Yoshihiro Takahashi uusimmassa Japanpopissa!

Viime tipassa päätin ostaa uusimman Japanpop lehden(6/2012), jossa oli aukeaman kokoinen haastattelu Yoshihiro Takahashista, ilmeisesti viimeisimmän Animeconin tiimoilta.. Tällä hetkellä tämä japaniaiheinen lehti on ainut lehti, jossa on artikkeleita Gingasta(mikä petturi olenkaan..) Mitään muuta en kyseisestä lärpäkkeestä lukenut, ihan vain siksi, etten muista anime- ja mangasarjoista niin välitä.

Haastattelu on heti sivulla 14 kolmen mainion kuvan kanssa. Ensimmäisessä on värillinen mangakuva GB:stä ja Weedistä ja toisella sivulla on kuva Kuronhabaki Masamunesta sekä mainos liittyen näyttelyyn, jonka Takahashi piti Yokoten mangamuseossa.

Pidin tästä haastattelusta tosi paljon. Kirjoitus oli selkeää ja haastattelusta kävi ilmi muutama sellainen asia, jotka todella toivon tapahtuvan tulevaisuudessa. Takahashi mainitsi muun muassa sen, että Orion saattaa isoisoisänsä Rikin ja setänsä Yukimuran tavoin kuolla tarinan aikana. Älkäätten kuristako minua tästä paljastuksesta, sillä Takahash vasta miettii asiaa, eikä hänellä vielä edes ole minkäänlaista kuvaa siitä, kuinka pitkälle Orion saaga tulee jatkumaan. Olisi silti tosi siistiä, että kerrankin päähenkilö kuolisi ja tarinaan tulisi uusi, dramaattinen säväys. Toivottavasti siis spekuloinnit tuottavat tulosta! Sen sijaan en ollut järin mielissäni siitä, että Takahashi vastasi jyrkästi ei Weedin ja Ginin kuolemisiin. Kierolla tavalla olisi siistiä, jos jompi kumpi näistä legendoista saisi karmaisevan loppunsa!

Haastattelussa oli myös mainintaa Orioniin ihan pian ilmestyvästä hahmosta, suomalaisesta Andysta, joka siis on Johnin veljenpoika. Aion sata varmasti hankkia tämän mangaosan, heti kun sitä saa suomen puolella jostakin, sillä en millään malta odottaa Andyn ensiesiintymistä. Kuvia laittelen tietysti heti, kun saan tämän mangan käsiini - kunhan saisin sen ensin tilattuakin. Takahashi lupaili myös karjalankarhukoira hahmoa joko Orioniin Andyn seuraksi tai sitten omaan tarinaansa - todennäköisesti jälkimmäiseen.

Ei tullut yllätyksenä, että 80% Ginga-faneista on naisia, vaikka tarina onkin suunnattu miehille. Hauskaa. Ehkä me naiset olemme sitten paljon eläinrakkaampia kuin miehet ja siksi tällaiset urhoolliset koirat vetoavat meihin enemmän kuin vaikka taistelevat miehet. En uskoisi pitäväni Gingasta läheskään yhtä paljon, jos hahmot olisivat ihmisiä. Karua mutta totta.

Kannattaa hankkia tämä lehti!

Keräilyn iloa

Moniko 90-luvulla syntynyt muistaa vielä, miten keräiltiin Pokemon ja Spice girls kortteja kuin viimeistä päivää? Ei varmaan kovin monella enää noita nostalgisia kortteja ole tallella. Itselläni on jossakin huoneeni uumenissa vielä vanhoja Pokemon ja Digimon kortteja sekä kokonainen albumi täynnä Spive Girls valokuvia. En ole raaskinut heittää mitään pois, vaikkei edellä mainitut sarjat ja bändi enää kosketa sydäntäni samalla tavalla kuin silloin joskus nuorena.

Mutta mitäs sitten, kun aletaan puhua 80-luvulla tehdyistä Ginga Nagareboshi Gin keräilykorteista, joita ei edes Suomessa myyty vielä tuohon aikaan? Tuolloin ei vielä edes taidettu tietää, että Gingasta on olemassa mitään oheistuotteita, eikä varmaan kovin moni tiennyt sen olevan anime. Me Ginga-fanit voimme siis olla hyvin iloisia ja olemme onnekkaita, että vielä näin 2000-luvulla on edes olemassa noita itseäänkin vanhempia kortteja ja oheistuotteita.

Itse en, ihme kyllä, aluksi ollut kiinnostunut ollenkaan GNG keräilykorteista. Vielä vähemmän tarroista. Olen aina väittänyt, että paperinpala ei ole sama asia kuin viimeisen päälle väännetty pehmolelu tai figuuri. Mutta toisin kävi ja mielipiteeni muuttui - ainakin keräilykorttien suhteen. Tein tässä viikon alussa kauppoja Futago Shopin ylläpitäjän kanssa ja ostin häneltä kuusi uutta keräilykorttia kokoelmiini. Olen nyt kiven kovaa päättänyt kerääväni mahdollisimman monta (ellei sitten kaikkia) keräilykortteja. 10/60 keräilykorttia on omalla mittapuullani aika hyvin tässä vaiheessa, kun keräilyä olen ehtinyt harrastaa 9 kuukautta, jos oikein muistan. Onneksi keräilykortit eivät ole kalliita, hyvällä lykyllä niitä saa eurolla, jos ovat todella huonokuntoisia ja jos myyjä on sitä luokkaa, joka ei minkään kohteen arvosta välitä.

Tässäpä olisi tämän hetkinen korttikokoelmani. Olen tosi iloinen siitä, että olen saanut kokoelmaani näinkin paljon Ginejä(suosikkihahmoani). Tiikeriveljeksiäkin löytyy ja erityisen iloinen olen siitä, että hyvin moni kuva on jostain suosikkikohtauksestani. Näitä ehdottomasti lisää <3 Jos joku kysyy noiden korttien numeroita, niin omistan tällä hetkellä: 40, 24, 5, 28, 60, 27, 20, 15, 50 ja 49.

Piti ihan ottaa tarrakokoelmastanikin kuvaa, sillä sain ilmeisesti pienenä lahjuksena kaupoista Futago shopin kanssa GNG tarran. Kuvassa alin on siis tuo saatu lahjus tai kaupanpäällinen, vai miksi sitä nyt kutsuisi..

Tarrojen numeroita en tietenkään tajunnut ottaa ylös, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin voin ne kyllä katsastaa ^^

Hopeanuoli ihon alle

Kyllä. Kauan mainostamani Hopeanuoli tatuointi on nyt otettu nilkkaan ja teki muuten kipeää. Erityisesti väritysvaiheessa vääntelin ja kääntelin itseäni, kun sattui ihan penteleesti, vaikka moni sanoo, että nilkkaan ei satu yhtään(esim. äitini sanoi).

Hieman making of- kuvaa. Joku varmasti toteaa tässä kohtaa, että "Just. Odotin jotain ei-niin-perus asentoa", mutta kerron jo tässä kohtaa, että juuri tämä kuva Ginistä on minusta se kaikkein paras, jonka animaattorit ovat koskaan tehneet. Mikään anime kuva Ginistä ei ole niin hyvä kuin tämä ja tällä kuvalla ja asennolla on minulle hyvin paljon merkitystä - onhan se sentään suomalaisten VHS kansien etu- ja takakannessa. Itselläni on 90-luvun versio 4 VHS:stä, jossa tämä Gin on takakannessa(joka muuten on ehdoton suosikkini suomi dubbi versioista).

Mielestäni tatuoijani sai hyvin tehtyä värit kuvaan ja muutenkin jälki on mielestäni täydellistä, jos lähdetään siitä, että anime-Ginin jäljentäminen - jopa läpi piirrettynä - on todella vaikeaa. Kuvan tekemiseen meni melkein kolme tuntia, 10 minuutin tauko mukaan luettuna. Kuva siis tosiaan piirrettiin läpi tatuoijalleni antamasta kuvasta ja se läntättiin iholleni sitä kautta. Koska kuva kiertyy hieman nilkkani ympärille, siitä on tosi vaikea ottaa mitään niin sanottua "edustuskuvaa", koska oikein missään kulmassa kaikki kohdat eivät pääse oikeuksiinsa, mutta sain napattua aika hyvän kuvan lopputuloksesta peilin kautta.

Kuten näkyy, kuva on juuri otettu. Koko tatuoitu alue punoittaa vielä tuntienkin jälkeen. Värit eivät punoituksen takia ole vielä kunnolla tasoittuneet, koska ihoni on sen verran herkkä, että valkoinen väri näyttää vielä lähemmäs vaaleanpunaiselta kuin valkoiselta, mutta otan tulevaisuudessa uudemman kuvan, niin näette "lopputuloksen". Jalat jäävät tässä kuvakulmassa hieman varjoon. Livenä kuva on vieläkin mielettömämpi ja Ginin turkin väri on sinertävämpi, ei harmaa.

Joku varmaan tulee kysyneeksi hintaa. 120e maksoi tämä, koska ei ole järin suuri. Mustavalkoisena olisi ollut kalliimpi, sillä käsittääkseni musta väri on kaikista kalleinta(tai sitten yhden tietyn värin käyttö laajalle alueelle maksaa, en tiedä).

Olen jo useamman vuoden miettinyt Ginga-aiheista tatuointia, enkä voisi tyytyväisempi olla ^_^ Jatkuvasti nostelen maastohousujeni punttia ja ihastelen kuvaa. Jää nähtäväksi, tulenko tätä kuvaa jatkamaan esimerkiksi Ginga- kanjeilla tai jonkinlaisella taustalla, mahdollisesti, mutta vasta paljon myöhemmin. Tässä on meneillään pari muutakin tatuointiprojektia: yksi uusi ja selässä olevan kissatatuointini jatkaminen jollakin tavalla.

Mitä mieltä olette uudesta tatuoinnistani? Omistatteko itse Ginga tatuointia ja jos omistatte, niin millaisen? Olisiko lukijoillani ehdotuksia tämän kuvan jatkolle? ^_^

GDW 11 - Kuohuva veri, arvostelu

Pakko heti näin alkuun hehkuttaa, että sairaslomalta palannut tatuoijani soitti tänään ja kertoi, että voisi hakata minulle Ginga tatuoinnin ensiviikolla. Ja minäpä suostuin! Noin kahden viikon päästä on siis odotettavissa kauan odotettua Ginga-aiheista tatuointia. En malta millään odottaa tatuoijalle pääsyä!

Mutta siitä minä en tullut kirjoittamaan, vaan uusimmasta GDW mangasta. Osa 11 ilmestyi ennen aikojaan ja vasta tänään sain aikaiseksi hankkia tämän osan hyllyyni. Lukaisin mangan heti läpi, kuten aina ja kirjoitan tätä juttua heti lukemisen jälkeen.

SPOILEREITA WEED MANGASTA!!

Yrmy ilme siksi, että mangassa käsitellään vakavia asioita.

Aloitetaan taas kansikuvasta. Lupaavalta näyttää. Vihreä ei ole mikään suosikkivärini, mutta tämä sopii kyllä hyvin tähän osaan. Myös taustalla oleva puu on säilytetty, tosin siitä kyllä huomaa, että taustana on alunperin ollut valokuva. Mutta ihan nätti, ainakin tämä kansi saa minut toipumaan 10 osan ripulikannesta.

Eniten tässä mangassa minua himotutti lukea Sniperin muisteluita hänen ja Hyenan kohtalosta. Jostain kumman syystä huokailin koko ajan ja sivut eivät tuntuneet tekevän ollenkaan loppua, kun luin alkupään taistelua ja Terun isän kuolemaa. Palatakseni tähän alkupään taisteluun, Kyoshiro oli monta kertaa piirretty todella upean näköiseksi, mutta en vieläkään lämpene hänen jatkuvalle räyhäämiselleen. Yllätyin myös suuresti siitä, että Terukin liittyi taisteluun rohkeasti useista kielloista huolimatta. Silti kaikki tuntui etenevän kuin täi tervassa ja mieleni teki skipata sivuja reippaasti kohtaan, jossa Terun isä kohtasi kuoleman.

Hirveän helposti tuo Terun pelkurimainen isä kuoli ja paljon löllömmin kuin animessa. Tässähän ihan alkaa kaivata niitä pervoja animevoihkintoja! Kohtaus oli kuitenkin koskettava ja oli hyvä, että Teru ei vaihtanut lopullisesti nimeään Koutaksi - olihan sen isä kuitenkin lopulta suojellut sitä "uroon tavoin", kuten mangassa sanottiin.

Sniperin kertomus hänen ja Hyenan kohtalosta oli kivaa luettavaa. Hyena muuttui silmissäni paljon kivemmaksi hahmoksi ja se tosissaan oli muuttunut tyystin. Enää se ei ollut mikään pelkurimainen idiootti, vaan urhoollinen, todellinen Ohun soturi. Gin parka oli mennyt luulemaan, että Sniper oli taistellut heidän kanssaan Akakabutoa vastaan, ja kun asia selvisi, Ginin ilme oli näkemisen arvoinen. Gin todella tuntui ällöksyvän ex-komentajan puheita - ja niin tein minäkin.

Kyoshiron lähtettyä joukkoineen eteenpäin, päästiin viimein toiseen suosikkiaiheeseeni: kogiin. Kyoshiron kertomus "jumalakoirista" oli sinänsä aika huvittavaa, koska olisin mieluummin nähnyt tuossa pelastajan roolissa igoja. Kogathan olivat pahoja! ..Tosin voi olla, että tämä kertomus tapahtui ennen kuin igat ja kogat alkoivat sotia keskenään. Kyoshiro olisi voinut kertoa enemmänkin, esimerkiksi siitä, miten igat ja kogat alkoivat taistella ja vaikka vihjata, että yksi kogista lähti Oun sotureiden matkaan. Viimeisellä sivulla näytettiin Tesshiniä ja siitäkös innostuin. Odotan innolla seuraavan osan ilmestymistä - etenkin, kun kogat viimein saapuivat mangaan.

Kahvittelua ja bändipaitaa

..No ei nyt ihan. Tai no melkein ainakin. Nimittäin taas jälleen kerran sorruin Ginga-aiheisiin ostoksiin, mutta nyt on pistettävä paussi, ihan vain siksi, että minulla on koulun ja muiden menojen takia aika alkaa säästämään rahaan ns. oleellisempaan.

En minä sentään tuosta GDW termosmukista juo oikeasti yhtään mitään. Yritin kuitenkin saada tuota päällä olevaa korkkia auki, mutta jostain syystä en saanut sitä auki, enkä viitsinyt alkaa runnomaankaan. 35e maksoin tuosta, eikä siis missään nimessä ole pahahinta, kun ajattelee, että tuo termari on lasintapaista, mutta ilmeisesti kuitenkin muovia ja olen nähnyt, kun jotkut hullut maksavat tuosta reippaasti päälle 50 euroa. Ainut miinus puoli tuossa mukissa on se, että se on tosi pieni. siis oikeasti _pieni_. Tuohon mahtuu varmaan korkeintaan 3dl(ihan heittoarvio) juomaa, joten loppu peleissä tuo olisi käytössä tosi turha, ellei sitten vaikka tyyliin työpöydän ääreen ota tuohon vaikkapa kahvia ja litkuttele menemään työn teon ohella.

Tässä termosmuki kokonaisuudessaan. En muistanut mitata mokoman pituutta, mutta arvioisin tuon joksikin 15-30cm korkeaksi(ellei nyt ihan metsään mene). Moni on varmasti nähnyt termarista tämän puolen, joten tulee varmaan ainakin osalle yllätyksenä, että mukissa on kaksi muutakin kuvaa. Tässäpä hieman osviittaa, huonolla kameralaadulla otettuna.

Sitten tuli vielä ostettua Ginga Densetsu Weed aiheinen T-paita, joka aikoinaan on tullut Weed anime DVD:n ostajalle. Sattumoisin bongasin tämän huuto.netistä ja vieläpä omaa kokoani. Päälleni en tätä ole vielä kokeillut, näyttää aika isohkolta, mutta menee varmasti "bändipaidasta".

Tästä paidasta varmasti tulee yksi oheistuote, jota tulen takuuvarmasti käyttämään vaatetuksessani. Varmasti tulette tämän näkemään joskus videopostauksissani tai kuvissa :) Olen kyllä mielissäni tästäkin hankinnasta.

Mitä sanoo jury? Kummasta piditte enemmän ja omistatteko kumpaakaan näistä? :)

Muistoja keräilyn varrelta

On kerinnyt kulumaan jo hyvän aikaa siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne puolelle. Tässä on Satanicalla niin saatanan monta rautaa tulessa, että hyvä kun pysyn itse aikatauluissani. Minulla on tosiaan kaksi työpaikkaa, joista onneksi toisessa loppuu sopimus tämän kuun lopussa. Kouluakin pitäisi siinä ohella käydä ja 2014 minusta pitäisi valmistua parturi-kampaaja. Mummonikin meni kuolemaan oltuaan pitkään huonossa kunnossa ja sekin vaikuttaa toisinaan mielialaani, vaikken olekaan oikein iteskellyt tai mitään.

Mutta en tullut tänne puhumaan elämäntilanteestani, vaan muistoista keräilyn alkuajoilta. Moni on myös kysellyt, mistä kaikkialta ostan oheistuotteeni, niin ajattelin sen myös tähän samaan syssyyn kertoa vielä yleisesti.

Tällaiselta kokoelmani näytti aivan keräilyn alkutaipaleilla. Tämän vanhempaa kuvaa minulla ei ole, mutta ennen varsinaisen keräilyn alkua kokoelmassani oli ainoastaan VHS:ät, GNG DVD, Weed DVD:t 1-2 ja 8, englanninkieliset Weed mangat 1-3, japaninkielinen Weed manga 4 ja japanin kielinen Riki.

Keräilyni alkoi oikeastaan siinä vaiheessa, kun aloin keräämään suomennettua Hopeanuoli mangaa. Ostin ensimmäiseksi susiosat Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta ja muistaakseni samaisena viikonloppuna löysin Antun kanssa Gingan oheistuotteita myyvän nettikaupan Urumin ja sieltä tilattiin GDW figuureita kahdet kappaleet. Ensimmäiset figuurini olivat siis Hiro ja Sniper. Tämän jälkeen innostuttiin molemmat keräilystä niin paljon, että vielä tänäkin päivänä uusia kohteita bongahtelee hyllyyn kuin sieniä sateella. Itse tosin olen yrittänyt hieman hillitä keräilyintoani, koska tulevat parturi-kampaajan tarvikkeeni tulevat maksamaan yli 700 euroa ja muutenkin minulla on laskuja maksettavana, niin en voi käyttää kaikkia rahojani tähän rakkaaseen harrastukseen. Olen myös hyvin paljon karsinut hankintojani eli suomeksi: en osta kaikkea mitä vastaan tulee, vaan kerään kaikki ne, mitä oikeasti haluan. En välitä kokoelmani suuruudesta, vaan siitä, että itse pidän kaikista keräämistäni kohteista, enkä ole yhtäkään kokoelmani ostosta vaihtanut tai myynyt eteenpäin (lukuunottamatta Boku No Inu, Boku No Weed mangaa, irtonaiset Weed DVD:t(koska ostin boksin tilalle) ja Shin Gaiden 1:stä, josta sain kaksoiskappaleen voitettuani arvonnan).

Tässä toista kuvaa alkutaipaleilta. Raivasin kokoelmalleni tilaa jo toiselle hyllylle ja kuten varmasti lukijani jo tietävätkin, niin tällä hetkellä minulla on 3 hyllyä täynnä Ginga sälää.

Mutta sitten niitä paikkoja, joista voi ostan Ginga tavarani:

URUMI
- erittäin luotettava, suomalainen nettikauppa
- löytyy paljon kaikkea erilaista tuotetta ja härpäkettä aina mangasta figuureihin ja pehmoihin
- Löytyy laajasti tuotteita myös muista mangasarjoista

FUTAGO SHOP
- luotettava, ruotsalainen nettikauppa
- Kaupan kielen voi vaihtaa myös suomeksi, tosin se ei ole kovin sujuvaa suomea
- löytyy mangaa, figuureita ja muuta

HUUTO.NET
- hakusanalla Ginga löytyy paljon kaikenlaista.
- Voi löytyä paljon harvinaisuuksia edullisesti
- Varo huijarimyyjiä! Katso aina ensin myyjän saamat palautteet, ennen huutamista

YSTÄVÄNI, TUTTAVANI, RATI RITI RALLA
- Ystävien ja tuttavieni kanssa olen tehnyt myös kauppoja, mutta heidän tietojaan en voi ikävä kyllä kertoa, koska en ihan viitsi kenenkään puhelinnumeroita ja sähköposteja jaella luvatta.
- Kaverien ja tuttavien kautta saa hankittua paljon kaikenlaista - lähes pilkkahintaan toisinaan
- Vaihtokaupat onnistuvat ja esimerkiksi Kaksoissolan foorumilla saattaa löytää tyyppejä, jotka myyvät Ginga tavaroitaan pois

Toivottavasti näistä oli hieman apua keräilyä aloitteleville tai muuten vain tiedonjanoisille :)

Hiipivät varjot (GDW osa 10 arvostelu)

Spoilereita GDW mangasta!!

Minä kyllä toisinaan ihmettelen ihan hemmetisti, että mikä merkitys näiden Weed mangojen "nimillä" on. Tämä uutukaisin osa, Hiipivät varjot(10 osa) sai minut miettimään asiaa. Toisinaan mangojen nimet eivät liity minusta paljon mitenkään mangan sisältöön paitsi tämän uusimman osan kohdalla. ...Olettaen siis, että nämä "hiipivät varjot" ovat Murder S aka Sniperin oppipojat Lector ja Thunder. No, mutta anyway. Itse asiaan eli..

..Kansi on ainakin ihan törkeän rumanvärinen. Ruskean ja oranssin jokin sekayhdistelmä. Ihan ripulin värinen ja pilaa koko kannen 100-0. 10 osan japaninkielinen kansi on ihan mielettömän hieno, mutta tämä suomalaisten pilaama ripulikansikuvalla varutettu Weed ja kumppanit on ihan järkyttävä. Hyhyh, pois silmistäni tuo ällötys.

Avataampa sitten sivua ja tarkastellaan hieman itse asiaa: eli tarinaa itseään. Minua valehtelematta alkaa pikku hiljaa ottaa pannuun Kyoshiro(mikäli en aiemmin ole asiasta maininnut). Hän on upea hahmo ulkoisesti, mutta todella rasittava. Hän karjuu koko ajan ja muutekin käyttäytyy tosi rasittavasti. Tosin tämä Kyoshiron tapaamisjuttu on animessakin niin ärsyttävä, että kiroiluni juontaa varmasti juurensa siitä. Ainakin animessa Kyoshiro rauhoittuu jonkin verran liityttyään Weedin matkaan, joten toivon mukaan tälle äkkipikaiselle lastensuojelijalle tapahtuu muutos rauhallisempaan suuntaan.

Yksi kivoimmista asioista tässä osassa oli se, että Melistä(minä en vain suostu sanomaan tuota söpöläistä Meriksi, koska olen aikojen alusta saakka kutsunut hauvelia Meliksi) nähdään rohkeampi puoli. Animessa Melin puolustaessa Torahammasta hän ei vaikuta yhtään niin rohkealta ja itse varmalta kuin mangassa. Kuvasta näkee, miten raivoissaan Mel on tunkeilijoiden saapumisesta ja olihan tuo poika melko hyvä taistelemaan. Taistelussa näkyi vertakin, mikä tietysti oli mainio lisä.

..Sen sijaan en voi vieläkään käsittää, mitä Takahashi sensein päässä on liikkunut, kun hän on laittanut Kurotoran ratsastamaan.

Okei, animessa tämä kohta näyttää vielä typerämmältä, mutta on tämäkin aika hupaisaa, vaikka piirrosjälki onkin loistavaa jälleen. Kurotora on vain niin äijä <3 Tosin, ihmettelen, miksi hyväkuntoiseksi itseään kutsuva kaivanhus antaa itseään nuoremman kantaa itseään? Hmm.

Ja sitten päästäänkin suosikkikohtaukseeni eli Sniperin saapumiseen. Vaikka Sniper onkin GNG:ssä inhokkihahmojani olen kummallisen mielissäni nähdessäni hänet GDW:ssä. Dobermanni on yhä sama itsensä: hän ei anna kenenkään auttaa itseään ja vihaa Giniä koko sydämestään. Sniperin kauna Giniä kohtaan on niin hyytävän ihanaa, että odotan kaksikon taistelua - jos siis sellaista päästään näkemään. Sniperin luonne saa myös itse Hougenin hämmästymään.

Ehdoton suosikkisivuni tästä mangasta. Voin vain kuvitella Ginin ajatukset Sniperin tunnistaessaan. Koirat on myös piirretty mielettömän hyvin ja odotan innolla jatkoa tästä kohtaa.

Mitäs mieltä arvoisat lukijat olivat tästä osasta? :) Suosikkikohtauksesi tästä mangasta?