Arvostelussa: GDW Osa 46 - Murtumaton tahto

Täytyy myöntää, että osa 46 ei sykähdyttänyt oikein mitään. En edes ole varma, onko minulla tästä sen kummempaa sanottavaa, sillä mielestäni tässä osassa ei edetty juuri yhtään. Mielestäni on turhaa tuhlata hyvää juonta siihen, että samaa asiaa jankataan useita pokkareita ilman, että juoni etenee mitenkään erityisen dramaattisesti. Luulenpa, että jättämällä kaiken ylimääräisen pois, olisi tämäkin saaga paljon lyhyempi.

..Ehkä kuitenkin sanon teille tästä muutaman sanan.

Odotin 201 sivua, että Weed ja kumppanit pääsevät viimein auttamaan vanhuksia. Sen sijaan kaikki aika tuhlaantui Ginin ja Victorin joukkojen taistelemiseen. Välillä tuntui, että oulaiset pääsevät viimein pois sotakoirien piirityksestä, mutta ei. Alkaa tuntua, että oulaisten selviytyminen sodista on ollut vain hyvää tuuria, olkootkin sitten miten hyvä pahis vastassa, niin tuntuu, että tilanne on aina sama. Oulaisilla on selkeä alivoima ja yli puolet mangasta taivastellaan niiden hyvää taistelutahtoa ja -taitoja. Tuntuu turhauttavalta lukea samaa asiaa moneen kertaan, sillä tätä on jauhettu jo useampi osa putkeen. Jospa sitten seuraavassa osassa päästäisiin jatkamaan oikeasti eteenpäin.

Ginin battouga näytti yllättävän Victorin. Olin vuoren varma, että edes battouga ei hätkäytä tätä sotakoiraa, mutta toisin kävi. Se saikin arpinaaman epävarmaksi. Tästä voinee päätellä, että ehkä sotakoirat voitetaan nimenomaan battougalla, kuten aiemmatkin viholliset.

Ninjakoirien koirapilli vihellys oli mielenkiintoinen ja ihan uskottava "salainen" kommunikointitapa. Sen sijaan minua hieman hämmentää se, että tekniikkaa voi käyttää useiden kilometrien päästä.. Noh, ainakin oulaisvanhukset saivat nyt varmuuden siitä, että Weed on tulossa.

Aramin käytös on edelleen todella outoa. Se selkeästi kamppailee sydämessään siitä, kummalla puolella pitäisi olla. Maximin (eli Weedin) vai Victorin. Vaikka hahmon tekemiset puhuvat puolestaan ja olen melko varma siitä, että Aram kääntyy vielä hyvisten joukkoon enemmin tai myöhemmin, on sen käytös silti erikoista. Se uhkailee, mutta sitten kääntyykin ja lähtee menemään. Ehkäpä sillä on suunnitelma, joka toivon mukaan selviää lukijallekin pian.

Ja kyllä, olen harmissani siitä, että tämä osa päättyi Weedin joukkojen toteamukseen siitä, että "lähellä ollaan". Olisin niin toivonut, että tämä osa viimeistään olisi päättynyt koirien saapumiseen paikan päälle jotenkin näyttävästi, kuten gingassa kuuluukin. Ehkäpä sitten siinä seuraavassa osassa päästään siihen vaiheeseen.