Vertailussa: Igat ja Kogat

Kuten jo moni lukija varmasti tietääkin, igat ja kogat ovat yksiä suosikkejani Ginga-saagassa. Kogien johtaja Kurojaki on yksi suosikkihahmoistani, mutta eipä igakoirien johtajassa Akamessakaan moittimista ole. Tässä postauksessa vertailen hieman näiden kahden lauman hyviä ja huonoja puolia. Pidän kummastakin laumasta kokonaisuudessaan yhtä paljon, mutta vielä ei ole täysin selvää, kumman valitsisin, jos olisi pakko valita vain toinen.

Kaksoissolan foorumilla joku aloitti mielenkiintoisen vertailuketjun igoista ja kogista, mikä olikin pienenä inspiraationa tähän postaukseen. Foorumin topicissa piti siis valita suosikkilaumansa noista kahdesta ja valitsin pitkän mietinnän jälkeen kougat vedoten niiden kivaan ulkonäköön, raakuuteen ja aseistukseen. Näin jälkeenpäin mietin kuitenkin, että onko kogat sittenkään suosikkilaumani. Älkää muuten ihmetelkö, miksi kirjoitan välillä koga ja välillä kouga. Koga-kirjoitusasu on jäänyt suomidubbiajoilta päälle, kun tietääkseni kouga on oikea kirjoitusasu.

Riitapukarit mittelöimässä

On päivän selvää, että nämä kaksi laumaa ovat täysin erilaiset keskenään - ne ovat kuin vastakohdat. Kogat ovat pahoja, ulkonäöltään tummia tai punaisia, harjallisia ja niillä saattaa olla kasvoissa pieniä kuvioita, kun taas igat ovat hyviksiä, puhtaanvalkoisia, ehkä vähän tylsänkin värisiä pidemmän päälle. Laumojen välillä on siis selkeä hyvis-pahis asettelu ja sen huomaa jo laumojen värityksistäkin: valkoista pidetään hyväntahtoisena, kun taas musta ja punainen ovat pahuuden tunnusvärit. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, miksi Kurojaki ja Tesshin ovat mustia, kun muut laumalaiset ovat punaisia.

Mikä sitten tekee vaikeaksi valita suosikkilaumansa? Vaikka Kurojaki onkin suosikkihahmoni ja olen varmaan monesti sanonut olevani ehdoton kogakoira-fani, mutta nyt jälkeenpäin mietittynä olen asiasta epävarma. Myös monet ystäväni aina vitsailevat pahishahmojen muistuttavan minua, koska muistutan niitä ulkonäöllisesti.. En toki kiellä, ettenkö mieltyisi ulkonäöllisesti enemmän tummiin, omaan tyyliini ja ajatusmaailmaani sopiviin hahmoihin, mutta täytyy sanoa, että kyllä minua hyvishahmotkin kiehtovat. Takahashin sarjoissa pahishahmot ovat usein pelkureita ainakin viime peleissä ja se näkyy turhankin hyvin kogien tapauksessa. Mangassahan Kurojakin alaiset pelkäävät kuollakseen oulaisia, näiden päästyä niskan päälle. Lisäksi Kurojaki itse osoittautuu mangassa aikamoiseksi jänishousuksi, kun taas animessa koko kogaklaani on urhoollinen ja erittäin varteenotettava pahisjengi. Miksi siis Takahashi on tehnyt upeasta laumasta niin kliseisen pelkuri-pahis-liigan, jota katsellessa tulee järkyttävä myötähäpeä?

Kogien pelkuruudesta huolimatta niissä on yksi erittäin viehättävä piirre, nimittäin se, että ne ovat kannibaaleja ja vieläpä johtajansa käskystä. Kannibalismi jos mikä kiehtoo tällaista goottineitokaista kuin minä ja kukapa ei rakastaisi sirpillä huitovaa mustaa irokeesipäistä koirahahmoa? Sen sijaan igat, hyviksiä kun ovat, eivät käsittääkseni aseita käytä, mutta sen sijaan ne hyödyntävät erikoisiskuja, kuten raikakenia. Luulisi kannibalismin tekevän kogista rohkeita ja melkein sekopäisiä raakalaisia, mutta ei. Ei näköjään. Luojan kiitos niille on tehty hirmuinen parannus animessa.

Kun kogat kiehtovat ulkonäöllisesti ja niillä on paljon ns. "kauhuvaikutteita", eivät ne kokonaisuutena ole sen parempia kuin igatkaan. Igojen valttina on yksinkertainen ulkonäkö ja mielestäni valkoinen väri on täydellinen ninjakoiralle puhumattakaan kauniista vinoista silmistä, joista viisaus huokuu. Erityisesti Akamea on siunattu täydellisillä silmillä ja kuten sanottu, hahmon viisaus saa minut veteläksi. Akame on johtajana tyyni ja se tuntuu keksivän ratkaisuja monenlaisiin ongelmiin. Igoissa hyvää on myös se, että ne eivät ole heti kaveeraamassa uusien tuttavuuksien kanssa, vaan ottavat niistä selvää ennen hätiköintejä - oulaisten tapauksessahan kävi väärinkäsitys. Outoa puolestaan on se, miksi ihmeessä Akame, joka ei pahemmin tunnu haluavan enää jatkaa sotimista, jatkaa kääröjen piilottelua. En usko hänen polttaneen Itho-taloa hetken mielijohteesta.

Tämä kohtaus on suosikkejani koko Ginga-saagassa. Myöskin suosikkikuvani Kurojakista.

Akamekin osaa näyttää viatonta naamaa, vaikka onkin ylväs igajohtaja.

Molemmissa laumoissa on siis hyviä ja huonoja puolia. Kummatkin johtajat harjoittavat alaisiaan ja koulivat heistä kunnon ninjasotureita. Kumpi siis on parempi? Vaikka asiaa tätä postausta tehdessäni pohdiskelin, en vain osaa valita näistä kahdesta parempaa, koska niissä on yhtä paljon hyviä ja huonoja puolia.

Kumpi lauma on teidän suosikkinne ja miksi?