Kritiikin antamisen ja käsittelemisen vaikeudet

Mitä kritiikki on, miten sitä annetaan ja miten käsitellä sitä? Minusta tuntuu, että monelle kritiikki käsitteenä on melko tuntematon loppujen lopuksi ja omien kokemuksieni mukaan sen muotoileminen asialliseksi ja samaan aikaan kannustavaksi on hyvin hankalaa. Toisinaan jopa suoranainen haukkuminen käsitetään kritiikiksi ja senpä takia kritiikki miellettäänkin usein aina negatiiviseksi. Eikä ihmekään. On hankala sanoa rakentavaa palautetta, vaikka sen kuinka yrittäisi muotoilla kohteliaaksi kannustukseksi. Yleensä kritiikki jätetään antamatta, sillä pelätään sen vastaanottajan reaktiota. Sekään ei ole yllätys, sillä moni kokee kohteliaankin rakentavan palautteen haukkumisena, vaikka se olisi esitetty miten kiltisti tahansa. Alla olevat "ohjeet" ja vinkit eivät ole mikään absoluuttinen totuus, vaan oma näkemykseni tähän hankalaksi luokiteltuun asiaan ja miten itse pyrin toimimaan kritiin antajana ja vastaanottajana.

Miksi kritiikkiä halutaan antaa? Hyvä kritisoija kritisoi, koska haluaa kannustaa ihailun kohdettaan/kaveriaan/potentiaalista vlogaajaa tai bloggaajaa aina vain parempaan ja senpä takia kritiikillä halutaankin kertoa nimenomaan niitä parannusehdotuksia. Toisinaan kritiikki tunnutaan käsittävän vain ikävien asioiden kertomisena ja haukkumisena, mitkä ovat tyystin kaksi eri asiaa keskenään. Kritiikki on asiallista, mutta kannustavaa, haukkuminen on ala-arvoista ja kertoo yleensä henkilökohtaisesta ärtymyksestä/kaunasta/kateudesta haukkujen vastaanottajaa kohtaan. Jotta en nyt toistaisi itseäni tuosta edellä mainitusta asiasta, voitte lukea tästä asiasta lisää mietteitäni mm. tästä postauksesta.

Kritiikistä olen puhunut tietyissä postauksissani aikalailla, mutta nyt on mielestäni aika nostaa se tapetille ihan erillisenä asiana. Itseni mukaan lukien tiedän monia, jotka jättävät palautteen antamatta, kun pelkäävät sen huonoa vastaanottoa. Miten siis antaa hyvää kritiikkiä, joka ei loukkaa vastaanottajaansa? Mielestäni hyvä kritisoija kertoo käsiteltävästä asiasta huonojen asioiden lisäksi hyviäkin asioita, edes yhden. Esimerkiksi jos jokin asia vaikka nyt tietyssä blogitekstissä tai Youtube videossa ei miellytä, voi siitä kertoa kohteliaasti. Jos vaikka videolla ääni kuuluu huonosti, voi lällätyksen ja ilkkumisen sijaan sanoa, että " Voisit jatkossa kiinnittää huomiota äänenlaatuun. Ääntäsi on vaikea kuulla taustametelin takia. Pidin kyllä hyvistä argumenteistasi. " Sen sijaan asiattomuuksiin menemisen ja hyvän palautteen antamisen raja on hyvin häilyvä. Itse koen suoranaisen pätemisen, toisen tyhmänä pitämisen tai ylipäätään yli-aliarvioinnin ja kritiikin vastaanottajan henkilökohtaisuuksiin menemisen täysin asiattomana. Jos jotain kritisoidaan, tulee sen käsitellä käsiteltävää työtä/tekstiä/mielipidettä, ei sen tekijää henkilökohtaisesti. Ei sen pitäisi kovin vaikeaa olla. Kohteliaisuutta lisää esimerkiksi hymiöt (joiden käyttö nyt tietenkään ei ole pakollista saatika luonnollista kaikille), joita itse käytän usein vahvistamaan sanomisiani.

Entäpä sitten tilanne, jossa ei yksinkertaisesti ole mitään hyvää sanottavaa? Jos olet vaikka tyystin erimieltä jostain mielipiteestä tai et pidä vaikka jostain tekstistä/videosta lainkaan, ei tyytymättömyyttä välttämättä tarvitse piilotella - senkin voi sanoa ystävälliseen sävyyn. Jos vaikka jokin mielipide jossain tekstissä menee aivan ristiriitaan kirjoittajansa yleisen mielipiteen kanssa, voi siitä huomauttaa pyytämällä selvennystä tai oikaisua (kaikkea kun vain ei pysty pukemaan sanoiksi) vaikkapa näin: " Mielestäni mielipide X menee täysin ristiriitaan sen kanssa, mitä aiemmin sanoit olevasi mieltä. Voisitko selventää asiaa jotenkin?". Jos taas on sitä mieltä, että teksti/video/kuva on täysin alaluokkaista ja surkeaa, voi suoranaisen haukkumisen sijaan sanoa, mikä siinä ei miellytä, antaa kehitysehdotuksia ja jättää asia sikseen, eikä joka kerta palata haukkumaan samasta asiasta, kun henkilö julkaisee uuden tekstin tai mitä nyt sitten julkaiseekaan. Se vain vie hirveästi energiaa. Kaikesta ei vain tarvitse pitää. Lisäksi tilanne, jossa vaikkapa jokin mielipide herättää närää, voi siitä pyytää edellä mainittuun tapaan tarkennusta ennen kuin alkaa tehdä johtopäätöksiä. Toki toisinaan kirjoittaja/piirtäjä/videolla oleva henkilö (kritisoitava kohde) voi olla hyvin kärkäs tietoisesti omasta käytöksestään ja haluaakin jollain tapaa provosoida tai tuoda asian esille "niin kuin ne ovat", mutta tällaisissa tapauksissa mielensäpahoittamisen sijaan tulisi edes yrittää suhtautua huumorilla ja yrittää nähdä todellinen viesti ns. rivien välistä. Esimerkiksi Youtubessa yksi lempivlogaajani Mentaalisavuke on yksi tällainen. Hän purkaa "ragevideoissaan" omana itsenään suuttumustaan johonkin asiaan hyvin kärkkäästi saaden näin ihmiset pillastumaan (en tosin ole varma, onko se hänen tarkoituksensa vai ei) ja ajattelemaan. Mitä nyt itse hänen videoitaan olen katsonut, niin niiden perimmäinen tarkoitus on aina ollut erittäin järkevä. Ilmaisutapa sen sijaan on sellainen, mikä jakaa varmasti mielipiteitä. Kaikesta ei siis kannata mieltään pahoittaa, ellei nyt joku suoraan hauku jotakuta tiettyä henkilöä. Kyseessä voi toisinaan olla satiiria, "käänteispsykologiaa" tai jotain muuta vastaavaa.

Kritiikin sävystä kertoo hyvin pitkälti ulkoasu. Kirjoitetusta tekstistä kun ei aina tiedä, sanooko kirjoittaja asian vihamielisesti, kohteliaasti vai millä äänensävyllä ja senpä takia niidenkin suhteen saattaa tulla väärinkäsityksiä. Kirosanat, miljoonat kysymys- ja huutomerkit peräkkäin, tahallinen väärinkäsittäminen, yhden virheen yltiömäinen alleviivaus yms. voivat antaa hyvin aggressiivisen kuvan kritiikistä ja näin siihen voidaan suhtautua paljon ikävämmin. Vaikka nuo esimerkkikommenttini ovatkin turhan ylikohteliaita, en tarkoita sitä, että jokaisen tarvitsisi puhua kirjakieltä tai sanoa asiaansa ikään kuin jeesustellen. Suoraan saa sanoa ja närkästyksensä saa esittää jos siihen on aihetta, kunhan kiinnittää huomiota sen sävyyn. Jatkuvalla naljailulla toisille pilaa omaa mainettaan. Kaikilla on tietysti oma tapansa kirjoittaa ja puhua, eivätkä kaikki edes välttämättä huomaa olevansa epäkohteliaita, mutta minusta rakentavaa palautetta annettaessa tulisi meidän jokaisen kiinnittää huomiota sen sävyyn. Jos saisit samanlaisen kritiikin kuin itse annat muille, kestäisitkö sen?

Miten sitten suhtautua kritiikkiin, jos sitä saa? Harmikseni olen joutunut huomaamaan, että vaikka kritiikki olisikin annettu kohteliaasti, voi sen vastaanottaja pillastua pahastikin. Erityisesti valokuvat, maalaukset, piirrokset yms. vastaava taide on hyvin herkkää aluetta tällaiseen - niitä kun taiteilijat pitävät niitä hyvin tärkeinä itselleen. Jos sattuu saamaan hyvää, asiallista kritiikkiä, kannattaa siihen suhtautua niin, että jatkossa tietää ammentaa siitä oppia omaan tuotokseensa oli se sitten teksti tai piirros. Jos taas sattuu saamaan niskaansa täysin asiatonta palautetta, kannattaa se yksinkertaisesti pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ikävä kommentti satuttaa aina vähäsen, mutta se kannattaa jättää omaan arvoonsa, eikä provosoitua väittelemään tai ilkkumaan takaisin - sitä ne yleensä haluavat. Selkeisiin provosointiviesteihin kannattaa jättää myös vastaamatta, eikä lähteä leikkiin mukaan, vaikka kuinka haluaisi lyödä luun kurkkuun - siinä voi käydä huonosti ja pilata vahingossa oman maineensa. Lisäksi se, että rajoittaa yhden tietyn kommentin perusteella jotain toimintaansa tai muuttaa jotain itselleen mieluista asiaa yhden ihmisen rähinän perusteella, on huono juttu ja mielestäni se voi kertoa siitäkin, että pelkää kaikkien ajattelevan samalla tavalla, jos ei muuta jotain asiaa yhden huomautuksen perusteella. Omia tekemisiään ei tarvitse selitellä kenellekään, jos niistä on täysin varma ja tietää mitä tekee. Jos vaikka joku yksittäinen ihminen haukkuu blogisi ulkoasua, ei sitä tarvitse yksittäisen kommentin perusteella muuttaa, jos siitä itse pitää. Sama pätee asialliseen kritiikkiinkin. Itse esimerkiksi saan palautetta jatkuvasti siitä, ettei suomennettujen Weedien arvostelut oikein kiinnosta enää lukea ja epäsuorasti minua on ehkä pyydetty ne lopettamaankin sen takia "kun kaikki muutkin tekee ja niitä on tylsää lukea". En siltikään ole missään vaiheessa aikonut arvostelujani lopettaa, sillä ne ovat olleet blogissani aivan alkuajoista saakka mukana ja koska itse tykkään niitä tehdä, eikä niiden julkaiseminen satuta ketään. Sanotaanko niin, ettei ketään voi pakottaa muuttumaan. Tietysti kannattaa aina miettiä muutamaan kertaan, kannattaako muuttaa jotakin kritiikkiä saanutta seikkaa omassa toiminnassa, jos siitä saa 99%:sti huonoa palautetta. Sekin tietysti riippuu tapauksesta. Mielipide on kuitenkin aina mielipide, eikä mikään mielipide ole koskaan absoluuttinen totuus.

Tulipas pitkä teksti. Yritin pohtia tätä hieman hankalaa asiaa mahdollisimman monelta kantilta, mutta mahdottomaksihan se meni. Tästä asiasta on varmasti erilasia mielipiteitä, tämä on vain minun. Näin vielä loppuun haluaisin sanoa/toistaa, että jos annat kritiikkiä toiselle, kannattaa aina miettiä sen sävyä. Sen lisäksi kannattaa miettiä, että kestäisikö itse samanlaisen palautteen omasta työstän
/tekstistä/videosta.