Ginga roolipelien suosio eilen ja tänään

Silloin minun nuoruudessani, aikana, jolloin gingasta ei tiedetty juurikaan mitään verrattuna nykypäivään, foorumiroolipelit olivat supersuosittuja. Voisi melkeinpä sanoa, että lähestulkoon kaikki pelasivat, olivat joskus pelanneet tai vähintäänkin kokeilleet sitä. Erilaisia roolipelejä putkahteli tuon tuosta, osa oli nimenomaan gingahahmoilla pelattavia ja osa taas gingaan liittyviä, esimerkiksi edesmennyt Ninja Dog Web ja sen seuraaja Cliché. Selvennykseksi niille, jotka eivät tiedä, Ninja Dog Web oli nimenomaan igoihin ja kougiin perustuva roolipeli, jossa oli mahdollista keksiä omia hahmoja tai pelata Akamella/Kurojakilla (toki niille tietysti pelaajat tuolloin jo oli, mutta kuitenkin). Cliché sen sijaan on idealtaan sama, mutta laumojen nimet ja maailma on tyystin erilainen, eikä se pohjaudu gingassa oleviin tarinoihin laisinkaan.

Foorumiroolipelaamisesta ja sen saloista olen kirjoittanut erillisen postauksen TÄNNE, joten jos jotakuta kiinnostaa aihe tarkemmin, kannattaa tuo postaus lukaista läpi, sillä tämä postaus käsittelee ainoastaan gingaan liittyviä roolipelejä sekä niiden suosiota ennen ja nykyään.

On hämmästyttävää, että nykyään koiraeläinroolipelien keskimääräinen pelaajakaarti koostuu vain n. 20-60:stä pelaajasta, kun ennen pelaajia saattoi olla useita satoja! Roolipelit kiinnostivat gingafaneja todella paljon, myös sellaisia, jotka eivät olleet tuttuja esimerkiksi keskustelufoorumeilta. Oli roolipelejä, jotka käsittelivät milloin mitäkin aihetta gingasta. Yksi suosikkiroolipelini perustui mm. Ginga Densetsu Rikiin, jossa siis pelattiin hahmoilla, joilla Rikin lapsuuden aikaan oli mahdollista pelata. Parhaimmat pelatut pelit oli kiva kopioida tietokoneelle talteen ja moni pelasi pelejä hahmoillaan roolipelien ulkopuolellakin esimerkiksi edesmenneessä Mesessä tai ihan perinteisillä tekstiviesteillä. Itse harrastin noita edellä mainittuja ja pari kaveriani taitanee harrastaa sitä edelleen. Roolipelien innoittamina alettiin monesti kirjoittaa käsin itse keksittyjä tarinoita, joskus gingahahmoista ja joskus ihan omakeksimistä. Voisi sanoa, että roolipelaaminen kantautui pitkälle, ei ainoastaan yhteen paikkaan.

Nykypäivänä foorumiroolipelaaminen ei tunnu olevan enää fanien suosiossa, kun tilalle on tulleet cosplay, keräily ja bloggaaminen. Harmikseni seuraan sivusta useiden eri roolipelien hiljaista kuolemaa, kun pelaajia lopettaa tai jää pidemmille tauoille. Tietysti roolipelaaminen on aikaa vievä harrastus, nimittäin hahmon ominaisuuksien (ulkonäön, luonteen yms) lisäksi pitää kehitellä sille tekemistä, suhteita muihin hahmoihin ja olla koko ajan kartalla roolipelin tapahtumista. Toki kaikki vielä olemassa olevat roolipelit vetävät satunnaisesti porukkaa puoleensa, mutta uusia, pysyviä, pelaajia on hankala saada, vaikka roolipelin idea olisikin mainio. Luulisin, että yleisin syy uusien pelaajien innostuksen lopahtamiseen on usein se, ettei aika pelaamiseen riitäkään tai roolipelin vähäinen pelaajamäärä. Pelaajakunnan pieni koko vaikuttaa moneen asiaan, esimerkiksi siihen, että on hankala hypätä mukaan, kun muut jo tuntevat toisensa hyvin ja peliseuran löytäminen käy vaikeammaksi. Toki muitakin syitä on, osaa ei vain yksinkertaisesti kiinnosta pelaaminen tai huomaavat, ettei roolipeli olekaan kuvitellunlainen.

Kun nettiä alkaa selata, löytyy vielä muutamia gingan inspiroimia roolipelejä, joissa siis idea on hyvin pitkälle samankaltainen gingamaailman kanssa, esim. Uusi Legenda. Sen sijaan ihan itse gingaan perustuvia roolipelejä on todella harvassa. Tällä hetkellä tiedossani on vain yksi roolipeli (olisikohan se ollut New Rise nimeltään), joka perustuu nimenomaan gingamaailmaan ja sen hahmoihin. Tämä on kieltämättä ihme, sillä olen käsittänyt, että gingaroolipeleille olisi kuitenkin kysyntää. Esimerkiksi Kaksoissolassa aiheesta oli keskustelua ja sinne ehdoteltiinkin erillistä roolipeli aluetta, mutta homma tyssäsi oikeastaan jo heti alkumetreillä hyvinkin yksinkertaisista syistä. Muun muassa roolipelin ylläpitäminen vaatii älyttömästi. Perinteisen adminoinnin lisäksi ylläpitäjä joutuu päivittämään roolipelinsä nettisivuja, keksimään juonenkäänteitä, huolehtimaan hyvästä ilmapiiristä ja vaikka mitä. Itse nostan hattua jokaiselle, joka jonkinlaista foorumia tai roolipeliä pitää yllä, sillä oma jaksamukseni ei moiseen tehtävään riittäisi. Ehkäpä tämän takia gingaroolipelejä on olemassa niin vähän - ylläpitäjänä kaikki vastuu on sinulla. Mitä sitten hahmoihin tulee, riitaa tulisi heti alkuunsa siitä, kuka minkäkin hahmon saa pelattavakseen ja millä perustein. Riittääkö, että joku saa hahmon siitä syystä, että on ylläpitäjän kaveri vai tarvitaanko "hyvän hahmon pelaajalta" tietynlaista "pätevyyttä" hahmon pelaamiseen? On itsestäänselvyys, että suosituimmat hahmot, kuten Gin ja Riki ovat haluttuja pelattavia, joten riitatilanteilta on hankala välttyä, kun kaikki haluaisivat todennäköisimmin sen "päähenkilön". Lisäksi päähahmojen pelaajilta vaadittaisiin hirveästi kokemusta ja aktiivisuutta, jotta roolipeli pysyisi kasassa ja homma kulkisi hyvin. Tietysti taas ongelmia syntyisi jo siinä, millä perustein kukakin hahmonsa saa, sillä itse lyön vaikka vetoa, ettei arpomalla saataisi lainkaan hyvää lopputulosta aikaiseksi, vaikka se reiluuden nimissä hyvä juttu olisikin. Näiden seikkojen lisäksi koen myös henkilökohtaisesti hankalaksi eläytyä hahmoon, joka on jonkun toisen luoma.

Mitä nyt muistelen noista edesmenneistä gingaan perustuvista roolipeleistä, niin itse ginga hahmoja käsittelevät pelit eivät tainneet olla ihan niin suosittuja verrattaen sitten taas Clichén ja Uuden Legendan kaltaisiin peleihin, joissa hahmot kehiteltiin itse. Muistelisin, että tuossa Rikin lapsuuteen perustuvassa roolipelissä ei tainnut kovinkaan montaa pelaajaa olla, olisiko niitä ollut vajaa sata, kun muissa oli useita satoja.

Gingaan perustuvissa ropeissa voi olla hankala keksiä sopivanlaista juonta. Omasta mielestäni on tylsää pelata periaatteessa "samaa tarinaa uudestaan" eli kerrata ginga saagojen tapahtumia pelien kautta ja senpä takia roolipelin tulisi keksiä jokin erinomainen idea siitä, miten tutuilla hahmoilla voi pelata jotakin uutta. Hyvänä esimerkkinä Weed's Future, joka aikanaan perustui nimensä mukaisesti Weedin tulevaisuudelle (silloin Orionia ei ollut olemassakaan) ja pelissä pelattiin juurikin aikaa, kun Weedillä oli omat pentunsa jne. Weed's Future oli ehkä suosituin Gingaroolipeli koskaan ja siellä sai pelata sekalaisesti niin itse keksityillä hahmoilla kuin tutuilla gingahahmoillakin. Ehkä juuri se, että sai itse valita haluaako ottaa pelattavakseen gingahahmon vai omakeksimän piti tuon roolipelin pystyssä niinkin pitkään.

Kuten tuossa foorumiroolipelaamista käsittelevässä postauksessani kerroinkin, pelaan itse tällä hetkellä vain yhdessä roolipelissä, Clichéssä. Vaikka roolipeli ei nyt suoranaisesti gingaa käsittelekään, se on silti saanut siitä hyvin paljon inspiraatiota ja senpä takia tykkäänkin roolipelin ideasta, juonikuvioista ynnä muista jutuista, jotka tekevät siitä aivan omanlaisensa. Olen tällä hetkellä hyvin epäaktivoitunut, vaikkakin foorumia selaan lähes päivittäin ja vastailen peleihin silloin, kun jaksan. Ehkäpä kiinnostuksen puutteelle löytyy selitykset yllä olevista pohdinnoista. Onko pelaajamäärä liian pieni? Menevätkö muut mielenkiinnon kohteeni ropettamisen edelle tällä hetkellä?Kuka tietää..

Mikä sitten nostaisi foorumiroolipelit taas suosioonsa? Luulenpa, että tällä hetkellä ainut tapa on erinomaisen ja aivan uudenlaisen roolipeli-idean keksiminen, asiasta keskusteleminen ja ennen kaikkea, uusien kiinnostuneiden opettaminen foorumiroolipelaamisen käytäntöihin! Nykyään useat roolipelit vaativat kokemusta pelaamisesta ja sekin varmasti syö osaltaan uusien pelaajaehdokkaiden kiinnostusta. Pitäisi siis olla roolipeli, jossa uusia pelaajia niin sanotusti "koulutettaisiin" pelaamaan ja näin saataisiin taas hyviä pelejä aikaiseksi.

Entäpä te lukijat. Pelaatteko/oletteko pelanneet jossain gingaan perustuvassa tai ihan suoraan gingaroolipelissä? Jos pelaat niin missä? Koetko foorumiroolipelien kuolevan? Millä ne saisi takaisin pinnalle? Mitä ajatuksia gingaroolipeli herättää?

Arvostelussa GDW osa 43 - Murtakaa saartorengas!

Osan 43 on jälleen talvimaisemaa, mutta ei se mitään. Weed on jostain syystä kansikuvassa vähän hölmön näköinen. Näyttää siltä, että se katsoo vähän kieroon. Muuten kansikuva on ihan ok. Ei kuitenkaan sellainen, mikä herättäisi erityistä mielenkiintoa.

Tämä osa oli hyvin taistelun täytteinen. Weed itse esiintyi osassa vain parin kuvan verran, mutta sotakoiria ja Ginin joukkoja senkin edestä, mikä on mielestäni mainiota, sillä nyt jännitys tiivistyy ja saa nähdä, milloin Weed joukkoineen tulee apuun ja ennen kaikkea, millä tavoin!

Kuten jo olen aiemmin maininnut, sotakoirat ovat ehkä jo liiankin kekseliäitä ansojensa kanssa, mutta toisaalta se on hyvä, sillä se haastaa Takahashin tarinan kirjoittajana keksimään mitä erilaisempia kuvioita ansioista selviämiseen. Yllätyin Maximin ja Aramin keskustelusta ja siitä, että Aram on itse asiassa velkaa henkensä pelastamisesta. Oli hienoa lukea pätkä kaksikon menneisyydestä sotakoirina ja se toi tilanteeseen uudenlaista fiilistä. Aramin kiduttaminen oli karua katsottavaa ja kertoi siitä, miten julma ihminen on. Toisaalta osasin kylläkin odottaa, että Maxim saisi jonkun sotakoirista puolelleen Victorin kukistamiseksi, mutta toistaiseksi Aram näyttäisi pysyvän Victorin helmoissa. Aram kylläkin osoittaa jo taipumistaan Maximin puheisiin, antoihan se tälle mahdollisuuden hyökätä Victorin kimppuun. Luulenpa, että homma alkaa mukavasti kääntyä hiljalleen Victoria vastaan, vaikka tähän meneekin selvästi aikaa. Se on toisaalta hyvä, sillä se osoittaa, etteivät sotakoiratkaan anna hevin periksi aatteistaan, vaan ovat oikeasti sitä, mitä sanovat olevansa. 

Venäjän sotakoirat -saaga on ollut pitkä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tämä on selkeästi parempi verrattuna aiempiin saagoihin, nimittäin mielenkiinto lukemiseen säilyy ja tuntuu, että pahiskin on tällä kertaa todella varteenotettava. Toivon kädet ristissä, ettei Takahashi pilaa saagan loppumista millään huonolla itsemurhalla. Tarina saisi loppua jollain aivan uudenlaisella tavalla!

Kohdassa, jossa Moss jää sotakoirien hampaisiin hitautensa takia, odotin jo jonkun hahmon kuolemaa, mutta sellaista ei kuitenkaan toistaiseksi tullut vastaan. Koirien jäädessä ansaan kallionseinämien ja sotakoirien väliin muistuttaa minua tilanteesta, jossa Ben ja Moss joukkoineen jäivät ansaan kraateriin GNG:ssä. Saa nähdä, miten koirat saavat itsensä pois tilnnteesta. 

Kummallista kyllä, en yleensä tykkää osista, joissa on paljon taistelua putkeen, mutta tämä osa oli selkeä poikkeus aiempiin. Tässä ei nimittäin vain taisteltu, vaan lukija saa miettiä sotakoirien aivoituksia, erityisesti nyt Maximin ja Aramin välistä suhdetta. Mielenkiinnolla seuraavaa osaa odotellessa..

Koirarotujen aatelistoa part 4

Pitkästä aikaa ehkä jo joidenkin vähän odottamaakin postausta. Nimittäin tällä kertaa päätin jatkaa tätä melko suosituksi noussutta postauksen aihetta, tosin hieman eri näkökulmasta kylläkin. Kuten otsikko kertookin, aion kertoa hieman roduista, joita olisi mielenkiintoista nähdä jossain ginga sarjassa. Ottakaa huomioon, etten tiedä koirista tuon taivaallista, joten antakaa armoa, sillä mielipiteeni perustuvat vain siihen, miltä rotu ulkoisesti näyttää ja mitä nyt netistä kyseisistä rodusta googlettelin. Senpä takia olisikin kiva, jos koira-ihmiset heittelisivät faktoja kehiin, jos satun jostain rodusta puhumaan läpiä päähäni. Mainittakoon myös, että kuvat eivät ole omiani!

Gingassa itse asiassa on mielestäni tällä hetkellä ihan kiitettävästi eri koirarotujen kirjoa ja omia suosikkejani ovat yllättäen akitat ja huskyt, jotka ovat olleet suosikkejani ihan lapsesta saakka. Minua voisi periaatteessa kutsua vähän koirien suhteen "roturasistiksi", sillä pidän enemmän pystykorvaisista. Johtunee varmaan siitä, että ne muistuttavat eniten Hopeanuolta. Onneksi näin aikuisiällä olen alkanut tykkäämään jonkin verran myös luppakorvaisista koirista.

...Mutta, mitä koirarotuja haluaisin vielä gingassa nähdä?

Ensimmäisenä rotuna voisin mainita rottweilerin. Nämä menisivät hyvin esimerkiksi ihmisten vartiokoirina tai pahiksina, miksei myös lauman johtajina. Toisaalta voisi olla hauskaa nähdä rotweiler, joka olisi vähän väärinymmärretty (kuten käsittääkseni tämä rotu muutenkin on). Eli koira, joka on pahiksen näköinen, mutta onkin oikeasti todellinen nallekarhu. Ylipäätään pidän tämän rodun ulkonäöstä ja toisi varmaan kivaa vaihtelua dobermanneille, joita Gingassa nähdään moneen otteeseen pahiksen roolissa.

Bordercollie olisi toinen kiinnostava rotu. Nämä ovat jollain tapaa tosi symppiksen näköisiä ja menisivät varmaan enemmän hyvisten kastiin. Jostain syystä tämän rodun kuvia katsoessani mieleeni nousee Smithin tai GB:n kaltainen hahmo. Sellainen porukan pelle tai vaihtoehtoisesti Crossin tyylinen narttuhahmo, jossa on munaa myös taistella. Toisaalta taas mieleeni tulee hyvin Fujin tyylinen äitihahmo.. Tästä rodusta voisi varmaan olla moneksi.

Australianpaimenkoira on ulkoisesti niin kaunis rotu, että tämä olisi hienoa nähdä gingassa tai jossain pientarinassa (esimerkiksi jossain Lonely Ronin tyylisessä sarjassa) päähenkilönä. Ehdottomasti kuitenkin hyviksen roolissa, esimerkiksi viestinviejänä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi päähenkilön (jos ajatellaan vaikka Orionia) oikeana kätenä.

Chow Chow voisi mennä hyvin jostain Mossin tai Hiron kaltaisesta hahmosta. Tämä rotu vaikuttaa jotenkin todella hellyyttävältä, mutta samaan aikaan jollain tapaa pelottavalta.

Samojedikin voisi olla mainio lisä. Tuommoinen söpö karvapallo. Gingassa on ihan liian vähän pitkäkarvaisia koiria, joten tällainen voisi tuoda siihenkin vaihtelua.

Gingassa on melko vähän myös pieniä rotuja, mikä nyt sinänsä ei ole kovin suuri ihmekään, sillä tosi pienistä roduista on varmaan hankala kirjoittaa uskottavaa ja hyvännäköistä taistelua (pieniä rotuja mitenkään siis syrjimättä). Voisin myös kuvitella, että pienen koiran on hankala taistella itseään huomattavasti suuremman rodun edustajan kanssa ja vieläpä niin, että tilanne päättyisi pienemmän voittoon. Vaikkakin Gingassa nähdäänkin jo esimerkiksi mäyräkoirat Oliver ja Mole, ei niitäkään nähdä pahemmin taistelutantereella (ellen nyt väärin muista) ja muutenkin niiden roolit jäivät lähinnä viestinviejän tai jonkin sortin huolehtijan pestiin. Siltikin kaipaisin jonkinlaista vaihtelua, esimerkiksi tiibentinspanieli tai vastaava voisi olla hauska näky vaikkapa ihan kotikoiran roolissa.

Seuraavassa osassa sitten vastapainoksi kirjoittelen tarkemmin roduista, joita en taas gingaan haluaisi.

Arvostelussa: GDW osa 42 - Maximin päätös

Osan 42 kansikuva on jälleen virkistävä, mutta kaipaisin edelleen jotain revontulimaiseman kaltaista taustaa kansikuviin. Ehkä sitten tulevaisuudessa. Sen sijaan en pidä oikein koirien piirrosjäljestä, erityisesti Weedin perässä tulevat koirat on piirretty todella kummallisesti ja näyttävät melkein lapsen tekemiltä. Sen sijaan Weed itse on ihan onnistunut, vaikkakin siinäkin on jotain outoa, mitä en osaa muotoilla sanoiksi.

Kuten aiemmatkin, tämäkin osa oli varsin mielenkiintoinen. Maxim vaihtoi selvästi puolta Oun joukkoihin, vaikka ei sitä varsinaisesti myönnäkään vielä. Se kuitenkin päätti auttaa saarrettua joukkoa etsimään maan alta vettä, jotta nämä selviäisivät hengissä. En tiedä johtuiko Maximin "puolenvaihto" siitä, että Victor kirjaimellisesti teurasti sen joukot tuosta noin vain. Näyttäisi ehkä kuitenkin enemmän siltä, että Maxim olisi pikemminkin eronnut Victorin joukoista, muttei ole varsinaisesti oulainenkaan - vielä. Ehkä se aikoo toimia Ginin kanssa yhteistyössä vielä hetken.

Mielestäni Victorin toimintatavat ovat yllättävän fiksuja ja monipuolisia. Ne ovat jo melkein niinkin hyvin suunniteltuja, että ne alkavat ärsyttää, kun tuntuu, että se on ajatellut kaiken viimeistä silausta myöten, eikä varaa epäonnistumiselle ole jäänyt. Toki on itsestäänselvää, että kaikilla on ne omat heikkoutensa ja lyön vaikka vetoa, että Victoristakin sellainen varmasti jossain vaiheessa löytyy oli se seikka sitten fyysinen tai henkinen. Oulaisilla tuntuisi olevan monesti tuuri sen suhteen, että ne saavat lähes aina jonkun vihollislaumaan kuuluvan käännytettyä puolelleen (mm. Toubee ja vaikka Victorin tapauksessa näin ei vielä varsinaisesti olekaan, niin lyön vetoa siitäkin, että sopuunhan nuo kaksi laumaa keskenään pääsevät), sillä Maxim tuntee jotenkuten Victorin ajatusmaailmaa. Mielenkiinnolla jälleen odotan seuraavaa osaa, miten oulaiset selviävät vihollisen saartorenkaasta. Luulenpa, että asiaan saattavat liittyä loppukohtauksen kougat Toshimitsu ja Tsukikage, jotka hyökkäsivät raivopäisinä Victorin joukkoja kohti. 

Weedin suhteen purin jälleen huulta. Että minua risoi sen päätös jäädä Koyukin kainaloon, enkä voinut käsittää sen ajatusmaailmaa, vaikka toisaalta olinkin tyytyväinen siihen, että vaihteeksi senkin toimintaa kyseenalaistetaan. Olin jostain syystä kuvitellut, että Weed oli halunnut jäädä Koyukin luokse vain siksi, että Koyuki oli sitä itse pyytänyt, mutta selvisikin, että Weed oli itse kuvitellut, ettei Koyuki pärjäisi ilman häntä, olihan sen äiti Sakurakin menehtynyt Ginin ollessa poissa. Onneksi GB ja Kotetsu saivat taottua Weediin järkeä ja saivat tämän matkaan kohti Hokkaidoa ja sotakoiria. Olisin kuitenkin tuolta edellä mainitusta kohtauksesta toivonut dramaattisuutta, mutta ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, että tuo naurettava nyhjäys Koyukin vierellä loppui. En vain yksinkertaisesti osaa kuvitella Weediä saatika muita soturikoiria erityisen romanttisina tyyppeinä, mutta hienoa nähdä, että sellaisiakin puolia heissä on. 

Sukupuuton partaalla(ko)?

Välillä sitä pysähtyy miettimään omaa faniuttaan ja sitä, miten aktiivinen esimerkiksi itse olen nykyään gingafandomissa. Olen jo jankuttanut useaan otteeseen, mutta sanotaan nyt vielä kerran kuitenkin, että Tähdenlento ja ylipäätään gingaan liittyvät asiat ovat jääneet huomattavasti vähemmälle huomiolle ja innostukseni sarjaa kohtaan hupenee koko ajan, aivan kuten silloin kultaisina teiniaikoina. Koskaan se ei kuitenkaan ole kuollut, eikä ole nytkään. Totuus on kuitenkin se, että uusia aiheita alkaa olla hankala keksiä ja senpä takia tekstejä ilmestyy harvaksemmaltaan, korkeintaan 2-3 per kuukausi. Mieluummin tuotan kunnollista tekstiä kuin äkkiä yhdeltä istumalta suhaistua shaibaa, kuten blogin alkuaikoina tuli tehtyä Toivottavasti lukijani eivät kuole tylsyyteen ja menetä toivoaan suhteeni :D

Blogin Facebook sivulla on tällä hetkellä 332 tykkäystä, mikä on huikea määrä! Kiitos kaikille jälleen, taisin viimeksi kiitellä 200 lukijan kohdalla. On hienoa, että aktiivisia lukijoita löytyy myös muualta kuin bloggeria käyttävistä. Tunne siitä, että blogilleni on edelleen lukijoita, lämmittää mieltä ja saa inspiraation pysymään ainakin jollain tasolla hengissä. Uutta tekstiä on luonnoksissa koko ajan, mutta niiden julkaisuväli on pidempi, sillä pyrin ne nyt hiomaan kunnolla loppuun saakka. Tällä hetkellä olen aktiivisempi muissa kuvioissa ja toilailuitani voi lueskella lifestyle blogistani, Zombiecasta.

..Mutta siis, tarkoitukseni ei ollut tällä kertaa puhua omasta blogistani, vaan gingafandomista ylipäätään. Omaa faniuttaan miettiessä tulee väkisinkin mietittyä koko fanikuntaa. Kestääkö tämä ikuisesti? Kuten sanotaan, kaikki loppuu aikanaan ja jos realistisesti ajatellaan, niin tätä menoa gingafanikunta saattaa kuolla tai vähintään harventua hiljalleen. Vaikka koko ajan ilmestyy uusia suomennoksia, oheistuotteita ja jopa uusia tarinoita, tuntuu, että yhä harvempi fani niistä enää innostuu niin paljoa, kuin esimerkiksi GNG:n ja GDW:n suomennos uutisten aikoihin innostuttiin. Foorumeilta lukee väkisinkin kommentteja siitä, että tämän jutun hohto alkaa mennä pilalle, kun sarjat vain jatkuvat ja jatkuvat ja kuten Akamellekin kävi, loppuivat lyhyeen.

Toki uusista tarinoista ja jutuista innostutaan edelleen, mutta jotenkin tuntuu, että se innostus ei enää ole yhtä suurta kuin pari vuotta sitten. Joko me fanit olemme saaneet haluamamme? Mm. GNG, GDW, Shin Gaidenit, Weed Gaiden, Taidekirja, Fang ja Gamu on jo suomennettu, joten onko kustantajilla tai itse Takahashilla enää antaa meille enää mitään uutta, mistä saada juttua aikaiseksi ja mistä innostua yhtä paljon kuin GNG animen julkaisemisesta Suomessa?

En väitä, että ginga olisi teemana rajallinen aihe esimerkiksi blogeissa tai varsinkaan foorumeilla, mutta kun uutta, oikeasti hyvää ja kivaa materiaalia ei enää ole tarjolla, alkaa niin sanotun "vanhan" jauhaminen käydä kyllästyttäväksi. Joskus tuntuu, että erityisesti GNG on koluttu monelta eri näkökannalta läpi alkaen hahmoista sarjan teemoihin ja näin varmasti käy Weedillekin, jahka se on ensin ilmestynyt kokonaan. Tietysti Weedissä viehättää vielä se, että kaikkia saagoja ei ole vielä saatu suomeksi, mutta sekin aika varmasti koittaa.

Kuulostan varmasti kauhean pessimistiseltä. Tietysti on faneista kiinni, miten paljon sarja saa näkyvyyttä ja uutta porukkaa mukaan. Esimerkiksi Suomen Hopeanuoli-fanit ry tekee asian eteen paljon töitä ja myös Kaksoissolan foorumi tuntuu pyrkivän fanien innostamiseen. Se on hienoa, sillä itse voin myöntää olevani niin laiska ja "tuokaa kaikki mulle eteen nyt heti kiitos" -asenteinen tällä hetkellä, että en voi muuta kuin arvostaa niitä, jotka vapaaehtoisesti haluavat asian eteen tehdä töitä. Mutta riittääkö pelkkä fanien oma-aloitteisuus? Pitäisikö sarjan luojan itsensäkin rohkaistua kokeilemaan jotain ihan uutta? Keskittyä esimerkiksi lyhyttarinoihin tai panostaa sarjan toimivuuteen ja mielenkiintoon keksimällä aivan uudenlaisia juonenkäänteitä ja -kuvioita?

Mitä mieltä te muut olette? Onko gingafandom sukupuuton partaalla vai onko se vielä täydessä loistossaan?

GDA loppuu, elämä jatkuu

Ginga Densetsu Akamea mainostettiin paljon ja fanit (itseni mukaan lukien) innostuivat siitä toden teolla. Odotettiin ja varmaan vähän oletettiinkin, että GDA tulisi nimensä mukaan kertomaan itse GNG/GDW-Akamesta ja tämän elämästä, sillä olihan mainoskuvassakin kuva Akamesta ja Kurojakista. Pienenä pettymyksenä sarja osoittautuikin aivan toisenlaiseksi ja se kertoi epäilyttävän pitkään Akamen esi-isistä, Hakutakasta ja kumppaneista. Ainakin itse kuvittelin (ja varmasti moni muukin), että Hakutakan kertomus olisi vain alkusoitto tulevalle, mutta yhtäkkiä luin Kaksoissolan foorumilta, että sarja tulee päättymään.

Täytyy sanoa, että olen todella pettynyt fani luettuani uutisen. Myönnettäköön, etten kovin aktiivisesti GDA:n etenemistä ole seurannut ihan vain siksi, sillä odotin koko ajan, että jossain vaiheessa päästäisiin itse asiaan eli Akameen itseensä ja alkaisin seuraamaan sarjaa vasta sitten paremmin. En tiedä millä tavoin sarjaa mainostettiin Japanissa tai olenko itse ymmärtänyt jotain väärin, mutta koen jollain tapaa vedätyksenä sen, että sarjaa mainostettiin nimenomaan Akamen ja Kurojakin sekä itse Ginin kuvilla (osa ko. hahmoista oli jopa kansikuvissa saakka) ja loppujen lopuksi sarja kertoo jostain ihan muusta. Toki on mielenkiintoista tietää igojen ja kougien taustoja siitä mistä kaikki alkoi, mutta mielestäni tällöin homman olisi pitänyt mennä ihan eri tavalla ja mainostuksenkin olisi pitänyt olla enemmän tyyliä "Igojen ja kougien esi-isien tarina" yms.

Kuitenkin tässä pettymyksen ohella tulee huomioida se, että Japanissa sarjat lopetetaan hyvin herkästi, jos lukijakuntaa ei ole tarpeeksi. Ilmeisesti Akamelle kävi näin ja jos niin on, on se sääli, sillä kuten aiemmassa GDA:ta käsittelevässä postauksessani mainitsin, olisi ollut hienoa, jos GDA olisi kertonut useamman aikakauden "Akameista", joista sitten GNG:stä tuttu Akame olisi ollut viimeinen.  Painostan kuitenkin sitä, että halusin ja toivoin sarjan kertovan vain Akamen itsensä aikakaudesta, eikä tämän esi-isistä, joiden persoonatkaan eivät tunnu yltävän Akamen tasolle. Toisaalta olen harmissani sarjan lopetuksesta, mutta toisaalta en sitä yhtään ihmettele. Lukijoita olisi varmasti riittänyt, jos sarja olisi nimensä mukaisesti kertonut nimenomaan Akamesta, eikä tämän esi-isistä. Mielestäni sarjan nimi on hyvin harhaanjohtava etenkin, kun itse Akame ei sarjassa esiinny millään muotoa. Sen nimi olisi pitänyt olla jokin aivan muu, jotta se olisi ollut toimiva, eikä se johtaisi harhaan. Toisaalta taas en lähtisi ainakaan vielä osoittamaan Takahashia syyttävällä sormella, sillä voihan olla, että Japanissa sarjaa on mainostettu sen todellisella sisällöllä.

Mutta mitä tästä opimme.. Ehkäpä Akamen loppuminen tietää Orionin jatkumista. Who knows.. On vain sääli, että GDA ei päässyt oikeastaan edes puusta pitkään. Toisaalta olen ihan ilahtuntut ja kiitollinen siitä, että tämän tyylistä sarjaa alettiin ylipäätään tehdä, mutta Takahashi ja kustantajat olisivat varmasti voineet kehitellä asiaa joko pidempään tai paremmin. Sarja olisi varmasti ollut toimivampi, jos se olisi jätetty yhden pokkarin mittaiseksi, niin sanotuksi Shin Gaiden tarinaksi. Jos tästä pitää jotain hyvää keksiä niin  GDA:ssa tulee esille muutamia itseäni mietityttäneitä seikkoja, muun muassa ninjakoirien taustoja, mutta toisaalta se jättää edelleen isoja aukkoja tietämykseeni niistä.

Toistoa toiston perään, pointtini varmaan meni perille ^^' Elämä jatkuu ja toivon mukaan saamme vielä Takahashilta jotain pientä kivaa tarinantynkää ennen tämän jäämistä eläkkeelle.

Arvostelussa: GDW osa 41 - Kenttätaistelu

Kansikuva on mukavan raikas ja viimeinkin vaihtelua niihin ainaisiin metsämaisemiin. Tämän kansikuvan tausta on itse asiassa Yurikon ottama, joten kaikki kunnia hänelle. Hahmot on aseteltu hyvin ja muutenkin kokonaisuus pelaa. Nappi suoritus, etten sanoisi. Positiivinen yllätys oli se, että kansikuvassa oli viimeinkin fanien ottamia kuvia. Tässä kohtaa täytyy kiittää ja kumartaa Sangatsua, sillä he kuuntelivat lukijoita ja meidän toiveitamme paremmista kansikuvista. Hienoa, että toiveisiin reagoitiin.

Tämä osa yllätti. Oikeastaan olin jo varautunut siihen, että Victorilla on selkeästi jotain hampaankolossa Maximin suhteen, mutta tämä osa vakuutti minut siitä, että vihollislauman sisälläkin kuohuu. Mielestäni tämä on yllättävä juonen käänne, kun vertaa aiempiin saagoihin, joissa vihollislauma on suurinpiirtein pysynyt samana ja vaikka jotkut olisivatkin puolta vaihtaneet, eivät ole välttämättä ole tapahtuneet niin dramaattisella tavalla kuin sotakoirien suhteen. Vihdoinkin jännitystä!

Yllätyin, miten Victor (ja Aram) olivat kääntäneet kelkkansa ja päättäneet ryhtyä toimimaan oman päänsä mukaan. Aloin miettimään, että mahtaakohan sotakoirien marsalkka olla lainkaan tietoinen sotakoirien Hokkaidon reissusta? Oli ihailtavaa, miten Maxim päätti antaa kaksikolle nenille ja lähetti kaksi soturiaan viemään viestiä kotimaahan pettureiksi ryhtyneistä majureista. Saa tosin nähdä, miten noiden kahden käy, kun taas yllättäen  kävikin niin, että Victor oli ehtinyt käskeä joukkojaan noiden kahden viestinviejän perään. Toivon mukaan viesti menisi ajoissa perille, vaikka sitten oulaisten avulla jos ei muuten. Vaikka Maxim kovasti tuntuikin yrittävän vakuutella itselleen ja kaikille olevansa edelleen sotakoira, joka ei vaihda puolta tuosta noin vain, olen silti vuoren varma siitä, että tämä kuitenkin jossain vaiheessa kääntyy oulaisten puolelle, koska periaatteessahan se jo nyt "kaveerasi" oun soturien kanssa.

Lydiasta paljastui kuitenkin onneton heiveröinen narttu, josta ei tunnu olevan mitään hyötyä enää. Luulisi arvonimensä perusteella olevan hieman omatoimisempi ja itsenäisempi hahmo, mutta kuitenkin se hiiviskelee urosten selän takana loppujen lopuksi.

Tässä osassa kyseenalaistettiin myös Weedin ajatusmaailmaa, mikä mielestäni oli erittäin hyvää vaihtelua aiempaan. Mielestäni Weed toimii vastuuttomasti kuherrellessaan Koyukin kanssa ja tuntuu, että sen ajatusmaailma on kääntynyt ihan ylös alaisin. Toki se toimii siinä mielessä oikein, ettei halua sotaa, vaan haluaa olla rakkaansa vierellä koko ajan ilman huolia ja murheita, mutta Oun ylipäällikkönä sen pitäisi olla paljon enemmän vastuuntuntoisempi. Kohtaus, jossa Kyoshiro retuuttaa Weediä yrittäen takoa tähän järkeä on koskettava, sillä Weed tuntuu olevan aidosti ihmeissään siitä, miksi sille ollaan vihaisia. Onneksi tämä kuitenkin kyseenalaistaa päätöksensä jäädä Koyukin rinnalle pariin otteeseen ja toivon mukaan nyt kuvioihin palanneen Kotetsun sanat saavat viimeistään Weedin hereille. On hienoa nähdä, että edes itse päähenkilö ei ole tyystin virheetön ja senpä takia alan pitää Weedistäkin entistä enemmän.

Seuraavaa osaa odotan enemmän kuin innoissani, sillä tästä osasta tuli yksi suosikkejani tapahtumien muuttumisen suhteen. Erityisesti odotan sitä, aikooko Weed lähteä Kotetsun sanojen valaisemana ystäviensä apuun sekä tietysti Maximin ja sen viestinviejien kohtaloa.