perjantai 29. marraskuuta 2013

Gingamaisia tapoja

Tämä aihe tuli mieleeni tehtyäni Youtubeen videon omista oudoista tavoistani ja päätin aiheen napsaista tänne gingamaailmaankin.

Omia outoja tapojani Gingaan liittyen aloin miettimään ihan kunnolla, sillä ei niitä itse asiassa kovinkaan paljoa ole, mutta tässä hieman listaa siitä, mitä mieleeni juolahti. Osa tavoista on varmaan hyvin normaaleja ja siksi olenkin eritellyt "normaalit" ja "oudot" tavat eri kohtiin. Normaalit tapani ovat varmaan hyvin arkipäiväisiä, mutta jotenkin ne yhdistyy omasta mielestäni Gingan perussanomaan.

"NORMAALEJA" TAPOJA:

1. Lähtökohtaisesti pyrin olemaan aina kiltti kaikille ja toimimaan mahdollisimman tasapuolisesti.
Minut on kasvatettu olemaan kiltti ja ystävällinen niin tuntemattomille kuin kavereillekin. Olen ehkä ujo, mutta kadun hirveän pitkään, jos tiedän tehneeni tai sanoneeni jotain väärin.

2. ...Ja johtuen tuosta äskeisestä, yleensä tungen kalenterini täyteen menoja alkaen kavereiden tapaamisesta extratanssitunteihin ja muihin menoihin, jotta kaikille olisi tasapuolisesti aikaa.
Harvemmin minulla on täysin vapaata päivää. Joka päivä minulla on yleensä sovittuna jotain pienempää tai isompaa. Siksi joudunkin jättäytymään usein kavereiden synttäreiltä pois, koska olen monta viikkoa aiemmin jo sopinut menoja eri paikkoihin. Pitäisi varmaan oppia hillitsemään itsensä ja elää hetkessä.


OUDOT TAVAT:

1. Pyöräillessäni, juostessani tai kävellessäni kuvittelen olevani Gin tai Weed, joka juoksentelee ympäri maita ja mantuja. Vaihtoehtoisesti olen esittävinäni Giniä, joka juoksee lauman kanssa kohti tuntematonta.
Tämä on varmaan aika yleinen outo gingamainen tapa, jota olen tehnyt ihan pienestä saakka. Pyöräillessäni saatan jopa ihan läähättääkin koiramaisesti kieli ulkona, kunhan olen ensin varmistanut, ettei kukaan näe.

2. Toisinaan, kun keskustelen jonkun toisen kanssa, saatan kuvitella itselleni pystyt koirankorvat, joita luimistelen tai kääntelen ja vääntelen edes takaisin. 
Tätäkin tulee harrastettua erityisesti, jos häpeän tai ihmettelen jotakin. Hävetessäni jotakin saatan kuvitella itseni luimistavan korviani kuin koira.


3. Ollessani iloinen saatan kuvitella itseni Hopeanuoleksi. Taustalle kuvittelen soimaan lähes aina GNG:n tunnarin. 
Tätä tuskin sen kummemmin tarvitsee perustella :'D

4. Saatuani jonkun mieltä painavan asian selvitettyä (esim. riidan tai vastaavan), saatan kuvitella päähäni soimaan Shouri No Uta- kappaleen ja yleensä laitankin sen soimaan ollessani todella iloisella tuulella.
Shouri No Uta on vain sellainen iloisuuden ja voittamisen tuntuinen kappale. Vaikken sanoituksista ymmärrä mitään, siinä on sellainen voittamisen fiilis ja sitä kuunnellessa hyvä mieli lisääntyy.

5. Toisinaan syödessäni jotakin sitkeää lihaa, kuvittelen itseni Giniksi, joka syö fasaania, kuten animessakin.
..Kihih, Hopeanuolta on kiva leikkiä. Tätä tosin harvemmin enää tulee harrasteltua.

6. Uidessa ja erityisesti sukeltaessani leikin olevani Gohein koulutettava koira, yleensä kuvittelen olevani oma alterini.
Tämäkin varmasti hyvin yleinen tapa, jota muutkin fanit harrastavat.

7. Haaveilen edelleen päästä leikkimään Hopeanuolta lumikasoille kavereiden kanssa, kuten nuorena oli aina tapana.
Tätä tuskin selitellä tarvitsee. Voi niitä aikoja <3


Tällaisia tapoja löytyy minulta. Ja hei, olen 20-vuotias ja kuvittelen olevani koira tietyissä tilanteissa, hmm. Tosi vajaata varmaankin sellaisten mielestä, jotka eivät allekirjoita harrastavansa samanlaista kuvittelua :D Hopeanuolesta saa hyvin voimaa kaikenlaisiin tilanteisiin elämässä. Lieneekö syy sarjan päähenkilössä, jonka olenkin maininnut olevan eräänlainen esikuva minulle, vaikka kuvitteellinen hahmo onkin?

Minkälaisia outoja gingamaisia tapoja teiltä löytyy? Osuuko jokin omista tavoistani yhteen teidän tapojenne kanssa?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Tuliaisia Antulta

Anttu oli käymässä luonani tässä viime viikonloppuna pitkästä aikaa. On se jännä, miten paljon meillä on aina puhuttavaa keskenämme aina tavatessamme. Tapaamme Antun kanssa muutaman kerran vuodessa (eli hyvin harvoin), mutta vastapainoksi juttelemme lähes päivittäin Facebookissa. Hyvän ystävän kanssa aika rientää aina niin vauhdilla, että lähtöpäivänä sitä aina kiroaa, että "olisipa aika mennyt hitaammin". Jospa sitä joskus saisi järjestettyä asiat niin, että vierailuaika olisi viikon, niin kerkeisi tehdä vähän enemmän kaikkea.

Mutta jotta postaukseni ei kuulostaisi niin haikealta, siirrytään itse aiheeseen, nimittäin siihen, mitä se Anttu toi tullessaan. Näin mainostuksena, minulla on maanantaina synttärit ja oli todella hienoa saada paras ystävä vierailulle juuri ns. synttäriviikonloppuna. Mitään pirskeitä en tänä vuonna aio pitää, ihan vain siksi ettei huvita ja siksi, ettei ole oikeastaan rahaakaan. Antun vierailu kruunasi kaiken - tulipahan korkattua hänen ja vanhempieni kanssa synttärikakkukahvit lauantaina.

..Mutta niin. Antulta sain muutamia kivoja Hopeanuoli-aiheisia juttuja, joita halusin teille tässä esitellä pikaisesti.


Ensimmäisenä yllätyksenä sain kauan kaipaamani Hopeanuoli julisteen, jonka laitoinkin heti seinälleni. GNG:n ensimmäisen osan kansi on ehkä se kaikista nostalgisin ja kaunein kansi, jota olen harkinnut myös tatuoivani jossain vaiheessa. Vaikka värit ovatkin aika yksipuoleiset, en voi olla tuijtotamatta Ginin ja Akakabuton ilmeitä ja asentoja - ne ovat vain niin hienot kaikessa yksinkertaisuudessaan. Juliste on samaa koko luokkaa suomijulkaisun 10 osan mukana tulleen julisteen kanssa, eli ihan kivan kokoinen. Kääntöpuolella on yhtä hieno kuva osan 2 kannesta, mutta ykkösosan kansi sai nyt kunnian olla esillä ja koristaa vaatekaappini ovea.


 Toisena kivana juttuna sain lukunäytteen Weedistä. Yllätyin hurjasti lukunäytteen pienestä koosta, sillä olin sen kuvitellut olevan vähintäänkin perus Ginga-mangan kokoinen, mutta tämä olikin tosi pieni - olisiko A5:stakin pienempi? Lukunäyte on aina kiva lisä kokoelmaan, sillä vuosien päästä se on hyvinkin nostalginen lehtinen - ensimmäinen todiste, siitä, että Weed tullaan julkaisemaan suomeksi. Pienenä vertailuna otin kokoero kuvan japaninkielisestä Weed mangasta ja lukunäytteestä - koko ero jokseenkin suurehko, ainakin minusta.


...Myös parin vuoden takainen Ginga-aiheinen kortti löysi tiensä kokoelmaani. Tästä kuvasta sopisi teetättää paita, sillä tykkään hirveästi Ginin ilmeestä sekä taustalla olevista lipuista. Kuvan alla on pieni ylimääräinen tila, joka oletettavasti on tarkoitettu Takahashin nimikirjoitukselle. Nyt on sitten minullakin kaksi kappaletta kortteja Takahashin vierailulta, tämä tosin ilman sitä nimikirjoitusta.


Viimeisenä muttei missään nimessä vähäisimpänä sain vielä Antun tekemän synttärikortin, jonka hän joka vuosi on jaksanut minulle väsätä. Kuvassa on vanha omakeksimäni hahmo Nemo, jonka olenkin jokunen aika sitten teille esitellyt. Oikealla näette pienen vihkosen, jonka sisällöstä pidin myös todella paljon. Vihon sisältöä en teille vielä paljasta, nimittäin Anttu teille ensi kuun puolella kertoo kyseisestä vihosta tarkemmin bloginsa puolella~ Antun piirrostyyli senkun kehittyy koko ajan ja voisin näin julkisesti myöntää olevani hänelle ikuisesti kateellinen siitä, miten intohimoisesti hän suhtautuu piirtämiseen ja ylipäätään taiteeseen. Itse menetin piirtämisen ilon kauan sitten, joten olen iloinen, että Anttu on sitä jatkanut sitkeästi ja saanut sitä kautta useita fanejakin. Jospa sitä itsekin joskus saisi taas kynän käteen ja innostuisi piirtämisestä taas samalla tavalla kuin joskus kauan sitten.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Miksi Takahashin ei-ginga sarjat eivät innosta?

Takahashi-sensein sarjoista ja niiden innostavuudesta on puhuttu paljon eri Hopeanuolta käsittelevillä foorumeilla. Olen seuraillut ja itsekin kommentoinut aiheeseen liittyviä topiceja, joista viimeisin keskustelua herättävin oli Kaksoissolassa käyty keskustelu Takahashin ihmissarjoista. Siitä sain pienen kimmokkeen alkaa pohtia asiaa täällä blogissani, koska itse olen huomannut, että Gingan lisäksi muut Takahashin sarjat eivät pahemmin ole kiinnostusta tuoneet. Miksi?

Aloitetaan vaikkapa Yamatosta. Yamatoon tutustuin pienin askelein Hopeanuoli.comin ansiosta, taisin sitä kautta löytää jonkin linkin sivustolle, joka käsitteli ainoastaan Yamato -sarjaa. Sivuilla oli kuitenkin tosi vähän tietoa ja kuvia, mutta tykkäsin sitä silti selailla. Se, mikä sai minut aikanaan kiinnostumaan Yamatosta edes sen inasen oli täysin se, että hahmo oli niin gingamainen kuin vain saattoi olla. Yamato oli piirretty melko samaan tyyliin ja sarjan juonikin kiinnosti - käsittelihän se sentään jo Hopeanuolesta tuttua taistelukoira teemaa, mutta tällä kertaa tosa-koirien sijasta taistelijoina olikin monia muitakin rotuja.

Yamaton piirrostyyli on vanhahtavaa, mutta siinä on silti hyvin hopeanuolimaisia piirteitä. Taistelukoira teema sai minut aikanaan kirjoittamaan pientä omaa tarinaani, jossa alterini oli Yamaton kaltainen taistelukoira, joka kisasi ympäri Japania erilaisissa kilpailuissa. 

Lapsena Yamato siis kiinnosti, mutta koska siitä saatava tieto oli silloin (ja on nykyisinkin) tosi huonoa, innostus sarjaan lopahti. Sain tuossa joku vuosi sitten Antulta lahjaksi Yamaton ensimmäisen julkaisun neljännen osan, jonka täällä blogissanikin joskus alkuaikoina olen teille esitellyt. Manga vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja jollakin tapaa tykkään siitä edelleen, mutta jostain syystä se ei siltikään kiinnosta yhtä paljon, että haluaisin kerätä sen japanin kielisiä julkaisuja tai oheistuotteita. Sen verran olen sarjasta kuitenkin kiinnostunut, että jos se joskus suomeksi julkaistaisiin, ostaisin sen kyllä hyllyyni. Outoa on kumminkin se, että vaikka Yamato on hyvin lähellä Ginga-sarjoja, se ei silti tuo samanlaista himoa kuin mitä Hopeanuoli ja Weed ovat tuoneet. Sen kuitenkin sanon, että Yamato on ehkä ainut Takahashin ei-ginga-aiheinen sarja, jonka haluaisin suomennettavan.

Yamaton lisäksi Takahashilla on muutama muukin koira-aiheinen sarja, mm. Gamu, Fang, Lassie, Ginga No Inutachi ja Byakuren No Fang. Näihin sarjoihin en ole tutustunut muuten kuin hyvin pintapuoleisesti, eikä minua jostain syystä kyseiset sarjat kiinnosta. Toki piirrostyyli on näissäkin aivan huippuluokkaa, mutta jostain syystä minua ei kiinnosta pätkääkään lukea koirasta, joka ratsastaa hevosen selässä ja osaa puhua ihmisten kanssa.. puhun siis Gamusta. Kyseinen sarja on ehkä omaan makuuni turhan yliluonnollinen ja ehkä vähän naurettavakin, koska repesin Weed animeakin seuratessani pahan päiväisesti Kurotoralle, joka ratsasti Shiguren(?) selässä. Ovathan nuo Gamussakin olevat kilvet ja haarniskat ihan hienoja, mutta siihen se sitten jääkin. Muut mainitsemani koirasarjat sen sijaan jäävät hyvin varjoon, eikä niiden nimet tai kuvatkaan ole koskaan kiinnostaneet. Lienevätkö sarjat sitten liian pliisuja? Ehkäpä niistä olisi syytä ottaa selvää, jos vaikkapa jokin sarja herättäisikin kiinnostusta.

Gamu - sarjan hahmoilla on haarniskat ja miekat. Hieno yhdistelmä ja sopisi hyvin johonkin fantasiaelokuvaan, mutta liika on liikaa..

Sitten päästäänkin ihmissarjoihin, joita Takahashi on tehnyt muutaman kappaleen. Ihmissarjat ovatkin sellainen aihe, joista harvemmin puhutaan ja jos niistä puhutaan, niin harvemmin innostuneella sävyllä. Kyseiset sarjat käsittelevät niin outoja asioita, kuten urheiluja ja muita kuolettavan tylsiä asioita, että niihin ei viitsi edes sen vertaa hukata aikaa. Toisaalta, ihmissarjat saattavat hyvinkin kiinnostaa vanhempaa lukijakuntaa ja sellaisia, jotka urheilusta ovat kiinnostuneet.

Täytyy kyllä sanoa, että ihmissarjat eivät pätkääkään kiinnosta. Niitä olen nähnyt kerättävänkin hyvin vähän, jos ollenkaan. Kaksoissolan foorumilla pohdinkin, miksi ihmissarjat jäävät koirasarjojen jalkoihin. Onko syy se, että me gingafanit olemme niin eläinrakkaita, että ihmisiä käsittelevät sarjat eivät kiinnosta ylipäätään. Aika paljon olen törmännyt myös faneihin, jotka sanovat pitävänsä ainoastaan Ginga animeista ja mangoista, eivätkä muut sarjat kiinnosta pätkääkään - kuulun siis itsekin tähän kastiin. Ovatko Hopeanuoli ja Weed sarjat siis enemmänkin eläinrakkaiten ihmisten sarjoja vai voisiko niistä innostua muutkin? Miksi me gingafanit emme innostu ihmissarjoista vain siksi, että ne ovat Takahashin tekemiä? Itse ainakin huomaan innostuvani heti jostakin elokuvasta, mikäli siinä sattuu joku lempparinäyttelijäni esiintymään huolimatta siitä, mitä aihetta elokuva käsittelee. Miksi siis mangojen osalta asia on aivan eri?

Kuvaa Shin Gaidenista.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Akakabuto vs. Hougen

Akakabuto ja Hougen ovat tunnetuimmat pääpahikset Gingassa. Ne ovat kumpikin hyvin erilaisia, niin lajiltaan kuin luonteeltaankin, mutta näitä kahta hahmoa yhdistää selkeästi raakalaisuus ja piittaamattomuus muista. Miten samanlaisiksi kyseiset hahmot itse koen ja mitä eriäväisyyksiä niissä on?


Akakabuto on näistä kahdesta ehdottomasti se suosikkini, Hougenista mielipiteeni varmasti tiedättekin jo. Akakabuto on pelottava, koska se en ajatuksia ei ymmärrä ja koska hahmo ei puhu (lukuunottamatta mangan paria kohtausta) ja se ei ole koira, sen sekopäisyys on ymmärrettävää - onhan karhu sentään iso eläin ja ärsytettynä hyvinkin pelottava. Lapset opetetaan pienestä alkaen pelkäämään ja varomaan karhuja, osa vanhemmista jopa opastaa lapsensa suojautumaan, jos karhu päättää lähteä jahtaamaan. Akakabuton ei siis oikeastaan tarvitsekaan olla muuta kuin sekopäinen alueita valtaava karhu, jota kaikki elävät olennot Japanissa pelkäävät. Akakabutolla on joukossaan kymmenenkunta karhua, joista lähes kaikki ovat uskottavia ja pelottavia hahmoja.


Hougen sen sijaan on koira, enkä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan pelkäävän sitä. Hougenista kuitenkin pidetään hahmona enemmän kuin Akakabutosta (omien käsityksieni mukaan siis) ja sinänsä ymmärränkin asian. Hougen on uskottava vihollinen oulaisille, sillä se on samalla viivalla muiden koirien kanssa. Koirien välistä aluevaltaamista ja taistelua on kiinnostavaa seurata. Sen sijaan Hougen ei mielestäni täytä pelottavan pahiksen kriteerejä siksi, että se sattuu olemaan koira ja pahikseksi ainakin omaan makuuni ehkä turhan huumoriheikkikin. Vaikka Hougen on iso ja korkea, se ei silti ole niin pelottava kuin Akakabuto. Tanskandoggin lauma koostuu lähinnä ärsyttävistä pelkureista ja pettureista, mikä taas ainakin omalta osaltani laskee pointseja Hougenin osalta, vaikkei tyhmät laumalaiset sinänsä hahmon vika olekaan.

Mielestäni Akakabuto on uskottavampi siksi, koska se on arvaamaton. Koska Akakabuto ei puhu ja sen sekopäisyys selittyy hyvin pitkälle keskushermostovauriolla, on sen teotkin "hyväksyttävämpiä" ja hahmon sekopäisyys toimii, koska se vain on seonnut. Itse myöskin pidän Akakabutosta enemmän siksi, että itse pelkään jokseenkin karhuja ja koska hahmo on todella suuri kokoinen, on sitä syytäkin pelätä. Hougenista sen sijaan pitäisin, jos se ei olisi niin typerä ja louskuttaisi leukojaan koko ajan typerillä vitseillä. Hahmolla on toki oma tarinansa ja syy sille, miksi siitä on tullut sellainen kuin se on, mutta itse vaadin pääpahis hahmolta todella paljon. Jos Takahashi olisi jättänyt Hougenista pois ylimääräisen läpänheiton ja typeryyden, se olisi varmasti pahis minun mieleeni. Myöskin Hougenin vaalea ulkomuoto ei ole ehkä se kaikista pahismaisin, sillä tummat värit pukevat yleensä pahiksia paremmin kuin vaalea - omasta mielestäni siis.

Alla vielä omat mielipiteeni kummankin hahmon hyvistä ja huonoista puolista:

Akakabuto
+ Eri eläinlajike
+ Arvaamattomuus
+ Suuri koko
+ Pelottavuus (monen olen kuullut pelkäävän Akakabutoa lapsena)
+ Alaisetkin ovat pelottavia
+/- Epäselvät motiivit tuhota ja tappaa kaikki ympärillä oleva (selittyy osin keskushermostovauriolla, mutta entäpä aika ennen sitä?)
- Hahmo ei puhu kielellä, jota koiratkin voisivat ymmärtää

Hougen
+ Hahmo on koira ja koirien välistä aluevaltaustaistelua on kiinnostavaa seurata
+ Sekopäisyys
- Vitsailu ja typeryys
- Pelkurimaisuus
- Alaiset eivät ole mistään kotoisin (ja kaikki tietää, mitä tällä tarkoitan)


Kumpi hahmoista tykästyttää teitä enemmän ja miksi?

maanantai 11. marraskuuta 2013

Vaikutteiden ottaminen toisten piirtotyyleistä - sallittua vai ei?

Kyseinen aihe on puhututtanut jo monia vuosia ja siitä väännetään kättä säännöllisin väliajoin. Aiheesta on keskusteltu viime aikoina näppäimistö kuumana mm. Kaksoissolan foorumilla, jossa gingatyylillä piirtämisestä on monenlaista mielipidettä. Onko ok piirtää samalla tyylillä kuin oma idolinsa vai onko piirtäjä tuhoon tuomittu kyseisen tyylin mallaamisesta?

Aihe koskettaa minua itseäni pitkälti siksi, että satun itse kyseisellä tyylillä piirtämään ja sen on varmasti moni Deviantartissa olevia piirroksiani selaava huomannut. Osa kuvista on ollut esillä täällä blogissakin, mutta muuten en pahemmin piirroksiani esittele. Itse asiassa en enää edes piirrä, koska piirtämisestä on tässä fandomissa tullut niin negatiivinen asia (mm. kilpailun ja riitelemisen takia), että menetin siihen mielenkiintoni parisen vuotta sitten. Oli miten oli, gingamaisen piirrostyylin omaava leimataan usein persoonattomaksi "matkijapiirtäjäksi", jolla ei ole omaa mielikuvitusta ja halua käyttää aikaa ja vaivaa kehitellä omanlaista piirrostyyliä, vaan kopioi sen suoraan joltain toiselta. Moinen lausahdus kuulostaa ainakin omaan korvaani aika radikaalilta ja siksi minusta tuntuukin, että niin sanottuja gingapiirtäjiä tunnutaan aliarvostettavan tosi paljon ja heitä ei ihan myöskään välttämättä ymmärretäkään. Haluaisinkin siis teille kaikille hieman valottaa omaa näkökulmaani ja tarinaani tähän asiaan.

Piirtämäni Weed. Gingatyyli selvästi havaittavissa? Kuvaan ei ole otettu mallia mistään.

Hopeanuolen ansiosta aikanani kiinnostuin piirtämisestä, niin kuin moni muukin fani. Lähes tiedostamattaan sitä halusi kovasti piirtää sarjan eri hahmoja, eikä sitä edes pahemmin ajatellut, että " nytpä piirrän Takahashin tyylillä", sitä vain piirsi. Tietysti, kun monta vuotta piirsi samanlaisella tyylillä, se iskostui piirtokäteen niin, että tyyli näkyy vielä tänäkin päivänä, eikä ainakaan koiria osaa piirtää muilla tyyleillä, vaikka kuinka yrittäisi. Mielestäni gingapiirtäjien tuomitseminen mielikuvituksettomiksi on vähän kummallista, sillä en usko kenenkään tarkoituksella matkivan Takahashi-sensein piirrosjälkeä, vaikka mallista piirtäisikin, kuten itse aikanani tein. Saatoin joskus kokeilla mallailla muidenkin hyvien piirtäjien tyyliä heidän tekemistään töistä, mutta piirtäminen ei tuntunut sujuvan ollenkaan, kun tietynlainen tyyli oli lapsesta saakka iskostunut. Miksi siis omaa jo lapsena iskostunutta piirrostyyliä pitäisi alkaa muuttamaan, jos siihen ei vain pysty?

Toki on ehkä mielenkiintoisempaa seurata taiteilijoita, jotka piirtävät omaperäisellä tavalla, mutta mielestäni myös osalla "uniikin tyylin omaavien" piirtäjien piirrostavasta näkyy gingamaisuus, tosin hieman vähemmän kuin gingapiirtäjillä. Esimerkiksi moni piirtää koirilleen isot, pyöreät, hopeanuolimaiset silmät, joten eikös silloinkin voida periaatteessa puhua pienestä mallaamisesta? Mielestäni on enemmänkin kummallista, että piirtäjä tietoisesti alkaa muokkaamaan tyyliä erottuvaksi ja muka omaperäisemmäksi, eikä jatka piirtämistä - jokaisen oma tyyli piirtää varmasti kehittyy ajan mittaan ilman mitään erikoisia mietintähetkiä, että mikä nyt olisi niin pirun erilaista ja hienoa. Tokihan sitä oman tyylin luomiseen saa aikaa käyttää jos haluaa, mutta itse kunnioitan enemmän sellaisia piirtäjiä, jotka ovat alkaneet piirtää tietyllä tyylillä vähän kuin sattumanvaraisesti. Toki kaikista piirtäjistä ei voi tietää, onko piirrostyyli suunniteltu viimeisen päälle vai onko se syntynyt ihan sattumalta ajan mittaan, mutta yleensä tällaisten tyyppien harvemmin tarvitsee todistella, miten mielikuvitusrikkaita taiteilijoita he ovat tai miten uniikin tyylin he ovat keksineet itselleen kehitellä. Liiallinen suunnitelmallisuus on mielestäni tylsää.

Kokeilin joskus piirtää Giniä hieman eri tyylillä. Ei tainnut onnistua, kun gingamaisuus helottaa läpi.

Eläinpiirtäjät ja erityisesti koiraeläinpiirtäjät tuntuvat tappelevan keskenään tosi paljon, mitä nyt itse olen aihetta seuraillut mm. Deviantartissa. Käydään taisteluja siitä, kuka on matkinut ketäkin ja miksi. Onko joku matkinut Maijaa vai Takahashia ja onko piirtäjä arvostettava, jos hänen tyylissään näkyy vaikkapa nyt gingamaisuus. Oma mielipiteeni asiaan on se, että jokainen saa ottaa pieniä vaikutteita toisen taiteilijan (oli se sitten Takahashi tai joku muu) tyylistä, sillä onhan moni ammattitaiteilijakin tunnustanut saaneensa vaikutteita jostakusta toisesta ja ainakin musiikkimaailmassa tiettyjen bändien vaikutus näkyy toisissa bändeissä, eikä se ketään haittaa - paitsi tietysti niitä typeriä pilkunviilaajia. Siksi pidänkin sanaa matkija aika radikaalina, koska itse käsitän matkimisen sellaiseksi, että tietoisesti yritetään esittää jotakuta toista ja pyritään olemaan jokaisessa asiassa kyseisen henkilön kanssa samaa mieltä ja vaikkapa piirtämään tismalleen samalla tavalla - pyritään siis olemaan joku toinen ihminen. Vaikutteiden otto sen sijaan on aivan eri asia enkä näe vikaa siinäkään, jos joku on piirtänyt läpi jonkin kuvan (tai ottanut vain mallia), jos kuitenkin on maininnut kuvan alkuperäistekijän ja lähteen antaen kunnioituksen näin ollen alkuperäiselle tekijälle. Siltikin tällainen tyyppi saa hirveät haukut niskaansa ja matkijan leiman otsaansa, kun ei muka ole viitsinyt nähdä vaivaa piirtää kuvaa, joka on täysin oman mielikuvituksen tuotetta. Ai hyvänen aika, sanon vaan. Eri asia on tietysti, jos alkuperiä ei mainita ja kuvaa väitetään täysin omaksi. Silloin ei kyllä minunkaan puoleltani kunnian kukko laula. Mielestäni alkuperäisen työn tekijän maininta on vain kohteliasta, ei mikään häpeän merkki. Ymmärrän silti kyllä hyvin niitä, jotka pelkäävät mallista otettujen kuvien lisäämistä nettiin, koska haukuthan siitä saa, kuten äsken mainitsin. Itselläni on esimerkiksi tuolla huoneeni laatikossa piiroskansio, jossa varmaan 80% kuvista on mallista otettuja, mutta niissä näkyy silti oma käteni jälki. Jos ottaa mallia jostakin asennosta toisen piirtämästä kuvasta, ei se mielestäni väärin ole, kunhan kuvaa nettiin lisätessään muistaa mainita alkuperäistekijän.

..Mutta takaisin Takahashin tyyliin. Takahashia itseään fanien gingamaiset piirrostavat tuskin haittaavat. Uskon hänen enemmänkin olevan otettu ja mielissään siitä, että juuri hänen piirrostapaansa ihaillaan. Siksi ihmettelenkin eräitä tavispiirtäjiä, jotka nostavat metelin pienestäkin vaikutteen otosta - miksi siis he eivät olisi enemmänkin otettuja ja mielissään siitä, että juuri heidän tyyliään ihaillaan? Itse ainakin olisin. Tämän seikan takia ihmettelenkin, miksi ihmeessä jotkut hyvät piirtäjät tekevät piirrosoppaita, jos kerta eivät halua, että heidän tyyliään "kopioidaan"? Menee jotenkin ehkä ristiriitaan..

Sitä paitsi, totuushan on se, että kukaan ei voi piirtää täysin samanlaista teosta kuin joku toinen, sillä jokaisella on kuitenkin se oma tapa piirtää, eikä sitä voi muuttaa tismalleen samanlaiseksi jonkun toisen kanssa, vaikka kuinka yrittäisi. Toki tyylisuuntaus saattaa olla hyvinkin samanlainen, mutta jos kaksi eri ihmistä on piirtänyt samantapaisella tyylillä kaksi samanlaista koiraa, on aika epätodennäköistä, että jälki olisi 100% samanlaista. Miksi ihmeessä ihmiset haluavat nykyään olla muka niin kauhean uniikkeja ja erottuvia, kun tässä maailmassa on vaikea erottua enää, kun uniikkeja tyylejä on niin monia? Jokainen meistä on uniikki jo valmiiksi, eikä sitä mielestäni tarvitse mitenkään tietoisesti todistella ja vakuutella kaikille.

Hyvät koiraeläinpiirtäjät, ottakaa rennosti ja antakaa nuorten (miksei myös vanhempienkin) ja innokkaiden piirtäjien ottaa teistä vaikutteita! Kannustakaa heitä ja olkaa esimerkillisiä ja älkääkä hermostuko pienistä.

Näin iloisina uutisina mainitsen vielä tässäkin.. Kaksoissolaan oli tullut tieto, että Weed- taidekirjan lisäksi tullaan julkaisemaan myös Weed Gaiden, joka näillä näkymin ilmestyy helmikuussa! ^^

torstai 7. marraskuuta 2013

Susiosa

Susiosa on puhututtanut jo varmaan ties kuinka ja kauan ihmisiä erityisesti sen jälkeen, kun Hopeanuoli manga saatiin päätökseen. Susiosa on saanut paljon keskustelua aikaan, osa pitää siitä ja osa taas ei. Osa on jopa jättänyt susiosan kokonaan lukematta, osa puolestaan on jäänyt tarkastelemaan sitä todella tarkasti ja muistaa siitä jokaisen yksityiskohdan. Siitä on tehty myös paljon hyviä fan artteja.

Kuten tiedetään, susiosaa ei alunperin ollut tarkoitus edes tulla, mutta koska kustantaja halusi Takahashin jatkavan sarjaa, joutui senseimme ilmeisesti ja osittain pakotetusti keksimään jatkoa jo hyvin loppuneelle tarinalle. Susiosa ei kuitenkaan kovinkaan menestynyt ja sen vuoksi se jäi niin lyhyeksi. Mikä susiosassa viehättää meitä suomalaisfaneja ja mikä taas vihastuttaa? Pohdintaa susiosasta.

Hopeanuoli -sarjan ja susiosan viimeinen osa. 

Kuten olen jo maininnut, aikanani luulin, että sudet esiintyisivät Hopeanuolessa lomittain Akakabuto tarinan kanssa. Luulin, että sudet ilmestyisivät eri tilanteissa matkan varrella, mutta yllätyin ja toisaalta hieman petyinkin saatuani tietää, että sudet ovatkin ihan oma juttunsa. En tiedä, miksi pettymys oli niin suuri, mutta kuvittelin koko ajan susien olevan vihollisia, jotka Ginin pitäisi laumoineen voittaa päästäkseen eteenpäin sotureiden etsimismatkallaan.

Luettuani susiosan olin aivan sekaisin. En muistanut, enkä muista vieläkään, melkein yhdenkään suden nimeä ilman Gingapedian apua saatika sitä, mitä tarinassa ylipäätään tapahtui matkan varrella. Muistan ainoastaan sen, kuinka sudet saivat tietää Ginin tehneen Zetsu Tenrou Battogan ja lähtivät etsimään tätä ympäri Japania ahdistellen Billiä ja Hakuroakin matkallaan. Myös Crossin kidnappauksen muistan, pätkiä taisteluista, joissa mm. Gin, Akame, Kurotora ja Ben taistelevat susipartnereitaan vastaan sekä tietysti Ginin taistelun Gaiaa vastaan. Olisiko tuolla joukossa mukana ollut joku Mugen niminen hahmokin? Siihen jäävät minun varmat muistikuvani susiosasta, vaikka olen sen moneen kertaan plärännyt läpi.

Oliko susiosa siis liikaa? Vastaisin itse tuohon kysymykseen kyllä, sillä tarina olisi mainiosti voinut loppua Akakabuton kukistamiseen, niin kuin sen alunperin pitkin. Susiosa tuntuu todella ylimääräiseltä ja jotenkin siitä näkee sellaisen pienen "tehdään tää nyt äkkiä pois alta" lauseen. Vaikka susisaagassa näemme uusia erikoisiskuja, ne tuntuvat vähän liiallisilta, vaikka osa niistä tosi hienoja onkin. ZTB:nkin uskottavuus ja teho pienenivät, koska sen rinnalle tuli niin monta muuta voimakasta iskutekniikkaa. Mielestäni ZTB olisi saanut jäädä omaksi harvinaisuudekseen ja ihmetyttää kaikkia maailman koiria ja susia tehokkuudellaan.

Fuuga. Susi, jolta Riki oppi Zetsu Tenrou Battogan.

En kuitenkaan väittäisi susiosaa huonoksi, vaan enemmänkin tosiaan ylimääräiseksi. Se olisi toiminut ihan hyvin erillisenä mangakokonaisuutena, esimerkiksi Shin Gaiden tarinana tai vastaavana. Tarina on kuitenkin omaan makuuni melko sekava, kun taistelua on niin paljon ja yhtäkkiä myös Akame, Kurotora ja Benkin osaavat erikoisiskuja, joita ei aiemmin oltu edes tiedetty tai nähty Akakabuto saagassa. Toki Akamen taidot olivat jo tiedossa, mutta että Kurotora ja Ben.. Itse olisin tarinasta jättänyt pois kokonaan nuo muut erikoisiskut ja sudet olisivat saaneet ihmetellä, miten heidän ainutta erikoisiskuaan on päästy opettamaan eteenpäin - ja vieläpä koirille!

Sekavuudestaan huolimatta susiosaa lukee ihan mielellään silloin tällöin. Pidän sen alkuosasta tosi paljon, kun tuntematon hiippari iskee ja repii Hakuron jalan irti saadakseen tietoja. Tarina kuitenkin menee jotenkin mönkään siinä vaiheessa, kun Gin ja muut lähtevät hakemaan Crossia takaisin ja törmäävät Reimaan, jonka puheet menivät ainakin minulta ohi korvien. En tiedä onko lukutaidossani vikaa vai oliko Reiman kertomukset oikeasti niin sekavia kuin niitä tällä hetkellä pidän. En myöskään ole aivan perillä, kuka johti mitäkin laumaa ja kuka oli kenenkin poika. Täytyy silti myöntää, että jokin noissa susissa silti viehättää, en vain oikein osaa kuvailla, että mikä.

Sekopäinen Gaia, susisaagan pahis

Näin lopuksi haluan vielä ottaa esille susien nimet. Erityisesti pidän japaninkielisistä lyhyistä nimistä, kuten Fuuga, Retsuga, Noroi ja Reima, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmeessä Gaian porukat (olivatko nuo sitten Imperiumilaisia vai keitä) piti nimetä englannin kielisillä nimillä? Japanissa englantilaiset nimet ovat varmasti todella hienonkuuloisia ja uniikkeja, mutta itse suomalaisena pidän niitä jokseenkin huvittavina. Esimerkiksi Thunder Wolf, Pink Dragon, White Tiger sun muut kuulostavat todella oudoilta omaan korvaani. Tulee ihan mieleen jokin moottoripyörämerkki. Mitä mieltä te muut olette?

Susia ei GNG:n jälkeen pahemmin esiinny, vaikka osa niistä liittyikin Ginin laumaan taistelun päätyttyä. Weedissä susia ei esiinny lainkaan, eikä Orionissakaan niitä ole pahemmin näkynyt eikä varmaan tulla näkemäänkään. Kieltämättä olisi ihan hauskaa törmätä esimerkiksi Fuugan jälkeläisiin Orionissa jossain tilanteessa, mutten missään nimessä toivo, että kaikki sudet tulisivat taas estradille erikoisiskuineen.

Mitä mieltä te muut olette susiosasta?

maanantai 4. marraskuuta 2013

Arvostelussa: GDW osa 25 - Räjäytys

Osa 25 on nyt saatavilla kirjakaupoissa ja marketeissa! Omani nappasin eiliseltä jumppareissulta mukaan vieressä olevalta ärrältä ja jumppatunnin alkua odotellessa luin sitten mangaa hetken aikaa joutessani - loput luinkin sitten kotona iltalukemisiksi.

Kirjanmerkistä en nyt jaksanut kuvaa erikseen skannata, mutta en usko, että kukaan missaa mitään, sillä merkin kuva on varmasti kaikille hyvin tuttu.

Tämän osan mukana tuli myöskin Antti-sedän lupaama kirjanmerkki. Vaikka merkki olikin tosi yksinkertaisessa paikkaa, heti mangan aloitussivulla, en meinannut sitä aluksi millään löytää ja ajattelin, että mihin ihmeeseen ne ovat merkin kiinnittäneet. Lopulta tuo kirjanmerkki löytyi ja mielestäni se oli aika näpsäkästi onnistuttu kiinnittämään yhdelle sivulle niin, ettei se pääse putoamaan matkan varrella. Merkki itsessään oli aika pliisu omaan makuuni, sillä verrattaessa GNG:n aikaisiin kirjanmerkkeihin, on tuo aika.. noh, turhan yksinkertainen. Kuva on ihan jees ja siihen käytetty paperikin on paksua ja hyvää, mutta en kestä tuota "Hyvää isänpäivää!" -tekstiä. Olisin toivonut jotakin ajattomampaa, eikä mitään toivotteluja.

Kansikuvasta tykkään, tykkään ja tykkään. Pienenä miinuksena kuvan vasen yläreuna jää ehkä turhan avonaiseksi, sinne olisi voinut sijoittaa jotakin sinistä taivasmaisemaa, mutta olettaen, että kuva on otettu talvisessa maastossa, olisi tuo varmaan ollut vähän mahdotontakin. Hieno kansi silti, yksi parhaimmista kuvakansista tähän asti.


Tässä osassa päästiin hyvin vauhtiin ja kaiken kaikkiaan tämä oli tosi hyvä. Vaikka vuorilinnan räjäyttäminen oli ehkä aluksi vähän turhaa täytettä, tuntuu se nyt oikeastaan ihan kivaltakin kaiken sen hirveän taistelumätön rinnalla. Vuorilinnan räjäytys oli mielestäni todella historiallinen hetki, sillä se on todella merkityksellinen GNG:n ajoilta, olihan tuo Akakabuton linnake aikanaan. Jännää, että ihmiset päättivät tuhota juuri vuorilinnan, olisivat samantein voineet polttaa koko metsän, ei vaan. Tämä osa perustui täysin tuolle räjäytykselle, joten osan nimi "Räjäytys" ei tullut kovinkaan yllätyksenä.

Pääsimme jälleen Ginin pariin. Animessa hahmon aikuisversio jää hyvin etääksi, ehkä jopa turhankin Rikimäiseksi, mutta mangassa Gin on entisensä - hieman aikuistuneempi versio vain. Sivut, joissa Gin esiintyi, luin täysin siemauksin. Tuossa yllä olevassa kuvassa Gin yrittää puhua järkeä Kaitolle ja Battolle, jotka lähetettiin etsimään Buruge käsiinsä. Ginin sanat vetoaa erityisesti sokeaan Battoon, joka hämmästelee Ginin auraa. Vielä ei kuitenkaan tainnut selvitä, aikovatko Batto ja Kaitokin kääntää selkänsä Hougenille vai eivätkö. Erityisesti Battolta odotan hyvin paljon, sillä animessa se on todella kiinnostava hahmo kaikkine yliluonnollisine voimineen. Tietyllä tapaa toivon, että Batto vielä jäisi Hougenin riveihin, sillä hän on todella oivallinen pahishahmo. Ei sellainen pelkuri (ainakaan tähän asti) kuin aiemmat pikkujohtajat.

Battoon olen ollut hahmona todella tyytyväinen niin mangassa kuin animessakin tähän asti, mutta Hougenin suhteen tunteeni tuntuvat heittävän ylös alas. Välillä Hougen vaikuttaa todella oivalliselta ja uskottavalta raakalaispahikselta, mutta välillä taas hänen pakenemisensa (mm. tässä osassa hän pakeni yksin räjähdystä vuorilinnan takapuolelta) ja muut pelkuruutta osoittavat tempauksensa saavat minut melkein raivon partaalle. Miksi kerrankin varteenotettava koirapahis on pilattu typerillä alaisilla? En ymmärrä vieläkään, miten ihmeessä noin kummallinen koira on saanut koottua noinkin ison armeijan pelkureita.


Myös Weed, Tesshin ja Jerome yrittivät puhua järkeä Hougenin alaisille ja yrittivät saada heidät pakenemaan räjähdystä. En käsitä, miksi ihmeessä Hougenin alaiset eivät meinanneet aluksi totella, kun ihmiset selvästi heidän naamansa edessään asentelivat räjähteitä vuorilinnan eri osiin. Typeryys koituikin raukkojen kohtaloksi ja osa heistä menetti henkensä jäämällä kivien alle, aivan kuten koirille kävi Suuressa taistelussakin Akakabutoa vastaan. Mielestäni tämä veto, siis se, että koirat jäivät kivien alle (ai kauhea, mitä minä nyt puhun), sillä se toi heti kohtaukseen sellaista nostalgisuutta ja minusta on kiva, että Takahashi jaksaa vielä verestellä vanhoja GNG:n aikaisia muistoja ja kohtauksia, kuten nyt tämä kivivyöry esimerkiksi. Mainio veto, en voi muuta sanoa.

Mangan lopetus sen sijaan ei ehkä ollut se mikään kaikista paras, varmaan siksi, etten koskaan ole pitänyt Kamakiristä tyyppinä. Jotenkin tuo irlanninsusikoira ja sen tekemiset ja sanomiset ottavat pannuun ja heti kun näen Kamakirin jollakin sivulla, tekee mieli skipata koko kohtaus läpi, kun hahmo on niin ärsyttävä.

Mutta muuten todella mainio osa ja seuraavaa osaa odottelenkin ilolla. Vielä 5 osaa ja pääsemme aloittamaan uuden saagan.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Giveawayn tulokset

Giveawayni ei kovin suurta osanottoa näköjään saanut, mutta saimme sentään muutaman osallistujan kasaan.

Voittajaksi ja ensimmäisen palkinnon saajaksi Giveawaylle valitsin....

.....BEATAn! Onneksi olkoon, voitit itsellesi Takahashin Great Horse - sarjan mangan! Laitan sinulle sähköpostia liittyen palkinnon lunastamiseen :)

Tässä vielä Beatan hyvä perustelu suoraan kopioituna:

"Lempi postaus sinulta on: mitä jos hahmot olisivat ihmisiä? ja/tai hahmojen yhdennäköisyydet, perustelen ensin tuon mitä jos hahmot olisivat ihmisiä: En koskaan oo sen enempää asiaa ajatellut mutta kun luin tuon postauksen, mieleeni tuli monia kysymyksiä ja ajatuksia. Esim millainen gin olisi ihmisenä, oli yksi ensimmäisistä ajatuksistani kun postauksen luin. Kun postaus herätti niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä, ajattelin niitä sitten jopa seuraavanakin päivänä. 
http://satanicangingablogi.blogspot.fi/2013/09/mita-jos-hahmot-olisivatkin-ihmisia.html

hahmojen yhdennäköisyydet: 
http://satanicangingablogi.blogspot.fi/2013/09/hahmojen-yhdennakoisyydet.html
Miksi hermostua tuollaisesta asiasta? Kun tietty samaa rotua edustavat voivat näyttää ja joskus näyttävätkin samalta, sillä samoja piirteitähän löytyy ja siitähän useimmiten koiran rodunkin tunnistaa (ulkonäöstä). Ja jos koiria on laumassa niin paljon niin eihän nyt herranen aika jokainen voi olla eri rotuinen. Tämäkin postaus herätti mielessäni kysymyksiä ja ajatuksia ja lopussa sain naurahtaa tuolle "... Vai miltä kuulostaisi chihuahua Oun joukoissa?" kun munmielestä edes joku esim. Jackrusselinterrieri ei sopisi sinne, mutta tosiaan sekin on totta että jos olisi esim 20 samaa rotua edustavia, vaikka 20 collieta siellä alkaisi häiritsemään kun tietty olisi silloin paljon samannäköisiä. (Igat ja Kogat ovat myös asia erikseen :DD) Samaa sukua olevat koiratkin tietty voi tunnistaa esim juuri Gin ja Weed :DD Niistähän huomaa heti että jotain sukua on kun mm. sama väri jne. mutta nekin erottaa ihan helposti niinkuin olit sinne laittanut :) "


Mielestäni oli kiva, että Beata oli laittanut postaukseen kaksi suosikkipostausta. Erityisesti pidin perusteluista Hahmojen yhdennäköisyydet postaukselle.


Toisen palkinnon (eli erityismaininnan hyvästä perustelusta) saajaksi valitsin....
....STALKKERIn! Onneksi olkoon! Alla vielä Stalkkerin kirjoittama perusteltu kirjoitus lempipostauksestaan:

"Lempparitekstini on Vertailussa: GNG manga ja anime 
http://satanicangingablogi.blogspot.fi/2013/07/arvostelussa-gdw-osa-21-toveruuden-voima.html

Tykkään tuosta postauksesta, koska GNG mangaa ja animea vertaillaan usein tyylillä "mangassa tämä juttu meni näin mutta aimessa meni näin", mutta sinä kerrot tekstissä, missä asioissa manga onnistui paremmin ja mitkä asiat oli tehty paremmin animessa ja sinä olet myös perustellut mielipiteesi. Kirjoitat myös sellaisista asioista, joita en ole itse huomannut, esim. "Esimerkiksi Bill on mangassa paljon persoonallisempi hahmo kuin animessa, samoin kuin Musashikin. Animessa tuntuu, että hahmot erottaa vain äänestä, enkä ennen mangaa ole koskaan oikein osannut kuvailla, minkä luonteisia sivuhahmot todella ovat." Minä en ole koskaan aiemmin kiinnittänyt tuohon asiaan yhtään huomiota! "

Stalkkeri kirjoitti mielestäni hyvät perustelut ja oli kiva kuulla, että hän on löytänyt teksistäni asioita, joita ei itse ollut tullut pohtineeksi. Se on kiva kuulla, sillä tekstieni tarkoitus onkin antaa lukijoilleen uusia näkökulmia asioihin. 



Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille!