torstai 26. heinäkuuta 2012

Orionia ja keräilykorttia

Ja jälleen sain uutta tavaraa hyllyyni. Vaikka olen useampaan otteeseen manannut, että en aio kerätä keräilykortteja, niin sorruin siihen sitten kuitenkin. Aikoinani tuli kerättyä Spice Girls valokuvia ja ne oikeasti ovat minulla vielä jossain tallessa ja ovat vissiin aika harvinaisiakin nykyisin. Niinpä ajattelin, että tulen vielä katumaan, jos en kerää GNG keräilykortteja - eihän sitä koskaan tiedä, jos kortit katoavat myynnistä joskus kokonaan. Orionistakaan en uskalla kerätä kaikkia osia toistaiseksi, jos sarja vaikkapa joskus suomennettaisiin.

SPOILEREITA ORION MANGASTA!


Tässäpä hieman postisedän(tai -tädin) tuomisia:


Obi on takaa oikein mainion näköinen~

Yllätyksekseni mangan mukana tuli obi, joka on tosi kivanvärinen - sininen, joka on yksi suosikkiväreistäni. Selasin mangan pikaisesti läpi. Täytyy sanoa, että tämä osa koostui lähinnä joidenkin random hahmojen taistelemisesta(ilmeisesti Matheuksen ja jonkun toisen, jos oikein käsitin) ja vasta lopussa päästään itse asiaan: Rigel ja Kotetsu juttelevat jotakin vanhojen GNG hahmojen kanssa, jotka on lukittu telkien taakse tiedä sitten minne ja miksi. Lisäksi mangan lopussa näytettiin Koyukia, joka keskusteli jotakin Weedin kanssa, jonka jalka oli paketissa. Osan viimeisimmiltä sivuilta oli pakko ottaa kuva, koska siellä oli tosi suloinen kuva Weedistä ja Koyukista.
Suloisia <3 Ja kuka sitä juuri huusi, että Gingassa ei ole paljon mitään romanttista <3 Weedkin on jo kasvanut hieman pois pyöreistä pentusilmistään ja muistuttaa tällä hetkellä hieman veljeään Joeta.

Seuraava Orion hankintani on varmastikin osa 18, jossa suomalainen Andy ilmestyy ensimmäisen kerran. En millään malta osan ilmestymistä!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Pieni (tai sitten vähän suurempi piristys) päivään

Moni varmasti on jo hyvän aikaa ehtinyt hehkuttaa sitä, että Gingan luoja, herra Yoshihiro Takahashi saapui tuossa hetken aikaa sitten Suomeen vierailulle mm. Kuopion Animeconiin sekä lisäksi vielä nimmaroimaan Helsinkiin ja Ouluun. Vaikka minulla oli monta tilaisuutta käydä näkemässä lapsuuden sankarini luoja, en töiden takia päässyt lähtemään edes Helsinkiin. Tyhmänä menin käyttämään pari viikkoa liian aikaisin ylimääräisen vapaapäivän, joita meille siis töistä kertyy yksi per kuukausi(eli ns. palkallinen vapaapäivä).

Kuopioon asti en todellakaan olisi lähtenyt. Kaupunki on ihan vieras minulle, vaikka muutama vuosi takaperin olenkin siellä käväissyt. Oulussakin olen käynyt, mutta ei tälläinen superstressaajan perikuva uskalla liikkua tuntemattomissa kaupungeissa. Ärsyttää ihan mielettömästi, etten edes Helsinkiin päässyt ja siksi hieman harmittaakin, että olen buukannut itseni ihan täyteen töitä(olen siis kahdessa eri työpaikassa samaan aikaan, jos joku ei tiennyt).

..Mutta tänään tapahtui jotakin piristävää ja samalla niin mahtavaa, uskomatonta.. Nimittäin ystävättäreni Anttu oli käynyt katsastamassa Takahashin Helsingissä. Olin hänelle kieltämättä hieman kateellinen, koska en päässyt mukaan, mutta yllättäen Anttu kertoi hakevansa nimikirjoituksen myös minulle. Tietysti hiljaa mielessäni toivoin, että saisin nimmarin jostakin suunnasta, mutta en sitä kehdannut kysyä. Minulle kun nimmarit ovat jo musiikkimaailmassa hyvin tärkeitä ja henkilökohtaisia.

Ja tänään minulle saapui Antulta kirje, jonka sisällä oli Takahashin nimikirjoitus tosi ihanalla kuvalla varustettuna. Ja tietysti sitä meinasi tulla itku silmään, kun hyvä ystäväni oli ihan minua varten käynyt tiistaina hakemassa nimikirjoituksen. Antulle isot kiitokset vielä näin julkisesti - jään palveluksen velkaa. <3
Olen aina ollut sitä mieltä, että nimikirjoitus on henkilökohtainen. Kun joku kirjoittaa nimmarin aivan naamasi edessä ja antaa sen _sinulle_, niin silloin nimikirjoitus on ikäänkuin sinetöity sille, jolle se on annettu. Siksi minulle on tosi outoa, että ylipäätään riemastuin näin paljon tästä, koska kuten aiemmin jo mainitsin, niin nimmarit ovat minulle tosi tärkeitä. Minulla on säästössä nimmareita monelta eri bändiltä vaikka millä mitalla ja ne kaikki olen saanut henkilökohtaisina ja muistan jokaisen nimmaritilanteen. On ihan eri asia saada ihailtemaltaan ihmiseltä nimmari suoraan käteen kun jonkun toisen antamana ja hakemana. Tosin tämä Takahashin nimmari on jotakin, mikä merkitsee minulle todella paljon - onhan hän sentään suosikkisarjani luoja.

Nyt ei auta muuta kuin rukoilla, että Takahashi saapuisi Suomeen vielä jatkossakin. Silloin kyllä taatusti pyrin järjestämään sopivan rakosen ja lähden katsomaan häntä vaikka maailman ääriin(eli siis Helsinkiin, Tampereelle tai siihen lähistölle XD) ~

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Ginga Densetsu Riki - viimein suomeksi!

Saattaa sisältää spoilereita Ginga Densetsu Riki - mangasta!


Kauan toivottu ja haaveissa ollut Riki mangan suomennos on viimein tapahtunut. Olin varma, että Rikiä ei koskaan tultaisi suomentamaan tai kääntämään yhtään millekään muulle kielelle kuin japani, joten olin luopunut tyystin toivosta saada tästä manga omalla äidinkielelläni.. Mutta suuren suosionsa ja kysynnän ansiosta, kustantajat viimein julkaisivat tämän ihastuttavan lyhytmangan, joka siis tietysti kertoo Hopeanuolen isästä, Rikistä.

Mangan julkaisupäivä oli tänään ja kuten tavallista, ostin oman versioni mangasta heti julkaisupäivänä töistä päästyäni.
Tässä se siis viimeinkin on! Ärrältä pelastettu Riki manga viimein omistajansa käsissä, joka näyttävästi vain tuijottaa kameraa maanisesti.

Kannesta sen verran, että luojan kiitos tämä on oikein mainio, tosin tuo otsikko "RIKI" on leikattu tuosta ylhäältä tosi oudosti, vähän kesken ja taustalla oleva Akakabuto on hieman rakeinen, mutta hienohan tämä on. Takakannessa puolestaan oli värikuva Weedistä sekä selostus mangasta. Omistan Riki mangan jo entuudestaan Japaniksi ja oletin, että tässäkin osassa tultaisiin näkemään samat värikuvat kuin ko. mangan alussa, mutta yllätyin positiivisesti:
Katsokaa! Tässä mangassa on ainakin 3 uutta värikuvaa(joita siis japaniversiossa ei ole), joista nyt kahdesta otin kuvat. Tosi kivoja minusta ja mukana oli myös Takahashin pieni terveyhdys nimmarin ja pienen kuvan kera. Söpöä.

Mutta sitten itse mangaan:

Minusta tämä oli oikein kiva lisätarina, koska se liittyi Hopeanuolen isään ja sen lapsuuteen. Tarinassa päästiin tutustumaan paremmin myös Rikin isään Shiroon sekä tapahtumiin ennen Hopeanuolta. Ennen tämän mangan lukemista kuvittelin, että Riki olisi samanlainen sankari kuin poikansakin, mutta oli yllättävää ja erittäin hyvä asia, että Riki oli pentuna paljon pelokkaampi kuin Gin, eikä tosiaakaan mikään vahva ennen Gohein koulutusta. Ainut miinus tässä mangassa oli se, että tämä toisti samaa vanhaa " En tunne kunnolla isääni" -teemaa, mutta minkäs sille voi jos isä on koko ajan metsällä karhujahdissa..

Tarina oli hyvin koskettava, etenkin se, kun Yamabuki, Rikin äiti erotettiin pojastaan.
Mitä muuta tästä voisi sanoa? Juoni oli kiva ja vähän erilainen ja awsk <3 Tykkään, tykkään oikein paljon.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Paitaa, mangaa ja lasinalusta

Sain tänään jälleen kivaa postia Antulta sekä Kaksoissolassa kimppapaita-asiaa hoitanut PikkuElvis. Anttu kertoi minulle luopuvansa molemmista puhelinluettelomangoistaan ja päätin sitten ostaa niistä toisen, koska olen aina halunnut ostaa yhden niistä. Aiemmin ostin Antulta animaatiokalvon Johnista, mutten jaksanut sitä tähän postaukseen lisätä tällä erää, koska jouduin muutenkin säätämään hyllytilani kanssa laitellessani uusia palasia kokoelmaani. Kyseessä on siis osa 6 7:stä julkaisusta, ja kannessa oleva kuva onkin ollut minulla tietokoneen taustakuvana, tosin vaihdoin sen jokunen aika sitten erääseen toiseen Ginga kuvaan.
Tuon puhelinluettelon kokoisen mangan lisäksi ostin Antulta Ben lasinalusen, josta tosin puuttuu suojapussukka(täytyy siis etsiä jokin suoja, ettei kangas pääse kellastumaan).
En jaksanut laittaa tuota puhelinluetteloa kokovertailuun normaalin mangan kanssa, mutta tässä vähän osviittaa siitä, miten iso tuo manga todellisuudessa on.

Tuo on ehkä minusta inasen pienempi kuin normaali puhelinluettelo, mutta järkyttävän paksu tuo on. Tässä osassa on heti alussa pari värikuvaa, kuten kaikissa tämän version painoksissa. Osa alkaa suunnileen siitä, kun Oun soturit ovat kohdanneet iga- ja kogakoirat.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: Toisesta paketista löytyi Kaksoissolassa suunniteltu Animecon paita. Itse en coniin ole menossa, mutta tilasin paidan ihan siksi, että se olisi ensimmäinen Ginga-aiheinen paitani. Eikös olekin aika kiva? Tosin henkilökohtaisesti en pidä tuosta Animecon tekstistä kuvan yläpuolella, mutta onhan se ihan noinkin hyvä. Tässä vielä lähikuvaa paidan kuvasta, koska tykkään raiskata kontrastia, niin kuva ei oikein pääse oikeuksiinsa:
Itse äänestin paidan kuvaksi erästä toista kuvaa, jonka kyllä painatan varmaan jossain vaiheessa(jos siis Anttu vain vaivautuu muokkaamaan minulle isomman version kuvasta, hän tietää kyllä mistä puhun :D)

tiistai 3. heinäkuuta 2012

GDW 9 : Oikeuden sielu arvostelu

Sisältää spoilereita mangasta!


Ostin mangan heti töistä päästyäni lähimmästä R-kioskista ja lukaisin sen puoleen tuntiin kokonaan läpi. Tällä kertaa täytyy kyllä kehua kansikuvaa. Se on varsin onnistunut ja tuo tummansininen sopii mainiosti kuvan kanssa yhteen, vaikka jääkin aika pliisuksi, kun muistelee japaninkielistä versiota kannesta. Mutta hienoin kansi tähän mennessä 5 osan ohella.

Manga oli taas aikalailla erilainen animeen verrattuna. Juoni etenee mukavan rauhallisesti, mikä on minusta hyvä, sillä juoni ei juokse eteenpäin kauheaa vauhtia tai junnaa paikallaan. GNG mangassa minusta oli hirveä sääli, että juoni ja kohtaukset huitelevat kauheaa vauhtia eteenpäin, joten tässä asiassa GDW on vallan hyvää luettavaa sellaisille, jotka haluavat edes hetkeksi keskittyä mangan sisältöön.

Johnin kuolema oli todella koskettava. Ainut ero animeen tässä oli varmaan se, että John itse puri suolensa poikki ennenkuin Hougen ehti sitä tehdä. Meinasin ihan porua vääntää Johnin viimeisten sanojen kohdalla ja kohtaus oli kokonaisuudessaan todella hieno. Johnin muistelut taistelusta ensikertaa Madaran kanssa oli tosi kiva, sillä aina jaksetaan jauhaa Akakabuton tappamista. Siksi siis olin hyvin mielissäni, että hieman vanhempaakin taistelua muisteltiin ja Gin oli piirretty muuten tosi söpöksi siihen kohtaan.

Minusta oli tosi hyvä, että Hook ja Sasuke olivat paikalla katsomassa ja näkemässä kaiken, kunnes sitten Weed saapui paikalle ja kolmikko pääsi todistamaan Johnin kuoleman, kun taas animessa koko poppoo on kyyläämässä. Itseäni alkoi vähän naurattamaan, kun koirat jättivät Johnin ruumiin lojumaan pakkaseen(Jeromen sanojen mukaan pakkanen jäädyttäisi ruumista sen aikaa, että koirat hautaisivat sen myöhemmin, mutta hei ei voi olla niin kiire, ettei ehdi kaveria haudata). Kohtaus vähän pilasi tunnelmaa ja vielä enemmän tunnelmaa pilasi se, että Rocket alkoi vollottaa veljiensä puolesta ja lopulta kaikki vollottivat jostakin. Vaikka joo, Rocketin veljet olivat juuri kuolleet ja Hiroa kadutti Johnin jättäminen taisteluun.. Mutta voi hemmetti.. Silti!

Kaiken tässä Johnin muistelujupakassa pelasti se, että Ben löysi sattumalta Johnin ruumiin ja vei sen isännälleen haudattavaksi kunniallisesti oikein rukousten kera. Vaikka Ben ei muistanutkaan Johnin hajua(ne eivät olleet tavanneet 8 vuoteen mangan mukaan), se silti jostakin syystä raahasi ruumiin haudattavaksi. Saa nähdä tajuaako Ben, että haudattu ruumis kuului Johnille. Oikein mainio lisä mangaan kaiken kaikkiaan ja vieläpä Ben oli hautaamassa Johnia.

Tässä osassa päästiin tapaamaan vihdosta viimein Kyoshiroa. Kohtaus ei mielestäni hirveästi eronnut animesta, mutta tämä antoi Kyoshirosta vähän toisenlaisen kuvan kuin anime. Sen sijaan Teru ja sen isä oli piirretty tismalleen samanlaisiksi kuin animessa, joten tässä animoijat olivat hyvin onnistuneet animea tehdessään. Teru oli tässä paljon verisempi isänsä käsittelyssä kuin animessa, mikä lisäsi inhoa Terun pelkuri-isää kohtaan. Onneksi Kyoshiro kumppaneineen antoi tuolle lurjukselle kunnolla selkään, kunnes sitten Oun soturit käskivät lopettaa.

Mangan lopussa päästiin tapaamaan myös ensikertaa Kagetoran serkkuja ja veljiä. Myös Kurotora pääsi kuvioihin ja häntä minun olikin jo vähän ikävä, kieltämättä. Myös George eikun Jouji oli mukana ja minusta on hienoa, että hän on niinkin isossa osassa mangassa, eikä mikään random sivuhenkilö.

Kaiken kaikkiaan tämä osa oli aika kiva, mutta odotan seuraavia osia vieläkin enemmän. Tämä Hougen saaga kun minua ei niin tahdo kiinnostaa yhtä paljon kuin vaikkapa mangan nro 30 jälkeen alkavat saagat Venäjän sotakoirista, hybridikarhuista sun muista otuksista.

Mitä mieltä itse olit mangasta?