Arvostelussa: GDW osa 31 - Murhaaja herää

Tällä kertaa palvon kansikuvaa, vihdoinkin jotain erilaisempaa sen ainaisen kesämetsämaiseman sijaan! Nyt siirryttiin peräti talvimetsämaisemaan *naur* Tausta sopii hyvin koirien asentoon ja menoon muutenkin. Kiitos. Nam.

En yleensä muuten lue alussa olevia henkilöesittelyitä, sillä ne tuntuvat toistavan itseään, mutta tällä kertaa vilkaisin niitä ihan piruuttani. Minua jäi aikalailla vaivaamaan Yukimuran esittelyssä oleva ilmaisu "tiikeriraitainen uros". Yukimura on kuitenkin takakanteen ja kaikkiin värikuviin piirretty Rikin kaltaiseksi ruskeaksi akitaksi, joten en oikein käsitä, miten se voidaan lukea tiikeriraitaiseksi.. Joku koirista enemmän tietävä voisi valaista minulle asiaa, sillä oman käsitykseni mukaan tiikeriraidaksi kutsutaan vain "hopeaturkkisia" akitoja.

Sitten tarinan pariin. Tämä osa oli kokonaisuudessaan hyvin puhutteleva, väkivaltainen ja ehkä surumielinenkin. Weed kumppaneineen törmäsi Yukimuraan, josta minulla onkin tällä hetkellä hyvin ristiriitaiset fiilikset. Yukimura paljastui aika konnaksi, vaikka sillä olikin hyvä syy vihata apinoita menneisyytensä takia. Se yritti kouluttaa kolmesta viattomasta pennusta murhaajia käskemällä näiden tappaa viaton Pepe parka. Täytyy sanoa, että kävi tuota apinarukkaa sääliksi. Se yritti kertoa asioiden oikeaa laitaa, mutta kukaan ei kuunnellut sitä Weediä ja muita oulaisia lukuunottamatta. Kaiken kukkuraksi Yukimura haastoi Jeromen, joka selvästi näki teon vääryyden..muttei pentele vieköön tehnyt asialle aluksi mitään!! Täytyy näin ohimennen todeta, että yllätyin siitä, ettei Weed pahemmin kommentoinut mitään siihen, että Jerome kuuluu nyt Yukimuran laumaan, vaikka Weed itse saksanpaimenen laumastaan erottikin. Täytyy tunnustaa, etten yhtään muista, kerkesivätkö Jerome ja Weed sopia asiat ennen Hougenin kukistamista, vai jäikö heidän aiempi "riitansa" sopimatta? Joku, joka muistaa, voi valaista taas..

Yukimura luulee Weediä kuolleeksi veljekseen.

Yukimura kehtasi jopa syöttää vierailleen salaa apinanlihaa ruuaksi, vaikka taisi tietääkin näiden toistaiseksi puolueettoman kannan apinoihin. Kyoshiroon (ehm siis KYOSHIROUHUN) oli palaa hermo, en tykkää yhtään sen perästä huuteluista ja muusta sekoilusta. Harmi, sillä hahmo oli ensi-esiintymisessään hahmona täysi kymppi. Kaikesta huolimatta jostain syystä pidän Yukimurasta edelleen ja haluan nähdä, miten se aikoo reagoida Weedin herättelyyn siitä, mitä oikeudenmukaisuus oikeasti tarkoittaa. Kohtauksen edetessä huomasi, miten pahasti väärin "taistelun oikeuden puolesta" voi käsittää väärin. Se ei tarkoita verenhimoista kostoa tappamisen merkein, vaan mahdollisuuden antamista, ennakkoluulottomuutta ja kuuntelemista. Yukimura selvästi oli myrkyttänyt mielensä kostonhimolla, ettei se sallinut edes viattoman Gozarun selittää tilannetta saatika kuunnellut tämän totuutta pahasta kenraalista. Olin iloinen, ettei Yukimuran "isä" Saheiji ollut samaa mieltä ottopoikansa tekosista, vaan pyysi Weediä auttamaan Yukimuran pään kääntämisessä. Ei tullut yllätyksenä, että kukaan Yukimuran alaisista ei aluksi uskonut Weedin olevan Oun päällikkö (varmaan jonkin sortin ikäjuttu taas vaihteeksi), mutta toisaalta olen asiasta mielissäni, sillä olisi toisaalta tyhmää, jos kaikki tietäisivät, miltä Oun päällikkö näyttää. Sekään ei tullut yllätyksenä, että Yukimura haastoi Weedin kaksintaisteluun ja taistelu alkoikin mielenkiintoisissa merkeissä päättäen tämän osan jälleen kerran jännittävään kohtaan. Täytyy taas ylistää Weediä siitä, miten nöyrä se on johtajana. Se ei käyttänyt hyväkseen päällikön asemaansa, vaan taisteli Yukimuraa vastaan "itsensä nimissä", kuten hahmo itse totesikin. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten Weedin ja Yukimuran veljeys selviää. Toistaiseksi luulen, että Saheiji kertoo asiasta jossain vaiheessa, varmaan viimeistään silloin, kun kaksikko on kerennyt taistelemaan toisensa verille.

..Mutta ei apinoillakaan hyvin mene. Niiden kenraali on selvästikin täysi raakalainen, uskoisin sen olevan pahempi ja pelottavampi kuin Hougen, vaikka aika naurettavan näköinen onkin - hammaskalustoa lukuunottamatta. Vaikka omien alaisten tappaminen ei tullutkaan yllätyksenä, järkytyin siitä, miten Kenraali iski kirveensä poikaansa pelastavan isän päästä läpi ja tappoi tämän siihen paikkaan. Vaikka teko olikin kieltämättä aika "Hougen settiä", oli kirveen käyttö kuitenkin mielestäni järkyttävämpää kuin vaikka kallon pureminen halki.

Minusta oli hienoa, että apinoista paljastui joukko, jolla on sydän paikallaan. Kuvittelin, että kaikki saagassa esiintyvät apinat olisivat tämän vielä mysteerinä olevan kenraalin alaisia, mutta nyt kun paljastuikin, että sivussa on hyvislauma, uskon, että Weed kumppaneineen yhdistää voimansa näiden kanssa jossain vaiheessa.