Arvostelussa GDW osa 34 - Rohkeuden voima

Kansikuva tässä osassa on ehkä yksi kummallisimpia, enkä itse asiassa tästä kansikuvasta juurikaan pidä edes japanilaisessa versiossa. Koirien ilmeet on  tosi kummallisia, erityisesti Kyoshiron, joka tuntuu derppaavan turhankin paljon. Samoten GB näyttää kummalliselta. Tausta... Tiedetään! :D

Tässä osassa tapahtui paljon, mutta tosi vähän. Kenraali tuntuu olevan ihan voitettavissa oleva olento heti, kun siltä vain saa kirveen pois. Voimakkaan ja uhkaavan siitä tuntuu tekevän ainoastaan iso koko, kirveen käyttämistaito ja kallioilla kiipeily. Toisaalta on hienoa, että hahmolla on albiino geeninsä lisäksi muitakin heikkouksia ja Kenraali on edelleen mielenkiintoinen hahmo, mutta toisaalta taas alan turhautua siihen, ettei sen menneisyydestä ei ole taas hetkeen paljastettu yhtikäs mitään. Haluaisin kovasti tietää sen motiivit syödä koiranpentuja ja muutenkin käyttäytyä noin.. oudosti.

Taistelussa ei tapahtunut mielestäni oikein mitään. Kenraalin ensi isku lyömällä kirveellään random koiran puoliksi (vai oliko se vain pää?) oli tosi mahtava kaikessa raakuudessaan, mutta muuten homma jäikin aika pliisuksi. Yukimurakin yritti battogaa typerästi, mutta Weed saikin tämän yllättäen  pelastettua.

Tobizarun puolen vaihto yllätti, mutta koska tiesin sen etukäteen luettuani Kaksoissolan foorumilta spoilereita ennen lukemista, niin en sitten lukiessa yllättynyt juurikaan. Toisaalta oli hienoa, että hahmo tajusi tehneensä väärin ja sovittaakseen tekonsa se lähti yksin yrittämään Kenraalin tappamista, mutta täytyy sanoa, että Tobi toimi tässä kohtaa todella typerästi. Miksei se yllättänyt Kenraalia ylhäältä päin ja hypännyt vaikka kirveen kanssa sen selkään? Ilmeisesti apinan tarkoitus oli saada albiinoon jonkinlainen luottamusside, jotta saisi pidellä kirvestä ja näin ollen tappaa pomonsa myöhemmin, mutta tuokin oli toisaalta niin läpinäkyvää. Ihmettelin myös, miksei Weed tai kukaan lähtenyt Tobizarun apuun Kenraalin arvattua tämän aikeet. Raukka joutui olemaan henkihieverissä ja kuolikin loppujen lopuksi onnistuen tehtävässään siinä mielessä, että sai anastettua pahikselta aseen. Tobizarun kuolema oli ällöttävä ja piristykseksi hieman erilainen. Paiskautuminen monen kymmenen metrin korkeudesta maahan voi oikeasti olla ällöttävää.. Takahashi oli hyvin osannut kuvastaa iskusta aiheutunutta voimaa.

Sasukekin pääsi vihdoin perille Ohuun ja veikin Ginin kumppaneineen Saheijin luokse. Täytyy nyt kyllä harmitella taas vaihteeksi, että Saheiji kertoi Ginille toisesta pojastaan ehkä turhan.. Noh.. Nopeasti. Tietenkään asiaa ei voi muulla tapaa oikein esittääkään, mutta mielestäni Gin olisi voinut reagoida siihen vähän toisella tavalla tai kohtaus olisi voinut kestää hetken pidempään asiaa pyöritellessä, eikä vain "Ai. Kiva kun kerroit. Jatketaan!" -tyylillä. Noh, pääasia, että Gin tietää nyt homman nimen. Saa nähdä, miten hän tulee reagoimaan Yukimuran tapaamiseen.

Manga loppui ihan jees kohtaan, mutta olen melko varma sen jatkumisesta samaan tyyliin kuin tämä osa alkoi. Odotukset seuraavan osan suhteen on aika pienet, mutta olen toiveikas sen suhteen, että Kenraali saataisiin lopultakin tapettua.