Älä vähättele kokoelmaasi!

Työstin tätä postausta useamman viikon, kun en halunnut tehdä siitä turhan provosoivaa. Tässä tulos, toivottavasti kelpaa. Anttu kirjoitti vähän aikaa sitten samaan aiheeseen liittyen postauksen omaan blogiinsa hieman eri näkökulmasta, kannattaa sekin lukaista läpi. Älkää sekoittako tätä tekstiä vuosi sitten tekemääni Kuka on tosi fani? postaukseen, sillä tämä postaus käsittelee ainoastaan keräilyä.

Nykyinen kokoelmani, josta olen todella ylpeä.

Kuten tiedossamme jo on, keräily on nykyään todella suosittua Ginga-fanien keskuudessa. Minun "nuoruudessani" nettisivujen pitäminen, fan artin piirtäminen, roolipelit ja musiikkivideoiden tekeminen olivat kova sana, kun internetistä tuli suositumpi tiedonkulkuväline. Nykypäivänä tuona "fanitusmuotomuotina" on keräily. Toki edellä mainittuja fanitusmuotoja esiintyy nykyäänkin, mutta paljon vähemmän mitä takavuosina. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka muodissa olisikin joku tietty fanituksen muoto, ei kaikkien sitä tarvitse harrastaa ellei itse niin halua.

Keräily on mukavaa ajanvietettä. Keräilyn hienoja puolia ovat tiedonhankinta, etsiminen, ostamisen ja löytämisen ilo sekä tietysti kauan etsimänsä tuotteen omistaminen ja saaminen - mikseipä myöskin tutustuminen uusiin ihmisiin ja kaverien saaminen. Keräilyssä on kuitenkin myös huonoja puolia, joista yksi esimerkiksi kilpaileminen ja riitely: kellä on se suurin ja upein kokoelma ja mihin arvojärjestykseen kukin keräilyä harrastava fani laitetaan kokoelmansa koon tai arvokkuuden perusteella? Kuka omistaa eniten harvinaisuuksia ja kuka vähiten? Aika ajoin riidellään siitä, kuka on ylimielisin keräilijä, vain siksi, että hän on viattomasti ja pahaatahtomattomasti hehkuttanut saaneensa vihdoinkin kokoelmaansa jonkin superharvinaisen tavaran, johon harvoin törmää. Mikäli joku uskaltautuu kokoelmaansa esittelemään laajemminkin ja innokkaasti, saatetaan alkaa selän takana supista siitä, miten ylimielinen kokoelmaansa mainostava keräilijä on ja miten lellitty ja rikas pentu tämä on, koska tällä on ollut rahaa ostaa kalliita oheistuotteita niin paljon. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka joku suuren kokoelman omistaisikin, ei se hänestä välttämättä tee kroisos rikasta saatika ylimielistä ihmistä - osa tavaroista voi olla hankittu hirveällä vaivalla ja niihin on voitu säästää rahaa useita vuosia.

...Mutta tämän postauksen tarkoitus ei ollut käsitellä suuria keräilijöitä, vaan enemmänkin niitä, jotka vähättelevät omaa kokoelmaansa ja vertailevat itseään muihin - ottavat siis keräilyn turhan tosissaan. Toki saamme olla suurimmalle osalle tällaisista suuren kokoelman omistajille kiitollisia siitä, että heidän kokemuksensa ansiosta pääsemme katselemaan kuvia ja lukemaan kertomuksia tuotteista, joita emme aiemmin ole nähneet tai joka on hyvin hankalasti saatavia. Suuren kokoelman omistavilta keräilijöiltä saa myös hirmuisesti uutta tietoa erilaisista oheistuotteista, mikä on myöskin tosi hieno asia, mutta minusta meidän kaikkien on muistettava, että kateus toisen kokoelmasta ei ole oikein. Olisihan se minustakin kieltämättä hienoa omistaa kaikkea todella harvinaista, mutta jos joku toinen omistaa jotakin hienoa, ei sen takia kannata tuntea itseään huonommaksi faniksi ja vähätellä omaa kokoelmaansa. Minusta on todella surullista lukea foorumeilta ja kuvagallerioista, miten jotkut nuoret, vasta aloittaneet keräilijät vähättelevät omaa kokoelmaansa sanoin "Minulla on vain..", vaikka omistaisivat todella kauniin kokoelman harvinaisuuksilla tai ilman. Osan olen jopa nähnyt taivastelevan sitä, miten paljon heiltä kuluu rahaa, kun koko ajan pitää olla ostamassa jotakin uutta tavaraa kokoelmaan - aivan kuin se olisi pakollista. Miksi ihmeessä keräilystä pitää stressaantua, kun sen pitäisi olla vain harrastus? Omasta kokoelmastaan tulisi olla ylpeä!

Tällaiselta oma kokoelmani näytti vuoden 2012 loppupuolella. Vaikka tuolloin en mitään superharvinaista omistanut, olin kokoelmastani ylpeä ja sitä oli hauskaa kuvata.

Kokoelma voi olla hieno ja upea myös, vaikka ei omistaisikaan mitään superharvinaisia juttuja. Itse aikanani omistin vain pari GDW figuuria ja muutaman suomennetun Hopeanuolien lisäksi ja silti olin kokoelmastani hirmuisen ylpeä. Pienikin voi olla suurta! Mielestäni on paljon hienompaa katsella kuvia, joihin kokoelma on aseteltu kauniisti kuin sellaisia sekamelskoja, joista ei meinaa saada mitään tolkkua ja kuvaa saa katsoa aika kauan, ennen kuin siitä saa selvää, mitä kaikkea kyseinen henkilö omistaa. Olen nähnyt paljon hienoja nuorten keräilijöiden somistamia kuvia, mutta se hirmuinen vähättely omaa kokoelmaa kohtaan tekee minulle tosi pahan mielen ja jopa hieman ärsyttääkin. Alaikäisenä en itsekään saanut keräiltyä paljon mitään, kun vanhemmat eivät suostuneet ostamaan mangoja enempää tavaroiden suuren hinnan takia, mutta täysi-ikäisenä, kun saa päättää omasta rahankäytöstään, pääsi ostamaan kokoelmaansa hienoja juttuja, jos halusi.

Toivoisin ja kannustaisin nuoria keräilijöitä odottamaan sen muutaman vuoden. Ei ole mikään kiire omistaa isoa kokoelmaa, vaan sen voi rakentaa pikku hiljaa. Itse pidin ns. keräilytaukoa varmaan useamman vuoden (tuolloin en kyllä varsinaisesti keräillyt, mutta..) ja tälläkin hetkellä keräilyni ovat dramaattisesti kuvailtuna jäässä. Ei koko ajan tarvitse olla hankkimassa uutta tavaraa ja kyteksiä huuto.nettejä ja muita gingaa myyviä nettikauppoja hikihatussa, toki ei tuo kiellettyäkään ole. Ei myöskään ole mikään pakko keräillä ellei sitä todella halua. Keräilyyn ei saa suhtautua kilpailuhengessä, niin kuin ei mihinkään muuhunkaan harrastukseen, eikä kaikkia tavaroita ole pakko omistaa ellei sitä päämääräkseen ole valinnut. Itse esimerkiksi kerään kokoelmaani vain sellaisia asioita, jotka itse koen mielestäni kivoiksi, enkä todellakaan aio ostaa kaikkea mahdollista olemassa olevaa tavaraa kokoelmaani - en myöskään vertaile itseäni muihin keräilijöihin. Toki on täysin normaalia pitää jotakuta keräilijää esikuvanaan ja innoittajanaan, mutta muistuttaisin meitä kaikkia suhtautumaan tähän harrastukseen neutraalisti ja lämmöllä, turha kateus on todellakin pahasta. Haaveilla tietysti aina saa ja kannattaa, sitä itsekin teen.

En väitä, etteikö isojen kokoelmien ihannointi olisi väärin - voihan joku ihastella ja pitää jotakuta idolinaan ilman ylenpalttista kateutta ja pyytää apua jossakin keräilyyn liittyvässä asiassa, MUTTA, jos jotakuta  käytetään hyväksi tämän kustannuksella siten, että hankitaan tämän kautta harvinaisia tavaroita tai halutaan liittyä johonkin keräilijöiden insideporukkaan, on todella väärin. En yhtään ihmettele, miksi osa "suurista keräilijöistä" saattaa suhtautua uusiin tuttavuuksiin varauksella - eihän nyt kukaan halua tulla hyväksikäytetyksi. Vaikka joku omistaisikin suuren kokoelman, ei voida olettaa, että hänen ystäväksensä alkaminen toisi mukanaan harvinaisia juttuja omaan kokoelmaan. Toki keräilijät saavat ystävystyä keskenään, mutta ystävyyden ja hyväksikäytön raja on aina muistettava. Keräily harrastuksena yhdistää varmasti monia ihmisiä ja osan tiedän jopa ystävystyneen kaupankäynnin kautta sattumalta, mutta olen ikävä kyllä kuullut myös hyväksikäyttöön liittyviä tarinoitakin. Ystäväksi ryhdytään siksi, että toinen ihminen kiinnostaa ihmisenä, ei siksi, että hänen kokoelmansa on suuri.

Saatuani pienen Weed pehmon kokoelmaani, olin todella iloinen siitä, olinhan tuosta ehtinyt haaveilla lapsesta saakka. Alaikäisenä tällaisen hankinnan tekeminen ei olisi tullut kuuloonkaan, kun vanhemmat eivät meinanneet tuolloin suostua kustantamaan mitään 10 euroa kalliimpaa.

Keräily on mukavaa ja jotta se pysyisi jatkossakin hauskana ja mukavana, rentona ajanvietteenä on täysin meidän keräilijöiden käsissä. Jatkuvat kahnailut ja pahanpuhumiset toisista tuovat negatiivista ilmapiiriä ja harrastuksesta voikin yhtäkkiä tulla pakkomielle - riippuvuus. Toivoisin myös kaikkia faneja muistamaan sen, että meistä jokainen on tärkeä. Kaikkien ei tarvitse osoittaa faneuttaan keräilemällä tai piirtämällä. Voi myös tehdä musiikkivideoita tai ihan vain katsoa animea ja lukea mangaa. Ei ole olemassa sitä täydellistä ja ainutta oikeaa faniuden osoittamistapaa, vaan jokainen tapa fanittaa on oikea. Ei myöskään ole olemassa sitä ainutta oikeaa täydellistä kokoelmaa, vaan jokainen itse määrittelee sen, millainen kokoelma olisi omalla kohdalla täydellinen. Jos joku haluaa omistaa ainoastaan GDW-figuurit, on se hänelle se täydellinen kokoelma - itse haaveilen GNG lautapelin saamisesta ja kaikkien keräilykorttien omistajuudesta, vaikka pidänkin kokoelmaani jo nyt täydellisenä lukuunottamatta näitä paria asiaa, joita haaveilen vielä saavani. Tiedän faneja, jotka eivät edes omista anime dvd:itä tai mangaa ja he silti mieltävät itsensä Ginga-faneiksi. Arvostetaan jokainen toinen toistamme sellaisina kuin olemme.

Toivottavasti tekstini ei aiheuta väärinkäsityksiä ja saitte selvää sekavasta sönkötyksestäni. Haluan vain muistuttaa uusia keräilijöitä siitä, että pienikin kokoelma voi olla kaunis, eikä sitä kannata vähätellä. Turha kateus toisen omistamista tavaroista on typerää ja stressaaminen siitä, omistaako kaverisi enemmän tavaraa kuin sinä itse, on turhaa. Edetään jokainen keräilyä harrastava ihan omaan tahtiinsa, eikä kilpailla muiden kanssa.

Tässä vielä hieman pohdittavaa keräilyä harrastaville: Koetko paineita keräillessäsi oheistuotteita? Ihailetko jonkun tietyn ihmisen kokoelmaa, miksi? Vähätteletkö omaa kokoelmaasi tai oletko huomannut muiden tekevän niin? Arvostatko enemmän keräilijää vai jotakuta toista niin sanottua fanitusryhmää/-muotoa?

Pohdittavaa niille, jotka eivät keräilyä harrasta: Onko keräileminen merkki siitä, että halutaan kuulua johonkin tiettyyn porukkaan? Mitä mieltä olet keräilijöistä?