Älkää pelästykö, en ole jättämässä blogiani tai fandomia. Edelleen kirjoittelen tekstejä aktiivisesti, tosin nyt hieman harvemmin johtuen vuorotyöstä ja muista kiireistä sekä yksinkertaisesti inspiraation puutteesta. Kun ilta- ja aamuvuoroja on sekalaisesti pitkin viikkoa, ei välttämättä jaksa kirjoittaa kuin ehkä pari pätkää luonnosteluvaiheessa olevia tekstejä. Mielestäni blogia tulisi kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu, ei tekstiä tarvitse jatkuvasti suoltaa ja julkaista. Yllätyksellisyys on mielestäni kivempaa kuin ennalta-arvattavuus. Blogin lisäksi käyn edelleen Kaksoissolan foorumilla, mutta sinne kommentoiminen on jäänyt viime kuukausina hyvin vähälle johtuen siitä, ettei minulla ole ollut sanottavaa oikein mihinkään. Uusimmat Weedit ostan edelleen ja olen mukana hieman näkymättömämpänä. Lueskelen foorumeita, blogeja ja Facebook ryhmiä.
Onko fanituksen innokkuus kausittaista ja voiko 100% mielenkiinto pysyä särkymättömänä mihinkään? Jälkimmäiseen sanoisin, että ei voi. Joskus sitä tulee innostuttua hetkellisesti vaikkapa jostain tietystä bändistä ja parin kuukauden päästä onkin jo aivan toisenlaiset kuviot. Nyt on näköjään käynyt niin, että gingan oltua aikansa jälleen isosti pinnalla, on sen aika siirtyä sivuun jälleen hetkeksi. Tai no, sivuun ja sivuun, aktiivinen fani olen edelleenkin. Sanottaisiinko, että ajatuksistani ei niin suuri osa enää kosketa gingaa kuin ehkä vielä vaikka puoli vuotta sitten ja sen huomaa varmasti bloginkin epäaktivoitumisesta.
Fanitus on varmasti monella meistä eri vaiheissa. Osalla se on täysin "kadonnut" hetkellisesti, osalla se on suurimmillaan. Olen ehkä aistinut blogeistakin pientä mielenkiinnon puutetta, sillä tekstejä ilmestyy harvemmin kuin ehkä aiemmin, vaikkakin yhä säännöllisesti. Onko ginga sittenkin ainoana aiheena rajallisempi kuin osasimmekaan odottaa? Onko kaikki aiheet jo käsitelty? En usko, mutta uusien aiheiden keksiminen on itselleni muodostunut paljon hankalammaksi. Ehkä se johtuu vain siitä, että mielenkiintoni tätä sarjaa kohtaan on vaihteeksi laskenut hetkellisesti.
Mutta mikä sitten saa minut innostumaan gingasta aina uudestaan ja uudestaan? Sanoisin, että innostus nousee yleensä silloin uudelleen, kun tajuaa niin sanotusti "laiminlyöneensä" asiaa, josta pitää kovasti. Ginga on ollut mukana lapsesta saakka, ei sitä noin vain jätetä kelkasta pois. Samoin on monien bändien kanssa. Välillä olen hirveän innostunut jostain X bändistä hyvin pitkään ja pian saatankin jo innostua seuraavasta - silti ne ns. kestosuosikit pysyvät mukana ja sydämessäni.
Satanica toivottaa hyvää joulua kaikille gingabloggaajille ja lukijoilleen! Tekstejä tulee kuin on tullakseen, hieman harvemmin kylläkin, kuten olen jo maininnut.
Onko lukijoiden fanitus gingaa kohtaan missä vaiheessa? Onko fanituksesi ns. huipullaan vaiko laskussa?
Minusta fandomeissa pitääkin olla välillä taukoa, sillä itse ainakin huomaan aina innostuvani kauheasti jostain tietystä asiasta ja nousevani jälleen fandomiin enemmän sisälle. Jos fandom olisi koko ajan se ns. ykkönen eikä se seuraaminen koskaan laantuisi, voisi olla, ettei sellaisia innostuspiikkejä enää tulisi. Itselläni blogi oli hiljaisena pidempiä aikoja lähinnä myös sen takia, etten yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittamaan mitään ja jos olisin ehtinyt, en saanut järkevää tekstiä kirjoitettua ja se jäi siihen. Nyt olen kuitenkin taas saanut jonkinlaista motivaatiota, ehkä se johtuu meneillään olevasta joulukalenterista ja innosta tehdä sinne juttuja, ehkä GDA:n jatkumisesta tai Gamun kansikuvien julkaisemisesta. Tällä hetkellä on todella kiva vaihe meneillään, mutta itselläni koulu tappaa tosi monesti jaksamuksen tehdä mitään ja se harmittaa todella paljon. :/
VastaaPoistaJep, inspiksen puute vaivaa nyt, joten parempi vetäytyä syrjempään ja kirjoittaa silloin, kun on oikeasti sanottavaa.
PoistaJep, nämä tällaiset "kuivkaudet" ovat varmaankin välttämättömiä (tai ainakin yleisiä) kaikenlaisessa fanituksessa, ehkä myös erilaisissa harrastuksissa jne. Itse en esimerkiksi aina jaksaisi painaa täysillä ringettetreeneissä, mutta kun sitä hommaa on hetken tekemättä ymmärtää, miten suuri osa se on ollut elämää (yli 10 vuotta) ja ettei siitä noin vain voi lakata pitämästä. Näiden ajatusten saattelemana se innostus nostaa aina päätään ennen seuraavaa harkkapäivää.
VastaaPoistaGingan kanssa minulle sattuu aika ajoin näitä hiljaisempia kausia, jolloin edelleen ajattelen asiaa usein, mutta en innostu niistä samalla tavalla kuin joskus toisinaan. Edelleen siis pidän sarjasta, mutta sen ajatteleminen ei aiheuta minussa sellaista äkillistä tunnekuohua kuin "parhaimpina aikoina" . Tällöin joku muu asia on siirtynyt sen ohi hetkellisesti, ja nyt ne ovat olleet hevoset. Olen viimeinkin aloittanut valmentautumisen omalla kauraturvallani ja muutenkin alkanut käsittää miten paljon kyseinen otus minulle oikeasti merkitseekään <3.
Tällä hetkellä taidan olla sellaisessa siirtymävaiheessa, missä mielenkiinto ja palava rakkaus sarjaa kohtaan on jälleen kohoamassa pintaan. Tätä hetkeä edeltää aina juurikin se hiljaiselo, jolloin pidetään ikään kuin taukoa jostain asiasta, että (kuten sanoit) sen pariin jaksaa palata aina uudestaan ja uudestaan! Mieleen alkaa muodostua syitä miksi ylipäätään koskaan on alkanut sarjaa fanittamaan, mikä siinä sitten on muka niin hienoa? Itselleni tämä kysymys on piste iin päälle ja sama vanha ja sammumaton rakkaus sarjaa, sen hahmoja ja ihanaa sanomaa kohtaan muistuu mieleen, and thats it. Muuta ei tarvita. Koska ginga aiheena on juurikin kohtalaisen pieni täytyy siitä välillä pitää taukoa, että jaksaa ja pystyy sitten taas kiinnostumaan niistä vanhoista, jo useammin läpikahlatuistakin aiheista :)
Niinpä. Ja periaatteessa gingan saralla ei ole hetkeen tapahtunut mitään superjymymullistusta, mikä toki vaikuttaa ainakin omaan innokkuuteen..
Poista