Suurennuslasin alla: John

John on yksi mielipiteitä jakavia, suhteellisen suuressa osassa olevia hahmoja Gingassa. Sitä pidetään ylpeänä, itsekkäänä, ylimielisenä ja kateellisena, mutta toisaalta se nähdään myös luotettavana, rohkeana ja hyvänä ystävänä. Millaisen kuvan itse olen Johnista saanut ja miten mielipiteeni hahmosta on muuttunut vuosien mittaan?

Palatessani lapsuusmuistoihini muistan, ettei John kuulunut lempihahmoihini lainkaan. Pidin sitä ilkeänä, itsekkäänä ja ylimielisenä rehvastelijana, kuten jo yllä totesinkin. Kavereiden kanssa, jos Hopeanuolta leikittiin, en ikinä halunnut olla John. Ylipäätään muistan Johnin olleen leikeissäni aina sivussa ja ns. oikeakäsi/ystävä, ei mikään spesiaali. Vaikka John olikin pystykorvainen, kunnon metsästyskoira, se ei koskaan ollut suosiossani. Ehkäpä Hidetoshi, lapsuuteni inhokkihahmoja, vaikutti asiaan omalla tavallaan.

Nyt aikuisena olen alkanut pitää Johnista, sillä olen löytänyt siitä useita hyviä ja monipuolisia piirteitä. GNG:n aikana hahmo kasvaa luonteellisesti selkeästi. Se on alussa täysin ihmisten puolella, eikä se pahemmin arvosta villikoiria saatika heikompia. Se pitää itseään täydellisenä, mikä tosin osittain pitää paikkansa - John ON hyvä metsästyskoira. Samalla se on ehkä jollain tapaa kateellinen Ginille, joka osoittaa olevansa ikäistään parempi ja fiksumpi metsästyskoira muutaman kuukauden ikäisenä pentuna. Ginin ansiosta John lopulta oppii hyväksymään villikoiratkin - tosin osa syynä hyväksymiseen taisi olla kolaus itsetuntoon, kun John hävisi Rikille 100-0 kaksintaistelussa, jonka se luuli voittavansa.

John taitanee olla koira, joka on saanut pennusta saakka kaiken haluamansa. Se on arvostettu ja tottelevainen koira metsästäjien keskuudessa, kuten isäntänsäkin. Sen itsevarmuudesta on hyötyä monessa otteessa, eikä sitä varmastikaan turhaan valittu johtamaan joukkoja saatika myöhemmin olemaan Ginin luotetuimpia sotureita. Rehvastelevasta ja ylimielisestä Johnista muuttui hiljalleen luotettava, sydämellinen ja oikeutta tavoitteleva koira - Oun soturi. Tällaisista henkisistä kasvutarinoista pidän oikein paljon ja senpä takia olen ehkä alkanutkin pitää Johnista enemmän.

Weedissä John on tyystin erilainen hahmo kuin GNG:ssä, eikä ihmekään, sillä se on tajunnut, mikä on väärin ja mikä oikein. Se on tehnyt virheitä, mutta on oppinut niistä. Ennen kaikkea se on ymmärtänyt, mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa. Onneksi hahmosta löytyy vielä kuitenkin GNG:stä tuttua itsepäisyyttä ja ylpeyttä. Miksikään lässyttäjäksi John ei onneksi muuttunut. Se pikemminkin viisastui ja avasi silmänsä, aivan kuten moni muukin.

Johnin kuolema on ainakin omasta mielestäni koskettavimpia kuolemia koko Ginga sarjassa. John on kuitenkin niin suuressa roolissa ja monen suosikkihahmo, että sen kuolema aiheutti jopa suuttumusta monissa lukijoissa. Joidenkin mielestä Johnin olisi kuulunut jäädä henkiin, mutta itse olen sitä mieltä, että sen aika oli juuri silloin otollinen kun se oli. On tylsää, jos kaikki sankarit jäävät aina henkiin.