keskiviikko 28. toukokuuta 2014

HAASTE!: Hyvä kiertämään!

Uutta haastetta. Tällä kertaa aihe ei koske niinkään itse gingaa, vaan pikemminkin meitä faneja.

Viime aikoina gingablogeissa on käsitelty ikäviä asioita (itseni mukaan lukien). On käsitelty fandomin sisällä olevaa elitismiä, fanien tasa-arvoisuutta, anonyyminä perseilyä ja jopa keräilyn aiheuttamaa kinaa.. Ylipäätään asioita, joiden suhteen faneilla on vielä työstämisen varaa. Ei ihmekään, että fanit (jälleen itseni mukaan lukien) alkavat turhautua kanssafanittajiinsa. En väitä, että ikävämpiä asioita käsittelevät tekstit huonontaisivat ilmapiiriä, mutta mielestäni viimeistään tässä kohtaa on aika ottaa esille niitä hyviäkin asioita. En väitä, että fandomissa olisi tällä hetkellä mitenkään erityisen huono ilmapiiri, mutta minusta on tärkeää välillä puhua hyvistäkin puolista. Ongelmista tulee ja pitää puhua - eihän se ilmapiiri muuten välillä kevene, ellei välillä joku räjähdä ;)

Tämän haasteen tarkoituksena on levittää hyvää mieltä muille faneille. Nyt on aika unohtaa huonot puolet ja keskittyä hyvään! Creditsit annan Kiatsulle, jonka postauksesta Ylistystä kerrakseen sain inspiraation alkaa työstää haastetta.

OHJEET:

1. Kerro lyhyesti (tai pitkästi) viisi hyvää asiaa fandomista yleisesti.
2. Kerro, miten aiot parantaa omalta osaltasi fandomin ilmapiiriä jatkossa.
3. Kerro, mitä arvostat muissa faneissa.

"Laitathan hyvän kiertämään?"


Ja tässä omat mietteeni asiaan liittyen malliksi:

1. 5 hyvää asiaa fandomista yleisesti:
- Tässä fandomissa on mielestäni näkyviä persoonia. Jokainen fani erottuu edukseen ja monella on selkeät mielipiteet asioihin.
- Fanit auttavat toisiaan mielellään, jos sitä joku on pyytänyt.
- Muiden kanssa on helppo keskustella. Moni osaa ajatella pintaa syvemmältä. Eri asioista riittää keskustelua, vaikka aihe olisi puitu läpi useampaankin kertaan. Esiin nousee aina jokin uusi näkökulma tai kysymys, jota aletaan yhdessä ruotia.
- Fanit tulevat keskenään hyvin juttuun siihen nähden, että fanikuntaan kuuluu hyvin paljon eri-ikäisiä. Puhuit sitten nuoren tai vanhemman kanssa, on keskustelu pääpainotteisesti ollut aina kypsää ja mukavaa.
- Fanikunta on innokasta ja se on tärkeää, sillä eihän tämä fandom muuten pystyssä pysyisi. Ilman intohimoisia faneja ei varmastikaan oltaisi saatu suomijulkaisuja, yhdistystä tai mitään ginga-aiheista Suomen kamaralle. Fanit ovat valmiita tekemään paljon saadakseen gingalle näkyvyyttä monin eri keinoin.

2. Miten aion parantaa omaa toimintaani fandomin sisällä jatkossa?
Aion jatkossa kunnioittaa paremmin muiden näkemyksiä asiaan kuin asiaan. Jos joku on eri mieltä kanssani, pyrin kunnioittamaan sitä, enkä ala vääntämään turhaan. Lisäksi aion myös panostaa muiden kannustamiseen ja rohkaisuun olemalla aktiivisempi blogien ja keskustelun aiheiden kommentoija ja pyrin kertomaan teksteistä/taiteesta/yms hyviä asioita. Aion myös opetella antamaan kritiikkiä ystävällisesti ilman, että sen saaja ei saa kirjoitussävystäni väärää käsitystä. Muiden herkkyys tulee mielestäni ottaa aina huomioon ja senpä takia mielestäni sillä, miten kritiikin esittää, on paljonkin väliä. En kyllä varsinaisesti koskaan ole ketään kritisoinut, mutta tuota taitoa mielestäni itse kunkin on hyvä työstää. Kritiikin saajana taas pyrin jatkossa olemaan "vahvempi", enkä aio ottaa kaikkea turhan henkilökohtaisesti. 

Ylipäätään pyrin ja haluan tulla kaikkien fanien kanssa toimeen, en aio luoda ennakkoluuloja ketään kohtaan ja olemaan kaiken kaikkiaan hyvällä mielellä. Jospa meitä voisi jonain päivänä kutsua yhdeksi suureksi perheeksi?

3. Mitä arvostan muissa faneissa?
Kuten jo aiemmin totesin, faneissa on hyvin auttamisenhaluisia ja vaivaa näkeviä henkilöitä. Gingan tunnettavuutta Suomessa ja maailmalla halutaan edistää addressein, näytelmin, musikaalein, tapahtumin, bloggaamisen ja muun toiminnan myötä. Esimerkiksi Äffä ja muu yhdistyksen porukka on nähnyt suuren vaivan yhdistyksen luomisen ja työstämisen eteen. Mielestäni tätä asiaa on aivan liian vähän ylistetty ja arvostettu, vaikka yhdistys on sen todellakin ansainnut. Kuinka moni lähtisi noinkin isoon projektiin mukaan vapaaehtoisena ilman, että saa mitään rahallista korvausta? Minä en nimittäin sellaiseen pystyisi, täytyy myöntää. Tässä kohtaa täytyy nostaa hattua vielä Antti-sedälle ja Urulle, jotka ovat tehneet hurjasti töitä gingan tunnettavuuden lisäämiseksi yhdistyksen toiminnan ohella. Mitä tekisimmekään ilman heitä?

Fanikunta on aktiivista. Moni on innostunut kirjoittamaan blogia ja mielestäni yhä useampi blogi tuntuu kiinnostavalta ja sellaiselta, jonka mielellään lisää lukulistalleen. Fanit seuraavat aktiivisesti uusia tiedotuksia ja kommentoivat niitä aktiivisesti. Muiden fanien kanssa halutaan ystävystyä ja tutustua. Itse ainakin olen viime vuosina saanut uusia tuttavuuksia, joiden kanssa voisi sanoa olevansa samalla aaltopituudella. Mainittakoon heistä Taigin. Ylipäätään olen kokenut, että muita faneja on ollut helppo lähestyä.

Arvostan faneissa rehellisyyttä ja sitä, ettei "suosi" ketään, vaan kohtelee jokaista tasa-vertaisesti oli sitten iältään tai "maineeltaan" millainen hyvänsä. Kehut, "supportin" antaminen ja onnittelut kertovat mielestäni siitä, että toisista ollaan kiinnostuneita ja heidän puolesta osataan iloita. Kun iloitsee kaverin puolesta, on itselläkin parempi olla. Lisäksi olen ollut mielissäni siitä, että moni fandomin sisällä kavereita olevat mainostavat ja rohkaisevat toisiaan. 

Aitous on asia, jota arvostan näissä piireissä ehkä kaikkein eniten. Se, ettei esitä mitään, vaan on oma itsensä, on piirre, joka saa ainakin minun huomioni kiinnittymään hyvässä mielessä. Kun näyttää heti kättelyssä millainen on, ei tarvitse jälkeenpäin ihmetellä. Aitoudella tarkoitan siis faneja, jotka käyttäytyvät fandomin sisällä niin kuin käyttäytyisivät sen ulkopuolellakin - ollaan sitä mitä on.

Kaiken kaikkiaan arvostan faneissa intohimoa tätä sarjaa kohtaan ja sitä, miten pitkään fandom on säilynyt. Aktiivisten fanien ansiosta gingan tunnettavuus Suomessa ja maailmalla lisääntyy koko ajan ja näin ollen me kaikki ansaitsemme ylistyksen siitä, että olemme vain niin parhaita!

Otatko haasteen vastaan? Laitetaan hyvä kiertämään!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kerro kerro kuvastin, ken on maailman vahvin?

Oli aivan must ottaa tämä aihe esille blogissani, nimittäin tämä iän ikuinen kysymys on jälleen pitkästä aikaa noussut pinnalle gingafanien keskuudessa. Kuka siis on gingamaailman tai pikemminkin GNG:n vahvin koira?


Kysymys on varmasti helppo, jos sitä ei sen kummemmin pysähdytä miettimään. Benizakurahan on saanut useita kertoja Maailman vahvin koira -tittelin, joten voisi hyvin kuvitella, että tosa olisi se kaikista vahvin. "Merihirviön" voima todistettiin GNG:n aikana useaan otteeseen hyvinkin paikkansa pitäväksi. Se voitti Ginin leikiten kaksintaistelussa, se kesti tulen polton ihollaan, veti jättimäisen karhun mukanaan veteen ja kykeni ottamaan tappavia iskuja vastaan sen kummemmin haavoittumatta tai menettämättä tajuntaansa. Kuitenkin on yksi pieni mutta. "Maailman vahvin koira" on kuitenkin vain arvonimi, joka pätee ainakin minun mielestäni ainoastaan taistelukoirapiireihin ja niissä käytyihin taisteluihin.

Aiheesta käydyissä keskusteluissa moni tuo esille Rikin, jota moni pitää Benizakuraa vahvempana kuka mistäkin syystä. Riki on minustakin hyvä vastus Benizakuralle, onhan tuo sentään Oun ensimmäinen suuri johtaja, joka osaa Zetsu Tenrou Battougankin kuin vettä vain. Myös itse Takahashi on kertonut Rikin olevan kaikista koirista vahvin, kun hänen mielipidettään asiasta on kysytty. Moni ei kuitenkaan ole mangakan kanssa samaa mieltä ja itsekin olen vähän kiikun kaakun asian suhteen. Totuus on kuitenkin se, mitä mangaka itse - tarinan keksijä - sanoo. Hänen sanansa on "laki" ja kaikki hänen sanomansa sarjasta, sen hahmoista tai kohtauksista pitää paikkansa, hänhän sen on keksinytkin. Toisaalta taas, mitä itse asiasta olen mieltä, niin sensein logiikka näissä asioissa ei ikävä kyllä aina pelitä. Tässä kohtaa melkeinpä voisi sanoa olevan ihan ok, että fanit spekuloivat asiaa ja päätyvät johonkin X lopputulokseen omien mietintöjensä perusteella.

Jos ajatellaan pelkkiä fyysisiä ominaisuuksia, GNG:ssä on montakin hahmoa, jotka ovat hyvin voimakkaita kukin omalla tavallaan. Esimerkiksi Moss on kestävä ja se jaksaa nostaa painavia esineitä pois tieltä, mutta se ei ole välttämättä nopea. Akame puolestaan on nopea ja taitava ninja, mutta se ei ehkä ole kaikista koirista vahvin. Benizakuralta sen sijaan löytyy kestävyyttä, voimaa ja nopeuttakin, mutta niin löytyy Rikiltäkin. Sanotaanko, että jokainen GNG:n kärkipään koira ovat kaikki voimakkaita ja voimakkaimpia koiria kukin omalla osa-alueellaan. Fyysisesti vahvinta koiraa en kyllä osaa nimetä, sillä kaikilla mainitsemillani hahmoilla (ja toki muillakin) on hyviä, että huonoja puolia, eikä mielestäni kukaan ole ylitse muiden. Jos vaikkapa kyseiset koirat laitettaisiin taistelemaan toistensa kanssa, voisi tulokset heitellä tilanteesta riippuen. Voisin tosin vähän epävarmana todeta, että Benizakura ja Riki saattaisivat kumpikin kaataa helposti muut koirat, mutta jos ne laittaisi taistelemaan kaksin, voisi tilanne päätyä hyvinkin samalla tavalla kuin Tsunaarashin ja Benizakuran viimeisessä taistelussa. En yksinkertaisesti keksi, kumpi ottelun voittaisi, jos siis kuvitellaan, että Riki ei osaisi tai käyttäisi battougaa.

Sanat "voima" ja "vahvuus" eivät kuitenkaan aina välttämättä viittaa fyysisiin ominaisuuksiin, vaan ne voivat kuvastaa myös luonnetta ja muita psyykkisiä ominaisuuksia. Jos GNG maailmasta aletaan ruotia voimakkainta koiraa pelkästään psyykkisten ominaisuuksien perusteella, olisi se mielestäni ehdottomasti Gin. Se on selkeästi muita edellä, vaikka onkin nuori. Se on hyvä ongelmanratkaisija, fiksu ja johtajamainen. Toki syitä on moniakin, mutta niitä tuskin tarvitsee tässä postauksessa erikseen ruotia. Kaikkihan me tiedämme, miksi Gin on niin ainutlaatuinen.

Jos Gin ja Benizakura laitettaisiin ottelemaan keskenään, uskoisin Benizakuran voittavan (jälleen, jos jätetään erikoisiskut pois ja jos Gin olisi yhtä pentu). Gin on ehkä nopea ja ketterä, mutta voimallisesti se ei mielestäni ole samalla viivalla tosan kanssa. Gin varmasti pärjäisi pitkään nopeutensa ja hyvän ennakointikykynsä ansiosta, mutta uskoisin tosan kaatavan sen maahan jossain vaiheessa. En kuitenkaan sanoisi, että Gin olisi taistelussa selvä häviäjä, vaan ottelu voisi hyvinkin olla tasaväkinen. Jos taas otetaan mukaan ZTB, olisi voittaja selvä hyvinkin pian.

Entäpä sitten Gin ja Riki? Itse vastaisin ehkä Rikin. Vaikka Gin saikin kevyenoloisesti ZTB:llä Akakabuton pään irti, olen vähän sitä mieltä, että se tapahtui vähän kuin vahingossa. Gin oli kohtauksessa raivon vallassa ja näin lempihahmoani aliarvioiden, voisi hyvinkin olla mahdollista, että isku onnistui sattumalta niin hyvin. Riki puolestaan ei välttämättä taas pahasti haavoittuneena ja vihan valtaamana ymmärtänyt hyökkäävänsä Akakabutoa kohti suoraan edestä, minkä on todettu olevan se kaikista kliseisin virhe karhun kanssa taistellessa. Emmehän me ihmisetkään aina ole täydessä terässä asioissa, joissa meidän uskotaan olevan parhaimmillamme? Tuota Akakabuton kukistamistaistelua voisi oikeastaan pienesti verrata siihen, kun Riki putosi rotkoon. Ennen hyökkäämistä Akakabutoa vastaan se oli ollut viikon syömättä ja sen selässä oli paha haava. Ei siis ihme, että Akakabuto sai sen viskattua niin helposti rotkoon, eihän kukaan voi taistella täysissä voimissaan, jos taustalla on pitkä taistelu, haavoja, verta ja syömättömyyttä!

Jos minulta kysytään GNG:n vahvinta koiraa, sanoisin sen melko varmasti olevan Riki, vaikka asiasta olen hieman epävarma. Rikiä kuitenkin hehkutetaan ja ylistetään sarjassa hyvin paljon, eikä ihmekään, sillä se selvisi rajusta pudotuksesta hengissä, puolusti Outa yksin karhuilta sekä onnistui kaivautumaan lumen ja puunrunkojen alta kuolematta hapenpuutteeseen. Vastauksessani painaa kuitenkin näiden seikkojen lisäksi tietystikin Takahashin oma mielipide asiaan sekä se, että Riki on kuitenkin Ginin isä ja vaikka hopeaturkki meneekin isänsä edelle monessa asiassa, olisi ehkä vähän hölmöä ajatella pojan olevan isäänsä vahvempi.. Eihän Ginillä olisi muuten ketään, ketä ihailla :D

Kuka siis on vahvin? En mää vaa tiärä.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Joidenkin asioiden kuuluu jäädä arvauksien varaan..

Gingassa juoniaukkoja esiintyy melkoisesti ja niitä on spekuloitu niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Takahashi on iloksemme joitakin pikkutarinoita julkaissut varsinaisten sarjojen ohelle, mm. Shin Gaidenit ja Weed Gaiden, mutta on kuitenkin vielä juttuja, joista fanit haluaisivat tietää lisää. Rikin ja Fujin tapaaminen, miten Riki päätyi johtajaksi, igojen ja kogien menneisyys ja niin edelleen ovat mietityttäneet ja kiehtoneet faneja aina, myös minua. Mutta tarvitseeko kaikkea välttämättä tietää?

Ennen leikkaamattoman Hopeanuolen ilmestymistä spekuloitiin leikattua suomidubbia hyvin monelta kantilta ja mysteeriksi jääneille asioille keksittiin hauskojakin selityksiä. Esimerkiksi Rikin yhtäkkinen makaaminen verissä päin Ginin vieressä on yksi hämmästystä ja huomiota kerännyt kohtaus, samoten kuin Ginin arpien yhtäkkinen ilmestyminen. Suomidubissa olleet mysteerit kuitenkin aukesivat suurimmaksi osaksi leikkaamattoman version myötä ja vielä enemmän aukkoja avautui suomennetun mangan myötä - sekä tietysti vielä mainitsemani sivutarinat. Voitaisiin siis sanoa, että me fanit tiedetään jo aika paljon.

Vaikka tietoa satelee rakkaista sarjoista pikku hiljaa sivutarinoiden sekä Takahashin haastattelujen myötä, meitä faneja tuntuu silti kalvavan tietyt seikat, joista ei vielä tiedetä mitään. Se ei tietenkään ole mikään ihme, nimittäin esimerkiksi GNG:ssä on monia pieniä virheellisyyksiä ja seikkoja, jotka jäävät häiritsemään. Kaksoissolan blogi kirjoitti taannoin aiheesta, joten jos nämä pikkujutut kiinnostaa, suosittelen ne vilkaisemaan täältä. Tuota mainitsemaani postausta lukiessa miettii, että onkohan Takahashi ajatellut kaikkea ihan loppuun saakka vai onko hänelle käynyt vain inhimmillinen unohdus? Luulisin, että kaikki kohtaukset ja tapahtumat tuskin ovat sana sanalta ennalta kirjoitettuja, joten moiset mokailut sinänsä ymmärtää, vaikka ne närää aiheuttavatkin. Itsekin, kun aikanaan olin kova kirjoittelemaan omia tarinoita, oli hauskaa, miten vuosien jälkeen niistä ei muista mitään. Kavereiden kanssa kirjoitetuista tarinoistakin huomaa, ettei muista mitään vaikkapa ensimmäisen osan tapahtumista, joten sitä tuli naureskeltua vaikka mille epäloogisuuksille. Ei siis ihmekään, ettei Takahashi muista sana sanalta 80-luvulla kirjoittamaansa tarinaa aivan täydellisesti. Me fanit kuitenkin olemme sarjan kanssa tekemisissä jatkuvasti ja jaamme siitä tietoa toisillemme. Uskoisin, että Takahashi itse pitää sarjojensa lukemisesta taukoa ja keskittyy enemmän nykyhetkeen.

Miten Riki selvisi pudotuksesta?

..Ja tunnetusti menimme hieman sivuraiteille aiheesta. Tarkoitukseni on käsitellä nimenomaan näitä suurempia juoniaukkoja, joita tuossa ensimmäisessä kappaleessa jo mainitsinkin. Mitä siis tapahtui Rikille sen jälkeen, kun tämä putosi rotkoon? Miten se päätyi johtajaksi? Minne sudet katosivat? Asioita on paljon ja mietin noita välillä itsekin. Mielestäni kuitenkin on ihan hyvä, ettei kaikkia asioita ole kirjoitettu näkyville, vaan tarina jättää lukijalleen/katsojalle hieman spekuloimisen aihetta aukinaisiksi jätetyillä asioilla. Minusta ainakin on aika kutkuttavaa pohdiskella erilaisia selityksiä esimerkiksi sille, miten Riki nousi johtajan asemaan. Joutuiko se taistelemaan ensin Beniä tai Sniperiä vastaan vai kokosiko se lauman itse? Kieltämättä olisi ihan kiva saada kyseinen kohtaus piirrettyyn muotoon joskus, mutta toisaalta taas on ihan hienoa, että joidenkin asioiden suhteen fanit itse saavat keksiä teorioita, ihmetellä ja mietiskellä. Jos taas mietitään susien yhtäkkistä katoamista tarinasta (niitähän ei siis esiinny Weedissäkään), niin senkin olen itselleni yrittänyt selitellä jotenkin fiksusti, että niiden vain annetaan elellä omaa elämäänsä Hokkaidossa, vaikka kieltämättä onkin outoa, ettei Weed tai kukaan tajunnut pyytää niitä avuksi Hougenia vastaan. Weedhän ei tietenkään susia tunne, mutta luulisi Akamen tai jonkun muun tajuavan. Totuushan asiasta on ilmeisimminkin se, että Takahashi itse ei oikein pitänyt susista (eikä moni fanikaan) ja sen takia ne oli hyvä ikään kuin pudottaa tarinasta.

Onko fanien siis välttämättä pakko tietää kaikki? Eikö olisi tylsää, jos ei olisi mitään, mitä ihmetellä ja mietiskellä - keksiä omia tarinoita ja kirjoittaa niistä vaikkapa fan ficejä? Itse tykkään hieman avoimeksi jätetyistä jutuista ja mielestäni se tieto, mitä tähän asti tiedän vaikkapa GNG:stä, on ihan riittävä. Toki myönnän kaipaavani vastauksia tiettyihin juttuihin, kuten jo mainitsinkin, mutta en usko, että itse senseikään haluaa aivan kaikkea meille kertoa - tuskin hän niitä itsekään on pahemmin miettinyt.

Millaiset aukot tarinassa mietityttävät teitä muita?

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Gingamaisia kuulumisia

Lieneeköhän tämä ensimmäinen postaus vähään aikaan, jossa puhun vaihteeksi itsekkäästi itsestäni ja kuulumisistani gingan saralla tällä hetkellä. Vaikka postauksia tuleekin viikoittain vähintään 1-2, eivät ne periaatteessa kuitenkaan kerro varsinaisia kuulumisiani, vaikka toki ovat aiheita, jotka sillä hetkellä ovat mietityttäneet ja inspiroineet. Tällä kertaa kuitenkin päätin kertoa vähän tämän hetken yleisiä kuulumisia gingan saralta. Miten menee ja niin päin pois~

Mistäköhän aloittaisin? Gingan ja sen fanittamisen suhteen menee tällä hetkellä ihan hyvin. Sarjaan en missään nimessä ole kyllästymässä ja sen näkeekin postaustahdistani täällä blogissa ja aktiivisuudestani Kaksoissolan keskustelufoorumilla. Foorumista puheen ollen, siellä tuleekin vierailtua päivittäin useampiakin kertoja ja saatan joskus puhelimellakin käydä vilkaisemassa uusimmat kommentit kiinnostaviin tekstiaiheisiin ja kommentoinkin niihin vähintään muutaman kerran viikossa, varmaan jopa joka toinen päivä ellei jopa päivittäinkin. Foorumista on tullut näiden vuosien aikana kieltämättä yksi tärkeimpiä sivustoja, joilla tulee vierailtua päivittäin. Siellä on hyviä aiheita ja kivoja jäseniä, joiden kanssa voi keskustella asioista. Kysymyksiin vastataan aina ja vanhoistakin aiheista keksitään uusia näkökulmia ja keskustelunaiheita, mikä on tietysti aina hyvä juttu.

Kuten jo mainitsinkin, bloggaaminen onkin minulle oikein mieleistä puuhaa ja Tähdenlentoa tuleekin päiviteltyä usein, jopa useammin kuin lifestyle blogiani, jonne kirjoittelen aivan kaikesta itseeni liittyvästä gingaa lukuunottamatta. Aiheitakin olen keksinyt tänne hyvin paljon, vaikka välillä onkin miettinyt, että mistäköhän sitä enää puhuisi, kun olen jo käyttänyt mielessäni olleet aiheet. Tästä sarjasta yksinkertaisesti vain keksii niin paljon kertomista ja pohtimista, miksei jopa uusia mielipiteitä asioihin, joista on ajatellut eri tavalla vaikka ihan blogin alkuaikoina. Vaikka kuvittelisi, että ginga on aiheena hyvin rajallinen, olen suorastaan yllättynyt, miten paljon saankin inspiraatioita eri postauksiin ja aika pian vanhojen luonnosten päästyä julkisuuteen, keksinkin aika nopeasti uuden aiheen, jota alan työstämään. Esimerkiksi tämän postauksen kanssa oli juurikin tuo edellä mainittu tilanne.

Kun katson vanhoja kirjoitelmiani menneiltä vuosilta, tekisi toisinaan mieli puistella päätään joillekin mielipiteille. Vaikka tekstien kirjoittamisesta onkin korkeintaan 1-1½ vuotta, on osa teksteistä mielestäni aika erilaisia verrattuna vaikkapa tähän päivään, vai mitä mieltä te lukijat olette? Olen pohtinut joidenkin aiheiden kirjoittamista uudelleen vähän kypsemmällä otteella, mutta saa nähdä, mitä tuleman pitää ja aionko tehdä tietyistä jutuista ns. remake versioita.

Mutta koska tämän postauksen ei pitänyt käsitellä bloggaamiseeni liittyviä asioita, palataan takaisin niihin virallisiin kuulumisiin. Aktiivisen foorumilla käymisen, kommentoinnin ja blogin kirjoittelun lisäksi tulee tietystikin luettua muitakin aiheeseen liittyviä blogeja ja niitäkin tulee nykyään kommentoitua aika usein, jos silmään osuu jokin aihe, josta haluan sanoa jotakin. Aiemmin olin kommentoijana ehkä vähän hiljaisempi, mutta nykyään olen löytänyt useamman blogin, joka kirjoittaa hyviä ja mielenkiintoisia tekstejä, joista haluaa sanoakin jotain blogin kirjoittajalle. Näin taas btw, tein muuten tuonne oikeaan "Sivut" palkin alapuolelle osion nimeltään Linkkejä, josta löytyy suosikkisivustojani ja -blogeja gingaan liittyen, suosittelen vilkaisemaan.

Uusimmat suomijulkaisut tulee myöskin hankittua ajallaan ja niistä teenkin aina arvostelut, kuten lukijat tietävätkin jo. Weediä kerään ehkä aktiivisimmin sekä muita siihen ja Hopeanuoleen liittyviä sarjoja, mutta FANG sen sijaan taitanee jäädä tällä erää hankkimatta, kun se ei oikein ole kiinnostanut minua. Keräilyn suhteen sen sijaan ikäväkseni (tai pikemminkin ehkä helpotuksekseni) joudun toteamaan, että se on jäänyt aivan taka-alalle. Oheiskrääsä ja sen kerääminen ei enää tunnu kivalta tai kiinnostavalta, vaikkakin olen edelleen kiinnostunut niihin liittyvästä uudesta tiedosta, jota mm. Kaksoissolan blogi meille tarjoaa. Itse keräily ja tuotteiden ostaminen sen sijaan ei tuota enää pahemmin minkäänlaista mielihyvää ja olen kauniisti sanottuna kyllästynyt koko harrastukseen. Kuten olen jo varmaan todennut moneen otteeseen aiemmin, ison Weed pehmon ostamisen jälkeen kokoelmani on tuntunut loppujen lopuksi ihan riittävältä minun mittakaavoillani, vaikkei se ehkä kovin suuri tai rahallisesti arvokas olekaan. Toki olisi ihan hienoa omistaa vielä kaikki keräilykortit ja lautapeli, mutta ne tuntuvat tällä hetkellä aivan toissijaisilta jutuilta verrattuna vaikkapa muihin tavaroihin, joihin tällä hetkellä haluan sijoittaa. Näin pinnallisesti sanottuna kauneudenhoito sisältäen vaatetuksen, hiustenlaiton, meikkaamisen yms. on mennyt tyystin etusijalle jo pelkästään siksi, että joudun ihan ammattini takia ylläpitämään ulkonäköäni ja näyttämään mahdollisimman edustavalta asiakkaiden edessä. Toki muutenkin tykkään laittaa itseäni ja olla röyhkeästi naisellinen nainen!

Uudet oheistuotteet toki kiinnostavat edelleen, mutta ne, mitä kokoelmaani vielä ehkä mahdollisesti ylempänä mainittujen lisäksi saattaisin haluta, ovat niin kalliita, etten ainakaan tällä hetkellä aio tuhlata yhtäkään ropostani niihin ja näin ollen ainakaan minun blogistani ette enää todennäköisesti tule lukemaan uusimmista ostoksistani ja muusta aiheeseen liittyvästä, ellei kyseessä sitten ole jokin keräilyyn liittyvä mielipide tai vastaava. Vaikka keräily on laantunut, se tuntuu edelleen jollain tapaa kilpailuhenkiseltä, painostavalta ja kun muistelen blogini alkuaikoja, en tykännyt yhtään siitä, miten minusta tunnuttiin olevan kiinnostuneita vain siksi, että keräilin ja mitä harvinaisuuksia (jotka siis tuolloin vielä harvinaisuuksia jollain asteikolla olivat) kokoelmassani on. Haluan ja olen aina halunnutkin olla fani siinä missä kaikki muutkin!

Keräilyn suhteen en voi sanoa lopettaneeni sitä kokonaan, enkä näin ollen voi lyödä lukkoon sitäkään, että blogissani ei enää tulla näkemään aiheeseen liittyviä postauksia. Eihän sitä koskaan tiedä, jos eteen siunaantuu jokin todella, TODELLA halpa ja hyvä tilaisuus ostaa jokin miellyttävä tuote tai joku hyvä vaihtokauppa. Olen kuitenkin melko varma, että moiseen tilaisuuteen tarvitaan vähintäänkin ihme ja kiinnostusta 110%. Sanotaanko vaikka, että keräily harrastuksena alkaa tuottaa harmaita hiuksia ja jonkin asteista ärsyyntymistäkin.

Sitten taas iloisempiin aiheisiin. Animeita ei ole tullut katseltua pitkään aikaan, mutta soundtrackeja olen senkin edestä kuunnellut. En käsitä, miten en kyllästy ollenkaan GNG:n soundtrack kappaleisiin, ne vain ovat niin hyviä! Myös GDW -animesta löytyy paljon hyviä kappaleita, joita tulee tykiteltyä. Itse asiassa keksin tässä yksi päivä tanssikoreografian yhteen GNG -animen sountrackin kappaleeseen, josta varmaan toivottavasti myöhemmin tulevaisuudessa tulee lisää infoa. Koreografia tosin on vähän kesken vielä ja saa nähdä, tulenko sitä koskaan missään esittämään, mutta jos esitän, niin lupaan sen filmata ja linkitellä blogiin. En vielä kerro, minkä/mitkä kappaleet olen valinnut tähän pienoiseen projektiini, ne olkoot yllätys ;)



Siinäpä olisi tämän hetken kuulumiset tiivistettynä. Miten teillä muilla menee tällä hetkellä gingan saralla? Onko asioita, jotka kyllästyttää tai joista olette innostuneita? 

lauantai 10. toukokuuta 2014

Yksinkertainen on aina parasta, vai onko sittenkään? Takahashin piirtotyyli syynäyksessä!

Nyt kun päästiin asiaan tuon Oodi Weed -animelle! tekstin myötä, onkin hyvä alkaa puhumaan Takahashin piirtotyylin muuttumisesta vuosien saatossa. Kuin Weed -animesta, myös Takahashin piirtotyylistä on saatu aikaan hyvinkin paljon keskustelua. Vuorossa jälleen oma näkökantani asiaan.

Kuten voidaan jo sensein alkupään kuvituksesta nähdä, esimerkiksi Yamatossa hahmot oli piirretty hyvin.. Noh, hauskalla tavalla. Niistä huomasi, että mangaka oli aivan menestyksensä alussa. Maika oli tehnyt blogiinsa mainion ja erittäin havainnollistavan kuvan Yamato -sarjan tyylinvaihdoksesta, joka mielestäni pätee hyvin gingaankin. Postauksen voi lukea täältä. Maikan tekemästä kuvasta näkee selvästikin sen, että sensein piirotyyli on kehittynyt huippuunsa kuvien myötä, mikä on aina positiivinen asia, mutta tässä tyylinmuutoksessa on myös huonotkin puolensa, joista lisää alempana..

Takahashin piirtotavassa pidän eniten yksinkertaisuudesta, vaikka tyylin jatkuva yksinkertaistuminen entisestään alkaa olla jo enemmänkin huono kuin hyvä juttu. Anyway, tykkään koirien selkeydestä, pyöreistä silmistä ja siitä, miten rodut on hyvin eroteltu toisistaan selkeästi tunnistettaviksi. Tyylissä näen myös jonkin verran realistista tyyliä, joka on aina hyvä juttu.

Vielä tarinan alkupäässä Ginin raidatkin olivat selkeät.
Jos vertaa GNG:n piirrostyyliä GDW:hen tai jopa Orioniin, huomaa selvän eron. GNG:n alkupäässä tyyli on selvästi vielä kehittymässä, mutta tyyli paranee (ainakin omasta mielestäni) sarjan loppua kohden. Mielestäni GNG:n alkupään piirrotyyli oli hyvin yksityiskohtaista, varjostettua, tummaa ja vähän ehkä realististakin ja muuttuu loppua kohden perinteisempään manganpiirotyylisuuntaan yksinkertaisemmaksi. Vaikka tyyli yksinkertaistuukin, siinä näkee vielä jonkin verran realistisuuden merkkejä. Mielestäni kuitenkin tyylinmuutos ei mielestäni vielä haittaa, sillä itse suorastaan rakastan GNG:n keski- ja loppuvaiheen tyyliä. Mielestäni se muistuttaa eniten minua lapsuudestani ja eritoten se näyttää eniten siltä, millaiseksi animekin on lopulta kaavailtu. Kuten tuossa vasemmalla olevassa kuvatekstissä toteankin (ja jonka varmaan kaikki tietävät ja ovat huomanneet aikoja sitten), oli Gininkin raidoitus selkeämpää tarinan ensilehdillä, mutta ne katosivat hyvin pian pois kuvioista - tuliko siis senseille kiire vai muuttiko hän tarkoituksellisesti esimerkiksi Ginin värityksen yksinkertaisemmaksi? Raitojen puuttuminen minua ei pahemmin koskaan ole haitannut, sillä minusta Takahashin nykyinen ns. viivoitustyyli kuvaa ja erottelee hyvin harmaat koirat ruskeista jne.

Suosikkipiirrostyylini Takahashilta.
Kun taas vertaillaan GNG:n loppupäätä ja GDW:n alkua, on kehitystä taas tullut ja tyyli on yksinkertaistunut lisää, muttei vielä missään nimessä liikaa. Weedin ja GB:n ensikohtaus on yksiä suosikkipiirtotyylejäni senseiltä ja minua harmittaa vietävästi, että tyyli on muuttunut noista ajoista ihan kauheasti. Aikanaan, kun selailin englanninkielisiä Weedejä, tutkailin innoissani, miten hienosti hahmot ja maisemat on piirretty, kun taas nykyään Orionia selatessa tulee sellainen "voi ei" fiilis.

GDW:n osasta 1.
Weedissä tyyli muuttuu koko ajan. Se muuttuu pikku hiljaa, eikä eroa oikeastaan huomaa kuin vasta viimeisimmissä osissa, ellei sitten vertaile mangan ensimmäistä osaa vaikkapa siihen, millainen tyyli on vaikkapa viimeksi ilmestyneessä osassa (31). Ero on selkeä, vai väittääkö joku muuta?

Orionissa tyyli on kaikista pelkistetyin, enkä oikeastaan pidä tyylistä kovinkaan paljoa poikkeuksia lukuunottamatta. Toki Takahashi on itse todennut, että nykyistä tyyliä on paljon nopeampi piirtää ja näin saada paremmin deadlineja kiinni, mutta jos tyyli tuosta vielä kauheasti yksinkertaistuu, en tiedä, miten enää piirtotyyliin suhtautuisin. Toki tyylissä on vielä nähtävissä selkeästi vanhaakin, perinteistä "hopeanuolityyliä", mutta tyyli on selvästi pelkistetympi ja vieläkin lähempänä sitä perinteistä mangatyyliä, jota muissakin sarjoissa on.

Orion
Ennen tämän postauksen kirjoittamista, perehdyin hieman Takahashin tekemiin kansikuviin. Piirtotyylin muutokset näkyivät niistäkin. Erityisesti GNG eroaa huimasti Weedistä ja Orionista, jotka puolestaan muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Sanoisin jopa, että piirtotyyli on kansikuvissa ehkä huolellisempaa kuin sitten itse tarinassa. Toki kansikuvaan täytyy aina satsata ihan myyntimielessäkin, sillä ostaja voi tehdä ostopäätöksensä ainoastaan hienon ja mielenkiintoisen kansikuvan perusteella, joka kiinnittää huomion.

Haastatteluissa ja muissa Takahashin työhön liittyvissä asioissa ravaaminen, jopa inspiraation puute voivat hidastaa ja varmasti hidastavatkin sensein työtä ja näin ollen hänen on ollut pakko keksiä keino (oli se sitten tietoista tai ei), jolla piirtää nopeammin ja näin pysyä paremmin aikataulussa. Ei siis ihme, että tyyli on yksinkertaistunut suosion myötä. Tärkeintä kuitenkin on itse tarina ja sen sanoma. Onneksi kuitenkin Weedissä että Orionissa nähdään myös erittäin yksityiskohtaisia ja hienoja kuvituksia, joihin on selkeästi nähty enemmän vaivaa kuin tavallisesti. Esimerkiksi Hougenin menneisyyskertomus on piirretty tosi upealla tavalla sekä tiettyihin, ns. suuriin kohtauksiin tehdyt kuvitukset ja "pysäytyskuvat" ovat hienoa katseltavaa.

HOX! Näin postauksen lopuksi muistutan kaikkia vielä uudesta äänestyksestä sivun oikeassa laidassa! Olen harkinnut legendaarisen 10 parasta kommenttia -postauksen tekemistä, mutta koska olen siitä vielä hieman epävarma, päätin pistää aiheesta virallisen kyselyn teille lukijoille. Koska ei voida olettaa, että kaikki tietävät, mistä tuossa kyseisessä kommenttipostauksessa on kyse, niin selvennän, että kyseinen postaus vaatii niin minulta kuin teiltä lukijoilta huumorintajua. Koska kyseessä on sen verran pienet piirit, mainitsen vielä varuiksi, että mahdolliseen postaukseen tulevia kommenttien kirjoittajien nimiä tai nimimerkkejä ei julkaista. Postauksen tarkoitus ei myöskään ole pilkata ketään, vaan se on tulisi olemaan 100% huumoripohjalta tehty. Jos joku ei tiedä, millainen postaus on kyseessä, suosittelen vilkaisemaan vlogaajien tekemiä hyviä videoita aiheeseen liittyen, niin tiedätte homman nimen :) Ei siis muuta kuin äänestämään, haluatteko postausta ylipäätään ja jos haluatte, teenkö sen videomuodossa vai tekstinä. Aiheesta saa esittää kysymyksiä tai ehdotuksia, jos sen tarpeelliseksi kokee.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Arvostelussa: GDW osa 31 - Murhaaja herää



Tällä kertaa palvon kansikuvaa, vihdoinkin jotain erilaisempaa sen ainaisen kesämetsämaiseman sijaan! Nyt siirryttiin peräti talvimetsämaisemaan *naur* Tausta sopii hyvin koirien asentoon ja menoon muutenkin. Kiitos. Nam.

En yleensä muuten lue alussa olevia henkilöesittelyitä, sillä ne tuntuvat toistavan itseään, mutta tällä kertaa vilkaisin niitä ihan piruuttani. Minua jäi aikalailla vaivaamaan Yukimuran esittelyssä oleva ilmaisu "tiikeriraitainen uros". Yukimura on kuitenkin takakanteen ja kaikkiin värikuviin piirretty Rikin kaltaiseksi ruskeaksi akitaksi, joten en oikein käsitä, miten se voidaan lukea tiikeriraitaiseksi.. Joku koirista enemmän tietävä voisi valaista minulle asiaa, sillä oman käsitykseni mukaan tiikeriraidaksi kutsutaan vain "hopeaturkkisia" akitoja.

Sitten tarinan pariin. Tämä osa oli kokonaisuudessaan hyvin puhutteleva, väkivaltainen ja ehkä surumielinenkin. Weed kumppaneineen törmäsi Yukimuraan, josta minulla onkin tällä hetkellä hyvin ristiriitaiset fiilikset. Yukimura paljastui aika konnaksi, vaikka sillä olikin hyvä syy vihata apinoita menneisyytensä takia. Se yritti kouluttaa kolmesta viattomasta pennusta murhaajia käskemällä näiden tappaa viaton Pepe parka. Täytyy sanoa, että kävi tuota apinarukkaa sääliksi. Se yritti kertoa asioiden oikeaa laitaa, mutta kukaan ei kuunnellut sitä Weediä ja muita oulaisia lukuunottamatta. Kaiken kukkuraksi Yukimura haastoi Jeromen, joka selvästi näki teon vääryyden..muttei pentele vieköön tehnyt asialle aluksi mitään!! Täytyy näin ohimennen todeta, että yllätyin siitä, ettei Weed pahemmin kommentoinut mitään siihen, että Jerome kuuluu nyt Yukimuran laumaan, vaikka Weed itse saksanpaimenen laumastaan erottikin. Täytyy tunnustaa, etten yhtään muista, kerkesivätkö Jerome ja Weed sopia asiat ennen Hougenin kukistamista, vai jäikö heidän aiempi "riitansa" sopimatta? Joku, joka muistaa, voi valaista taas..

Yukimura luulee Weediä kuolleeksi veljekseen.

Yukimura kehtasi jopa syöttää vierailleen salaa apinanlihaa ruuaksi, vaikka taisi tietääkin näiden toistaiseksi puolueettoman kannan apinoihin. Kyoshiroon (ehm siis KYOSHIROUHUN) oli palaa hermo, en tykkää yhtään sen perästä huuteluista ja muusta sekoilusta. Harmi, sillä hahmo oli ensi-esiintymisessään hahmona täysi kymppi. Kaikesta huolimatta jostain syystä pidän Yukimurasta edelleen ja haluan nähdä, miten se aikoo reagoida Weedin herättelyyn siitä, mitä oikeudenmukaisuus oikeasti tarkoittaa. Kohtauksen edetessä huomasi, miten pahasti väärin "taistelun oikeuden puolesta" voi käsittää väärin. Se ei tarkoita verenhimoista kostoa tappamisen merkein, vaan mahdollisuuden antamista, ennakkoluulottomuutta ja kuuntelemista. Yukimura selvästi oli myrkyttänyt mielensä kostonhimolla, ettei se sallinut edes viattoman Gozarun selittää tilannetta saatika kuunnellut tämän totuutta pahasta kenraalista. Olin iloinen, ettei Yukimuran "isä" Saheiji ollut samaa mieltä ottopoikansa tekosista, vaan pyysi Weediä auttamaan Yukimuran pään kääntämisessä. Ei tullut yllätyksenä, että kukaan Yukimuran alaisista ei aluksi uskonut Weedin olevan Oun päällikkö (varmaan jonkin sortin ikäjuttu taas vaihteeksi), mutta toisaalta olen asiasta mielissäni, sillä olisi toisaalta tyhmää, jos kaikki tietäisivät, miltä Oun päällikkö näyttää. Sekään ei tullut yllätyksenä, että Yukimura haastoi Weedin kaksintaisteluun ja taistelu alkoikin mielenkiintoisissa merkeissä päättäen tämän osan jälleen kerran jännittävään kohtaan. Täytyy taas ylistää Weediä siitä, miten nöyrä se on johtajana. Se ei käyttänyt hyväkseen päällikön asemaansa, vaan taisteli Yukimuraa vastaan "itsensä nimissä", kuten hahmo itse totesikin. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten Weedin ja Yukimuran veljeys selviää. Toistaiseksi luulen, että Saheiji kertoo asiasta jossain vaiheessa, varmaan viimeistään silloin, kun kaksikko on kerennyt taistelemaan toisensa verille.


..Mutta ei apinoillakaan hyvin mene. Niiden kenraali on selvästikin täysi raakalainen, uskoisin sen olevan pahempi ja pelottavampi kuin Hougen, vaikka aika naurettavan näköinen onkin - hammaskalustoa lukuunottamatta. Vaikka omien alaisten tappaminen ei tullutkaan yllätyksenä, järkytyin siitä, miten Kenraali iski kirveensä poikaansa pelastavan isän päästä läpi ja tappoi tämän siihen paikkaan. Vaikka teko olikin kieltämättä aika "Hougen settiä", oli kirveen käyttö kuitenkin mielestäni järkyttävämpää kuin vaikka kallon pureminen halki.

Minusta oli hienoa, että apinoista paljastui joukko, jolla on sydän paikallaan. Kuvittelin, että kaikki saagassa esiintyvät apinat olisivat tämän vielä mysteerinä olevan kenraalin alaisia, mutta nyt kun paljastuikin, että sivussa on hyvislauma, uskon, että Weed kumppaneineen yhdistää voimansa näiden kanssa jossain vaiheessa.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Oodi Weed animelle!

Weed animen piirrosjäljen haukkuminen alkaa olla melkoinen klisee gingafanien keskuudessa, myös sen ulkopuolella. Siitä jaksetaan aina muistutella, eikä siitä paasaamiseen tunnuta koskaan kyllästyvän. Koska aihe on erittäin keskusteltu ja koska olen itse erittäin huumorintajuton ihminen, täytyy minunkin omistaa aiheelle erillinen blogiteksti.

Alan olla lopen kyllästynyt Weed anime viha keskusteluun. Sitä ollaan käyty ja käydään yhä aina siitä saakka, kun animen toinen jakso julkaistiin. Kyllä, minäkään en mikään Weed animen piirrosjäljen 100% kannataja ole, mutta eikö tämä keskustelu ala jo kyllästyttää? Jokaisella totta kai saa olla omat mielipiteensä ja fanina on oikeus olla näreissään "paskalaadusta", kuten olen jo tekstissäni Onko meillä oikeus arvostella? todennutkin.. Ymmärrän ja tiedän, että kyseessä on suurimmaksi osaksi leikkimielistä pilaa, jossa jaetaan hauskoja pysäytyskuvia Weed animesta ja tietystikin faneilla pitää olla huumorintajua - olenhan itsekin kyseisille kuville aikanaan nauranut, mutta alan saada harmaita hiuksia ainaisesta vääntämisestä. Omasta lempisarjasta saa ja pitääkin tehdä pilaa, ei sitä kannata ottaa turhan vakavasti, mutta jatkuvat kahnaukset siitä, miten paljon surkeampi Weed on piirrosjäljeltään verrattuna yltiötäydelliseen Hopeanuoleen, alkaa olla jo nähty. En väitä, että aiheesta ei saisi enää keskustella, mutta ymmärrätte varmaan, mitä haen?

Weed animen parhaimmistoa.

Jotta kukaan ei käsittäisi väärin, sanon heti alkuun, että allekirjoitan kyllä, että Weed anime on huomattavasti laaduttomampi piirrosjäljeltään verrattuna Hopeanuoleen, mutta siitä löytyy kyllä paljon hyväkin jaksoja ja kohtauksia, joista onkin ollut monessa aiemmassa postauksessani puhetta tavalla tai toisella. Moni puolustelee usein Weed animea sillä, että Hopeanuolestakin löytyy "derpkohtauksia" ja asia onkin todistettu moneen otteeseen.. Siltikään asiasta ei olla vakuuttuneita ja Hopeanuolta aletaan usein puolustella sanoin "mutta kun Weedissä ne virheet näkyy ilman pysäytyskuviakin", mikä toki on aivan totta.. Mutta se, mikä minua risoo näiden kahden animen vertailussa on se, ettei Hopeanuoli animen "virheitä" tunnuta osata hyväksyä. Kysymys kuuluukin: Pidetäänkö GNG:tä automaattisesti parempana vain siksi, että se on vanhempi kuin Weed ja se on tehty kauan sitten? Onko nostalgialla tekemistä asian kanssa? Minun tiedetään ja myönnän olevani ehdottomasti enemmän GNG animen kannalla, mutta kun alan asiaa pohtia, kiintyneisyys sitä kohtaan pohjautuu hyvin pitkälle nostalgisuuteen ja muistoihin. Loppujen lopuksi GNG ei ole yhtään sen parempi kuin jatko-osansa, ei Weed ole nuorten fanien keskuudessa suuressa suosiossa turhaan. Jopa meistä vanhoista konkareista moni pitää enemmän Weedistä kuin GNG:stä.

Pointtini on se, että Weed animen hyviä puolia ei kovin usein korosteta ja jos korostetaan, ne tullaan lähes poikkeuksetta kyseenalaistamaan joltain taholta. Hopeanuoli animea sen sijaan ylistetään usein maasta taivaisiin, vaikka totuus on, että kaikista piirretyistä varmasti löytyy "derppauskuvia", jos vain alkaa hakea. Weed animessa nämä derppaukset toki korostuvat, kukapa nyt ei ällistyisi pahvilaatikko koirista ja vääntyneistä naamoista? Mutta kukapa jaksaa virnuilla yhtä paljon Hopeanuoli animen alkupään piirrosjäljelle, jossa itse Ginkin on piirretty hyvinkin nauruhermoa kutkuttavalla tavalla?

Fanina meillä on oikeus olla näreissään, kuten totesinkin jo aiemmin. Weed animea odotettiin kuin kuuta nousevaa ja kun se tuli julki, siihen petyttiin hirveästi, kun kuviteltiin, että saadaan samaa tasoa olevaa animea kuin GNG. Nyt on alettu puhua Orion animesta ja sen ilmestymismahdollisuuksista, mutta moni teilaa ajatuksen siitä heti perustellen sitä pelollaan "Weed animelaadusta". En kuitenkaan usko, että animen tekijät tahallisesti piirsivät huonosti, ehkä tehtävän täyttämiseen Studio Deen taidot eivät koira-animen osalta riittäneet, budjetti oli mahdollisesti pieni (halvalla ei hyvää saa) tai sitten menossa oli samaan aikaan jokin "tärkeämpi" ja aikaavievämpi projekti. Kuka tietää.. Mielestäni piirtojälkeä tärkeämpää on kuitenkin itse tarina, joka mielestäni toimii Weedissä ihan hyvin. Toki myönnän, että animen näyttämistä kavereille tulee välteltyä pitkään vain tuon piirtolaadun ja epämääräisten ääniefektien takia, jottei tarvitse myötähäpeillä. En siltikään jaksa haaskata aikaani siihen, että jaksan jauhaa Weed animen surkeasta laadusta jatkuvasti ja jakaa iänikuisia kierosilmäkuvia hahmoista. Hauskojahan osa noista kuvista on, mutta ne alkavat jo kyllästyttää ainakin minua. Enemmän minua risoo Weedin jatkuva teilaaminen. Siinä on paljon hyvääkin.


Sitten vielä listaa siitä, mitä hyvää Weed animessa sitten minun mielestäni on:

- Piirtotyyli on paikoittain jopa parempaa kuin Hopeanuolessa!
- Tarina on hyvin saatu mahdutettua kasaan ja se on tiivistetty hyvin ilman juoniaukkoja, vaikkakin siitä on tarvinnut karsia paljon kohtauksia ja hahmoja - GNG:ssä juoniaukkoja on hyvin paljon, etenkin leikatussa versiossa
- Weed animessa on ehdottomasti selkeämpi tavoite saada katsoja ajattelemaan uudella tavalla. Enää ei vain taistella ja mätötä veret lentäen, vaan nyt anime antaa ajattelemisen aihetta. Anime kannustaa lopettamaan väkivallan ja selvittämään asiat puhumalla ilman, että kenenkään henkeä tarvitsee riistää.
- Tarina on hyvin onnistunut silloin, kun se herättää tuntemuksia, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja. Weed anime tekee näin ja näin ollen sitä voidaan kutsua onnistuneeksi virheistään huolimatta.

Weed anime ansaitsee ylistystä kaiken haukkumisen keskellä! Olisiko meidän fanien aika nähdä animen hyvätkin puolet ja korostaa niitä eikä vain haukkua ja naureskella niille ei-niin-mahtaville jutuille? Ylistämällä sarjaa niille, jotka eivät sitä vielä tunne, voidaan saada enemmän faneja ja uusia mangan ostajia. On täysin kiinni fanien määrästä ja innokkuudesta, miten paljon uusia julkaisuja - ja mahdollisesti animeita saadaan tulevaisuudessa. Asenne muutos olisi tämän asian suhteen nyt paikallaan - myös minun osaltani, paatunut GNG:n palvoja kun itsekin olen.

Oodi Weed animelle!