maanantai 14. huhtikuuta 2014

Ei nimi miestä pahenna

...Tuttu sanonta? Tämä postaus käsittelee Ginga sarjojen nimiä! Mitä niiden takana voi olla ja millaisia ajatuksia ne ovat minussa herättäneet?

Gingassa on hyvin paljolti hienoja nimiä, mutta joukossa on (omasta mielestäni) muutama hieman kummallisempikin. Nimissä on hyödynnetty perinteisesti japanilaisia nimiä, mutta hyvin paljon löytyy myös englantilaisia nimityksiä. Olen huomannut, että monella ns. japanilaisella rodulla on asiaankuuluvasti japanilainen nimi ja eurooppalaisilla tai muuten vain "ulkolaisilla" roduille on usein englantilaiset nimet, poikkeuksia lukuunottamatta. Tämä on tietysti ihan luonnollista ja eurooppalaisia (tai muita ei-japanilaisia) rotuja pidetäänkin Japanissa uskoakseni ns. "ulkomaalaisina".

Koska varmaan kukaan meistä ei voi tietää, millä perusteilla Takahashi on loppujen lopuksi hahmojaan nimennyt, uskon pienen spekuloinnin ja olettamusten tekeminen olevan ihan sallittua? Monella gingahahmolla on hienosti jotakin asiaa tarkoittava nimi, kuten esimerkiksi Gin ja tiikeriveljekset, jotka on nimetty nimenomaan turkinvärinsä mukaisesti (tai niin ainakin oletan). Sitten löytyy kaarti jotakin asiaa tarkoittavia nimiä, kuten Mutsun kenraalien nimissä nähdään kuukausien nimiä, Kurojakin nimessä esiintyy sana "paholainen", Riki tarkoittaa voimaa, Weed rikkaruohoa ja Cross ristiä. Osa hahmoista on saanut nimensä myös erilaisten paikkojen mukaan: Akamehan on suomidubissa suoraan suomennettu Punasilmäksi, mikä menisi aika hyvin yhteen, jos hahmoparalla vain olisi punaiset silmät. Kuten tiedetään, Akamen nimihän tulee nimenomaan eräästä Japanin vuoresta, ei silmienväristä, kuten on aiemmin luultu. GB taas on saanut nimensä synnyinpaikkansa mukaan (Great Brittain). Myös Fuji on eräs vuori Japanissa. Kuten jo sanoinkin, kaartissa nähdään myös englantilaisia nimiä, jotka eivät virallisesti tarkoita mitään, kuten esimerkiksi Ben ja John.

Onko kukaan muu tullut ajatelleeksi, miksi Dodoa ja Shigurea ei ole nimetty -tora päätteisesti kuin muut kaikenit?

Nimillä on siis omat merkityksensä ja ne kytkeytyvät usein hahmon olemukseen ja niiden nimet kuvastavatkin niitä hyvin. Turkin värin mukaan nimeäminen on varmaankin itsestäänselvyys, mutta itse henkilökohtaisesti olen kiinnostuneempi nimistä, joiden alkuperä on vähän syvällisempi. Esimerkiksi Weed nimettiin "rikkaruohoksi" sen takia, että se ei tuntisi koskaan olevansa yksin rikkakasvien ympäröidessä sitä, Kurojakin sen sijaan uskon kuvastavan nimensä mukaisesti "mustaa paholaista", mikä on luonnollista ja sopivaa hänen tasoiselleen pahikselle. Sen sijaan jää varmaan arvoitukseksi, millä perustein esimerkiksi Mutsun kenraalit ovat saaneet nimensä juuri kuukausien mukaan (liittyisiköhän heidän syntymäkuukausiinsa kenties?) ja miksi Fuji ja Akame on nimetty vuorien mukaan.

Jossain vaiheessa keskusteltiin tiettyjen nimien "todellisesta" alkuperästä ja spekuloitiin, onko Takahashi halunnut tuoda niiden taakse jonkin "piiloviestin". Kaikkihan me tiedämme, että Weed sattuu tarkoittamaan myös huumetta, mikä tulee ilmi viimeistään siinä vaiheessa, kun kaverit alkavat kummastella, miksi ihmeessä seuraan sarjaa, jonka nimi tarkoittaa huumetta ja kun Googlen kuvahakuun kirjoittaa sanan Weed, eikä löydäkään kuvaa söpöstä koirahahmosta. Itse en menisi tätä allekirjoittamaan, sillä en usko, että vaikka Takahashi olisi nimennyt päähahmon tahallisesti "huumeeksi", Weedin nimellehän on pätevä ja hyvä selitys. Uskon, että itse tarinalla on oma sanomansa (jota on aiemmissa postauksissani jo puitu), mutten usko mihinkään piiloviestiin. Luulen Weedin nimen olevan vain "vahinko". Kieltämättä olisi kyllä kiintoisaa tietää, miten Takahashi itse on Weedin nimiasiasta mieltä.

Merin nimi on aina ollut ongelmallinen, enkä vieläkään osaa kutsua hahmoa sen "oikealla nimellä". 

Mistä nimistä sitten pidän itse ja mistä en? Henkilökohtaisesti tykkään tosi paljon japanilaisista, uniikeista nimistä. Tietystikin meille suomalaisille niin sanotut eksoottiset nimet ovat uniikkeja ja hienoja, kun taas japanilaiselle voi englantilainen nimi voi olla uniikki ja upea. Lempinimiäni gingasaagassa ovat mm. Jerome, Rigel, Kurojaki ja Shiro, niiden lausuminen kuulostaa kivalta ja kirjoitusasukin on jostain syystä mieleeni. Sen sijaan en ole kovinkaan innostunut nimistä, kuten GB. Vaikka nimellä onkin merkityksensä ja se on uniikki, on se silti jotenkin kummallinen, itse en nimeäisi maan mukaan omaa lemmikkiäni, vaan nimeäisin sen omasta mielestäni eksoottisella nimellä, jotai ei ihan heti kävele vastaan - tai sitten vaihtoehtoisesti jonkin tietyn henkilön mukaan. Sarjassa nähdään myös hyvin perinteisiä englantilaisia koirien nimiä sivuhahmoilla, joten voin sanoa, etten niistäkään oikein pidä, koska ne ovat sitten kuitenkin ehkä "liian perinteisiä". Toki en väitä, että niissä varsinaisesti mitään vikaa olisikaan.

Mitkä nimet viehättävät teitä ja miksi? Mistä nimistä taas ette pidä?

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Suurennuslasin alla: Kommenttien valvonta

Facebookin Alternative blogs ryhmän sivustolla oli muutama kuukausi sitten gallup ja sen johdosta keskustalua siitä, kannattaako kommenttien valvonta blogissa. Hämmästyksekseni yllättävän moni sanoi olevansa sitä mieltä, että kommenttien valvonta antaa tietynlaisen negatiivisen kuvan blogista ja sen pitäjästä, vaikka moni sanoi pitävänsä valvontaa päällä vain siksi, että saa säädeltyä niiden laatua.

"MINÄ VARTIOIN TÄÄLLÄ!" Välillä sitä toivoisi, että häiriköiviä kommentteja odottelisi tällainen näky..

Mitä mieltä TE hyvät gingabloggaajat asiasta olette? Onko kommenttien valvonta blogissa typerää vai ymmärrättekö sen? Entäpä lukijat? Miten te koette asian?

Aihe ei oikeastaan kovin ajankohtainen tällä hetkellä ole, mutta mielestäni siitä on ihan hyvä keskustella, nyt kun moni gingablogikin on joutunut häiriköinnin uhriksi.

Näin alkuun kerron lyhyesti, mitä kommenttien valvonta ylipäätään tarkoittaa, jos joku ei sitä vielä tiedä: Kun kirjoitat kommentin X blogiin, kommentti ei ilmesty heti näkyviin, vaan se "lähetetään" ensin blogin pitäjälle sähköpostitse/blogin etusivulle ilmoituksena, jolloin blogisti voi sen lukea ennen julkaisua. Kommentin voi myös poistaa halutessaan, jos sitä ei halua julkaista.

Mielestäni on jokaisen oma päätös, haluaako pitää kommentit valvonnan alla vai ei. Jotkut ovat sitä vastaan, jotkut eivät. Haluan heti aluksi oikaista virheellisen luulon siitä, että kun kommentit on laitettu valvonnan alle, ei se tarkoita sitä, ettei kestetä kritiikkiä tai kriittisempiä, erimieltä olevia kommentteja ei julkaista(kuten olen huomannut väitettävän). Sen avulla on mahdollista valvoa ylipäätään kommenttien laatua hyvässä ja pahassa ja samalla pysyy perillä uusimmista kommenteista hyvin, jos ei aina muista sähköpostiaan vilkaista. Itse pidän kommenttien valvonnan päällä edellä mainituista syistä. Vaikka alunperin kommenttien valvonnan laitoinkin päälle häiriköinnin takia ja vaikka se onkin jo hyvin saatu ruotuun, pidän sen silti päällä siksi, että saan uusimmat kommentit heti esiin, kun blogieni hallintapaneeliin menen.

Jos jäi mietityttämään, mitkä seikat itse henkilökohtaisesti lasken häiriköiviksi, loukkaaviksi kommenteiksi, kannattaa lukaista Anonyymeistä kertova postaukseni läpi.

Mitä hyvää, mitä huonoa?

HYVÄT PUOLET KOMMENTTIEN VALVONNASSA

- Häiriköivät kommentit voi poistaa, ennen kuin ne leviävät nettiin. Nettikiusaaminen estetään jo tässä vaiheessa.
- Jos kommentoija on kirjoittanut vahingossa useamman kerran saman kommentin, voi ylimääräiset vahinkolaukaukset poistaa -> tuplapostaus vältetään.
- Kommentit voi tarkistaa ennen julkaisua.
- Jos ei muista vilkaista sähköpostiaan, näkee uusimmat kommentit blogin hallintapaneelissa.
- Häiriköinti loppuu yleensä lyhyeen, eikä häiriköijät jaksa enää pommittaa, kun huomaavat, ettei kommentteja enää julkaista.
- Huono ilmapiiri vähenee ja sen laatua voidaan valvoa.

HUONOT PUOLET KOMMENTTIEN VALVONNASSA

- Lukija ei saa heti kommenttiaan näkyviin, vaan voi joutua odottamaan hetken.
- Valvonta voi antaa huonon kuvan blogin pitäjästä: Eikö hän kestä kritiikkiä? Pelkääkö hän jotain? Miksi kommentteja valvotaan?
- Koska kommentti ei tule heti näkyviin, voi se käännyttää lukijat kannoillaan.
- Häiriköinti voi jatkua kommenttien valvonnasta huolimatta jotain muuta kautta

Siinäpä hieman listausta perustuen omiin mietteisiini ja näkemiini väitteisiin. Onneksi ainakin oman käsitykseni mukaan blogien häiriköinti on vähentynyt huomattavasti, kun asiaan on puuttuttu ja muutama bloggaaja on asiasta kirjoitellutkin rakentavaan henkeen. Harmi kyllä, näitä valopäitä kyllä löytyy aina joka lähtöön...

Pidätkö itse blogisi kommentit ruodussa?

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Ajatuksia Hougen saagasta

Tässä sitä ollaan. Me fanit olemme saaneet lukea Ginga Densetsu Weedin 30 ensimmäistä osaa ja näin ollen olemme päässeet ensimmäisen merkittävän saagan loppuun. Niinpä ajattelin koota omia mietteitäni tästä saagasta sekä tietystikin muistakin saagoista tulevaisuudessa. Mitä pidin Hougen saagan mangaversiosta? Mitä hyvää, mitä huonoa? 


Vaikka Hougen olikin suurimmaksi osaksi yksi inhokkihahmoistani, oli se silti piirretty todella pelottavan näköiseksi muutamaan otteeseen. Tässä yksi esimerkki.

Hougen saaga on olettamukseni mukaan pisin saaga Weedissä, myöskin tunnetuin. Se on GNG:n perustarinaan aika lailla erilainen, toki samankaltaisuuksiakin oli hyvin paljon. Weedissä juoni oli kuitenkin ehkä vähän monimutkaisempi kuin GNG:ssä, sillä hahmoja oli paljon enemmän ja matkan varrella ehti sattua ja tapahtua kaikenlaista - kuitenkin perus juonen kulku GNG:hen verrattuna oli hyvin samankaltainen: Päähenkilö lähtee matkalle ystäviensä kanssa kokoamaan joukkoa tulevaa suurta taistelua varten.

Aloitetaan hyvistä asioista. Hougen saagan mangaversio miellytti minua. Koko WEED- sarjan alku, osat 1-3 ovat yksiä suosikkejani, sillä pidin hirmuisesti siitä, että päähenkilö on "vaihteeksi" villikoira ja että sen emo kuolee melkeinpä heti. Pidin hirmuisesti Lennystä (Merin äiti), sillä mielestäni tarina tarvitsi juuri hänen kaltaistaan sivuhahmoa ja mielestäni oli kiva, että muidenkin hahmojen vanhempia näytettiin. Saagan alkumetreillä tapahtui muutakin merkittävää, kuten Tokimunen traaginen kuolema, P4:n tarina, Smithin kuolema ja paljon muuta. WEEDin voisi siis sanoa olevan ehkä vähän traagisempi verrattuna GNG:hen, jossa hahmoja kuolee vähemmän.

Jos anime-Weed rupesi ottamaan pannuun ja sen ylioikeudenmukaisuudellista ajatustapaa oli vaikea ymmärtää, antaa mangaversio ymmärrystä asioille ja esittää Weedin hyvyyden toisenlaisella tavalla. Weed tekee virheitä, se toimii muutaman kerran vasten moraaliaan, se epäilee omia kykyjään, jopa sen omat alaiset epäilevät sitä.. Weedin voisi sanoa olevan koira siinä missä muutkin. Vaikka se onkin ihanteellinen hyvyyden puolesta puhuja, sekään ei aivan täydellinen ole. Weedin persoona ja ajatusmaailmasta sai paljon paremman ja järkevämmän kuvan mangassa, kun animessa sitä taas vedettiin ihan yli. Weed joutui mangassa kokemaan paljon vastoinkäymisiä. Se ei aina saanut käännytettyä vihollisia puolelleen, kuten Sniperiä, joka halusi pahaa hamaan loppuunsa saakka. Vielä tässä saagassa ei kuitenkaan selvinnyt, ymmärsikö Weed, että kaikille ei sitä sadannetta mahdollisuutta voi antaa.

Mangassa esiintyi paljon animesta pois jätettyjä hahmoja, kuten Sniper, Lenny, Mole, Mukku ja moni muu hahmo. Vaikka olen aina kironnut sitä, että Weedissä (ja Orionissa) on liikaa hahmoja, oli mielestäni kiva törmätä sellaisiin hahmoihin, jotka eivät olleet tulleet tutuiksi, esimerkkinä Mole. Mielestäni Hougen saaga sai paljon enemmän elävyyttä, kun törmäsi GNG ajoilta tuttuihin hahmoihin ja niiden jälkeläisiin. Mole oli suuressa roolissa viedessään viestiä Weedille, Sniper puolestaan oli sitäkin suuremmassa roolissa ja sen päämäärä oli kostaa Hopeanuolelle. Jokaisella animesta pois jätetyllä hahmolla oli oma tarinansa ja oma tehtävänsä ja mielestäni ne toimi mainiosti.

Osa mangaversion kohtauksista oli mielestäni toteutettu paremmin kuin animessa. Animessa moni asia oli hyvin yksinkertaistettu tai muutettu, kun taas manga perehtyi enemmän asioihin ja hahmoihin. Toisaalta taas osassa kohtauksista anime onnistui mielestäni paremmin, esimerkkinä Jeromen laumasta erottaminen. Mielestäni kuitenkin mangan alkukohtaukset olivat toteutettu paremmin ja vaikken mangan hitaasta temmosta niin ole pitänytkään, oli pitkä alku tässä kohtaa parempi, sillä siinä tapahtui asioita, jotka tuntuivat minusta merkittäviltä ja mielenkiintoisilta, esimerkiksi tuo mainitsemani Lenny stoori ja muut pienet kivat jutut.

Ihmisten mukaan ottaminen WEED:iin oli mielestäni kiva, sillä olisin kyllä kironnut Daisuken pois jättämistä. Vaikkakin ihmisten olemassa olo tarinassa oli melko turhaa ja he eivät parissa kohtaa olleet kuin tiellä, oli kivaa nähdä vanhoja tuttuja kasvoja ja etenkin nähdä, miten Daisuke on kasvanut. Pidin myös hirveästi kohtauksesta, jossa Hidetoshi päättää tappaa Johnin väärinkäsityksen vuoksi. Päätös tappaa oma entinen lemmikkinsä on varmasti kauheaa.


Sitten niitä asioita, joista en pitänyt. Kuten olen jo aiemmin toitottanut, Hougen on mielestäni naurettava ja hyvin kliseinen pahis. Vihaan sen alaisia, koska ne ovat yksinkertaisesti luusereita, jotka juoksevat karkuun heti kuin vain voi. Olisin toivonut enemmän ns. Taru Sormusten Herrasta meininkiä eli pahiksia, jotka seisovat johtajansa takana, kunnioittavat tätä ja taistelevat viimeiseen saakka. Mielestäni koko saagan pilasi juurikin pahisten typeryys ja se, että niiden uskottavuus puuttui oikeastaan kokonaan. Hahmoja oli mielestäni myöskin ihan liikaa, vaikka toisaalta oli ihan hyvä, että sivuhahmoillakin oli nimet ja niilläkin oli omat tehtävänsä, GNG:ssähän näin ei ollut, sivuhahmot olivat vain "randomeja" vieressä taistelijoita ja juoksijoita.

Vaikka Hougen saagassa oli paljon kohtauksia, jotka oli suoraan sanoen möhlitty animeen, oli mangassakin muutama kohtaus, jotka puolestaan anime oli toteuttanut paremmin. Näistä yksi oli Jeromen erottaminen laumasta, joka on varmasti yksi kohutuimpia WEED-sarjan kohtauksia. Mangassa ollut kohtaus jäi jotenkin vajaaksi, eikä Jeromen teko ollut mistään kotoisin, kun hän tappoi koirat, joita ei entuudestaan tunnettu. Sen sijaan animessa viholliset Thunder ja Lecter tunnettiin ja niiden tappaminen oli jollain tapaa ymmärrettävämpää, oliha ne sentään jo ehtineet sössiä monen monta asiaa. Mielipidettäni tuosta Jeromen erottamiskohtauksesta en ala tässä nyt sen enempää puimaan. Blogiani lukeneet tietävät varmasti mielipiteeni asiasta, joten ei aleta tämän tekstin kommentti osiossa pähkäillä sitä. Mangassa oli toki muitakin kohtauksia, joista en pitänyt, mutta ne ovat mielestäni hyvin pieniä verrattuna tähän Jeromen juttuun.

Mielestäni myös piirtotyylin muuttuminen yksinkertaisemmaksi on vähän ikävä juttu. Pidän toki Takahashin piirtotavasta edelleen, mutta pidin huomattavasti enemmän saagan ensimmäisten osien tyylistä kuin nykyisestä. Tämä tietenkin on mielipide kysymys, joitakin yksinkertaisempi tyyli miellyttää ja toisia ei. Tässä tapauksessa minua ei miellytä. Piirtotyyli on kuitenkin "esteettinen" asia, joten sen muuttuminen on mielestäni aika pieni juttu. Positiivista on se, että piirtotyyli muuttuu pikku hiljaa, ei yhtäkkiä kerta heitolla, kuten GNG:n puolella kävi.

Hougen saagassa nähtiin pitkiä taisteluita ja niitä oli paljon. Monenkohan osan arvostelussa totesin, etten meinannut jaksaa lukea, kun aina vain taistellaan? Taistelut olivat tosi puuduttavaa luettavaa, erityisesti, jos niissä oli hahmoja, jotka eivät omaan suosikkikaartiin kuulu. Pitkäveteisimpiä taisteluita oli varmasti kaikoirien taistelut ynnä muut "pikku taistelut", jotka eivät johtaneet mihinkään. Toki, Weed ja koko ginga sarja perustuu taistelemiseen vihollista vastaan, mutta rajansa kaikella. Osa taistelukohtauksista oli tosi pitkiä, mikä niistä tekikin tosi pitkäveteisiä. Sen sijaan Johnin kuolemaa edeltänyt taistelu, lopputaistelu Weedin ja Hougenin välillä sekä pari muutakin taistelua oli tosi mielenkiintoisia, koska ne olivat dramaattisia ja niissä yleensä tapahtui jotain merkittävää merkittävien hahmojen välillä.

Kokonaisuudessaan mangaversio Hougen saagasta oli onnistunut. Se antoi paljon eri näkökulmia erityisesti Weedin suhteen tyyppinä ja johtajana. Se tarjosi myös uusia hahmoja, joita animessa ei nähty ja niihin tutustuminen oli mahtavaa. Odotan innolla seuraavan saagan virallista alkamista ja pääsemistä sen kimppuun. 60 osan jälkeen voikin sitten pohtia, mikä saagoista oli paras ja mikä huonoin. Tällä hetkellä minua kiinnostaa eniten Venäjän Sotakoirat -saaga, jota ikävä kyllä joudumme vielä hetken odottamaan. Toivotaan, ettei se petä.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Arvostelussa: GDW osa 30 - Legendan perillinen

Tätä osaa on varmasti moni gingafani odottanut kuin kuuta nousevaa! Osa 30 on varmasti yksi uusia merkkipaaluja Suomen gingahistoriassa, nimittäin tässä osassa päästiin hyvin pian uuden saagan alkuun - tätä on odotettu suurella sydämellä! Minulla on blogin luonnoksissa postaus Hougen saagan herättämistä ajatuksista ja mielipiteeni kokonaisuudessaan tästä saagasta, julkaisen sen tosin hieman myöhemmin, sillä nyt on aika arvostella viimeinen osa Hougen saagasta!

Kansikuva on oikein viehättävä, yksi suosikkejani. Toisaalta taas alkaa hieman kyllästyttämään tuo ainainen metsämaisema ja värimaailma.

Tapahtumat jatkuivat hyvin samalla tavalla kuin animessa. Weedin ja Ginin reaktiot tiedettiin, joten suhtautuminen niihin oli hyvin neutraalia, mutta tässä osassa näki selvästi, että Gin vain testasi poikansa oikeudentajua ja kypsyyttä. Akame torui sitä ja näytti yllättyneeltä Ginin yhtäkkiä halutessa tappaa vihollisensa, mutta tajusikin pian tilanteen. Oli mielenkiintoista, miten niin moni oulainen meni halpaan ja mietin, mitäköhän olisi tapahtunut, jos Weed ei olisikaan antanut Hougenille mahdollisuutta elää? Mielestäni anime antoi Ginistä ja sen reaktiosta asiaan aivan erilaisen kuvan, mutta mangaa lukiessa huomasi, että hahmojen aatoksia ja sanomisiakin pitää lukea vähän rivien välistä, sillä tärkeimmät sanomat ja pointit ovat nimenomaan lukijan pääteltävissä! Miten nerokasta! Tämän takia suorastaan rakastan Takahashia! Lukija laitetaan ajattelemaan, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa ja spekuloimaan, mitä hahmot sanoillaan todella tarkoittavat, kaikkea ei paljasteta tai tuoda esille suoraan.

Ihastelin Hougenin kyynelehdintää sen häviöstä ja halusta jatkaa tappamista, kunnes saikin luodin kalloonsa menneisyydessään olleelta mieheltä. Kuva, jossa Hougen makaa aivot pellolla, on mielestäni kierolla tavalla erinomainen. Siitä näkee koiran pahuuden ja sen ansaitsema loppu. Harmi kylläkin kohtaus meni tosi nopeasti ja tanskandoggin ampunut mies vain pamahti paikalle ja tussautti koiran pään palasiksi ilman sen kummempia pysähdyshetkiä ja viimeisiä sanoja. Jollain tapaa Hougen saaga loppui vähän typerään kohtaan, kun heti perään alkoikin jo uusi saaga. Mielestäni tämän olisi hyvin voinut tiivistää edelliseen osaan, mutta kyllä nyt tuntuu hienolta, että on viimeinkin päästy kaikkien odottamalle tuntemattomalle alueelle eli uusiin saagoihin, joista ei vielä tiedetä paljoa mitään!

UUDEN SAAGAN ALKU

Tämä saaga kertookin jo legendaksi ja fanien myötähäpeäksi nimetystä apinasaagasta. Omat odotukseni saagaa kohtaan ovat aina olleet suurta facepalmailua, mutta onnekseni voin kertoa yllättyneeni positiivisesti. Kohtaus, jossa kolme pientä pentua juoksee pakoon apinalaumaa on hyvin hyytävä, kun apinoista näkyy vain varjot ja kiiluvat silmät. Pennut piiloutuvat ja lopulta törmäävät Jeromeen, joka ilmeisesti oli suunnistamassa jonnekin. En enää itse asiassa edes muistanut, missä vaiheessa Jerome hävisi lauman seasta, mutta oli kivaa nähdä häntäkin pitkästä aikaa. Saaga alkoi siis hyvin mielenkiintoisella tavalla. Jotenkin en osaa vielä suhtautua apinoiden motiiviin tappaa koiria ja ryövätä niiden pentuja. "Koska Jumala käskee!" Voi härregyyd, sanonpa vaan. Sen sijaan pääpahisapina vaikuttaa aika kiintoisalta, lieneekö tuo Goheen apinaversio, kun tuntui olevan selvästikin viinaan menevä? Saa nähdä, mikä lienee todellinen syy koiranpentujen tappamiseen, toivon mukaan se on jokin järkevä.

Gin testasi Weedin oikeidentajua ja totesi poikansa olevan sopiva jatkamaan johtajuutta. Tästä kohtaa oli pakko ottaa kuva, sillä Ginin sanat saivat kyyneleet kirpoamaan silmiin. Kumpa meissä ihmisissäkin olisi joku, jota voisi palvoa samalla tavalla kuin kuvitteellista hahmoa.

Oli myös hienoa päästä seuraamaan vihdoin ja viimein Weedin ja Ginin suhdetta toisiinsa Hougenin kukistamisen jälkeen ja he vaikuttavat lähentyneen melkolailla, nukkuivat jopa vierekkäin. Ylistystä annan myös Weedin unelle, jossa Sakura antaa Joen ja Yukimuran pois ja pitää Weedin itsellään, sillä tämä kaipasi eniten hoivaa. Tietyssä mielessä hieman ihmettelen, miksei Sakura antanut Weediäkin pois, vaikka se emoaan tarvitsikin selvästi eniten.

En edes itse asiassa tajunnut, että pätkä Weedin lapsuudesta olikin unta. Täytyy kyllä sanoa, että en voinut olla nauramatta Weedin aatoksille siitä, että hänen näkemänsä uni oli oltava totta (vaikka niinhän se oli) ja vain sen perusteella päätti lähteä Hida-vuoristoon etsimään mahdollisia sisaruksiaan. Weedhän kyllä mainitsikin, että uni tuntui todelliselta, mutta en itse kyllä ainakaan olisi lähtenyt vain pelkän unen perusteella yhtään minnekään. Hieman hävetti myös Ginin toteamus asiaan tyyliin "Niin..Voi olla, että sinulla on sisaruksia". Oli kuitenkin toisaalta hyvä, että Weed sai edes jonkinlaisen syyn lähteä patikoimaan ja näin ollen saagakin pääsee alkamaan paremmin, kun matkaan lähdöllä on joku syy... Mutta olisin kyllä halunnut Weedin saavan tietoa sisaruksistaan jollain muulla tavalla.

Weedin suhteen päästiinkin jo hienosti vauhtiin, sillä se pelasti joukkoineen pienen apinanpoikasen Pepen Yukimuran alaisilta, jotka ilmeisesti tappoivat apinoita vain johtajansa käskystä. Weed kuuli myös ensimmäistä kertaa veljensä nimen ja vaikutti jotenkin toiveikkaalta ilmeestään päätellen (mikä taas oli outoa, koska Yukimurakin olisi voinut olla kuka tahansa). Kohtauksessa tuli hyvin esille se, miten Weed ei halua hyödyntää asemaansa eri tilanteissa, sillä se kiusaantui selvästi GB:n "paljastuksesta" tämän olevan Oun ylipäällikkö. Mielestäni Weed on hyvinkin nöyrä, vaikka Gin antoikin hänelle johtajuuden. Weed ei pröystäile, vaan se toimii samalla tavalla kuin kuka tahansa.

Viinanhuuruinen pahis.

Yukimura saapuu paikalle auttamaan Jeromea ja kolmea pentua apinoiden häätämisessä.

Yukimuran ensi-esiintyminen! Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa ja nyt se viimeinkin tapahtui. Mura tuli hyvin mainiossa ja järkevässä kohtaa esille, niin kuin legendan perillisen kuuluukin. Hahmo vaikuttaa hyvin karismaattiselta ja viehättävältä, minkä takia huokaisinkin helpotuksesta, sillä minulla oli pieni pelko persauksissa, että hahmo on ryssitty jotenkin. Tosin täytyy taas koputtaa puuta ja sanoa, että en ymmärtänyt, miksi ihmeessä Yukimura ehdotti Jeromea liittymään laumaansa tuosta noin vain häntä sen enempää tuntematta. Vielä enemmän yllätyin Jeromen myöntymisestä! Kohtaus oli jotenkin tosi epämääräinen, mutta olen iloinen, että Mura saatiin jo nyt tarinaan mukaan.

Kaiken kaikkiaan tämä osa oli todella hyvä. Apinasaaga ei näin ensisilmäyksellä vaikuta ihan niin nololta kuin aluksi kuvittelin, vaikken vielä osaakaan ehkä täysin suhtautua niihin pahiksina. Noh, onpahan mielikuvitusta hyödynnetty ja ennen kaikkea erilainen pahis! Tämän saagan suhteen minulla ei toistaiseksi ole mitään sen suurempia odotuksia, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Foorumiroolipelaaminen, mitä se on?

Tällä kertaa puhutaankin vähän gingaan liittymättömästä asiasta, nimittäin foorumiroolipeleistä ja niiden maailmasta. Itselläni on roolipelaamisesta kokemusta monia vuosia, mutta pidin todella pitkän tauon, kunnes kuukausi sitten päätin liittyä takaisin erääseen suosikkiroolipeliini Clichéen.

Koska foorumiroolipelit jostain syystä eivät enää vedä porukkaa puoleensa niin paljon kuin ennen, koen melkeinpä velvollisuudekseni nostaa sen ansaitsemaa mainetta ylöspäin. Keskityn tässä tekstissä ainoastaan foorumiroolipeleihin, sillä minulla on kokemusta ainoastaan niistä.

Tässä pikaopas roolipelaamisen maailmaan!

Roolipelaus? Mitä se on?

Lyhyesti kuvailtuna roolipelaus on niin sanotusti esiintymistä toisena, omakeksimänä hahmona. Sitä voisi kuvailla tietynlaiseksi näyttelemiseksi, jossa eläydytään valitsemaansa/luomaansa hahmoon.

Millaista on roolipelaaminen foorumilla?

Foorumiroolipelaaminen tapahtuu nimensä mukaisesti foorumilla eli ns. keskustelupalstalla.

Foorumiroolipelit ovat mielestäni hyvin yksinkertaisia. Jos roolipeli liittyy johonkin tiettyyn sarjaan, kuten vaikkapa Hopeanuoleen, valitset hahmolistasta itsellesi mieluisen hahmon, jolla haluat pelata ja joka ei ole jo jonkun muun käytössä. Jos taas roolipeli perustuu itse keksimiin hahmoihin, luot itsellesi mieluisan hahmon, jolla koet osaavasi pelata. Keksit hahmollesi ulkonäön roolipelin sääntöjä noudattaen (niistä alempana lisää) ja kirjoitat sille esittelyn roolipelin vaatiman kaavakkeen mukaisesti. Perinteisessä hahmoesittelykaavakkeessa kerrot hahmosi nimen, iän, sukupuolen, luonteen, ulkonäön ja menneisyyden. Jotkut roolipelit voivat vaatia kirjoitettavaksi myös muita asioita, joista kannattaa ottaa hyvin selkoa ennen roolipeliin liittymistä. Ensimmäisen hahmon kuitenkin kannattaa olla mahdollisimman lähellä sinua itseäsi ja omaa luonnettasi, sillä hahmolla, joka muistuttaa hyvin pitkälle sinua, on kaikista helpointa pelata.

Foorumiroolipelaaminen sopii hyvin kaikille, jotka pitävät kirjoittamisesta. Useimmat roolipelit itse asiassa vaativat hyvää äidinkielen hallintaa, joten sen kannattaa olla kunnossa ennen kuin lähtee pelaamaan.

Vanha Cliché hahmoni Sanityreaper.

Vanha Ninja Dog Web ja Cliché hahmoni Blod.

Säännöt?

Foorumiroolipeleissä on yleensä hyvin samankaltaiset säännöt, mutta ne kannattaa lukea aina huolella läpi, sillä jokaisella roolipelillä on omanlaisensa säännöt, jotka perustuvat käyttäjien itsensä hyviksi kokemiin toimintatapoihin.

Tärkein sääntö roolipeleissä on varmastikin hahmoesittelykaavakkeen pakollisuus. Hahmo on hyväksytettävä jossakin ennen sen ottamista peliin ja rekisteröitymistä foorumille. Hahmot hyväksytetään paikassa, jossa se on pyydetty tehdä. Yleisin paikka hyväksyttämiselle on hahmoesittelyille suunnattu vieraskirja.

Yleisimpiä sääntöjä foorumiroolipeleillä on se, että toisen hahmoa ei saa esittää tai "liikuttaa" ilman sen omistajan lupaa tai erillistä sopimusta pelaajien välillä. Koska oikeassa elämässäkään et voi tietää kaverisi ajatuksia 100% tai tiedä, aikooko hän liikuttaa oikeaa vai vasenta kättään seuraavaksi, et voi tehdä niin myöskään roolipelimaailmassa. Vaikka vastapelaajasi (eli henkilö(t), jonka kanssa pelaat) kertoisikin pelitekstissään jotain oleellista vaikkapa hahmonsa menneisyydestä, mutta hahmo ei ole kertonut asiaa sinun hahmollesi, ei näin ollen hahmosi voi asiasta tietää mitään. Taistelupeleissä sen sijaan hahmosi ei saa olla voittamaton, eikä se voi tappaa toista hahmoa ilman sopimusta.

Lisää säännöistä kannattaa ottaa selvää roolipelin itsensä sivustoilta.

Millaiset pelit ovat helppoja aloittelijoille?

Aloittelijoille on yleensä tehty omat roolipelinsä ja ikäväkseni täytyy tunnustaa, että moni roolipeli kaitsee aloittelevia roolipelaajia, sillä ohjaus siihen voi toisinaan olla aikaa vievää ja haastavaa. Onneksi on kuitenkin olemassa roolipelejä, jotka huolivat mukaansa aloittelijoita ja opastavat heitä siihen.

On vaikeaa sanoa, millainen roolipeli tuntuu helpolta, sillä jokainen kokee helppouden vähän eri tavalla. Esimerkiksi roolipelit, joissa on mahdollisimman yksinkertainen juoni, ovat niitä helpoimpia. Sen sijaan, jos roolipeli sisältää hirveästi sivujuonia, jotka jokaisen pelaajan tulee huomioida, voi olla hyvin vaikeita. Kannattaa siis kysyä roolipelin ylläpidolta suoraan, sopiiko peli aloittelijalle, jos olet epävarma asiasta.

Mitä hyödyn roolipelaamisesta?

Sen lisäksi, että roolipelaaminen on mukavaa ajanvietettä, oppii siinä samalla kirjoitus- ja tarinankerrontataitoja. Samalla mielikuvitus kehittyy sekä tietysti eläytymistaidot. Lisäksi luovuus pääsee valloilleen, kun saa itse kehitellä itselleen mieluisan hahmon.

Roolipelisivustoja

Cliché (Koiraroolipeli)
New Rise (Hopeanuoleen perustuva roolipeli)
Uusi Legenda (Hopeanuoleen perustuva roolipeli)
Foorumiroolipelit (Sivusto, jolle on listattu roolipelejä)


torstai 27. maaliskuuta 2014

HAASTE!: Hopeanuoli animen soundtrack uusiksi!

Viimeisin haasteeni sai kivasti kannatusta ja sen teki useampi blogi, mikä tietysti lisäsi innostustani alkaa kehitellä uutta haastetta, olkoot sen aika siis jälleen! Kyseessä on tällä kertaa musiikkiaiheinen haaste, johon haastan kaikki gingabloggaajat! Tarkoituksena on siis keksiä Hopeanuoli animeen uusi soundtrack alla oleviin kohtiin. Idea tähän lähti tyystin joskus vuosia sitten irc-galleriassa pyörineestä haasteesta, jossa piti kertoa elämänsä eri kappaleiden mukaan.. Myöskin lapsena tuli monesti leikin aikana kuunneltua tiettyjä bändejä ja kuviteltua tiettyjä kappaleita soimaan tietyn kohtauksen taustalla. Haaste on tarkoitettu kaikille Hopeanuolesta pitäville ja sen voi tehdä kuka tahansa, kuka sarjasta pitää. Gingablogi ei siis ole välttämätön, vaan haasteen voi kopioida ja lisätä vaikka Facebookkiin, foorumille, nettisivuille tai jonkun kuvagallerian "muistiinpanoihin". 

Haasteen pohjalla toimii vuosia sitten irc-galleriassa pyörinyt "Elämäsi artistin mukaan" haaste, jossa piti täydentää erilaisiin kohtiin valitsemansa artistin kappale ilman perusteluja. Nyt aihe on viety gingamaisemmalle tasolle ja muokkasin haasteen juuri Hopeanuoleen sopivaksi - eli minulle voi sitten laitella niitä creditsejä, kukkalähetyksiä ja kunnianosoituksia *antaa aplodit itselleen*.. Vitsi vitsi, ei todellakaan tarvitse :D


OHJEET:

1. Käytä ainoastaan yhtä artistia/bändiä. Myös jonkin toisen elokuvan musiikki käy, jos et keksi artistia, jolla on useampi kappale. Tätä valintaa ei tarvitse perustella. Kerro myös genre, jota valitsemasi artisti soittaa (metalli, rock, elokuvamusiikki, klassinen, hip hop, pop..)
2. Valitse kappaleet eri kohtauksiin. Kappaleen ei tarvitse kirjaimellisesti kertoa taistelusta, koirista tai karhunmetsästyksestä, vaan voit käyttää mielikuvitustasi tai huumoriasi! Kappale voi olla myös instrumentaali eli siinä ei ole pakko olla laulua.
3. Perustele valitsemasi kappale lyhyesti (tai pidemmästi jos haluat). Esimerkiksi voit hieman kertoa, miten kohtauksen näet silmissäsi/päässäsi tai miten kohtaus voisi mielestäsi mennä. Kohtauksen ei tarvitse olla tismalleen samanlainen kuin animessa. Halutessasi voit kopioida kappaleiden sanoituksia perusteluihisi havainnollistamiseksi. Voit myös linkittää kappaleen itsessään, jotta lukija voi sen halutessaan kuunnella.
4. Samaa kappaletta saa käyttää max 2 kohtaan. Mikäli valitset saman kappaleen kahteen kertaan, perustele se. 
5. Haasta valitsemasi henkilö/t. Haastetta ei ole pakko heittää eteenpäin, jos ei halua. Haasteen voi antaa kenelle tahansa Hopeanuolifanille.
6. Mikäli päätät haasteen tehdä, linkkaa se haasteen antajalle. Haasteen saanut voi käyttää samaa artistia kuin haasteen antanut, jos niin tahtoo.
7. Haastetta saa jakaa eteenpäin muokattuna omanlaisekseen, jos haluaa. Ohjeita ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Alkuperäisidea on kuitenkin minun eli Satanican.

HAASTE:

Hopeanuoli animen soundtrack uusiksi!

Artisti:
Genre:

Alkutunnari:
Hopeanuolen syntymä:
Rikin ja Akakabuton välinen taistelu:
Hopeanuolen kuolutus:
Hopeanuoli saa arvet (taistelu karhuemon kanssa):
Fujin hyvästely:
Hopeanuoli tunnistaa Rikin isäkseen:
Hopeanuoli liittyy Suuren Johtajan laumaan:
Taistelu tiikeriveljesten ja Mossin kanssa:
Igat & Kogat:
Benizakura:
Benin ja Crossin hyvästit:
Suuren Taistelun alku:
Voitto!/Loppumusiikki:



Ja tähän alle heitän näin esimerkillisesti taas oman versioni haasteesta, josta voi halutessaan ottaa mallia. Haastetta ei ole pakko tehdä tismalleen samalla tavalla kuin minä, vaan voit käyttää luovuuttasi miten haluat.

Artisti: Nightwish
Genre: Metalli

Alkutunnari: Dark Chest Of Wonders
Dark Chest of Wonders on ollut lapsesta saakka sellainen "tarinan aloitus" kappale. Kuvittelin lapsena ja itse asiassa vieläkin tämän hieman samantyyliseksi kuin Hopeanuolen tunnarin alkuperäinen musiikki. Yksinkertaisesti tämä on sen verran iloinen kappale omasta mielestäni, että se sopii hyvin tunnariksi. Koska kappale on hyvin vauhdikas, se sopii alkumusiikiksi hyvin.

"Once there was a child's dream
One night the clock struck twelve
The window open wide
Once there was a child's heart
The age I learned to fly
And took a step outside"

Hopeanuolen syntymä: Bless The Child
Nimensä mukaisesti lasta siunattakoon! Tähän oli tosi vaikea keksiä mitään kappaletta, mutta luulisin Bless The Childin olevan ihan sopiva valinta. Hopeanuoli syntyy ja sen kohtalo on olla peloton karhukoira.

Rikin ja Akakabuton välinen taistelu: Planet Hell
Siinä missä Dark Chest of Wondersin kuvittelen aina aloitus kappaleena tarinoille, on Planet Hell erinomainen taistelukappale. Se on raju, synkkä ja jollakin tapaa hyvin voisin kuvitella Rikin laulamaan kappaleeseen.

Hopeanuolen koulutus: The Pharaoh Sails To Orion
Tähän kohtaan oli tosi hankala keksiä kappaletta. Jollain tapaa tämän kappaleen tunnelma ja musiikki sopii hyvin tilanteeseen. Kappaleessa kuitenkin on ns. vuoropuhelu, joka sopisi mielestäni ihan hyvin Hopeanuolen koulutukseen, jossa koira raukka joutuu näyttämään kykynsä ankaralle Goheille.

Hopeanuoli saa arvet (taistelu karhuemon kanssa): Wishmaster
Wishmasterista ei vauhtia puutu ja niinpä sekin on helppo lätkäistä taistelukappaleeseen.

Fujin hyvästely: Turn Loose The Mermaids
Kappale kertoo alunperin kirjoittajansa isoisän kuolemasta, mutta mielestäni tämä soveltuu hyvin myös hyvästeiksi. Kappaleessa muistellaan yhteisiä hetkiä, mikä mielestäni sopii hyvin Hopeanuolelle, joka muistelee äitiään.

Hopeanuoli tunnistaa Rikin isäkseen: Ever Dream
Ever Dream on kunnon haaveilu biisi, tosin se kertonee oikeasti rakkaudesta. Tässä tapauksessa kuitenkin Gin haaveilee isästään, tai pikemminkin pohtii, onko Suuri Johtaja hänen kuolleeksi luultu isänsä vai ei. Kappale kuvastaa mielestäni omalta osaltaan hyvin Hopeanuolen ajatuksia - kumpa hän joskus saisi tietää totuuden isästään ja onko hän ylipäätään elossa.

Hopeanuoli liittyy Suuren Johtajan laumaan: Over the Hills and far away
Over the Hills on ehdoton "juoksumusiikki". Se on iloinen ja täynnä voimaa. Näen sieluni silmin kappaleen alkavan soida kohdassa, jossa Riki kuuluttaa eri joukkueet matkaan eri ilmansuuntiin.

Taistelu tiikeriveljesten ja Mossin kanssa: 7 Days to The Wolves
Jälleen hieman dramatiikkaa. Kappale sopii hyvin mielestäni tähän osaan siksi, että siinä on aistittavissa samankaltaista turhautuneisuutta kuin Moss tuntee luullessaan Jaguarin olevan kuollut. Samoin kappale sopii hyvin kohtaan, jossa Ben joutuu tiikeriveljesten hampaiden kohteeksi ja Gin syöksyy Crossin kanssa tämän apuun.

Igat & Kogat: The Kinslayer
Tätä kappaletta kuunnellessa mieleeni tulee aina kohtaus, jossa Gin ja Kurojaki taistelevat keskenään. Kappaleessa käydään parissa kohtaa eräänlainen vuoropuhelu mies- ja naisäänen välillä, jossa vastapuoli vähättelee toista, mikä mielestäni sopii erinomaisesti Kurojakille, joka vähättelee Giniä sen nuoren iän takia.

"Your praying is in vain It`ll all be over soon"
"Father help me, save me a place by your side!"
"There is no god, Our creed is but for ourselves"

"Not a hero unless you die Our species eat the wounded ones"

"Drunk with the blood of your victims
I do feel your pity-wanting pain,
Lust for fame, a deadly game"

"Run away with your impeccable kin!"

"- Good wombs hath borne bad sons..."



Benizakura: 10th man down
Tämä kappale sopisi mainiosti myös Kurojakille, mutta taivuin tässä kohtaa Benizakuran puoleen. Kappale kertoo taistelijasta, joka ei halua luovuttaa. Siinä kerrotaan, montako on tapettu. Benizakura on luotu taistelukoiraksi ja tämä kappale on melkeinpä pyhitetty hänelle. Mikäli olen ymmärtänyt kappaleen oikein, se kertoo myös kuolemasta, joten mikäs sen parempaa.

"Cut me free, Bleed with me, Oh no
One by one, We will fall, down down
Pull the plug, End the pain, Run'n fight for life
Hold on tight, this aint my fight "



Benin ja Crossin hyvästit: Slow Love Slow
Rauhallinen kappale herkkään kohtaukseen. Se kertoo eroamisesta, mikä sopii mielestäni hyvin kohtaukseen, jossa Ben ja Cross hyvästelevät toisensa ennen suuren taistelun alkua.

Suuren Taistelun alku: End of All Hope
Kaiken toivon loppu. Taistelu Akakabutoa vastaan tuntuu vaikealta, eikä hirviökarhu ole kuolla millään. Edes Rikin ja Ginin yhteisisku ei tehoa. Osa sotureista perääntyy ja pelkää, mutta Ginin ulvonta tuo koiriin rohkeuden takaisin. End of all hope kuvaa mielestäni hyvin suurta taistelua, jossa koirat lähtevät hyökkäykseen vuorilinnassa olevien karhujen kimppuun Akakabuton katsellessa veritaistelua voitonriemuisena. Koiria kuolee, jää kivien alle, mutta se ei oulaisia lannista, vaan pikemminkin lisää niiden taistelutahtoa ja voitonhimoa. End of all hope on dramaattinen kappale, joka sopii mielestäni tähän kohtaukseen kuin nakutettu.

Voitto!/Loppumusiikki: Last Ride Of The Day
Kappale on iloinen ja vauhdikas, kuin vuoristorata. Iloisuutensa vuoksi se sopii hyvin loppumusiikiksi suuren taistelun lopuksi.


Sitten ei muuta kuin haastetta toteuttelemaan. Mikäli päätät haasteen tehdä, olisi kiva, jos linkittäisit sen tänne blogiini, jotta minä ja muut kiinnostuneet pääsevät lueskelemaan eri ihmisten valintoja ja näkemyksiä!

Ja jotta haaste ei olisi liian vaikea sellaisille, jotka eivät kovin suuria musiikkifanaatikkoja ole, annan luvan myös siihen, että yhden artistin sijaan voi käyttää useampaakin, jos kokee, ettei yhden artistin käyttäminen onnistu noin moneen kohtaan. Pääasiallisesti haaste on kuitenkin tarkoitettu toteutettavaksi yhdellä artistilla, mutta koska haasteet elävät koko ajan, ei mikään estä tekemästä sitä toisella tavalla :)

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Onko meillä oikeus arvostella?

Gingan ollessa suuressa asemassa Suomessa, uusia suomijulkaisuja tupsahtelee milloin mistäkin tuutista, joskus jopa turhan tiuhaan mielestäni. Uusien julkaisujen ja Weedin edetessä fanien keskuudessa on törmätty ikävämpiin asioihin: suomennoksissa on usein virheitä ja taidekirjassakin ollut haastattelu oli suunniteltu tosi kummallisesti. Virheitä tuntuu olevan vähän väliä ja vaikka ne melko pieniä ovatkin, on ne silti herättäneet keskustelua hyvin paljon, eikä ollenkaan positiivisessa hengessä.

Kriittisiä ja virheisiin takertuvia faneja on usein sanottu kiittämättömiksi, itsekin tein näin tekstissäni Gingafandomin syöpä ja terroriteot. Minäkin sorrun toisinaan kitisemään "turhasta", kuten vaikkapa kirjanmerkeistä, joita nyt pari kertaa on WEED -sarjan mukana tullut - yksinkertaisesti siksi, etten ole niistä pitänyt kovinkaan paljoa. Kiittämättömyys on kuitenkin eri asia kuin kritiikki ja palautteen antaminen. Mielestäni jokaisella fanilla on oikeus olla kriittinen ja arvostella uusia julkaisuja, jopa oheistuotteita, sillä jatkuvien virheiden toistuminen on harmillista ja herättää kysymyksiä siitä, onko suomennokseen panostettu kunnolla ja miten ne itse asiassa edes tarkastetaan ennen painoon lähtöä. Normaalisti painovirheitä tulee todella harvoin ja jos tulee, ne ovat todella pieniä, joten herää kysymys siitä, onko taustalla laiskuus, kiire vai ammattitaidottomuus?

Suomennetut WEED- kannet saavat osakseen usein nälvintää ja huokauksia siitä, miten samanlaisia taustat ovat. Moniko kuitenkaan on tullut huomanneeksi, että oikeastaan japaniversiossakin esiintyy hyvin samantyylisiä taustoja?

Kiittämättömyys on mielestäni tässä virheiden arvostelu ilmiössä pienempi paha. Suurin osa faneista on todella mielissään uusista julkaisuista, mutta aina löytyy vastarannankiiskejä. Itse esimerkiksi en ollut lainkaan innoissani kuullessani, että FANG julkaistaan suomeksi. Kyseinen sarja kun ei ole koskaan minua kiinnostanut millään muotoa, on sen ilmestyminenkin ihan sama ja olisin kieltämättä sarjan tilalle toivonut jotakin muuta julkaistavaksi. Onko kiittämättömyyttä olla siis innostumatta jonkin extran/sarjan ilmestymisestä vai onko okei olla toista mieltä? Jokaisella on mielestäni oikeus ilmaista mielipiteensä asiasta, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Kaikesta ei tarvitse pitää, vaikka julkaistaisiinkin sarja/extra, joka ei omaan mieleen ole. Toki on niitäkin "kiittämättömäksi" laskettavia kommentteja, joille itse tulee huokailtua ruudun takana. Huokauksia herättää erityisesti kommentit, joissa harmitellaan jonkin harvinaisen julkaisun arvon laskemista, kuten kävi esimerkiksi taidekirjan kohdalla. Arvon laskeminen rahallisesti on mielestäni paljon pienempi paha kuin toistuvat huolimattomuusvirheet.

Onko meillä faneilla siis oikeutta olla närkästyneitä jatkuviin virheisiin, mangan myöhästelyihin tai vaikkapa huonolaatuisiin kansikuviin? Mielestäni kyllä on. Me olemme sarjan ostajia, asiakkaita. Samalla tavalla vaikkapa ruokakaupassa tai kampaamossa voit antaa palautetta huoletta myyjille/palvelijalle, jos palvelu ei miellytä ja laatu ei mielestäsi ole sitä, mitä odotit. Vaikka itse en suurta numeroa koskaan jaksa nostaa esimerkiksi nyt suomentamattomasta puhekuplasta tai kansikuvan epätarkkuudesta, on mielestäni hyvä, että kustantajat saavat palautetta. Kun saa palautetta, osataan korjata virheitä ja jatkossa saada aikaan parempaa jälkeäkin. En tosin tiedä, kuinka paljon suomentajat ynnä muu porukka lukee foorumeilla olevia mielipiteitä tai miten paljon fanit lähettävät palautesähköpostia, joten en osaa myöskään sanoa, miten paljon palautetta etsitään ja pyydetään. Suomennoksiin on viime aikoina tullut melkoisen paljon painovirheitä, joten olisiko meidän fanien aika yrittää antaa palautetta suoremmin suoraan kustantajalle? Koska ei voida mennä 100% takuuseen siitä, että kustantaja lukee fanien keskusteluja foorumilta käsin, voi olla, että virheet toistuvat, koska palautetta ei ole saatu suoraan ja tarpeeksi. Täytyy myös huomioida, että mangaa suomentavatkin ja sen parissa työskentelevät ovat vain ihmisiä ja ihmisille sattuu virheitä. Kiire muiden sarjojen parissa ja suunnitelmien muuttuminen voi vaikuttaa hyvin pitkälle aikatauluihin - syy esimerkiksi mangan myöhästymiseen ei aina ole välttämättä yhden tietyn porukan, eihän sitä tiedä, jos käykin niin, että painokone (tai joku millä painetaan) hajoaa tai jonkin muun asian kanssa homma ei menekään suunnitellusti. Samalla tavalla kampaajalla (otan tämän alan esimerkiksi, koska se on melkoisen aliarvostettu nykyään) ollessa voi käydä niin, että kampaajan ja asiakkaan näkemys jostain voi olla täysin erilainen ja tämän vuoksi lopputulos ei miellytä. Siksi kommunikointi on puolin sun toisin todella tärkeää, jotta jatkossa osataan vastata asiakkaan odotuksiin. Näin voitaisiin toimia myös kustantajan ja meidän fanien osalta.

Mutta toisaalta...onko kuitenkaan tarpeellista kiinnittää turhan paljon huomiota aika mitättömiin seikkoihin ja nostaa turhan isoa numeroa niistä? Kuten totesin aiemmin, että palautetta tulee antaa ja kritiikkiä saa esittää, on mielestäni silti harmillista, toisinaan suorastaan raivostuttavaa lukea arvosteluketjuja, joissa yli puolet keskustelusta (näin suurennellen siis) käsittelee mangassa olevia virheitä, eikä itse asiaa eli tarinaa ja sen kulkua. Totta kai, jos on luonteeltaan on kovin perfektionisti, saattaa pienetkin asiat olla ärsyttäviä ja olen minäkin niille lukuisille kirjoitus- ja painovirheille facepalmaillut itsekseni, mutta minusta ne pitäisi sysätä syrjempään ja keskittyä nauttimaan itse sarjasta. Mielipiteitä saa ja pitää olla erilaisia. Kuten ylempänä mainitsin, minäkään en pitänyt oikeastaan pahemmin kirjanmerkeistä ja mielsin ne juostenkustuiksi paperilapuiksi, mutta silti olen toisen niistä ottanut käyttöön ja ne kelpaavat minulle sellaisenaan. Sarjan lukijana minulle on tärkeämpää juonen kulku kuin ulkoinen olemus, mutta asiakkaana toivoisin kieltämättä parempaa laatua. Pitää kuitenkin muistaa ymmärrys mangan parissa työskenteleviä kohtaan, aivan varmasti meille faneillekin on käynyt kömmähdyksiä koulussa tai töissä, vai onko mielestänne oma työnne jälki aina 100% tasalaatuista ja virheetöntä? Enpä usko. En sano, että jatkuvat virheet pitäisi painaa villasella, mutta pikemminkin niihin suhtautuminen tulisi olla vähän kannustavampi. Keskitytään siis itse tarinaan ja annetaan ulkoisista virheistä palautetta.

Mikä siis on tekstini pointti? Se, että meillä faneilla on oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin antaa palautetta kustantajalle suomennoksista, oli se sitten hyvää tai huonoa. Silti meidän tulisi ymmärtää, että moni asia voi vaikuttaa mangan ilmestymis aikatauluihin ja laatuun ja ne eivät aina johdu kustantajasta. Pääasia on kuitenkin itse tarina, ei ne virheet ja puutteet. Suomalaisia on hemmoteltu nyt muutama vuosi putkeen uusilla julkaisuilla, joten mielestäni tässä kohtaa pitäisi viimeistään seisoa iso kiitos siitä vaivannäöstä, jonka suomennoksien parissa työskentelevät joutuvat näkemään ihan vain siksi, että me fanit olisimme tyytyväisiä! Toivon myös, että meidän fanien antama palaute herättää suomennoksen parissa työskentelevien huomion ja he jatkossa olisivat virheiden suhteen tarkempia. Kun kommunikoidaan keskenään, saadaan aikaan myös kaikkia osapuolia miellyttävää jälkeä - laatua.