keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Vieraskirja

Lisäsin blogiini vieraskirjan. Tänne voit kirjoitella mietteitäsi liittyen Gingaan tai ylipäätään blogiini. Palautetta toivon annettavan tänne, mutta sitä voi antaa myöskin blogitekstieni alle.

Vieraskirjaan kommentointi tapahtuu TÄSSÄ POSTAUKSESSA! Vieraskirja on löydettävissä blogin linkeistä, sivun oikeasta laidasta.

VIERASKIRJAN SÄÄNNÖT

1. Kirjoita asiallisesti. Asiallisesti kommentointi ei tarkoita vain kehumista, vaan myös rakentava palaute on toivottua ja sallittua. Epäasiallinen kommentointi, kuten "Oot h*ora!" on kiellettyä liittyi se sitten toisiin käyttäjiin tai minuun. Mikäli epäasialliset kommentit ottavat vallan, anonyymit käyttäjät menettävät oikeutensa kommentoida (yleensä epäasialliset postaajat ovat anonyymejä, valitettavasti). Uskon kuitenkin, että blogiani lukevat fiksut ja ihanat ihmiset, joten en usko kenestäkään pahaa :)

2. Anna yleinen palautteesi blogistani vieraskirjaan. Näin myös muut lukijat näkevät palautteesi. Yksittäiset palautteet jostakin tietystä tekstistä voit antaa postauksen kommentointi osioon(eli jos haluat kommentoida jotakin tiettyä tekstiä, kommentoi siihen)

3. Toisia käyttäjiä ei saa pilkata tai kiusata! 

4. Vieraskirja EI OLE CHATTI! Chattailla voit foorumeilla tai chattipalstoilla mielin määrin.

5. Oman blogin/sivuston mainostus on sallittua, kunhan kommentointi pysyy pääasiallisesti asiassa eli Tähdenlento blogissa.

6. Kiroilu on sallittua kohtuullisissa määrin, mutta en siihen kuitenkaan yllytä. En katso hyvällä v-sanan käyttöä. Huomioi siis toiset lukijat, sillä osa lukijoista saattaa olla alle 13-vuotiaita.

Luettuasi vieraskirjan säännöt, olet tervetullut kirjoittamaan. Kysy kysymyksiä, ehdota aiheita teksteihini tai lähetä terveiset, ja kuten mainitsinkin jo, kaikki palaute on haluttua :)

Muistakaahan käydä tykkäämässä myös Tähdenlento blogin Facebook sivustosta. Sinne pääset klikkaamalla TÄSTÄ.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Valkoisen soturin tarina

Shiroi Senshi Yamato on Yoshihiro Takahashin ensimmäinen koira-aiheinen manga. Se on julkaistu 1978, joten sitä voisi kutsua Ginga-saagojen isoveljeksi. Tarina kertoo Yamato nimisestä akitakoirasta, joka harrastaa isäntänsä kanssa koiratappeluita, päämääränään voittaa taistelukoiramestarin titteli. Matkalla kaksikko kohtaa niin ystäviä kuin vihollisiakin, mm. gorillan. Tarinassa esiintyy myösYamaton isä Fubuki. Yamatoa julkaistiin eräässä japanilaisessa lehdessä pätkittäin, kunnes siitä julkaistiin 26 osainen kirjasarja. Manga on käännetty ainoastaan koreaksi.

Yamato on minulle itselleni vielä hyvin outo sarja ja omistan siitä ainoastaan ykkösjulkaisun osan 4, jonka sain Antulta lahjaksi. Yamaton juoni on vielä hyvin monelle Ginga-fanille outo, mutta siitä ollaan hyvin kiinnostuneita. Itseäni tämä manga on kiehtonut jonkin verran ja ehdottomasti aion tämän sarjan kerätä, mikäli se joskus suomennettaisiin. En kuitenkaan aio ostaa enempää japaninkielisiä osia, juuri sen vuoksi, etten joudu kiroamaan itseäni suohon, jos manga julkaistaankin Suomessa.

Yamatosta on olemassa muutamia oheistuotteitakin, tosin hyvin vähän. Muistaakseni olemassa on ainakin kirjanmerkkejä ja pinssejä(kolauttakaa joku, jos muistatte joitain muitakin).

Koska Yamato on vielä vanhempi sarja kuin Hopeanuoli, sen piirtotyylikin on hieman erilainen. Koirat ovat vielä melko alkeellisen näköisiä, vaikkakin kyllä todella upeita. Kansikuvat kuitenkin ovat mielestäni hienommat kuin mitä sisältö, mutta niinhän se tuppaa kaikissa sarjoissa olemaan - kannen tulee olla houkutteleva, jotta asiakas sen haluaa ostaa. Alla oleva kuva on hyvä esimerkki Takahashin sen aikaisesta piirotyylistä.
Olikohan Yamato esivaihe tulevalle GNG:lle? Kuvasta tulee mieleen heti Gin ja Daisuke.

Selailtuani tuota omistamaani neljättä osaa, sarja vaikutti hyvin paljon taistelupainotteiselta. Jos mangan teksteistä jotakin ymmärtäisi, selviäisi varmasti karuja asioita liittyen koiratappeluihin. Erityisesti minua itseäni kiinnostaa Yamatossa tämä koiratappelu, josta itse asiassa sain vaikutteita erääseen omakeksimääni tarinaan, tosin se tarina ei edennyt hahmoesittelyistä pidemmälle.. Vaikka koiratappelut ovat todella julmaa vallankäyttöä ihmisiltä, se kiehtoo kaikessa dramaattisuudessaan. Olisi mahtavaa päästä perille enemmän tästä mangasarjasta, onhan se sentään Gingan eräänlainen esi-isä.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Oheistuote videota

Päätin kuvata tänään jokunen viikko(vai kuukausi??) sitten lupaamani video oheistuotteistani. Nopea otos, joten ei mikään kovin laadukas. Pahoittelut vähän surkeasta kuvanlaadusta, toivottavasti jotain selvää saa ^^

Videossa näytän muuten ainokaisen magneettini, josta en ole vielä koskaan ottanut kuvaa.


Kertokaahan mielipiteitänne, ja pahoittelut hirveästä tukastanikin. Minulla on meneillään hiuskriisi, johon toivonmukaan saan lääkettä ensiviikolla, kun koulussa meillä on hiustenlaitto viikko.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Naisena Gingan maailmassa

Naiseus on yksi aihe, jota Gingassa käsitellään hyvin vähän. Useat ellei jopa tuhannet fanit ovat saaneet harmaita hiuksia ja kiehuneet raivosta, kun yhdessäkään Ginga-saagassa ei ole yhtäkään kovisnaista, jolla olisi iso osa tarinassa ja olisi samalla viivalla muiden uroiden kanssa. Lukuunottamatta Crossia ja Lydiaa, naishahmokaarti Gingassa on hyvin vähäinen. Ihmetyksekseni ja varmasti monen muunkin ihmetykseksi, vaikka feministi olenkin, minua ei naisten poissaolo Gingassa niinkään haittaa. Jotenkin siihen lapsena tottui, eikä silloin tullut ajatelluksi, kuka on nainen ja kuka mies. Tosin tämä asenteeni saattaa osittain johtua siitä, että suomidubin virheiden ja ääninäyttelijöiden takia kuvittelin aina Smithiä ja Hyenaa naisiksi - joskus jopa vieläkin miellän heidät enemmän naisiksi kuin miehiksi luonteidensa ja ulkonäkönsä puolesta(minä kun kakarana pidin aina kaikkia luppakorvaisia koiria tyttöinä).

Siitä olen kiitollinen sille jollekin ylemmälle taholle tässä maailmassa, että GNG:ssä meidän fanien ei tarvitse katsella samanlaista pelleshowta naistenosalta, mitä on nähtävissä liiankin paljon GDW:ssä. GDW:n Reika on yksi esimerkki siitä, miten ainakin itse tulee joskus ajateltua tuskastuneena, että kumpa Takahashi tajuaisi jättää naiset kokonaan pois. Mieluummin katselisin niiden poissaoloa kuin niiden itkemistä ja epätoivoisuutta.  Onneksi kuitenkin Sakura on oma lukunsa, vaikken kuitenkaan usko hänen olevan mikään hirmuisen hyvä taistelija. Sakurasta tulikin mieleeni, että Gingassa katson oikein mielelläni naisia, jotka ovat rauhallisia ja äitimäisiä, vaikka se aika kliseistä onkin. Sakurassa ja Fujissa yhdistyy sellainen ihana lämmön tunne, jota ei näissä meidän urheissa uroissamme niinkään näy. Harmi, että nämä kaksi ovat kuitenkin niin samankaltaisia, että ainoan eron voi havaita ainoastaan ulkonäöstä.
Minusta on ihanaa, että Weed mangan viimeisimmässä osassa (15) Weed todella kaipasi ja rukoili äitiään. Myös Ginin itku tämän jätettyä Fuji kotiin on aina yhtä tunteikas ja erityisesti animea katsoessa nousee tippa linssiin. Onneksi siis rakkaus äitiä kohtaan on nähtävissä, vaikkakin Ginin osalta se on aina pientä.

Mutta sitten näihin kovisnaisiin. GNG:ssä Cross tuo mielestäni ihanaa extraa ja vaihtelua urosten joukkoon. Hän ei ole mikään pelkuri, vaan taistelee kuin mies - muistuttaen kuitenkin olevansa nainen. Hän ei välitä siitä, lyökö mies naista vai ei, vaan hän kohtelee taistelukumppaniaan samanarvoisena. Ihailtavaa, harmi, että GDW:ssä Crossista on tullut paljon rauhallisempi, toisaalta, ehkä ihan hyvä niin.
Crossista löytyy myös herkkäkin puolensa. Hän välittää pennuista ja rakastaa Beniä.

Lydia sen sijaan on minulle itselleni hieman oudompi hahmo, koska en ole vielä häneen päässyt kunnolla tutustumaan. Sen sijaan kuvaluin erästä Weedin japanin kielistä osaa ja luettuani Gingapediaa, Lydia vaikuttaa oikein järkeenkäypältä naishahmolta, mutta onko hän vain Takahashin luoma fanservice hahmo? Toivottavasti ei, mutta aika näyttää, kun osa 37(vai oliko se osa 47) ilmestyy.
Niille, jotka eivät vielä tiedä, kuka tämä uusi pystykorvainen narttukoira on, kerrottakoon, että Lydia on yksi Venäjän Sotakoirista, Maximen sisar ja Orionissa Jeromen puoliso.

Gingassa naiset loistavat poissaolollaan ja liialla tiellä olemisellaan. Millainen siis olisi se hahmo, jota me fanit kaipaisimme Gingaan? Olisiko se jonkin lauman uskottava johtaja, jota jopa jotkin urokset pelkäisivät tämän voimien takia? Vai ansaitsisiko hahmo pääpahiksen roolin, kenties jopa petturin? Se on jo selvää, että suurin osa naishahmoja kaipaavista faneista eivät kukaan varmastikaan halua nähdä enää yhtäkään ylidramaattista Reikan kaksoisolentoa, vaan jotakin voimakasta.

Kuten jo ylempänä sanoin, minua ei naisten poissaolo niin haittaa, mutta toki sitä aina toivoo salaa jotakin ämmäpoweria niiden miesten keskelle luomaan sen pienen pilkahduksen. Itse toivoisin ehkä jotakin Akamen kaltaista, rauhallista, mutta itsevarmaa ja viisasta hahmoa. Rodultaan koira voisi olla jokin pystykorva, vaikkapa husky. Sillä voisi olla suurehko lauma, joka voisi esiintyä vaikkapa Orionissa.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Suurennuslasin alla: Pahikset

On aika pohdiskella hieman Ginga-sarjan pahiksia. Yleensä blogitekstini ovat käsitelleet ainoastaan päähenkilökaartia, mutta nyt on aika siirtyä pimeämmälle puolelle. Gingassa on päädytty käyttämään enemmän pahiksia, jotka haluavat vallata tietyn alueen itselleen. Vaikka aihe on varmasti jo kulutettu moneen otteeseen, Yoshihiro Takahashi on mielestäni onnistunut saamaan jokaisesta tarinasta hyvin erilaisen. Onneksi siis tämä, eikä mikään vielä kliseisempi maailmanpelastus tarina.

Ginga-sarjan pahisten tekemiset ovat aina ylleet hyvin selvät - ne haluavat vallata alueita ja tappavat hyviksiä minkä ehtivät. Kuitekin kaikkien pahisten alaiset ovat kovia pelkureita, jotka pelkäävät johtajaansa ja palvelevat tätä oikeastaan siksi, että heitä on uhkailtu. Kukaan pahisten laumasta, lukuunottamatta karhuja, ei oikeasti edes tahdo palvella johtajaansa, vaan ovat epätoivoisia ja oikeastaan ihan naurettavia.

Tässä tekstissä käsittelen ainoastaan itselleni tutut pahikset. Valitettavasti siis Orion pahikset, hybridikarhut, Venäjän Sotakoirat ja apinat jäävät käsittelemättä, kun en niistä vielä paljon mitään tiedä. Ehkäpä sitten tulevaisuudessa teen uuden tekstin esittelyttä jääneistä hahmoista, mutta se tulee olemaan hyvin kaukana - onhan Hougen saagakin 30 osaa pitkä.

KARHUT

Akakabuto on Ginga-pahiksista tunnetuin. Siitä on tehty ehkä eniten pilaa kuin mistään muusta pahiksesta. Akakabuto on tunnettu koko Japanissa aina villikoirista yksinäisiin kotikoiriin. Sen tekemisiä raportoitiin aina siihen saakka, kunnes Gin tappoi tämän Zetsu Tenrou Battogallaan. Akakabuton alaiset Madara, Mosa ja Kesage ovat lähestulkoon yhtä pelottavia. Itse sanoisin Akakabutoa ehkä uskottavimmaksi pääpahikseksi Gingassa tällä hetkellä. Sillä on selkeä motiivi: viha ihmisiä ja heitä palvelevia koiria kohtaan. Myös Goheen tekemä hermovaurio Akakabutolle on tehnyt karhusta mielenvikaisen ja näin ollen hyvin pelottavan aluevaltaajan, jonka tielle ei noin vain käydä.

Akakabuton alaiset eivät vikise, vaikka kunnioittavatkin johtajaansa. Jotkut jopa ihan pyrkivät päästä tämän tappokoneen remmiin, mutta epäonnistuivat (esimerkkinä Harppuunakarhu). Akakabuto on uskottava johtaja ja sen alaiset sen mukaisia. Ne eivät pakene, vaan taistelevat viimeiseen asti.

KOGAT

Koga-koirat esiintyvät Gingassa niin hyviksen kuin pahiksen roolissakin. Animessa kogat ovat oikeita pahiksia, aivan erilaisia kuin mangassa. Animessa kogien johtaja Kurojaki, johtaa laumaansa ylpeydellä ja tehtävänsä varastaa Igoilta historialliset kääröt on hänelle elämääkin tärkeämpi asia. Sen sijaan mangassa koko konkkaronkka on naurettavaa pelkurisakkia, eritoten Kurojaki, jota on menty muuttelemaan animeen hyvin paljon ja erittäin hyvä niin, sillä montakohan kertaa mangaa lukiessani olen facepalmannut näille pelkureille. Mutta näistäkin koirista löytyy myös mangan osalta lojaaliutta johtajaansa kohtaan: kaikki kogat hyppäävät palavaan Itho taloon Kurojakin perässä, lukuunottamatta sitä yhtä pikku ryhmää, joka antautui Ginin joukolle.

PETTURIT JA PIKKU-PAHIKSET

Ginga-sarjassa pettureita on useita, mutta osasta niistä tulee hyviksiä (mm. Hyena), ja vaikka erityisesti Hyena ansaitsisi maininnan petturi osioon, en sitä kuitenkaan tee, koska tuo surkimus meni ja paransi tapansa pelastettuaan Benin Sniperin kynsistä. Hyenan sisimmässä heräsi viime hetkellä oikeudentaju, eikä hän varsinaisesti koskaan mikään hirmupahis ollutkaan, joten hänet voinee laskea jo hyvisten puolelle. Suurin osa näistä pikku pahiksista on ollut pelkureita ja öykkäreitä, joten he eivät kovinkaan suurta esittelyä kaipaa, kaikkihan nyt muistavat GDW:stä tutut Neron, Bluen sekä Hougenin laumalaiset.

GNG:ssä petturien kuninkaana toimii Sniper.

Sniper on kuvottava jo pelkästään siitä syystä, että se on uskomattoman kateellinen Rikille tämän johtajuudesta. En ymmärrä, mitä Sniperin päässä liikkui, kun se luuli voivansa syrjäyttää Rikin johtajan pallilta kuolemaan yksin. Sniper käytti hyväkseen Hyenaa, ilmeisesti saadakseen selvää Benin suunnitelmista. Sniperhän onnistui sössimään aluksi Benin ja Mossin väliset keskustelut haavoittamalla Jaguaria, mutta jäi onneksi kiinni Ginille ja Smithille.



Kaikessa kuvottavuudessaan, Sniper on yksi onnistuneimpia pahiksia, vaikken hänestä oikeastaan pidä. Jo IRL elämässä vihaan petturimaisia ihmisiä, jotka käyttävät toisia hyväkseen hyötyäkseen heistä, tosin enpä minä ainakaan kieltäytyisi, jos Sniper sattuisi minut joskus kutsumaan treffeille hyvän ulkonäkönsä takia. Dobermannit ovat mielestäni aivan ihania koiria. Weedissä Sniper tavataan Hougenin alaisena. Moni on varmasti miettinyt, mikä kumma Sniperiin meni, kun hän alkoi palvelemaan toista koiraa, vaikka hän koko GNG:n ajan tuntui olevan sitä luokkaa, joka haluaa pärjätä yksin. Minä olen miettinyt asiaa ja olen tullut siihen tulokseen (tämä siis vain oma pohdintani), että Sniper on huomannut hyötyvänsä Hougenin alaisuudesta ja näin hän pääsisi kostamaan Ginille. Hyväksikäyttäjä mikä hyväksikäyttäjä siis.

Oli miten oli, myös Sniperistä löytyy pientä pelkuruutta. Ginin viskattua Sniper puun oksalle notkumaan, Sniper vaikutti todella epätoivoiselta. Sen sijaan Benille tuo komistus ei antautunut.

HOUGEN


Hougen ansaitsee ihan oman osion, sillä sen lauma kuuluu mielestäni enemmän tuonne Pikku-pahikset osioon, jotka siis ovat täysiä pelkureita ja suoraan sanottuna aivan naurettavia. Hougenista en ole koskaan pitänyt, lähinnä vain ärsyynnyn hänen halustaan vallata koko Japani. Hougen on hahmona todella kuvottava, vaikka toisaalta hän ainakin animessa heittää hauskoja pieniä juttuja, joille jopa minunlaiseni huumorintajuton ihminen hymähtelee. Sitä tosin en koskaan ole ymmärtänyt, miksi Hougenia palvelevat koirat ovat lähteneet tähän remmiin mukaan. Okei, Hougen on varmasti uhannut tappaa kaikki vastustelijat, mutta miksi ihmeessä nuo koirat kykenevät tappamaan viattomia? Pelko on varmasti syynä kaikkeen, kuten olen jo maininnut varmasti sataan kertaan, mutta mielestäni Hougen ja koko hänen saagansa olisi saanut minulta suuremmat pointsit, jos Hougenin alaiset olisivat olleet itsevarmempia, eivätkä tuollaisia pelkureita kuin he nyt ovat.

Siinä mielessä Hougenia voidaan kutsua hyväksi pahikseksi. Sillä ei ole minkäänlaista omatuntoa ja se kehtaa jopa paskoa vihollisensa edessä. Hougen ei välitä kenestäkään, paitsi veljestään Genbasta veljesten rankan menneisyyden takia.

P4/KAIBUTSU/DEADLY WEAPON


P4 on hahmo, jonka menneisyys on helppo ymmärtää ja siksi sen "pahismaisuus" kärsii. Vaikka P4 on varsinainen tappokone, sitä ei oikein osaa vihata. Kukapa eläinrakas ihminen ei vihaisi koiraa, jota ihmiset ovat geenimanipuloineet ja kiduttaneet? Weedissä P4 herättää paljon ristiriitaisia tunteita hyviksiä kohtaan: Miksi hahmot haluavat tappaa koiran, jota pitäisi ymmärtää?

P4 ei kuulu suosikkeihini, vaikka sen ulkonäkö onkin aika hyvä. Hahmo olisi saanut jäädä koko tarinasta pois tai sitten esiintyä pidempään esimerkiksi Hougenin alaisena. P4 tuntuu pelkkänä "sivupahiksena" todella tylsältä ja randomilta, mutta jos hahmo tosiaan olisi liittynyt Hougenin riveihin, hahmo olisi saanut varmasti kauhua aikaan hyviksissä. Hougenhan vihaa ihmisiä yhtä paljon ihmisiä kuin P4, joten Hougenin tarjous olisi varmasti kiinnostanut.

Tässäpä nämä olisivat nyt toistaiseksi. Kuka on sinun suosikkipahiksesi?
Omana suosikkinani yllättäen kogat. Pidän myös Akakabutosta.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Arvostelussa: WEED 15 - Kuohuva veri

Vihdosta viimein tuokin osa ilmestyi. Meinasin ihan porua vääntää, kun virallisena ilmestymispäivänä Weedin uusinta osaa ei näkynyt missään kotikuntani R-kioskeissa, josta olen ko. mangan tottunut noutamaan. Noh, perjantainapa tuo mokoma sitten lopulta ilmestyi, liekö jouluruuhkat aiheuttaneet pienen viivästyksen. Minä kun en tunnetusti ole niitä maailman kärsivällisimpiä yksilöitä, joten odottavan aika on tässä(kin) tapauksessa pitkä. Eilen sain lukaistua tuon osan läpi ja taas olisi aika hieman arvostella sitä.
Ääliö ilme.

Kansikuva oli yllättävän hyvä. Netistä kun kuvia katselen tuosta, niin jokaisessa kuvassa kansi näytti suunnilleen samalta kuin 10 osan kansi, eli juurikin tuo ripulinvärinen kansi, jota moitin. Olkoot tämä kansikuva sitten uudelta nimitykseltään oksennuskansi, kun taustaväri on inasen ruskeaan taittava, vaikka keltainen onkin. Itse olen todella kriittinen värien suhteen. En pidä yhtään ruskeasta ja sen eri variaatioista, enkä liiemmin pastellisävyistäkään. Minut saa yleensä puolelleen, jos värinä on mustaa tai extreme kirkkaita neonvärejä.

Itse tarina oli tällä kertaa ihan ok. Kamakirin kanssa taisteleminen tosin kesti toooodella kauan ja ehdin jo hetken pelätä sen valtaavan koko osan, mutta onneksi osasta löytyi muutakin. Kamakiri vs. Weed taistelusta minulla ei ole muuta kommentoitavaa kuin se, että pidin Kamakirin esittelykuvasta. Tuo irlanninsusikoira oli piirretty uskomattoman hyvin ja se oli kuvailtu aivan ihanalla tavalla, vaikken itse Kamakiristä pidäkään hahmona, vielä vähemmän sen ulkonäöstä. Lisäksi kohta, jossa Weed rukoilee äitiään on minusta todella hellyyttävä kohta ja kertoo, miten kovasti Weed kaipaa Sakuraa. Ginin ikävä tuntui aina olevan joko Daisukeen tai Beniin, ei koskaan Fujiin (lukuunottamatta animen kohtausta).


Myös Ron liittyi Oun joukkoihin, ylläri. Olisin niin toivonut Ronin jäävän vain pieneksi avustaja hahmoksi, mutta tietysti sen piti mennä juuri näin. En oikein pidä siitä, että ensin hahmolla (oli se nyt sitten kuka hyvänsä) jokin hirveä periaate, että jos jokin asia tehdään jotenkin, niin sillain se myös sitten on! Mutta kuitenkin nuo penteleet aina muuttavat mielensä jonkun toisen valaistuspuheen ansiosta. Arh!

Pidin myöskin Tesshinin jälleen näkemisestä. Hämmennyin hieman, kun animessa Tesshin kertoi Weedille Ginin tilanteesta ja vei Ginin viestin perille, mutta tässä sen kunnian sai Mole, mikä mielestäni oli todella siistiä. Molen viesti oli hyvin samankaltainen kuin Tesshinin viesti animessa, mikä myöskin hyvä asia. Tässä kohtauksessa oli aivan ihana aukeaman kokoinen kuva, mutta tietysti taitoskohta oli heti Weedin kasvojen kohdalla. Tosi tylsää, kuva oli muuten tosi upea. Tesshin alkoi tässä osassa opettaa Weedille Zetsu Tenrou Battogaa, joka tietysti sujui tuolta akitanpennulta heti. Ärsytti toki hiukan, koska itse Tesshinkään ei tekniikkaa osannut kunnolla, vaikka oli varmasti harjoitellut sitä Weediä useammin. Animessakaan Weed ei heti osannut tekniikkaa, ainoastaan vaistomaisesti. Toisaalta, eipä minua olisi pahemmin kiinnostanut lukea sataa sivua Weedin Battogan harjoittelusta.


Mangan lopussa ilahduin parin sivun jutusta Suomen Hopeanuoli-fanit ry:hyn liittyen. Kyseessä siis on Hopeanuoli-fanien virallisen rekisteröity yhdistys, johon voi liittyä. Jäsenmaksukaan ei tainnut olla viittä euroa korkeampi. Mangassa oleva teksti ko. aiheesta oli kiva tietopaketti liittymään kiinnostuneille. Itse en yhdistykseen ole liittymässä toistaiseksi. Jos liittyminen tai muu info kiinnostaa, Hopeanuoli-yhdistyksestä voi lukea tarkemmin yhdistyksen kotisivuilta, mikäli ei mangasta saanut kaikkea irti tai ei sitä ole vielä käsiinsä saanut.

Seuraavaa osaa sitten vain taas odotellessa~

lauantai 5. tammikuuta 2013

Yhteispostaus Antun kanssa

Terve teille lukijat! Olen piipahtamassa Helsingin Laajasalossa Antun luona. Olemme jo hyvän aikaa spekuloineet yhteispostausta ja nyt päätimme sen tehdä, kun löysimme vanhoja kuviakin - ja olemmehan me sentään yhteistyökumppaneita blogiemme kautta.

____________________________________________________

Kumpi on kumpi?

Kuinka kauan ollaan tunnettu?

14 vuotta eli pieni ikuisuus :)

Olimme samassa esikoulussa ja tutustuimme siellä (joskin aluksi melko riitaisasti). Silti ainoa varsinainen välillämme ollut riita johtui siitä, että halusimme mennä eri mäkiin laskemaan pulkalla. 

 Satanican vanha piirros meidän molempien altereista (ex-Wanda = Satanica)

 Antun uudempi suttu vanhoista altereista.

Yhteisiä mielenkiinnonkohteita?

Suurin yhteinen on ginga, mutta yhteneväisyyksiä löytyy myös pienesti musiikin saralta, elokuvista, peleistä, syömisistä, hiusten laittaminen, (koira)eläimet, roolipelit ja foorumit (lähes aina molemmilla samat), shoppailu, samanlaiset genret (kauhu, fantasia), keräily ja tatuoinnit. Meiltä löytyy myös samanlainen huumorintaju.

Eroavat piirteet?


Anttu, 20

- kiinnostus muuhunkin mangaan ja animeen
- pukeutuminen
- lävistykset
- poikatyttömäisempi
- tulevaisuuden suunnitelmat (mm. ammatti)
- piirrän enemmän 
- olen taitava kuvanmuokkaaja >D
- mutta melko kehno meikkaamaan :<
- säästäväisempi (kuulemma?)
- vähemmän ujo vieraiden lähellä
- kärsivällisempi
- vanhempi (kuukauden)

 Anttu 7v ja 20v


Satanica, 20

- gootti
- pukeutuminen, pukeutuu hyvin paljon hameisiin ja PVC:hen (joihin Anttu ei koske pitkällä tikullakaan)
- musiikkimaku
- tyttömäisempi
- tulevaisuuden suunnitelmat (mm. ammatti)
- kiinnostuneempi kauneudenhoidosta
- tanssiharrastus
- kärsimätön
- ujo vieraiden lähellä
- ei kiinnosta muu manga ja anime kuin ginga

 Satanica 7v ja 20v

  
Yhteistyö?

Yhteistyömme sijoittuu blogeihin. Jaamme ideoita ja tietoa keskenämme. Anttu hoitaa yleensä molempien otsikkokuvat.