Arvostelussa: GDW osa 18 - Todellinen voima

Tällä kertaa mokasin täysin, enkä muistanut ollenkaan uusimman Weedin ilmestymistä. Huomasin asian vasta, kun Kaksoissolassa ihmiset olivat jo mangaa arvostelleet ja tänä aamuna iski sitten paniikki hankkia tuo manganen käsiini hinnalla millä hyvänsä (ettei nyt vain kukaan apina osta R-kioskeja ja muita lehtipisteitä tyhjiksi). Aamulla oli sopivasti tarkoitus lähteä Tampereelle etsimään siskolleni peruskoulunpäättäjäismekkoa(sanahirviö), joten hyppäsin porukoiden kanssa autoon ja suuntasimme 30 kilometriä pohjoiseen päin. Uusin Weed löytyikin Sokoksen lehtipisteestä, ehdin jo Fantasiapeleistä käydä kyselemässä, mutta sinne mangaa ei vielä ollut tullut (tiedä sitten miksi).

Manga tuli taas lukaistua läpi heti ja tässäpä jälleen arvostelua, olkaapa hyvät~

Tästä osasta pidin todella paljon. Tapahtumat etenivät sopivaa vauhtia. Kuten jo aiemmassa arvostelussa spekuloinkin, pääsimme tässä osassa heti kättelyssä lukemaan Jeromen suunnitelmia tappaa kaksi Hougenin kätyriä. Animeversio tästä sai kyllä vihat Weedin niskoille, sillä animessahan Jerome lähti tappamaan Lectoria  ja Thunderia, salamurhaajia, joiden tappaminen oli mielestäni ihan oikein. Mangaversiossa oli kuitenkin vain kaksi random heppua, jotka ei olisi tarvinnut kuin vangita.. Siksi mangaversiossa olin ehdottomasti Weedin puolella. Tässä osassa huomasi hyvin, että Weed ei olekaan niin täydellinen kuin väitetään: Weed ei saanut Jeromea lopettamaan koirien tappamista käskystä huolimatta, eikä saanut Joujia ja Kyoshiroa puhuttua takaisin puolelleen. Hän myöskin lähti yksin kostamaan Sniperille, ilman, että kertoi siitä laumalleen... Ja mitähän vielä. Weed siis ei ole täydellisyyden perikuva, vaikka moni sitä aina sanoo. Hahmo on selvästikin vielä lapsi, vaikka onkin erittäin kypsä ikäisekseen.

Minusta oli hienoa, että tässä osassa näki myös sen, että Weed kyseenalaistaa omia ajatuksiaankin, eikä päällepäsmäröi jokaista olemalla aina oikeassa.. Vaikka hän olikin oikeassa jälleen.

Tässä osassa Jerome ja Mel törmäsivät toisiinsa sattumalta. Oli jännittävää, että he törmäsivät Sniperiin, joka sitten ilmeisesti jotakin kautta tunnisti Jeromen ja alkoi riepotella tätä. Onneksi kaksikko (siis Jerome ja Mer) pääsivät karkuun dobermannipaholaiselta. Myös Hougen joukkoineen saavutti Oun (?) ja pian varmasti tulemme näkemään taistelua.

Weed sai tietää Ginin "kuolemasta" GB:ltä ja Sasukelta (ja pian myös Meliltä), mikä sekoitti hänet täysin. Weed ilmeisesti ehti antaa Jeromelle anteeksikin tämän tekosista, sillä kaksikko suuntasi yhdessä Sniperiä kohti ja taistelivat tämän joukkoja vastaan. En ihan ymmärtänyt, miksi Weed lähti alunperin yksin taisteluun Murder S:ää vastaan, tuskinpa hän kuvitteli kohtaavansa tämän yksin. Ilmeisesti viha oli ottanut Weedistä vallan, eikä tämä ihan ajatellut tekosiaan.

Taistelu Jeromen, Weedin ja Sniperin joukkojen välillä loppui kuin seinään Sniperin itsensä saavuttua paikalle. Manga päättyikin jälleen mystisesti tähän kuvaan, joka onkin hyvä lopetus hyvälle osalle:

Kyllä se Takahashi-sensei osaa, vai mitä?

Mangan lopussa oli jälleen Takahashin pieni kertomus elämästään. Vaikka se oli hyvin tavallinen, sitä lukiessa tuli mieleen ihania maisemia, millaista Japanissa mahdollisesti voisi olla. ..Oli tässä muuten viime osasta uupumaan jääneet puhekuplasössimiset :D