Mossin kuolena oli odotettavissa ja itse asiassa tiesin siitä jo etukäteen ennen kuin sain mangan käteeni. En kuitenkaan koskaan tiennyt, miten tämä tulisi kuolemaan, mutta täytyy sanoa, että tämänkaltaista kuolemaa odotonkin Mossille. Hieman tylsää, mutta silti arvokasta. Perinteinen oun soturin kuolema. Melkein voisi sanoa, että aika ennalta-arvattavaa jälleen eli tylsää. Pidin kuitenkin tuosta tuonelan virrassa kahlaamisesta, sillä se toi kohtaukseen oman uniikin säväyksensä. Tesshinin herkistyminen Mossin kuolemalle oli suloista ja näin hänessä jälleen sen pikkuisen GNG-Chibin. Mossia ei kuitenkaan ehditty kauaa murehtia, kun taistelu jo jatkui.
Mielestäni oli jotenkin sekavaa pistää Samu ja Ram yhdessä ilmoittamaan kotikoirien valheesta Weedin armeijalle. Mielestäni Samu itse olisi riittänyt, eikä Ramin olisi siihen tarvinnut sekaantua. Kohtauksessa, jossa sotakoirat tulevat varastamaan lampaan Ramin isännän maatilalta, osoitti, että sotakoiratkaan eivät kovin reiluja ole. Toki se on tiedetty jo tarinan alussa, mutta vasta nyt pistin virallisesti huomiolle, että vaikka sotakoirat ovatkin "sotilaita", ne eivät tunnu taistelevan reilusti, eivätkä kunnioita mitään tai ketään. Sellainen asenne ei tule toimimaan pidemmän päälle. Ei ainakaan sellaisessa sarjassa kuin Ginga.
Jotenkin Weedin armeijan taivallus kohti Ginin armeijaa tuntuu hirveän hitaalta ja pitkäveteiseltä. Aramin ilmestyminen vajaan parinkymmenen sotilaan kanssa toi tilanteeseen hieman jännitystä, mutten käsitä Aramin ajatusmaailmaa ja mitä se oikein kuvitteli tekevänsä. Tilanne oli jotenkin sekava, enkä oikein ymmärtänyt Aramin motiivia. Selvästikin se on sekaisin siitä, pitäisikö sen kuunnella Maximin vai Victorin sanoja. Olen vuoren varma, että Aram tulee valitsemaan Maximin sanat, sillä jo nyt tässä vaiheessa Victorkin alkaa epäillä sitä - saamarin ennustaja, kun on. Tosin eipä tainnut Victor osata ennustaa sadetta ajoissa, kun päättikin viime hetkellä muka ovelana hyökätä Ginin armeijan kimppuun, etteivät ne vain ehdi saada vettä suuhunsa.. Jännityksellä ja nyt jopa vähän skeptisenä seuraavaa osaa odottaen. Tarina alkaa nimittäin olla jälleen siinä vaiheessa, kun se joko lässähtää tai ilahduttaa toden teolla.
Pahoittelen tynkää arvostelua tällä erää. Minulla on hirveä kiire töiden ja Underground Model 2015 kilpailun tiimoilta, joten bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Toivotaan, että postaustahti tihenee loppukuusta!
Btw, jos joku haluaa käydä äänestämässä minua lähemmäs voittoa tuossa mainitsemassani mallikisassa, niin sen voi tehdä Facebookissa KLICK!. Yksi tykkäys = Yksi ääni.
Pidin Mossin kuolemasta, mutta mielestäni taas näkyi kuinka Takahashi ontuu tarinankertojana. Moss uhrautui nyt täysin random koiran puolesta, jota tuskin tullaan enää näkemään ja jonka nimeä en edes muista enää. Sen sijaan hän olisi voinut uhrata henkensä poikansa Jaguarin vuoksi, jolloin herkästä hetkestä olisi saatu kaikki irti. :/ Takahashi tuppaa luomaan uusia täysin tarpeettomia ja personattomia hahmoja koko ajan, vaikka vanhaa hahmoa olisi voitu käyttää samaan tarkoitukseen ja vieläpä tehokkaammin.
VastaaPoistaTismalleen samaa mieltä.
PoistaHeeh, lopetin Weedin lukemisen 15. osaan, ja nyt vasta innostuin "seuraamaan" sarjaa kokonaisuudessaan pidemmälle sun arvostelupostausten kautta~ Edelleenkään Weed ei itteeni sykähytä sen vertaa että jaksaisin ostaa osia enkä sais niitä varmana luettua vaikka esim. kirjastosta lainaisinkin, mutta ihana että jotkut tekee kustakin mangaosasta niin kattavat arvostelut, että minäki pysyn mukana sarjan menossa! Kiva lueskella tiivistetysti tapahtumien pääkohat, suuri kiitos siis näistä arvosteluistasi! Täytyypä kelata blogiasi taaksepäin sen verran että pääsee lukemaan 15. osan jälkeisistä tapahtumista eteenpäin, nyt olen lukenut vain osan apinasaagasta ja sotakoirasaagaa. Vai meni Moss sitten kuolemaan... Höh. Täytyy varmaan kirjastossa käydä kuitenkin sen verran että näkee tuon tuonelan virta -kohtauksen kuvituksen!
VastaaPoista