Ikärajoitukset tulevat vastaan joka päivä. Rajoituksia on tehty mm. elokuvien, pelien, tv-ohjelmien, alkoholin ja tupakan suhteen. Ikärajoituksia tehdään koko ajan ja ne alkavat tuntua todella hulluilta. Viimeisin näistä on hiusten värjäämisen kieltäminen alle 16-vuotiailta. Ikärajat vihastuttavat erityisesti alaikäisiä, mutta itse olen helpottunut siitä, että tietyt asiat ovat rajattu nuorisolta, vaikka jotkut asiat tuntuvat todella naurettavilta.
Mitä mieltä olette Hopeanuoli ja Weed animien (voi vee en osaa taivuttaa tuota sanaa!!) ikärajasta? Omasta mielestäni ikärajoitukset ovat ihan sopivat, vaikkakin omassa lapsuudessani suomidubatun Hopeanuoli VHS:n takakannessa oli merkki Sallittu. Hopeanuolen leikkaamattoman version ilmestyttyä, sarjan ikäraja nousi roimasti ylöspäin, peräti K11:sta. Voiko tuota niin ihmeeksi kutsua, sillä kyllä itse voisin Gingan mieltää väkivaltaiseksi. Mielestäni kuitenkin on jollain kierolla tapaa eri asia katsoa koirien veristä taistelua kuin ihmisten, vaikkakin ajatus kahdesta tappelevasta koirasta pelottaa. Onko siis lieventävä asian haara, jos verenvuodattajina toimii eläin ihmisen sijaan? Onko piirretty elokuva helpompi hyväksyä kuin ihmisillä näytelty?
Kummassakin Ginga animessa on runsaasti verta, eikä sitä peitellä. Vaikka muutaman kerran taisteluissa nähdään aseita, kuten sirppiä, ei taistelu tunnu mitenkään traumatisoivalta tai erityisen pelottavalta. Itse en lapsena pelännyt yhtään, en edes kohtausta, jossa karhu hyökkää metsästäjien majaan. Nyt näin jälkeen päin ajateltuna ihmettelen kyllä suuresti, etten pelännyt. Taisin ehkä turhan paljon keskittyä siihen, miten suloisia sarjan hahmot olivat.
Koska nykypäivänä ohjelmille tehdään hirveästi rajoituksia ja esimerkiksi Muumien jaksoista ei enää näytetä erästä jaksoa sen muka väkivaltaisuuden vuoksi, voi olla vuoren varma siitä, ettei Hopeanuolta tai Weediä tultaisi näkemään televisiossa.. Ainakaan ilman ikärajamerkintöjä, joista on kuva tuossa ylhäällä. On erikoista, että lapsia yritetään suojella aivan liikaa nykypäivänä, pienikin vihjaus väkivaltaan tai tappeluun on hirveä asia. Onko siis parempi, että lapsi saa tietää väkivallasta jo nuorena vai pitääkö hänet kasvattaa haavemaailmassa, jossa mitään pahaa ei ole?
Olen itsekseni miettinyt kiistelyä siitä, vaikuttaako väkivaltaiset pelit ja ohjelmat lapseen. Asiastahan on tehty ihan tutkimuksiakin ja tulokset ovat olleet huolestuttavia. Väkivalta ja raakuus kiehtoo lapsia, mutta voidaanko tästä syyttää vanhempia? Voisiko vika lapsen suhtautuminen väkivaltaan johtua kasvatuksesta? Omasta mielestäni lapsi tulisi opettaa jo heti kättelyssä siihen, että väkivalta on pahaa, sellaista sattuu, mutta siihen ei saa lähteä mukaan. Miten sitten tuollaisen asian opetat? Itse en mikään lastenkasvattaja ole, mutta jos nyt näin maalaisjärjellä ajatellaan..
Kuten jo sanoin, Gingassa veri lentää ja suolet paukkuu, niin en silti ymmärrä sitä, miten joku voi kokea sen traumatisoivaksi tai pelottavaksi. Itse otin mallia Akakabuton tavasta tappaa ja päätin kokeilla noita tekniikoita naapurin Villeen... Not! Toki on varmasti järkyttävää nähdä eläinten tappavan toisiaan, mutta itse kun olen kasvanut lapsesta saakka tämän väkivaltaa lietsovan (huom. sarkasmi) sarjan kanssa, en tässä sarjassa mitään kauheaa näe. Toisaalta ymmärrän ihan hyvin niitä, joiden mielestä sarja on kauhistuttava. Minusta kuitenkin olisi kauheampaa katsoa ihmisillä ja oikeilla eläimillä näyteltyä elokuvaa, jossa veri lentää kuin animea, jossa veri on piirrettyä, eikä niin aidonnäköistä.
Te, jotka ette pidä Gingaa väkivaltaisena, antaisitteko oman lapsenne katsoa sarjaa oli tämä minkä ikäinen tahansa? Itse miettisin ehkä pari kertaa ja odottaisin lapsen kasvamista hieman vanhemmaksi, vaikka itse aloitin Hopeanuolen katsomisen kaksi vuotiaana. Maailma on kuitenkin muuttunut aina vain pahempaan suuntaan ja moni lapsi häiriintyy ja ottaa helposti mallia väkivaltaisista peleistä ja ohjelmista, vaikkeivät sitä itse tiedostaisikaan. Myöskin netin takia, lapset pääsevät käsiksi monenlaisiin ohjelmiin, joista monien vanhemmatkaan eivät välttämättä ole ollenkaan tietoisia.
Jos minun pitäisi valita, näyttäisinkö lapselleni (alle 10 vuotiaalle) mieluummin Hopeanuolen kuin Weedin, valitsisin Hopeanuolen. Jostain syystä GNG anime on paljon verettömämpi verrattuna Weediin, ehkä se johtuu siitä, että itse olen lapsena kasvanut Hopeanuolen kanssa ( tai sitten jatkuva veritaistelu on tehnyt minusta tietysti tunteettoman).
Tämäkin aihe varmasti jakaa mielipiteitä. Sanokaa te, mitä mieltä asiasta olette ~
Minäkin rakastin pienenä Ruohometsän kansaa, jota ei edes nykyään saa näyttää televisiossa. En kuitenkaan nytkään murhaa toisia kynsillä tai houkuta koiria tappamaan toisia :D
VastaaPoistaMinäkin pidin tuosta samaisesta ohjelmasta, enkä pienenä tajunnut yhtään, miten pelottava se loppujen lopuksi oli tarkoitus olla :D
PoistaRuohometsän kansan olen nähnyt pienenä monet kerrat eikä pienenä ole pelottanut eikä painajaiset valvottanut. Palasin vuosien päästä saman leffan pariin ja ihmettelin puoliksi huvittuneena, että miten porukat oli antanut mun sitä katsella :D Ehkä stoppi olisikin tullut siinä vaiheessa, jos olisin alkanut käyttäytyä väkivaltaisesti ja selitellyt "no kun siinä-ja-siinä oli sellaista..." tai olisin tosissani nähnyt painajaisia. Mutta ihmettelen suuresti kyllä niitä vanhempia, jotka kieltävät lapsilta Hopeanuolet ym. "raa'at väkivaltaiset piirretyt", mutta antavat samaan aikaan mukuloiden katsella Salkkareita. Tiedän pari sellaista vanhempaa.
PoistaKuten edellä Ruohometsän kansa kuului suosikkeihini pikkuisena, samoin Kaukametsän pakolaiset. Omasta mielestäni nykyiset lastenohjelmat ovat liian lällyjä ja kädestä ohjaavia. Hopeanuoli ja edellä mainitut olivat juuri siinä hyviä että ne osoittivat kuoleman ja väkivallan seuraukset, eläimet niissä surivat menetettyjä ja herättivät tunteita ja ajatuksia. Enemmän lapsista tulee sekopäitä jos ne koko lapsuuden tuijottaa jotain Teletappeja ja sitten yhtäkkiä löytää jonkun räiskintäpelin ja ovat sillein haa, on ookoo tappaa.
VastaaPoistaOn muuten ihmeellistä kaksinaismoraalia näyttää verellä iloitteluja toimintaleffoja ja jotain kieroiluntäyteisiä draamoja mutta ei sitä kun piirroselukka kuolee :T
Nimenomaan! Ginga näyttää väkivallan seuraukset, eikä väkivalta ole sellaista "tapetaan kaikki" meininkiä, ainakaan hyvisten puolelta. Erityisesti Weedissähän taistelua yritetään nimenomaan välttää.
PoistaJa noista nykypäivän lastenohjelmista. Aivan naurettavia. Juurikin sellaista typerää lässytystä ja suurin osa ohjelmista tuntuu pitävän lapsia todella yksinkertaisina.
Tuli mieleen, ostin jokin aika sitten Hopeanuolen 8-osan kun se puuttui. Ostin sen kaverilta ja hän sanoi että oli ostanut kyseisen mangan 9-vuotiaana ja ei ollut uskaltanut lukea sitä loppuun.
VastaaPoistaJoten tulin silloin huomanneeksi, että jokaisella on pelkoraja eri korkeudella.
Ja harmi vaan naapurin Villeä...
Jep! Tämän pelkorajan huomaa hyvin kauhuelokuviakin katsellessa. Jonkun mielestä on hirveän pelottavaa, jos joku silvotaan elävältä kuoliaaksi ja toisen mielestä pelottavaa on taas se, että joku kummittelee talossa. Itse miellän jälkimmäisen pelottavammaksi, kai sitä tässä vuosien varrella on tullut niin "immuuniksi" kaikille raakuuksille :P
PoistaNoh, mieluummin mä kuitenkin gingaa näyttäisin telkkarista lapselleni kun noita nykyäajan ohjelmia jossa lasketaan kokoajan miten paljon jotakin banaaneja on jos kahdella tyypillä on kummallakin banaanit. Ja ginga sentään opettaa oikeudenmukaisuutta, vaikka hieman väkivaltainen kieltämättä onkin.
VastaaPoistaJa niin, olisihan se paljon hirveämpää katsottavaa jos anime oltaisiin piirretty ihan oikeanlaiseksi että näyttäisi esim. siltä että oikeasti joltain karhuilta leikattaisiin kauloja katki ja suolet pursuais ulos.
ruohometsän kansa<3 se on aivan ihana klassikko. olen kattonu sen monta kertaa. mutta hopeanuolikin on hyvä ja minä näytän hopeanuolen lapsilleni sitten joskus kun ovat 10-vuotiaita,sen leikatun version. mä ainakin vähän säikyin sitä kenraali ratamo-nimistä pahiskania ruohometsän kansasta ja pienenä pelkäsin akakabutoa ja harppunakarhua.
VastaaPoista