Arvostelussa: GDW osa 41 - Kenttätaistelu

Kansikuva on mukavan raikas ja viimeinkin vaihtelua niihin ainaisiin metsämaisemiin. Tämän kansikuvan tausta on itse asiassa Yurikon ottama, joten kaikki kunnia hänelle. Hahmot on aseteltu hyvin ja muutenkin kokonaisuus pelaa. Nappi suoritus, etten sanoisi. Positiivinen yllätys oli se, että kansikuvassa oli viimeinkin fanien ottamia kuvia. Tässä kohtaa täytyy kiittää ja kumartaa Sangatsua, sillä he kuuntelivat lukijoita ja meidän toiveitamme paremmista kansikuvista. Hienoa, että toiveisiin reagoitiin.

Tämä osa yllätti. Oikeastaan olin jo varautunut siihen, että Victorilla on selkeästi jotain hampaankolossa Maximin suhteen, mutta tämä osa vakuutti minut siitä, että vihollislauman sisälläkin kuohuu. Mielestäni tämä on yllättävä juonen käänne, kun vertaa aiempiin saagoihin, joissa vihollislauma on suurinpiirtein pysynyt samana ja vaikka jotkut olisivatkin puolta vaihtaneet, eivät ole välttämättä ole tapahtuneet niin dramaattisella tavalla kuin sotakoirien suhteen. Vihdoinkin jännitystä!

Yllätyin, miten Victor (ja Aram) olivat kääntäneet kelkkansa ja päättäneet ryhtyä toimimaan oman päänsä mukaan. Aloin miettimään, että mahtaakohan sotakoirien marsalkka olla lainkaan tietoinen sotakoirien Hokkaidon reissusta? Oli ihailtavaa, miten Maxim päätti antaa kaksikolle nenille ja lähetti kaksi soturiaan viemään viestiä kotimaahan pettureiksi ryhtyneistä majureista. Saa tosin nähdä, miten noiden kahden käy, kun taas yllättäen  kävikin niin, että Victor oli ehtinyt käskeä joukkojaan noiden kahden viestinviejän perään. Toivon mukaan viesti menisi ajoissa perille, vaikka sitten oulaisten avulla jos ei muuten. Vaikka Maxim kovasti tuntuikin yrittävän vakuutella itselleen ja kaikille olevansa edelleen sotakoira, joka ei vaihda puolta tuosta noin vain, olen silti vuoren varma siitä, että tämä kuitenkin jossain vaiheessa kääntyy oulaisten puolelle, koska periaatteessahan se jo nyt "kaveerasi" oun soturien kanssa.

Lydiasta paljastui kuitenkin onneton heiveröinen narttu, josta ei tunnu olevan mitään hyötyä enää. Luulisi arvonimensä perusteella olevan hieman omatoimisempi ja itsenäisempi hahmo, mutta kuitenkin se hiiviskelee urosten selän takana loppujen lopuksi.

Tässä osassa kyseenalaistettiin myös Weedin ajatusmaailmaa, mikä mielestäni oli erittäin hyvää vaihtelua aiempaan. Mielestäni Weed toimii vastuuttomasti kuherrellessaan Koyukin kanssa ja tuntuu, että sen ajatusmaailma on kääntynyt ihan ylös alaisin. Toki se toimii siinä mielessä oikein, ettei halua sotaa, vaan haluaa olla rakkaansa vierellä koko ajan ilman huolia ja murheita, mutta Oun ylipäällikkönä sen pitäisi olla paljon enemmän vastuuntuntoisempi. Kohtaus, jossa Kyoshiro retuuttaa Weediä yrittäen takoa tähän järkeä on koskettava, sillä Weed tuntuu olevan aidosti ihmeissään siitä, miksi sille ollaan vihaisia. Onneksi tämä kuitenkin kyseenalaistaa päätöksensä jäädä Koyukin rinnalle pariin otteeseen ja toivon mukaan nyt kuvioihin palanneen Kotetsun sanat saavat viimeistään Weedin hereille. On hienoa nähdä, että edes itse päähenkilö ei ole tyystin virheetön ja senpä takia alan pitää Weedistäkin entistä enemmän.

Seuraavaa osaa odotan enemmän kuin innoissani, sillä tästä osasta tuli yksi suosikkejani tapahtumien muuttumisen suhteen. Erityisesti odotan sitä, aikooko Weed lähteä Kotetsun sanojen valaisemana ystäviensä apuun sekä tietysti Maximin ja sen viestinviejien kohtaloa.