Sukupuuton partaalla(ko)?

Välillä sitä pysähtyy miettimään omaa faniuttaan ja sitä, miten aktiivinen esimerkiksi itse olen nykyään gingafandomissa. Olen jo jankuttanut useaan otteeseen, mutta sanotaan nyt vielä kerran kuitenkin, että Tähdenlento ja ylipäätään gingaan liittyvät asiat ovat jääneet huomattavasti vähemmälle huomiolle ja innostukseni sarjaa kohtaan hupenee koko ajan, aivan kuten silloin kultaisina teiniaikoina. Koskaan se ei kuitenkaan ole kuollut, eikä ole nytkään. Totuus on kuitenkin se, että uusia aiheita alkaa olla hankala keksiä ja senpä takia tekstejä ilmestyy harvaksemmaltaan, korkeintaan 2-3 per kuukausi. Mieluummin tuotan kunnollista tekstiä kuin äkkiä yhdeltä istumalta suhaistua shaibaa, kuten blogin alkuaikoina tuli tehtyä Toivottavasti lukijani eivät kuole tylsyyteen ja menetä toivoaan suhteeni :D

Blogin Facebook sivulla on tällä hetkellä 332 tykkäystä, mikä on huikea määrä! Kiitos kaikille jälleen, taisin viimeksi kiitellä 200 lukijan kohdalla. On hienoa, että aktiivisia lukijoita löytyy myös muualta kuin bloggeria käyttävistä. Tunne siitä, että blogilleni on edelleen lukijoita, lämmittää mieltä ja saa inspiraation pysymään ainakin jollain tasolla hengissä. Uutta tekstiä on luonnoksissa koko ajan, mutta niiden julkaisuväli on pidempi, sillä pyrin ne nyt hiomaan kunnolla loppuun saakka. Tällä hetkellä olen aktiivisempi muissa kuvioissa ja toilailuitani voi lueskella lifestyle blogistani, Zombiecasta.

..Mutta siis, tarkoitukseni ei ollut tällä kertaa puhua omasta blogistani, vaan gingafandomista ylipäätään. Omaa faniuttaan miettiessä tulee väkisinkin mietittyä koko fanikuntaa. Kestääkö tämä ikuisesti? Kuten sanotaan, kaikki loppuu aikanaan ja jos realistisesti ajatellaan, niin tätä menoa gingafanikunta saattaa kuolla tai vähintään harventua hiljalleen. Vaikka koko ajan ilmestyy uusia suomennoksia, oheistuotteita ja jopa uusia tarinoita, tuntuu, että yhä harvempi fani niistä enää innostuu niin paljoa, kuin esimerkiksi GNG:n ja GDW:n suomennos uutisten aikoihin innostuttiin. Foorumeilta lukee väkisinkin kommentteja siitä, että tämän jutun hohto alkaa mennä pilalle, kun sarjat vain jatkuvat ja jatkuvat ja kuten Akamellekin kävi, loppuivat lyhyeen.

Toki uusista tarinoista ja jutuista innostutaan edelleen, mutta jotenkin tuntuu, että se innostus ei enää ole yhtä suurta kuin pari vuotta sitten. Joko me fanit olemme saaneet haluamamme? Mm. GNG, GDW, Shin Gaidenit, Weed Gaiden, Taidekirja, Fang ja Gamu on jo suomennettu, joten onko kustantajilla tai itse Takahashilla enää antaa meille enää mitään uutta, mistä saada juttua aikaiseksi ja mistä innostua yhtä paljon kuin GNG animen julkaisemisesta Suomessa?

En väitä, että ginga olisi teemana rajallinen aihe esimerkiksi blogeissa tai varsinkaan foorumeilla, mutta kun uutta, oikeasti hyvää ja kivaa materiaalia ei enää ole tarjolla, alkaa niin sanotun "vanhan" jauhaminen käydä kyllästyttäväksi. Joskus tuntuu, että erityisesti GNG on koluttu monelta eri näkökannalta läpi alkaen hahmoista sarjan teemoihin ja näin varmasti käy Weedillekin, jahka se on ensin ilmestynyt kokonaan. Tietysti Weedissä viehättää vielä se, että kaikkia saagoja ei ole vielä saatu suomeksi, mutta sekin aika varmasti koittaa.

Kuulostan varmasti kauhean pessimistiseltä. Tietysti on faneista kiinni, miten paljon sarja saa näkyvyyttä ja uutta porukkaa mukaan. Esimerkiksi Suomen Hopeanuoli-fanit ry tekee asian eteen paljon töitä ja myös Kaksoissolan foorumi tuntuu pyrkivän fanien innostamiseen. Se on hienoa, sillä itse voin myöntää olevani niin laiska ja "tuokaa kaikki mulle eteen nyt heti kiitos" -asenteinen tällä hetkellä, että en voi muuta kuin arvostaa niitä, jotka vapaaehtoisesti haluavat asian eteen tehdä töitä. Mutta riittääkö pelkkä fanien oma-aloitteisuus? Pitäisikö sarjan luojan itsensäkin rohkaistua kokeilemaan jotain ihan uutta? Keskittyä esimerkiksi lyhyttarinoihin tai panostaa sarjan toimivuuteen ja mielenkiintoon keksimällä aivan uudenlaisia juonenkäänteitä ja -kuvioita?

Mitä mieltä te muut olette? Onko gingafandom sukupuuton partaalla vai onko se vielä täydessä loistossaan?