Arvostelussa: WEED 15 - Kuohuva veri

Vihdosta viimein tuokin osa ilmestyi. Meinasin ihan porua vääntää, kun virallisena ilmestymispäivänä Weedin uusinta osaa ei näkynyt missään kotikuntani R-kioskeissa, josta olen ko. mangan tottunut noutamaan. Noh, perjantainapa tuo mokoma sitten lopulta ilmestyi, liekö jouluruuhkat aiheuttaneet pienen viivästyksen. Minä kun en tunnetusti ole niitä maailman kärsivällisimpiä yksilöitä, joten odottavan aika on tässä(kin) tapauksessa pitkä. Eilen sain lukaistua tuon osan läpi ja taas olisi aika hieman arvostella sitä.

Ääliö ilme.

Kansikuva oli yllättävän hyvä. Netistä kun kuvia katselen tuosta, niin jokaisessa kuvassa kansi näytti suunnilleen samalta kuin 10 osan kansi, eli juurikin tuo ripulinvärinen kansi, jota moitin. Olkoot tämä kansikuva sitten uudelta nimitykseltään oksennuskansi, kun taustaväri on inasen ruskeaan taittava, vaikka keltainen onkin. Itse olen todella kriittinen värien suhteen. En pidä yhtään ruskeasta ja sen eri variaatioista, enkä liiemmin pastellisävyistäkään. Minut saa yleensä puolelleen, jos värinä on mustaa tai extreme kirkkaita neonvärejä.

Itse tarina oli tällä kertaa ihan ok. Kamakirin kanssa taisteleminen tosin kesti toooodella kauan ja ehdin jo hetken pelätä sen valtaavan koko osan, mutta onneksi osasta löytyi muutakin. Kamakiri vs. Weed taistelusta minulla ei ole muuta kommentoitavaa kuin se, että pidin Kamakirin esittelykuvasta. Tuo irlanninsusikoira oli piirretty uskomattoman hyvin ja se oli kuvailtu aivan ihanalla tavalla, vaikken itse Kamakiristä pidäkään hahmona, vielä vähemmän sen ulkonäöstä. Lisäksi kohta, jossa Weed rukoilee äitiään on minusta todella hellyyttävä kohta ja kertoo, miten kovasti Weed kaipaa Sakuraa. Ginin ikävä tuntui aina olevan joko Daisukeen tai Beniin, ei koskaan Fujiin (lukuunottamatta animen kohtausta).

Myös Ron liittyi Oun joukkoihin, ylläri. Olisin niin toivonut Ronin jäävän vain pieneksi avustaja hahmoksi, mutta tietysti sen piti mennä juuri näin. En oikein pidä siitä, että ensin hahmolla (oli se nyt sitten kuka hyvänsä) jokin hirveä periaate, että jos jokin asia tehdään jotenkin, niin sillain se myös sitten on! Mutta kuitenkin nuo penteleet aina muuttavat mielensä jonkun toisen valaistuspuheen ansiosta. Arh!

Pidin myöskin Tesshinin jälleen näkemisestä. Hämmennyin hieman, kun animessa Tesshin kertoi Weedille Ginin tilanteesta ja vei Ginin viestin perille, mutta tässä sen kunnian sai Mole, mikä mielestäni oli todella siistiä. Molen viesti oli hyvin samankaltainen kuin Tesshinin viesti animessa, mikä myöskin hyvä asia. Tässä kohtauksessa oli aivan ihana aukeaman kokoinen kuva, mutta tietysti taitoskohta oli heti Weedin kasvojen kohdalla. Tosi tylsää, kuva oli muuten tosi upea. Tesshin alkoi tässä osassa opettaa Weedille Zetsu Tenrou Battogaa, joka tietysti sujui tuolta akitanpennulta heti. Ärsytti toki hiukan, koska itse Tesshinkään ei tekniikkaa osannut kunnolla, vaikka oli varmasti harjoitellut sitä Weediä useammin. Animessakaan Weed ei heti osannut tekniikkaa, ainoastaan vaistomaisesti. Toisaalta, eipä minua olisi pahemmin kiinnostanut lukea sataa sivua Weedin Battogan harjoittelusta.

Mangan lopussa ilahduin parin sivun jutusta Suomen Hopeanuoli-fanit ry:hyn liittyen. Kyseessä siis on Hopeanuoli-fanien virallisen rekisteröity yhdistys, johon voi liittyä. Jäsenmaksukaan ei tainnut olla viittä euroa korkeampi. Mangassa oleva teksti ko. aiheesta oli kiva tietopaketti liittymään kiinnostuneille. Itse en yhdistykseen ole liittymässä toistaiseksi. Jos liittyminen tai muu info kiinnostaa, Hopeanuoli-yhdistyksestä voi lukea tarkemmin yhdistyksen kotisivuilta, mikäli ei mangasta saanut kaikkea irti tai ei sitä ole vielä käsiinsä saanut.

Seuraavaa osaa sitten vain taas odotellessa~