Arvostelussa GDW osa 40 - Lähestyvä kohtalo

Näin aluksi haluan hehkuttaa, että blogin Facebook sivu saavutti juuri 200 lukijan kynnyksen! Kiitos kaikille tykkääjille. Tällainen lämmittää mieltä kovasti :) <3 Pahoittelen blogin epäaktiivisuutta. Kuten olenkin jo sanonut jossain, vievät työt ja muut asiat tällä hetkellä aikaani sen verran paljon, etten ehdi yhtä usein ajatella gingaa niin syvällisesti, että siitä saisi jotain tekstintynkää aikaiseksi. No mutta, kiitos vielä 200 tykkääjästä Facebook sivuilla! Arvostan suuresti sitä, että noinkin montaa kiinnostaa blogini ja sen jutut ^^

Mutta siis, uusimman Weedin arvostelua jälleen luvassa perinteiseen tapaan. Kansikuvasta ponnahti heti yksi suosikeistani. Kuvan hahmot ovat vaihteeksi vähän eri asennossa kuin normaalisti ja taustakuvakin on tällä kertaa vaihteeksi jotain muuta. Ainoa miinuspuoli kansikuvassa taitanee olla värien yhdistely, sillä oranssi ja pinkki jotenkin riitelevät omaan silmääni keskenään. Ajatella, että Weediäkin on jäljellä enää tasan 20 osaa. Jokohan tässä voisi alkaa odotella Orionin suomennosta?

Tarinassa päästiin jälleen eteenpäin. Luin hieman muiden kommenttaja ensimauksi Kaksoissolasta ennen tämän osan lukemista ja moni oli todennut naaraiden ja pentujen itsemurhan olleen dramaattisimpia kohtauksia, mutta minua se ei oikein sykähdyttänyt. Toki kohtaus on ahdistava, kun sitä alkaa oikein miettimään, mutta mielestäni Takahashi olisi hyvin voinut saada siitä vielä dramaattisemman lisäämällä kerrontaa. Dramaattisin kohtaus itsemurhassa oli ehkä se, että pienet pennutkin yrittivät taistella sotakoiria vastaan, mutta saivat surmansa jo heti kättelyssä. Itseltäni meni maku koko jutusta siinä kohtaa, kun sotakoirat halusivat nartuista vaimoja itselleen. Ällöttävää ja mielestäni mautonta! Olisivat mieluummin pakottaneet nartut hyppäämään kuolemaan. Lisäksi Mikin tarina oli turhan lyhyt ja se jäi hyvin epäselväksi. Oliko Hakuro Mikin puoliso vai joku tämän sotureista?

Lisäksi Ginin retkikunta pääsi viimein liikkeelle. Mielestäni Gin teki typerästi ottaessaan mukaan vain 50 koiraa, kun se olisi voinut periaatteessa ottaa samantien koko poppoon. Koirien päästyä Hokkaidoon ihastuin tyystin kohtaukseen, jossa sotakoirien tiedustelija lähti pakoon Akamea ja Tesshiniä. Aluksi facepalmailin, sillä luulin Akamen ja Tesshinin menevän tahallaan halpaan, koska tunnetusti noilla pakoonmenijöillä on aina jokin ansa tiedossa. Ihmettelin aluksi myös sitä, miksei ninjakoirat saaneet yhtä typerää tiedustelijaa kiinni, mutta kohtauksen edettyä tajusin, miten fiksusti ninjakoirat toimivat. Koska ne tiesivät tiedstelijan johtavan heidät ansaan, piiloutuivat koirat puihin odottamaan sopivaa hetkeä. Jälleen yksi syy lisää, miksi pidän ninjakoirista. Niillä on järki päässä!

Weedin ja Koyukin yhteiset hetket eivät oikein säväytä edelleenkään. En ole koskaan pitänyt Hopeanuolta saatika Weediä erityisen romanttisina hahmoina, vaan pikemminkin hyvin itsenäisinä ja vastuuntuntoisina, mutta Weed samperi jätti laumansa yhden nartun takia. Onneksi GB ja kumppanit löysivät kaksikon ja saivat Ginin viestin perille. Odotin Weedin reagoivan asiaan ehkä vähän dramaattisemmin, mutta nyt se vaikutti enemmänkin hämmentyneeltä kuin järkyttyneeltä.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä osa. Seuraavaa odottelen jälleen innoissani.