Haastattelussa: PurePlastic

Minulla on ilo ja kunnia tarjota teille, hyvät ginga-fanit, kerrankin jotain spesiaalia! Blogini on käsitellyt viime aikoina ehkä liikaakin pelkkiä arvosteluja uusimmista suomijulkaisuista, mutta tällä kertaa päästään paneutumaan johonkin mielenkiintoisempaan ja fanikuntaakin mullistavaan asiaan, nimittäin uuteen ginga-oheistuotevalmistajaan, PurePlasticiin.

PurePlastic on suomalainen yritys ja sillä on kaikki lisenssit ja valmistusluvat tuotteisiin. Voidaan siis puhua virallisesta oheistuotevalmistajasta. Tämän tekstin julkaisun aikaan PurePlasticin tuotevalikoimaan kuuluu tällä hetkellä toistaiseksi vain julisteita ja pehmoleluja, mutta oletettavasti lisää on tulossa ja sitä odotamme innolla!

Ilmeisesti minussa on vielä hiven keräilijäfania jäljellä, sillä kuullessani uudesta oheistuotevalmistajasta, päätin, että aion suurentaa kokoelmaani vielä muutamalla tuotteella kunhan ne ovat kohtuuhintaisia. Olin aluksi hyvin skeptinen tuotteiden hintaluokasta ja oikeastaan olin jo melko varmakin siitä, että tuotteet tulisivat olemaan samanhintaisia kuin kaikki muukin hopeanuolikrääsä - eli aivan sairaan kalliita. Toisin kuitenkin kävi, sillä pehmoleluilla on hintaa vaivaiset 35,90e, mikä on vamaan nykypäivänä hyvin tavanomainen hinta pehmolelulle. TopSangyon pehmoihin verrattuna PurePlasticin pehmot ovat suorastaan ilmaisia, sillä TopSangyon pehmoista saa pulittaa parhaimmillaan satoja ellei jopa tuhansia euroja. Tavallaan PurePlastic toteuttaa monen gingafanin haaveet omistaa oma suosikkihahmonsa pehmoversiona, kun hintakin on kohdallaan. Kuten Kung Fu Pandasta tuttu hanhi-isäkin toteaisi: "Poikani pelasti Kiinan, pelasta sinäkin taloutesi".. ja osta PurePlasticin pehmoja!

PurePlastic ja sen toiminnasta löytyy toistaiseksi melko vähän tietoa ja koska itse pidän taustatarinoista, päätin ottaa yhteyttä PurePlasticiin ja pyytää haastattelua blogiini. Ja tässä se nyt on! Toivottavasti haastatteluni tuo lisäinfoa tiedonjanoisille. Haluan vielä kiittää suuresti Helena Lipposta, joka vastasi kysymyksiin.

HAASTATTELU:

1. Mistä PurePlastic sai kimmoikkeen aloittaa toimintansa? Milloin ja missä se perustettiin ja kenen/keiden toimesta? Montako tahoa yrityksessä pyörii?
PurePlastic on pyörinyt ajatuksissani melkein kahdeksan vuotta. Jo aivan alkuaikoina, kun Ginga-oheistuotteet olivat vielä melko edullisia, haaveilin siitä, että tarjolla olisi isompia ja näyttävämpiä tuotteita.
Varsinainen nimi ja perustaminen tapahtui parisen vuotta sitten Traconin jälkimainingeissa. Juttelin oheistuoteideasta työkavereideni kanssa ja kehittelimme siinä PurePlastic-nimen. Tätä ennen toimintaa oli toki ollut jo useita vuosia. Virallisesti paperille PurePlastic rekisteröitiin vasta puolisen vuotta sitten.
Tiimi on loppupeleissä melkoisen pieni ja porukka vaihtuu. Käytännössä minä (pääpiru), Japanin puolen neuvottelija, tuotteiden suunnittelu (1-4 henkeä) ja sitten hyvin tuntemiani faneja, joilta olen kysynyt mielipiteitä, kun tuotteisiin alettiin lopulta saada jotain fyysistäkin muotoa.

2. Millainen prosessi oli saada Japanista luvat uusien gingaoheistuotteiden valmistamiseen?
Kauhea. =D
Kirjeenvaihto alkoi elokuussa 2012 ja luvat saatiin tässä äskettäin. Projektiin meni siis reilut kolme vuotta neuvotteluaikaa. Tämän lisäksi minulla meni noin puolitoista vuotta löytää oikeat oikeuksien omistajat.

3. Millä tavalla PurePlastic eroaa muista gingaoheistuote valmistajista?
PurePlastic on ensimmäinen ei-japanilainen yritys, joka valmistaa tuotteita. Neuvotteluiden aikana sain myös sellaisen kuvan, että monet aiemmat yritykset (TopSangyo, Akatsuki Industrial) olivat tiukasti sidoksissa kustantajaan. Huomattava osa oheistuotteista oli myös kustantamon itsensä valmistamia.

4. Ovatko tuotteet ns. eettisiä?
Niiden eettisyys on varmistettu niin pitkälle kuin vain mahdollista.
Pehmojen valmistusmaaksi valittiin Kiina, koska Kiinalla on nykyään melko hyvät lait suojaamaan työntekijöiden oikeuksia ja ympäristöasioita. Vertailun vuoksi Bangladesh ja Intia olisivat paljon halvempia, mutta niissä kummatkin asiat ovat täysin retuperällä. Kiinallakin on toki ongelmansa valvonnassa, mutta se kehittyy parempaan suuntaan.
En ole vieraillut tehtailla itse, mutta olen saanut kuvia tehtaan työskentelytiloista ja tehtaalle on tehty pistotarkistuksia suomalaisen edustajan puolesta eikä siellä ole havaittu epäkohtia. Lisäksi tehtaan työt teetetään vain tehtaalla eikä alihankkijoilla. (Alihankkijoilla teettäminen tarkoittaa käytännössä, että työntekijät vievät töitä kotiin ommeltavaksi.)
WWF on teettänyt samalla yrityksellä joitakin pehmoleluja, mikä kertoo myös firman laadusta.
Mitään virallisia sertifiointeja tai muita pehmoilla ei kuitenkaan ole, koska Kiinassa sertifikaatteja voi tavallisesti ostaa tai pyytää erikseen eikä se vaikuta mitenkään tehtaan varsinaiseen toimintaan. Vain tutustumalla tehtaan toimintaan saa oikeasti tietää asioiden laidan.
Pehmoleluilla on CE-sertifiointi, jonka ansiosta ne soveltuvat leluiksi. Tämä sertifionti on tae tuotteen laadusta eli pehmosta ei irtoa pieniä osia, siinä käytettyä kangasta ei ole käsitelty haitallisilla aineilla ja kaikki pehmot esim. läpivalaistaan erikseen, jotta voidaan varmistaa, ettei niiden sisään ole jäänyt neuloja valmistusvaiheen aikana.
Julisteita valmistava tehdas taas sijaitsee 100 metrin päästä asunnoltani ja heidän toimintaansa olen päässyt tutustumaan yksityiskohtia myöten.

5. TopSangyon WEED -pehmojen hinnat ovat uskomattomia nykypäivänä. Miten PurePlastic saa pidettyä hinnat huomattavasti kohtuullisempina?
TopSangyon hinnat olivat alunperin inhimillisiä, mutta sitten tuotteiden valmistus lakkasi ja hinnat nousivat. Monilla muilla tuotteilla ongelmana taas on se, että ne täytyy tilata Suomeen välikäsien kautta, mikä voi helposti jopa kolminkertaistaa tuotteen hinnan. Monista Japanissa myytävistä tuotteista valmistetaan myös todella pieniä eriä, jolloin niistä tulee melkeinpä heti ilmestyessään keräilyharvinaisuuksia. Toisaalta taas esim. iinu-kännykkäkuorissa takana on myös valmistajafirman brändi, joka nostaa hintaa.

PurePlastic valmistaa isoja eriä, minkä ansiosta myös hinnat pysyvät matalina. Tuotteille ei myöskään (vielä) ole tullut keräilystatusta, koska niitä saa ostettua uusina. Isot erät ovat toisaalta suhteellisia: vaikka Weed-pehmoja on valmistettu nelinumeroinen erä, Hougenista ja Meristä puhutaan useista sadoista kappaleista ja erät ovat minun näkökulmastani VALTAVIA, on esim. Hougen-pehmojen valmistusmäärä pienempi kuin TopSangyon arpajaispalkintopehmojen.

6. Pehmolelut tuntuvat olevan ainakin tällä hetkellä yrityksen ehdoton vetonaula. Tullaanko jatkossa näkemään jotain muuta yhtä hienoa ja jännää tai kenties jotain  sellaista, mitä muilta valmistajilta ei tähän mennessä ole nähty? (Mikäli et voi vastata tähän suoraan, myös "en kommentoi" tai "kyllä/ei" riittää.)
Toivon, että uusia tuotteita tultaisiin näkemään. Minulla on kaikenlaisia suunnitelmia, haaveita ja eeppisiä ideoita uusia tuotteita koskien, minkä lisäksi tahtoisin erityisesti laajentaa pehmovalikoimaa myös vanhoihin GNG-hahmoihin. Koko homma nojaa yhteen kysymykseen: myyvätkö tuotteet riittävän hyvin? Ensimmäinen katsaus myyntiin tehdään pari-kolme viikkoa pehmojen ilmestymisen jälkeen, toinen con-kauden loputtua Traconissa ja kolmas joulun jälkeen. Näiden katsausten jälkeen ryhdytään sitten miettimään tulevaisuutta. (Odotusaika on myös sen vuoksi, että tässä välissä monet ovat ehtineet jo hankkia tuotteet ja saada ne itselleen ihailtavaksi, jolloin tuotteista saadaan palautettakin. Etenkin pehmojen kanssa tahdon saada palautetta pehmoja ostaneilta ennen seuraavan erän tekoa.)

7. PurePlastic oli iso jymy-yllätys faneille. Miltä tuntui pitää tätä asiaa salassa niinkin pitkään?
Kauhealta. =D Näiden neljän vuoden aikana olen käynyt seuraavan keskustelun läpi ainakin 20 eri henkilön kanssa:
"Tiedätkö mitä sinun kannattaisi tehdä? Yrittää hankkia oikeudet Ginga-tuotteiden valmistukseen! Niin monet tahtovat tästä tavaraa ja vain muutamilla on varaa ostaa niitä 200 euron pehmoja. Kannattaisi kysyä oikeuksia!"
Ja sitten minä hymyilin tosi väkinäisesti ja sanoin, että idea oli tosi hieno.
Tästähän olisi tahtonut kertoa eteenpäin heti, kun oli mahdollista, mutta ajatelkaa sitä pettymystä, jos olisin ilmoittanut asiasta jouluna 2012 (jolloin Takahashi ilmoitti, että oheistuotteiden valmistus kävisi hänelle). Ja sitten mitään ei olisi tapahtunut moneen, moneen vuoteen.

8. Pääsetkö itse suunnittelemaan oheistuotteet alusta loppuun saakka vai tekeekö joku muu sen puolestasi tai kanssasi?
Sekä että. Minulla on käytännössä katsoen täysi valta päättää siitä, mitä tuotteita tehdään, mistä hahmoista ja millä kuvilla. Tosin täysi esto-oikeus löytyy Takahashilta ja kustantamon muilta edustajilta eli jos jokin ei heitä miellytä, voivat he hylätä idean. En tosin ole keksinyt, minkä idean he voisivat kieltää. Halityynyt?
Pehmojen puolella alkuperäiset mallit on piirtänyt Polecat, mikä auttoi paljon pehmojen valmistuksessa. Jos tuotevalikoimaa ryhdytään tulevaisuudessa laajentamaan, tulen todennäköisesti tarvitsemaan useampia ihmisiä auttamaan tuotteiden suunnittelussa.

PurePlasticin jälleenmyyjiä ovat tällä hetkellä Urumi sekä Ginga.fi. Pehmoleluja voi tällä hetkellä tilata ennakkoon ja niiden ilmestymisajankohta on kesän lopussa (heinä-elokuu). Itse olen tilannut pehmoja pari kappaletta, joten tulevaisuudelle on luvassa tuotearvostelua pitkästä aikaa! 

Arvostelussa: GDW osa 56 - Sotamestarin veri

Tämä osa oli aika puuduttavaa lukea, sillä tarinassa aletaan olla taas kerran siinä vaiheessa, kun Takahashin ideat alkavat loppua kesken ja homma vain venyy ja venyy. Koirat taistelevat karhua vastaan, joka vaikuttaa jälleen kerran voittamattomalta. En valita, sillä saaga on ollut sotakoirien jälkeen mielenkiintoisin.

En kuitenkaan tätä osaa ajatellut teille vain haukkua yksitoikkoiseksi, sillä tässä oli muutamia ajatuksia herättäviä kohtauksia, joista ensimmäinen on ehdottomasti kohtaus, jossa Koyuki heittäytyy marttyyriksi GB:n ja Sasuken edessä. Aiheesta oli keskustelua jo Facebookin Hopeanuoli -ryhmässä, mutta täytyy näin julkisesti blogissakin marista, että en voi sietää Koyukia enää. Hän on tällaisissa tilanteissa vain tiellä ja vaikuttaa todella uusavuttomalta, jos ei edes kykene pentujaan suojelemaan (näin siis omien sanojensa mukaan sivulla 19). Pysykööt eukko minun puolestani taisteluista kokonaan poissa tai itse asiassa poistukoot koko sarjasta minun puolestani ellei sitten tulevissa osissa tee jonkinsortin ryhtiliikettä. Jollain tapaa uskomatonta, että Weed on kiinnostunut tuollaisesta surkimuksesta ja aikaansaamattomuudesta. Olisin odottanut Weedin rinnalle hieman rohkeampaa narttua. Kaiken kukkuraksi kyseisessä kohtauksessa Koyuki oli todella ajattelematon, sillä se vain syöksyi hybridiä muka syöttinä. Jos Kagetora ei olisi tullut väliin, olisi Koyuki kuollut täysin turhaan. Raivostuttava tyyppi, kerta kaikkiaan! Vetää melkein vertoja Reikalle.

Benin kuolema oli kyllä yksi tämän osan hienoimpia kohtauksia. Lapsena en kyseisestä hahmosta piitannut juuri lainkaan, mutta näin aikuisena olen oppinut sitä rakastamaan. Ben oli jämäkkä johtaja, mutta silti se oli rauhallinen. Crossin puhe sai kyllä tipan linssiin ja erityisesti Ginin surua oli kamalaa katsoa. Niin paljon se välitti Benistä. Koirasta, jonka mukaan se joskus aikanaan lähti sotureiden hakumatkalle. Ainut miinus tälle kohtaukselle oli ehdottomasti sen random ilmaantuminen. Olin odottanut Benin kuolevan jotenkin paljon erityisemmällä tavalla. En toivonut sen saavan loppuaan taistelussa, vaan enemmänkin olisin toivonut sen pitävän jonkun hienon puheen Ginille ennen kuolemaansa. Se jos mikä olisi saanut itkun partaalle.

Tästä osasta ei oikeastaan muuta sanottavaa ole. Paljon taistelua, taistelua ja vielä kerran taistelua, joka ei tunnu etenevän juuri mihinkään. Joen Neck The Killing epäonnistui ja ylipäätään koirien iskut vaikuttavat turhilta voittamatonta hybridiä vastaan. Noh, eiköhän se viimeinen pisara taas jossain vaiheessa tule. Taistelu kuitenkin jäi mielenkiintoiseen kohtaan, kun hopea salama iskeytyi karhun kimppuun. Ääriviivoista päättelisin Weediä tai Giniä, oletan hahmon kuitenkin olevan Weed. Nähtäväksi jää, kuka lienee tuo salama.

Arvostelussa: GDW osa 55 - Suurin kaikista

Kaksoissolan blogissa oli mielenkiintoinen pohdinta tähän osaan liittyen, kannattaa lukaista: KLICK.

Tästä osasta olisi varmasti noussut yksi suosikeistani, ellei se olisi loppunut niin sanotusti kesken. Alussa päästiin hienosti vauhtiin, kun koirat pääsivät taistelemaan hybrideistä suurimman kanssa. Taistelun lomassa Liger sai surmansa ja se tapahtui mielestäni tosi nopeasti. Hahmon kuolema ei pahemmin herättänyt tunteita johtuen siitä, etten juurikaan Ligeristä piitannut alunperinkään, eikä se ole tarinassa kovinkaan suuressa roolissa loppujen lopuksi. En ehtinyt niin sanotusti kiintyä hahmoon niin paljoa, että sen poislähtö olisi koskettanut jotenkin.

Ihmiset jälleen käväisivät tarinassa ja minua se häiritsi. On kiva, että ihmiset ovat mukana hybridikarhusaagassa, mutta tällaiset random helikopteri "kyttäämiset" on jotenkin tosi irrallisia. Toivoisin ihmisten olevan tarinassa mukana, mutta mieluummin vaikkapa metsästäjien yms roolissa kuin toimittajina, jotka seuraavat tapahtumia tietämättöminä yläilmoissa. Oikeastaan ei kyllä haittaisi, vaikkei ihmisiä olisi tässä saagassa laisinkaan mukana. 

En juurikaan yllättynyt siitä, että Weed passitti nimenomaan GB:n viemään naisväkeä turvaan. En tosin kieltämättä ole koskaan nähnyt GB:lle mitään hyödyllisempää tehtävää laumassa, sillä taistelemaan siitä ei tunnu olevan. Minulle kuitenkin tuli tarinan edetessä sellainen olo, että kohta alkaa tapahtua, mutta en aio asiasta sen enempää spoilata tässä kohtaa, katsotaan toteutuuko aatokseni seuraavassa osassa. GB:n katseessa oli viimeisillä sivuilla jotakin, mikä viittaa tulevaan. Vaikutti siltä, että GB:n sisällä saattaa syttyä melkoinen soturisielu vielä hyvinkin pian, kun se näki Sasuken pahassa pinteessä.  

Myös Hiron kamppailu hybridin kanssa oli mukavaa luettavaa. Jostain syystä en ole hahmosta piitannut johtuen maineestaan viedä urosten kulkuset mukanaan. Tässä kohtaa kuitenkin Hiro vaikutti muultakin kuin kaksimieliseltä höperöltä. Se on ehkä paha suustaan, mutta taistelukohtauksen ansiosta näen hahmon nyt vakavasti otettavana ja ihan hauskana tyyppinä. Luulin muuten aluksi, että hybridin kynnet lävistivät Hiron rintakehän, mutta köntys olikin ujuttautunut karhun varpaiden väliin. 

Hyvistä hetkistä huolimatta tämä osa loppui vähän kesken. Olisin toivonut näkeväni vielä sen, miten Sasuke pääsee vapaaksi kolosta, mutta jatkoa saadaan odottaakin taas kuukausi. Höh.

Arvostelussa: GDW osa 54 - Vihan hampaat

Kansikuva on tässä osassa mukavaa vaihtelua ryhmäkuviin. Pidän Weedin asennosta ja ilmeestä. Se on yksinkertainen, mutta silti jollain tpaa kiva. Weedin ilme kertoo mielestäni hyvin sen luonteesta, sillä katse on ystävällinen, viaton ja vähän naivi. Taustalla oleva metsikkö sopii kuvaan hyvin.

Vihan hampaat oli melko pitkälle samankaltaista taistelua, jota nähtiin viime osassakin. Tässä tosin kaksi hybridiä saatiin hengiltä, toinen ihmisen ja toinen koirien toimesta. Lisäksi tässä osassa oli paljon sellaisia kohtia, jotka toivat mieleen GNG:n Akakabuto -saagan tapahtumia. Esimerkkinä hybridin hyökkäysasennot muistuttivat tosi paljon GNG:n karhujen hyökkäystaktiikoita, Madara -taistelua muistuttava hybridin takaa-ajo suurella joukolla sekä tietysti kohtaus, jossa veneilevät mies ja nainen joutuvat karhun uhreiksi. Kyseinen kohtaus toi kaipaamaani jännitystä ja jos sen saisi nähdä animaationa, nousisivat ihokarvat pystyyn. Niimiyan jännitys aseen kanssa ja pieni pelko karhun edessä toi mieleeni Daisuken, vaikka mies on huomattavasti vanhempi. Toisaalta taas mieleeni tuli Gohee.. Tällaiset yhtäläisyydet ovat mielestäni kivoja, sillä ne luovat yhteyttä menneisyyteen.


Weed laukoi mielestäni battougaa joka väliin, eikä sen teho ole enää mistään kotoisin. Keskustelupalstat tursuavat fanien vihastunutta puhetta siitä, että Gin saa leikattua karhun pään irti iskulla, jolla Weed saa pienen pintanaarmun aikaan ja täytyy jälleen huokaista, että olen tismalleen samoilla linjoilla. Käsittämätöntä, että hieno erikoisisku on pilattu tällä tavalla, eikä se eroa tavallisesta taistelutekniikoista nykyään muuten kuin komealla ulkomuodollaan. Battougan rinnalla jopa Joen käyttämä Neck the Killing on tehokkaampi ja mielenkiintoisempaa katseltavaa -sillä sentään sai aikaiseksi karhun kuoleman lopulta. En kuitenkaan halua soimata Weedinkään taistelua liiaksi, sillä tässä osassa Weed taisteli mielestäni hienosti ja se tuntui tietävän ainakin suurinpiirtein mitä teki.

Minua hiukan hämmensi Joen yhtäkkinen ystävällisyys Weediä kohtaan. Viime näkemältä se vaikutti paljon ärhäkämmältä eikä ollenkaan halukkaalta tapaamaan Giniä. Nyt vaikutti olevan toinen ääni kellossa ja Joe vaikutti oudon mukavalta ja iloiselta. Sen kasvotkin oli tässä osassa hyvin lapsenomaiset jostain syystä.

Tämä osa loppui mielenkiintoisesti. Koirat ulvoivat voitokkaina, mutta yhtäkkiä jokin yllätti ne. Seuraavassa osassa näemme, mikä~

Arvostelussa: GDW osa 53 - Toinen tragedia

Tämä osa oli mielestäni juuri sellainen, mistä pidän. Juoni eteni sopivalla tahdilla ja se sisälsi sopivassa suhteessa actionia sekä rauhallisempia kohtia. Minulla on tästä saagasta todella positiiviset fiilikset, sillä tykkäsin jo viime osasta tosi paljon ja hyvä meno jatkuu edelleen. Tässä on kivasti GNG:tä muistuttavia nostalgisia piirteitä, mutta samalla kuitenkin uudenlaista ilmettä.

Yllätyin melkolailla siitä, että Liger kumppaneineen yrittivät heittää Koyukin ja Kotetsun hybridin hampaisiin. Olin olettanut, että kyseinen porukka on vain oleellinen siinä suhteessa, että ne tietävät hybrideistä jotakin ja painuvat sitten taka-alalle. Ehdin myös hetken luulla, että jengi olisi täynnä Bluen ja Neron kaltaisia pikkupahiksia, mutta kyseessä olikin vain perushölmöjä, jotka eivät ajatelleet ennen tekemistä. Ihmettelin koirien asennetta siitä, että ne olisivat sekarotuisina mukamas huonompia kuin puhdasrotuiset, sillä oulaisissa näitä kumpiakin löytyy, eikä se ole koskaan ollut ongelma. Tiedät sitten, mistä tuo ajatusmaailma juonsi juurensa, ihmisiltä varmaankin, sillä käsitykseni mukaan rotukoirat ovat rahallisesti arvokkaampia kuin sekarotuiset.

Koyuki ja Kotetsu selvisivät arvatenkin ehjin nahoin karhun hampaista, kun yllättäen Jerome ja Lydia pamahtivat paikalle näyttävällä hyökkäksellä. Tykkäsin tuon kohtauksen piirrostyylistä tosi paljon ja oli mukavaa nähdä nyt Lydiakin - nainen - pienessä taistelukohtauksessa taidokkaasti hyökäten. Aluksi haaveilin pelastajan olevan Joe, mutta kun koirien ulkomuodot tarkentuivat, luulin paikalle saapuvan taas jotain uusia hahmoja. Ilahduin myös pitkästä aikaa Weedin battougan käytöstä, sillä se tuli mielestäni sopivaan kohtaan sopivaan aikaan huolimatta siitä, että olen edelleen sitä mieltä, että battougan tulisi olla se viimeinen isku taistelussa.. Kun karhulta säpälöityi käpälä, mieleeni juolahti samantien kuvat Rikistä tekemässä samoin Akakabuton kaksoisolennolle Gakille. Ihanaa, että tällaisia muistuttelukohtauksia tulee vielä! Kohtaus olisi saanut lisää voimaa sillä, jos Weedin iskun taustalla olisi ollut kuva Rikistä suorittamassa samantapaista iskua (Rikihän ei muistaakseni käyttänyt Gakiin battougaa, vaan toisen erikoisiskun).

Karhujen voimat tulivat tässä osassa hyvinkin selviksi. Ne eivät ainoastaan silvo päättömästi kaikkia kuoliaiksi, vaan syökin osan. Niiden voimista kertoo myös se, miten toinen karhuista tappoi alligaattorin tuosta noin vain huolimatta siitä, että alligaattorin tulisi olla vedessä kuin kotonaan. Hienoa saada jälleen vahva vastus koirille, mutta toivon, ettei karhut ole liian ylivoimaisia. Tämän saagan suhteen odotukset ovat todella kovat, joten nyt peukut pystyyn!

Liityin Suomen Hopeanuoli-faneihin!

Pitkän harkinnan jälkeen päätin viimein liittyä gingapiireissä tuttuun yhdistykseen, nimittäin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:hyn. Syy siihen, miksi en ollut liittynyt yhdistykseen aiemmin oli se, että yhdistys oli tuolloin hyvin alussa ja kaikki vaikutti sen alkutaipaleilla vähän sekavalta, mutta nyt kun se on ehtinyt porskuttaa ja kehittyä aikansa, päätin viimein pistää hakemuksen vetämään ja tadaa, nyt sitä ollaan sitten jäsen. Halusin kirjoittaa liittymisprosessista ja ajatuksia ensimmäisistä viikoista yhdistyksen jäsenenä, sillä haluan kertoa sekä rehellisen mielipiteeni että rohkaista uusia gingafaneja yhdistyksen jäseniksi.

Olen pitkään seurannut sivusta yhdistyksen toimintaa ja pohtien, miten saisin oman panokseni täytettyä sen hyväksi - tai ehkä enemmänkin Ginga sarjan tunnettavuuden lisäämiseksi Suomessa. Oma kiinnostukseni tähän asiaan on ollut rehellisesti sanottuna pyöreä nolla johtuen siitä, että olen kokenut yhdistyksen painostavaksi, mutta päätin lopulta antaa sille mahdollisuuden ja samalla katsoa, innostunko liittymisen ansiosta enemmän Suomen gingatoiminnasta enemmän. Kuten tiedätte, olen ollut gingamaailmassa viime aikoina hyvin taka-alalla ja halusin nousta takaisin aktiivisten fanien keskuuteen.

Liittymishakemuksen täyttäminen oli helppoa ja vaivatonta. Liittymisohjeet ovat mielestäni ihan selkeät, mutta sen sijaan koin hieman hämääväksi sen, että liittymiskaavakkeen sivulla mainitaan jäsenmaksun olevan 15e/vuosi, kun taas maksuviitteen mukana summan mainittiin olevan 12e. Rahallisestihan tuossa ei ole kuin kolmen euron heitto, mutta se kuitenkin ihmetytti ja maksoin yhdistyksen tilille nettisivujen ohjeen mukaisen summan eli 15e. Mielestäni liittymismaksu on sen verran pieni, ettei kuukauden maksuaika välttämättä ole tarpeellinen, vaan se voisi hyvin olla viikon tai kaksi, jotta ne eivät jää lojumaan pitkäksi aikaa ja malttamattomat saavat tunnuksensa foorumille mahdollisimman pian. Koska yhdistys pyörii vapaaehtoisvoimin, osasin odottaa maksuvahvistuksen saapumisessa menevän aikansa, joten malttamattomille suosittelen sen suhteen kärsivällisyyttä. Itse sain tunnukset suurinpiirtein kahden viikon sisään maksun suorittamisesta.

Pääsin foorumille muitta mutkitta ja sen käyttäminen on yhtä helppoa kuin minkä tahansa muunkin foorumin. Ilmoittauduin heti uudeksi aktiiviksi sille osoitetussa topicissa, sillä olen jo hyvän aikaa palanut halusta olla osallisena mm. jäsenlehden tekemisessä ja tietysti muussakin, mihin osaamiseni ja voimavarani riittävät. Sen sijaan aluksi oli hieman hankalaa, kun en ollut ihan varma, mihin topiciin piti ilmoittaa auttamishalunsa, kun suunnittelut olivat edenneet esim. uusimman jäsenlehden suhteen melko pitkälle ja tulin mukaan vähän niin kuin kesken kaiken. Sain kuitenkin hoidettua itselleni yhden artikkelipestin lehdestä ja mielestäni minua autettiin ystävällisesti, kun apua kysyin. Kaiken kaikkiaan koin, että minut otettiin foorumilla hyvin vastaan iloisella asenteella.

Olen netissä lukenut palautetta siitä, että jäsenkorttien yms. jäsenpostin saamisessa on kestänyt todella kauan, mutta itselleni uusin jäsenlehti (nro neljä), tervetuloposti ja jäsenkortti saapuivat hyvinkin pian asianmukaisessa kuoressa. Oli hauskaa huomata, miten olo tuntui niin viralliselta, kun asetin ensimmäisen jäsentarrani korttiini. Uusimman lehden olin jo ehtinyt lukea etukäteen yhdistyksen sivuilta, mutta olihan tuota kivaa selailla ihan livenäkin. Painojälki vaikutti mielestäni ihan hyvältä näin aiheesta tietämättömän silmin, tosin kansikuva oli mielestäni ehkä turhan hailakka värisävyiltään verrattuna aiempiin numeroihin. Erityisen huomion kiinnitti Isiksen tekemä hieno Orion aiheinen juliste.

Foorumi voisi olla mielestäni aktiivisempikin ja keskustelua voisi olla laajemminkin, mutta siitähän vastuussa ovat itse jäsenet. Mielenkiinnolla seuraan, millainen jäsenyysvuosi tästä tulee, sillä aion seurata mahdollisimman aktiivisesti yhdistyksen toimintaa ja tietysti olla siinä mukana siinä määrin, mitä työt ja kiinnostus riittää. Aion aloittaa jäsenyyteni rennosti, enkä ottaa turhia paineita. Pääasiahan yhdistyksessä on gingafanien yhteen saattaminen. Haluan vielä korostaa, että yhdistykseen liittyminen ei tarkoita sitä, että toimintaan osallistuminen olisi mitenkään pakko.

Ajattelin tänne blogin puolelle tasaisin väliajoin raportoida kuulumisia, sillä mielestäni uusien jäsenien saamiseksi on tärkeää, miltä tavan jäsenestä toiminta on tuntunut ja mitä mahdollista petrattavaa vielä olisi.

Olisi muuten kommenttiosioon hauskaa saada keskustelua aikaiseksi siitä, millaisena yhdistyksen ulkopuoliset fanit näkevät yhdistyksen ja miten taas nykyiset jäsenet kokivat liittymisensä yhdistykseen.

Arvostelussa: Koiria ja Isäntiä

Pitkään odottamani julkaisu ilmestyi viimein, nimittäin Ginga No Inutachi (Shonen to Inu), meille suomalaisille tutummin Koiria ja isäntiä. Tämä on ensimmäinen täysin gingaan kytkeytymätön julkaisu, jonka olen kerännyt kokoelmaani, sillä lyhyttarinat ovat kiinnostaneet aina ja erityisesti niissä oleva draama. Ennen ostoa en tiennyt tästä julkaisusta muuta kuin sen, että tarinat ovat hyvin koskettavia, senpä takia tämän vähän niinkuin kokoelmiini halusinkin hankkia. Kerrankin jotain erilaista! Tällä kertaa kunnian Takahashin lisäksi ansaitsee Akira Ito, jonka tarinankerrontatavasta pidin huisin paljon ja tässä pokkarissa kuvitus oli pitkästä aikaa huippuluokkaa, kunnia siitä Takahashi-senseille.

Onnistuneesta kuvituksesta huolimatta kansikuva ei herätä ikävä kyllä kummoisiakaan tuntemuksia. En tiedä, onko se ulkopuolisen silmissä kovinkaan myyvän näköinen - jollei siis tiedä etukäteen teoksen olevan osittain Hopeanuolen luojan käsialaa. Se on toki hieno ja kansikuvassa esiintyykin tarinoissa olevat koiruudet, mutta olisin toivonut hieman herkempää kuvitusta kanteen. Ehkä jopa tarinoissa olleen keskeisen ihmishahmon, Takuma Shuuichin. Kannessa on kuitenkin hieno piirtotyyli, siinä on kivasti "vanhaa" ja uutta Takahashia.Värit ovat myös varsin toimivat ja sopivat julkaisuajankohdan vuodenaikaan.

Tässä arvostelussa en halunnut erikseen lähteä ruotimaan jokaista lyhyttarinaa erikseen, koska siihen menisi ikä ja terveys. Halusin perehtyä pokkariin enemmän kokonaisuutena, joten pahoitteluni niille, jotka odottivat tähän saakka erittelyä jokaisesta tarinasta. En myöskään halua antaa tässä arvostelussa liikaa spoilereita, sillä tämä julkaisu on sellainen, joka jokaisen pitäisi lukea ihan itsekseen ajatuksella läpi.

Anyways, erittäin isona plussana tälle teokselle tulee siitä, että tarinat kytkeytyivät toisiinsa ja se, että Takuma esiintyi aina isommassa tai pienemmässä roolissa tarinoissa. Näin tarinassa pysyi mukana, kun tarinan hahmot pysyivät suurin piirtein saman ihmisen ympärillä, vaikkakin eri aikakausilla mikä mielestäni toimi myös todella hyvin. Lisäksi tarinat etenivät sopivalla tahdilla ja niissä oli helppoa pysyä perässä. Hahmomäärätkin olivat sopivia ja näin nekin jäivät tavanomaista paremmin mieleen.

Isoja plussia tulee myös siitä, että tarinassa esiintyi paljon erilaisia koirarotuja. Omia suosikkejani olivat alkupään kultainennoutaja Shiro ja loppupään pyreneittenkoira Blanca, mikä on aika hauska juttu, sillä olen aina ollut ehdoton pystykorvaihminen. On varmaan sanomattakin selvää, että nämä kaksi tarinaa koskettivat myös eniten, sillä niissä ihmisen tyhmyys tuli kaikista parhaiten esille. Tarinoiden realistisuus oli myös kivaa vaihtelua esimerkiksi Weedille, jossa käytetään milloin mitäkin erikoisiskuja. Vaikka tarinat olivatkin realistisia ja suhteellisen rauhallisia, ne eivät missään nimessä olleet tylsiä, sillä kyynelten tirauttelulta oli vaikea välttyä tarinoiden päättyessä aina tavalla tai toisella surullisesti.

Kaikista kauheinta näissä tarinoissa oli se, miten huonosta kohtelusta huolimatta koirat halusivat miellyttää omistajiaan, vaikka se vaatisi niiden hengen. Koiria lyötiin ja kiusattiin ja vaikka niiden luotto ihmiseen oli kadonnutkin, ne silti yrittivät päästä isäntiensä suosioon. Tämä jos mikä kosketti kyllä kaikista eniten.

Minusta jokaisen eläin- ja etenkin koiravihaajan tulisi lukea pokkarin tarinat läpi. Jos viimeistään viimeisen tarinan kohdalla ei asenne eläimiä kohtaan ala muuttua, niin silloin voi varmaan kutsua itseään tunteettomaksi p-läjäksi. Tarinoissa käydään erinomaisella tavalla läpi se, miten ajattelemattomia ihmiset ovat. Lemmikkejä otetaan hetken mielijohteesta, mutta kun niihin kyllästytään, ne hylätään, tapetaan tai annetaan pois. Tarinoissa muistutellaan hyvin sitä, että lemmikin ottamista pitää harkita tarkkaan. Ei riitä, että koira on pentuna suloinen, vaan asiaa tulee ajatella paljon pidemmällä tähtäimellä. Sen koiran on oltava kiva myös aikuisena ja suurikokoisenakin.

Suosittelen tätä ehdottomasti myös niille, jotka rakastavat koiria ja haluavat tehdä tästä maailmasta eläinystävällisemmän. Ihmisen itsekkyys on niin suurta, että itsestäänselvyydet unohtuvat. Eläimet ovat ihmisen lailla eläviä olentoja, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja rakkautta. Niilläkin on tunteet, vaikka ne näyttävätkin ne eri tavalla kuin me. Tämä pokkari sopii myös hyvin sellaisille, jotka eivät gingamaailmasta välttämättä piittaa, sillä tässä on perehdytty todella syvälti tositarinoihin ja realistisuuteen. Ylimääräiset hömpötykset (vaikka niistä siis kovin pidänkin) on jätetty pois ja kerrankin pelataan karulla todellisuudella. Se jos mikä pistää miettimään.