Kahvittelua ja bändipaitaa

..No ei nyt ihan. Tai no melkein ainakin. Nimittäin taas jälleen kerran sorruin Ginga-aiheisiin ostoksiin, mutta nyt on pistettävä paussi, ihan vain siksi, että minulla on koulun ja muiden menojen takia aika alkaa säästämään rahaan ns. oleellisempaan.

En minä sentään tuosta GDW termosmukista juo oikeasti yhtään mitään. Yritin kuitenkin saada tuota päällä olevaa korkkia auki, mutta jostain syystä en saanut sitä auki, enkä viitsinyt alkaa runnomaankaan. 35e maksoin tuosta, eikä siis missään nimessä ole pahahinta, kun ajattelee, että tuo termari on lasintapaista, mutta ilmeisesti kuitenkin muovia ja olen nähnyt, kun jotkut hullut maksavat tuosta reippaasti päälle 50 euroa. Ainut miinus puoli tuossa mukissa on se, että se on tosi pieni. siis oikeasti _pieni_. Tuohon mahtuu varmaan korkeintaan 3dl(ihan heittoarvio) juomaa, joten loppu peleissä tuo olisi käytössä tosi turha, ellei sitten vaikka tyyliin työpöydän ääreen ota tuohon vaikkapa kahvia ja litkuttele menemään työn teon ohella.

Tässä termosmuki kokonaisuudessaan. En muistanut mitata mokoman pituutta, mutta arvioisin tuon joksikin 15-30cm korkeaksi(ellei nyt ihan metsään mene). Moni on varmasti nähnyt termarista tämän puolen, joten tulee varmaan ainakin osalle yllätyksenä, että mukissa on kaksi muutakin kuvaa. Tässäpä hieman osviittaa, huonolla kameralaadulla otettuna.

Sitten tuli vielä ostettua Ginga Densetsu Weed aiheinen T-paita, joka aikoinaan on tullut Weed anime DVD:n ostajalle. Sattumoisin bongasin tämän huuto.netistä ja vieläpä omaa kokoani. Päälleni en tätä ole vielä kokeillut, näyttää aika isohkolta, mutta menee varmasti "bändipaidasta".

Tästä paidasta varmasti tulee yksi oheistuote, jota tulen takuuvarmasti käyttämään vaatetuksessani. Varmasti tulette tämän näkemään joskus videopostauksissani tai kuvissa :) Olen kyllä mielissäni tästäkin hankinnasta.

Mitä sanoo jury? Kummasta piditte enemmän ja omistatteko kumpaakaan näistä? :)

Muistoja keräilyn varrelta

On kerinnyt kulumaan jo hyvän aikaa siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne puolelle. Tässä on Satanicalla niin saatanan monta rautaa tulessa, että hyvä kun pysyn itse aikatauluissani. Minulla on tosiaan kaksi työpaikkaa, joista onneksi toisessa loppuu sopimus tämän kuun lopussa. Kouluakin pitäisi siinä ohella käydä ja 2014 minusta pitäisi valmistua parturi-kampaaja. Mummonikin meni kuolemaan oltuaan pitkään huonossa kunnossa ja sekin vaikuttaa toisinaan mielialaani, vaikken olekaan oikein iteskellyt tai mitään.

Mutta en tullut tänne puhumaan elämäntilanteestani, vaan muistoista keräilyn alkuajoilta. Moni on myös kysellyt, mistä kaikkialta ostan oheistuotteeni, niin ajattelin sen myös tähän samaan syssyyn kertoa vielä yleisesti.

Tällaiselta kokoelmani näytti aivan keräilyn alkutaipaleilla. Tämän vanhempaa kuvaa minulla ei ole, mutta ennen varsinaisen keräilyn alkua kokoelmassani oli ainoastaan VHS:ät, GNG DVD, Weed DVD:t 1-2 ja 8, englanninkieliset Weed mangat 1-3, japaninkielinen Weed manga 4 ja japanin kielinen Riki.

Keräilyni alkoi oikeastaan siinä vaiheessa, kun aloin keräämään suomennettua Hopeanuoli mangaa. Ostin ensimmäiseksi susiosat Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta ja muistaakseni samaisena viikonloppuna löysin Antun kanssa Gingan oheistuotteita myyvän nettikaupan Urumin ja sieltä tilattiin GDW figuureita kahdet kappaleet. Ensimmäiset figuurini olivat siis Hiro ja Sniper. Tämän jälkeen innostuttiin molemmat keräilystä niin paljon, että vielä tänäkin päivänä uusia kohteita bongahtelee hyllyyn kuin sieniä sateella. Itse tosin olen yrittänyt hieman hillitä keräilyintoani, koska tulevat parturi-kampaajan tarvikkeeni tulevat maksamaan yli 700 euroa ja muutenkin minulla on laskuja maksettavana, niin en voi käyttää kaikkia rahojani tähän rakkaaseen harrastukseen. Olen myös hyvin paljon karsinut hankintojani eli suomeksi: en osta kaikkea mitä vastaan tulee, vaan kerään kaikki ne, mitä oikeasti haluan. En välitä kokoelmani suuruudesta, vaan siitä, että itse pidän kaikista keräämistäni kohteista, enkä ole yhtäkään kokoelmani ostosta vaihtanut tai myynyt eteenpäin (lukuunottamatta Boku No Inu, Boku No Weed mangaa, irtonaiset Weed DVD:t(koska ostin boksin tilalle) ja Shin Gaiden 1:stä, josta sain kaksoiskappaleen voitettuani arvonnan).

Tässä toista kuvaa alkutaipaleilta. Raivasin kokoelmalleni tilaa jo toiselle hyllylle ja kuten varmasti lukijani jo tietävätkin, niin tällä hetkellä minulla on 3 hyllyä täynnä Ginga sälää.

Mutta sitten niitä paikkoja, joista voi ostan Ginga tavarani:

URUMI
- erittäin luotettava, suomalainen nettikauppa
- löytyy paljon kaikkea erilaista tuotetta ja härpäkettä aina mangasta figuureihin ja pehmoihin
- Löytyy laajasti tuotteita myös muista mangasarjoista

FUTAGO SHOP
- luotettava, ruotsalainen nettikauppa
- Kaupan kielen voi vaihtaa myös suomeksi, tosin se ei ole kovin sujuvaa suomea
- löytyy mangaa, figuureita ja muuta

HUUTO.NET
- hakusanalla Ginga löytyy paljon kaikenlaista.
- Voi löytyä paljon harvinaisuuksia edullisesti
- Varo huijarimyyjiä! Katso aina ensin myyjän saamat palautteet, ennen huutamista

YSTÄVÄNI, TUTTAVANI, RATI RITI RALLA
- Ystävien ja tuttavieni kanssa olen tehnyt myös kauppoja, mutta heidän tietojaan en voi ikävä kyllä kertoa, koska en ihan viitsi kenenkään puhelinnumeroita ja sähköposteja jaella luvatta.
- Kaverien ja tuttavien kautta saa hankittua paljon kaikenlaista - lähes pilkkahintaan toisinaan
- Vaihtokaupat onnistuvat ja esimerkiksi Kaksoissolan foorumilla saattaa löytää tyyppejä, jotka myyvät Ginga tavaroitaan pois

Toivottavasti näistä oli hieman apua keräilyä aloitteleville tai muuten vain tiedonjanoisille :)

Hiipivät varjot (GDW osa 10 arvostelu)

Spoilereita GDW mangasta!!

Minä kyllä toisinaan ihmettelen ihan hemmetisti, että mikä merkitys näiden Weed mangojen "nimillä" on. Tämä uutukaisin osa, Hiipivät varjot(10 osa) sai minut miettimään asiaa. Toisinaan mangojen nimet eivät liity minusta paljon mitenkään mangan sisältöön paitsi tämän uusimman osan kohdalla. ...Olettaen siis, että nämä "hiipivät varjot" ovat Murder S aka Sniperin oppipojat Lector ja Thunder. No, mutta anyway. Itse asiaan eli..

..Kansi on ainakin ihan törkeän rumanvärinen. Ruskean ja oranssin jokin sekayhdistelmä. Ihan ripulin värinen ja pilaa koko kannen 100-0. 10 osan japaninkielinen kansi on ihan mielettömän hieno, mutta tämä suomalaisten pilaama ripulikansikuvalla varutettu Weed ja kumppanit on ihan järkyttävä. Hyhyh, pois silmistäni tuo ällötys.

Avataampa sitten sivua ja tarkastellaan hieman itse asiaa: eli tarinaa itseään. Minua valehtelematta alkaa pikku hiljaa ottaa pannuun Kyoshiro(mikäli en aiemmin ole asiasta maininnut). Hän on upea hahmo ulkoisesti, mutta todella rasittava. Hän karjuu koko ajan ja muutekin käyttäytyy tosi rasittavasti. Tosin tämä Kyoshiron tapaamisjuttu on animessakin niin ärsyttävä, että kiroiluni juontaa varmasti juurensa siitä. Ainakin animessa Kyoshiro rauhoittuu jonkin verran liityttyään Weedin matkaan, joten toivon mukaan tälle äkkipikaiselle lastensuojelijalle tapahtuu muutos rauhallisempaan suuntaan.

Yksi kivoimmista asioista tässä osassa oli se, että Melistä(minä en vain suostu sanomaan tuota söpöläistä Meriksi, koska olen aikojen alusta saakka kutsunut hauvelia Meliksi) nähdään rohkeampi puoli. Animessa Melin puolustaessa Torahammasta hän ei vaikuta yhtään niin rohkealta ja itse varmalta kuin mangassa. Kuvasta näkee, miten raivoissaan Mel on tunkeilijoiden saapumisesta ja olihan tuo poika melko hyvä taistelemaan. Taistelussa näkyi vertakin, mikä tietysti oli mainio lisä.

..Sen sijaan en voi vieläkään käsittää, mitä Takahashi sensein päässä on liikkunut, kun hän on laittanut Kurotoran ratsastamaan.

Okei, animessa tämä kohta näyttää vielä typerämmältä, mutta on tämäkin aika hupaisaa, vaikka piirrosjälki onkin loistavaa jälleen. Kurotora on vain niin äijä <3 Tosin, ihmettelen, miksi hyväkuntoiseksi itseään kutsuva kaivanhus antaa itseään nuoremman kantaa itseään? Hmm.

Ja sitten päästäänkin suosikkikohtaukseeni eli Sniperin saapumiseen. Vaikka Sniper onkin GNG:ssä inhokkihahmojani olen kummallisen mielissäni nähdessäni hänet GDW:ssä. Dobermanni on yhä sama itsensä: hän ei anna kenenkään auttaa itseään ja vihaa Giniä koko sydämestään. Sniperin kauna Giniä kohtaan on niin hyytävän ihanaa, että odotan kaksikon taistelua - jos siis sellaista päästään näkemään. Sniperin luonne saa myös itse Hougenin hämmästymään.

Ehdoton suosikkisivuni tästä mangasta. Voin vain kuvitella Ginin ajatukset Sniperin tunnistaessaan. Koirat on myös piirretty mielettömän hyvin ja odotan innolla jatkoa tästä kohtaa.

Mitäs mieltä arvoisat lukijat olivat tästä osasta? :) Suosikkikohtauksesi tästä mangasta?

Weed World

Tänään sain todella harvinaista Ginga herkkua, nimittäin Weed World 2:sen. En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen olen tämän jo melko harvinaisen julkaisun saamisesta. Kuten jo rakkaan Weed pehmoni kohdalla, luulin pitkään, etten koskaan tulisi saamaan yhtäkään Weed Worldia(ja vielä näin hyvään hintaan kuin itse sain), mutta toisin kävi. Näköjään ei pitäisi sanoa " Ei koskaan", koska.. No, ne haaveet voi toteutua. Ainakin tässä tapauksessa.

Yllätyksekseni manga oli samaa kokoluokkaa kuin aikaisemmin esittelemäni GNG puhelinluettelo - ja paksukin vielä. Tässä Weed World julkaisun toisessa osassa on mm. Weed mangan 2 osan, GB paperihahmon ja kokoamisohjeet(tosin tästä omastani puuttuu tuo paperinukke), tarra-arkki, värisivuja, fanarttia japanilaisilta faneilta, kalenterin sekä hieman Riki mangaa.

Kuvaa heti mangan alussa olevasta tarra-arkista ja GB paperinuken kokoamisohjeet. Tekisi kauheasti mieli tunkea noita tarroja johonkin, mutten millään raaski. Olisivat kyllä tosi kivoja jossain postikorteissa sun muissa.

Kalenterista hieman kuvaa. Kuva on mustavalkoinen. Aika kiva minusta.

Fanarttia japanilaisilta faneilta. Oli pakko ottaa kuva tuosta Rikistä. Se on ihan mieletön X_X <3

Orionia ja keräilykorttia

Ja jälleen sain uutta tavaraa hyllyyni. Vaikka olen useampaan otteeseen manannut, että en aio kerätä keräilykortteja, niin sorruin siihen sitten kuitenkin. Aikoinani tuli kerättyä Spice Girls valokuvia ja ne oikeasti ovat minulla vielä jossain tallessa ja ovat vissiin aika harvinaisiakin nykyisin. Niinpä ajattelin, että tulen vielä katumaan, jos en kerää GNG keräilykortteja - eihän sitä koskaan tiedä, jos kortit katoavat myynnistä joskus kokonaan. Orionistakaan en uskalla kerätä kaikkia osia toistaiseksi, jos sarja vaikkapa joskus suomennettaisiin.

SPOILEREITA ORION MANGASTA!


Tässäpä hieman postisedän(tai -tädin) tuomisia:

Obi on takaa oikein mainion näköinen~

Yllätyksekseni mangan mukana tuli obi, joka on tosi kivanvärinen - sininen, joka on yksi suosikkiväreistäni. Selasin mangan pikaisesti läpi. Täytyy sanoa, että tämä osa koostui lähinnä joidenkin random hahmojen taistelemisesta(ilmeisesti Matheuksen ja jonkun toisen, jos oikein käsitin) ja vasta lopussa päästään itse asiaan: Rigel ja Kotetsu juttelevat jotakin vanhojen GNG hahmojen kanssa, jotka on lukittu telkien taakse tiedä sitten minne ja miksi. Lisäksi mangan lopussa näytettiin Koyukia, joka keskusteli jotakin Weedin kanssa, jonka jalka oli paketissa. Osan viimeisimmiltä sivuilta oli pakko ottaa kuva, koska siellä oli tosi suloinen kuva Weedistä ja Koyukista.

Suloisia <3 Ja kuka sitä juuri huusi, että Gingassa ei ole paljon mitään romanttista <3 Weedkin on jo kasvanut hieman pois pyöreistä pentusilmistään ja muistuttaa tällä hetkellä hieman veljeään Joeta.

Seuraava Orion hankintani on varmastikin osa 18, jossa suomalainen Andy ilmestyy ensimmäisen kerran. En millään malta osan ilmestymistä!

Pieni (tai sitten vähän suurempi piristys) päivään

Moni varmasti on jo hyvän aikaa ehtinyt hehkuttaa sitä, että Gingan luoja, herra Yoshihiro Takahashi saapui tuossa hetken aikaa sitten Suomeen vierailulle mm. Kuopion Animeconiin sekä lisäksi vielä nimmaroimaan Helsinkiin ja Ouluun. Vaikka minulla oli monta tilaisuutta käydä näkemässä lapsuuden sankarini luoja, en töiden takia päässyt lähtemään edes Helsinkiin. Tyhmänä menin käyttämään pari viikkoa liian aikaisin ylimääräisen vapaapäivän, joita meille siis töistä kertyy yksi per kuukausi(eli ns. palkallinen vapaapäivä).

Kuopioon asti en todellakaan olisi lähtenyt. Kaupunki on ihan vieras minulle, vaikka muutama vuosi takaperin olenkin siellä käväissyt. Oulussakin olen käynyt, mutta ei tälläinen superstressaajan perikuva uskalla liikkua tuntemattomissa kaupungeissa. Ärsyttää ihan mielettömästi, etten edes Helsinkiin päässyt ja siksi hieman harmittaakin, että olen buukannut itseni ihan täyteen töitä(olen siis kahdessa eri työpaikassa samaan aikaan, jos joku ei tiennyt).

..Mutta tänään tapahtui jotakin piristävää ja samalla niin mahtavaa, uskomatonta.. Nimittäin ystävättäreni Anttu oli käynyt katsastamassa Takahashin Helsingissä. Olin hänelle kieltämättä hieman kateellinen, koska en päässyt mukaan, mutta yllättäen Anttu kertoi hakevansa nimikirjoituksen myös minulle. Tietysti hiljaa mielessäni toivoin, että saisin nimmarin jostakin suunnasta, mutta en sitä kehdannut kysyä. Minulle kun nimmarit ovat jo musiikkimaailmassa hyvin tärkeitä ja henkilökohtaisia.

Ja tänään minulle saapui Antulta kirje, jonka sisällä oli Takahashin nimikirjoitus tosi ihanalla kuvalla varustettuna. Ja tietysti sitä meinasi tulla itku silmään, kun hyvä ystäväni oli ihan minua varten käynyt tiistaina hakemassa nimikirjoituksen. Antulle isot kiitokset vielä näin julkisesti - jään palveluksen velkaa. <3

Olen aina ollut sitä mieltä, että nimikirjoitus on henkilökohtainen. Kun joku kirjoittaa nimmarin aivan naamasi edessä ja antaa sen _sinulle_, niin silloin nimikirjoitus on ikäänkuin sinetöity sille, jolle se on annettu. Siksi minulle on tosi outoa, että ylipäätään riemastuin näin paljon tästä, koska kuten aiemmin jo mainitsin, niin nimmarit ovat minulle tosi tärkeitä. Minulla on säästössä nimmareita monelta eri bändiltä vaikka millä mitalla ja ne kaikki olen saanut henkilökohtaisina ja muistan jokaisen nimmaritilanteen. On ihan eri asia saada ihailtemaltaan ihmiseltä nimmari suoraan käteen kun jonkun toisen antamana ja hakemana. Tosin tämä Takahashin nimmari on jotakin, mikä merkitsee minulle todella paljon - onhan hän sentään suosikkisarjani luoja.

Nyt ei auta muuta kuin rukoilla, että Takahashi saapuisi Suomeen vielä jatkossakin. Silloin kyllä taatusti pyrin järjestämään sopivan rakosen ja lähden katsomaan häntä vaikka maailman ääriin(eli siis Helsinkiin, Tampereelle tai siihen lähistölle XD) ~

Ginga Densetsu Riki - viimein suomeksi!

Saattaa sisältää spoilereita Ginga Densetsu Riki - mangasta!


Kauan toivottu ja haaveissa ollut Riki mangan suomennos on viimein tapahtunut. Olin varma, että Rikiä ei koskaan tultaisi suomentamaan tai kääntämään yhtään millekään muulle kielelle kuin japani, joten olin luopunut tyystin toivosta saada tästä manga omalla äidinkielelläni.. Mutta suuren suosionsa ja kysynnän ansiosta, kustantajat viimein julkaisivat tämän ihastuttavan lyhytmangan, joka siis tietysti kertoo Hopeanuolen isästä, Rikistä.

Mangan julkaisupäivä oli tänään ja kuten tavallista, ostin oman versioni mangasta heti julkaisupäivänä töistä päästyäni.

Tässä se siis viimeinkin on! Ärrältä pelastettu Riki manga viimein omistajansa käsissä, joka näyttävästi vain tuijottaa kameraa maanisesti.

Kannesta sen verran, että luojan kiitos tämä on oikein mainio, tosin tuo otsikko "RIKI" on leikattu tuosta ylhäältä tosi oudosti, vähän kesken ja taustalla oleva Akakabuto on hieman rakeinen, mutta hienohan tämä on. Takakannessa puolestaan oli värikuva Weedistä sekä selostus mangasta. Omistan Riki mangan jo entuudestaan Japaniksi ja oletin, että tässäkin osassa tultaisiin näkemään samat värikuvat kuin ko. mangan alussa, mutta yllätyin positiivisesti:

Katsokaa! Tässä mangassa on ainakin 3 uutta värikuvaa(joita siis japaniversiossa ei ole), joista nyt kahdesta otin kuvat. Tosi kivoja minusta ja mukana oli myös Takahashin pieni terveyhdys nimmarin ja pienen kuvan kera. Söpöä.

Mutta sitten itse mangaan:

Minusta tämä oli oikein kiva lisätarina, koska se liittyi Hopeanuolen isään ja sen lapsuuteen. Tarinassa päästiin tutustumaan paremmin myös Rikin isään Shiroon sekä tapahtumiin ennen Hopeanuolta. Ennen tämän mangan lukemista kuvittelin, että Riki olisi samanlainen sankari kuin poikansakin, mutta oli yllättävää ja erittäin hyvä asia, että Riki oli pentuna paljon pelokkaampi kuin Gin, eikä tosiaakaan mikään vahva ennen Gohein koulutusta. Ainut miinus tässä mangassa oli se, että tämä toisti samaa vanhaa " En tunne kunnolla isääni" -teemaa, mutta minkäs sille voi jos isä on koko ajan metsällä karhujahdissa..

Tarina oli hyvin koskettava, etenkin se, kun Yamabuki, Rikin äiti erotettiin pojastaan.

Mitä muuta tästä voisi sanoa? Juoni oli kiva ja vähän erilainen ja awsk <3 Tykkään, tykkään oikein paljon.