Kopioidut musiikit: Weed -animen kyseenalaisuus

Tätä aihetta minulta toivottiin Facebookissa, joten nyt on aika toteuttaa se. Weed -animesta käydään koko ajan kiivasta keskustelua, nyt on aika keskittyä tähän kohuttuun musiikin kopiointiin.

Aiemmin en ollut koskaan jaksanut nostaa meteliä siitä, että Weed -animessa käytetään samoja (tai samantyylisiä) musiikkeja kuin esimerkiksi Digimonissa. Joudun siis tunnustamaan, että olen ollut asian suhteen todella "hällä väliä" -meiningillä, sillä vaikka Digimon oli lapsena yksi suosikkianimejani, en siltikään lotkauttanut korvaani sille, että sen musiikkeja on kopioitu Weedissä. Toki asiaa ihmettelin, kun sain asiasta kuulla ja olen kieltämättä aika yllättynyt, että aiheesta juuri nyt kirjoitan postausta, kun se ei niin suurta tunnekuohua ole omalla kohdallani herättänyt. Ehkäpä nyt on korkea aika alkaa miettimään tätä(kin) asiaa syvällisemmin ja musiikinkuuntelijan näkökulmasta. Yleensäkin musiikinkuuntelijana en jaksa vetää meteliä, jos joku X bändin kappale kuulostaa Y bändin kappaleelta, sillä yleisesti ottaen noissa tapauksissa kyse on yleensä vaikutteista, ei kopioinnista. Youtubessahan on esimerkiksi yksi videokooste, jossa on eri kappaleita, jotka alkaa tismalleen samalla riffillä kuin Iron Maidenin yksi tunnettu kappale :D Joissain elokuvissahan käytetään myös hyvin pitkälle samoja musiikkeja, etenkin kauhuelokuvissa. Tuolloinkin kyllä kyse on saman tekijän/tekijöiden elokuvista, korjatkaa, jos olen väärässä.

Ennen kirjoittamista perehdyin hieman musiikkeihin, joita Weedissä ja Digimonissa käytetään. Ja kieltämättähän noissa oli huomattavia samankaltaisuuksia.

Voitaisiinko näin ollen siis todeta, että Weed -animeen ei ole panostettu yhtään? Voisi pikemminkin sanoa, että anime on totisesti tehty pienellä budjetilla. Täytyy kuitenkin todeta, että omasta mielestäni tällaiset "pikkuseikat" (okei, ne ON isoja seikkoja, mutta kuitenkin) eivät siltikään tee animesta huonoa, vaan alentavat sen uskottavuutta fanin silmissä. En usko, että Takahashikaan asiasta kovin iloinen on, olihan hän piirtotyyliinkin pettynyt. Moraalisesti ajateltuna animea pitäisi nimenomaan boikotoida - onko vielä jotain, mikä ei ole vain ja ainoastaan Weed animessa? Mietin myös, että miksi ihmeessä Weedistä on ylipäätään animea lähdetty tekemään, jos siihen ei olla viitsitty nähdä vaivaa, aikaa ja rahaa. Onko gingapiirit kuitenkin niin pienet, että "isommat" animet tallovat sen alleen?

Mietin myös sitä, että jospa animeen on pyydetty erikseen lupa käyttää Digimonien musiikkeja pienillä miksauksilla, jotka mukamas  tekevät musiikista erilaisemman kuuloista. Kieltämättä on aika huvittavaakin, että samoja musiikkeja on kehdattu käyttää Weedissä, kun Digimon on kuitenkin hyvin pitkälle tunnetuimpia anime -sarjoja. Miksiköhän Studio Deetä ei ole vedetty oikeuteen musiikin kopioimisesta? Entäpä jos musiikeilla onkin luvat?

Mitä nyt itse olen asiasta henkilökohtaisesti mieltä, niin en oikeastaan välitä asiasta rumasti sanottuna. Toisaalta taas en oikein osaa kommentoida asiaan juuta taikka jaata, koska en oikeastaan tunne lainkaan kyseisen kohun taustoja. Jos siis joku lukijoista asiasta tietää enemmänkin, voisi siitä tuonne kommentteihin kirjoittaa. Ehkäpä sitten osaan muodostaa selkeämmän mielipiteen asiaan.

Mitä tuntemuksia Weed -animen musiikki herättää sinussa?

Suurennuslasin alla: Sasuke

Sasuke on varmasti yksi niistä ginga -hahmoista, joka herättää faneissa närästystä. Tokkopa tuo ole sinänsä mikään ihme, sillä hahmosta ei tunnu oikein olevan minkäänlaista hyötyä mangassa saatika animessa. Ylipäätään Sasuke tuntuu olevan sellainen pelle -hahmo, jonka tarkoitus on ilmeisesti vain saada tarinaan huumoria mukaan ja naurattaa lukijoita, mutta itse saan hahmon pelleilyistä vain harmaita hiuksia.

Silloin aikanaan, kun Weedistä vasta alettiin tietää Suomen kamaralla, olin totaalisen rakastunut shiban ulkonäköön. Taisin jopa tuolloin ala-asteikäisenä nimetäkin itseni Sasukeksi nettimaailmassa ja siitä lähtikin se legendaarinen alamäki, jossa käyttäjät menivät sekaisin, kun jokainen halusi pitää nettinimenään jonkin tietyn hahmon nimeä. Minuthan siis tunnettiin Sasuken lisäksi hetken aikaa Shirona ja Weedinäkin, kunnes päädyin hieman omaperäisempiin nimivalintoihin.

Olen aina sanonut puolileikilläni gingaa fanittavien olevan vähän turhan tosikkoja gingassa olevan huumorin suhteen ja itsekin kieltämättä kuulun siihen porukkaan. Jotenkin olen pitänyt gingaa aina niin vakavana sarjana, ettei siihen sovi ylimääräinen pelleily. Toisaalta taas, kun asiaa miettii vähän avarakatseisemmin, on ihan hyväkin, että sarjassa esiintyy näitä huumorihahmoja, joita nyt tietysti löytyy varmaan kaikista olemassa olevista sarjoista. Huumorilla saadaan sarjan vakavuutta laskettua, mutta en sitten tiedä allekirjoitanko välttämättä niitä pieru kakkahuumorikohtia, joita etenkin GDW:ssä on aika paljon.

Mutta takaisin Sasukeen. Hahmo on mielestäni ulkoisesti suloinen, ehkä turhankin suloinen. Sellainen, joka ei sovi taistelemiseen, kuten vaikkapa akitat ja huskyt. Käsittääkseni shiba on myös melko pienikokoinen koira (korjatkaa, jos olen väärässä), joten ei ihmekään, että Sasuken rooli on vähän toisenlainen muihin pystykorviin verrattuna.

Kun näin Weed -animen ensimmäisen kerran, olin pettynyt Sasuken roolitukseen. En pitänyt sen pelleilystä saatika ääninäyttelijästä, joten makuni hahmoon meni tyystin. Sen sijaan annan hahmolle pisteitä siitä, että se yrittää olla hyvä soturi niin mangassa kuin animessakin. Siitä tosin en tiedä onnistuiko hahmo vakuuttamaan koskaan ketään urheudellaan, mutta onhan tuo hyvänen aika persoonallinen!

Minua ärsyttää Sasukessa sen huolimattomuus ja asioiden sössiminen. Inhoan oikeassa elämässäkin huolettomia ihmisiä, joten ei ihmekään, että shiba pistää sappeni kiehumaan. Animessa se vahingossa ilmiantaa GB:n Hougenin alaisille ja mangassa se säätää kaikenlaista epämääräistä GB:n ja Kyoshiron kanssa. Olen itse asiassa miettinyt, että miksiköhän Kyoshirosta tehtiin pelleilijä GB:n ja Sasuken ohelle, kun hahmo oli alunperin hyvin soturimainen ja kiivasmielinen? En pidä lainkaan kishun pelleilyroolista, siitä olisi ollut paljon parempaankin!

Täytyy kuitenkin sanoa, että nyt apinasaagan myötä olen alkanut löytämään Sasukesta paljon hyvääkin. Hougen -saagassa shiba oli ehkä yksi turhanpäiväisimpiä hahmoja lukuunottamatta mangan alkupuolta, jossa sen tarina ihmisperheessä kosketti suuresti. Osan 30 jälkeen hahmo on tehnyt suuren skarppauksen. Sille annettiin tärkeitä tehtäviä, esimerkkinä nyt viimeisimpänä keskustelua herättänyt tehtävä hakea Oun lauma Weedin ja Yukimuran joukkojen avuksi. Moni on tuntunut ajattelevan, että Sasuke laitettiin viestinviejäksi ainoastaan siksi, ettei se olisi tiellä taistelussa (missä tosin itsekin olen samaa mieltä osittain), mutta en usko asian olevan ihan niin, jos asiaa ajatellaan Weedin kannalta. Kuten olen arvosteluissani todennut, ei Sasuken valinta viestinviejäksi mikään typerä veto ollut akitalta ja vielä vähemmän se oli ajattelematonta, ellen nyt aivan väärin tulkitse asiaa. Mielestäni Weed nimenomaan halusi antaa shiballe haasteen, jossa se saisi näyttää olevansa kunnon soturi. Samalla Sasuke sai mahdollisuuden osoittaa Weedille kykenevänsä niinkin vaikeaan tehtävään - olihan Ouun kuitenkin satojen kilometrien matka, jonka aikana Sasuken anturatkin vuosivat verta, mutta koira ei siltikään luovuttanut patikoinnissaan. Lisäksi hahmo oppi selviämään yksin ilman pelleporukkaansa ja uskon, että Weed antaa Sasukelle kehut tämän saatua (toivon mukaan) tehtävänsä päätökseen. Mielestäni se, että Weed lähetti Sasuken viestinviejäksi kertoo, että akitasankari luottaa shibaan, vaikkei tämä välttämättä se kaikista paras taistelija olekaan. Weed hyödyntää alaistensa parasta osaamista. Toinen on hyvä taistelemaan ja kolmas on nopea jaloistaan. Sasuken vahvuus on viestinviejän tehtävä, sekä tietystikin lauman hauskuuttaminen GB:n ja Kyoshiron kanssa.

Mielestäni Sasukelle voisi nostaa hattua myös siitä, että se ikään kuin kasvaa sarjan aikana. GDW:n ensimmäisissä osissa hahmo on oikea pelkuri ja vähän itsekäskin, mutta sarjan edetessä Weed saa hahmon tajuamaan, mitä oikeudenmukaisuus ja lojaalius tarkoittaa ja näin ollen Sasukesta kuoriutuu Oun soturi. Sasuke ehkä on turhan pellemäinen, enkä sitä sen hyvienkään puolien takia osaa ottaa oikein tosissani, joten GDW:n osa 33 yllätti minut täysin. Sasuke osaa sittenkin ottaa asioita vakavasti ja se todella haluaa näyttää olevansa hyvä ja luotettava soturi.

Mitä mieltä olet Sasukesta? Millasia tuntemuksia hahmo herättää?

Miksi en enää keräile?

Tästä aiheesta minulta on suorasti ja epäsuorasti kyselty viime aikoina. Itse asiassa en oikein ymmärrä, minkä takia yhden yksittäisen fanin kiinnostuksen lopahtaminen keräilyä ja ylipäätään oheistuotteita kohtaan ihmetyttää niin paljon, mutta koska en halua luoda mitään väärinkäsityksiä ja turhaa spekulointia, päätin nyt omistaa aiheelle oman tekstinsä. Tietysti syy kirjoittaa tämä postaus on myös vastaus niille, joita asia on ihmetyttänyt muuten vain :)

Kaikkeen pitäisi aina olla jokin merkittävä syy. Olen ollut vähän hämilläni saamistani tiedusteluista asian suhteen, mutta kieltämättä sen ihan ymmärtääkin. Kuitenkin täällä blogissakin on tullut oheistuotteita esiteltyä hyvin paljon etenkin sen alkuaikoina ja osa lukijoistakin on ehkä pettyneitä siihen, etten aihetta oikeastaan käsittele täällä enää pahemmin (lukuunottamatta tätä ja paria muuta aiheeseen liittyvää postausta). Innostukseni lopahtamisen syytä on ehkä vähäsen kyseenalaistettu ja on ihmetelty, että olenko katkera jollekin, vihainen tai kateellinen muiden kokoelmista. Onko jotain siis hampaankolossa? Vastaukseni näihin ihmettelyihin on yksinkertaisesti: en ole, minulla ei ole mitään syytä sellaiseen. Ehkä olen tuonut innostuksen lopahtamiseni turhan dramaattisesti esille, voinen siis tässä kohtaa syyttää itseäni pessimistisestä asenteestani ^^'

Moni varmasti odottaa minun alkavan selostaa jotain dramaattista farssia, mutta ikävä kyllä joudun romuttamaan tällaiset odotukset, sillä todellinen syy keräilyinnostukseni laantumiseen on hyvin arkipäiväinen: Yksinkertaisesti se ei enää tuottanut samanlaista mielihyvää kuin se joskus teki. Kyllästyin säästämään rahaa ja ylipäätään jonkin tuotteen saaminen ja omistaminen ei enää ollutkaan niin kiva juttu kuin sen löytäminen halvalla netin syövereistä. Syy ei ole sen kummempi. Innostus vain hiipui hitaasti ja lensi ohitse kuin tähdenlento (miten ironista).

Tuossa Miksi olen huono fani? -postauksessa mainitsin vähän ehkä turhan dramaattisesti suhtautumisestani keräilyyn mainitessani, että kyseinen harrastus saa minut nykyään vain vihaiseksi. Jostain syystä tuo ilmaisuni sai luulemaan, että vihaisin keräilyä ja keräilijöitä. Se ei nimittäin pidä paikkaansa! Tuolla ilmaisulla tarkoitin oli juurikin tuota ylempänä mainitsemaani seikkaa: Kiinnostus vain lopahti, enkä aina vain jaksa jutella siitä, kuka sai mitäkin ja milloin. Sama pätee myös tanssiharrastukseeni - en siitäkään jaksa aina keskutella ja toisinaan aiheesta puhuminen saa minut ärtyneeksi, kun vaikka jotain tiettyä asiaa on vatvottu sataan kertaan. Sama on keräilyn suhteen. Joskus saatan olla hyvinkin innostunut keskustelemaan siitä, mutta nyt viime aikoina olen ollut niin kyllästynyt siihen (johtuen yllä mainituista syistä), etten vain jaksa jutella siitä niin innostuneesti kuin ennen ainakaan tällä hetkellä. Kun kertoo, että jokin asia tekee vihaiseksi, ei mielestäni välttämättä tarkoita sitä, että kirjaimellisesti vihaamalla vihaisi kyseistä asiaa.. Tai ainakin itse näen asian noin.

Olen edelleen kiinnostunut uusista oheistuotteista ja luen esimerkiksi lähes aina Hopeatiikerissä olevat oheistuotesittelyt (riippuen toki käsiteltävästä tuotteesta ja siitä, millä asteella kiinnostukseni sillä hetkellä on). Lisäksi Kaksoissolassa tulee toisinaan kommentoitua joitakin uusia oheistuotelöytöjä, mutten ole niin innokas asian suhteen kuin vielä vaikka vuosi sitten, kun keräilyintoni oli suurimmillaan. Itse asiassa koin keräilyn varsin stressaavanakin. Innostukseni ollessa suurimmillaan, oli koko ajan pakko saada jotain ja pelkkä se tunne, että mitähän tällä kesätyörahallani ostaisin, teki olon tuskaiseksi! Kilpailin järjen ja mielihalujeni välillä  siitä, miten äkkiä saan kokoon kaikki haluamani tuotteet ennen kuin niitä ei enää saa mistään mitenkään tai niiden hinnat nousee. Halusin saada kaiken mahdollisimman halvalla, paria kallista retkahdusta lukuunottamatta. Esimerkiksi nuo omistamani Gin pahvimagneetit oli yksi tuotteista, jotka sain parilla eurolla ihan sattumalta toiselta keräilijältä, samoten kuin iso Weed pehmoni.. Kun tilaisuus iski, se oli vähän kuin pakko käyttää. Jos jotain tuotetta ei sillä sekunnilla saanut jostain syystä ostettua tai hävisi huutokaupassa, oli pitkään harmistunut olo. Saman tunteen olen kokenut esimerkiksi vaatteiden suhteen, joita myös tulee paljon osteltua. Tietty mallisto tulee markkinoille tietyltä merkiltä ja se on pakko saada ennen kuin sitä ei enää myydä missään. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Nyt, kun olen vouhottanut keräilyinnostukseni lopahtamista ympäriinsä, olen saanut satunnaisia tiedusteluja siitä, aionko myydä kokoelmaani tai osaa siitä. Ennen kuin joku asiasta aikoo jälleen kysyä, sanon heti, että en myy sitä tai mitään, mitä olen siihen vaivalla hankkinut. Jokikinen tuote, jonka olen ostanut omilla rahoillani on minulle hyvin tunnearvokas - rahallisesta arvosta en ole koskaan niinkään välittänyt. Vaikka keräily ei ehkä harrastuksiini enää niinkään kuulukaan, rakastan edelleen kokoelmaani (se oli muuten ensimmäisenä pakattuna ja aseteltuna uuteen kotiini) ja haaveilen edelleen saavani tietyt jutut hyllylleni, vaikkakin pidän kokoelmaani täydellisenä jo nyt. Yksinkertaisesti koen, että omistan jo oheistuotteista jo ne jutut, mitä olen halunnutkin aina omistaa. En tarvitse siihen enää varsinaisesti mitään. Oma keräilynurani on nyt tullut päätökseensä.. Ehkä. Eihän sitä koskaan tiedä, jos yhtäkkiä saatankin taas kyseisestä harrastuksesta innostua uudelleen. Ikinä ei pidä sanoa "ei koskaan".

Täytynee toki myöntää, että siinä vaiheessa, kun aloin huomata, että keräily ei enää innostakaan niin paljoa, huomasin asenteeni tuotteiden hintoja kohtaan kääntyneen "kauhistelevammaksi". 350 euroa pehmolelusta tuntuu nyt järjettömältä hinnalta, kun taas vielä vuosi sitten hinta oli hyvin alhainen. Lisäksi 5 euroa keräilykortista tuntui ehkä vielä pari kuukautta sitten pieneltä hinnalta, mutta nyt kun asiaa ajattelee, on se aika törkeä hinta - vaikkakin halpa siihen nähden, mitä ginga tuotteet yleisesti ottaen maksavat. Ehkä nuo tuotteiden suuret hinnatkin vaikuttavat innostukseen monella, minulla ainakin. Nyt kun muutin asumaan yksin porukoideni nurkista, täytyy muutenkin alkaa tarkkailemaan rahankäyttöä. Ei ainoastaan gingan vaan kaikkien muidenkin harrastusteni kohdalla.

Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että keräily hieno on harrastus siinä missä muutkin aktiviteetit ja itse asiassa varmaan jokainen meistä harrastaa sitä jollain tapaa. Itse olen huomannut olevani aikamoinen vaatekeräilijä, vaikken sitä tietoisesti tee (ne vain ilmestyvät kaappiini, köh), joku toinen taas voi keräillä pullonkorkkeja tai jotain muuta. Se, mitä haluan sanoa ja olen aina toitottanutkin on se, että keräilyä ei pitäisi ottaa turhan tosissaan. Jos yhden into lopahtaa, ei se ole muilta pois. Tiedän itse asiassa muutamia, joilla esimerkiksi bloggausinto on lopahtanut ihan muuten vain, enkä silti ole kyseenalaistamassa heidän "todellisia lopettamisen syitä". Otetaan rennosti keräilyn ja muidenkin harrastusten suhteen! Voisin ehkä itsekin miettiä, mikä itse asiassa edes on oikea suhtautumiseni kyseiseen harrastukseen. Tänään saatan olla innostunut jostain oheistuotekeskustelusta, huomenna taas saatan olla kyllästynyt koko aiheeseen. Tällä hetkellä koen tärkeämmäksi itse asian eli gingan, sen sanoman, hahmot ja juonet.

Löytyykö lukijoissa keräilyn lopettaneita? Miksi lopetit? Harkitsetko lopettamista? Mitä ajattelet keräilystä nykyään ylipäätään?

Arvostelussa: GDW osa 33 - Pahuuden edessä

Pahuuden edessä oli ihan semi hyvä osa. Kansikuvaa en sen kummemmin jaksa tällä erää kommentoida, kaikkihan me tiedetään, mitä siinä on.. metsää, metsää ja vielä kerran metsää. Nothing new.. Osassa tapahtui paljon, muttei kuitenkaan päästy oikein puusta pitkään.

Tässä osassa käsiteltiin hyvin paljon apinoiden välisiä suhteita, mikä mielestäni avasi ihan hyvin toisen eläinlajin pääkoppaa. Alan tykätä yhtä enemmän Gozarusta ja Pepestä, niillä tuntuu olevan järki päässä. Etenkin Pepen suuri ihailu Weediä kohtaan on hellyyttävää ja mielestäni se osoittaa, että vaikka Weed onkin nuori, on sillä silti todella suuri karisma. En oikein tiedä vieläkään, miten suhtautua Kenraalin alaisiin, sillä ne eivät tunnu olevan oikein mitään mieltä mistään. Ne pelkäävät, mutta niiden varsinaista syytä seurata tätä on vielä jotenkin hämärän peitossa. Sen sijaan Tobizarun syy "pitää" Kenraalista selkeni huomattavasti tarinan myötä. Kukapa ei ihailisi henkensä pelastajaa. Täytyy tosin hieman ihmetellä, että en tiedä, voiko Kenraalin sanoa varsinaisesti pelastaneen apinat koirien kynsistä. Se ei kuitenkaan tunnu piittaavan kenestäkään muusta kuin itsestään, ei edes Tobizarusta, joka sitä niin innokkaasti seuraa. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten Tobizaru toimii jatkossa. Kuoleeko se Kenraalin mukana vai vaihtaako se puolta?

Kenraali itse taas luo ristiriitaisia tunteita. Kun sen hampaat näkyvät kunnolla, hahmo on todella pelottava ja uskottava, mutta kun se pitää suunsa kiinni.. On ulkonäkö mitäänsanomaton ja oikeastaan aika hellyyttävä. Edelleenkin odottelen syytä Kenraalin verenhimolle. Olisin toivonut sen viimeistään tässä osassa halunnut saada selville. Ehkä se tulee sitten ajallaan.. Lueskellessani Kaksoissolassa olevia arvosteluita tästä osasta, nousi esiin Kenraalin rituaalihuutelut, joille ihmiset pyörittelivät silmiään ja kieltämättä itsekin kohottelin kulmiani epäluuloisena, kun en vielä tiennyt, mikä kansien välissä odottaa, mutta kun sain mangan käteeni ja pääsin itse tutustumaan kohtaukseen, oli se kuitenkin ihan siedettävä - tosin myönnettäköön, että jos nuo huudot olisivat animoitu, olisi kohtaus varmastikin naurettava.

Yukimurasta alan tykätä tyyppinä sen erilaisuuden vuoksi. Se ei selkeästi pysty vieläkään suoranaisesti myöntämään, että halusi auttaa nimenomaan Weediä Kenraalin kukistamisessa, vaan väitti kiven kovaa menevänsä apuun vain itsensä takia. Pyh pah. Mikä jääräpää! Mura on ihanan itsepäinen, mutta jostain syystä en oikein osannut olla virnuilematta kohtaukselle, jossa Saheiji vain yhtäkkiä totesi, ettei olekaan koiran isä. Kohtaus tuli jotenkin vähän puun takaa, eikä kovinkaan rauhallisesti missään herkässä kohtaa, kuten olin odottanut. Ihmettelin vähän, miksi Yukimura ei halunnut kuunnella isäänsä, kun tällä kerrankin oli raskasta sanottavaa ottopojalleen. Sen sijaan kuva ja lausahdus, jolla Yukimura kuvasi Saheijia parhaaksi isäksi, oli liikuttava ja hieno! Tällaiset isot sivun tai aukeaman kokoiset kuvat ovat aina loistavia ja yksityiskohtaisia. Jollakin tapaa niihin on panostettu enemmän kuin pieniin ruutuihin, mikä nyt toisaalta ei varsinaisesti ole mikään yllätys. Olisin kuitenkin toivonut kohtauksen johtavan johonkin, edes Yukin mietiskelyyn asian suhteen, mutta koko juttu tuntuikin jäävän aivan taka-alalle.

Täytyy muuten todeta, että tässä osassa tykkäsin Sasukesta kympillä. Viime osan suhteen oletukseni siitä, miksi Weed lähetti juuri onnettoman Sasuken viemään viestiä oulaisille kävivät toteen. Olin ehkä aluksi asian suhteen vähän "just joo" -asenteella, mutta kun mietin asiaa tarkemmin, tajusin, että valinnalla oli selkeä funktio. Weed selvästikin oli halunnut antaa shiballe mahdollisuuden näyttää olevansa kunnon soturi kaiken sen kekkuloinnin ohella ja haastaa tämä! Sasuke todisti olevansa hyvä soturi ja luotettava laumanjäsen, vaikkei se ehkä taistella osaakaan. Se raatoi satoja kilometrejä pysähtymättä ja pakotti itsensä jatkamaan, vaikka olikin väsynyt huutamisesta ja juoksemisesta. Mielestäni tässä kohtaa viimeistään huomaa sen, että Weed oli ajatellut asiaa pidemmälle, eikä se siis ollut valinnut Sasukea viestinviejäksi umpimähkäisesti. Muutenkin koen, että Sasukesta on enemmän hyötyä juuri tämän kaltaisissa tehtävissä, sillä taisteluissa se on mielestäni ollut vain tiellä. Itse hahmosta en edelleenkään perusta, mutta tykkäsin hirveästi tästä kohdasta. Mielestäni Weed toimii hienosti jakaessaan alaisilleen tehtäviä. Se käyttää hyödyntää jokaisen parhaita puolia - tässä kohtaa se siis oli arvioinut Sasuken oikein.

Manga päättyi semi hyvään kohtaan jälleen, tosin olen aika pessimisti sen suhteen, miten tuo Kenraali sitten katolta tulee alas... Jollain tapaa on ehkä vähän huvittavaa, että tarvitaan suuri koiralauma kukistamaan yksi apina, mutta ehkä Kenraali on sitten niin voimakas kirveineen kaikkineen... Akakabuto oli sentään kerrostalon kokoinen jättiläiskarhu, jota ei noin vain kukistettu. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että Yukimurakin alkaa suhtautua Weediin myötämielisemmin, vaikkei tätä selvästikään myönnä suoraan. Teot puhuvat puolestaan. 

Nyt kun Weed on sarjana edennyt uusille urille, olen jotenkin omasta mielestäni oppinut hirveästi lukemaan rivien välistä. Vaikka tarina on juoneltaan hyvin yksinkertainen, on siinä silti sellaisia juttuja, jotka täytyy osata tulkita oikein. Luulen, että Takahashi on ehkäpä tarkoituksella jättänyt tällaiset seikat lukijan tulkinnan varaan. Se, mitä näinkin mahtavasta sarjasta voi oppia, on nimenomaan piilotettu. Weedin luonne on esimerkiksi sellainen, mitä opin tulkitsemaan paremmin vasta nyt mangan myötä paremmin.

Tähän vielä loppuun mainostelen näin salakavalasti, että jos jotakuta kiinnostaa, niin löydyn nykyään myös Instagramista nimimerkillä Satanicanoir. Sinne laittelen vähän milloin mitäkin kuvia, taitanee muutama ginga-aiheinenkin kuva löytyä :)

Ruudun takana: Epätäydellinen fani

" Jokainen saa fanittaa omalla tavallaan - tai olla fanittamatta. Mutta moniko uskaltaa kertoa omat puutteensa?"

Tässä taas vaihteeksi hieman huumoripohjaista tekstiä. Suosittelen ottamaan tämän postauksen taas kerran huumorilla. Olkoon tämä osoitus siitä, että jokainen saa fanittaa ja olla fanittamatta. Ei oteta kyseistä nimitystä turhan tosissaan :)

" Ja tuoko kehtaa sanoa ääneen epätäydellisyytensä!?"

Miksi olen huono fani?

1. Löydän jatkuvasti kohtia sarjasta, jotka eivät miellytä tai jotka ovat epäloogisia.

2. En ole innostunut Orionista yhtä paljon kuin GNG:stä ja GDW:stä. Jos pitäisi sanoa kiinnostukseni asteikolla 1-10 niin se olisi varmaan 6. Toki olen kiinnostunut sarjasta ja sen kulusta hahmoja myöten, mutta toivoni alkaa hiipua sen suhteen, että sarja vielä yllättäisi jotenkin ennen näkemättömällä tavalla.

3. ..Myöskään Takahashin muut sarjat eivät kiinnosta pahemmin. Esimerkiksi FANG jäi tällä kertaa kaupan hyllylle, vaikka siinä oleva tarina sinänsä ehkä kiinnostaakin - sekään tosin ei ole Takahashin kirjoittama, vaan kuvittama.

4. En ole hetkeen muistanut ostaa Weediä ilmestymispäivänään.

5. En pidä gingasta tehdyistä pilavideoista yhtään. Ylipäätään nykyiset pilavideot on tosi huonoja, tai sitten vain oma huumorintajuni ei vain riitä niihin. En toki paheksukaan kyseisiä videoita, on niitä helmiäkin joukossa.

6. En ole Hopeanuoli-fanit ry:n jäsen.

7. En käy miiteissä.

8. En ole oikeastaan yhtään enää kiinnostunut keräilystä tai oheistuotteista. Nykyään koko harrastus ja siitä puhuminen saa minut vain vihaiseksi. Toki olen edelleen kiinnostunut harvinaisuuksien näkemisestä, jos joku niitä sattuu foorumilla laittelemaan.

9. En ole koskaan ymmärtänyt eri julkaisujen keräämistä kokonaisuudessaan, jos niissä ole ole mitään extroja tai muuta erikoista (koko, värisivut yms.)

10. En ole katsonut GNG tai GDW animeita pitkään aikaan..

11. Ja GDW mangatkin olen lukenut läpi tasan kerran, GNG:n suhteen sentään pariin otteeseen. Täytyisi ottaa itseäni niskasta kiinni :D

12. En ajattele gingaa 24/7, vaikka foorumilla käynkin päivittäin, luen muita blogeja ja omaan kirjoittelen usein.

13. Jos jokin tapahtuma on liian kaukana tai omasta mielestäni liian kallis, en edes viitsi vaivautua paikan päälle, vaikka paikan päälle oikeastaan haluaisinkin (ah, miten ristiriitaista).

14. Olen edelleen aktiivinen Kaksoissolan foorumilla, mutta aktiivisuuteni on hiipunut ehkä aavistuksen siitä, mitä se on parhaimmillaan ollut.

Siinäpä muutama epätäydellisyys seikka fanituksessani. Millä tavoin te muut olette "huonoja faneja"? Seuraavaksi voisikin tehdä saman postauksen, mutta positiivisemmassa hengessä :)