Arvostelussa: GDW osa 44 - Liikekannallepano

Sangen epäselvä nimi tälle osalle. Jouduin tarkistamaan oikeinkirjoituksen pariinkin otteeseen. En muista koskaan kuulleeni moista sanaa, lieneekö se sitten suomentajien väännös jostain. Kuka tietää.
Kansikuva ei herätä sen suurempia tunteita tai ajatuksia. Voisin sanoa, että aika perus settiä, mitä nyt tässä jälleen viime aikoina on taas nähty.

Tässä osassa tapahtui tosi vähän, mutta toisaalta soturien mielen lujuuden osoitus teki tästä osasta mielenkiintoista luettavaa. Olin yllättynyt, että Weed oli kerännyt mukaansa tuhatpäisen armeijan. Toisaalta tuo ei ole lainkaan yllätys, kun tietää, minkälainen persoona on kyseessä. Weedin mukaan lähtisin varmasti itsekin. Ainut asia, mikä minua jäi häiritsemään, oli sotakoirien kiristämät kotikoirat todella epäuskottavia, sillä kuvissa niiden ilmeet olivat hyvin hätääntyneitä ja epävarman oloisia. Tosin kukapa ei valehtelisi pelastaakseen oman nahkansa ja pentunsa. En kuitenkaan usko, että sotakoirat tulevat pentuja palauttamaan, sillä niiden tekemiset kertovat ihan muuta. En voi mitenkään uskoa niiden pitävän lupaustaan. Onneksi kuitenkin Samu, yksi kougan shinobeista, pääsi sotakoirien läpi ja toivon mukaan se ennättää ajoissa kertomaan asioiden oikean laidan Weedille ja kumppaneille, ennen kuin ne menevät ihan harhaan kotikoirien valheiden takia.

Maximin kuolema hämmensi. Se tapahtui ihan liian helpolla ja nopeasti, eikä siihen tartuttu tarpeeksi pitkäksi aikaa. Yleensä tärkeiden hahmojen kuolemia seuraa pitkä kertomus siitä, miten taitava soturi on ollut ja miten kaikki ylistivät sen tekoja. Ehkäpä Maxim ei vielä kuollutkaan, jospa se yllättääkin meidät vielä. Aramin itsekkyys raivostutti ja sen kyynelehtimisestä huolimatta en vain voinut tajuta, miksei se vain pelastanut Maximia. Ehkäpä tästäkin seuraa jokin yllättävä puolenvaihto kohtaus.. Kuka tietää.

Umpikujassa olevat Ginin soturit hämmensivät ja samaan aikaan ihastuttivat. Nälkä, jano ja paahtava aurinko saivat osan sekoamaan päästään ja juomaan jopa omaa virtsaansa. Tilanne oli samaan aikaan ällöttävä ja karmiva, sillä sitä varmasti itsekin vastaavanlaisessa tilanteessa yrittäisi pitää itsensä hengissä millä tahansa keinoilla. Mielestäni Ginin yritys saada Victorin joukkoja toisesta päästä taistelutantereelle tosi hyvä, mutta taas kerran Victor oli osannut varautua kaikkeen. En voinut olla tällä kertaa ärsyyntymättä saksanpaimenkoiran älykkyydestä. Victor taitanee olla ennustaja, kun se osaa näköjään varautua ihan kaikkeen. Aluksi Ginin suunnitelma vaikutti todella päättömältä, mutta kun tajusin taistelun tarkoituksen ja shinobien paon, en voinut kuin peukuttaa. Hetken ehdin tosin luulla, ettei kumpikaan kouga pääse taistelurintaman läpi, mutta onneksi edes toinen niistä pääsi. Mutta mistä vetoa, niin Victor tietää senkin ja pistää miehiään Samun perään.  Loppukohtaus, jossa Moss seisoo sotakoirien saartamana vaikutti mielenkiintoiselta. Päättyyköhän Sumuvuorten hallitsijan matka tähän?