Arvostelussa: GDW osa 49 - Päällikön velvollisuus

Tässä osassa oli paljon mielenkiintoisia taistelukohtauksia, joita oli virkistävää lukea pitkästä aikaa. Umpikujassa taistelemisen jälkeen olin puhkipoikki kaikesta taistelemisesta ja verenvuodatuksesta, joten olin aluksi vähän ärsyyntynyt siitä, että jälleen saisi lukea taistelua, mutta koska se käytiin tällä kertaa vedessä, oli sen lukeminen ja seuraaminen mielekkäämpää. Taisteluasennot olivat paljon erilaisempia verrattuna maataisteluihin.

Weedin ajankerääminen perääntyville oulaisille oli tyypillinen, mutta ihan fiksu kikka ja kertoi siitä, että pentu on ottanut lauman täysin vastuulleen, kuten kuuluukin. Toki oli arvattavissa, että sotakoirat ovat uimisessakin mestareita, mutta tässä taistelussa oulaisista oli kerrankin kunnolla vastusta niille.

Minua hieman harmitti takakannen paljastus Aramin puolenvaihdosta, sillä tajusin heti, ettei kukaan muukaan voisi ajopuuta ohjata. Tiesin, että Aram tulisi takuuvarmasti vaihtamaan puolensa hyvisten kaartiin, mutten olettanut sen tapahtuvan vielä näin pian. Olisin toivonut tilanteeseen enemmän yllätyksellisyyttä, sillä nyt sen osasi arvata tapahtuvan, kun takakannessakin oli spoileri asiasta. Toisaalta hyvä niin, niin saa Victorkin jotain pähkinää purtavakseen tajutessaan entisen alaisensa tekemiset.

Weed ja kumppanit takaa-ajoivat Victorin laumoineen meren äärelle, jossa niitä odotti jälleen uusi ansa ja sen myötä toinen taistelu vedessä, jes! Silmiini kuitenkin pistää kertojan aliarvioiva sävy oulaisista. Suurin osa laumasta tuntuu olevan vain koti- ja kulkukoiria, jotka eivät tunnu tietävän taistelemisesta mitään. Vaikka jokaisen lauman jäsenen ajatusmaailma on samanlainen, oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleva ja lojaali, on silti jotenkin surkuhupaisaa, että lauma on täynnä näin rumasti sanottuna amatöörejä. En tiedä olenko ollut niin häikäistynyt GNG:n aikaisesta sotilaallisuudesta ja siitä, että jokainen koira osasi taistella ennen laumaan liittymistä, mutta sotakoira saagassa se jostain syystä häiritsee. Totta kai on itsestäänselvyys, ettei kaikki lauman jäsenet voi mitenkään koostua täydellisistä taistelukoirista kun niitä on keräilty ympäri Japania sadoittain, mutta mielestäni oulaiset muistuttavat tällä hetkellä päättömiä kanoja, jotka tekevät hätiköityjä päätöksiä ja joutuvat sitä kautta maksamaan virhearvioistaan jatkuvasti. Minulle tulee olo, että hyvyydestään ja aatemaailmastaan huolimatta hahmot ovat amatöörimäisiä verrattuna sotakoiriin, joilla on selkeä tilannetaju ja ne osaavat varautua kaikkeen - siis ihan kaikkeen! Mielestäni tämä saaga ja ylipäätään koko ginga kaipaisi aikamoista huoltoa hahmoihin tai ainakin itse toivoisin näkeväni enemmän Taru Sormusten Herrasta henkistä taistelua, taistelua, joissa mukana olevat ovat koulutettuja ja päämäärätietoisia.

Tämä osa loppui erikoisella tavalla. Vain kolme sotakoiraa nousi merestä takaisin taistelun jälkeen. Saa nähdä, onko Victorilla jälleen ansa tiedossaan vai miten tarina jatkuu.

Nyt on hieno

Tein jotain todella mullistavaa pitkästä aikaa gingakokoelmaani liittyen. Kuten tiedätte, en ole harrastanut keräilyä kohta kahteen vuoteen ja oikeastaan omakin kokoelma on jäänyt sen ansiosta todella pienelle huomiolle. Voisi sanoa, että kokoelma vain lojui hyllyssä pölyä keräten.

Muutettuani omaan asuntoon suurin piirtein puolisentoista vuotta sitten, halusin gingan yhdeksi näkyväksi osaksi asuntoani ja paraatipaikallehan tuo pääsi. Eipä jää kovin monelta huomioimatta kahta Weed -pehmoani hyllyn ylimmässä nurkassa. Saamistaan kehuista ja kiinnostuksestaan huolimatta olen ollut niin keskittynyt gingan sijasta kaikkeen muuhun, että en ole varmaan vuoteen vaihtanut kokoelman järjestystä saatika pyyhkinyt hyllyistä ja tavaroista pölyjä. Kaiken kukkuraksi hyllykkö alkoi täyttyä kaikesta muusta ylimääräisestä. En niin kovin antaumuksella en ollut kokoelmahyllyä siivonnut saatika piitannut siitä, että sekaan on eksynyt pari pinniä, hiuskoristeita ja ties mitä muuta epämääräistä rojua. Kauhealtahan se näytti, ettei siitä rohjennut edes kuvaa ottaa.

Noh, onneksi tuohon romuläjään tuli muutos. Koska tuo aiempi hyllykkö on kulkenut mukana suurinpiirtein koko elinikäni, alkoi sen kuntokin rapistumaan sen verran, että uuden hyllykön ostaminen tuli aika ajankohtaiseksi. Kaiken kukkuraksi avohyllyyn ei voi piilottaa sitä ylimääräistä rojua, jota kuvaankin on päässyt, joten tilalle oli pakko keksiä jotain, mikä ei paljastaisi sitä tosi asiaa, että olen hemmetin laiska siivoamaan saatika järjestelemään tavaroita nätisti. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kävin perheeni kanssa IKEA:ssa ja matkaan lähti hyllykön ja lipaston lisäksi lasivitriini, jonka ostin varta vasten kokoelmaani varten. Eikä tuo vitriini ollut edes kallis, 49 euroa.

Kuukauden päivien odottelun jälkeen isäni kokosi vitriinin (ja minä tietysti istuin sillä aikaa sohvalla viilaamassa kynsiäni) ja pääsin sen sitten järjestelmään kokoelmani siihen aivan uudenlaisella tavalla. Lopputulos on seuraavanlainen:

Mitäs sanotte? Ainakin itse olen suht tyytyväinen ja nyt kaikki oheiskrääsä pääsee esille kunnolla. Animaatiokalvot ujutin lasivitriinin sivuille, jotta nekin pääsevät oikeuksiinsa. Aiemmin ne olivat läjässä kaiken muun alla, eikä niitä kukaan koskaan päässyt näkemään ilman erillistä näyttämistä. Täytynee tosin katsoa, miten kauan noita uskaltaa tuossa sivuissa pitää, sillä kalvot osittavat nyt suoraan ikkunaan ja sitä kautta saattavat vaurioitua liiasta valosta. Katsotaan, jos vaihdan kalvojen puolta.. Tai sitten pidän sälekaihtimet visusti kiinni, heh. 

Antun tekemät fanmade tuotteet

Vierailin pitkästä aikaa Helsingissä Antun luona ja kaiken Halloween humun keskellä ehdittiin hieman pieniä synttäri/joululahjojakin vaihdella. Olin jo aiemmin ihastellut Antulle itselleen kuin omassa päässänikin sitä, miten hienoja fanmade tuotteita hän tekee. Itse omistan tällä hetkellä ainoastaan pehmolelun, magneetin ja avaimenperän, mutta vierailujen aikana on tullut nähtyä ihan livenä useampaa Antun tekemää luomusta, joten voinen sanoa jokseenkin tietäväni, mistä puhun.

En ole koskaan oikein ollut mikään fanmaden suuri ystävä johtuen varmaan siitä, että haluan maksaa mieluummin virallisista fanituotteista ja kieltämättä minulla on ollut ehkä jonkinasteisia ennakkoluulojakin näistä. Jostain syystä minulla on ollut tunne siitä, että ihmisillä ei ole tarpeeksi mielikuvistusta fanmadetuotteiden suhteen, mutta jälleen kerran pääsen näpäyttämään itseäni ja totemaaan, että olen ollut väärässä ja pahasti. Aiemmin on jotenkin tuntunut, että kaikki tekevät pehmoleluja, fursuitteja ja figuureja, missä toki ei mitään vikaa ole, mutta en ole toistaiseksi törmännyt erityisen kekseliäisiin fanmade tuotteisiin. Mielenkiintoni vähyys fanmade tuotteita kohtaan voinee juontaa juurensa siitä, etten ole koskaan oikein jaksanut niihin tutustua kunnolla saatika etsinyt niitä helmiä, joita netti on pullollaan. Tässä aihetta tutkiessa tarkemmin voinee todeta, että tietämättömyys luo ennakkoluuloja. 

..Mutta jälleen kokemusta viisaampana ja avarakatseisemmalla asenteella fanmadelle, halusin nyt tuoda esille omia mietteitäni rakkaan ystäväni tuotteita kohtaan, sillä mielestäni Antulla on viime aikoina luovuus sykkinyt näiden kanssa. Suurin osa tuotteista on teille varmasti tuttuja Hopeatiikerin kautta, joten jos haluatte tietää, miten tuotteet on tehty, kannattaa vilkaista Antun blogia. Kaikki tekstissä esintyvät kuvat ovat Antun ja niihin on kysytty lupa tekstiä varten.

Tyylillisesti Antun fanmade tuotteet ovat selkeästi chibimäisiä, äärimmäisen suloisia ja pörröisiä. Tämä varmasti jakaa mielipiteitä eri ihmisissä, mutta se, mikä tässä tyylissä ainakin minua viehättää on tietynlainen herkkyys ja viattomuus, jonka jotenkin aistin. Olen nähnyt useiden muidenkin artistien tekemiä chibitöitä, mutta jostain syystä ne eivät ole niin mieleenpainuvia kuin Antun työt - johtunee toki varmasti osittain siitäkin, että hän sattuu olemaan ystäväni. En tiedä huomaako muut saman kuin minä, mutta koen, että Antun tekemät fanituotteet ovat tekijänsä näköisiä ja ne ovat hyvin tunistettavissa tyylin ansiosta. Niissä on sopivasti Takahashin sarjoille ominaista tyyliä, mutta toisaalta taas tyyli on tyystin erilainen ja omalla tavallaan viehättävä. Pidän myös siitä, että Anttu tekee huolellista työtä ja hänen myytävät tuotteensakin näyttävät ainakin omaan silmääni hyvin siisteiltä ja hiotuilta. Mielestäni hän kuitenkin saisi pyytää niistä reilusti suurempaa hintaa, sillä pari euroa parhaimmillaan useamman tunnin työstä on huomattavasti arvokkaampaa kuin pari euroa, sillä kyse on kuitenkin työstä, joka on tehty lähestulkoon alusta loppuun itse. Toki myös myytävien tuotteiden laatu on mielestäni paljon parempaa hintaan nähden.

Antun tekeleistä löytyy tällä hetkellä monipuolisesti erilaisia tekeleitä, mm. magneetteja, avaimenperiä, pehmoleluja, kuulokkeet, lumisadepallo, kirjanmerkkejä, fanisarjakuvia ja figuureja. Tällä hetkellä myynnissä näyttäisi olevan erilaisia magneetteja ja avaimenperiä, joita Anttu on tehnyt vuosien mittaan vähän eri materiaaleista. Magneettien suhteen itse pidän erityisesti noista uusimmista, jotka sopivat hyvin esimerkiksi jääkaapin oveen. Materiaali on pehmeää ja joustavaa, joten ei tarvitse pelätä sitä, että tuote rikkoutuisi.

Askartelujen seasta löytyy myös fimomassasta tehtyjä figuureja, jotka ovat todella hellyyttäviä, mutta jokseenkin vielä vaativat pientä tarkkuutta, harjoittelua ja hiomista. Tässä kohtaa voiton kuitenkin vie ehdottomasti hahmojen suloisuus. Kuvaa löytyy ylempää.

Magneetti, josta puhuin aiemmin.

Omia suosikkejani on erityisesti lumisadepallo, joka vain on niin hieno. Se on selkeästi käsin tehty - niin kuin kaikki muutkin Antun tekeleet - ja senpä takia arvostan sitä erittäin paljon. Lapsena tykkäsin tämän kaltaisista koristeista tosi paljon ja omistinkin niitä useita, en sitten tiedä mihin ovat vuosien saatossa joutuneet. Todennäköisesti vanhempien suursiivousten jälkeen kohti kaatopaikkaa. Lumisadepallossa on mielestäni paljon hienoja elementtejä ja se saa herättämään mielenkiinnon siitä, miten se on tehty.

 Lisäksi tykkään hirveästi alla näkyvistä kuulokkeista, erittäin kekseliäs tekele minusta. Ainut pieni miinus tulee ehkä Ginin taustalla olevista viivoista, sillä ne vaikuttavat hieman epätasaisilta, mutta voin kuvitella, että tuon muotoiseen kappaleeseen on hankalaa tehdä mitään erityisen suoraa viivaa. Tykkään kuitenkin kuulokkeiden näyttävyydestä ja itse kun musiikin suurkuluttaja olen, voisin hyvin kuvitella omaan päähäni moiset.

Näiden hienojen tekeleiden jälkeen voisi olla mielenkiintoista nähdä Antulta lisää erilaisia koriste- ja käyttöesineitä. Esimerkiksi erilaisia purkkeja ja purnukoita erilaisilla gingahenkisillä designeilla.

Jos olet kiinnostunut ostamaan Antun tekemiä fanmade juttuja, klikkaa TÄSTÄ! Myynnissä näyttäisi olevan myös mm. Pokemoneihin liittyvää fanmadea.