Arvostelussa: GDW osa 42 - Maximin päätös

Osan 42 kansikuva on jälleen virkistävä, mutta kaipaisin edelleen jotain revontulimaiseman kaltaista taustaa kansikuviin. Ehkä sitten tulevaisuudessa. Sen sijaan en pidä oikein koirien piirrosjäljestä, erityisesti Weedin perässä tulevat koirat on piirretty todella kummallisesti ja näyttävät melkein lapsen tekemiltä. Sen sijaan Weed itse on ihan onnistunut, vaikkakin siinäkin on jotain outoa, mitä en osaa muotoilla sanoiksi.

Kuten aiemmatkin, tämäkin osa oli varsin mielenkiintoinen. Maxim vaihtoi selvästi puolta Oun joukkoihin, vaikka ei sitä varsinaisesti myönnäkään vielä. Se kuitenkin päätti auttaa saarrettua joukkoa etsimään maan alta vettä, jotta nämä selviäisivät hengissä. En tiedä johtuiko Maximin "puolenvaihto" siitä, että Victor kirjaimellisesti teurasti sen joukot tuosta noin vain. Näyttäisi ehkä kuitenkin enemmän siltä, että Maxim olisi pikemminkin eronnut Victorin joukoista, muttei ole varsinaisesti oulainenkaan - vielä. Ehkä se aikoo toimia Ginin kanssa yhteistyössä vielä hetken.

Mielestäni Victorin toimintatavat ovat yllättävän fiksuja ja monipuolisia. Ne ovat jo melkein niinkin hyvin suunniteltuja, että ne alkavat ärsyttää, kun tuntuu, että se on ajatellut kaiken viimeistä silausta myöten, eikä varaa epäonnistumiselle ole jäänyt. Toki on itsestäänselvää, että kaikilla on ne omat heikkoutensa ja lyön vaikka vetoa, että Victoristakin sellainen varmasti jossain vaiheessa löytyy oli se seikka sitten fyysinen tai henkinen. Oulaisilla tuntuisi olevan monesti tuuri sen suhteen, että ne saavat lähes aina jonkun vihollislaumaan kuuluvan käännytettyä puolelleen (mm. Toubee ja vaikka Victorin tapauksessa näin ei vielä varsinaisesti olekaan, niin lyön vetoa siitäkin, että sopuunhan nuo kaksi laumaa keskenään pääsevät), sillä Maxim tuntee jotenkuten Victorin ajatusmaailmaa. Mielenkiinnolla jälleen odotan seuraavaa osaa, miten oulaiset selviävät vihollisen saartorenkaasta. Luulenpa, että asiaan saattavat liittyä loppukohtauksen kougat Toshimitsu ja Tsukikage, jotka hyökkäsivät raivopäisinä Victorin joukkoja kohti. 

Weedin suhteen purin jälleen huulta. Että minua risoi sen päätös jäädä Koyukin kainaloon, enkä voinut käsittää sen ajatusmaailmaa, vaikka toisaalta olinkin tyytyväinen siihen, että vaihteeksi senkin toimintaa kyseenalaistetaan. Olin jostain syystä kuvitellut, että Weed oli halunnut jäädä Koyukin luokse vain siksi, että Koyuki oli sitä itse pyytänyt, mutta selvisikin, että Weed oli itse kuvitellut, ettei Koyuki pärjäisi ilman häntä, olihan sen äiti Sakurakin menehtynyt Ginin ollessa poissa. Onneksi GB ja Kotetsu saivat taottua Weediin järkeä ja saivat tämän matkaan kohti Hokkaidoa ja sotakoiria. Olisin kuitenkin tuolta edellä mainitusta kohtauksesta toivonut dramaattisuutta, mutta ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, että tuo naurettava nyhjäys Koyukin vierellä loppui. En vain yksinkertaisesti osaa kuvitella Weediä saatika muita soturikoiria erityisen romanttisina tyyppeinä, mutta hienoa nähdä, että sellaisiakin puolia heissä on.