sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Vuoden 2014 conit - osallistuako vaiko ei?

Viime aikoina Ginga on ollut meidän fanien onneksi hyvin suuressa osassa erilaisia animetapahtumia. Aikanaan pidettiin myös tosi paljon miittejä, joita en ikävä kyllä kovinkaan paljoa ole nähnyt nykyään järjestettävän lukuunottamatta Hopeanuolifanit -yhdistyksen kerhoja ja jäsentapaamisia.

Minua kieltämättä harmittaa, etten ole kertaakaan päässyt (okei uskaltanut) lähteä yhteenkään animetapahtumaan, joiden teemana Ginga on nyt monesti ollut. Viimekertainen Takahashin vierailu Animeconissakin jäi vain haaveen tasolle, sillä yksinkertaisesti en enää jaksanut alkaa järjestää satojen kilometrien matkaa Valkeakoskelta Kuopioon, vaikka rahaa olisi oikeastaan ollut - olinhan kesän sentään suhteellisen hyväpalkkaisessa työssä (näin rehennellen taas). Näin jälkeenpäin kotiin jääminen ottaa pannuun, sillä olisi ollut mahtavaa päästä todistamaan Hopeanuoli! musikaalin uusintaversiota ja tietysti seuraamaan itse Takahashia ja kuuntelemaan hänen haastattelujaan sekä tietysti tapaamaan muita faneja. Kuten jo sanoin, rahaa olisi ollut, mutta olin jo sopinut muita menoja ja maksanut itseni kipeäksi Tuska Open Airin 3 päivän lipusta ja sen verran introverttiä piirrettä minussa on, että yksinkertaisesti tarvitsen tietynlaisen "toipumisajan" muka-pitkiltä-reissuilta (viikon pituinen reissukin saa minut ahdistumaan jostain syystä). Nyt minua varmaan pidetään armottomana tylsimyksenä, mutta sellaisia me introvertit olemme - yksin saa nollattua päänsä edellisestä "koitoksesta", vaikka siitä olisikin nauttinut täysillä.

En ole koskaan osallistunut miitteihinkään, oikeastaan vain siksi, että niiden ajankohdat ovat usein vähän huonoja omaan aikatauluuni ja yksinkertaisesti ne ovat olleet sen verran kaukana, ettei ole ollut uskallusta tai halua lähteä. Miitteihin olisi kieltämättä mahtavaa joskus osallistua, ihan vain siksi, että saisi mahdollisuuden tavata muita gingafaneja ihan "oikeesti oikeesti", eikä vain keskustella asioista ruudun takana näppäimistöä raiskaten 24/7. Toivon mukaan joku aktiivinen ja miiteistä kokemusta omaava järjestäisi jonkin sortin miitin joskus tulevaisuudessa hyvään aikaan ja paikkaan. Esimerkiksi Kaksoissolan foorumilaisten miitti olisi oikein mahtava, sieltä kun gingafaneja tuntee tai pikemminkin tietää eniten.


Selailin tuossa yksi päivä vuoden 2014 conlistaa, jossa oli monenmoista mielenkiintoista. Harmi vain, että Animecon jää taas väliin, sillä olen sen verran paskahousu, että tunnen oloni turvallisemmaksi Tampere-Helsinki akselilla, jotka ovat siis minulle hyvinkin tuttuja paikkoja verrattuna Kuopioon, jossa olen käynyt varmaan vain kaksi kertaa koko elämäni aikana ja silloinkin randomisti erään reissun matkan varrella. Näin alustavasti olen harkinnut menoa maaliskuun loppupuolella järjestettävään Tampere Kuplii! -tapahtumaan, joka vissiin ei varsinaisesti con ole, vaan enemmänkin sarjakuvatapahtuma (asiantuntijat voivat korjata, jos olen väärässä). Kuten tiedossanne on, en mikään kovin suuri animehypettäjä ole, joten tämänkaltaiset tapahtumat saavat karvani vielä toistaiseksi pystyyn johtuen siitä, että conit ovat minulle vielä niin kummallinen asia. Koska Tampere kupliin on vapaapääsy, ajattelin astua sen pelottavan rajan yli ja osallistua elämäni ensimmäistä kertaa - saa tulla moikkaamaan, ken uskaltaa! Kupliihin meno on kuitenkin vielä vasta ajatuksen tasolla, joten katsotaan toteutanko uhkaukseni (todennäköisesti toteutan, sillä poikaystäväni on luvannut tulla henkivartijakseni, hehe). Toivotaan, että kyseiseen tapahtumaan saataisiin jotakin ginga-aiheista, vähintäänkin jokin pieni miitti tai vastaavaa.

Olen harkinnut myöskin Traconia, joka myöskin on tutussa ja turvallisessa Tampereessa. Poikaystäväni oli viime vuonna kaverinsa kanssa kyseisessä tapahtumassa ja oli tykännyt olla sielä, joten jospa minäkin sitten uskaltautuisin. Mutta koska Traconiin on pääsymaksu, täytyy harkita asiaa ja katsoa, tulenko sinne vai en - riippuen tietysti, onko ginga-aiheista ohjelmaa missään muodossa. Olisi mahtavaa päästä seuraamaan jonkinlaista paneelia aiheeseen liittyen. Omana haaveenani olisi päästä pitämään ginga/animeblogi aiheesta paneelia Antun kanssa, jolle heitin aiheesta puolivitsillä ehdotuksen. Taidamme kyllä kumpikin toistaiseksi olla samanlaisia kakkahousuja, että taitaa kyseinen haave toistaiseksi jäädä todellakin haaveen tasolle.

Käykö lukijat coneissa mielellään? Mitkä conit ovat suosikkejanne? Millaisia neuvoja antaisitte ns. ensikertalaiselle? Mihin coneihin aiotte tänä vuonna osallistua?

maanantai 20. tammikuuta 2014

Perseilevät anonyymit - miksi?

HUOM! Teksti sisältää kirosanoja!

Tämä aihe koskettaa muitakin kuin gingablogeja, joten siksi kirjoitan tästä ehkä jopa rasittavastakin ilmiöstä enemmän yleistäen. Gingablogit ovat suhteellisen uusi fanituksen muoto näissä piireissä, joten aihetta käsitteleviin blogeihin eivät anonyymipellet ole vielä kerenneet hyökkäämään kovinkaan paljoa - itse tosin olen oman siemaukseni anonyymien perseilystä jo saanut. Oletko sinä?

Aloitetaan jälleen perinteisesti kysymyksillä, jotta sinä siellä ruudun takana pääset virittäytymään aiheeseen itsekin. Kommentoitko blogeihin anonyyminä tai oletko tehnyt niin? Oletko saanut blogiisi anonyymeiltä ilkeitä/asiattomia kommentteja?



Itse voisin vastata kumpaankin kohtaan kyllä. Silloin, kun en vielä blogia omistanut (puhun siis nyt ginga- ja lifestyleblogeistani), minulla ei ymmärrettävästi ollut tunnuksia bloggeriin. Kun tunnuksia ei bloggeriin tai muihin blogikanaviin ollut, oli anonyymina kommentointi vähän pakkokin, jos halusi jotain sanoa. Anonyyminä kommentoidessani olen kuitenkin aina ollut hyvin asiallinen ja yleensä laittanut kommenttini perään nimimerkkini, jotta kommenttini on tunnistettavissa ja kommentin kirjoittaneella on edes jonkinlaiset kasvot. En ole ikinä lähtenyt anonyyminä haukkumaan tai ahdistelemaan ketään, sehän on ajan tuhlausta. Jos siis tunnuksia ei omista vaikka nyt tähän bloggeriin ja haluaa kommentoida, on se vähän pakkokin anonyyminä tehdä, eikä siinä mitään vikaa ole, koska asialle ei vain voi mitään, mutta jos anonyymiyttä käyttää hyväkseen ilkivallan nimissä, on asia aivan toinen.

...Mutta tekstin ei ole tarkoitus käsitellä asiallisia, ystävällisiä, rakentavia ja ennen kaikkea fiksuja anonyymikommentteja, sillä ne ovat kommentteja siinä missä muutkin, joten perehdyn nyt enemmänkin tähän ikävämpään ilmiöön: piilottelua anonyymiyden takana häiriköinnin/kiusaamisen/ilkeilyn/pelleilyn/ahdistelun merkeissä.

Tähdenlento blogin Facebook sivuilla kirjoitin joku aika sitten tilityksen aiheeseen liittyen, sillä olin juuri saanut varmaan arviolta 10 täysin aiheesta poikkeavaa kommenttia. Mielelläni kopioisin kaiken kansan nähtäville kyseessä olevat kommentit (sitähän ne anonyymipellet haluaa), mutta koska osa niistä koskee lukijoitani, en pidä niiden julkaisua järkevänä vaihtoehtona. Noita about kymmentä kommenttia lukiessani mietin, että mitä pirua. Kuka on niin saamarin lapsellinen, että edes viitsii tuhlata aikaansa toisten ihmisten häiriköintiin ja ennen kaikkea asioiden vääristelyyn!?

Oletko itse koskaan harrastanut ilkivaltaa anonyyminä? Miksi? Oma vastaukseni kysymykseeni on tiukka ei. Minä en tarvitse naamiota naamalleni piilottamaan ihmistä näytön takana, joten voin suoraan sanoa, että täältä päin tulevat kommentit ja kritiikit tulee nimellä Satanica, jos on tullakseen. Mikäli piiloudut anonyymiyden taakse vain siksi, ettet uskalla kommentoida omana itsenäsi, voin antaa neuvon: jätä kommentoimatta. Anonyyminä on toki helppoa piilottaa oma vastuu kirjoituksistaan - eihän niiden kirjoittajaa näe. Sen sijaan ihmettelen suuresti, miksi anonyymit ottavat hirveän riskin. Itselläni esimerkiksi on käytössäni kummassakin blogissani eräs ohjelma, jonka avulla näen kaikkien blogiini kirjoittajien ja kävijöiden ip-osoitteet ja paikkakunnat, joten ruudun takan kirjoittavan henkilöllisyys on selvitettävissä, jos ihan sille tasolle sen haluaa viedä. En halua uhkailla, pelotella tai esittää mitään kovista, mutta jos nyt oikein revitellään, niin olen kuullut osan bloggaajien (en puhu siis gingablogeista) vieneen asiaa eteenpäin poliisille, joka taas on selvittänyt perseilijän osoitteen ja oikean nimen ja näin ollen tekijää on voitu rangaista mm. sakolla tai kunnianloukkaussyytteellä. Olisitko sinä valmis riskeeraamaan maineesi saatika rikosrekisterisi toisen häiritsemisellä? Pienikin loukkaus voi viedä poliisille.


..Ja jotta kukaan nyt ei kuvittelisi, niin itse en ole niin vakavia kommentteja saanut, että niistä pitäisi poliisin pakeille mennä, mutta teen nyt vielä selväksi, että jos joku luulee että minä olisin poliisiin ottanut yhteyttä jonkun saaplarin anonyymin takia, niin voin sanoa suoraan, että en ole niin tehnyt. Lähinnä minua vain huvittaa se, miten joku oikeasti aikaansa viitsii tuhlata toisen häiriköintiin ja kiusoitteluun. Toki myönnän, että osa kommenteista on saattanut minua aluksi provosoida, mutta koska en alennu samalle tasolle kuin vihaajani tajuttuani, ettei minun sanomiseni vastaan mitään hyödytä, päätin olla tuhlaamatta aikaani anonyymikommentteihin paria lausetta enempää jos sitäkään. Ärsyttävää, että anonyymit tahallisesti piruilevat ja vääristelevät tiettyjä asioita.. Osa väitteistä ei edes pidä paikkaansa. En nyt ala erittelemään, mitä asioita.

Nykyisin blogissani on käytössä kommenttien hyväksymistoiminto, jolla voin onnekseni deletoida heti alkuunsa tällaiset urpokommentit, joten uskoisin, ettei tulevaisuudessa mitään sen kummempaa showta tulla näkemään ainakaan blogin puolella. Onko kommentin deletoiminen pelkuruutta? Ei. Se on lukijoiden ja itsensä suojelua. Jos jonkin asian tai kommentin kokee epämukavaksi ja asiattomaksi, sen voi hyvillä mielin poistaa, eikä kommentista tarvitse sen jälkeen välittää.

Väärinkäsityksiä toki tulee aina, joten käsitelläänpä sitten tämäkin asia: Miten rakentava, asiallinen kritiikki eroaa asiattomasta? Jokainen varmasti käsittää tämän hyvin eri tavoilla, mutta itse näen asian niin, että näiden kahden raja on hyvin häilyvä, joten mielestäni tässä asiassa ratkaisee kirjoituksen sävy. Toki on olemassa persoonia, jotka eivät välttämättä itse tiedosta kirjoittavansa turhan ilkeään sävyyn, kuten itselleni on pari kertaa käynyt kauan sitten ja joillekin ihmisille vain on ominaista kirjoittaa hieman "ilkeämmällä" sävyllä kuin toisilla, eikä hieman ilkeästi kirjoitettu kommentti aina välttämättä ole merkki pään aukomisesta, vaikka se siltä vaikuttaisikin. Kirjoitettu kieli kuitenkin on hyvin erilaista kuin puhekieli. Kirjoituksesta on hankala ottaa selvää, onko kyseessä sarkasmi vai vain viattomasti todettu tai kyseenalaistettu, pohdittavaksi tarkoitettu seikka. Jotta väärinkäsityksiä ei tulisi, suosittelenkin lukemaan kirjoitetun kritiikin (tai oli se nyt mikä hyvänsä kommentti) useaan kertaan, jotta siitä ei saa vääriä käsityksiä. Itse työstäessäni ja aloittaessani esimerkiksi blogiini kirjoittamiani mielipidekirjoituksia, olen aina aloittanut ziljoonalla kirosanalla ja provosoinnilla, suorastaan räyhäämisellä, mutta monen kerran lukemisen jälkeen olen rankalla kädellä karsinut epäoleellista räyhäämistä pois ja vaihtanut kirjoituksen sävyn asiallisempaan, sellaiseen, joka herättää huomiota, antaa ajattelemisenaihetta ja kiinnostaa - näin kaikille tulee hyvä mieli, eikä tarvitse olla heti oikomassa mitään. Virheitä toki sattuu aina, ihmisiähän me vain olemme. Ihmisillä on ja tulee aina olemaan erilaisia mielipiteitä, joten jos mielipidetekstiä kirjoittaa hyvin vakavasta tai kiistellystä aiheesta, on lähes mahdotonta, että kaikki olisivat asiasta samaa mieltä.

Millainen se asiaton kommentti sitten on? Yleensä asiaton kommentti käsittelee jotakin muuta kuin itse aihetta eli kommentoitavaa tekstiä. Asiaton kommentti keskittyy yleensä kirjoittajaan, hänen persoonallisuuteensa ja henkilökohtaisuuksiin, jossa kyseenalaistetaan tahallisesti jokin asia tai yksinkertaisesti puhutaan paskaa, mikä ei paikkaansa pidä. Asialliseksi kritiikiksi sen sijaan miellän sellaisen, joka esitetään kohteliaasti (huom! kohteliaisuus ei aina tarkoita ystävällisyyttä tai nuoleskelua, vaan se on toisen osapuolen tunteiden huomioimista), perustellusti ja fiksusti. Itse, jos joskus kritiikkiä tai kyseenalaistamista olen esittänyt, olen vielä lisännyt tekstini perään jotain hyvääkin, jotta lukija ymmärtää, että olen ymmärtänyt hänen pointtinsa - tällöin voitaisiin siis puhua eriävän mielipiteen kirjoittamisesta. Koska tästäkin asiasta voi olla montaa eri mieltä, kysyisinkin teiltä lukijoilta missä teidän rajanne menee asiallisen kritiikin ja asiattoman päänaukomisen raja? 

Miksi sitten tällaista typeryyttä harrastetaan? En tähän suoraa vastausta osaa antaa, enhän tällaista lapsellisuutta ole koskaan harrastanut. Olen miettinyt asiaa monelta kannalta. Onko kyseessä kateus kirjoittajaa kohtaan vai meneekö kirjoittelu niinkin arkipäiväisen asian piikkiin kuin kännissä oleminen? Voisiko mahdollinen syy olla myös tylsyys, pahamieli tai viha, jonka haluaa purkaa kiukuttelemalla toisille? Onko tällaisessa kommentoinnissa oikeastaan edes mitään varsinaista syytä? Jos joku tähän vastauksen osaa sanoa, niin voi sen minulle kertoa, nimittäin ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää.

Kannattaako anonyymiperseilijöiden kommentoihin vastata? Oma vinkkini asiaan on se, että ei kannata, mikäli teksti on perustelematon ja muistuttaa kännissä kirjoitettua tekstiä, kuten "Riki on sexy babe, uh uh". Moisen tekstin voi helposti deletoida alkuunsa, sillä se ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin sitä, että sen kirjoittanut on äärimmäisen typerä ja lapsellinen. Muissa tapauksissa kommenttiin voi vastata lyhyesti (jos siis vaikka haluaa oikaista jonkun tahallisesti väärin ymmärretyn asian) ja sen jälkeen vain estää ip-osoite, jolloin kyseinen käyttäjä ei enää pääse häiriköimään. Onko se pelkuruutta? Ei, ei todellakaan ole. Itse en ole (vielä) kenenkään ip-osoitteita estellyt, ihan vain siksi, että sisäinen Weedini estää sen: pitäähän sitä kaikille mahdollisuus antaa.

Noniin. Tässäpä oma tilitykseni liittyen aiheeseen. Nyt minut varmaan viedään teuraalle, kun uskalsin tälläisen aiheen ottaa esille..

Onko lukijoiden blogeihin iskenyt anonyymiperseilijä? Jos on, millaisia kommentteja olet saanut ja miten olet toiminut anonyymien suhteen? Millaiset asiat lasket asialliseksi kritiikiksi ja millaiset taas epäasiallisiksi?

Ja hyvät anonyymiperseilijät. Miksi tuhlaatte aikaanne toisten härnäämiseen? Haluatteko loukata jonkun tietyn ihmisen tunteita tahallisesti vai katsoa, miten pitkälle jonkun pinna kestää?

torstai 16. tammikuuta 2014

Gingablogeja mä metsästän

Nyt kun Gingablogit alkavat yleistymään, on hyvä aika alkaa tehdä pientä koontia siitä, mistä blogeja voi halutessaan löytää. Mitä blogeja itse esimerkiksi suosittelen?

MISTÄ NIITÄ BLOGEJA SITTEN LÖYTÄÄ?

Aikojen alussa, kun gingabloggauksen suosio vasta nosti päätään (eli noin pari vuotta sitten), olin ainakin omien tutkimusteni mukaan yksi niitä harvoja, jotka bloggaamisen gingan saralta aloittivat. Anttu taisi olla lisäkseni ainut gingabloggaaja tuohon aikaan, tosin kylläkin hetkellisesti.. Anttu tosin aloitti hieman ennen minua, voitaisiinko Hopeatiikeriä kutsua siis Suomen ensimmäiseksi ginga-aiheiseksi blogiksi?

Kaksoissola on nettisivujensa etusivulle paljon blogeja, jotka kaikki ovat ginga-aiheisia tai ainakin osa teksteistä käsittelee aihetta vahvasti. Toisaalta, listauksessa ei varsinaisesti kaikkia blogeja näy, sillä bloginurkaksi kutsuttavassa kentässä (joka siis tulee heti sivujen etusivulle mentäessä) näkyy ainoastaan uusimmat postaukset blogeissa, joten tällöin vain aktiivisimmat blogit pääsevät parrasvaloihin. Siksi suosittelen jokaista vilkaisemaan tarkemmin bloginurkkaa, johon on listattu jo aika hyvä määrä erilaisia blogeja. Bloginurkka on erittäin kätevä sellaisille, jotka eivät esimerkiksi bloggeria käytä tai halua liittyä blogin viralliseksi lukijaksi syystä tai toisesta. Mikäli haluat blogisi bloginurkkaan, ota yhteyttä Kaksoissolan ylläpitoon tai heitä viestiä foorumilla olevaan bloginurkka keskusteluun.

Kaksoissolan bloginurkassa ei kuitenkaan ole kaikki olemassa olevat gingablogit. Blogeja löytyy hyvin paljon, kun niitä alkaa netistä kaivella - osa löytyy ihan sattumalta. Jos Kaksoissolan foorumilla on jäsen, kannattaa vilkuilla käyttäjien allekirjoitustekstejä, sillä niihin on usein linkitetty käyttäjän blogi. Jäsenien allekirjoituksia pääsee lukemaan myös, vaikkei foorumilainen olekaan - sitähän siis pääsee anonyymina selailemaan. Osa jäsenistä mainostaa blogejaan myös foorumin mainosta -topicissa.

Ilmineerauskuvaa siitä, miltä oma allekirjoitus eli ak:ni näyttää Kaksoissolassa. Punaisessa palkissa oleva on siis linkki blogiini.

Myös toiset blogit mainostavat usein kaveriensa tai yhteistyökumppaneidensa blogeja, kuten itse esimerkiksi teen Hopeatiikerin suhteen. Toki on olemassa muutamia "blogin suositustekstejä", joita kylläkin vain harva on ikävä kyllä tehnyt. Blogeja voi löytää myös oman bloginsa lukijoiden profiileista, joten ne kannattaa aina vilkaista läpi. Googlettamalla löytää myös toisinaan blogeja, tosin uusimmat blogit saattavat löytyä vain tietyn tekstiotsikon perusteella. Esimerkiksi hakusanoilla hopeanuoli- tai gingablogi löytyy jo muutama blogi.


MITÄ BLOGEJA TÄHDENLENTO SUOSITTELEE?

Tässä hieman listaa blogeista, joita itse luen aktiivisesti ja joista pidän hyvin paljon. Kannattaa käväistä kurkkaamassa.

Hopeatiikeri on parhaan ystäväni Antun pitämä blogi, joka on ensimmäisiä suomalaisia gingablogeja. Anttu kirjoittelee blogiinsa paljon oheistuotteisiin ja uusimpiin ginga-aiheisiin tapahtumiin liittyviä postauksia, joten oheistuotteista kiinnostuneet, käykää kurkkaamassa. Antulla on aiheeseen liittyen vankkaa tietotaitoa, hän taitaa myös piirtämisen ja tuo sen blogissaan esille sille päälle sattuessaan. Toisinaan Anttu saattaa innostua kirjoittelemaan mielipiteitäkin ja häneltä löytyy myös muutama videopostauskin. Hopeatiikerillä on myös Facebook sivut, jota voi käydä tykkäämässä ja seurata uusimpien tekstien ilmestymistä.

Hopeanuolen Tomodachi on Kiatsun pitämä blogi, joka tarjoaa monipuolisia gingaan liittyviä tekstejä. Blogi kirjoittaa tekstejä muutaman päivän välein, joten sitä voisi kutsua hyvin aktiiviseksi. Kiatsu ilmoittelee blogin etusivulla tulevista aiheista, joten niitä saa odotella aina innolla. Kiatsu taitaa japaninkielisten gingajulkaisujen juoniselosteet ja ymmärtääkseni niitä voi häneltä halutessaan pyytää. Hopeanuolen Tomodachi on kaiken kaikkiaan hyvin monipuolinen blogi, joka kirjoittaa laajasti erilaisista aiheista.

Oun Soturi on itselleni melko uusi blogi, vaikka se on jo hyvän aikaa ollut olemassa. Blogia kirjoittaa Yuki ja hän kirjoittaa pitkiä, pohtivia tekstejä aiheesta kuin aiheesta. Suurin osa teksteistä näyttäisi tällä hetkellä käsittelevän oheistuotteita, mutta muistakin aiheista riittää Yukilta juttua. 

GinBing on Windyn pitämä blogi. Windy kirjoittelee blogiinsa ainakin toistaiseksi gingasta hieman eri näkökulmasta: hän nimittäin tuo mukaan myös omat koiransa ja hän pohtii gingaa koirien näkökulmasta, jos niin voitaisiin sanoa. Koska Windyn blogikirjoitukset ovat varmasti koiraihmisiä läsnä, suosittelen sitä muillekin koiranomistajille. Vaikken itse omistakaan koiraa tai lemmikkejä, pidän Windyn kirjoitustavasta ja tekstien aiheista, sillä ne poikkeavat melko lailla siitä, mitä gingablogeissa tavallisesti käsitellään.

Maikan Hopeanuoliblogi on nimensä mukaisesti Maikan kirjoittama blogi, jossa on hyviä ja pitkiä tekstejä liittyen aiheeseen. Maikan kirjoitustapa on hyvin mukaansa tempaavaa ja hänen käsittelemänsä aiheetkin ovat hyvin uusia gingan saralla ja siksi tätä blogia lämmöllä suosittelenkin. 


VINKKEJÄ BLOGGAAMISEEN?

Jokainen pitää vähän eri asioista, joten en voi tässä asiassa puhua kaikkien puolesta, ainoastaan itseni. En itsekään kovin kauaa loppujen lopuksi ole bloggaillut, joten ohjeet perustuvat omiin kokemuksiini ja muiden bloggaajien kanssa keskustelemiin/ itse saamiini vinkkeihin. Tässä muutama vinkki, jotka olen kokenut hyviksi.

Kun mieleen juolahtaa halu kirjoittaa blogia ja haluaa sen olevan mahdollisimman monen mieleen, kannattaa miettiä, millaisiin aiheisiin aikoo perehtyä. Ginga blogia aloitettaessa kannattaa miettiä vaikkapa sitä, aikooko kirjoittaa aiheista tietynlaisella kirjoitustyylillä, jakaako ainoastaan kuvia tumbrl tyyliin, kirjoittaako ainoastaan arvosteluja vai vähän kaikkea sekaisin. Kun blogilla on tietynlainen linjaus tai kirjoitustapa on mielenkiintoista, se herättää lukijoiden mielenkiinnon ja näin sinut tunnetaan tietynlaisista teksteistä. "Suuntausta" ei ole pakko tehdä, jos ei halua. Kun blogiin kirjoittaa omia mielipiteitään perustellusti ja liittää mukaan kuvia, on blogia mukavampi lukea ja tietysti katsella.

Jotta blogi olisi kiinnostava, kannattaa satsata sen ulkonäköön ja kirjoituskieleen - epäsiisti ulkoasu ja tökkivä kirjoitus voivat käännyttää lukijan kannoillaan. Kun blogiin kirjoittaa, voi tekstejä hioa useampia päiviä tai jopa viikkoja, niitä ei siis tarvitse julkaista heti. Hutiloidusti kirjoitetut tekstit voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä. Toisaalta, eihän aina teksti voi olla loppuun asti hiottu, vaan siitä voi löytää vaikka viikon päästä jonkun vian, vaikka sen olisi ennen julkaisua lukenut tuhanteen kertaan läpi. Itse esimerkiksi monesti huomaan unohtaneeni mainita täysin jonkun kohtauksen tai asian vaikkapa mangaa arvostellessa, joka tulee mieleeni saatuani aiheeseen liittyvän kommentin tai lukiessani tekstiä jälkeenpäin. Ihmisiähän me blogistikin olemme. Pienet kömmähdykset eivät maailmaa kaada, kunhan teksti on sujuvaa ja perusteltua.. Omaperäisyys on aina hyvästä! Tekstin ei tarvitse olla pitkä, kunhan siinä tulee esille asia/mielipiteesi/kertomuksesi ydin.. Mikä vain.

Bloggaamisen aloittaminen voi olla hankalaa ja niin se oli myös minulle. Kertomukset bloggaajasta itsestään ovat (ainakin minusta) kiinnostavia ja ne tuovat kirjotuksiin juuri sen tietyn ihmisen, joten bloggaaja ei ole vain "joku" vaan oikea ihminen. Tee siis itsestäsi esittely omaan tyyliisi vaikkapa blogin ensimmäiseksi tekstiksi! Tällöin uudet lukijat kiinnostuvat juuri sinusta ja sinun kirjoituksistasi - he myös tutustuvat sinuun esittelytekstin kautta. Kerro aloitustekstissäsi, mitä aiot blogissasi kirjoittaa ja hieman taustoja gingafanituksestasi sekä tietysti tietoja itsestäsi, joita haluat nettiin julkaista. Missään nimessä ei ole pakko kertoa omaa oikeaa nimeään tai laittaa kuvia omasta naamasta, jos ei niin tahdo! Esittelynkin voi tehdä persoonallisesti, aina ei tarvitse käyttää sitä peruskaavaa.

Inspiraatiota aiheisiin voi hakea keskustelupalstoilta tai muista blogeista - ajankohtaisista aiheista. Omasta mielestäni on ainakin kiinnostavaa lukea eri ihmisten mielipiteitä tietyistä aiheista, kuten vaikkapa jostakin ajankohtaisesta ginga-aiheesta. Itse en ainakaan koe mitenkään omistavani tekstien aiheita, joten niitä saa minun puolestani käyttää kuka tahansa muukin, eikä niihin tarvitse kysellä lupia. Pääasia, että mielipiteet ovat omia ja harkittuja. Olisi tylsää, jos vain yksi ihminen saisi kirjoittaa vaikkapa arvosteluja ja toinen esitellä oheistuotteita.. Silloinhan muille blogeille ei jäisi mitään.

Blogin ei tarvitse olla aktiivinen, jos sitä ei halua kirjoittaa joka päivä. Voit itse päättää kirjoitustahtisi: kirjoitatko joka päivä, kerran viikossa, kerran kuussa vai miten usein. Älä ota turhaa stressiä kirjoitustahdista, kirjoita silloin, kun siltä tuntuu tai kun saat inspiraatiota!

Jotta blogisi huomasi mahdollisimman moni, kannattaa sitä mainostaa eri keinoin. Mikäli haluat vinkkejä blogisi mainostamiseen, kannattaa vilkaista Kiatsun kirjoittama teksti aiheesta TÄÄLTÄ! Hyviä vinkkejä bloggaamisen tai jopa vlogaamisen aloitteluun voi ja kannattaa katsoa myös Youtuben konkareilta, joilla on jo useamman vuoden kokemus bloggaamisen maailmasta.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Arvostelussa: GDW osa 27 - Kuoleman luola

Tämän osan ostamisen kanssa oli hirveää sählinkiä. Kaksoissolaan oli jo aloitettu arvosteluketju aiheesta ja ryntäsin heti ärrälle kuviteltuani, että manga on jo ulkona.. Eipä näkynyt. Menin sitten Tampereelle eräälle käynnille ja siinä samalla sitten käväisin kirjakaupassa.. Ei näkynyt. Nyt manga on vihdoin käsissäni ja täytyy kehua tuota kansikuvaa heti ensimmäisenä. Tosi hieno ja tykkään hirmuisesti! Talvimaisema sopii hyvin alkuperäiseen kuvaan, lieneekö japaniversiossa talvimaisema myöskin?


Tätä osaa on tunnuttu kehuttavan tosi paljon, mutta omasta mielestäni tämä ehkä junnasi samoissa asioissa turhan pitkään - tosin olen kyllä sen verran kärsimätön ihminen, että kohtausten tulisi edetä sopivan nopeasti, jotta mielenkiintoni pysyisi samassa tahdissa.

Mangan alkupuolella facepalmailin jälleen Jeromen "Hyvästi ystävät! Aikani on tullut!" huudoille. Mikä kumma tuota koiraa vaivaa? Hänen piti olla kylmä, karismaattinen ja realistinen palkkamurhaaja, eikä mikään luovuttaja ja mammanpoika! Onneksi Weed takoi Jeromeen järkeä ja sai saksanpaimenen pelastamaan itsensä tarttumalla puuhun joen vieressä. Weedin hypättyä auttamaan ystäväänsä tuonelan jokeen, joksi Jerome jokea nimitti hienosti, kaksikko joutui veden varaan, mutta pääsivät lopulta turvaan pieneen onkaloon. Kohtaus, jossa Weedin ruumiinlämpö alkoi kylmyyden vuoksi laskea, on yksi hienoimpia kohtia animessa ja odotinkin sitä jonkin verran - en pettynyt. Kohtauksessa on kuitenkin pieni ristiriita: miksi Jerome ei pitänyt omaakin nenäänsä veden yläpuolella samalla, kun antoi Weedille mahdollisuuden hengittää? Mietin hetken kohtausta ja päädyin siihen lopputulokseen, että Jerome ei yksinkertaisesti saanut itseään Weedin vierelle pinnalle, sillä jos Jerome olisi saanut happea, olisi hän varmaan vajottanut Weedin takaisin veden alle. 


Samaan aikaan Gin etsi poikaansa huolestuneena. Oli kivaa päästä lukemaan nimenomaan Ginistä muutakin kuin vain salaperäisiä kohtauksia, joita lukijalle on tähän asti tarjottu hyvin paljon. Jostain syystä en pitänyt Ginin piirtotyylistä yhtään tässä osassa lukuunottamatta erästä sivun kokoista kuvaa, joka oli mielettömän upea! Muissa kuvissa akitasankarimme näytti hyvin vanhalta ja vaikka Gin Weedissä voidaan jo vanhukseksi laskea, en silti pitänyt niistä parista partakarvasta, jotka osassa kuvia rehottivat hänen kuonostaan.
Gin törmäsi etsintäreissullaan arvatenkin Sniperiin ja Hougeniin, joiden kanssa hän ehti hetken taistelemaan päästen kuitenkin pakoon. Taistelukohtauksessa tuli hyvin ilmi Sniperin viha ja ennen kaikkea kateus Giniä kohtaan, sillä dobermanni raivostui vain entisestään, kun Gin ei tätä aluksi huomioinut. Taistelukohtauksessa sai taas haukkoa henkeä, kun Gin väisteli Sniperin iskuja ja sai annettua tälle pari kertaa takaisinkin kunnolla - aivan kuten nuorenakin.


Taistelukohtauksessa oli ehkä upeinta se, miten suurta Sniperin raivo oli Giniä kohtaan.


Toisaalla Jerome ja Weed löydettiin heikossa kunnossa lumen alta joen vierustalta. Oun soturit auttoivat kaksikon ylös. Hieman minua kyllä tässä kohtaa harmitti, kun koirat tuntuivat olevan enemmän kiinnostuneita johtajastaan Weedistä kuin Jeromesta, sillä kaikki huutelivat kauhuissaan vain Weedin nimeä mainiten Jeromen ehkä kerran sivulauseessa tyyliin " ai niin Jeromekin". Eri asia, jos kukaan ei olisi tiennyt Jeromen pelastaneen Weedin, mutta kun kaikki näkivät Jeromen putoavan rotkoon, oli kohtaus jotenkin inhottava. Jerome oli tässäkin kohtauksessa taas vaihteeksi valmis kuolemaan, ei kohtaus minua pahemmin juurikaan liikuttanut, vaikka hahmo olikin haavoilla ja kuolemankielissä. Toivottavasti Jerome ottaa itseään seuraavissa saagoissa itseään niskasta kiinni ja lopettaa moiset luovuttamispuheet. Mielestäni hänen kaltaisensa koiran tulisi olla Johnin tavoin ylpeä itsestään ja taistella viimeiseen asti, eikä luovuttaa heti, kun mahdollisuus kuolemiseen tulee.


Sniper löysi Weedin ja kumppanit. Weedin ja Sniperin välinen lyhyt ottelu oli ehkä tämän osan paras kohtaus, sillä jos aiempi taistelu ei vakuuttanut, viimeistään tämä kohtaus tuo esille sen, miten paljon Sniper Giniä vihaa. Sniper oli valmis tappamaan Weedin, jotta Gin kärsisi edes jotenkin. Sniperin pyytäessä Weediltä apua, olin repiä silmäni aluksi irti ja kirosin, että onko Weed oikeasti noin typerä, kun ei huomaa Sniperin kusettavan häntä. Lukiessani eteenpäin huomasin kuitenkin, että Weed ei todellakaan ollut tyhmä. Se noudatti omia periaatteitaan, joka tulee ilmi lauseesta "En jätä apua pyytävää pulaan". Oli kyseessä vihollinen tai ystävä, jos Weediltä pyytää apua, hän myöskin auttaa. Samoin kuten aiemmissa osissa Weed on kieltäytynyt jahtaamasta pakenevaa, hän toimi periaatteidensa mukaan nytkin. Weed oli kuitenkin oletettavasti varautunut Sniperin hyökkäykseen ja ehkä aavistikin avunpyynnön olevan huijaus, sillä Sniperin tarttuessa Weediä kaulasta, ei akita näyttänyt erityisen järkyttyneeltä, vaikka ehkä pieni yllättyneisyys hänessä olikin. Pieni yllättynyt ilme oli varmasti merkki siitä, että Weed ei ymmärtänyt, miksi Sniper ei uskonut järkipuhetta, kuten hän myöhemmin totesikin.

Sniper onnistui vetämään Weedin veden alle Hiron pitäessä nuorukaisen hännästä kiinni. Lopulta Sniper luovutti ja hänen otteensa kirposi Weedistä, jolloin dobermanni paiskautui virran mukana kivikkoon, jossa hän lopulta kohtasi kohtalonsa - kuoleman. Sniper olisi saanut mielestäni kuolla ehkä dramaattisemmalla tavalla, mutta ehkä on parempi, että hän kuoli nyt, eikä nousisi taas henkiin. Weed sen sijaan oli tilanteesta hyvin järkyttynyt, mikä ei ollut yllätys hänen luonnettaan ajatellen, mutta hän oli silti antanut Sniperin mennä kuoleman kitaan. Ehkä Weed tässä kohtaa ymmärsi, että kaikille sitä toista - tai toistakymmenettä - tilaisuutta ei voida antaa. Hieno kohtaus kokonaisuudessaan. Tykkäsin. Tällaisia kohtauksia saisi olla enemmänkin.


Georgen ja Crossin ollessa Jeromen luona varmistamassa tämän tokenemisen, saapui Hougen paikalle hyvin uhkaavan oloisena, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Tämä on muuten pitkästä aikaa yksi hienoimpia kuvia Hougenista. Yleensä hahmosta on varsin typeriä kuvia, joissa hän virnistelee tai näyttää muuten vain ällöttävältä (niin kuin pahiksen ehkä kuuluukin), mutta tässä kuvassa Hougen on aika pelottavakin. Sen uskottavuuden voisi sanoa nousseen hitusen silmissäni, mutta huom. vain hitusen. En edelleenkään hahmosta pidä. Koira oli selvästi raivoissaan. Saa nähdä, mitä tankandogilla on mielessään....

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vaikuttaako hahmon ulkonäkö sen suosioon?

Kaksoissolassa käydään paraikaa keskustelua siitä, miksi Kamakiriä vihataan niin paljon. Itse vastasin kyseiseen topiciin omalla kannallani, käykäähän muutkin kaksoissolalaiset kommentoimassa asiaa. Topicia ja sinne tulleita mielipiteitä ja näkemyksiä luettuani, mieleeni pälkähti, että valitaanko oma suosikkihahmo enemmän ulkonäön vai luonteen perusteella? Kovin moni tuossa mainitsemassani keskustelussa vetosi Kamakiri-vihansa johtuvan oikeastaan tämän ulkonäöstä - itse kuuluin tähän vastauskastiin. Onko tällaisessa pinnallisuuteen liittyvässä valinnassa sitten mitään väärää? Pohdiskelua aiheeseen liittyen.


Vaikuttaako ikä suosikkihahmon valintaan? Valitaanko suosikkihahmo ulkonäön perusteella enemmän kuin luonteen? Ensivaikutelma on aina hyvin tärkeä, oli kyseessä sitten oikea ihmissuhde tai jokin fiktiivinen tarina, tässä tapauksessa ginga. Lapsena suosikkihahmoa valitessa ja oikeastaan vielä nykyäänkin silmät iskostuvat aivan ensimmäiseksi hahmon ulkonäköön. Lapsena ihastuin Ginissä nimenomaan tämän pyöreisiin, kiltteihin silmiin sekä hopeiseen turkkiin. Vaikka Giniä lapsesta asti pidin ja pidän edelleen esikuvanani, en lapsena ollut yhtä kiinnostunut sen sanomisista tai luonteesta kuin näin aikuisiällä. Sitä ei tuolloin osannut arvostaa esimerkiksi Benin kaltaisia, ei niin ulkoisesti kauniita hahmoja, jotka kuitenkin luonteellisesti miellyttävät minua. Kuten olen useasti sanonut, sitä on näin aikuisiällä oppinut arvostamaan "rumiakin" hahmoja, jos niiden motiivit ja luonne mätsäävät ja miellyttävät minua. Siksi mm. Benizakura on saanut erään suosikkihahmopaikan sydämessäni, vaikkei se ulkoisesti kaunis hahmo olekaan.

Millaisia perusteluja suosikkihahmovalinnalle annetaan? Yleensä pyrin miettimään suosikkieni parhaita puolia ja huomaan usein mainitsevani ulkonäön heti kärkipäässä jonkin tietyn luonteenpiirteen jälkeen, joskus jopa ensimmäisenä. Esimerkiksi Kurojakin suhteen huomaan usein paasaavani hänen komeasta ulkonäöstään, enkä tosiaankaan kyllä turhaan, mutta harmikseni vanhoja postauksia lukiessani huomaan kehuvan ehkä enemmänkin hänen ulkoista puoltaan kuin sisäistä - en ehkä tosielämässä pitäisi Kurojakin kaltaisista ihmisistä, jos siis puhutaan manga-Kurojakista. Sen sijaan huomaan Ginille keksiväni montakin hyvää syytä ulkonäön lisäksi pitää hahmosta, oikeastaan päähenkilöstä pitäminen ei oikeastaan koskaan ole mikään outo asia, onhan päähenkilö yleensä juuri sellainen ihannetyyppi kuin itsekin haluaisi olla: rohkea, uskollinen ystävilleen, päättäväinen, toiset huomioiva ja rehellinen. Harvemmin tarinoiden päähenkilöt ovat pahoja ja jos ovat, ne muuttuvat hyviksi lopulta.

Voiko suosikkihahmokseen lukea vain yhden hahmon vai jopa koko sarjassa esiintyvät hahmot? Moni varmasti ihmettelee, miten monta GNG:n hahmoa luen suosikeikseni ja asia oikeastaan ihmetyttää minua itseänikin. Huomaan useassa postauksessa kertovani, miten paljon pidän Ginin lisäksi mm. Kurojakista, Akamesta, Benistä, Benizakurasta, Johnista, Weedistä.. Vähän kaikista. Kuuluuko suosikkihahmolla siis olla jokin tietty ominaisuus, jotta se nousee ylitse muiden lemppareiden? Itse ehdottomaksi suosikkihahmokseni luen tietysti Ginin, johon olen perustelut selitellytkin kauan sitten kirjoittamassani Suosikkihahmot (GNG) -postauksessani. Vaikka monella edellä mainituista hahmoista on paljon hyviä ominaisuuksia, ne eivät silti ylitä Giniä, en oikein itsekään vielä oikein osaa selittää, miksi. Ehkä minun on helpointa samaistua nuoreen, pystykorvaiseen, kilttiin oikeudenmukaisuuden lähettilääseen kuin ylimieliseen ja itsekkääseen hahmoon.

Jäävätkö ihmishahmot pois fanien suosikeista siksi, että he ovat ihmisiä vai siksi, että he ovat ulkoisesti tylsiä?

Tarvitseeko suosikkihahmovalintaansa perustella? Riittääkö, jos tykkää hahmosta vain sen ulkonäön takia? Tätä kysymystä olen miettinyt todella usein. Välillä kuunnellessani kavereideni selostuksia suosikkihahmoistaan, erityisesti jos kyseessä on jokin komea supersankarimies, harvemmin kuulee puhuttavan tämän mahtavasta luonteesta. Esimerkiksi osa kavereideni suosikkihahmoista on mielestäni tosi rasittavia, vaikka ne hyvännäköisiä olisivatkin.. Keskustelufoorumeilla yleensä pyydetään kunnon perusteluita valinnoilleen, tässä tapauksessa nyt siis suosikkihahmovalinnalle ja harvemmin pelkän ulkonäön kehuminen riittää - tai ainakaan tällaista perustelua ei aina lue tosissaan tai se ei ole uskottava. Mutta onko loppujen lopuksi oikeastaan edes niin tärkeää pitää jostain hahmosta täysin perustellusti? Rehellisesti sanottuna itse ehkä otan enemmän tosissani perustelut hahmon hyvästä luonteesta, mutta mikäpä minä olen moittimaan, olenhan itsekin tykästynyt eri hahmoihin vain tai alunperin ulkonäön takia.

Entäpä sitten hahmon rotu? Vaikuttaako se suosikkivalintaan? Monesti miettii myös sitä, että valitseeko suosikkihahmonsa vaikkapa rodun perusteella. Pidätkö esimerkiksi Johnista siksi, että omistat saksanpaimenkoiran tai haluaisit itsellesi sellaisen? Itse pidän pystykorvaisista koirista tosi paljon ja suurin osa lempihahmoista onkin nimenomaan pystykorvaisia. Onko se vain sattumaa vai olenko tiedostamattomasti valinnut suosikeikseni hahmot, jotka mielestäni ovat ulkoisesti kauniita?

Ulkonäkö on hyvin tärkeässä osassa valitessa omaa lempparihahmoa. Kaunis ulkonäkö miellyttää fanejakin, oli kyseessä sitten sarja, bändi, sarjakuva tai elokuvahahmo. Omasta mielestäni ulkonäkö on hyvin suuri tekijä siihen, millä tavoin hahmon lukee suosikikseen. Ruma hahmo mielletään usein tyhmäksi tai persoonattomaksi, kauniista hahmosta piirretään usein fan arttia tuplasti enemmän. Toisaalta, eihän ystäviäkään valita ainoastaan ulkonäön perusteella, vaikkakin toisen ulkonäkö saattaa ratkaista, onko toinen kiinnostavan oloinen vai ei. Siksi luonne on ehkä kuitenkin se ratkaiseva tekijä, pitääkö jostakin hahmosta loppujen lopuksi vai ei.

Mitä mieltä lukijat ovat asiasta? Onko teille hahmon ulkonäkö luonnetta tärkeämpää? Mikä kiinnittää uudessa hahmossa ensimmäisenä huomion? Millaisista hahmoista pidätte ylipäätään?

perjantai 3. tammikuuta 2014

Gingamainen HAASTE!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Toivottavasti teidän uusi vuosi meni hyvin, minun meni ainakin. Näin uuden vuoden kunnaiksi ajattelin startata gingablogien keskeisen haasteen, josta creditsit kuuluvat haasteeseen liittyvän meemin luojalle, Ravenclaw105:lle. Haasteeseen voi ottaa osaa kaikki gingabloggaajat, haastan teidät kaikki!

Deviantartissa pyörii paljon niin sanottuja meemejä, joihin yleensä piirretään omat suosikkihahmot vaikkapa jostakin tietystä sarjasta tai piirretään eri sarjojen tyyleillä hahmoja.. Nyt olisi aika viedä tämä idea vähän erilaisempaan muotoon, nimittäin tekstimuotoon noudattaen kuitenkin alkuperäistä kaavaa, jonka on luonut Ravenclaw105. Creditsit ja cobyrightit meemin luomisesta kuuluvat siis hänelle. Meemihaasteen alkuperäiset ohjeet voi halutessaan lukaista TÄÄLTÄ! Eli vielä kerran: haasteen alkuperäisidea kuuluu Ravenclaw105:n kehittämälle gingameemille.

Haasteen ideana on valita alla oleviin kohtiin perustelut omalle suosikkivalinnalleen. Kopioi blogiisi siis tämä:

" SUOSIKKI...:

1. Karhukoira
2.. Karhu
3. Ihminen
4. Koira
5. Koirarotu
6. Naishahmo
7. Mieshahmo
8. Joukkueenjohtaja
9. Dobermanni
10. Vihollinen
11. Kuolema
12. Susi  "

Halutessasi voit liittää haasteeseen kuvia hahmoista tai aiheeseen liittyen (ei kuitenkaan pakollista, pääasia, että perustelut löytyvät). Toteuta haaste samaan tyyliin kuin itse olen alapuolelle kirjoitellut. Voit tehdä halutessasi haasteen myös videon muodossa.

Kyseessä ei siis ole kilpailu, vaan blogien välinen ajanviete, vähän samantapainen haaste kuin mitä lifestyleblogien välilläkin pyörii.


SATANICAN SUOSIKIT

1. Suosikki karhukoira: Hopeanuoli
Yllättäen Hopeanuoli on suosikkini vähän joka asiassa.. Gin on karhukoirista se, josta kerrotaan eniten ja se onkin aika suuri syy siihen, miksi se on karhukoirista suosikkini. Gin on myös koulutettu.

2. Suosikki karhu: Madara
Madara on lempikarhuni varmaan siksi, että luulin sen olevan naaras virheellisen suomidubin takia. Lisäksi pidän hahmon ulkonäöstä, erityisesti raidat kiinnostavat. Madara on myös vahva vastustaja, eikä iso koiralaumakaan meinannut saada sitä tapettua. Harmi, että Madara paljastuikin mieheksi, se olisi ollut oivallinen naispahis.

3. Suosikki ihminen: Gohei
Gohei on ihmishahmoista se, jolle samaan aikaan naureskelee huvittuneena, mutta toisaalta taas hänet ottaa hyvinkin vakavasti. Gohei on vannoutunut metsästäjä, eikä hän kuuntele muiden mielipiteitä tekemisistään - liittyivät ne sitten koirankouluttamiseen tai johonkin muuhun. Suosikki-ihmishahmon pestin olisi ansainnut kyllä Daisukekin johtuen hänen ystävyydestään Ginin kanssa, mutta Gohei meni tällä erää etusijalle.

4. Suosikki koira: Kurojaki
Ulkonäkö on se kaikista ratkaisevin, sillä se viehättää silmääni eniten heti Ginin jälkeen. Hahmon synkkyys on hyvin lähellä omaa tyyliäni, joten mikäs sen parempaa.. Animessa tykkään älyttömästi hahmon luonteesta ja olemuksesta, se on uskottava pahis, kuten Suosikkijohtajat -postauksessanikin kerroin. 

5. Suosikki koirarotu: Akita
Akita on lapsesta saakka ollut suosikkikoirarotuni, oikeastaan alunperin vain siksi, että Hopeanuoli oli samaa rotua. Ennen kuin sain tietää Ginin olevan akita, luulin sitä pitkään huskyksi, mutta niin varmasti moni muukin luuli ja luulee vielä tänäkin päivänä. Näin aikuistuttua akitoja kohtaan on kuitenkin noussut syvä kunnioitus etenkin Hachiko leffan ansiosta. Akita on uskollinen koira. Se on myös ulkoisesti erilainen kuin monet muut pystykorvat: sen silmissä on kiinnostava katse, jota Wikipedia kuvailee ystävälliseksi, mutta ylvääksi. En ole koskaan akitaan törmännyt oikeassa elämässä (tai en ainakaan muista törmänneeni), joten olisi mahtavaa päästä tapaamaan rodun edustaja ihan läheltä.

6. Suosikki naishahmo: Sakura
Mietin pitkään Sakuran ja Fujin välillä, mutta päädyin Sakuraan. Sakuran tarina on ehkä hippusen kiinnostavampi kuin Fujin, joka on oikeastaan vain kotona, toisaalta hänen menneisyytensä karhukoirana kiinnostaisi tosi paljon.. Sakura kuolee traagisesti heti GDW:n alussa, mikä on mielestäni hyvin toteutettu ja hahmon kuolinsyystäkään ei olla varmoja, mikä lisää jännitystä. Sakurasta olisi hauskaa tietää lisää, vaikkakaan se tuskin on mahdollista..

7. Suosikki mieshahmo: Hakuro
Hakuro on hauska ja hyvin erikoisen näköinen. Sitä voisi kuvailla oudoksikin, sillä sen ulkonäkö ei varsinaisesti herätä sellaista "voi miten lutunen" -reaktiota, kuten Ginin tai muiden pystykorvien suhteen. Vaikka hahmo vähän outo ehkä onkin, se on kuitenkin hyvin näkyvä persoona, eikä jää seinäruusuksi, kuten moni muu hahmo saattaa jäädä.

8. Suosikki joukkueenjohtaja: Ben
Suosikkijohtajat - postauksessani selviää oikeastaan yksityiskohtaisemmin syy sille, miksi Ben on niin hyvä johtaja. Hän on kuitenkin joukkueenjohtajista suosikkini siksi, että se tekee viisaita päätöksiä, eikä se aliarvioi ketään oli kyseessä uusi tulokas tai vihollinen. Sillä on hyvä arvostelukyky ja varmasti myös eniten kokemusta johtamisesta verrattuna vaikkapa Smithiin.


9. Suosikki dobermanni: Bill
Tämä oli vaikea, koska oikeastaan yksikään dobermanni ei Gingassa minua viehätä sen kummemmin. Valitsin tähän kuitenkin Billin, sillä se on mielenkiintoinen hahmo. Animessa koiran persoonasta ei oikein ota selvää, kun se ei kovinkaan paljoa loppujen lopuksi sarjassa puhu, mutta mangassa sen sijaan Billin luonne tulee hyvin esille. Se on hauska, mutta kuitenkin ihan vakavasti otettava hahmo. 

10. Suosikki vihollinen: Kurojaki
Kurojaki ansaitsi suosikkikoiran tittelin lisäksi myös suosikkivihollisen tittelin, sillä se on eräs lempivastustajiani Hopeanuolessa. Se on karsimaattinen ja pidän sen sirppiaseesta, jota hahmo todellakin osaa käyttää, eikä ase ole vain koristuksena. Myös kahden lauman välinen taistelu on aina mielenkiintoista katsottavaa, etenkin, kun laumat (tässä tapauksessa siis igat ja kogat) ovat aina olleet vihollisia keskenään.

11. Suosikki kuolema: Akatoran kuolema
Tämä oli tosi vaikea..  Parhaimmista kuolemista olen tehnyt myös postauksen, mutta valitsin suosikikseni Akatoran kuoleman. Kuolema on hyvin raaka ja tunnerikas. Erityisesti lapsena itkin hirveästi nähtyäni koreankielisen version Akatoran kuolemasta, sillä hahmo oli tuolloin yksi suosikkejani. Edes Rikin kuolema ei itketyttänyt yhtä paljon kuin tämä, vaikkakin ehkä nyt aikuisiällä vollotan enemmän Rikin rotkoon putoamista kuin Akatoran kuolemaa. Akatoran kuolema on kuitenkin hyvin nostalginen johtuen edellä mainituista syistä ja mielestäni tapa, jolla Akatora on päätetty tappaa, on hyvin mielenkiintoinen ja erilainen.

12. Suosikki susihahmo: Fuuga
Fugasta pidän oikeastaan eniten sutena siksi, että se on ainut susihahmo, joka on oikeastaan jo ennen susisaagaa ollut tekemisissä gingahahmojen kanssa. Fuuga on omantiensä kulkija, joka opetti Rikille legendaarisen battogan ja oikeastaan siksi Fuuga saa minun pointsini. Muista susihahmoista tykkään jonkin verran, mutta en ole niistä yhdestäkään yhtä kiinnostunut kuin Fuugasta, josta voitaisiin sanoa olleen hyötyä Akakabuton kukistamisessa - ilman ZTB:tähän ei Akakabutoa olisi varmaan saatu kaadettua. 

...Sitten ei muuta kuin perustelemaan valintoja :) Vaikka itselläni lähes kaikki kuvissa olevat hahmot ovat GNG:stä, voi hahmoja laitella myös GDW:stä.