keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Vanha parta muistelee

Oikein hyvää joulua vielä täältä blogin puolelta rakkaille lukijoilleni! Toivottavasti teidän joulunne on mennyt hyvin, minun meni aikas mukavasti isovanhempieni luona Perhossa Keski-Pohjanmaalla. Joululahjoistani voi lueskella halutessaan tarkemmin Gothic Chic - Satanica blogistani.

Sitten tämän päivän kirjoituksen aiheeseen. Vieläkö vanhat Ginga-fanit muistavat ajan, jolloin ei vielä tiedetty Weedistä, Hopeanuolen leikkaamattomasta versiosta tai oheistuotteista? Tuolloin elettiin suunnilleen 90-lukua. Silloin Suomessa ei ollut olemassa kuin vain leikatut VHS:ät ja kaikki kuvittelivat takakannen väärän tekstin takia, että Hopeanuoli olisi amerikkalainen sarja. Lukihan sentään alkuperäisen nimen kohdalla Silver Fang Ginga Nagareboshi Ginin sijaan ja Akitan perfektuuri oli muutettu kätevästi Alaskan erämaiksi. Tuohon aikaan nimittäin Amerikka oli kova sana, eikä Japani ollut läheskään yhtä suosittu. Siksi siis tekstit olivat muutettu.

Muistan hyvin, miten kavereideni kanssa puimme Hopeanuolen "alkuperäistä nimeä". "Silver Fang.. Mutta sehän tarkoittaa Hopeahammasta, ei Hopeanuolta. Oikeasti suomennoksen pitäisi olla Silver Arrow. Ehkäpä nimi on muutettu, ettei ihmiset alkaisi vertailemaan Valkohammasta ja Hopeanuolta keskenään." Tuolloin myös spekuloitiin, miltä Hopeanuolen tulevaisuus näyttäisi, millaisia hänen jälkeläisensä olivat jne. Keksimme kavereideni kanssa monenlaisia ehdokkaita Hopeanuolen pojiksi, mm. Kultanuoli ja Valkonuoli ja monia muita hupaisia nimiä. Kultanuoleksi nimesimme myös mm. Ginin ruskeanvärisen sisaren. Samoihin aikoihin keksin tismalleen Rigelin näköisen hahmon, tosin sillä oli Ginin tapaan arvet päässä. Nimeä tuolle hahmolle en muista, vaikka kuinka yritän. Kyseinen hahmo oli myöskin yhteen aikaan alteregoni nettimaailmassa.

Kun tietokoneita ja nettiä ei vielä ollut, puhuttiin vain Hopeanuolesta. Pohdittiin myös leikatun suomidupin epäselviä kohtia, kuten Rikin yhtäkkistä kuolemaa ja sille keksittiin vaikka mitä ihmeellisiä syitä. Myös karhutaistelu Mutsussa oli hyvin epäselvä ja kuvittelin sen aina olevan Ginin haaveiluita tulevasta. Myös Akatoran yhtäkkinen poissaolo ihmetytti ja moni muukin asia, joita en jaksa edes alkaa muistamaan. Leikimme myös aina talvisin ulkona Hopeanuolta isoilla lumiröykkiöillä, joita lumiaurat olivat kasanneet. Nämä vuoret olivat sitten Akakabuto, Madara ja Mosa tai jokin random kieleke. Oli hauskaa liukua muka haavoittuneena alas ja tulla kotiin hengästyneenä ja haalarit märkänä. Tuota aikaa kaipaan ehkä kaikista eniten nykyään.

Ollessani kuudennella luokalla, eräs hyvä ystäväni kertoi minulle, että Hopeanuolelle on jatko-osa Weed. En uskonut sitä, koska Weedin nimi kuulosti liian englantilaiselta minun makuuni ja väitin kiven kovaa, että Hopeanuoli ei jatku, eikä mitään viidettäkään osaa ole olemassa. Noh, kerran sitten nettiin ensimmäisiä kertoja päästyäni kirjoitin osoiteriville tuon legendaarisen osoitteen: www.hopeanuoli.com. Sivu todellakin vei minut kyseiselle sivulle ja sieltä todella löytyi Hopeanuolen jatko-osasta juttua. En voinut uskoa silmiäni ja tunsin itseni hirveäksi idiootiksi. Tietysti innostuin Weedistä yhtä paljon kuin Hopeanuolesta, yhdessä vaiheessa olin jopa enemmän kiinnostuneempi Weedistä kuin GNG:stä.

Netissä tuli tutustuttua monenlaisiin Ginga-aiheisiin sivustoihin. Joissakin väitettiin Johnin ja Jeromen olevan sukulaisia, Lector oli muutettu Sanderiksi ja kogien vanhinta luultiin Kurojakiksi hamaan loppuun saakka. Olin muuten erittäin iloinen siitä, että netistä sain vihdoinkin selville Kurojakin nimen. Sitähän ei suomidupissa koskaan mainittu. Tuota Jeromen ja Johnin sukulaisuutta en koskaan uskonut, vaikka ovatkin keskenään hyvin samannäköisiä. Sen sijaan petyin tosi paljon, kun Kogien vanhin ei ollutkaan Kurojaki, vaan joku muu tuleen hypännyt koga.

Ennen Gingan kulta-aikaa, Suomessa ja varmasti muuallakin maailmassa, oli liikkeellä paljon myyttejä, joista pari kerroinkin tuossa ylempänä. Ginin sisaruksille oli keksitty nimet Hiyan ja Giyan mangan perusteella, vaikka todellisuudessa kaksikolla ei nimiä ole. Myös Beniä ja Mossia kuviteltiin aina sukulaisiksi samanlaisten kasvokuviointien takia ja kivenkovaa väitettiin, että Weedistä ei koskaan tultaisi animea tekemään - toisin kävi! Myös Mayaa pidettiin Kurojakin puolisona, vaikka tämä on oikeasti uros. Noiden myyttien aikana oli paljon Ginga aiheisia roolipelejä, kuten Weed's Future ja Cliché, joista tarkemmin tekstissäni Creating A Legend. Ginga-roolipelien kulta-ajan alkutaipaleilla ei vielä oltu suomennettu leikkaamatonta versiota ja niinpä porukka latailikin koreaksi dupattuja pätkiä Best Anime nimiseltä sivustolta. Itsekin latailin niitä ja tein niistä musiikkivideoita, jotka vieläkin mokomat möllöttävät Youtubessa, eivät tosin nykyisen nimimerkkini takana, mutta jos joku haluaa nauraa teiniaikojen mestariteoksilleni, niin klikkaahan tästä. Musiikkeina olen käyttänyt metallia laidasta laitaan, joten varoituksen sananen :D

Täytyy kyllä myöntää, että kaipaan tietyllä tapaa ihan hirveästi niitä aikoja, kun Hopeanuolesta puhuttiin Hopeanuolena, eikä Weedistä sun muista hienouksista tiedetty mitään. Ei tietenkään sovi unohtaa, että nämä viimeisimmät vuodet ovat olleet ehdottomasti Ginga-sarjan kulta-aikaa mangojen suomentamisen ja Takahashin vierailun osalta, mutta 80-90-luvuilla syntyneet ymmärtänee mitä tarkoitan tällä kaipuulla. Kaipaan erityisesti aikoja, jolloin olin vielä nuori ja kaverieni kanssa leikimme Hopeanuolta sekä tietysti vanhoja Ginga roolipelejä ja nettisivuja. Oli tietyllä tapaa hauskaa olla epätietoinen monesta nykyään päivänselvästä asiasta, kuten Pink Dragonin ja Madaran sukupuolet ja susiosasta. Susiosasta puheen ollen. Luulin aina, että sudet esiintyisivät mangassa Akakabuto taistelun aikaan ja ne olisivat "pahiksia". Näin luulin niin kauan, kunnes luin GNG mangan kokonaan ja petyin kyllä aika paljon - susiosa kun ei yksinään koskaan ole oikein minun juttuni ollut.

Nyt minua kiinnostaakin tietää, millaisia muistoja teiltä on vanhoilta ajoilta? Mitä asioita menneisyydestä kaipaatte?~

10 kommenttia:

  1. Itsekin keksin Kultanuolen! :D Ja sen toinen nimi olisi ollut Ginin tapaan Gun. ;D Ajattelin myös sen olevan se Hopsun ruskea sisarus. :)

    VastaaPoista
  2. itsekkin keksein aikoinaan kultanuolen, mutta keksein myös pronssinuolen XD

    VastaaPoista
  3. Kun olin noin 6 vuotta, menimme s markettiin olin silloin jo suuri hopeanuoli fani. Olin lainannut ystävältäni hopeanuolia aikaisemmin ja voi sitä riemua kun huomasin "hopeanuolen 1 osan" kotona selvisi että olin ostanut Weedin enkä hopeanuolta, no samaltapa tuo minusta näytti kuusi vuotiaana. ;D

    VastaaPoista
  4. Muistelisin jos voisin kun ollaan 00 vuonna syntynyt XD Mutta joo... Kiva postaus taas :) Ja kiva kun teet usein näitä ettei tartte odottaa hirveaästi :3

    VastaaPoista
  5. Täällä myös yksi vanhus... :D

    Heh, tuli tuosta Rikin äkkinäisestä kuolemasta mieleen, kun katsoimme aina silloin tällöin kavereiden kanssa Hopeanuolta ja he tietty ihmettelivät että no, miten se nyt noin yhtäkkiä kuoli ja alkoivat haukkumaan sarjaa. Minä olin niin die hard Hopsu fani että hieman suutahdin siitä ja keksin sitten äkkiä jonkin syyn: Gohei halasi niin lujaa että Rikin haavat aukesivat. XD Heh.

    Kyllähän niitä aikoja kaipailee, kun kaikki oli melkein kuin mysteeria ja nykyään Hopeanuolta tulee joka tuutista. En kuitenkaan valita, jos pitäisi valita niin kyllä minä tämän hetkisen tilanteen valitsisin. :)

    Ps. En ikinä jaksa kirjautua Blogspot tunnukselleni. >w<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama :D Muakin aina kiusoiteltiin, miten outoja asioita Hopeanuolessa tapahtuu, kun hahmot katoilee yhtäkkiä ja duppaukset ovat tosi epäonnistuneita.

      Poista
  6. Olisinpa elänyt itsekkin tuolloin...olisi ollut mukavaa löytää hopeanuoli VHässä jostain lähikaupasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kieltämättä ihanaa aikaa omalla tavallaan, etenkin nyt kun noiden VHS:ien arvo on noussut pikkuisen (etenkin niiden 80-luvulla julkaistujen) :D

      Poista
  7. Itse aloitin hopeanuolien katsomisen VHS-filmeinä 3 vuotiaana hoitopaikassani...siitä asti niitä on tullut seurattua melko paljon ja mangat on ollut aivan pakko kerätä kaikki...nyt pikkusiskonikin on alkanut katsomaan hopeanuolia...monesti niiltä minun vanhoilta VHS-kaseteilta...kovasti hän on yrittänyt myös lukea mangojani..kun on vasta oppinut lukemaan...:DD

    VastaaPoista
  8. Olen 01 syntynyt, ja joskus haaveilen samanlaisesta leikistä kuin sinä nuorempana; eli siitä että leikitään kasojen olevan karhuja ja kieritään alas mukamas loukkaantuneina. Mutta kukaan kaverini ei tykkää Gingasta, ja he pitävät sitä aivan typeränä. He ovat kiinnostuneet vain muodista. Joskus yksikseni leikin Gingaa, mutta tylsäähän se loppujen lopuksi on. Joskus pikkusiskoni leikkii kanssani, vaikkei tajua Gingasta mitään.


    Minulla on hopeanuoli VHS kasetti. Olen löytänyt sen kirppikseltä. Sitä oli ihan mukava katsoa. Olen nähnyt hopeanuolen läpi, samoin Weedin. Nyt odottelen suurela innolla Orionia. Eräällä Ginga sivulla on Adresseja/Vetoomuksia kustantajille-kohta. Siihen voi laittaa allekirjoituksia. ne lähetetään japaniin: Yoshihirolle, ja toivotaan että Yosihiro suostuu tekemään siitä sitten mangan tai animen tai kummankin suomeksi.

    Hopeanuolessa ja rikissä on mielestäni jaloutta, ja legendaarisuutta. Weed tuo siihen kuitenkin uudenlaista ystävyyttä ja vauhtia. Orion on lähes täydellinen. Siinä on ystävyyttä, legendaarisuutta ja sitä jotain, jota täydelliseen animeen ja mangaan tarvitaan. Joten uskallan sanoa, että lemppari mangani ovat Hopeanuoli ja orion, ja lemppari animeni on Weed ja Orion.

    Mielestäni Yoshihiro Takahashin mangat ja animet ovat parasta mitä voi olla!

    VastaaPoista

Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)