tiistai 24. kesäkuuta 2014

Vaihtoehtoisia loppuja

Kappas, viimeisimmästä postauksesta on ehtinyt kulua pidemmän aikaa! Voisinkin tässä vaiheessa ilmoittaa, että blogin aktiivisuus hidastuu jonkin verran tässä kesällä töiden takia, erityisesti heinäkuussa - olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle (vihdoinkin). Koska en kotoa saa varmaankaan ihan heti tietokonetta (en omista siis omaa konetta, vaan perheelläni on yhteinen kone), voi olla, että ylipäätään foorumeilla ja muualla netissä pyöriminen jää puhelimen varmaan hetkeksi aikaa. Aiheita postauksille saa ehdotella, yritän niitä luonnostella valmiiksi aina, kun ehdin. Jos hyvin käy, voi olla, että bloggailen ja pyörin Kaksoissolassa normaaliin tuttuun tapaan, mutta onpahan nyt ilmoiteltu.. Jos vaikka joku sattuu yhtäkkiä ihmettelemään, minne olen hävinnyt :D

Mutta aiheeseen.. Yuriko kirjoitteli tuossa taannoin siitä, miten pääpahiksilla on tapana kuolla aina ginga -saagojen lopussa. Itsekin olen asiaa pyöritellyt joissain postauksissani sivulauseen sivulauseessa, mutta en ole asiaan sen pahemmin täällä blogin puolella perehtynyt. Gingassa yksikään tarina ei ole loppunut väkivallattomasti, mikä tietysti on itsestäänselvyys, kun kyse on pojille suunnatusta sarjasta, jonka kuuluukin olla väkivaltainen ja actionia sisältävä. Itsekin pidän taistelukohtauksista, oli kyse sitten gingasta tai jostain muusta sarjasta, mutta ikäväkseni jokikinen ginga saaga on loppunut samalla tavalla: päävihollinen kuolee tavalla tai toisella ja sitä edeltää suuri taistelu. Päävihollisen kuolema on toki toimiva lyhyissä sarjoissa, mutta kun jokaisen saagan loppu gingan suhteen alkaa olla jo ennalta arvattavissa.. Herää väkisinkin kysymyksiä siitä, jaksaako samankaltaisia tarinoita enää lukea yhtä innostuneesti? Vai moniko fani vielä haluaa lukea tätä kaavaa: Uusi vihollinen, kerätään joukkoja, taistellaan ja sitten vihollinen kuolee.

Totta kai toimintaa sisältävät sarjat toistavat tiettyä kaavaa - myös muut sarjat kuin ginga. Taru Sormusten Herrasta trilogiassakin kootaan joukko taistelemaan pahuutta vastaan, samoten Harry Potterissa ystävykset kokoontuvat taistoon Voldemortia vastaan. Jos mietitään muita genrejä, voidaan huomata niissäkin toistuvan tietty kaava. Romanttisissa elokuvissa esimerkiksi pari rakastuu, riitaantuu ja palaa kuitenkin yhteen tarinan lopussa. On siis periaatteessa hankalaa keksiä mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa "perusjuonta", jos ymmärrätte, mitä haen takaa? Se, mitä itse haluan tarinoissa lukea ja mihin oma huomioni kiinnittyy on aina epätavallinen juonen kulku: tapahtuu yllättäviä, oikeasti odottamattomia asioita, jotka tajutessaan pää on täynnä kysymysmerkkejä ja suusta kuuluu pelkkä " Mitäää kettuaaa?". Pointtini on se, että haluaisin gingalta enemmän. Siinä saisi olla enemmän yllätyksiä ja ällistyttäviä hetkiä, jotka pudottaisivat lukijat penkeiltään. Esimerkiksi jokin hahmon kuolema, jonkin kuolleen hahmon takaisin paluu tai jotain vastaavaa suurta. Tietysti moneen asiaan vaikuttaa varmasti se, minkä verran tarinankertoja (tässä tapauksessa siis Takahashi) kuuntelee fanejaan ja miten "fanien tekemät päätökset" vaikuttavat tarinaan ja siihen, mitä kaikkea Takahashi uskaltaa saagoissa "tehdä".

En väitä, että olisin kyllästymässä gingan perinteisiin loppuihin, vaan pikemminkin olen toiveikas sen suhteen, että saisin lukea ja nähdä jotain erilaisempaa kuolemien rinnalla. Vihollinen voisi vaihteeksi jäädä henkiin tavalla tai toisella, mutta luulenpa, että vihollisen eloonjäämiselle on hankala keksiä aikuisten oikeasti pätevää ja järkevää syytä. Lisäksi pahiksen eloonjääminen voi aiheuttaa lukijallekin turhautumista, kun periaatteessa sarjassa on nähty hirveä vaiva apujoukkojen keräämisen suhteen ja sitten kukaan ei kuolekaan.. Pahan kun pitäisi aina saada palkkansa.. Mutta tarvitseeko sen palkan aina olla kuolema?

Olen miettinyt, miten fanit reagoisivat vaikkapa pahikseen, joka rampautuu niin pahasti lopputaistelun jälkeen, että se ei kykene edes tappamaan itseään (eikä kukaan suostuisi sitä tappamaan) ja näin ollen se jää eloon väkisinkin - tosin lähes liikuntakyvyttömäksi ja näin ollen vaarattomaksi. Raakuus voi olla muutakin kuin tappaminen ja suolien poikki pureminen. Itse ainakin järkyttyisin rampautuneesta koirasta, joka joutuu vaikkapa hakeutumaan ihmisten hoidettavaksi.. Toinen vaihtoehto voisi olla tosiaan se puolenvaihto, josta kerron omia näkemyksiäni alempana.

Taistelut kuuluvat toimintaa sisältäviin sarjoihin, mutta olisiko silti pienen uudistuksen aika?

Yurikon kirjoittama teksti loi kivasti keskustelua ja joku kyseisen tekstin kommenteissakin totesi, että puolen vaihtaminen ei ole vihollisen kannalta uskottavaa, eikä se oikeastaan minunkaan mielestäni ole. Mikä voisi loppujen lopuksi olla samaan aikaan järkevä, kiinnostava ja hyvä syy vaihtaa puolta?

Jos pääpahikset jätetään sivuun ja mietitään pikkupahiksia, vaikkapa Kamakiriä ja Genbaa.. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä jonkun pääpahiksen kätyreistä pettävän johtajansa. Hougen saagassahan nähtiin toki useampikin puolenvaihto (mm. Buruge ja Toubee), mutta mielestäni ne eivät olleet niin yllättäviä kuin vaikkapa Kamakirin tai jonkun muun isomman pahiksen olisi voinut olla. Mielestäni tilanteessa, jossa suhteellisen suuressa roolissa oleva pikkupahis (vaikka nyt esimerkiksi se Kamakiri) vaihtaisi puolta koettuaan herätyksen tai jotain, olisi suuri hyöty hyvislaumalle. Tällöin ex-pahis voi kertoa tärkeitä tietoja pääpahiksesta ja sen toimista edistäen sitä kautta hyvislauman onnistumista tehtävässään. Voisikohan Takahashi edes harkita mahdollisesti Orionia jatkaessaan tai jopa GDA:ssa pikkupahista, joka vaihtaisi puolta, jotta saisi syrjäytettyä pääpahiksen omalta tieltään ja näin ollen saisi itse paremman mahdollisuuden nousta korkeampaan asemaan? Tällöin hyvislaumakin järkyttyisi ja koko tarina menisikin päälaelleen uuden vihollisen myötä.

Toisaalta taas, kun näitä pääpahisten kuolemisia vertailee keskenään, ovat ne loppujen lopuksi erilaisia. Gin katkaisi Akakabuton pään battougalla, Hougen ammuttiin/sai salamaniskun ja Masamune teki itsemurhan. Kuolemistavoissa on toki erilaisuuksia, mutta ne ovat aina edeltäneet suurta yhteenottoa ja ns. lopputaistelua eli käytännössä pääpahiksen kuolema tapahtuu aina saman kaavan mukaan. Kun miettii vaikkapa tuota Hougenin ampumista, voisi sitä sanoa aika yllättäväksi ratkaisuksi, sillä sen tekee tällä kertaa ihminen eikä koira. Lisäksi kohtaus valotti myös sitä, mitä oikeudenmukaisuus todella tarkoittaakaan. Masamunen kuolemasta sen sijaan en toistaiseksi tiedä mitään, en edes sitä, miten se siihen ajautui jne.

Tukeeko pahisten kuolemat loppujen lopuksi gingan sanomaa oikeudenmukaisuudesta? Pahikset kuolevat 99% varmuudella kaikissa mahdollisissa elokuvissa jonkun toimesta, yleensä päähenkilön eli tarinan sankarin. Voisiko toisenlainen loppu - tässä tapauksessa pahiksen eloonjääminen - olla huomiota herättävämpi? Jos pahis jäisikin eloon ja tarina loppuisikin vaihteeksi ikävämmin eli pahiksen voittoon, saisi se paljon enemmän keskustelua ja mielipiteitä aikaan. Mietin myös gingassa olevia lopputaisteluita. Ne ovat itse asiassa hyvin samankaltaisia rytäköitä keskenään. Taistelusta on hankalaa saada mielenkiintoista ja kun kyse on nimenomaan toiminnallisesta sarjasta, on taistelua ja actionia oltava.. Mutta pystyisikö Takahashi keksimään lopputaisteluihin erilaisemman kaavan? Jospa kaksi keskenään taistelevaa vihollislaumaa joutuisivatkin tekemään yhteistyötä ja taistelemaan ns. yhteistä vihollista vastaan, vaikkapa ihmisiä, karhuja, susia yms. Näin ainakin omasta mielestäni tarinalla voisi olla mielenkiintoinen kulku, eikä se tuntuisi niin ennalta-arvattavalta.

Olisiko Ginga mitään ilman taistelua?

2 kommenttia:

Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)