Arvostelussa: Shin Gaiden 2

Otsikkopalkkiäänestyksen voitti tällä erää Gin & Kurojaki, joiden kuvat tulevat olemaan seuraavassa otsikkokuvakkeessa blogissa ja Tähdenlennon Facebook sivustolla. 

Shin Gaidenin toinen osa oli ilmestynyt kauppoihin odotettua aiemmin. Itse sain oopuksen käsiini vasta tänään ja lukaisin sen heti läpi. Kansikuva oli samanlainen kuin japanilainen versionsa, tosin itse olisin jättänyt tuon vasemman alakulman "Hopeanuoli" logon pois. Se tuntuu jotenkin ylimääräiseltä.

Tällä kertaa en kuvannut itseäni mangan kanssa, koska olen ollut kipeänä, enkä siis kovin edustavan näköinen. Kehkeh.

KARADAKI TOMON

Oli kivaa lukea tarinaa vaihteeksi jostakin muusta kuin tutusta hahmosta. En tiennytkään ennen suomennosta tarinan liittyvän Oun sotureihin, vaan kuvittelin sen aina olevan joku random tarina. Kuvalukemalla tarina oli japanilaisessa versiossa todella boring ja pelkäsin pettyväni tarinaan, mutta kyllähän tämä aikas mainio oli. Hauskaa, että päähenkilönä oli luppakorvainen koira ja tuntuu, että Takahashi on nyt panostanut enemmän erirotuisten koirien laittamiseen tarinoihinsa, kun pystykorvat tuppaavat viemään kaiken kunnian. 

Kokonaisuudessaan tarina oli hyvin opettava. Se näytti, että nykypäivän nuorisolla on aivan hukassa käytöstavat, eivätkä he oikein osaa arvostaa vanhempien tekemiä urotekoja. Tarinassa oli Toshi niminen koira, jonka päänaukominen Tomonille oli todella rasittavaa. Tarinassa huomasi myös, miten nopeasti ihmiset reagoivat varastettuun ruokaan, kuten kanaan, jonka lauman nuorukainen Toshi oli varastanut. Asiaa sitten selviteltiin aikansa, kunnes lopulta Tomon itse joutui vaaraan. Tarina päättyi hyvin Toshin tajuttua tehneenä väärin ja pelasti Tomonin hengen ihmisiltä. Tarinassa oli myös metsästyskoiria, jotka suojelivat Tomonia myöskin. Hauskaa nähdä villi- ja metsästyskoirien kohtaamisia. 

..Se pieni pystykorvan pentu oli muuten tooodella suloinen, tosin ehkä kliseistä, että tuollaisella Toshin kaltaisella esittäjällä on nuorempia pompotettavanaan.

BENIZAKURA

Benizakuran lapsuudentarinaa olisi ollut kiinnostavaa lukea useamman osan verran. Tarina oli hyvä, mutta odotin enemmän perehtymistä taistelukoiramestarimme koulutukseen, koska mielestäni tarina näytti keskittyvän vain Benizakuran kasvamiseen. Olisin myös halunnut nähdä kohdan, jossa nuoret taistelukorvat purevat Benizakuran korvat irti ja moni muukin tieto olisi ollut hauska lukea. Benizakura ei ole koskaan oikein mikään suosikkihahmoni ollut, mutta tämä tarina teki siitä silmissäni vieläkin kiinnostavamman. Harmi, jos Takahashi ei julkaise tarinoita lisää hahmosta. 

Nuori Benizakura oli oikein suloinen, ehkä liiankin suloinen olemaan uskottava ja pelottava taistelukoira. Vaikka tarinasta pidinkin todella paljon, minua jäi hieman ärsyttämään Ginga Densetsu Rikissä oleva " pienestä ja heikosta pennusta kasvoi suuri ja vahva koira" teema, mutta toisaalta olisi ärsyttänyt sekin, jos Benizakura olisi ollut lapsesta saakka sellainen kuin hänen ahne valkoturkkinen veljensä.

Tarinassa oli myös kivaa lukea hieman kertausta Benizakuran kuolemasta. Kohtaus onkin yksi suosikkejani, sillä se on samaan aikaan järkyttävä ja surullinen. 

GANIN

Ganin oli ehkä suurin syy, miksi innostuin Shin Gaiden 2:sen suomentamisesta niin paljon. Tämä tarina oli tosi kova pettymys. Alku oli todella mielenkiintoinen ja pätkän juoni oli myös selkeä, mutta ei tarvinnut kuin pari sivua kääntää ja tarina loppui kuin seinään todella typerään kohtaan. Olisin niin paljon halunnut lukea Ganinia lisää, koska nyt jäi vaivaamaan niin moni asia: Oliko Akame niminen koira GNG:n Akamen esi-isä? Miksi kogat olivat liittyneet pahan puolelle? Miten ganineita koulutettiin? Mitä tapahtui käärön viemisen jälkeen? ..Ärh. Toivon, että tästä tulisi jokin lisätarina, koska ei tällaisesta pätkästä jäänyt oikein mitään käteen. Tarinaa ei oltu myöskään merkitty sisällysluetteloon, mikä on tosi outoa. 

Ganin loppui ennen kuin se ehti edes alkaa. Tosi harmi, onneksi en ostanut Shin Gaiden remixiä, jossa tarina olisi ollut.

Kokonaisuudessaan Shin Gaiden 2:ssa oli kivat tarinat, niistä voisi lukea paljon lisää ja toivon, että erityisesti Ganinille tulisi jossakin vaiheessa jatkoa. Toki haluaisin myös lukea Johnin tarinan, miksei myös Akakabutonkin tarinan, sillä sen menneisyydestä ei oikein ota selkoa. Olisi hauskaa lukea myös tarinaa Crossin menneisyydestä - se olisi varmasti hyvä ripaus tälle miespainotteiselle tarinoinnille.