Häpeätkö Hopeanuolta?

Onko Hopeanuoli nolo? on hyvin yleinen kysymys keskustelufoorumeilla. Tutkailtuani viestiketjuja, moni tuntuu vastaavan kysymykseen hyvin perinteisesti: " En häpeä, mutta.." Lausetta jatketaan monilla selityksillä, kuten "en kuitenkaan kerro kaikille vastaantulijoille faniudestani" tai " en mielelläni puhu asiasta muille". Jos Hopeanuoli ei kerta ole nolo sarja, miksi siitä puhumista vältellään netin ulkopuolella?

Anttu kirjoitti hyvän tekstin aiheesta kuukausia sitten blogiinsa, joka käsitteli kiusaamista gingan takia.  Halusin nyt itsekin paneutua asiaan tarkemmin, sillä mielestäni asia on hyvin harmillinen - sitä itsekin huomaa käyttävänsä yllä mainittuja perinteisiä lausemuotoja gingan "noloudesta" puhuttaessa. Miksi me fanit kuitenkin häpeämme Gingaa, vaikka sanomme muuta?

Ginga ja erityisesti Hopeanuoli ovat olleet monen 80- ja 90-luvuilla syntyneiden suosikkisarja jo lapsuudesta saakka ja fanitus on kulkenut koko elinkaaren ajan hyvin suurena. Myöskin nuorempien fanitus Weediä kohtaan on hyvin intohimoista. Moni fani harrastaa keräilyä, fan artin ja sarjakuvien tekoa, musiikkivideoiden tekemistä ja bloggaamista - en tällaista faniutta ole ennen nähnyt minkään muun sarjan kohdalla. Silti moni tuntuu häpeilevän tätä suurenmoista sarjaa ja osaa olen kuullut jopa kiusattavan asian takia.

En tarkoita, että fanituksesta Gingaa kohtaan pitäisi mainostaa koko ajan joka paikassa, mutta mielestäni sitä ei pitäisi vältelläkään saatika valehdella. Jotkut jättävät tykkäilemättä Facebookissa Gingaan liittyvistä sivuista vain siksi, että pelkäävät tulla kiusatuiksi asian takia (en väitä, että sivuista tykkäily olisi pakollista, mutta ymmärrätte varmaan pointtini). Miksi ihmeessä? Ginga ei ole sen kummempi asia kuin vaikkapa Naruto tai muukaan animesarja. Koska itse en muita animeja seuraa, haluaisin kysyä teiltä, jotka muita animesarjoja seuraatte: Häpeättekö muitakin animesarjoja Gingan lisäksi vai onko Ginga ainut hävettävä asia? Mikäli vastaus on kyllä jälkimmäiseen kohtaan, voisin sanoa hieman ihmetteleväni asiaa. Hopeanuoli on kuitenkin hyvin fiksu ja opettavainen sarja verrattuna esimerkiksi sarjoihin, joissa vain räiskitään tai esitetään söpöä tekemättä sen kummempia urotekoja - saatika opeteta mitään. Onko ongelmana eläinhahmo sankarina? Onko söpö ilmassa kärrynpyörää heitävä koirahahmo epäuskottava sankari?

Koiraa ei välttämättä oteta ehkä tosissaan sankarihahmona sen ollessa pentu, suloinen ja erityisesti naisten suosiossa. En usko sitä pidettävän niin uskottavana taistelijana kuin vaikkapa miekalla sähläävää miestä, vaikka koirahan on todellisuudessa hyvin vaarallinen vastustaja. Olen joidenkin ns. hopeanuolivihaajien kuullut haukkuvan sarjaa siksi, että se on lapsellinen. Se on mielenkiintoista, sillä en usko, että heidänkään fanittamiensa sarjojen tai elokuvien olevan sen parempia tai fiksumpia kuin koiralauma, joka taistelee jättiläiskarhua vastaan. Ajatus Akakabutosta ehkä hieman huumorimielessä kuulostaa vähän hauskalta, kun sitä alkaa väännellä ja käännellä, mutta hei.. Niinhän ne muutkin sarjat ovat naurettavia, kun niiden juonta alkaa kunnolla ruotia. Miten olisi vaikkapa Taru Sormusten Herrasta (joka muuten on yksi lemppareistani)? Mitä järkeä on lähteä yhden penteleen sormuksen takia uhraamaan henkensä? Samaa voisi ihmetellä vaikkapa Batmanista ja muista supersankareista - miehet fetissiasuissa hyppelehtimässä pitkin pimeitä kujia. Entäpä sitten toimintaelokuvat, joissa sankarit tekevät mitä merkillisimpiä voltteja ennen varsinaisen iskun tekoa? Jokainen elokuva ja sarja on ihan yhtä hölynpölyä. Mikään ei ole sen parempi kuin toinen. Totta toki on myös se, että maku asioista ei voi kiistellä, mutta kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi sen takia, että sattuu pitämään jostakin sarjasta. Mielestäni kuitenkin jokaisen tulisi arvostaa kaverin tai sukulaisen diggaamaa sarjaa, oli se omasta mielestä kuinka typerä tahansa. Itse inhoan esimerkiksi Twilighteja ja pidän niitä naurettavina, mutta kunnioitan kuitenkin sarjasta pitäviä, koska tiedän, että tuskin minunkaan diggailemat sarjani täysin virheettömiä ovat.

Hopeanuoli ei siis todellakaan ole nolo, mutta miksi me fanit teemme siitä nolon? Foorumilla sitä on helppoa sanoa, ettei häpeä, vaikka todellisuus voikin olla muuta. Omalla kohdallani huomasin, että sitä netissä hirveästi röyhistelee ja on ylpeä fanittamastaan sarjasta, kun taas netin ulkopuolella keksii kummallisia selityksiä vaikkapa sukulaisille, jotka huomaavat kokoelmahyllyn: " Joo aattelin kerätä noita ihan nostalgian vuoksi kun oli lapsena niin suuri lemppari." Fanittamisesta tekee itselleen kauhean ongelman, jos sitä häpeilee - voihan olla niinkin, että itse vain kuvittelemme joutuvamme kiusaamisenkohteeksi fanituksen takia. Toisaalta olen kylläkin itse ollut aina onnekas fanitukseni suhteen, sillä kaveripiirissäni löytyy Hopeanuoli diggareita ja sukulaisenikaan eivät asiaa ole vähätelleet - keräileväthän hekin jotain typeriä astiasarjoja kaappeihinsa, joita eivät koskaan käytä niiden suuren rahallisen arvon takia.

Hopeanuoli häpeilylleni tuli piste noin vuosi sitten. Päätin viisastua selityksieni suhteen. Tein ison päätöksen käydä otattamassa Hopeanuoli tatuointi, joka koristaa oikeaa nilkkaani. Ennen tatuoinnin ottamista tiesin, että moni alkaa kysellä siitä, sillä kaikkihan Hopeanuolen tuntevat. Jos joku sattui tatuoinnin merkitystä kysyä, sanoin suoraan, että olen sarjaan niin kiintynyt, että halusin tatuoinnin ottaa sen kunniaksi. Nykyään ei ole mikään ongelma kulkea ulkona Hopeanuoli paita päällä tai häpeillä Facebookissa tykkäämistäni gingajutuista tai julkaista seinälläni kuvia kokoelmastani, sillä minulle on ihan sama, mitä kukakin fanituksestani ajattelee. Toki myönnän, että en minä ihan jokaiselle Hopeanuoli faniudestani kerro, mutta jos joku sattuu aiheen mainitsemaan, kerron siitä oman mielipiteeni tehden sen suuren asian ja tunnustan faniuteni myös niille, jotka eivät sitä vielä tiedä. Kieltämättä sitä ehkä vieläkin tiettyjen ihmisten suhteen tulee välteltyä aiheesta keskustelua, mutta sekin on oikeastaan lähinnä siksi, että en jaksa vastailla heidän kysymyksiinsä, jotka minulle ovat vaikkapa keräilyn suhteen itsestäänselvyyksiä.

Tekstini pointtina on rohkaista kaikkia "häpeilijöitä". Ginga ei ole nolo. Jos joku nauraa sinulle siksi, että satut pitämään koira-aiheisesta sarjasta, sano jotain vastaavaa takaisin - ei haukkujan suosikkielokuvakaan välttämättä se kaikista järkevin ja virheettömin sarja ole. Ollaan rohkeita faneja ja annetaan faniutemme näkyä - myös keskustelupalstojen ulkopuolella. Unohdetaan pelko siitä, että faniutensa "tunnustaminen" johtaisi kiusaamiseen, sillä aina niin ei välttämättä tapahdu. Jokainen tietysti valitsee oman mielensä mukaan tavan, jolla fanittaa - ei niistä Facebook jutuista ole pakko tykätä, mutta häpeämiseen toivoisin fanien ottavan toisenlaisen asenteen. Kukaan ei ole ansainnut kiusaamista fanittamisen takia.

Löytyykö lukijoista häpeilijöitä? Jos häpeät, häpeätkö ainoastaan Gingaa vai muitakin sarjoja tai elokuvia? Miksi? Uskallatko kertoa faniudestasi netin ulkopuolella? Jos et, mikset? Onko sinua kiusattu Hopeanuoli faniuden takia?