Arvostelussa: GDW osa 37 - Lähestyvä uhka

Kansikuvasta tuli yksi suosikeistani. Pidän kuvan synkkyydestä, sillä se sopii mielestäni sisällön kanssa hyvin yksyhteen huolimatta siitä, että vuodenajat ovat erit tarinassa ja kansikuvassa. Hahmojen ilmeet toimivat hyvin ja kerrankin kansikuvassa on hahmot, jotka jollain tapaa liittyvät kunnolla tarinaan.

Myös sisällön suhteen olen erityisen tyytyväinen. Venäjän sotakoirat tuntuvat tosi mielenkiintoisilta ja potentiaalisilta pahiksilta, ei miltään Hougen shitiltä. Ne olivat hyvin tyylilteltyjä ja "päähahmot" laumasta pystyi erottamaan heti. Pidin siitä, että ne ovat nimenomaan saksanpaimenia, eivätkä sekalaista seurakuntaa. Koirien samanrotuisuus ja samankaltaisuus tekee niistä hyvin sotilasmaisia arvonimineen kaikkineen, mistä pidän todella paljon. Myöskin se, että ne ilmeisesti ovat ihmisten kouluttamia, on mieleeni - kertoo siitä, että ne osaavat (toivon mukaan) taistella kunnolla ja hämmentävät villikoiria taidoillaan. Toivon mukaan en tule pettymään tarinan edetessä.

Yllätyin, että venäläiset lähtivät valloittamaan nimenomaan Hokkaidoa, eivätkä Outa, kuten jostain syystä aiemmin kuvittelin. Hokkaido on mielestäni hyvä paikka uudelle tarinalle ja koirat pääsevät jälleen liikkeelle kotikonnuiltaan. Oli kivaa päästä näkemään pitkästä aikaa Hakurouta, joka tuntui olevan oma vanha hölmö itsensä. Jostain syystä kuitenkin tuntui, että Hakurou oli turhan "hällä väliä" -asenteella yllätyshyökkäyksestä ja huskylla tuntui olevan itsestään aika suuret luulot.. Sen sijaan repesin totaalisesti ensimmäiselle lauseelle, jota Jeromesta kerrottiin: "Jerome etsi yhä paikkaa jossa kuolla." Taisi tuosta Jeromen kuolemanhalusta tulla aikamoinen vitsi itse Takahashillekin. Vaikka jutun pointtina on varmasti se, miten uskomaton ja hyvä soturi Jerome on, tuo kuolemanhalu on jo mennyt naurettavuuden yli. Muutenkin Jeromesta on hahmona kadonnut se mystisyys, mitä siinä oli aivan Hougen saagan alussa. Jostain syystä kuitenkin pidin kaikesta, missä Jerome oli mukana tässä osassa, vaikkakaan en vielä vakuuttunut "vanhan kunnon Jeromen" paluusta. Olen muuten edelleenkin hieman pihalla siitä, missä vaiheessa Jerome oikein jätti oulaiset ja miksi. Vissiin muistissa jotain häikkää. Valaiskaa joku, jos tälle oli joku selitys jossain osassa.

Lydia on hahmo, joka on mietityttänyt minua pitkään. Sen arvo luutnanttina yllätti, sillä kuvittelin hahmon olevan vain yksi laumasta. Harmikseni Lydia paljastuikin vähän onnettomaksi, sillä sen esitys Jeromelle oli niin läpinäkyvää ja epätyypillistä noinkin suuren arvon omaavalle hahmolle. Toivon, että Lydia pääsisi vauhtiin seuraavassa osassa paremmin vaikkapa taistelun merkeissä. Toistaiseksi minulla kuitenkaan ole hänestä sen kummempaa mielipidettä. Katsotaan, mitä seuraavat osat tuovat tullessaan.

Viime osan huumori oli mieleeni, mutta tässä osassa se notkahti ja pahasti. Ällötyin Sasuken, GB:n ja Kyoshiroun touhuista ulosteillaan ja oloni oli hyvin kiusallinen erityisesti siksi, että koko homma tuntui omaan makuuni hyvin lapselliselta ja kun Weedkin vain toljotti tilannetta hämmentyneenä vierestä. Valitettavasti tuota sekoilua oli pitkin poikin osaa ja muutenkin sen sovittelu tähän osaan oli jotenkin outoa, kun muutoin tarina eteni hyvin synkästi. Onneksi kuitenkin Hokkaidon tapahtumat pelastivat kaiken.

Koyuki tuntuu edelleen perusnartulta, enkä vieläkään oikein tiedä, miten suhtautua siihen. En oikein ymmärtänyt, mitä ihmettä Gin luuli tekevänsä, kun se ikään kuin yritti niin sanotusti puhua Weedin tunteista pahaa kishu paralle. Tilanne oli mielestäni jotenkin hyvin epähopeanuolimaista, sillä se Gin, jonka minä tunnen, ei noin tekisi.. Vaikkakin jotenkin ymmärsin pointin, mitä tuolla juoruamisella haettiin. Koyuki kieltämättä muistuttaa turhankin paljon Sakuraa ja toisaalta pidän erittäin suloisena sitä, jos Weed näkee naaraassa äitinsä.. En vain käsitä, miksi Ginin piti mennä pilaamaan ja spekuloimaan ääneen typeryyksiä. Antakoot poikansa kertoa tunteistaan itse tavalla, jolla ne oikeasti ovat. Ylipäätään Gin tuntui tässä osassa muuttuneen oudoksi. Se ei kommentoi oikein mihinkään, eikä sen tekemiset tunnu enää niin hienoilta kuin ennen. Ilmeisesti akitasankari on jättäytymässä taka-alalle, jotta Weed saisi loistaa.

Kokonaisuutena hyvä osa, vaikkaki ison miinuksen annan tuosta kakkapissa -huumorisekoilusta. Seuraavan osan suhteen minulla on suuret odotukset. Mitä mieltä te muut olitte?