Koirarotujen aatelistoa part 4

Pitkästä aikaa ehkä jo joidenkin vähän odottamaakin postausta. Nimittäin tällä kertaa päätin jatkaa tätä melko suosituksi noussutta postauksen aihetta, tosin hieman eri näkökulmasta kylläkin. Kuten otsikko kertookin, aion kertoa hieman roduista, joita olisi mielenkiintoista nähdä jossain ginga sarjassa. Ottakaa huomioon, etten tiedä koirista tuon taivaallista, joten antakaa armoa, sillä mielipiteeni perustuvat vain siihen, miltä rotu ulkoisesti näyttää ja mitä nyt netistä kyseisistä rodusta googlettelin. Senpä takia olisikin kiva, jos koira-ihmiset heittelisivät faktoja kehiin, jos satun jostain rodusta puhumaan läpiä päähäni. Mainittakoon myös, että kuvat eivät ole omiani!

Gingassa itse asiassa on mielestäni tällä hetkellä ihan kiitettävästi eri koirarotujen kirjoa ja omia suosikkejani ovat yllättäen akitat ja huskyt, jotka ovat olleet suosikkejani ihan lapsesta saakka. Minua voisi periaatteessa kutsua vähän koirien suhteen "roturasistiksi", sillä pidän enemmän pystykorvaisista. Johtunee varmaan siitä, että ne muistuttavat eniten Hopeanuolta. Onneksi näin aikuisiällä olen alkanut tykkäämään jonkin verran myös luppakorvaisista koirista.

...Mutta, mitä koirarotuja haluaisin vielä gingassa nähdä?

Ensimmäisenä rotuna voisin mainita rottweilerin. Nämä menisivät hyvin esimerkiksi ihmisten vartiokoirina tai pahiksina, miksei myös lauman johtajina. Toisaalta voisi olla hauskaa nähdä rotweiler, joka olisi vähän väärinymmärretty (kuten käsittääkseni tämä rotu muutenkin on). Eli koira, joka on pahiksen näköinen, mutta onkin oikeasti todellinen nallekarhu. Ylipäätään pidän tämän rodun ulkonäöstä ja toisi varmaan kivaa vaihtelua dobermanneille, joita Gingassa nähdään moneen otteeseen pahiksen roolissa.

Bordercollie olisi toinen kiinnostava rotu. Nämä ovat jollain tapaa tosi symppiksen näköisiä ja menisivät varmaan enemmän hyvisten kastiin. Jostain syystä tämän rodun kuvia katsoessani mieleeni nousee Smithin tai GB:n kaltainen hahmo. Sellainen porukan pelle tai vaihtoehtoisesti Crossin tyylinen narttuhahmo, jossa on munaa myös taistella. Toisaalta taas mieleeni tulee hyvin Fujin tyylinen äitihahmo.. Tästä rodusta voisi varmaan olla moneksi.

Australianpaimenkoira on ulkoisesti niin kaunis rotu, että tämä olisi hienoa nähdä gingassa tai jossain pientarinassa (esimerkiksi jossain Lonely Ronin tyylisessä sarjassa) päähenkilönä. Ehdottomasti kuitenkin hyviksen roolissa, esimerkiksi viestinviejänä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi päähenkilön (jos ajatellaan vaikka Orionia) oikeana kätenä.

Chow Chow voisi mennä hyvin jostain Mossin tai Hiron kaltaisesta hahmosta. Tämä rotu vaikuttaa jotenkin todella hellyyttävältä, mutta samaan aikaan jollain tapaa pelottavalta.

Samojedikin voisi olla mainio lisä. Tuommoinen söpö karvapallo. Gingassa on ihan liian vähän pitkäkarvaisia koiria, joten tällainen voisi tuoda siihenkin vaihtelua.

Gingassa on melko vähän myös pieniä rotuja, mikä nyt sinänsä ei ole kovin suuri ihmekään, sillä tosi pienistä roduista on varmaan hankala kirjoittaa uskottavaa ja hyvännäköistä taistelua (pieniä rotuja mitenkään siis syrjimättä). Voisin myös kuvitella, että pienen koiran on hankala taistella itseään huomattavasti suuremman rodun edustajan kanssa ja vieläpä niin, että tilanne päättyisi pienemmän voittoon. Vaikkakin Gingassa nähdäänkin jo esimerkiksi mäyräkoirat Oliver ja Mole, ei niitäkään nähdä pahemmin taistelutantereella (ellen nyt väärin muista) ja muutenkin niiden roolit jäivät lähinnä viestinviejän tai jonkin sortin huolehtijan pestiin. Siltikin kaipaisin jonkinlaista vaihtelua, esimerkiksi tiibentinspanieli tai vastaava voisi olla hauska näky vaikkapa ihan kotikoiran roolissa.

Seuraavassa osassa sitten vastapainoksi kirjoittelen tarkemmin roduista, joita en taas gingaan haluaisi.

Arvostelussa: GDW osa 42 - Maximin päätös

Osan 42 kansikuva on jälleen virkistävä, mutta kaipaisin edelleen jotain revontulimaiseman kaltaista taustaa kansikuviin. Ehkä sitten tulevaisuudessa. Sen sijaan en pidä oikein koirien piirrosjäljestä, erityisesti Weedin perässä tulevat koirat on piirretty todella kummallisesti ja näyttävät melkein lapsen tekemiltä. Sen sijaan Weed itse on ihan onnistunut, vaikkakin siinäkin on jotain outoa, mitä en osaa muotoilla sanoiksi.

Kuten aiemmatkin, tämäkin osa oli varsin mielenkiintoinen. Maxim vaihtoi selvästi puolta Oun joukkoihin, vaikka ei sitä varsinaisesti myönnäkään vielä. Se kuitenkin päätti auttaa saarrettua joukkoa etsimään maan alta vettä, jotta nämä selviäisivät hengissä. En tiedä johtuiko Maximin "puolenvaihto" siitä, että Victor kirjaimellisesti teurasti sen joukot tuosta noin vain. Näyttäisi ehkä kuitenkin enemmän siltä, että Maxim olisi pikemminkin eronnut Victorin joukoista, muttei ole varsinaisesti oulainenkaan - vielä. Ehkä se aikoo toimia Ginin kanssa yhteistyössä vielä hetken.

Mielestäni Victorin toimintatavat ovat yllättävän fiksuja ja monipuolisia. Ne ovat jo melkein niinkin hyvin suunniteltuja, että ne alkavat ärsyttää, kun tuntuu, että se on ajatellut kaiken viimeistä silausta myöten, eikä varaa epäonnistumiselle ole jäänyt. Toki on itsestäänselvää, että kaikilla on ne omat heikkoutensa ja lyön vaikka vetoa, että Victoristakin sellainen varmasti jossain vaiheessa löytyy oli se seikka sitten fyysinen tai henkinen. Oulaisilla tuntuisi olevan monesti tuuri sen suhteen, että ne saavat lähes aina jonkun vihollislaumaan kuuluvan käännytettyä puolelleen (mm. Toubee ja vaikka Victorin tapauksessa näin ei vielä varsinaisesti olekaan, niin lyön vetoa siitäkin, että sopuunhan nuo kaksi laumaa keskenään pääsevät), sillä Maxim tuntee jotenkuten Victorin ajatusmaailmaa. Mielenkiinnolla jälleen odotan seuraavaa osaa, miten oulaiset selviävät vihollisen saartorenkaasta. Luulenpa, että asiaan saattavat liittyä loppukohtauksen kougat Toshimitsu ja Tsukikage, jotka hyökkäsivät raivopäisinä Victorin joukkoja kohti. 

Weedin suhteen purin jälleen huulta. Että minua risoi sen päätös jäädä Koyukin kainaloon, enkä voinut käsittää sen ajatusmaailmaa, vaikka toisaalta olinkin tyytyväinen siihen, että vaihteeksi senkin toimintaa kyseenalaistetaan. Olin jostain syystä kuvitellut, että Weed oli halunnut jäädä Koyukin luokse vain siksi, että Koyuki oli sitä itse pyytänyt, mutta selvisikin, että Weed oli itse kuvitellut, ettei Koyuki pärjäisi ilman häntä, olihan sen äiti Sakurakin menehtynyt Ginin ollessa poissa. Onneksi GB ja Kotetsu saivat taottua Weediin järkeä ja saivat tämän matkaan kohti Hokkaidoa ja sotakoiria. Olisin kuitenkin tuolta edellä mainitusta kohtauksesta toivonut dramaattisuutta, mutta ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, että tuo naurettava nyhjäys Koyukin vierellä loppui. En vain yksinkertaisesti osaa kuvitella Weediä saatika muita soturikoiria erityisen romanttisina tyyppeinä, mutta hienoa nähdä, että sellaisiakin puolia heissä on. 

Sukupuuton partaalla(ko)?

Välillä sitä pysähtyy miettimään omaa faniuttaan ja sitä, miten aktiivinen esimerkiksi itse olen nykyään gingafandomissa. Olen jo jankuttanut useaan otteeseen, mutta sanotaan nyt vielä kerran kuitenkin, että Tähdenlento ja ylipäätään gingaan liittyvät asiat ovat jääneet huomattavasti vähemmälle huomiolle ja innostukseni sarjaa kohtaan hupenee koko ajan, aivan kuten silloin kultaisina teiniaikoina. Koskaan se ei kuitenkaan ole kuollut, eikä ole nytkään. Totuus on kuitenkin se, että uusia aiheita alkaa olla hankala keksiä ja senpä takia tekstejä ilmestyy harvaksemmaltaan, korkeintaan 2-3 per kuukausi. Mieluummin tuotan kunnollista tekstiä kuin äkkiä yhdeltä istumalta suhaistua shaibaa, kuten blogin alkuaikoina tuli tehtyä Toivottavasti lukijani eivät kuole tylsyyteen ja menetä toivoaan suhteeni :D

Blogin Facebook sivulla on tällä hetkellä 332 tykkäystä, mikä on huikea määrä! Kiitos kaikille jälleen, taisin viimeksi kiitellä 200 lukijan kohdalla. On hienoa, että aktiivisia lukijoita löytyy myös muualta kuin bloggeria käyttävistä. Tunne siitä, että blogilleni on edelleen lukijoita, lämmittää mieltä ja saa inspiraation pysymään ainakin jollain tasolla hengissä. Uutta tekstiä on luonnoksissa koko ajan, mutta niiden julkaisuväli on pidempi, sillä pyrin ne nyt hiomaan kunnolla loppuun saakka. Tällä hetkellä olen aktiivisempi muissa kuvioissa ja toilailuitani voi lueskella lifestyle blogistani, Zombiecasta.

..Mutta siis, tarkoitukseni ei ollut tällä kertaa puhua omasta blogistani, vaan gingafandomista ylipäätään. Omaa faniuttaan miettiessä tulee väkisinkin mietittyä koko fanikuntaa. Kestääkö tämä ikuisesti? Kuten sanotaan, kaikki loppuu aikanaan ja jos realistisesti ajatellaan, niin tätä menoa gingafanikunta saattaa kuolla tai vähintään harventua hiljalleen. Vaikka koko ajan ilmestyy uusia suomennoksia, oheistuotteita ja jopa uusia tarinoita, tuntuu, että yhä harvempi fani niistä enää innostuu niin paljoa, kuin esimerkiksi GNG:n ja GDW:n suomennos uutisten aikoihin innostuttiin. Foorumeilta lukee väkisinkin kommentteja siitä, että tämän jutun hohto alkaa mennä pilalle, kun sarjat vain jatkuvat ja jatkuvat ja kuten Akamellekin kävi, loppuivat lyhyeen.

Toki uusista tarinoista ja jutuista innostutaan edelleen, mutta jotenkin tuntuu, että se innostus ei enää ole yhtä suurta kuin pari vuotta sitten. Joko me fanit olemme saaneet haluamamme? Mm. GNG, GDW, Shin Gaidenit, Weed Gaiden, Taidekirja, Fang ja Gamu on jo suomennettu, joten onko kustantajilla tai itse Takahashilla enää antaa meille enää mitään uutta, mistä saada juttua aikaiseksi ja mistä innostua yhtä paljon kuin GNG animen julkaisemisesta Suomessa?

En väitä, että ginga olisi teemana rajallinen aihe esimerkiksi blogeissa tai varsinkaan foorumeilla, mutta kun uutta, oikeasti hyvää ja kivaa materiaalia ei enää ole tarjolla, alkaa niin sanotun "vanhan" jauhaminen käydä kyllästyttäväksi. Joskus tuntuu, että erityisesti GNG on koluttu monelta eri näkökannalta läpi alkaen hahmoista sarjan teemoihin ja näin varmasti käy Weedillekin, jahka se on ensin ilmestynyt kokonaan. Tietysti Weedissä viehättää vielä se, että kaikkia saagoja ei ole vielä saatu suomeksi, mutta sekin aika varmasti koittaa.

Kuulostan varmasti kauhean pessimistiseltä. Tietysti on faneista kiinni, miten paljon sarja saa näkyvyyttä ja uutta porukkaa mukaan. Esimerkiksi Suomen Hopeanuoli-fanit ry tekee asian eteen paljon töitä ja myös Kaksoissolan foorumi tuntuu pyrkivän fanien innostamiseen. Se on hienoa, sillä itse voin myöntää olevani niin laiska ja "tuokaa kaikki mulle eteen nyt heti kiitos" -asenteinen tällä hetkellä, että en voi muuta kuin arvostaa niitä, jotka vapaaehtoisesti haluavat asian eteen tehdä töitä. Mutta riittääkö pelkkä fanien oma-aloitteisuus? Pitäisikö sarjan luojan itsensäkin rohkaistua kokeilemaan jotain ihan uutta? Keskittyä esimerkiksi lyhyttarinoihin tai panostaa sarjan toimivuuteen ja mielenkiintoon keksimällä aivan uudenlaisia juonenkäänteitä ja -kuvioita?

Mitä mieltä te muut olette? Onko gingafandom sukupuuton partaalla vai onko se vielä täydessä loistossaan?

GDA loppuu, elämä jatkuu

Ginga Densetsu Akamea mainostettiin paljon ja fanit (itseni mukaan lukien) innostuivat siitä toden teolla. Odotettiin ja varmaan vähän oletettiinkin, että GDA tulisi nimensä mukaan kertomaan itse GNG/GDW-Akamesta ja tämän elämästä, sillä olihan mainoskuvassakin kuva Akamesta ja Kurojakista. Pienenä pettymyksenä sarja osoittautuikin aivan toisenlaiseksi ja se kertoi epäilyttävän pitkään Akamen esi-isistä, Hakutakasta ja kumppaneista. Ainakin itse kuvittelin (ja varmasti moni muukin), että Hakutakan kertomus olisi vain alkusoitto tulevalle, mutta yhtäkkiä luin Kaksoissolan foorumilta, että sarja tulee päättymään.

Täytyy sanoa, että olen todella pettynyt fani luettuani uutisen. Myönnettäköön, etten kovin aktiivisesti GDA:n etenemistä ole seurannut ihan vain siksi, sillä odotin koko ajan, että jossain vaiheessa päästäisiin itse asiaan eli Akameen itseensä ja alkaisin seuraamaan sarjaa vasta sitten paremmin. En tiedä millä tavoin sarjaa mainostettiin Japanissa tai olenko itse ymmärtänyt jotain väärin, mutta koen jollain tapaa vedätyksenä sen, että sarjaa mainostettiin nimenomaan Akamen ja Kurojakin sekä itse Ginin kuvilla (osa ko. hahmoista oli jopa kansikuvissa saakka) ja loppujen lopuksi sarja kertoo jostain ihan muusta. Toki on mielenkiintoista tietää igojen ja kougien taustoja siitä mistä kaikki alkoi, mutta mielestäni tällöin homman olisi pitänyt mennä ihan eri tavalla ja mainostuksenkin olisi pitänyt olla enemmän tyyliä "Igojen ja kougien esi-isien tarina" yms.

Kuitenkin tässä pettymyksen ohella tulee huomioida se, että Japanissa sarjat lopetetaan hyvin herkästi, jos lukijakuntaa ei ole tarpeeksi. Ilmeisesti Akamelle kävi näin ja jos niin on, on se sääli, sillä kuten aiemmassa GDA:ta käsittelevässä postauksessani mainitsin, olisi ollut hienoa, jos GDA olisi kertonut useamman aikakauden "Akameista", joista sitten GNG:stä tuttu Akame olisi ollut viimeinen.  Painostan kuitenkin sitä, että halusin ja toivoin sarjan kertovan vain Akamen itsensä aikakaudesta, eikä tämän esi-isistä, joiden persoonatkaan eivät tunnu yltävän Akamen tasolle. Toisaalta olen harmissani sarjan lopetuksesta, mutta toisaalta en sitä yhtään ihmettele. Lukijoita olisi varmasti riittänyt, jos sarja olisi nimensä mukaisesti kertonut nimenomaan Akamesta, eikä tämän esi-isistä. Mielestäni sarjan nimi on hyvin harhaanjohtava etenkin, kun itse Akame ei sarjassa esiinny millään muotoa. Sen nimi olisi pitänyt olla jokin aivan muu, jotta se olisi ollut toimiva, eikä se johtaisi harhaan. Toisaalta taas en lähtisi ainakaan vielä osoittamaan Takahashia syyttävällä sormella, sillä voihan olla, että Japanissa sarjaa on mainostettu sen todellisella sisällöllä.

Mutta mitä tästä opimme.. Ehkäpä Akamen loppuminen tietää Orionin jatkumista. Who knows.. On vain sääli, että GDA ei päässyt oikeastaan edes puusta pitkään. Toisaalta olen ihan ilahtuntut ja kiitollinen siitä, että tämän tyylistä sarjaa alettiin ylipäätään tehdä, mutta Takahashi ja kustantajat olisivat varmasti voineet kehitellä asiaa joko pidempään tai paremmin. Sarja olisi varmasti ollut toimivampi, jos se olisi jätetty yhden pokkarin mittaiseksi, niin sanotuksi Shin Gaiden tarinaksi. Jos tästä pitää jotain hyvää keksiä niin  GDA:ssa tulee esille muutamia itseäni mietityttäneitä seikkoja, muun muassa ninjakoirien taustoja, mutta toisaalta se jättää edelleen isoja aukkoja tietämykseeni niistä.

Toistoa toiston perään, pointtini varmaan meni perille ^^' Elämä jatkuu ja toivon mukaan saamme vielä Takahashilta jotain pientä kivaa tarinantynkää ennen tämän jäämistä eläkkeelle.

Arvostelussa: GDW osa 41 - Kenttätaistelu

Kansikuva on mukavan raikas ja viimeinkin vaihtelua niihin ainaisiin metsämaisemiin. Tämän kansikuvan tausta on itse asiassa Yurikon ottama, joten kaikki kunnia hänelle. Hahmot on aseteltu hyvin ja muutenkin kokonaisuus pelaa. Nappi suoritus, etten sanoisi. Positiivinen yllätys oli se, että kansikuvassa oli viimeinkin fanien ottamia kuvia. Tässä kohtaa täytyy kiittää ja kumartaa Sangatsua, sillä he kuuntelivat lukijoita ja meidän toiveitamme paremmista kansikuvista. Hienoa, että toiveisiin reagoitiin.

Tämä osa yllätti. Oikeastaan olin jo varautunut siihen, että Victorilla on selkeästi jotain hampaankolossa Maximin suhteen, mutta tämä osa vakuutti minut siitä, että vihollislauman sisälläkin kuohuu. Mielestäni tämä on yllättävä juonen käänne, kun vertaa aiempiin saagoihin, joissa vihollislauma on suurinpiirtein pysynyt samana ja vaikka jotkut olisivatkin puolta vaihtaneet, eivät ole välttämättä ole tapahtuneet niin dramaattisella tavalla kuin sotakoirien suhteen. Vihdoinkin jännitystä!

Yllätyin, miten Victor (ja Aram) olivat kääntäneet kelkkansa ja päättäneet ryhtyä toimimaan oman päänsä mukaan. Aloin miettimään, että mahtaakohan sotakoirien marsalkka olla lainkaan tietoinen sotakoirien Hokkaidon reissusta? Oli ihailtavaa, miten Maxim päätti antaa kaksikolle nenille ja lähetti kaksi soturiaan viemään viestiä kotimaahan pettureiksi ryhtyneistä majureista. Saa tosin nähdä, miten noiden kahden käy, kun taas yllättäen  kävikin niin, että Victor oli ehtinyt käskeä joukkojaan noiden kahden viestinviejän perään. Toivon mukaan viesti menisi ajoissa perille, vaikka sitten oulaisten avulla jos ei muuten. Vaikka Maxim kovasti tuntuikin yrittävän vakuutella itselleen ja kaikille olevansa edelleen sotakoira, joka ei vaihda puolta tuosta noin vain, olen silti vuoren varma siitä, että tämä kuitenkin jossain vaiheessa kääntyy oulaisten puolelle, koska periaatteessahan se jo nyt "kaveerasi" oun soturien kanssa.

Lydiasta paljastui kuitenkin onneton heiveröinen narttu, josta ei tunnu olevan mitään hyötyä enää. Luulisi arvonimensä perusteella olevan hieman omatoimisempi ja itsenäisempi hahmo, mutta kuitenkin se hiiviskelee urosten selän takana loppujen lopuksi.

Tässä osassa kyseenalaistettiin myös Weedin ajatusmaailmaa, mikä mielestäni oli erittäin hyvää vaihtelua aiempaan. Mielestäni Weed toimii vastuuttomasti kuherrellessaan Koyukin kanssa ja tuntuu, että sen ajatusmaailma on kääntynyt ihan ylös alaisin. Toki se toimii siinä mielessä oikein, ettei halua sotaa, vaan haluaa olla rakkaansa vierellä koko ajan ilman huolia ja murheita, mutta Oun ylipäällikkönä sen pitäisi olla paljon enemmän vastuuntuntoisempi. Kohtaus, jossa Kyoshiro retuuttaa Weediä yrittäen takoa tähän järkeä on koskettava, sillä Weed tuntuu olevan aidosti ihmeissään siitä, miksi sille ollaan vihaisia. Onneksi tämä kuitenkin kyseenalaistaa päätöksensä jäädä Koyukin rinnalle pariin otteeseen ja toivon mukaan nyt kuvioihin palanneen Kotetsun sanat saavat viimeistään Weedin hereille. On hienoa nähdä, että edes itse päähenkilö ei ole tyystin virheetön ja senpä takia alan pitää Weedistäkin entistä enemmän.

Seuraavaa osaa odotan enemmän kuin innoissani, sillä tästä osasta tuli yksi suosikkejani tapahtumien muuttumisen suhteen. Erityisesti odotan sitä, aikooko Weed lähteä Kotetsun sanojen valaisemana ystäviensä apuun sekä tietysti Maximin ja sen viestinviejien kohtaloa.

Uusia koiraeläimiä, uusia lähestymistapoja

Olen toisinaan miettinyt, että Gingassa voisi koirien lisäksi esiintyä ihan hyvin muitakin koiraeläimiä. Toki sarjassa esiintyi susia GNG:n aikaan, mutta olen miettinyt, miten paljon monipuolisuutta gingaan saisi, jos sarjassa näkyisi koirien ja susien lisäksi myös kettuja tai dingoja.

Takahashi jätti sudet pois kuvioista heti susisaagan päätyttyä, eikä niitä ole sen koommin näkynyt edes Orionissa. Susien pois jättäminen tuntuu toisaalta hieman kummalliselta, koska ne kuitenkin elelivät Hokkaidossa. Minne ne yhtäkkiä katoaisivat? Arvelen susien jääneen tarinasta pois kokonaan saagan huonon vastaanoton takia ja vaikken itsekään 100%:sti allekirjoita pitäväni susisaagasta älyttömän paljoa, silti tietyllä tapaa kaipaisin niitä sarjaan takaisin - ilman niitä eriskummallisia battougoita. Joka tapauksessa, susisaaga ei ollut mieleeni, mutta tarinan loogisuuden kannalta on outoa, että ne vain hävisivät. Ylipäätään kaikki vanhat GNG legendatkin ovat tuntuneet unohtaneen battougansa, jotka susien läsnä ollessa heräsivät voimiinsa (mm. Kurotoran, Benin ja Akamen iskut). Ainoastaan ZTB on jäänyt henkiin.

On myös melko erikoista, etteivät koirat ole missään vaiheessa törmänneet esimerkiksi kettuihin, joita luulisi asustavan Oussakin. Vaikken itse niinkään kettujen ystävä ole (pidän kaikista eläimistä, mutta ketut eivät vain ole erityisen mielenkiintoisia otuksia loppupeleissä), niin olisi mielenkiintoista nähdä, miten sellainen sopeutuisi gingan maailmaan. Voisi olla hauska, jos eri lajia oleva koiraeläin toimisi jonkinlaisena vakoojana oveluutensa ja pienuutensa ansiosta. Ketuista saisi hyvin liittolaisen, joko hyvisten tai pahisten puolelle. Lisäksi ne voisivat olla yksi niin sanottu apua tarvitseva ryhmä ja niistä saisi kehiteltyä hyvän ja mielenkiintoisen tarinan liittyen esimerkiksi turkistarhaukseen.

Kettujen ollessa potentiaalinen liittolaisehdokas gingan villikoirille, en näe potentiaalia Afrikassa elävistä koiraeläimistä, kuten hyenoista. Olisi melko epätodellista, että hyenan kaltaisia eläimiä uisi meren yli Japaniin aiheuttamaan pahennusta ja muutenkaan en koe, että Afrikan eläimet passaisivat gingan maailmaan. Sen sijaan voisi olla ihan hauska nähdä, miten esimerkiksi eläintarhoissa asustavat eksoottisemmat eläimet käyttäytyisivät villikoiria kohtaan. Yrittäisikö Oun joukot tai mahdollinen pahislauma vapauttaa ne vankilastaan ja näin hyödyntää niitä jossain tehtävässä? Toinen hyvä juonenkäänne voisi olla esimerkiksi se, että eläintarhan eläimet karkaisivat häkeistään tai vaihtoehtoisesti jonkin tulipalon seurauksena ne joutuisivat pakenemaan kodistaan, minkä jälkeen ne aiheuttaisivat ongelmia luonnossa asuville eläimille.

Kuitenkin näen sudet kaikista potentiaalisimpana lajina esiintymään gingassa. Ne ovat kuitenkin niin lähellä koiria ja muistuttavat niitä eniten, joten yhteensopivuus on täysi kymppi. Vaikka susia vastaan taisteltiinkin jo GNG:ssä, voisi olla mielenkiintoista törmätä niihin uudelleen tai mahdollisesti täysin uuteen laumaan myöhemmin, vaikkapa Orionissa. Toisaalta jokin uusi susilauma voisi olla vaihteen vuoksi poikaa, esimerkiksi uutena pahiksena, jossa asetelma voisi olla vaihteeksi sudet vs. koirat aluekiistataistelu yms.. Tosin en tiedä, menisikö se liian toiston puolelle, sillä Gingassa aluevaltaustaisteluita on käyty jo turhankin monta kertaa.

Mielestäni Ginga on kokonaisuudessaan hyvin samaa kaavaa toistava sarja ja senpä takia saagojen maustaminen toisi sarjalle varmasti uutta lukijakuntaa ja tarinat olisivat entistäkin opettavaisempia. Itseäni kiinnostaisi eniten juurikin tämä eläintarhan sekoittaminen pakkaan ja turkistarhauskin koskettaisi aiheena varmasti montaa tahoa. Mikseipä myös susien vainoaminen ynnä muut eläimien hävittämiset.. Tosin en tiedä, millä tavalla nämä asiat tulevat Japanissa esille vai tulevatko ollenkaan. Jos joku tietää, niin voinee valaista.

Millaisia mietteitä lukijoilla on asian tiimoilta?

Arvostelussa GDW osa 40 - Lähestyvä kohtalo

Näin aluksi haluan hehkuttaa, että blogin Facebook sivu saavutti juuri 200 lukijan kynnyksen! Kiitos kaikille tykkääjille. Tällainen lämmittää mieltä kovasti :) <3 Pahoittelen blogin epäaktiivisuutta. Kuten olenkin jo sanonut jossain, vievät työt ja muut asiat tällä hetkellä aikaani sen verran paljon, etten ehdi yhtä usein ajatella gingaa niin syvällisesti, että siitä saisi jotain tekstintynkää aikaiseksi. No mutta, kiitos vielä 200 tykkääjästä Facebook sivuilla! Arvostan suuresti sitä, että noinkin montaa kiinnostaa blogini ja sen jutut ^^

Mutta siis, uusimman Weedin arvostelua jälleen luvassa perinteiseen tapaan. Kansikuvasta ponnahti heti yksi suosikeistani. Kuvan hahmot ovat vaihteeksi vähän eri asennossa kuin normaalisti ja taustakuvakin on tällä kertaa vaihteeksi jotain muuta. Ainoa miinuspuoli kansikuvassa taitanee olla värien yhdistely, sillä oranssi ja pinkki jotenkin riitelevät omaan silmääni keskenään. Ajatella, että Weediäkin on jäljellä enää tasan 20 osaa. Jokohan tässä voisi alkaa odotella Orionin suomennosta?

Tarinassa päästiin jälleen eteenpäin. Luin hieman muiden kommenttaja ensimauksi Kaksoissolasta ennen tämän osan lukemista ja moni oli todennut naaraiden ja pentujen itsemurhan olleen dramaattisimpia kohtauksia, mutta minua se ei oikein sykähdyttänyt. Toki kohtaus on ahdistava, kun sitä alkaa oikein miettimään, mutta mielestäni Takahashi olisi hyvin voinut saada siitä vielä dramaattisemman lisäämällä kerrontaa. Dramaattisin kohtaus itsemurhassa oli ehkä se, että pienet pennutkin yrittivät taistella sotakoiria vastaan, mutta saivat surmansa jo heti kättelyssä. Itseltäni meni maku koko jutusta siinä kohtaa, kun sotakoirat halusivat nartuista vaimoja itselleen. Ällöttävää ja mielestäni mautonta! Olisivat mieluummin pakottaneet nartut hyppäämään kuolemaan. Lisäksi Mikin tarina oli turhan lyhyt ja se jäi hyvin epäselväksi. Oliko Hakuro Mikin puoliso vai joku tämän sotureista?

Lisäksi Ginin retkikunta pääsi viimein liikkeelle. Mielestäni Gin teki typerästi ottaessaan mukaan vain 50 koiraa, kun se olisi voinut periaatteessa ottaa samantien koko poppoon. Koirien päästyä Hokkaidoon ihastuin tyystin kohtaukseen, jossa sotakoirien tiedustelija lähti pakoon Akamea ja Tesshiniä. Aluksi facepalmailin, sillä luulin Akamen ja Tesshinin menevän tahallaan halpaan, koska tunnetusti noilla pakoonmenijöillä on aina jokin ansa tiedossa. Ihmettelin aluksi myös sitä, miksei ninjakoirat saaneet yhtä typerää tiedustelijaa kiinni, mutta kohtauksen edettyä tajusin, miten fiksusti ninjakoirat toimivat. Koska ne tiesivät tiedstelijan johtavan heidät ansaan, piiloutuivat koirat puihin odottamaan sopivaa hetkeä. Jälleen yksi syy lisää, miksi pidän ninjakoirista. Niillä on järki päässä!

Weedin ja Koyukin yhteiset hetket eivät oikein säväytä edelleenkään. En ole koskaan pitänyt Hopeanuolta saatika Weediä erityisen romanttisina hahmoina, vaan pikemminkin hyvin itsenäisinä ja vastuuntuntoisina, mutta Weed samperi jätti laumansa yhden nartun takia. Onneksi GB ja kumppanit löysivät kaksikon ja saivat Ginin viestin perille. Odotin Weedin reagoivan asiaan ehkä vähän dramaattisemmin, mutta nyt se vaikutti enemmänkin hämmentyneeltä kuin järkyttyneeltä.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä osa. Seuraavaa odottelen jälleen innoissani.