Arvostelussa: GDW osa 24 - Uhri Oikeudelle

Uusimman Weedin ilmestymisen olin unohtaa melkein kokonaan muiden kiireiden hengittäessä niskaan. Onneksi kuitenkin joku oli Kaksoissolassa aloittanut aiheesta keskustelutopicin ja tajusin sillä sekunnilla rynnätä lähimpään R-kioskiin ja nappasin pokkarin mukaani. Pokkarin lukeminen jäi kuitenkin vasta iltapäivään, sillä tanssitreenit piti hoitaa ensin alta pois.

Kansikuvan WEED- teksti jäi näköjään skannauksesta pois.

Kansikuvasta olen jälleen kuullut negatiivista kommenttia, koska kuva on kuulemma sama kuin aiemmassa osassa. Tottahan tuo sinänsä on, sillä taustalla on tismalleen sama joki, mutta kuvattuna vain hieman alempaa. Yhtäläisyys on siis todella selkeä, mutta minusta tämä joki/metsämaisema toimii ihan hyvin. Toki kuvan laadussa ja ylipäätään kuvien monipuolisuudessa olisi parantamisen varaa.

Tässä osassa nähtiin Toubeen kuolema. Alkupään taisteleminen oli puuduttavaa luettavaa jälleen kerran, kun sitä jo viime osassa saatiin lukea turhankin paljon. Takeshia en oikein ole sisäistänyt ja vaikka hahmo onkin tosi kivannäköinen, en siitä ole koskaan pitänyt jostain syystä. Tuo koko taistelu osuus teki mieli skipata läpi, mutta päätin sen kuitenkin lukea, jos jotain oleellista ja tärkeää jäisi väliin - ja voin kertoa, että ei todellakaan jäänyt. Toubeen kuolema oli aika.. miten sen sanoisi.. töksähtävä. Ensin uros taistelee raivoisasti laskien tappamiaan koiria (josta muuten tuli mieleeni Taru Sormusten Herrasta Gimli) ja yhtäkkiä hänet löydetäänkin pönöttämässä keskellä ei mitään kuoleman kielissä. Olihan tuossa kohtauksessa todella paljon tunnelmaa, mutta jotenkin kohtaus meni nopeasti ohi, eikä kaikkien suremista ehditty kovin pitkään mietiskellä.

Tässä kohtauksessa ehdottomasti parasta oli alla olevan kuvan sanat, jotka Toubee lausui ylpeänä.

Myös Sniper tuli kuvioihin takaisin, ilmeisesti Weediä ja Giniä etsimään, kuten kertoja kertoi. Saa nähdä, mitä koira aikoo tehdä. Meneekö se takaisin Hougenin luo vai aikooko se yksin yrittää hoitaa Ginin ja sen jälkeläisen pois päiviltä. Mielenkiinnolla odotan. Sniper on muuten aika radikaalin näköinen ilman metallista kasvonaamiotaan, mietin vain, miten ihmeessä koira kestää kylmyyttä ilman suojakalvoa aivojensa päällä.

Myös Buruge ihmetytti minua. Olin aina kuvitellut hahmon todella röyhkeäksi, perus Hougenin alaiseksi luuseriksi, joka ärsyttää perinteisellä mahtailullaan, mutta hahmo olikin vaihteeksi erilainen. Se oli jopa ihan järkevä ja kilttikin, ei sellainen vihanlietsoja kuin vaikkapa Kamakiri. Saa nähdä, pääsemmekö koskaan lukemaan syytä sille, miksi Buruge Hougenin riveihin lähti. Buruge törmäsi myös Giniin, joka lupasi auttaa tämän pakoon Kiteltä ja Battolta, jotka oli lähetetty takaa-ajoon.

Ja äskeisestä lauseesta pääsemmekin suoraan Giniin, joka tuli esille pitkästä aikaa tarinassa vähän pidemmäksi aikaa kuin aiemmin. Akita oli kerännyt kotikoirista suuren armeijan, jota Mukkukin hämmästeli mukaan lähdettyään. Innolla odotan, mitä Gin aikoo kotikoirajoukon kanssa tehdä. Aikooko se hyökätä Hougenin kimppuun ennen Weediä vai etsiä ensin poikansa käsiin ja neuvotella sitten jatkosuunnitelmista.

Seuraavaa osaa odotan innolla, mutta toivon, ettei se sisältäisi samanlaista mättöä kuin osa 23 ja tämän osan alkupuoli. Odotettavia asioita on paljon, joten toivon, etten tule pettymään seuraavia osia lukiessani.