tiistai 18. maaliskuuta 2014

Inspired By Ginga: Vanhoja fan art löydöksiä

Juttelimme Antun kanssa vanhoista roolipeli ajoista. Sattumalta kysyin häneltä erään vanhan foorumin osoitetta, jota yksi yhteinen tuttumme piti. Kyseessä oli ihmisillä pelattava roolipeli ja eksyin katsastamaan vanhaa pelaajaesittelyäni. Sitä kautta päädyin sitten vanhalle Photobucket käyttikselleni, josta löytyi vuosia sitten hukkuneita muiden tekemiä fan art kuvia vanhoista hahmoistani. Pengoimme kyseistä kuvagalleriaa Antun kanssa ja hän löysi useita kadonneeksi luultuja kuvia. Tässäpä pieni kooste niistä teitä ilahduttamaan.¨

OIKEUDET KUVIIN OMISTAA NIIDEN PIIRTÄJÄT! OIKEUDET HAHMOIHIN KUULUVAT MINULLE! (entisiä nettinimiäni: Wanda, Weed)

Clichéssä aikanaan ollut hahmo Sanityreaper. Tämä kuva on yksi suosikeistani.

Isiksen tekemä kuva Ninja Dog Web/Cliché hahmostani Blodista. Tämä oli niitä harvoja kertoja, kun Isiskseltä vielä sai kinuta arttia omista hahmoista. Nykyään en usko sen olevan kovinkaan mahdollista, joten tämä kuva on yksi parhaimmista löydöistä!


Jälleen kuva Sanitystäni. Tekijän nimeä en ikävä kyllä muista, eikä sitä ole kuvaankaan merkattu. Tämä on muistaakseni muokattu valmiiseen kuvapohjaan. Creditit siis kuvan värittäneelle ja kuvapohjan omistajalle!

Sashan tekemä kuva Sanitystä. Yksi suosikeistani, jonka tulostin aikanaan huoneeseeni.

Tämä kuva on vasta parin päivän ikäinen, mutta ajattelin sen tänne pistää. Antun tekemä kuva uudesta Cliché hahmostani Kendalista.

Jos haluatte lukea tietoa yllä olevista hahmoista, lukaiskaahan TÄMÄ postaus.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Question & Answer Time!: Vastausvideo

Kysymyksiä tuli aika hyvä määrä ja sain nyt videonkin kuvailtua. Tässäpä sitä olisi! Pituudeksi valahti peräti puolituntia, toivottavasti jaksatte katsoa. Jokaiseen kysyttyyn kysymykseen vastasin.

..Ja älkää ihmetelkö tuota mongerrusta. Video on kuvattu yhteen pötköön.

VIDEOON TÄSTÄ!

Samalla voisin tässä hehkuttaa, että tein paluun foorumiroolipeliareenalle ja palasin pitkän harkinnan jälkeen takaisin Clichéen, joka on siis tunnetuimpia koiraroolipelejä netissä. Se täyttää piakkoin 10-vuotta, joten pelillä on vuosia takanaan hyvinkin paljon. Suosittelen ihmeessä edes vilkaisemaan, sillä roolipelin idea on aina ollut mielestäni yksi parhaimmista ja Clichéssä on aina ollut hyviä, vaivaa ja aikaa näkeviä ylläpitäjiä. Vaikka joukossa on vuosien mittaan ollut ties minkälaista sisäpiiritouhuilua, vaikuttaa nykyinen ylläpito hyvältä. Roolipelissä on tällä hetkellä ns. kuivakausi meneillään, mutta kuten tiedetään, kevät on aina yo-kirjoitusten ja lopputöiden aikaa ja senpä takia joutuukin jostain kivasta ottamaan sen ajan. Toivon mukaan päätökseni palata Clichéen oli oikea, tällä hetkellä uskon, että se oli.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Arvostelussa: GDW osa 29 - Paholaisen ylpeys


Osa 29 oli mielestäni aika mainio. Vaikka se käsittelikin vain Weedin ja Hougenin välistä taistelua ja suurin osa puhekuplista oli " Weed!" huutoa, oli tämä osa silti kivaa luettavaa. Hougen oli mielestäni aika ovela pitäessään Meriä panttivankinaan, sillä siten se sai Weedin taistelemaan kanssaan. 

Weedin ja Hougenin taistelu oli hyvin samankaltainen kuin animessa, oikeastaan tismalleen samanlainen. Hougen tietystikin aliarvioi taistelukumppaninsa, mutta Gin oli heti puolustamassa poikaansa ja tämän kunniaa, vaikkei Weedin taistelua varsinaisesti ole koskaan nähnytkään. Oli ihana katsoa, miten Gin luotti poikaansa ja antoi tälle valtuudet taistella vihollisjohtajaa vastaan. Ginin luottamus toi myös Weedille itsevarmuutta ja se lähti taisteluun hyvillä mielin. Kuten tiedettiin, Weed jäi oikeastaan heti alakynteen. Hougen riepotteli ja heitteli sitä ympäriinsä, mikä näytti jopa minunlaiselleni paatuneelle raakalaiselle hyvin raa'alta. Weedin tuskan melkein tunsi. Oli hienoa, että vaikka Hougen olikin niskan päällä, se ei silti päässyt helpolla, sillä Weed onnistui aina iskemään sitä jo haavoittuneeseen päähän aina ennen iskua maahan.


Mielestäni tässä osassa Hougenin uskottavuus nousi silmissäni hieman, tosin varmaankin hetkellisesti, sillä en hahmosta pidä edelleenkään yhtään. Takahashi oli nerokkaasti osannut piirtää Hougenin todella uhkaavaksi, jopa pelottavaksi koko kohtauksen ajan, alla oleva kuva olkoot esimerkki erinomaisesta piirrostavasta. Harmi, ettei Hougen näyttänyt tuolta koko Weed saagaa. Koska hahmon silmät loistivat kuin demonilla, ei mikään ihme, että koirat vertasivat sitä Akakabutoon. Kuvaus oli aluksi mielestäni melko huvittava, kun aloin ensimmäiseksi ajatella Hougenin huonoja puolia, mutta kun luin mangaa eteenpäin, aloin olla samaa mieltä siitä, että kyllä tuosta tanskandoggista pieni Akakabuto kuitenkin löytyy. Taistelu oli kova ja vaikka suurin osa ajasta menikin Weedin mukiloimiseen lähes hengiltä, oli kohtausta kiva lukea. Johtuikohan innokkuuteni siitä, että tiesin, mitä tuleman piti vai siitä, että Hougen saaga lähestyy loppuaan vauhdilla? 


Tämän osan hienoimpia kohtauksia oli ehdottomasti se, kun henget saapuivat paikalle sekoittamaan Hougenin päätä. Henget puhuivat mielestäni hyvin pahaenteisesti Hougenille ja oli kivaa nähdä vanhoja tuttuja: Riki, Smith, Benizakura, Toubee, Rocketin veljet ja tietenkin John. Täytyy sanoa, että itkussa oli pidätteleminen, kun Riki sanoi mielestäni niin hyvin: "Me jatkamme elämäämme oikeamielisten sydämissä." Mielestäni tuo lause osuu tismalleen naulankantaan. Koska itse olen pitänyt lapsesta saakka Hopeanuolta suurena esikuvanani, on tuo lause juuri oikea, sillä Hopeanuoli ja sen sanoma elää sydämessäni yhä.

En ole koskaan käsittänyt, enkä varmaan tule koskaan käsittämäänkään Ginin kummallista suhtautumista taisteluun. Jo animea katsoessa raivosin ruudun takana Ginin typerälle päätökselle olla auttamatta poikaansa taistelussa, vaikka tämä kuolisi. Vaikka Gin luotti Weedin suoritukseen, se ei silti mielestäni ole oikein, että katsoo vierestä poikansa teloitusta. Toisaalta, vaikka Weed oli toivonutkin, että taistelua ei keskeytetä, on mielestäni kuitenkin järjenkäyttö sallittua. Oli taistelu kenen hyvänsä, mielestäni Ginin olisi pitänyt astua taisteluareenalle viimeistään siinä vaiheessa, kun Weed oli maannut maassa lähellä kuolemaa pidemmän aikaa. Ginhän se tässä johtaja oli ja Ginhän oli se, jonka Hougen alunperin halusi teloittaa.

Lopulta Weedkin tokeni ja se hyökkäsi Hougenia vastaan Battougalla. Vaikka Weed onnistuikin kikkailemaan battogalla tuulen avulla, oli mielestäni sen aikaan saama isku todella pliisu. Jos battoga olisi tehty GNG:n aikaan (ennen susiosaa) olisi Hougen hajonnut tuhannen päreiksi. Tanskandoggi sai kuitenkin vain enemmän tai vähemmän syvemmän NAARMUN päähänsä, mikä mielestäni on naurettava aikaansaannos iskulta, jota pidetään legendaarisena ja tappavana. Oli miten oli, Hougen meni heikompaan kuntoon ja se oli pääasia. Weed onnistui iskussaan ja mielestäni oli todella hellyyttävää nähdä, miten Sakuran henki ilmestyi hymyilemään akitasankarille. Kerrankin naisia kiitettiin voiman annosta ja en varmastikaan koskaan tule kyllästymään siihen, miten paljon Weed rakastaa äitiään ja suo tälle ajatuksen hyvin usein erityisesti tilanteissa, joissa hän ei usko selviävänsä ehjin nahoin.

Osa 29 loppui mielestäni mielenkiintoiseen kohtaan, jos siis ei tietäisi, mitä Weed aikoo tehdä. Ginin käsky Weedille tapattaa Hougen kuulosti varsin epäginmäiseltä ja jäin asiaa pohtimaan. Haluaako Gin todella, että Weed tappaa Hougenin, koska on tajunnut vuosien myötä, että pahuudelle ei voi aina antaa miljoonaa mahdollisuutta vai testasiko hän poikaansa? Toivottavasti asia selviää jotenkin pian. Seuraavassa osassa taidammekin olla Hougen saagan lopussa ja näin ollen pääsemme juhlistamaan ensimmäisen saagan päättymistä! En malta odottaa ensi kuuhun!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Gingafandomin syöpä ja terroriteot

Fandom on minulle ollut aina suuri asia ja on upeaa nimittää itseään sellaiseen kuuluvaksi puhuttiin sitten Gingasta, bändeistä tai elokuvista. Fandomeita voisi kutsua periaatteessa heimoiksi. Heimoissa keskustellaan, toimitaan tietyillä tavoilla kyseisen fanituskohteen omaisesti (mitä tuokin muuten tarkoitti), rakastetaan ja riidellään. Nyt on jälleen aika puhua aiheen ikävämmästä puolesta eli siitä, mikä gingafandomissa ärsyttää ja miksi. Älkää ottako tekstiä taaskaan liian tosissanne. En halua tällä osoittaa ketään sormella syyttävästi, vaan enemmänkin haluan luoda aiheesta yleistä ajattelunaihetta ja keskustelua. En halua pahoittaa kenenkään mieltä ja olen tekstissä pyrkinyt näkemään asiat mahdollisimman monesta näkökulmasta. 

Uru kirjoitti gingafandomin elitismistä blogiinsa hyvän tekstin ja päätin tehdä aiheen niistä asioista, joissa mielestäni tässä fandomissa olisi petrattavaa. En sano, että itse olisin täysi pulmunen kaikissa mainituissa kohdissa, minullakin on siis petrattavaa tiettyjen asioiden suhteen. Tässäpä siis hieman pohtimisen aihetta meille jokaiselle fanille.


Nuorien fanien aliarviointi/syrjintä:
Tämä asia on ehkä ongelmista suurin. Arvostellaan nuorten kirjoitustyyliä, kirjoitusvirheitä ja muutenkin tuntuu, että heitä pidetään huonoina perustelijoina väitteilleen. Mielestäni on täysin normaalia, että nuoret fanit kirjoittavat täysin erityylillä kuin "me vanhat konkarit" - aikuiset - joiden pitäisi osata käyttäytyä nuorempiemme silmien edessä ja ennen kaikkea ymmärtää, että 11-vuotias on ajatusmaailmaltaan vielä täysin erilainen kuin vaikkapa 20-vuotias. Toki on varmasti hankalampi kommunikoida itseään huomattavasti nuoremman henkilön kanssa, kun nuorempaa varmasti kiinnostaa puhua enemmän vaikkapa oheistuotteista, kun taas vanhempaa voisi kiinnostaa puhua enemmän syvällisemmistä aiheista.. Mutta se ei tarkoita sitä, että nuori fani olisi typerä tai aivoton "pikku-Jonne", joiksi jokaista nuorta teiniä nykyään nimitetään. Täytyy kyllä sanoa, etten tässä asiassa ole itsekään mikään Jeesus kristus ollut, sillä en itse esimerkiksi oikein keksi puheenaihetta itseäni huomattavasti nuoremman fanin kanssa, mutta en koskaan ole pitänyt heitä mitenkään aivottomina. Nuoret fanit ovat hyvin innokkaita ja mielestäni on täysin meistä konkareista kiinni, haluavatko he olla fandomissa sen perusteella, millaisen kuvan me annamme itsestämme ja fandomistamme. Uudet jäsenet ovat aina tervetulleita, puhutaan sitten foorumeista, miiteistä tai tapahtumista. Kaikki fanit ovat samanarvoisia oli ikää 0-vuotta tai 100.

Blogin kautta häiriköinti/kiusaaminen:
Tätä aihetta käsiteltiinkin anonyymeistä kertovassa postauksessani. Olen vuoren varma, että nämä anonyyminä kettuilevat ihmiset kokevat meidät bloggaajat jotenkin ylimielisiksi - tai sanotaanko niin, että ainakin minut on haukuttu pariin otteeseen ylimieliseksi ja olen huomannut, että moni muukin blogisti on saanut häiriköintiä osakseen. Saamien väitteiden perusteella olen kuulemma kovin itsekäs ja röyhistelevä fani, joka kerskuu sillä, miten loistava fani olen, mukamas parempi kuin muut *naureskelua* Edellä mainituista ei mielestäni mikään pidä paikkaansa omasta mielestäni, enkä oikein käsitä, mistä tällainen juttu on saanut alkunsa. Onko kyseessä väärinkäsitys vai tahallinen provosointi?

Keräilijöiden haukkuminen:
Tämäkin on mielestäni ehkä yksi yleisimpiä ilmiöitä tässä fandomissa. Kuten tuossa edellisessä kohdassa mainitsinkin, keräilijöitä tunnutaan pitävän ylimielisinä hehkuttajina, joilla ei keräilyn ohella muuta elämää ole. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa. Toki moni keräilijä harrastaa keräilemisen "eri muotoja" tosi paljon ja joillekin se voi olla se elämän ainut henkireikä, toisille se voi olla vaikkapa jokin tanssiharrastus, kuten vaikkapa omalla kohdallani. Keräilijöitä tunnutaan nälvivän siksi, että he ovat onnellisia omaisuudestaan - siksi meitä ehkä haukutaankin "rikkaiksi rahantuhlaajiksi", jotka eivät osaa rahaa käyttää oikein. Mielestäni tällaiset negatiiviset mielipiteet keräilyä kohtaan ovat hyvin ikäviä, sillä se on harrastus siinä missä vaikkapa jääkiekko tai jokin "yhtä turha ja rahaa vievä" harrastus. En sano, että keräilijöitä pitäisi pitää joinakin jumalina sen vuoksi, että sattuvat haalimaan kaikkia harvinaisuuksia kaappeihinsa ja hyllyihinsä, mutta asenteen heitä kohtaan tulisi muuttua. Jokainen fani on yhtä arvokas ja tärkeä. Keräilijänä oleminen ei tarkoita sitä, että olisi maailman paras fani, vaan faniuden voi osoittaa niin monella muullakin tavalla, kuten olen oheistuotteita käsittelevissä teksteissäni todennutkin useasti.

Keräilijöiden kilpailuhenkisyys:
Siinä missä keräilijöitä haukutaan ylimielisiksi ja ahneiksi materialisteiksi, on toisaalta ihan tottakin. Osa todellakin käyttää hyvin paljon rahaa keräilemiinsä tuotteisiin, itsekin olen käyttänyt Weed pehmoihini rahaa 700 euroa. En kuitenkaan yleistäisi kaikkia keräilijöitä samanlaisiksi, osa meistä joutuu tekemään vuosia töitä saadakseen kasaan tietyn rahasumman vaikkapa pehmoa varten, toiset voivat ostaa jotakin kallista heti ensimmäisen kuukausipalkkansa saatuaan. Se, mikä kuitenkin on keräilyssä aika suuri varjopuoli, on mielestäni kilpailuhenkisyys. Koko ajan pitäisi olla ostamassa jotakin uutta, seurataan "suurempien" keräilijöiden kokoelmaa ja pyritään olemaan samanlainen kuin joku toinen. Ikään kuin keräily olisi stressaavaa ja siinä oleva hauskuus alkaa unohtua. Tavaroista ollaan valmiita taistelemaan ja huutokaupassa toiselle häviäminen ottaa päähän - mikä nyt sinänsä on ymmärrettävääkin, jos kyseessä on jokin tavara, mitä on halunnut jo pitkään. Mielestäni kilpailuhenkisyys eli juurikin riitely siitä, kellä on suurin kokoelma ja ketä arvostetaan eniten kokoelman perusteella, ei mielestäni ole mukava juttu alkuunkaan.

Kiittämättömyys/nipotus uusista julkaisuista:
Anttuseni kirjoitti tästä aiheesta hyvän tekstin vähän aikaa sitten ja en voi sanoa tähän muuta kuin, että lukekaa kyseinen teksti. Se on hyvin tyhjentävä, enkä voi olla muuta kuin samaa mieltä hänen kanssaan asiasta, joten en usko, että tätä asiaa tähän kohtaan sen kummemmin tarvitsee perustella. Antun tekstin voi lukaista täältä. Kieltämättä itsekin olen syyllistynyt haukkumaan esimerkiksi mangojen mukana tulleita kirjanmerkkejä ja Weed mangojen ulkoasua, erityisesti taustattomia kansia, mutta mielestäni esteettisissä asioissa voitaisiin sanoa, että mielestäni jokaisella fanilla on oikeus antaa kritiikkiä suomijulkaisuista, mehän olemme maksavia asiakkaita. Fanina ainakin minä odotan parasta mahdollista jälkeä ainakin ulkoisesti ja toki sisällöllisestikin.. Esimerkiksi Weedeissä, Meteor Ginissä ja Shin Gaideneissahan oli useita tekstitysvirheitä sun muuta pientä, mikä pistää miettimään, että onkohan suomennoksiin panostettu tarpeeksi. Toisaalta, itse olen ainakin niin iloinen siitä, että Weed ja monet "extramangat" on suomennettu, että ulkoiset seikat ja pikku kirjoitusvirheet alkavat tässä vaiheessa olla aivan toisarvoisia asioita. Sisältöhän se kaikista tärkein on, enkä missään nimessä jättäisi ostamatta jotakin Weed osaa sen ulkoisen muodon takia.

Fan art taistelut:
Tästäkin aiheesta on ollut puhetta täällä blogin puolella erinäisen tekstin muodossa, jossa käsittelin oikeastaan vaikutteiden ottamista muiden/Takahashin tyyleistä. Fan art asioista väännetään kättä tasaisin väliajoin ja yleensä homma alkaa siitä, kun joku on ottanut animesta jonkun screenshotin ja piirtänyt sen läpi tai joku on mallaillut selkeästi jonkun toisen taiteilijan tyyliä piirrokseensa. Minulla on aiheesta tosiaan teksti laajemmin, kannattaa lukea se tästä, niin tiedätte mielipiteeni aiheesta yksityiskohtaisemmin. Mutta kuitenkin.. Fan artin pitäisi olla ihana ja iloinen asia, jälleen kerran se on yksi mukava harrastus keräilyn lisäksi. Mielestäni on ihan ok, että piirtää läpi, sehän on aivan itsestäänselvää: läpipiirron huomaa kaukaa ja mielestäni se on ihan oiva tapa harjoitella piirtämistä. Itsekin sitä nuorempana harrastin tosi paljon.

Kuppikunnat/elitismi:
Tätä ei mielestäni enää niin paljoa esiinny tässä fandomissa, mutta kyllähän tätä edelleen löytyy tietyssä määrin. En tätä aihetta kommentoi enempää väärinkäsitysten välttämiseksi.


Gingafandom on yksi hienoimmista fandomeista, mitä maailmasta löytyy. Kaksoissolan blogia hieman lainaten tässä fandomissa asiat on aina saatu selvitettyä ja fandomista löytyy monta intohimoista fania, eivätkä keskustelunaiheet tunnu loppuvan ollenkaan kesken. Vaikka fandomeilla on aina parantamisen varaa, kuten nyt nuo omat esimerkkini ja mieltäni painavat asiat, olen vuoren varma, että nämäkin asiat saadaan hoidettua parempaan suuntaan - itse asiassa, osassa mainitsemia ongelmia aletaan päästä jo yli ja ongelmat tuntuvat korjaantuvan ikään kuin itsestään. Positiivinen, muut huomioon ottava asenne on aina hyvästä. Kun kaikki tulevat toimeen keskenään ja jokainen tuntee fandomissa olonsa hyväksi, on fandomiinkin helpompi liittyä.

 Löytyykö listasta asioita, joissa olet samaa mieltä tai erittäin paljon eri mieltä? Onko lukijoilla asioita, jotka mielestänne voidaan lukea gingafandomin "ongelmiksi"? Koetko jonkin tietyn seikan ärsyttävän tässä fandomissa vai onko mielestäsi kaikki asiat hyvin?

lauantai 1. maaliskuuta 2014

HAASTE!: Unelmapahis (Kaksoissolan blogin haaste)

Uru laittoi blogiinsa pystyyn haasteen, jossa ideana on kehitellä omanlaisensa unelmapahis Ginga-sarjaan. Päätin tarttua haasteeseen, sillä kunnollisen pahiksen keksiminen on yllättävän vaikeaa. Minut kun sattuneesta syystä varmaan tunnetaan gingassa esiintyvien pahisten vihaajana (lukuunottamatta poikkeuksia), osa lukijoista onkin varmaa odottanut postausta "täydellisestä pahiksesta" minun näkökulmastani. Suosittelen jokaista tekemään Urun haasteen! Infoa haasteeseen löytyy Kaksoissolan blogista.

Haasteeseen oli kirjattu muutama erinomainen kysymys pohdittavaksi. Tekisivätkö karhut tai jokin muu jo nähty pahis comebackin? Missä yhteydessä se esiintyisi? Vaikka Hopeanuolessa pidän karhupahiksista, valitsisin pahikseksi kuitenkin koirahahmon, sillä mielestäni Hougen oli vähän huono täyttämään pahiksen roolia syistä, jotka tiedättekin jo.

UNELMAPAHIS GINGAAN

Huom! Alla oleva on osittain minun ja erään kaverini koiraeläintarinasta, osan keksin päästäni tekstiä kirjoittaessa. Älkää siis ihmetelkö pientä sekavuutta!

Missä ginga-sarjassa?: Laittaisin hahmon ehdottomasti Weediin Hougenin tilalle.

Nimi: En nyt tähän hätään osaa heittää mitään erinomaisen uskottavalta kuulostavaa pahisnimeä, mutta pahiksen nimen tulisi olla pelottava, uskottava ja hyvin mieleen jäävä. Kuten olen jo kertonut, minulla ja kaverillani on meneillään eräänlainen koiratarina, jonka pääpahiksen nimi on Satsujin, joka on japania ja tarkoittaa murhaajaa. En tiedä, onko nimi ihan oikein kirjoitettu, sillä se on otettu sanakirjan kautta etsimällä random sanoilla. Satsujin on mielestäni helppo muistaa ja siinä on jotain pahismaista makuakin, voisimpa valita siis sen pahikseni nimeksi.

Ikä: Pahishahmon sopiva ikä on melko helppo määritellä, sillä lähestulkoon aina se on aikuinen. Sanoisin siis, että sopiva ikä pahikselle on 5-7 vuotta. Tuossa ajassa koiralle on ehtinyt kertyä jo ikää ja elämänkokemusta.

Rotu: Roduksi valitsisin jonkin perinteisen "tappajarodun", kuten saksanpaimenen, dobermannin, rotweilerin tai pitbullin. Mielestäni pahiksen tulee myös näyttää pahikselta, vaikka kyseiset rodut ovat varmasti hyvin kliseisiä pahisrotuja koiratarinoissa. Silti ne mielestäni edustavat hyvin pimeää puolta etenkin ulkoisesti. Koska minun ja kaverini koiratarinan pahiksena on tuo mainitsemani Satsujin, valitsisin tässä kohtaa roduksi saksanpaimenen (valkoisen sellaisen), sillä mielestäni Satsujin täyttäisi ja täyttääkin hyvin pääpahiksen roolin, näin itsekkäästi rehennellen.

Piirtämäni kuva Satsujinista.

Ulkonäkö: Satsujin on tarinassa täysin valkoinen lukuunottamatta silmien ympärillä olevia mustia kuvioita, jotka muistuttavat jonkin verran anime-Johnin silmäkuviointia. Lisäksi hahmolla on kaulassa pitkä arpi, joka alkaa kasvoista ja jatkuu repeilevästi ja epäsymmetrisesti rinnan puoliväliin saakka. Hahmolla on lisäksi ihmisten asentamat raatelukynnet etujaloissaan sekä sapelihampaat, jotka tekevät pahaajälkeä. Nuo kynnet ja hampaat varmasti kuulostavat ylivoimaisilta, mutta tässä kohtaa muistutan, että jokaisella hahmolla (myös pahiksella) tulee olla se jokin heikkous. Koska minä ja kaverini emme halunneet Satsujinistä turhan ylivoimaista (kehittelimme hahmon siis yhdessä), päätimme, että eturaajoissa olevat kynsiviritelmät ovat melko painavat ja siksi niiden kanssa liikehdintä voi olla hitaampaa.

Taustaa hahmon aseistuksesta: Aseet ovat ihmisten asentamia. Satsujinin isällä oli samankaltaiset aseistukset ja niinpä ihmiset halusivat tehdä Satsujinistä isänsä kopion ja "kehittyneemmän" version. Satsujin onnistui kuitenkin karkaamaan ihmisten luota ja näin ollen aseet vain jäivät hänelle.

Asema: Tarinassamme Satsujin johtaa isohkoa laumaa. Näin olisi myös Weedissä, jos hahmo olisi tarinassa mukana. Mielestäni Hougenin lauma koostuu joukosta täysiä idiootteja, kun taas Satsujinin lauma koostuisi enemmänkin sellaisista, jotka inhoavat oulaisia tai kantavat joillekin niiden jäsenistä kaunaa syystä tai toisesta. Se, miten Satsujin puhuu porukkaa mukaansa, saattaa olla toisinaan samantyylistä Hougenin kanssa (eli sitä perinteistä "Tule laumaani tai tapan sinut" touhua), mutta enemmänkin Satsujin yrittää käyttää hyväkseen omaa kokemustaan oulaisista (josta kerron seuraavassa kohdassa lisää) ja houkutella viekkaudellaan porukkaa mukaansa. Satsujin voisi olla hyvä valehtelija ja näin saisi laumaansa kasvatettua osittain. Se ei kuitenkaan hyväksy laumaansa ketä tahansa ruipeloa, vaan se valitsee joukkonsa tarkoin. Jos joku osoittaa heikkoutta, se hylätään kylmästi ellei hylätty onnistu jotenkin todistamaan voimakkuuttaan tai uskollisuuttaan.

Syy pahuudelle: Satsujinin viha oulaisia kohtaan juontaa juurensa sen menneisyydestä. Sen isä tunnettiin erakkona, joka kuului oulaisiin, mutta hylkäsi lauman myöhemmin, sillä se halusi jatkaa matkaansa yksin, vaikka sillä olisi ollut mahdollisuus kavuta johtajan (tässä tapauksessa Ginin) oikeaksi kädeksi. Kun Satsujin yritti myöhemmin palata laumaan ja kertoa, että se on X:n poika (X tarkoittaa nyt jotain randomia nimeä, kun en jaksa keksiä) ja toivoo pääsevänsä laumaan takaisin. Koska Satsujin omasi jo tuolloin ihmisten asentamat tappovärmeet, se käännytettiin pois, sillä sen luultiin olevan P4:n tiedustelija hurjan ulkomuotonsa ja äkkipikaisuutensa vuoksi. Satsujin tietysti loukkaantui asiasta ja äkkipikaisena persoonana hän alkoi vihata oulaisia ja erityisesti Giniä. Tämän vuoksi Satsujin kehitteli myös suunnitelman, jossa tämä kostoksi yrittää kaapata vallan Oussa, sillä se haluaa näyttää olevansa parempi johtaja kuin Gin, joka "käännyttää laumaan tahtovat pois".

Mutta jotta oulaisilla olisi kunnon syy tällaiseen mokaan, pohdiskelin, että Satsujinin "käännyttäjät" voisivat olla Tokimune joukkoineen ja tämän vuoksi Satsujinia ei tunnistettu isänsä pojaksi. Lisäksi oussa pidettiin tuolloin (leikisti) jotain erikoisvartiota P4:n takia. Näin ollen on syntynyt siis väärinkäsitys, joka selviäisi vasta aivan tarinan loppupuolella. Aluksi Weed kumppaneineen luulisi Satsujinin olevan vain jokin Hougenin kaltainen öykkäri, joka haluaa maita ja mammonaa, mutta lopulta selviääkin todellinen syy ja siitä päästäänkin sitten väärinkäsityksen selvittelyyn. Asia tietysti jossain vaiheessa leviää Ginin (joka siis tuntee Satsujinin isän) korviin ja hänen ansiostaan väärinkäsitys saataisiin selvitettyä tavalla tai toisella. Kun asia on saatu selvitettyä suuren taistelun myötä, Satsujin ymmärtää virheensä (lopulta) ja joutuu nielemään ylpeytensä liittyen lopulta oulaisiin. Lopun ei aina tarvitse olla sellainen, että pääpahis tapetaan tai se kuolee muuten vain, vaan aina voi käydä toisinkin päin. Mielestäni tässä kohtaa Satsujin oppisi pääpahiksena jonkinlaisen läksyn ja se joutuisi kohtaamaan oman ylpeytensä, mikä mielestäni on hyvin opettavaista. Lisäksi virheiden anteeksiantaminen korostuisi Weedin ja Ginin osalta.

Valkoinen paimenkoira on kaunis. Vaikka valkoinen väri symboloikin yleensä hyvyyttä, on se mielestäni kivassa ristiriidassa sen suhteen, että Satsujin (ja Hougen) ovat valkoisia.

Vahvuudet: Satsujin osaa puhua porukkaa puolelleen. Se osaa myöskin olla pelottava ja toteuttaa aina uhkauksensa eli jos se sanoo tappavansa jonkun, se myös tekee niin. Satsujin on ylimielinen ja kireä johtuen väärinkäsityksestä oulaisten kanssa. Se luottaa 100% vain sellaisiin, jotka se on itse todennut luotettaviksi. Hän on myös tarkka laumansa "laadun" suhteen ja näin ollen se ei hyväksy laumaansa pelkureita tai valittelijoita. Taistelussa sen apuna toimii pitkät metalliset ja terävät kynnet ja hampaat, jotka ihmiset on sille asentaneet. Satsujin on hyvä taistelija, joka taistelee viimeiseen saakka.

Heikkoudet: Äkkipikaisuus. Koira ei myöskään välitä oikein kenestäkään muusta kuin parista luottohenkilöstään. Lisäksi sen aseistus on sen verran painava, että taistellessa niiden käyttö voi olla hankalaa ja hidasta.

Tällainen hahmoehdotus olisi siis minulla tähän haasteeseen ^^ Mielestäni Satsujinin kaltainen hahmo olisi hyvä pahis, sillä sillä on selkeä motiivi "olla pahiksena", eikä se ole ylitsepääsemättömän voittamaton. Lisäksi hahmolla ei myöskään ole ylenpalttista laumaa, vaan se olisi taisteluissa tasavertainen oulaisten kanssa. Koiralla on myös takanaan vankka kannattajajoukko, mikä tekee koko laumasta pelottavan ja järkevän.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Question & Answer Time part 2!

Kysymyspostauksesta toivottiin uusintaversiota, joten nyt olisi taas mahdollisuus kysellä kaikennäköistä minulta!

Viimeisin Sinä kysyt, minä vastaan postaus keräsi mukavan määrän kysymyksiä, joihin vastasin videon muodossa. Ajattelin tehdä samoten nytkin.

Mikäli et viimeksi ehtinyt kysyä kysymyksiä, nyt on siihen mahdollisuus! Luethan ohjeet kysymyspostaukseen TÄSTÄ LINKISTÄ. En mielelläni vastaa samoihin kysymyksiin kuin mitä viimeksi on esitetty, joten luethan ne ennen kysymistä! Aiemmat vastaukset kysymyksiini voi katsoa videolta TÄÄLTÄ. Myös FAQ kannattaa vilkaista (löytyy etusivun oikeasta "Sivut" palkista).

Luettuasi ohjeet yllä olevan linkin takaa, voit kysellä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Kysy kysymyksesi tämän postauksen alle. En vastaa kysymyksiin, kuten "Mikä on Hopeanuolen isän nimi?", vaan vastaan kysymyksiin, jotka teitä lukijoita askarruttavat näin itsekkäästi minuun liittyen. Epäasiattomia kysymyksiä ei julkaista, en myöskään vastaa kysymyksiin, joissa tiedustellaan seuraavan kokoelma videon julkaisua tai mistä olen mitäkin ostanut - vastaukset näihin löytyy FAQ osiosta. Muutoin aihe vapaa, kunhan se liittyy jollain tapaa minuun ja näkökulmiini gingamaailmaan tai gingafandomiin.

Kysymyksiä voi kysellä niin kauan, kunnes koen niitä olevan tarpeeksi (asiasta ilmoitetaan erikseen). Sama ihminen voi kysyä niin monta kysymystä kuin haluaa. Tämän jälkeen teen videopostauksen kysytyistä kysymyksistä ja julkaisen sen täällä blogin puolella tuttuun tapaan.


Sitten ei kun kyselemään!

lauantai 22. helmikuuta 2014

Tarina fandomiin liittymisestä, lähtemisestä ja paluusta takaisin

Vanhoja muistellessa ja erään lukijan inspiroivien kommenttien ansiosta päätin tällä kertaa takertua menneisyyteen. Miten minä, Satanica alunperin edes liityin tähän fandomiin, miksi lähdin siitä ja miksi palasin takaisin? Aiheesta on aina lyhyesti ollut parilla lauseella puhetta useammassakin postauksessani, mutta nyt halusin kertoa oman tarinani fandomiin päätymisestä. Tässä postauksessa en käsittele sitä, miten minusta tuli Hopeanuoli fani, siitä on jo oma postauksena, vaan paneudun enemmän tähän fandom asiaan.



Kuten olen jo kertonut, kaikki alkoi siitä, kun saimme kotiimme ensimmäisen pöytätietokoneen ja netin, puhumme siis 2000-luvun alkupuolesta. Heti ensimmäisillä kerroillani netissä surffaillessani kirjoittelin randomeja sanoja internetin osoiteriville ja lopulta päätin piruuttani kirjoittaa siihen www.hopeanuoli.fi. Olin vuoren varma, että Hopeanuoli on niin tuntematon sarja, että siitä tuskin mitään nettisivua on, mutta kun sivu alkoikin latautua, olin äimänä. Kirjoittamani osoite toimi, tosin se muuttui .com päätteiseksi ja vei minut Hopeanuoli.comin sivuston aloitussivulle. Etusivu oli kauniin sininen ja sen enter painikkeena oli kuva Ginistä, joka hyökkää Benizakuraa kohti (anime kuva tietysti). Alla oli linkkejä mm. Yamatolle omistetulle sivustolle sekä Theo Clubille. Klikkasin itseni sisään sivustolle ja totesin ääneen olleeni pahasti väärässä. Hopeanuoli.com oli täynnä tietoa Hopeanuolesta. Siellä oli kuvia, kertomuksia ja linkkejä toisille gingasivustoille (tuolloin kylläkin puhuttiin enemmän Hopeanuolesta gingan sijaan). Sivustolla törmäsin myös ensimmäistä kertaa Weediin ja totesin olleeni väärässä myös sen suhteen, että olin kuvitellut kaverini huijaneen minua sanottuaan, että Hopeanuolelle on tehty jatko-osa. Weedistä oli tuolloin hyvin vähän tietoa ja leikkaamatton Hopeanuoli oli vielä suuri mysteeri. Siitä kyllä tiedettiin, mutta sitä ei oltu vielä Suomessa julkaistu.

Tutustuttani Hopeanuoli.comin lisäksi moneen muuhun sivustoon, kuten Kipsun Hopeanuolisivuihin, Rifinan sivuihin, Meteor Giniin ja muihin legendoiksi jääneisiin sivustoihin, kiinnostuin enemmän siitä, millaisia faneja toiset Hopeanuolesta pitävät ovat. En varsinaisesti ottanut asiasta selvää, mutta löydettyäni Hopeanuoli.comin vieraskirjan, kirjoittelin sinne täyttä häkää - erityisesti kehuja. Tuolloin olin hyvin pieni ja kirjotuksenikin oli todella lapsenomaista, minkä vuoksi sainkin porttikiellon erääseen toiseen sivustoon mentyäni kysymään, milloin uusia päivityksiä tulee (asiaa oli siis kysytty niin monta kertaa, että sivun pitäjä otti nokkiinsa). Vieraskirjassa oli paljon muidenkin fanien kommentteja ja suurin osa heistä oli minun ikäisiäni.

Innostuin niin paljon Hopeanuoli.comista, että piirsin sinne paljon fan artia - onneksi niitä ei enää ole kaiken kansan nähtävänä, sillä piirrustustaitoni olivat aivan naurettavat tuolloin (tosin taitavat olla vieläkin). Tuolloin minut tunnetiin nimellä Shiro, myöhemmin aloin esiintyä Weedinä, joksi minua jonkin aikaa kutsuttiinkin. Silloin oli ihan ok pitää nettinimenään lempihahmonsa nimeä, nykyään se tuntuu olevan jonkinsortin tabu ja merkki mielikuvituksettomuudesta, joissakin paikoissa jopa kiellettyä.

Fandomiin en varsinaisesti voi koskaan sanoa "liittyneeni". Olin siinä tiedostomattomasti mukana jo hyvin nuorena. Aloitin pelaamisen edesmenneessä Weed's Futuressa, Legend Rikissä, Ninja Dog Webissä ja teimme kavereiden kanssa jopa ilmaisfoorumeille omiakin roolipelejä, joita pelailtiin innokkaasti. Sanotaanko niin, että ginga-aiheisiin roolipeleihin sekä muihin koiraeläinroolipeleihin liityttyäni minut alettiin "tuntea" näissä piireissä paremmin. Foorumeilla minua ei kovinkaan paljoa tunnettu. Vaihdoin nimimerkkini Wandaksi, jona minut tunnettiin viime vuosiin saakka ennen Satanica nimimerkkiin päätymistä. Gingaroolipeleissä pelailin pitkään, mutten koskaan kuulunut mihinkään porukkaan. Olin aina erilläni ja minulla oli vain muutama netistä koukattu kaveri mukanani - sama tilanne on itse asiassa nykyäänkin. En koskaan ole saanut muiden respectejä "suuruudestani" eikä minulle koskaan ole lasetettu mitään kovin suuria "luottamustehtäviä", olen ollut vain yksi muista faneista ja se on aina riittänyt. Toki sitä lapsena haaveili saavansa pelata jonkun tunnetun henkilön kanssa jossain roolipelissä, mutta hahmoistani ei koskaan pahemmin tykätty. Suurin muka-saavutukseni oli se, että erään pelihahmoni adoptiopentu kelpasi hyvin roolipelin ylläpitäjälle, tuossakin oli kyllä kyseessä ei-ginga-aiheinen roolipeli. Hopeanuoli roolipeleissä minulle annettiin yleensä epäsuosituimpia hahmoja, kuten Aka, jolla aloitin pelaamaan Weed's Futuressa. Perusteet "huonon" hahmon antamiselle oli aina se, että olin uusi, eikä kukan tuntenut minua ja siten kyennyt tietämään, millaiset pelitaitoni olivat. Itse asiassa, näin röyhkeästi sanoen, ne olivat ikääni nähden melkoisen hyvät. Roolipelimaailmassa oli toki yleisen keskustelun osio, jossa tuli kirjoiteltua monenmoisista asioista, myös Hopeanuolesta.

Suurimman osan ajastani hopeanuolifandomissa, tai pikemminkin koiraeläimfandomissa, vietin suuren osan elämästäni ja omistauduin roolipelaamiselle. Minulle tuli tutuksi monen monta nimimerkkiä ja persoonaa, joista muutamasta sain ihan kavereitakin, kuten jo aiemmin totesin. Nykyään noista netistä hankituista "vanhoista" kavereista on jäljellä Hérainia. Minulla oli tiettyjen nettituttujen kanssa melko läheisiäkin suhteita. Osan kanssa vaihdeltiin kirjeitä ja piirrettiin fan artia toisillemme samaan aikaan kuin "tunnetut nimet" vetivät foorumeita ja roolipelejä, saivat kunniaa ja mammonaa olemalla hyviä - ja vanhempia, taitavia piirtäjiä. Piirtotaidot ratkaisivat tuolloin hirveästi. Erityisesti roolipeleissä tuntui, että hyvin piirtäviä kunnioitettiin enemmän ja heille annettiin isompia rooleja tai heidän hahmojaan ylennettiin jne, mikä tietysti oli kovin epäreilua meitä muita kohtaan, joissa monissa olisi ollut paljonkin potentiaalia, vaikkei niitä piirtotaitoja olisikaan ollut.


Ylä-asteen aikana ja sen jälkeen "jätin" fandomin. En tietoisesti, mutta jätin kuitenkin. Hopeanuoli.comiin ilmaantui foorumi vieraskirjan tilalle ja ehdin kyseiselle foorumille muutaman viestin kirjoittaa. Teininä minua alkoi kiinnostamaan enemmän musiikki ja vaatteet, ihan kuten ketä tahansa muutakin nuorta leidiä. Lopetin kaikissa roolipeleissä yksi kerrallaan innostuksen loputtua ja hiljaa hälvennyin pois fandomin piireistä. Hopeanuolta en kuitenkaan koskaan jättänyt, vaan kirjoittelin toisinaan omia tarinoitani paksuihin ostamiini vihkoihin - ehkä vähän salaa kylläkin. Toisinaan katsoin myös itse animea ja hankin leikkaamattoman boksinkin, mutta ajantasalla pysyminen uusista asioista jäi samoten kuin Hopeanuolisivuilla ramppaaminen ja piirtäminen. Sanotaanko, että pidin niin sanotun tauon faniporukasta, vaikken niin koskaan ollut päättänyt tehneeni, yksinkertaisesti muut asiat vain tulivat silloin tielle. Minulla ei koskaan ollut riitoja kenenkään kanssa (ainakaan sen suurempia, joita muistaisin), joten suurin syy lähtööni oli täysin innostuksen lopahtaminen ja kiinnostus muihin asioihin.

..Mutta tässä sitä taas ollaan. Takaisin fandomissa ja blogia kirjoittamassa. En kieltämättä olisi sitä uskonut vielä pari vuotta sitten. Millainen on sitten tarina takaisin paluusta?

Fandomista lähtemisen ja paluun välinen aika oli useampi vuosi, sanotaanko karkeasti, että ainakin 5 vuotta. Näin dramaattisesti sanottuna, kaikki kuitenkin muuttui vuonna 2012. Olin vierailemassa alkuvuodesta Antun luona perinteiseen tapaan. Meille tuli puhetta Hopeanuolesta ja lopulta ajauduimme keskustelemaan oheistuotteista. Olimme nuorempina nähneet monia kuvia WEED pehmoleluista, figuureista ja vaikka mistä, joten päätimme etsiä kuvia aiheeseen liittyen. Päädyimme sattumalta Urumiin, jossa huomasimme myytävän gingatavaraa. Innostuimme niin paljon, että tilasime heti ensimmäiset settimme Weed figuureita, ne olivat niin halpoja. Kotiin päästyäni menin heti etsimään Hopeanuoli.comia, jonka löysinkin nopeasti. Löysin myös Gingapedian, josta sain tiedon Orionista. Ikävä kyllä en sarjasta innostunut paljoakaan tuolloin, vaan totesin, että vieläkö tämä jatkuu? Päätin kuitenkin antaa Orionille mahdollisuuden. Halusin etsiä siitä tietoa lisää ja niinpä löysin Kaksoissolan foorumin, jonne rekistetöidyin heti nykyisellä nimemerkilläni Satanica. Kaksoissolan foorumille rekisteröityminen oli uusi alku ja niin sanotusti olin virallisesti osa fandomia ehkä virallisemmin kuin koskaan aiemmin. Tunnistin foorumilta muutaman tutun nimen, esimerkiksi Äffän, joka oli minulle jo tuttu nimi ja näky roolipeliajoilta sekä tietysti Hopeisilta Sivuilta. Siltikin foorumilla oli lähes kaikki täysin uusia nimiä ja ihmettelin, minne kaikki vanhat tutut ovat kadoneet? Toki Hopeanuoli fani porukka oli varmasti muuttunut aikojen saatossa, osa varmasti vaihtanut nimimerkkiäänkin, kuten minä. Roolipelimaailmassa kuitenkin aina pyöri enemmän ei niin aktiivisia gingafaneja kuin esimerkiksi Hopeanuoli.comin edesmenneellä foorumilla. Kaksoissolan foorumi innostutti minut jälleen Hopeanuolesta ja aloin jälleen olla ajantasalla uusista julkaisuista. Foorumilta sain tiedon myös siitä, että Hopeanuoli manga suomennetaan - itse asiassa sitä oli keritty suomentaa jo muutama osa - ja siitä alkoi myös keräilyharrastukseni ensi taipaleet. Aikuistuneena sitä oli selvästi kiinnotuneempi muiden mielipiteistä ja näkemyksistä ja tykkäsi jakaa omiaan, kun lapsena oli kiinnostunut enemmänkin roolipelaamisesta ja piirtämisestä.

Ja tässä minä nyt istun kirjoittamassa tätä postausta. En edelleenkään koe kuuluvani tässä fandomissa mihinkään tiettyyn porukkaan, tunnen olevani suunnilleen samassa asemassa kuin lapsenakin. Tosin siinä mielessä olen ehkä erilaisemmassa asemassa kuin ennen, että nyt en enää harrasta roolipelaamista, vaan enemmänkin "itse asiasta" keskustelua. Olen tutustunut moniin uusiin kasvoihin keskustelujen ja keräilyn kautta, muutamasta olen ihan kaverinkin saanut. Toivon todella, että innostukseni Hopeanuolta ja Gingaa kohtaan jatkuisi vielä pitkään, sillä minua suoraan sanottuna kaduttaa, että tämän ihanan asian joskus jätin hetkeksi. Tunnen menettäneeni niin paljon.


Millaisia tarinoita Sinulla on fandomiin liittymisestä? Miten liityit gingafandomiin, oletko joskus jättänyt sen ja palannut takaisin? Mitä muistoja sinulla on aiheeseen liittyen? Millaisessa asemassa koet ja koit olevasi fandomissa?