torstai 25. syyskuuta 2014

Tekstin pituus = laadun takuu?

Lukiessani blogistani saamia palautteita, törmään hyvin usein yhteen tiettyyn toistoon: Tekstejäni pidetään hyvinä niiden pituuden ja kattavuuden takia. Vaihtoehtoisesti olen saanut palautetta myös siitä, että tekstini ovat niin pitkiä, ettei niitä aina jaksa ajatuksella lukea loppuun ja ne saattavat toisinaan olla sekaviakin. Toisinaan olen kyllä samaa mieltä näiden palautteiden kanssa. Pitkä teksti on yleensä houkutteleva etenkin, jos siihen on liitetty aiheeseen tavalla tai toisella sopivia kuvia, kun taas pelkkiä kuvia sisältävät postaukset koetaan toisinaan automaattisesti laaduttomana ja "huonona".

Aloittaessani aikoinaan ala-asteen loppupuolella ensimmäisissä foorumipohjaisissa roolipeleissä, törmäsin hyvin usein mielestäni todella typerään sääntöön: " Peliviestin on oltava sen ja sen monta riviä pitkä". Ala-asteikäisenä oli auttamattoman vaikeaa keksiä määrätyn verran tekstiä yhteen peliviestiin jo pelkästään nuoren iän takia ja toisinaan joutui ihan oikeasti kirjoittamaan kaikenlaista shaibaa viestiinsä, jottei saisi ylläpidolta haukkuja niskaansa. Toisinaan vielä nykypäivänäkin törmään samaan väitteeseen, mutten niinkään roolipelimaailmassa. Pituuden oletetaan aivan liian usein takaavan 100%sen laadun, sillä se mukamas kertoo kirjoittajansa mielikuvituksellisuudesta ja hyvästä äidinkielen hallinnasta. Lyhyt viesti sen sijaan kertoo huonosta luovuudesta ja huonosta kieliopin hallitsemisesta. Onko asia loppujen lopuksi ihan noin? Ei minusta.

Koska olen tässäkin asiassa jossain suhteessa eräänlainen vastarannan kiiski, päätimpä tämänkin asian nostaa tapetille. Mikä pitkässä tekstissä tekee laadun? Sekö, että kirjoittaja on keksinyt sanottavaa jostain asiasta pitkät pätkät? Kekseliäisyys ja hyvä kirjoitustyyli tempaavat toki aina mukaansa, vaikka teksti olisi useita sivuja pitkä, mutta jos se on huonosti kirjoitettu, voi asia olla aivan päinvastainen. Kömpelö, huonosti jäsennelty, pitkät kappaleet, äidinkielellisesti häiritsevästi takelteleva (ja nyt puhun siis nimenomaan tosi isoista mokista, en mistään pienistä pilkkuvirheistä) ja huonosti suunniteltu teksti voivat turhauttaa lukijaansa. Hyvä teksti taas omasta mielestäni koostuu hyvästä jäsentelystä, kappalejaosta, omintakeisesta kirjoitustyylistä (senkään ei aina tarvitse olla kirjakieltä) ynnä muusta.

Monesti tulee törmättyä blogeja lukiessani tosi hyviin ja kiinnostaviin otsikoihin, mutta sisältö onkin ollut jotain aivan muuta. Se ei välttämättä ole liittynyt lainkaan käsiteltävään aiheeseen tai sitten teksti ei niin sanotusti kata sitä, mitä otsikko antaa ymmärtää oli teksti ulkonäöllisesti miten kattavanoloinen tahansa - jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Täytyy kyllä kuitenkin omalta osaltani sanoa, että itse pidän joitakin tekstejäni hyvin tylsinä niiden kierrellessä ja kaarrellessa suuntaan jos toiseen - tosin nekin tulevat yleensä esiin hankalammissa aiheissa, joihin ei ole jaksanut perehtyä niinkään syvällisesti. Toisaalta, tarvitseeko aina kaikkeen perehtyä viimeisen päälle, kun kyse ei ole mistään tärkeästä tutkielmasta vaan blogista? Omia heikkouksiani kirjoittajana on varmastikin toisinaan kapulakieli, pienet kielioppivirheet ja jaarittelu. Aiheet, joista tiedän jo ennen kirjoittamista selkeän mielipiteen, sujuvat kaikista parhaiten ja luonnollisimmin. Pituus ei aina määrittele sitä, onko jokin teksti automaattisesti hyvä. Esimerkiksi lifestyleblogeissa esimerkiksi tärkeimpänä pidetään usein kuvia, ei niinkään käsiteltävää tekstiä ja sen järkevyyttä. Tiedän myös blogeja, joissa on ainoastaan kuvia. Kuvatkin kertovat loppujen lopuksi paljon, jos ne ovat hyviä.

Pitkä teksti voi siis kyllästyttää lukijan. Liika kaarteleminen, tönköt sanavalinnat ja -järjestykset, asioiden toistelu, aiheeseen perehdyttämättömyys ja liika aiheeseen kuulumattomuus voivat häiritä lukijaa. Itse kunnioitan ja pidän eniten sellaisista teksteistä, joissa asia on hyvin kiteytetty yksyhteen. Riippuu toisinaan hirveästi aiheesta, mistä tykkää lukea pidemmin asiaa ja mistä taas haluaa nähdä enemmän vaikka kuvia sanojen sijaan. Jos palaan takaisin roolipelimaailmaan, niin esimerkiksi kuolen tylsyyteen lukea pelkkää maisemankuvausta kolmeakymmentä riviä ennen kuin päästään asiassa eteenpäin. Sen sijaan peliviesti, jossa sekä kuvaillaan hahmon ajatuksia, olemusta ja itse tilannetta, kiinnostavat tietää. Sama pätee myös blogeihin, nettisivuihin ja ihan jopa vlogeihinkin. Tekstin ei tarvitse olla pitkä, jos se on hyvin kirjoitettu - sekin vaatii taitoa! Kun teksti on kirjoitettu kaikella sydämellä, eikä sitä ole hiottu liikaa, on sitä rennompaa lukea ja kirjoittajan sana kuulostaa aidolta.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta ehkä tähän on hyvä lopettaa. Millaisista teksteistä te lukijat pidätte? Mitä heikkouksia teillä on kirjoittajana, entä mitä vahvuuksia?

2 kommenttia:

  1. Tekstin pitäminen lyhyenä on minusta vaikeampaa kuin pituuden saaminen. Pituutta saa ihan vain jaarittelemalla, mutta tiiviin, informatiivisen tekstin tekeminen on paljon hankalampaa. Itsekin olen törmännyt tuohon pituuspakkoon roolipeleissä ja se on monesti se, mikä tappaa kirjoittajien innon tai pelin sielun, kun viestit ovat A4-mittaisia ja toiminta/hahmon ajatukset ovat niissä "hahmo nyökkäsi paljastamatta tunteitaan" -luokkaa.

    Itselläni ongelma on kappaleiden aloitus, sillä aloitan ne aina sanoilla "itselläni", "minun mielestäni" tai jotain muuta vastaavaa. Isoin ongelma on lopetus. En saa koskaan lopetettua tekstejäni sopivan ytimekkäästi, vaan ne jäävät vain laimeasti roikkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja ongelmia minullakin, etenkin tuon lopettamisen suhteen. Välillä tuntuu, että osa teksteistäni toistaa samaa kaavaa, vaikka eri aihe onkin.

      Poista

Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)