tiistai 21. huhtikuuta 2015

Koirarotujen aatelistoa part 4

Pitkästä aikaa ehkä jo joidenkin vähän odottamaakin postausta. Nimittäin tällä kertaa päätin jatkaa tätä melko suosituksi noussutta postauksen aihetta, tosin hieman eri näkökulmasta kylläkin. Kuten otsikko kertookin, aion kertoa hieman roduista, joita olisi mielenkiintoista nähdä jossain ginga sarjassa. Ottakaa huomioon, etten tiedä koirista tuon taivaallista, joten antakaa armoa, sillä mielipiteeni perustuvat vain siihen, miltä rotu ulkoisesti näyttää ja mitä nyt netistä kyseisistä rodusta googlettelin. Senpä takia olisikin kiva, jos koira-ihmiset heittelisivät faktoja kehiin, jos satun jostain rodusta puhumaan läpiä päähäni. Mainittakoon myös, että kuvat eivät ole omiani!

Gingassa itse asiassa on mielestäni tällä hetkellä ihan kiitettävästi eri koirarotujen kirjoa ja omia suosikkejani ovat yllättäen akitat ja huskyt, jotka ovat olleet suosikkejani ihan lapsesta saakka. Minua voisi periaatteessa kutsua vähän koirien suhteen "roturasistiksi", sillä pidän enemmän pystykorvaisista. Johtunee varmaan siitä, että ne muistuttavat eniten Hopeanuolta. Onneksi näin aikuisiällä olen alkanut tykkäämään jonkin verran myös luppakorvaisista koirista.

...Mutta, mitä koirarotuja haluaisin vielä gingassa nähdä?

Ensimmäisenä rotuna voisin mainita rottweilerin. Nämä menisivät hyvin esimerkiksi ihmisten vartiokoirina tai pahiksina, miksei myös lauman johtajina. Toisaalta voisi olla hauskaa nähdä rotweiler, joka olisi vähän väärinymmärretty (kuten käsittääkseni tämä rotu muutenkin on). Eli koira, joka on pahiksen näköinen, mutta onkin oikeasti todellinen nallekarhu. Ylipäätään pidän tämän rodun ulkonäöstä ja toisi varmaan kivaa vaihtelua dobermanneille, joita Gingassa nähdään moneen otteeseen pahiksen roolissa.

Bordercollie olisi toinen kiinnostava rotu. Nämä ovat jollain tapaa tosi symppiksen näköisiä ja menisivät varmaan enemmän hyvisten kastiin. Jostain syystä tämän rodun kuvia katsoessani mieleeni nousee Smithin tai GB:n kaltainen hahmo. Sellainen porukan pelle tai vaihtoehtoisesti Crossin tyylinen narttuhahmo, jossa on munaa myös taistella. Toisaalta taas mieleeni tulee hyvin Fujin tyylinen äitihahmo.. Tästä rodusta voisi varmaan olla moneksi.


Australianpaimenkoira on ulkoisesti niin kaunis rotu, että tämä olisi hienoa nähdä gingassa tai jossain pientarinassa (esimerkiksi jossain Lonely Ronin tyylisessä sarjassa) päähenkilönä. Ehdottomasti kuitenkin hyviksen roolissa, esimerkiksi viestinviejänä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi päähenkilön (jos ajatellaan vaikka Orionia) oikeana kätenä.


Chow Chow voisi mennä hyvin jostain Mossin tai Hiron kaltaisesta hahmosta. Tämä rotu vaikuttaa jotenkin todella hellyyttävältä, mutta samaan aikaan jollain tapaa pelottavalta.


Samojedikin voisi olla mainio lisä. Tuommoinen söpö karvapallo. Gingassa on ihan liian vähän pitkäkarvaisia koiria, joten tällainen voisi tuoda siihenkin vaihtelua.


Gingassa on melko vähän myös pieniä rotuja, mikä nyt sinänsä ei ole kovin suuri ihmekään, sillä tosi pienistä roduista on varmaan hankala kirjoittaa uskottavaa ja hyvännäköistä taistelua (pieniä rotuja mitenkään siis syrjimättä). Voisin myös kuvitella, että pienen koiran on hankala taistella itseään huomattavasti suuremman rodun edustajan kanssa ja vieläpä niin, että tilanne päättyisi pienemmän voittoon. Vaikkakin Gingassa nähdäänkin jo esimerkiksi mäyräkoirat Oliver ja Mole, ei niitäkään nähdä pahemmin taistelutantereella (ellen nyt väärin muista) ja muutenkin niiden roolit jäivät lähinnä viestinviejän tai jonkin sortin huolehtijan pestiin. Siltikin kaipaisin jonkinlaista vaihtelua, esimerkiksi tiibentinspanieli tai vastaava voisi olla hauska näky vaikkapa ihan kotikoiran roolissa.

Seuraavassa osassa sitten vastapainoksi kirjoittelen tarkemmin roduista, joita en taas gingaan haluaisi.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Arvostelussa: GDW osa 42 - Maximin päätös

Osan 42 kansikuva on jälleen virkistävä, mutta kaipaisin edelleen jotain revontulimaiseman kaltaista taustaa kansikuviin. Ehkä sitten tulevaisuudessa. Sen sijaan en pidä oikein koirien piirrosjäljestä, erityisesti Weedin perässä tulevat koirat on piirretty todella kummallisesti ja näyttävät melkein lapsen tekemiltä. Sen sijaan Weed itse on ihan onnistunut, vaikkakin siinäkin on jotain outoa, mitä en osaa muotoilla sanoiksi.

Kuten aiemmatkin, tämäkin osa oli varsin mielenkiintoinen. Maxim vaihtoi selvästi puolta Oun joukkoihin, vaikka ei sitä varsinaisesti myönnäkään vielä. Se kuitenkin päätti auttaa saarrettua joukkoa etsimään maan alta vettä, jotta nämä selviäisivät hengissä. En tiedä johtuiko Maximin "puolenvaihto" siitä, että Victor kirjaimellisesti teurasti sen joukot tuosta noin vain. Näyttäisi ehkä kuitenkin enemmän siltä, että Maxim olisi pikemminkin eronnut Victorin joukoista, muttei ole varsinaisesti oulainenkaan - vielä. Ehkä se aikoo toimia Ginin kanssa yhteistyössä vielä hetken.

Mielestäni Victorin toimintatavat ovat yllättävän fiksuja ja monipuolisia. Ne ovat jo melkein niinkin hyvin suunniteltuja, että ne alkavat ärsyttää, kun tuntuu, että se on ajatellut kaiken viimeistä silausta myöten, eikä varaa epäonnistumiselle ole jäänyt. Toki on itsestäänselvää, että kaikilla on ne omat heikkoutensa ja lyön vaikka vetoa, että Victoristakin sellainen varmasti jossain vaiheessa löytyy oli se seikka sitten fyysinen tai henkinen. Oulaisilla tuntuisi olevan monesti tuuri sen suhteen, että ne saavat lähes aina jonkun vihollislaumaan kuuluvan käännytettyä puolelleen (mm. Toubee ja vaikka Victorin tapauksessa näin ei vielä varsinaisesti olekaan, niin lyön vetoa siitäkin, että sopuunhan nuo kaksi laumaa keskenään pääsevät), sillä Maxim tuntee jotenkuten Victorin ajatusmaailmaa. Mielenkiinnolla jälleen odotan seuraavaa osaa, miten oulaiset selviävät vihollisen saartorenkaasta. Luulenpa, että asiaan saattavat liittyä loppukohtauksen kougat Toshimitsu ja Tsukikage, jotka hyökkäsivät raivopäisinä Victorin joukkoja kohti. 

Weedin suhteen purin jälleen huulta. Että minua risoi sen päätös jäädä Koyukin kainaloon, enkä voinut käsittää sen ajatusmaailmaa, vaikka toisaalta olinkin tyytyväinen siihen, että vaihteeksi senkin toimintaa kyseenalaistetaan. Olin jostain syystä kuvitellut, että Weed oli halunnut jäädä Koyukin luokse vain siksi, että Koyuki oli sitä itse pyytänyt, mutta selvisikin, että Weed oli itse kuvitellut, ettei Koyuki pärjäisi ilman häntä, olihan sen äiti Sakurakin menehtynyt Ginin ollessa poissa. Onneksi GB ja Kotetsu saivat taottua Weediin järkeä ja saivat tämän matkaan kohti Hokkaidoa ja sotakoiria. Olisin kuitenkin tuolta edellä mainitusta kohtauksesta toivonut dramaattisuutta, mutta ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, että tuo naurettava nyhjäys Koyukin vierellä loppui. En vain yksinkertaisesti osaa kuvitella Weediä saatika muita soturikoiria erityisen romanttisina tyyppeinä, mutta hienoa nähdä, että sellaisiakin puolia heissä on.