Orion - toppi vai floppi?

Näköjään suurin osa postauksistani on otsikoitu kysymyksen muotoon, mikä ehkä hieman alkaa itseäni ärsyttämään, mutta toisaalta, mielestäni otsikon tulee herättää kysymyksiä ja hieman avata jo käsiteltävää aihetta. Tällä kertaa pohdinnan aiheena siis Orion, jota en hirveästi ole käsitellyt blogissani sen ollessa vielä niin tuntematon sarja.

Lueskeltuani Kaksoissolan foorumilla pitkästä aikaa hieman tarkemmin Orioniin liittyviä topiceja, törmäsin aiheeseen nimeltä Mikä voisi pilata Orionin? Päätin miettiä asiaa hetken aikaa tarkemmin täällä blogissani, tosin ehkä hieman eri näkökulmasta.

Onko Orion sarjana kiinnostava vai onko se Weedin jälkeen jo liikaa? Moni Ginga fani näyttää ostavan innoissaan uusimman Orion mangan heti sen ilmestyttyä ennakkotilaukseen Urumiin ja kieltämättä hieman ihmettelen tätä, sillä minua itseäni Orion ei sarjana kiinnosta yhtä paljon kuin GNG ja GDW. Miksi? Minkä takia minä, joka olen ollut suuri Ginga fani 18 vuotta, en ole kiinnostunut paljon peetäkään Weedin pojasta? En tiedä varsinaista syytä ei-niin-suureen-kiinnostukseen Orionia kohtaan. Omistan muutaman niin sanotun näytekappaleen Orionia, mutta en niitä enempää aio ostaa, sillä jos Orion joskus todella aiotaan suomentaa (Weedin jälkeen tosin eli hyvin pitkän ajan päästä), niin japanin kieliset painokset ovat hyllyssä.. noh, aika turhia, vaikka niiden kansikuvat ovat kyllä hienoja. Sisällössä tosin ei pahemmin eroja ole, korkeintaan mainoksissa.

Vaikka Orion kiinnostaa minua siinä mielessä, että sarja jatkuu suoraan GDW:stä ja Orion on vaihteeksi erinäköinen ja -luonteinen hahmo verrattuna edeltäjiinsä, on se jostain syystä mielestäni tylsä. Okei, on vaikea sanoa vielä mitään virallista mielipidettä sarjasta, kun sen juonesta ja hahmoista ei vielä ole saatu kunnon otetta, mutta sarja vaikuttaa hyvin samankaltaiselta GNG:n ja GDW:n kanssa: päähenkilö joutuu syystä tai toisesta eroon isästään/vanhemmistaan/ystävistään ja kiertelee ympäri Japania löytäen uusia vihollisia ja ystäviä ja joutuu taisteluun toisen lauman kanssa. Jos juoni todellakin on tällainen, Orion alkaa mielestäni olla jo minun osaltani tuhoon tuomittu.

Kun noin puolitoista vuotta sitten löysin Orionin sattumalta Ginga-innostukseni herättyä uudelleen henkiin, kiinnostuin siitä, mutta samaan aikaan huokaisin syvään: " ..Ja taas jatko-osa". Itse en koskaan ole pahemmin välittänyt elokuvien jatko-osista, jos ne ovat irrallisia eivätkä liity toisiinsa selkeästi (esimerkkinä vaikkapa nyt Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potterit, jotka nyt on vähän pakko jakaa useampaan elokuvaan). Kun aikanaan sain tietää Weedistä, innostuin siitä aivan mielettömästi. Oli ihanaa saada Hopeanuolesta jatko-osa, joka kertoo sen lapsesta, mutta minusta Orion alkaa olla jo liikaa. Vaikka päähenkilö onkin ulkonäöltään täysin erilainen kuin Gin ja Weed, se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että sarja vaikuttaa vain siltä surullisen kuuluisalta jatko-osan jatko-osalta eli saman asian toistamiselta yhä uudelleen ja uudelleen.

Millainen Orionin pitäisi siis olla, jotta se kiinnostaisi minua enemmän? Minusta ensinnäkin juonen pitäisi olla erilainen. Se ei missään nimessä saisi olla samankaltainen Weedin ja GNG:n kanssa, vaan sen tulisi olla aivan erilainen jo ihan pohjimmiltaan. En millään jaksaisi lukea kolmatta kertaa sarjaa, jossa päähenkilö etsii ystäviä ympäri maailmaa taistellakseen vihollislaumaa/karhua vastaan. Olen toki sanonut ,että yksinkertainen juoni on yksi GNG:n valteista, on kuitenkin mälsää lukea samaa juttua ziljoonaan kertaan eri päähenkilön tähdittämänä. Tiedättehän vaikkapa Scream elokuvat? Niissähän on sama juttu: juoni on aina samanlainen ja tuntuu että vain hahmot vaihtuvat.

Orionissa pitäisi tapahtua jotakin järkyttävää tai aivan uutta, mitä Takahashi ei koskaan vielä ole meille faneille antanut mahdollisuutta lukea. Itse odottaisin jonkun tärkeän henkilön yhtäkkistä kuolemaa, esimerkiksi Ginin, Weedin tai jopa itse Orionin, tai sitten toista tulivuoren purkausta, joka nähdään jo ensimmäisessä osassa. Sarja ei myöskään saisi olla liian pitkä, kuten GDW on, vaan mieluummin lyhyempi. Tosin pituuden suhteen alan jo itkeä verta, sillä Orionhan on menossa muistaakseni jo osassa 23 vailla loppua. Jospa Takahashi-sensei on oikeasti keksinyt jotakin Orioniin meidän fanien pään menoksi?

Toivottavasti tekstini ei anna sellaista kuvaa, että olisin tuominnut Orionin tuhoon jo näin varhaisessa vaiheessa. Vaikka olen aika skeptinen sarjan menestymisen ja kiinnostavuuden suhteen, pidän toivoa yllä ja toivon koko sydämestäni, että Orion tultaisiin suomentamaan ja siitä tehtäisiin anime, edes lyhyt sellainen.

Luotan Takahashin näkemyksiin Orionin juonesta ja sensei tekee kuten parhaaksi näkee. Olemmehan saaneet sarjaan sentään Andyn - suomalaisen hahmon ja Tenkan kaltaisia outoja hahmoja. Toivon kuitenkin, että hän huomioisi sen, että samasta aiheesta lukeminen on pidemmän päälle kyllästyttävää. Toisaalta, jos positiivisesti ajatellaan, voidaan miettiä myös sitä, olisiko Orion mahdollisesti uusi Ginga sarja seuraavalle sukupolvelle? Jos GNG oli meidän 80-90 alussa syntyneiden sarja ja GDW 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun sarja, voi hyvinkin olla, että Takahashi on kaavaillut samaa aihepiiriä käsittelevän sarjan uudelle sukupolvelle. Tuossapa olisi hyvin ideaa, sillä tarkemmin ajateltuna oikeudenmukaisuutta ja ystävyyttä käsittelevät teokset eivät koskaan mene vanhoiksi!

Onko Orion siis omasta mielestäni toppi vai floppi? En osaa vastata edes omaan kysymykseeni. Kuten sanottu, sarjan arvostelu vielä tässä vaiheessa on vielä liian aikaista, mutta se tieto, mitä tähän asti sarjasta olen saanut, ei vetoa minuun niin syvästi kuin edeltäjänsä. Sanotaanko siis, että olen hyvin neutraali sarjan kiinnostavuuden suhteen. Toisaalta kiinnostaa ja toisaalta ei.

Mitä te muut olette mieltä?

Ahdistavimmat kohtaukset (GNG & GDW)

Kohtauspostausta jälleen (kuulostipa tyhmältä, mutta menkööt). Kohtauksista riittää kyllä paljon juttua ja aiempia kirjoittamiani kohtausaiheisia postauksia voi etsiskellä halutessaan tuosta näppärästä Haku- kentästä (olettehan huomanneet sen?).

Tällä kertaa siis postausta ahdistavimmista kohtauksista Gingassa. Orion jälleen kerran joudutaan sulkemaan pelistä pois, kun sen tapahtumista ei vieläkään ota Erkkikään selvää.

Mitkä kohtaukset ovat olleet mielestäni ahdistavimpia ja järkyttäviä ja miksi.

RIKI LÖYTÄÄ HIIHTÄJÄN

Jännityksen makuun päästään jo heti ensimmäisessä osassa, kun Gohei on Rikin kanssa metsällä. Lopulta Riki vainuaa hiihtäjän, joka makaa verisenä maassa. Kohtauksesta pahan tekee se, että noin voi käydä ihan oikeassa elämässäkin ja se musiikki! Kohtausta katsoessa kyllä tulee sellainen fiilis kuin katsoisi kauhuelokuvaa.

GOHEI SYÖTTÄÄ RIKILLE LIHAANSA

Tämä kohtaus tuskin tuli kenellekään yllätyksenä, nimittäin se on ehkä yksi oksettavimmista kohtauksista GNG:ssä. Tästä näkee hyvin sen, miten loppupeleissä voi käydä, kun ei ole syönyt viikkoon mitään. Kun Gohei katkaisee jalkansa, alkaa taas pieni jännityksen tunne ja viimeistään silloin, kun mies alkaa työntää lihaansa Rikin suuhun, oksetus nousee kurkkuun tuntuvasti. Ainut pieni miinus kohtaukseen tulee kyllä musiikista, sillä mielestäni musiikki, joka soi Rikin oksennuksen taustalla ei ole mikään kaikista paras vaihtoehto. Olisin toivonut siihen jotain muuta. Mitenköhän muuten olisi käynyt, jos kaksikko olisi ollut pulassa vuoren sisässä kauemmin?

AKAKABUTON PENTU HYÖKKÄÄ METSÄSTÄJIEN MÖKKIIN/SHIGEMATSU TULEE HAKEMAAN APUA DAISUKEN PERHEELTÄ

Tämä on ehkä ainut kohtaus, joka sai minut lapsena hieman pelkäämään. Akakabuton pennun hyökätessä taloon, ei voi muuta kuin järkyttyä. Tosin vielä pelottavampaa mielestäni oli lapsena (ja ehkä edelleenkin) katsella Shigematsua, joka ryysii ovesta sisään karhunraatelemana.

HOUGEN JA GENBA SYÖVÄT TOISIA KOIRIA

Hougen ja Genba ovat inhokkihahmojani, mutta niiden menneisyys on kyllä todella karu ja kierolla tapaa hyvin toteutettu. Kohtausta voisi verrata tuohon lihansyöttämiseen - tässäkin on nähty nälkää ja vaihtoehdot pelastautumisesta ovat loppuneet.

P4 MAKAA LUOLASSAAN (Manga)

P4 on mangan ensimmäisissä osissa todella pelottava ja tämän yllä olevan kuvan nähtyäni petyin tosi paljon sen rooliin myöhemmät osat luettuani.

Noiden kohtausten perusteella Gingan voisi hyvinkin mieltää aika sairaaksi, jopa pelottavaksi. Vaikka itse en Gingaa pelottavana pidä, ovat nuo yllä olevat kohtaukset todella ahdistavia ja jännittäviä. Oikeassa elämässä varmasti todella kuvottaviakin.

Kiitos muuten kaikille, jotka äänestivät uutta otsikkokuvaa! Ääniä tuli tällä kertaa tuplasti enemmän viime kertaiseen verrattuna (102) ja selväksi voittajaksi tuli Riki ja Gin.

Jos muuten joku haluaa muuten vain ehdottaa myöhempiin otsikkokuviin hahmoja, voi niistä kirjuutella minulle tänne blogiin tai Facebook sivuille. Minulla on itse asiassa muutama hahmoehdokas takataskussa, mutta annetaan tämän uuden otsikkokuvan loistaa ensin aikansa. Otsikkokuva on jälleen Antun käsialaa, joten suurkiitos taas hänelle visioni toteuttamisesta! Olisinpa itsekin yhtä hyvä kuvanmuokkaaja~

Miksi rakastamme Hopeanuolta?

Tätäkin aihetta olen hieman useammassa tekstissäni sivulauseen sivulauseessa sivunnut, eli sitä, mikä tekee Gingasta ja erityisesti Hopeanuolesta niin hyvän. Tässä vertailussa muun muassa pohdin sitä, mikä GDW:ssä on parempaa kuin Hopeanuolessa, mutta tässä postauksessa sen sijaan pohdin sitä, mikä tekee Hopeanuolesta sarjana erinomaisen ja mitä syitä voi olla sen suureen suosioon Suomessa. Monessa keskustelussa olen huomannut, että erityisesti me vanhat Ginga fanit pidämme GNG:tä parempana kuin seuraajaansa, mutta mikä Hopeanuolesta loppujen lopuksi tekee hyvän? Miksi siitä alunperin on tullut Suomessa niin suosittu? Tässä postauksessa en vertaile GNG:n paremmuutta GDW:hen, vaan pohdin ylipäätään sitä, miksi GNG on niin hyvä sarja ja mikä siinä on mahdollisesti saanut tuhannet ihmiset rakastamaan sitä.

Hyvä piirrosjälki voi vaikuttaa omalla tavallaan siihen, pitääkö sarjaa hyvänä vai ei. Onko Hopeanuoli animen hyvä piirtojälki osittainen syy sille, että Weed sarjasta ei pidetä yhtä paljon?

Suomessa on jo saatu näyttöä siitä, että Hopeanuoli on saanut sarjana älyttömän suuren suosion. Sen ansiosta me fanit saamme lukea suomenkielistä Gingaa, meille suomennetaan extramangoja ja jopa järjestetään Hopeanuoli aiheisia tapahtumia. Jopa itse Hopeanuolen keksijä, Yoshihiro Takahashi, on tullut vierailemaan Suomessa meidän fanien iloksi. Mikä Hopeanuolessa sitten iskee meihin suomalaisiin?

Hopeanuolen hahmot ovat koiria ja erityisesti animen piirrosjälki saattaa saada jo katsomaan ihan mielenkiinnosta. Enpä ole koskaan kuullut kenenkään suoranaisesti valittavan siitä, että koirat olisivat animessa tyhmännäköisiä. Sarjassa myöskin päästään hyvin lähelle suomalaisuutta: näemme mm. metsästystä, koirankoulutusta ja suomalaiseen kulttuuriin sopivaa maastoa ja ilmastoakin. Vaikka Hopeanuoli onkin japanilaista käsialaa, se voi vedota tietämättään suomalaisiin samaistumalla meidän kulttuuriimme. Sarjassa on suomalaisuuteen liittyviä eläimiä, kuten karhuja, jäniksiä ja fasaaneita.

Hopeanuolessa näemme myös ihmisen ja koiran välistä ystävyyttä, tässä tapauksessa Daisuken ja Hopeanuolen. Jokainen koiranomistaja voi varmasti tähän parivaljakkoon samaistua, etenkin, jos sattuu harrastamaan metsästystä. 

Pelkkä suomalaisuuden tunne ja koirat eivät välttämättä riitä kokoamaan jymymenestystä, vaan siihen vaaditaan muutakin. Sarjassa on paljon taisteluita, jotka saattavat vedota verisyydellään miespuolisiin katsojiin, kun taas koirahahmot ja niiden söpöys voi vedota naiskatsojiin. Itse ainakin aikanani ihastuin Hopeanuolessa enemmänkin hahmojen kivaan ulkonäköön, enkä niin ajatellut, sitä, mitä sarja yritti oikeastaan kertoa. Lapsena sitä vain ajatteli, että Hopeanuoli on söpö koira, joka kerää laumaa voittaakseen ilkeän Akakabuto karhun, mutta nyt aikuisena sarjasta on löytänyt paljon muutakin. Siinä käsitellään oikeudenmukaisuutta (mitä se loppujen lopuksi edes onkaan?), ystävyyttä, rohkeutta, anteeksi antamista ja monia muita tärkeitä asioita.

Hopeanuoli tarjoaa myös hyvien asioiden lisäksi hieman jännittäviäkin hetkiä, erityisesti ensimmäisissä jaksoissa, joissa Akakabuto ja tämän alaiset hyökkäävät ihmisten kimppuun. Parilta tutultani olenkin kuullut, että hän on alkanut pelätä karhuja, koska katsoi lapsena Hopeanuolta. Sarjassa nähdään myös kannibalismia, mm. kohdassa, jossa Kurojakin alaiset syövät erään igan ruumista. Jännittävyys voi olla osaltaan yksi syy siihen, miksi joku jää tuijottamaan television (tai tietokoneen) ruutua.

Sarjassa nähdään myöskin suomalaisille tuttuja koirarotuja, kuten saksanpaimenkoiria, tanskandoggeja, mäyräkoiria, collieita, dobermanneja ja huskyja. Lienevätkö tutut koirarodut syypää siihen, miksi joku koirafani kiinnostuu Hopeanuolesta?

Myös yksinkertainen juoni voi vaikuttaa sarjan suosioon. Hopeanuolta voi oikeastaan katsoa minkä ikäinen tahansa, sillä sen perusjuoni on niin yksinkertainen: Pieni pystykorvainen koiranpentu syntyy ja saa nimekseen Hopeanuoli. Hopeanuolen isä kuolee ja sen takia tämä kantaa kaunaa Akakabuto nimiselle karhulle. Hopeanuoli koulutetaan karhukoiraksi, kunnes se löytää koiralauman ja liittyy siihen ja yhdessä lauman kanssa ne lähtevät etsimään joukkoja tuhotakseen hirviökarhu Akakabuton. Tähän sarjaan ei tarvita sellaista samanlaista keskittymistä kuin vaikkapa johonkin rikospoliisi -sarjaan, vaan tätä sarjaa voi katsoa missä vain ja milloin vain.

Arvostelussa: Hopeanuoli! Musikaali

Vaikka musikaalin ensimmäisestä ja toisesta versiosta on kulunut jo aikaa, ei varmaan kukaan yllättynyt, että aion sen joskus arvostella täällä blogissani. Musikaalin kumpaakaan versiota en päässyt koskaan todistamaan livenä, mikä nyt näin jälkeenpäin harmittaa tosi paljon. Ensimmäinen osa muistikuvieni mukaan esitettiin aivan naapurikaupungissani Tampereella Traconissa, mutta en musikaalista ollut tuolloin tietoinen, sillä Ginga-kauteni oli jollain tapaa lysähtänyt kasaan, enkä seurannut sarjaan liittyviä uutisia ollenkaan (josta seuraavan vuoden alussa se taas nosti päätään). Musikaalin toinen osa esitettiin viime vuoden kesänä Kuopion Animeconissa, jonne en pitkän välimatkan ja muiden menojeni takia päässyt. Harmittaa kyllä kovasti.

Musikaalin kummatkin osat olen katsonut Youtubesta täyspitkinä versioina ja pidin niistä kummastakin älyttömästi. Paremmuusjärjestykseen jos nuo kaksi versiota tulisi laittaa, valitsisin ykkössijalle tämän kakkosversion, johon oli saatu mukaan igat ja kogatkin ja tuohon versioon oli myös tehty hirmuisesti parannusta ykkösversioon verrattuna. Ykkösversiokin on loistava, mutta sitä katsoessa huomaa pieniä seikkoja, jotka on hyvin saatu fiksailtua kohdilleen kakkosversiossa. Kakkosversiossakin on hyvin onnistettu säilyttämään ykkösosan niin sanottuja legendoja, kuten kappale FAIJA! ja pari muuta hauskaa vitsiä.

Mainio suomiversio GNG:n tunnarista!

Musikaalin puvustus oli mielestäni erittäin onnistunut. Vaikka hahmot olivat ihmismäisiä, ne pystyi kuitenkin tunnistamaan siksi, mitä kukakin esitti. Koska musikaalissa kuitenkin on tanssi- ja taistelukoreografioita, olisi ne ollut vaikea toteuttaa jossain fursuitissa tai vastaavassa - pukujen tuli varmaan siis muutenkin olla käytännöllisiä. Maskeerauksesta voin näin kauneudenhoitoalan ammattilaisena todeta, että meikit olivat oikein kivoja ja etenkin Kurojakin meikki oli viime musikaalin kuvia selailtuani aivan mieletön! Kurojakin lisäksi myös Crossin maski oli hyvin toteutettu, sillä on erittäin vaikeaa saada ihmisen kasvoista väsättyä koiramaisia, esitettävälle hahmolle sopivaa maskia ilman, että maski näyttää hassulta.

Lavasteet olivat kivat ja yksinkertaiset. Jos kyseessä ei olisi vapaaehtoisten tekemä musikaali, olisin lavastukselta odottanut enemmän. Itse kun teattereissa olen äitimuorini kanssa pyörinyt pienestä pitäen ja itse asiassa harrastanutkin sitä, olen aina ihastellut isoja ja yksityiskohtaisia lavasteita, joita tässä tapauksessa olisi varmasti ollut hankala lähteä toteuttamaan, sillä lavastus on varmaankin yksi eniten rahaavievistä asioista näytelmän teossa. Toisaalta, lavasteiden tekemiseenkin olisi varmasti kulunut aikaa todella paljon ja mielestäni tässä musikaalissa tunnelma säilyi koko ajan ilman prameita lavastuksiakin, mikä on ehdottomasti pääasia!

Musikaalin laulut olivat kaikki mieleeni. Oli nerokas idea tehdä sanoitukset valmiisiin instrumentaalikappaleisiin GNG:n (ja osittain myös GDW:n) soundtrackilta ja se jos mikä luo musikaaliin sen ihanan nostalgian tunteen. Sanoitukset toimivat todella hyvin ja kappaleet sopivat hyvin kohtauksiin, joissa ne esitettiin. Erityisiä suosikkejani musikaalin kappaleista on Shinobin Kunnia, Eteenpäin!, Kaikoirien "tunnari" ja alkutunnari. Näyttelijät osasivat mielestäni hoitaa laulunsa hyvin ja isot pisteet annan Fujin näyttelijälle upeasta äänestään! Näyttelijöistä puheenollen hahmot oli hyvin osattu antaa oikeantyylisille näyttelijöille. Hopeanuolen näyttelijä oli ihanan viattoman oloinen ja juurikin sellainen, millainen Hopeanuoli oikeastikin on. Samoten pidin Kurojakin, Sniperin ja Wilsonin näyttelijöistä siksi, että he osasivat näytellä hahmojaan kaikista parhaiten. Myöskin Rikin näyttelijä osasi hommansa, se ruskea nahkatakki sopi muuten aivan mielettömän hyvin hahmoon!

Musikaaliin oli onnistuttu hyvin saamaan kaikki oleellinen GNG:n alkuperäisestä juonesta. Olin mielissäni, että musikaalin toiseen osaan oli tehty iso parannus siinä, että mukaan oli otettu myös igat ja kogat. Sen sijaan minua jäi vähän harmittamaan, että esimerkiksi Benizakura jäi kokonaan pois ja ellen nyt aivan päin honkia muista, niin myös Kisaragi kumppaneineen katosi jonnekin toisessa versiossa. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että koko GNG:n kasaaminen yhdeksi musikaaliksi on täysi mahdottomuus, sillä GNG on kuitenkin niinkin pitkä sarja, että siitä saisi varmasti viisituntisen musikaalin aikaiseksi, jos kaiken materiaalin ottaisi mukaan. Isot pisteet siis musikaalin tekijöille siitä, että he osasivat kasata selkeän ja tiivistetyn tarinan alkuperäisestä versiosta. Oleellisintahan koko tarinassa on se, että koirat lähtevät hakemaan joukkoja taistelemaan Akakabuto vastaan, joten en minä sinänsä pistä pahakseni, vaikka Benizakura jäikin käsittelemättä.

Olisi niin mahtavaa, jos tämä musikaali olisi vielä mahdollista nähdä livenä, mutta kuulemieni mukaan se taitaa jäädä toistaiseksi haaveen tasolle. Toivoahan aina saa ja tuskin olen ainut, joka kolmatta kierrosta toivoo. Tällä hetkellä täytyy kuitenkin tyytyä Youtubeen, jossa toki on myös hyvälaatuiset versiot kummastakin musikaalista. Minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään pahaa sanottavaa tästä musikaalista, vaikka kuinka yrittäisin keksiä sellaista. Sen kuitenkin sanon, että vaikka musikaalia katselee Youtubesta, sen ihana nostalginen tunnelma huokuu (tai paremminkin vyöryy) tänne ruudun toiselle puolelle. Myöskin musikaalissa olevat englannin kieliset tekstit mahdollistavat mainion katselukokemuksen myös ulkomaalaisille faneille!

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä kiittää musikaalin tekijöitä, näyttelijöitä ja avustajia siitä, että he tekivät meille faneille mahdolliseksi nähdä tämä musikaali ja voin vain kuvitella, miten mielissään itse Takahashi on asiasta. Kiitos siis ihanasta musikaalista sen kanssa uurastaneille! Iso kiitos tulee myös meiltä, joiden takia musikaali taltioitiin ja laitettiin Youtubeen meidän ei-paikalle-päässeiden iloksi (ja toki muidenkin). <3 Musikaali on yksi iso historiallinen tekijä Gingan maailmassa, onhan sentään itse Takahashikin sen päässyt todistamaan :)!

Tässä vielä linkit, joista musikaalin pääsee katsomaan Youtubesta:

Versio 1 (Tracon 2011)
Versio 2 (ensimmäinen osa) (Animecon 2012)

Huomasitteko jo tuolla oikeassa yläkulmassa uuden äänestyksen? Äänestäkää suosikkivaihtoehtoanne seuraavaan blogin otsikkokuvaan~

Arvostelussa: GDW osa 21 - Toveruuden voima

Tämä olikin ensimmäinen osa, jossa pääsemme nauttimaan ylihienoista maisemataustaisista kansikuvista. Edellisen osan mustavalkoinen kuva osan 21 kansikuvasta oli mielettömän hieno, eikä se tuottanut pettymystä. Odotukset näiden maisemakansien suhteen oli todella korkeat ja onneksi voi hyvillä mielin sanoa, että tässä on onnistuttu erinomaisesti! Toivon mukaan tulevissa kansikuvissa on eri maisemia ja että samoja taustoja ei kierrätettäisi, kuten noissa yksivärisissä kansissa. Ei muuten tule ikävä niitä ankeita väriläikkiä!

Osan 21 kansikuva on todella kaunis. Vaikka taustasta huomaa, että se on suomalainen/pohjoismaalainen, se ei silti ole sellainen perussuomijunttimetsämaisema, vaan kaunis ja sopii hyvin kannessa olevien hahmojen taustalle. Näin btw, Weed on jälleen ylisuloinen tässä kansikuvassa.

Tästä kuvasta tulee mieleen jonkun metallibändin levynkansi jostain syystä.

Edellisessä osassa Hougen halkaisi veljensä Genban kallon halki ja se jos mikä laittoi suuret odotukset tätä uusinta osaa varten. Odotin Hougenin menneisyyden tarinaa kuin kuuta nousevaa ja ihan loistavan tuo minusta oli. Siltikin olen ehkä jollain tapaa ristiriidassa Hougenista. Tällä on kuitenkin takanaan rankka menneisyys, joka koskettaa ja saa säälimään Hougenia ja ymmärtämään tämän tekoja, mutta toisaalta taas koska hahmo on pahis, sitä pitäisi melkein inhota.. Niin en oikein tiedä enää, mitä tästä hahmosta ajattelisi. Hougenin menneisyyden tarina oli kiinnostava, kun sen sai kuulla Hougenia etsivän miehen ja Hougenin ex-laumalaisen suusta. Erittäin kiinnostava, raaka ja dramaattinen tarina. Viimeistään tuossa kohtaa voi todeta, että Hougen on todellakin sekopää rakki.

Olin muuten kuvitellut tuon Hougenia etsivän miehen ihan erilaiseksi, sellaiseksi random metsästäjäksi, mutta kyseessä onkin ihan varteenotettava kaveri: silmässä arpi ja kunnon nahkareleet päällä. Olisikohan kyseinen mies jonkinlainen jatko Gohei Takedalle? Ihmisistä puheenollen, minua kyllä ihmetyttää suuresti se, mitä hyötyä on Daisuken pähkäilystä Weedin ja vihollislauman suhteen. Ihmiset eivät vielä toistaiseksi ole mitään apua päässyt juuri antamaan, lukuunottamatta nyt tuota Hougenin ilmiantoa metsästysmiehelle ja helikopterilla hämäys aiemmissa osissa, mutta.. En ihan ymmärrä. Toki on mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, mutta tekisivät vaihteeksi jotain hyödyllistä lauman suhteen.

Tässä osassa tuli myös yksi animen hienoimmista kohdista, nimittäin se, jossa Weed kerää joukkonsa isolle jyrkänteelle ja pelottelee Kamakirin joukkoineen pois. Mielestäni Weedin taktiikka tässä kohtaa oli aika erikoinen, mutta toimiva. Animessa kohtauksen taustalla soi yksi lempimusiikeistani, joten tätä kohtausta oli hieno lukea nyt mangana. Mukaan tulivat myös Moss, Jaguar ja Musashi, joihin Weed pääsi tutustumaan Crossin ja Benin lisäksi. Oli ihanaa, miten kohtelias Weed oli itseään vanhempia kohtaan ja häntä jopa kiellettiin teitittelemästä.

Myös Toubee alkoi vaihtaa puoltaan.. näköjään kuitenkin pikku hiljaa. Saimme viimein selville syyn siihen, miksi hahmo oli alunperin liittynyt Hougenin laumaan, mikä on erittäin hyvä saada tietää, vaikka syy oli aika epäuskottava suurelle taistelukoiralle " Nokun en osannut metsästää yksin" *silmien pyörittelyä* Noh, toisaalta, Toubee on varmasti taisteluaikoinaan saanut ruuan lautaselle katettuna, kun taas villikoirat joutuvat metsästämään itse ruokansa.

Oli kiinnostavaa lukea Toubeen ja Musashin yhteisestä menneisyydestä ja lopulta Toubee tuntui murtuvan Musashin edessä. Musashi sanoikin mielestäni hyvin siinä, että Toubee on vahva siksi, että sen tehtävä on suojella heikompia, ei tappamisen takia.

Kaikinpuolin ihan hyvä osa, täytti kaikki odotukseni, mitä tältä osalta odotin. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa. Mitä mieltä te muut olitte?

GDW Pachinko pelin mainos DVD

Blogin Facebook sivuille kirjoittelinkin jo pienen kommentin siitä, että tein Urumiin tilauksen pitkästä aikaa. Kesätöihin pääsy tarkoittaa näin ollen sitä, että nettishoppailu alkaa taas. Jospa tämän kesän olisin hieman maltillisempi tilausteni suhteen, sillä viime kesänä tilailin turhan usein kaikenlaista krääsää. Hyvä sitä tässä on siunailla, koska kun himo ostaa jotakin mitä on aina halunnut iskee, on melkein mahdotonta sanoa "tilaa" nappulalle eitä. Minulla on jo tiedossa tämän kesän pääostokset ja toivon mukaan saan pidettyä itseni kuosissa rahankäytön suhteen tällä kertaa ihan oikeasti.

Mitä tulee Ginga-keräilyyn, rahan puute teki ihmeitä. Minua ei enää paljoa hetkauta kalliit animaatiokalvot ja erikoismangat, vaan olen tehnyt selvän linjauksen siihen, mitä oikeasti haluan kokoelmaani ja mitä taas en. Kuten jo tuossa yhdessä postauksessa sanoinkin, minulla on selkeät esineet, mitä kokoelmaani vielä haluan. Niistä yksi iso osa-alue on keräilykortit, jotka olenkin jo monesti maininnut ehkä ainoaksi realistisesti tavoiteltavaksi haaveeksi omistaa. Toki sitä välillä iskee silmänsä sellaisiinkin ehkä vähän random asioihin, kuten vaikkapa tähän Urumista ostamaani GDW pachinko pelin mainos dvd:hen, joka kylläkin oli ihan harkittu ostos. Urumissa valmistajaksi mainittiin FEVER, josta minulla ei ole sen kummempaa tietoa.

Kokeilin uutta tapaa merkata kuvia omikseni. On tämä nyt vähän parempi kuin se silmille hyppivä paint teksti.. En edelleenkään osaa tehdä vesileimaa :'D

Mainos dvd:stä pulitin 25 euroa ja risat, mikä on ihan ok hinta. Normaali CD-levy maksaa uutena suurin piirtein saman verran, joten mikä ettei. Onhan tämä aika cool, oli random tai ei. Pachinko peli on aina ollut todella kiehtova ja siksi aikanani ostinkin itselleni kyseisen pelin mainoslehtisen parilla eurolla eräältä toiselta keräilijältä. Hassua, ettei GNG:stä ole vastaavaa peliä tehty, vaikka täytyy kyllä myöntää, että kyllä GNG lautapeli peli voittaisi Pachinko pelin 100-0, jos pitäisi valita. Mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän ostokseen!

Katsoin heti paketin saatuani tämän mainos dvd:n läpi ja täytyy sanoa, että tykkäsin siitä! Yllä oleva kuva kertookin hyvin sen, mitä nyt mainos dvd:n kuuluukin tehdä eli esitellä tuotetta. Mainos kestää tarkalleen 5:13, eli se on itse asiassa aika pitkä, sillä odotin sellaista minuutin pituista sepustusta. Mainoksessa ei ollut tekstitystä, mutta se ei oikeastaan haitannut. Ainut asia, mitä oikeastaan ihmettelin oli se, että mainoksessa ei paljoa itse peliä näytetty (tosin mainospuhuja varmaan kertoi siitä samalla, kun taustalla pyöri anime). Olisin toivonut jonkin pienen näytteen siitä, miltä pelin pelaaminen näyttää luonnossa. Mainoksen perusteella pystyi kuitenkin olettamaan, että pelissä on tarkoitus iskeä vihollisia Zetsu Tenrou Battogalla ja hahmo on ilmeisesti mahdollista valita, sen saa sattuman kautta tai sitten jokainen hahmo saa iskeä vuorollaan. Dvd:llä oli muutama kohtaus GDW animesta hieman muokattuna ja alussa taisi olla parin sekunnin ajan animenpätkää, jota ei itse GDW animessa taida olla näytetty. Jos jollakulla on tarkempaa tietoa pelin ideasta, voi siitä tähän postaukseen kertoa, niin tällainen tietämätönkin valistuu.

Kuvaa mainoksen lopusta, jossa itse peli näkyy. Minun piti alunperin kuvata tämä mainos kameralla, mutten sitten sitä tehnytkään, ettei Youtube/tekijänoikeuspoliisit ala syyttämään minua luvattomasta levityksestä tjs ^^'

Sitten toiseen ostokseeni, jonka teille jo blogin Facebook sivuilla kerroinkin eli uusi keräilykortti! Keräilykortteja on aina yhtä hauska tilata, sillä aina uuden saapuessa kotiin, on kiva laskeskella, montako korttia on vielä jäljellä saavuttaakseen täyden pakan. Omalla kohdallani täyden pakan omistajuus kestää vielä todennäköisesti aika kauan, nimittäin kortteja on nyt tämä uusin kortti mukaan lukien vasta 19/60. Jospa sitä ensi kerralla sitten tekisi isomman korttitilauksen ja tilaisi useamman kerralla.. Jostain syystä tuo 5 euroa on aika iso hinta pienestä kortista, mutta minkäs teet.

Kortti nro 44.

Jostain syystä tämä kortti sai uuden lempparikortin paikan, nimittäin kuvassa oleva kohtaus on yksi GNG animen suosikkejani. Jotenkin tuo Ginin ilme on niin herttainen ja urhoollinen, ettei sille vain voi olla sulamatta! ..Mutta jos sitä tosiaan ensi kerralla tilaisi isomman satsin kortteja, ettei niitä tarvitse sitten vuoden parin päästä etsiä hikihatussa ja kaivaa kivien alta, vaikkakin jo osaa korteista saa ihan hakemalla hakea, esimerkiksi kortti, jossa on Rikin kuva.