Onnistuneesta kuvituksesta huolimatta kansikuva ei herätä ikävä kyllä kummoisiakaan tuntemuksia. En tiedä, onko se ulkopuolisen silmissä kovinkaan myyvän näköinen - jollei siis tiedä etukäteen teoksen olevan osittain Hopeanuolen luojan käsialaa. Se on toki hieno ja kansikuvassa esiintyykin tarinoissa olevat koiruudet, mutta olisin toivonut hieman herkempää kuvitusta kanteen. Ehkä jopa tarinoissa olleen keskeisen ihmishahmon, Takuma Shuuichin. Kannessa on kuitenkin hieno piirtotyyli, siinä on kivasti "vanhaa" ja uutta Takahashia.Värit ovat myös varsin toimivat ja sopivat julkaisuajankohdan vuodenaikaan.
Tässä arvostelussa en halunnut erikseen lähteä ruotimaan jokaista lyhyttarinaa erikseen, koska siihen menisi ikä ja terveys. Halusin perehtyä pokkariin enemmän kokonaisuutena, joten pahoitteluni niille, jotka odottivat tähän saakka erittelyä jokaisesta tarinasta. En myöskään halua antaa tässä arvostelussa liikaa spoilereita, sillä tämä julkaisu on sellainen, joka jokaisen pitäisi lukea ihan itsekseen ajatuksella läpi.
Anyways, erittäin isona plussana tälle teokselle tulee siitä, että tarinat kytkeytyivät toisiinsa ja se, että Takuma esiintyi aina isommassa tai pienemmässä roolissa tarinoissa. Näin tarinassa pysyi mukana, kun tarinan hahmot pysyivät suurin piirtein saman ihmisen ympärillä, vaikkakin eri aikakausilla mikä mielestäni toimi myös todella hyvin. Lisäksi tarinat etenivät sopivalla tahdilla ja niissä oli helppoa pysyä perässä. Hahmomäärätkin olivat sopivia ja näin nekin jäivät tavanomaista paremmin mieleen.
Kaikista kauheinta näissä tarinoissa oli se, miten huonosta kohtelusta huolimatta koirat halusivat miellyttää omistajiaan, vaikka se vaatisi niiden hengen. Koiria lyötiin ja kiusattiin ja vaikka niiden luotto ihmiseen oli kadonnutkin, ne silti yrittivät päästä isäntiensä suosioon. Tämä jos mikä kosketti kyllä kaikista eniten.
Minusta jokaisen eläin- ja etenkin koiravihaajan tulisi lukea pokkarin tarinat läpi. Jos viimeistään viimeisen tarinan kohdalla ei asenne eläimiä kohtaan ala muuttua, niin silloin voi varmaan kutsua itseään tunteettomaksi p-läjäksi. Tarinoissa käydään erinomaisella tavalla läpi se, miten ajattelemattomia ihmiset ovat. Lemmikkejä otetaan hetken mielijohteesta, mutta kun niihin kyllästytään, ne hylätään, tapetaan tai annetaan pois. Tarinoissa muistutellaan hyvin sitä, että lemmikin ottamista pitää harkita tarkkaan. Ei riitä, että koira on pentuna suloinen, vaan asiaa tulee ajatella paljon pidemmällä tähtäimellä. Sen koiran on oltava kiva myös aikuisena ja suurikokoisenakin.
Suosittelen tätä ehdottomasti myös niille, jotka rakastavat koiria ja haluavat tehdä tästä maailmasta eläinystävällisemmän. Ihmisen itsekkyys on niin suurta, että itsestäänselvyydet unohtuvat. Eläimet ovat ihmisen lailla eläviä olentoja, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja rakkautta. Niilläkin on tunteet, vaikka ne näyttävätkin ne eri tavalla kuin me. Tämä pokkari sopii myös hyvin sellaisille, jotka eivät gingamaailmasta välttämättä piittaa, sillä tässä on perehdytty todella syvälti tositarinoihin ja realistisuuteen. Ylimääräiset hömpötykset (vaikka niistä siis kovin pidänkin) on jätetty pois ja kerrankin pelataan karulla todellisuudella. Se jos mikä pistää miettimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)