GDW 9 : Oikeuden sielu arvostelu

Sisältää spoilereita mangasta!

Ostin mangan heti töistä päästyäni lähimmästä R-kioskista ja lukaisin sen puoleen tuntiin kokonaan läpi. Tällä kertaa täytyy kyllä kehua kansikuvaa. Se on varsin onnistunut ja tuo tummansininen sopii mainiosti kuvan kanssa yhteen, vaikka jääkin aika pliisuksi, kun muistelee japaninkielistä versiota kannesta. Mutta hienoin kansi tähän mennessä 5 osan ohella.

Manga oli taas aikalailla erilainen animeen verrattuna. Juoni etenee mukavan rauhallisesti, mikä on minusta hyvä, sillä juoni ei juokse eteenpäin kauheaa vauhtia tai junnaa paikallaan. GNG mangassa minusta oli hirveä sääli, että juoni ja kohtaukset huitelevat kauheaa vauhtia eteenpäin, joten tässä asiassa GDW on vallan hyvää luettavaa sellaisille, jotka haluavat edes hetkeksi keskittyä mangan sisältöön.

Johnin kuolema oli todella koskettava. Ainut ero animeen tässä oli varmaan se, että John itse puri suolensa poikki ennenkuin Hougen ehti sitä tehdä. Meinasin ihan porua vääntää Johnin viimeisten sanojen kohdalla ja kohtaus oli kokonaisuudessaan todella hieno. Johnin muistelut taistelusta ensikertaa Madaran kanssa oli tosi kiva, sillä aina jaksetaan jauhaa Akakabuton tappamista. Siksi siis olin hyvin mielissäni, että hieman vanhempaakin taistelua muisteltiin ja Gin oli piirretty muuten tosi söpöksi siihen kohtaan.

Minusta oli tosi hyvä, että Hook ja Sasuke olivat paikalla katsomassa ja näkemässä kaiken, kunnes sitten Weed saapui paikalle ja kolmikko pääsi todistamaan Johnin kuoleman, kun taas animessa koko poppoo on kyyläämässä. Itseäni alkoi vähän naurattamaan, kun koirat jättivät Johnin ruumiin lojumaan pakkaseen(Jeromen sanojen mukaan pakkanen jäädyttäisi ruumista sen aikaa, että koirat hautaisivat sen myöhemmin, mutta hei ei voi olla niin kiire, ettei ehdi kaveria haudata). Kohtaus vähän pilasi tunnelmaa ja vielä enemmän tunnelmaa pilasi se, että Rocket alkoi vollottaa veljiensä puolesta ja lopulta kaikki vollottivat jostakin. Vaikka joo, Rocketin veljet olivat juuri kuolleet ja Hiroa kadutti Johnin jättäminen taisteluun.. Mutta voi hemmetti.. Silti!

Kaiken tässä Johnin muistelujupakassa pelasti se, että Ben löysi sattumalta Johnin ruumiin ja vei sen isännälleen haudattavaksi kunniallisesti oikein rukousten kera. Vaikka Ben ei muistanutkaan Johnin hajua(ne eivät olleet tavanneet 8 vuoteen mangan mukaan), se silti jostakin syystä raahasi ruumiin haudattavaksi. Saa nähdä tajuaako Ben, että haudattu ruumis kuului Johnille. Oikein mainio lisä mangaan kaiken kaikkiaan ja vieläpä Ben oli hautaamassa Johnia.

Tässä osassa päästiin tapaamaan vihdosta viimein Kyoshiroa. Kohtaus ei mielestäni hirveästi eronnut animesta, mutta tämä antoi Kyoshirosta vähän toisenlaisen kuvan kuin anime. Sen sijaan Teru ja sen isä oli piirretty tismalleen samanlaisiksi kuin animessa, joten tässä animoijat olivat hyvin onnistuneet animea tehdessään. Teru oli tässä paljon verisempi isänsä käsittelyssä kuin animessa, mikä lisäsi inhoa Terun pelkuri-isää kohtaan. Onneksi Kyoshiro kumppaneineen antoi tuolle lurjukselle kunnolla selkään, kunnes sitten Oun soturit käskivät lopettaa.

Mangan lopussa päästiin tapaamaan myös ensikertaa Kagetoran serkkuja ja veljiä. Myös Kurotora pääsi kuvioihin ja häntä minun olikin jo vähän ikävä, kieltämättä. Myös George eikun Jouji oli mukana ja minusta on hienoa, että hän on niinkin isossa osassa mangassa, eikä mikään random sivuhenkilö.

Kaiken kaikkiaan tämä osa oli aika kiva, mutta odotan seuraavia osia vieläkin enemmän. Tämä Hougen saaga kun minua ei niin tahdo kiinnostaa yhtä paljon kuin vaikkapa mangan nro 30 jälkeen alkavat saagat Venäjän sotakoirista, hybridikarhuista sun muista otuksista.

Mitä mieltä itse olit mangasta?