Tarinoita menneisyydestä

Meillä täällä kotona on menossa kylpyhuone- ja lattiaremontti, jonka takia aloimme tänään äitini kanssa tyhjentämään vanhempieni makuuhuoneita. Löysimme äitini lipastosta vanhoja kirjoituksiani 4. luokalta. En voinut olla nauramatta ääneen näille tarinoille, kun muistin niiden alkuperän. Ajattelin antaa teille lukijoilleni mahdollisuuden nauraa vanhoille kirjoituksilleni, jotka liittyvät todella vahvasti Hopeanuoleen ja näistä näkee hyvin Gingan vaikutuksen kaikkeen.

Näihin mestariteoksiini korjailin hieman kirjoitusvirheitä ja pilkkujen paikkoja. Muuten teksti on täysin muuntelematon, joten sanajärjestykset saattavat heittää ja lauseet voivat olla epäselviä. 

Tehtävänanto: Tässä oli muistaakseni tehtävänantona kirjoittaa tarina jostakin linnusta, tässä minun tulkintani 4.luokkalaisena.

Hopeakoira

Oli komea aamu. Hopeakoira juoksenteli pitkin suurta peltoa. Kerran sitä vastaan tuli kissa.
" Miksi sinä vain juoksentelet, etkä tee nykyään muuta?"
" Se on vain niin kivaa!" Hopeakoira sanoi ja jatkoi matkaansa. Sitten sitä vastaan tuli lehmä.
" Tee jotain muuta, kun sinä vain juokset" Lehmä sanoi.
" Hyvä on, minä luovutan, lepään." Hopeakoira sanoi. Kun se oli istunut, sen viereen tuli susi.
" Älä laiskottele, mene  juoksemaan!" Se sanoi.
" Minä olen nyt vain lepäämässä, mutta kohta jatkan juoksua" Hopeakoira sanoi. Sitten susi tuli sen viereen ja sanoi:
" Tuo lintu, joka tuolla istuu, niin se kertoo meistä tarinaa." Sitten ne lähtivät juoksemaan. Sitten minä eli lintu lensin niiden ylle ja istahdin Hopeakoiran olalle ja sanoin sille:
" Sinun on aika ystävystyä tuon suden kanssa."
" Kyllä, mutta minä olenkin jo!" Hopeakoira sanoi.
Seuraavassa osassa näet, miten Hopeakoiralle käy!

Mielenkiintoinen tarina linnusta, joka näyttikin kertovan koirasta. Huvittavia siirtymisiä asiasta toiseen, jotka saavat ainakin minut repeämään nauruun.

Tehtävänanto 2: Tuosta samasta linnusta piti kirjoittaa, miten se on saanut värinsä höyheniin.

Hopeakoira 2

Ihmettelette varmaan, mistä olen saanut värini. No se selviää kohta. Hopeakoira juoksenteli susi ystävänsä kanssa metsässä, kunnes lensin paikalle ja sanoin:
" Mennäänkö hippaa, mutta minä juoksisin ja kiipeisin kuin te?"
Hopeakoira suostui ja sitten aloimme leikkiä. Hopeakoira jahtasi minua ja sutta. Sitten nousin lentoon eli olimme silloin lopettaneet leikin.
" Se oli hauskaa!" Hopeakoira puuskutti.
" Niin oli!" Susi kannusti. " Lintu, sinähän olet aivan harmaamusta!"
" Mitä? Hei niin olen!" Vastasin ja hyppäsin jokeen. Mutta harmaamusta väri ei lähtenyt mihinkään. " Minulla on siis oma värini." Sanoin.
" Niin on!" Susi sanoi. " No jatketaanhan leikkiä!" Se jatkoi ja niin me jatkoimme.

Jälleen siirryttiin aiheesta toiseen, vaikka tehtävän anto sanoi muuta - pakkohan se oli täyttää, vaikka ei näköjään kiinnostanut kirjoittaa linnusta. Jotenkin huomaa, että minua kiinnosti koulussa kirjoittaa tarinoita ainoastaan koirista, yllättäen ne liittyivät jollakin tapaa aina Hopeanuoleen. 

Nämä tarinat ovat samaan aikaan niin huvittavia, että niitä lukee vaikka kuinka monta kertaa nauraen vedet silmissä, mutta samaan aikaan ne ovat hyvin nostalgisia ja muinaisjäänteitä sen aikaisesta lapsuudestani. Tuolloin leikin hyvin paljon Hopeanuolta kavereideni kanssa, oikeastaan aina ellei sitten toistaiseksi innostuttu jostakin toisesta sarjasta. Hopeanuolta tuli leikittyä lapsuudessa varmasti kaikista eniten ja jotenkin sitä vielä nykyisinkin toivoo noita lumiröykkiöitä katsoessa, että voisi vielä tänäkin päivänä mennä leikkimään lumipenkkoihin taistelua Akakabutoa vastaan. Olisinpa vieläkin lapsi..