www.gingasite.net)
5. Monta tuntia päivässä olet tietokoneella?
- Muutaman tunnin. Taitaa mennä lähemmäs 5 tuntia päivässä, jos on vapaapäivä.
6. Katsotko usein televisiota?
- Katson yleensä vain iltaisin ja viikonloppuaamuisin. Salkkarit ja Simpsonit ovat pakollisia!
7. koirat vai kissat?
- Kissat. Ne tuntuvat saavan vähemmän arvostusta kuin koirat. Ovat mielestäni kuitenkin yhtä hyödyllisiä eläimiä kuin koiratkin. Pidän kuitenkin molemmista, mutta kissat valitsin siksi, että pelkään koiria jonkun verran.
8. käärme vai tarantella?
- Käärme. Ne ovat hienoja ja pelottavia.
9. osaatko japania?
- En. Osaan sanoa korkeintaan arigato ja tiedän parin muun sanan merkityksen.
10. mitä kieliä puhut?
- Suomea, englantia ja ruotsia. Ruotsia tosin hyvin hyvin vähän, vain pakotettuna. Englantia lähinnä kirjoitan, koska arastelen sen puhumista livenä.
KYSYMYKSET (Katja)
1. Jos Orionista tehdään anime, aiotko ostaa sen?
- Ehdottomasti!
2. Kuka on lempi hahmosi GNG:ssä, GDW:ssä, GDR:ssä ja GDWO:ssa?
- GNG:ssä Gin, Kurojaki ja John. GDW:ssä Weed, Tesshin ja Sakura. GDWO:ssa Rigel
3. Millainen oli ensikosketuksesi Gingaan?
- Mummolassa katselin eri videokasetteja, joiden seassa oli Hopeanuolen leikatut 3 ja 4 videot. Ihastuin niihin niin paljon, että enoni(joka siis omisti kyseiset videot) antoi ne minulle omaksi.
4. Jos juuri SINÄ saisit nyt keksiä jonkin ginga-oheistuotteen, millainen se olisi?
- Hmm.. Joku kaulahuivi tai vaate olisi tosi hauska. Miten olisi hei hiusväri :D " Orion orange" tai "Mustapaholainen = Kurojaki"
5. Jos Orionille saadaan vielä jatkoa uudessa sukupolvessa, millainen uusi johtaja saisi sinusta olla?
- Uusi johtaja ei saisi olla mikään lähisukulainen eli mitään Orionin poikaa en haluaisi esiintyvän. Tarinan tulisi sijoittua johonkin pidemmälle ajalle, jolloin vain muistellaan, että Outa hallitsi kerran Gin jne. Hahmo saisi olla vaikka Rigelin kaltainen tai sitten kokonaan valkoinen. Narttu koira olisi kyllä kiva nähdä vaihteeksi, mutta tunnetusti Takahashi-sensei ei niin naissankareista välitä.
6. Kuka on lempi vihollisesi kaikista ginga-sarjoista?
- Akakabuto, of course!
7. Anime vai manga?
- ...Jos puhutaan Gingasta, niin GNG:ssä anime ja GDW:ssä manga. Yleisesti en pidä mistään muusta animesta tai mangasta, mutta valitsen mangan tällä erää.
8. Mistä olet ostanut oheistuotteesi? (jos sinulla on paljon oheistuotteita, kerro mistä olet ostanut suurimman osan)
- Urumista, Futagoshopista, Huuto.netistä, ystäviltäni
9. Figuurit vai pehmot?
- Pehmot!!
10. Tykkäätkö tällaisista haasteista? :)
- Tykkään ja etenkin jos ne liittyvät Gingaan :)!
KYSYMYKSET HAASTETULLE:
1. Kumpi manga on mielestäsi parempi: GNG vai GDW? Perustele.
2. Haluaisitko nähdä animeversiona mieluummin Orion sarjan vai loput GDW:stä? Molemmat olisi piirretty GNG anime tyylillä.
3. Mikä saa sinut nauramaan?
4. Läppäri vai pöytäkone?
5. Suosikkijuhlasi? (joulu, halloween, pääsiäinen jne.)
6. Minne maahan haluaisit matkustaa?
7. Onko sinulla mitään tv-ohjelmaa, josta pidät salaa?
8. Ajaisitko autoa mieluummin liukkaalla vai todella sameassa sumussa?
9. Moneltako menet iltaisin/öisin nukkumaan?
10. Seuraatko muita kuin Ginga-aiheisia blogeja?
HAASTAN:
- Anttu (http://hopeatiikeri.blogspot.fi)
En keksi muita haastettavia, sorry! :<
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)