Arvostelussa: GDW osa 36 - Entiset soturit

Kansikuva on.. Vihree~! Taas. Koirien asennot ovat sen sijaan kivat ja pidän niiden ilmeistä. Väritkin on tosi kauniit, mutta eikö ihan oikeasti muita maisemia enää ole? Melkein kaipaan niitä lumimaisemia takaisin, mitä oli parissa aiemmassa osassa. Suomestakin löytyisi paljon tuntureita ja vaikka merta, mutta kai tuo on sitten joku kunnianosoitus Suomen metsistölle -.-'

Tämä osa oli vaihteeksi sellainen, mistä pidin hyvin paljon huolimatta siitä, että uuden saagan juoni ei edennyt oikeastaan ollenkaan varsinaisesti - tai ainakaan vielä ei päästy "asiaan". Mielestäni tällaiset pysähtelyt ovat ihan kivaa luettavaa, sillä jatkuva mätön lukeminen alkaa ainakin minua kyllästyttämään pidemmän päälle. Taistelukohtaukset ovat kuvallisestikin hyvin epäselviä ja niitä saa katsella tosi tarkkaan, jottei missaisi mitään tärkeää asentoa tai vastaavaa, kun taas "levollisemmissa" kohtauksissa hahmojen asennot ja ilmeet ovat jollain tapaa selkeämpiä, eikä ruutuja ole täytetty taisteluun liittyvin efektein. Olipas taas vaikeasti kuvailtu..

Kotetsusta en osaa sanoa vielä oikein mitään, mutta toistaiseksi se vaikuttaa tavalliselta kivalta pennulta. Tykkään hahmon sinnikkyydestä ja tietynlaisesta lapsellisuudestakin, kun se kuvittelee olevansa kovakin soturi. Olen muuten aina miettinyt, että miksi Weedissä kaikki muut pennut kuvataan lapsellisina ja oikeasti "lapsina", kun taas esimerkiksi Weed ja Mel olivat paljon aikuismaisempia, vaikka olivat alle vuoden ikäisiä. Oli miten oli, tarinan edetessä kuitenkin paljastuu, että ehkä Kotetsu ei sittenkään ole aivan vielä valmis soturiksi, minkä nyt arvasinkin. Ihmettelin muuten, miksei Gin puuttunut Kotetsun pyyntöön liittyä Oun joukkoihin, kun se kuitenkin oli paikalla. Muut vain sättivät penturukkaa, eivätkä muistaakseni Weediä lukuunottamatta yrittäneet sitä rohkaista. Eniten tuossa kohtaa minua kosketti Crossin sanat siitä, miten onnekas Kotetsu on voidessaan asua ihmisten luona. Jotenkin hänen sanansa kuulostivat katkeransuloisilta, sillä Crossin oma isäntähän hylkäsi salukinsa taistelukentälle.

Pidin muuten tosi paljon kohtauksesta, jossa Weed yritti kertoa Kotetsulle olevansa tervetullut Oun soturiksi ollessaan aikuinen. Toisaalta taas hieman alkoi hymyilyttää, sillä olihan Weed itsekin vasta pentu, kun se "joutui" johtamaan oulaisia Ginin ollessa Hougenin vankina. Ehkä tuossa kohtaa kuitenkin Kotetsulla oli aivan eri lähtökohdat kuin Weedillä. Kotetsu on syntyjään kotikoira, Weed taas villikoira. Hougenista puheenollen.. Olin jo pitkään miettinyt, että eikö häntä tulla muistelemaan enää mitenkään tulevissa saagoissa, mutta tässä osassa häneen palattiin. Hougenin kolme entistä soturia ilmestyivät ja niillä oli mielestäni ihan hyvä motiivikin pahanteolle, kerrankin.. Vaikka nekään eivät sitten paljastuneet kovinkaan fiksuiksi tyypeiksi.

Weedin, Kotetsun ja Hougenin entisten alaisten taistelu oli mielenkiintoinen. En oikein tiedä, miten suhtautuisin Weedin ja Kotetsun pakenemiseen. Yrittikö Weed näyttää, miten villikoiran tulee pärjätä omillaan ja juosta, vaikka mikä olisi vai oliko Weed vain huolimaton? Kohtaus ei ollut kovinkaan selkeä, mutta olettaisin ensimmäiseksi mainittua vaihtoehtoa Weedin luonteen tuntien. Oli hauskaa, miten Weedistäkin oli kasvanut kunnon taistelija, ei vain iskujen väistäjä. Se jopa haastoi koiraporukan pomon taisteluun, vaikka aluksi yrittikin saada asiaa selvitettyä puhumalla.

Kotetsun hännän katkaisu oli raukkamainen teko ja näin ollen sitä voisi kutsua raa'aksikin jollain tapaa. Olisin ehkä kuitenkin halunnut Yuusuken (onpa muuten outo nimi) purevan pennun korvan irti, vaikkakin hännän poikki pureminen oli vaihteeksi erilaisempaa - gingassahan melko monelta hahmolta on purtu korva irti. Siltikin koen Kotetsun vähän hölmön näköiseksi esteettisesti hännäntöpönsä kanssa, mutta se on pieni seikka verrattuna hahmon rooliin tulevaisuudessa, sikäli mikäli sellaista tulee olemaan tästä eteenpäin.

Weedin ja Koyukin suhde kummastuttaa. Hieman olen harmissani siitä, että Weed tuntuu olevan ihastunut Koyukiin ilman sen hääppöisempiä perusteita, kun olisin toivonut, että kaksikko olisi ihastunut toisiinsa pikku hiljaa. Naureskelin vaihteeksi GB:n, Sasuken ja Kyoshiron pelleilylle, tällä kertaa huumori osui naulankantaan. Vaikken koskaan ole ollut mikään kovin suuri gingahuumori -fani, niin onhan se välillä hauska vaihteeksi nauraakin joillekin vitseille, kunhan ne ovat oikeasti hyvänmaun rajojen sisällä, eikä mene sinne kakka -osastoon,

Koyukin ja Chakon jutustelutkin olivat ehkä vähän typeriä, vaikkakin ne selvästi puhuivat huumorimielessä uroksista. Chako vaikuttaa hahmona toistaiseksi hauskemmalta tyypiltä kuin Koyuki, joka tuntuu ainakin vielä olevan vähän liikaa Sakuran kaltainen. Kaksikko melkein osallistui taisteluun Hougenin entisiä sotureita vastaan, mutta siihen "melkein" -sanaan se sitten jäikin..

Kokonaisuutena hyvä osa. Tässä laskeuduttiin hetkeksi ennen seuraavaa tulevaa myrskyä, josta tämän osan aikana vihjottiin vähän väliä..