torstai 27. maaliskuuta 2014

HAASTE!: Hopeanuoli animen soundtrack uusiksi!

Viimeisin haasteeni sai kivasti kannatusta ja sen teki useampi blogi, mikä tietysti lisäsi innostustani alkaa kehitellä uutta haastetta, olkoot sen aika siis jälleen! Kyseessä on tällä kertaa musiikkiaiheinen haaste, johon haastan kaikki gingabloggaajat! Tarkoituksena on siis keksiä Hopeanuoli animeen uusi soundtrack alla oleviin kohtiin. Idea tähän lähti tyystin joskus vuosia sitten irc-galleriassa pyörineestä haasteesta, jossa piti kertoa elämänsä eri kappaleiden mukaan.. Myöskin lapsena tuli monesti leikin aikana kuunneltua tiettyjä bändejä ja kuviteltua tiettyjä kappaleita soimaan tietyn kohtauksen taustalla. Haaste on tarkoitettu kaikille Hopeanuolesta pitäville ja sen voi tehdä kuka tahansa, kuka sarjasta pitää. Gingablogi ei siis ole välttämätön, vaan haasteen voi kopioida ja lisätä vaikka Facebookkiin, foorumille, nettisivuille tai jonkun kuvagallerian "muistiinpanoihin". 

Haasteen pohjalla toimii vuosia sitten irc-galleriassa pyörinyt "Elämäsi artistin mukaan" haaste, jossa piti täydentää erilaisiin kohtiin valitsemansa artistin kappale ilman perusteluja. Nyt aihe on viety gingamaisemmalle tasolle ja muokkasin haasteen juuri Hopeanuoleen sopivaksi - eli minulle voi sitten laitella niitä creditsejä, kukkalähetyksiä ja kunnianosoituksia *antaa aplodit itselleen*.. Vitsi vitsi, ei todellakaan tarvitse :D


OHJEET:

1. Käytä ainoastaan yhtä artistia/bändiä. Myös jonkin toisen elokuvan musiikki käy, jos et keksi artistia, jolla on useampi kappale. Tätä valintaa ei tarvitse perustella. Kerro myös genre, jota valitsemasi artisti soittaa (metalli, rock, elokuvamusiikki, klassinen, hip hop, pop..)
2. Valitse kappaleet eri kohtauksiin. Kappaleen ei tarvitse kirjaimellisesti kertoa taistelusta, koirista tai karhunmetsästyksestä, vaan voit käyttää mielikuvitustasi tai huumoriasi! Kappale voi olla myös instrumentaali eli siinä ei ole pakko olla laulua.
3. Perustele valitsemasi kappale lyhyesti (tai pidemmästi jos haluat). Esimerkiksi voit hieman kertoa, miten kohtauksen näet silmissäsi/päässäsi tai miten kohtaus voisi mielestäsi mennä. Kohtauksen ei tarvitse olla tismalleen samanlainen kuin animessa. Halutessasi voit kopioida kappaleiden sanoituksia perusteluihisi havainnollistamiseksi. Voit myös linkittää kappaleen itsessään, jotta lukija voi sen halutessaan kuunnella.
4. Samaa kappaletta saa käyttää max 2 kohtaan. Mikäli valitset saman kappaleen kahteen kertaan, perustele se. 
5. Haasta valitsemasi henkilö/t. Haastetta ei ole pakko heittää eteenpäin, jos ei halua. Haasteen voi antaa kenelle tahansa Hopeanuolifanille.
6. Mikäli päätät haasteen tehdä, linkkaa se haasteen antajalle. Haasteen saanut voi käyttää samaa artistia kuin haasteen antanut, jos niin tahtoo.
7. Haastetta saa jakaa eteenpäin muokattuna omanlaisekseen, jos haluaa. Ohjeita ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Alkuperäisidea on kuitenkin minun eli Satanican.

HAASTE:

Hopeanuoli animen soundtrack uusiksi!

Artisti:
Genre:

Alkutunnari:
Hopeanuolen syntymä:
Rikin ja Akakabuton välinen taistelu:
Hopeanuolen kuolutus:
Hopeanuoli saa arvet (taistelu karhuemon kanssa):
Fujin hyvästely:
Hopeanuoli tunnistaa Rikin isäkseen:
Hopeanuoli liittyy Suuren Johtajan laumaan:
Taistelu tiikeriveljesten ja Mossin kanssa:
Igat & Kogat:
Benizakura:
Benin ja Crossin hyvästit:
Suuren Taistelun alku:
Voitto!/Loppumusiikki:



Ja tähän alle heitän näin esimerkillisesti taas oman versioni haasteesta, josta voi halutessaan ottaa mallia. Haastetta ei ole pakko tehdä tismalleen samalla tavalla kuin minä, vaan voit käyttää luovuuttasi miten haluat.

Artisti: Nightwish
Genre: Metalli

Alkutunnari: Dark Chest Of Wonders
Dark Chest of Wonders on ollut lapsesta saakka sellainen "tarinan aloitus" kappale. Kuvittelin lapsena ja itse asiassa vieläkin tämän hieman samantyyliseksi kuin Hopeanuolen tunnarin alkuperäinen musiikki. Yksinkertaisesti tämä on sen verran iloinen kappale omasta mielestäni, että se sopii hyvin tunnariksi. Koska kappale on hyvin vauhdikas, se sopii alkumusiikiksi hyvin.

"Once there was a child's dream
One night the clock struck twelve
The window open wide
Once there was a child's heart
The age I learned to fly
And took a step outside"

Hopeanuolen syntymä: Bless The Child
Nimensä mukaisesti lasta siunattakoon! Tähän oli tosi vaikea keksiä mitään kappaletta, mutta luulisin Bless The Childin olevan ihan sopiva valinta. Hopeanuoli syntyy ja sen kohtalo on olla peloton karhukoira.

Rikin ja Akakabuton välinen taistelu: Planet Hell
Siinä missä Dark Chest of Wondersin kuvittelen aina aloitus kappaleena tarinoille, on Planet Hell erinomainen taistelukappale. Se on raju, synkkä ja jollakin tapaa hyvin voisin kuvitella Rikin laulamaan kappaleeseen.

Hopeanuolen koulutus: The Pharaoh Sails To Orion
Tähän kohtaan oli tosi hankala keksiä kappaletta. Jollain tapaa tämän kappaleen tunnelma ja musiikki sopii hyvin tilanteeseen. Kappaleessa kuitenkin on ns. vuoropuhelu, joka sopisi mielestäni ihan hyvin Hopeanuolen koulutukseen, jossa koira raukka joutuu näyttämään kykynsä ankaralle Goheille.

Hopeanuoli saa arvet (taistelu karhuemon kanssa): Wishmaster
Wishmasterista ei vauhtia puutu ja niinpä sekin on helppo lätkäistä taistelukappaleeseen.

Fujin hyvästely: Turn Loose The Mermaids
Kappale kertoo alunperin kirjoittajansa isoisän kuolemasta, mutta mielestäni tämä soveltuu hyvin myös hyvästeiksi. Kappaleessa muistellaan yhteisiä hetkiä, mikä mielestäni sopii hyvin Hopeanuolelle, joka muistelee äitiään.

Hopeanuoli tunnistaa Rikin isäkseen: Ever Dream
Ever Dream on kunnon haaveilu biisi, tosin se kertonee oikeasti rakkaudesta. Tässä tapauksessa kuitenkin Gin haaveilee isästään, tai pikemminkin pohtii, onko Suuri Johtaja hänen kuolleeksi luultu isänsä vai ei. Kappale kuvastaa mielestäni omalta osaltaan hyvin Hopeanuolen ajatuksia - kumpa hän joskus saisi tietää totuuden isästään ja onko hän ylipäätään elossa.

Hopeanuoli liittyy Suuren Johtajan laumaan: Over the Hills and far away
Over the Hills on ehdoton "juoksumusiikki". Se on iloinen ja täynnä voimaa. Näen sieluni silmin kappaleen alkavan soida kohdassa, jossa Riki kuuluttaa eri joukkueet matkaan eri ilmansuuntiin.

Taistelu tiikeriveljesten ja Mossin kanssa: 7 Days to The Wolves
Jälleen hieman dramatiikkaa. Kappale sopii hyvin mielestäni tähän osaan siksi, että siinä on aistittavissa samankaltaista turhautuneisuutta kuin Moss tuntee luullessaan Jaguarin olevan kuollut. Samoin kappale sopii hyvin kohtaan, jossa Ben joutuu tiikeriveljesten hampaiden kohteeksi ja Gin syöksyy Crossin kanssa tämän apuun.

Igat & Kogat: The Kinslayer
Tätä kappaletta kuunnellessa mieleeni tulee aina kohtaus, jossa Gin ja Kurojaki taistelevat keskenään. Kappaleessa käydään parissa kohtaa eräänlainen vuoropuhelu mies- ja naisäänen välillä, jossa vastapuoli vähättelee toista, mikä mielestäni sopii erinomaisesti Kurojakille, joka vähättelee Giniä sen nuoren iän takia.

"Your praying is in vain It`ll all be over soon"
"Father help me, save me a place by your side!"
"There is no god, Our creed is but for ourselves"

"Not a hero unless you die Our species eat the wounded ones"

"Drunk with the blood of your victims
I do feel your pity-wanting pain,
Lust for fame, a deadly game"

"Run away with your impeccable kin!"

"- Good wombs hath borne bad sons..."



Benizakura: 10th man down
Tämä kappale sopisi mainiosti myös Kurojakille, mutta taivuin tässä kohtaa Benizakuran puoleen. Kappale kertoo taistelijasta, joka ei halua luovuttaa. Siinä kerrotaan, montako on tapettu. Benizakura on luotu taistelukoiraksi ja tämä kappale on melkeinpä pyhitetty hänelle. Mikäli olen ymmärtänyt kappaleen oikein, se kertoo myös kuolemasta, joten mikäs sen parempaa.

"Cut me free, Bleed with me, Oh no
One by one, We will fall, down down
Pull the plug, End the pain, Run'n fight for life
Hold on tight, this aint my fight "



Benin ja Crossin hyvästit: Slow Love Slow
Rauhallinen kappale herkkään kohtaukseen. Se kertoo eroamisesta, mikä sopii mielestäni hyvin kohtaukseen, jossa Ben ja Cross hyvästelevät toisensa ennen suuren taistelun alkua.

Suuren Taistelun alku: End of All Hope
Kaiken toivon loppu. Taistelu Akakabutoa vastaan tuntuu vaikealta, eikä hirviökarhu ole kuolla millään. Edes Rikin ja Ginin yhteisisku ei tehoa. Osa sotureista perääntyy ja pelkää, mutta Ginin ulvonta tuo koiriin rohkeuden takaisin. End of all hope kuvaa mielestäni hyvin suurta taistelua, jossa koirat lähtevät hyökkäykseen vuorilinnassa olevien karhujen kimppuun Akakabuton katsellessa veritaistelua voitonriemuisena. Koiria kuolee, jää kivien alle, mutta se ei oulaisia lannista, vaan pikemminkin lisää niiden taistelutahtoa ja voitonhimoa. End of all hope on dramaattinen kappale, joka sopii mielestäni tähän kohtaukseen kuin nakutettu.

Voitto!/Loppumusiikki: Last Ride Of The Day
Kappale on iloinen ja vauhdikas, kuin vuoristorata. Iloisuutensa vuoksi se sopii hyvin loppumusiikiksi suuren taistelun lopuksi.


Sitten ei muuta kuin haastetta toteuttelemaan. Mikäli päätät haasteen tehdä, olisi kiva, jos linkittäisit sen tänne blogiini, jotta minä ja muut kiinnostuneet pääsevät lueskelemaan eri ihmisten valintoja ja näkemyksiä!

Ja jotta haaste ei olisi liian vaikea sellaisille, jotka eivät kovin suuria musiikkifanaatikkoja ole, annan luvan myös siihen, että yhden artistin sijaan voi käyttää useampaakin, jos kokee, ettei yhden artistin käyttäminen onnistu noin moneen kohtaan. Pääasiallisesti haaste on kuitenkin tarkoitettu toteutettavaksi yhdellä artistilla, mutta koska haasteet elävät koko ajan, ei mikään estä tekemästä sitä toisella tavalla :)

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Onko meillä oikeus arvostella?

Gingan ollessa suuressa asemassa Suomessa, uusia suomijulkaisuja tupsahtelee milloin mistäkin tuutista, joskus jopa turhan tiuhaan mielestäni. Uusien julkaisujen ja Weedin edetessä fanien keskuudessa on törmätty ikävämpiin asioihin: suomennoksissa on usein virheitä ja taidekirjassakin ollut haastattelu oli suunniteltu tosi kummallisesti. Virheitä tuntuu olevan vähän väliä ja vaikka ne melko pieniä ovatkin, on ne silti herättäneet keskustelua hyvin paljon, eikä ollenkaan positiivisessa hengessä.

Kriittisiä ja virheisiin takertuvia faneja on usein sanottu kiittämättömiksi, itsekin tein näin tekstissäni Gingafandomin syöpä ja terroriteot. Minäkin sorrun toisinaan kitisemään "turhasta", kuten vaikkapa kirjanmerkeistä, joita nyt pari kertaa on WEED -sarjan mukana tullut - yksinkertaisesti siksi, etten ole niistä pitänyt kovinkaan paljoa. Kiittämättömyys on kuitenkin eri asia kuin kritiikki ja palautteen antaminen. Mielestäni jokaisella fanilla on oikeus olla kriittinen ja arvostella uusia julkaisuja, jopa oheistuotteita, sillä jatkuvien virheiden toistuminen on harmillista ja herättää kysymyksiä siitä, onko suomennokseen panostettu kunnolla ja miten ne itse asiassa edes tarkastetaan ennen painoon lähtöä. Normaalisti painovirheitä tulee todella harvoin ja jos tulee, ne ovat todella pieniä, joten herää kysymys siitä, onko taustalla laiskuus, kiire vai ammattitaidottomuus?

Suomennetut WEED- kannet saavat osakseen usein nälvintää ja huokauksia siitä, miten samanlaisia taustat ovat. Moniko kuitenkaan on tullut huomanneeksi, että oikeastaan japaniversiossakin esiintyy hyvin samantyylisiä taustoja?

Kiittämättömyys on mielestäni tässä virheiden arvostelu ilmiössä pienempi paha. Suurin osa faneista on todella mielissään uusista julkaisuista, mutta aina löytyy vastarannankiiskejä. Itse esimerkiksi en ollut lainkaan innoissani kuullessani, että FANG julkaistaan suomeksi. Kyseinen sarja kun ei ole koskaan minua kiinnostanut millään muotoa, on sen ilmestyminenkin ihan sama ja olisin kieltämättä sarjan tilalle toivonut jotakin muuta julkaistavaksi. Onko kiittämättömyyttä olla siis innostumatta jonkin extran/sarjan ilmestymisestä vai onko okei olla toista mieltä? Jokaisella on mielestäni oikeus ilmaista mielipiteensä asiasta, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Kaikesta ei tarvitse pitää, vaikka julkaistaisiinkin sarja/extra, joka ei omaan mieleen ole. Toki on niitäkin "kiittämättömäksi" laskettavia kommentteja, joille itse tulee huokailtua ruudun takana. Huokauksia herättää erityisesti kommentit, joissa harmitellaan jonkin harvinaisen julkaisun arvon laskemista, kuten kävi esimerkiksi taidekirjan kohdalla. Arvon laskeminen rahallisesti on mielestäni paljon pienempi paha kuin toistuvat huolimattomuusvirheet.

Onko meillä faneilla siis oikeutta olla närkästyneitä jatkuviin virheisiin, mangan myöhästelyihin tai vaikkapa huonolaatuisiin kansikuviin? Mielestäni kyllä on. Me olemme sarjan ostajia, asiakkaita. Samalla tavalla vaikkapa ruokakaupassa tai kampaamossa voit antaa palautetta huoletta myyjille/palvelijalle, jos palvelu ei miellytä ja laatu ei mielestäsi ole sitä, mitä odotit. Vaikka itse en suurta numeroa koskaan jaksa nostaa esimerkiksi nyt suomentamattomasta puhekuplasta tai kansikuvan epätarkkuudesta, on mielestäni hyvä, että kustantajat saavat palautetta. Kun saa palautetta, osataan korjata virheitä ja jatkossa saada aikaan parempaa jälkeäkin. En tosin tiedä, kuinka paljon suomentajat ynnä muu porukka lukee foorumeilla olevia mielipiteitä tai miten paljon fanit lähettävät palautesähköpostia, joten en osaa myöskään sanoa, miten paljon palautetta etsitään ja pyydetään. Suomennoksiin on viime aikoina tullut melkoisen paljon painovirheitä, joten olisiko meidän fanien aika yrittää antaa palautetta suoremmin suoraan kustantajalle? Koska ei voida mennä 100% takuuseen siitä, että kustantaja lukee fanien keskusteluja foorumilta käsin, voi olla, että virheet toistuvat, koska palautetta ei ole saatu suoraan ja tarpeeksi. Täytyy myös huomioida, että mangaa suomentavatkin ja sen parissa työskentelevät ovat vain ihmisiä ja ihmisille sattuu virheitä. Kiire muiden sarjojen parissa ja suunnitelmien muuttuminen voi vaikuttaa hyvin pitkälle aikatauluihin - syy esimerkiksi mangan myöhästymiseen ei aina ole välttämättä yhden tietyn porukan, eihän sitä tiedä, jos käykin niin, että painokone (tai joku millä painetaan) hajoaa tai jonkin muun asian kanssa homma ei menekään suunnitellusti. Samalla tavalla kampaajalla (otan tämän alan esimerkiksi, koska se on melkoisen aliarvostettu nykyään) ollessa voi käydä niin, että kampaajan ja asiakkaan näkemys jostain voi olla täysin erilainen ja tämän vuoksi lopputulos ei miellytä. Siksi kommunikointi on puolin sun toisin todella tärkeää, jotta jatkossa osataan vastata asiakkaan odotuksiin. Näin voitaisiin toimia myös kustantajan ja meidän fanien osalta.

Mutta toisaalta...onko kuitenkaan tarpeellista kiinnittää turhan paljon huomiota aika mitättömiin seikkoihin ja nostaa turhan isoa numeroa niistä? Kuten totesin aiemmin, että palautetta tulee antaa ja kritiikkiä saa esittää, on mielestäni silti harmillista, toisinaan suorastaan raivostuttavaa lukea arvosteluketjuja, joissa yli puolet keskustelusta (näin suurennellen siis) käsittelee mangassa olevia virheitä, eikä itse asiaa eli tarinaa ja sen kulkua. Totta kai, jos on luonteeltaan on kovin perfektionisti, saattaa pienetkin asiat olla ärsyttäviä ja olen minäkin niille lukuisille kirjoitus- ja painovirheille facepalmaillut itsekseni, mutta minusta ne pitäisi sysätä syrjempään ja keskittyä nauttimaan itse sarjasta. Mielipiteitä saa ja pitää olla erilaisia. Kuten ylempänä mainitsin, minäkään en pitänyt oikeastaan pahemmin kirjanmerkeistä ja mielsin ne juostenkustuiksi paperilapuiksi, mutta silti olen toisen niistä ottanut käyttöön ja ne kelpaavat minulle sellaisenaan. Sarjan lukijana minulle on tärkeämpää juonen kulku kuin ulkoinen olemus, mutta asiakkaana toivoisin kieltämättä parempaa laatua. Pitää kuitenkin muistaa ymmärrys mangan parissa työskenteleviä kohtaan, aivan varmasti meille faneillekin on käynyt kömmähdyksiä koulussa tai töissä, vai onko mielestänne oma työnne jälki aina 100% tasalaatuista ja virheetöntä? Enpä usko. En sano, että jatkuvat virheet pitäisi painaa villasella, mutta pikemminkin niihin suhtautuminen tulisi olla vähän kannustavampi. Keskitytään siis itse tarinaan ja annetaan ulkoisista virheistä palautetta.

Mikä siis on tekstini pointti? Se, että meillä faneilla on oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin antaa palautetta kustantajalle suomennoksista, oli se sitten hyvää tai huonoa. Silti meidän tulisi ymmärtää, että moni asia voi vaikuttaa mangan ilmestymis aikatauluihin ja laatuun ja ne eivät aina johdu kustantajasta. Pääasia on kuitenkin itse tarina, ei ne virheet ja puutteet. Suomalaisia on hemmoteltu nyt muutama vuosi putkeen uusilla julkaisuilla, joten mielestäni tässä kohtaa pitäisi viimeistään seisoa iso kiitos siitä vaivannäöstä, jonka suomennoksien parissa työskentelevät joutuvat näkemään ihan vain siksi, että me fanit olisimme tyytyväisiä! Toivon myös, että meidän fanien antama palaute herättää suomennoksen parissa työskentelevien huomion ja he jatkossa olisivat virheiden suhteen tarkempia. Kun kommunikoidaan keskenään, saadaan aikaan myös kaikkia osapuolia miellyttävää jälkeä - laatua.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Inspired By Ginga: Vanhoja fan art löydöksiä

Juttelimme Antun kanssa vanhoista roolipeli ajoista. Sattumalta kysyin häneltä erään vanhan foorumin osoitetta, jota yksi yhteinen tuttumme piti. Kyseessä oli ihmisillä pelattava roolipeli ja eksyin katsastamaan vanhaa pelaajaesittelyäni. Sitä kautta päädyin sitten vanhalle Photobucket käyttikselleni, josta löytyi vuosia sitten hukkuneita muiden tekemiä fan art kuvia vanhoista hahmoistani. Pengoimme kyseistä kuvagalleriaa Antun kanssa ja hän löysi useita kadonneeksi luultuja kuvia. Tässäpä pieni kooste niistä teitä ilahduttamaan.¨

OIKEUDET KUVIIN OMISTAA NIIDEN PIIRTÄJÄT! OIKEUDET HAHMOIHIN KUULUVAT MINULLE! (entisiä nettinimiäni: Wanda, Weed)

Clichéssä aikanaan ollut hahmo Sanityreaper. Tämä kuva on yksi suosikeistani.

Isiksen tekemä kuva Ninja Dog Web/Cliché hahmostani Blodista. Tämä oli niitä harvoja kertoja, kun Isiskseltä vielä sai kinuta arttia omista hahmoista. Nykyään en usko sen olevan kovinkaan mahdollista, joten tämä kuva on yksi parhaimmista löydöistä!


Jälleen kuva Sanitystäni. Tekijän nimeä en ikävä kyllä muista, eikä sitä ole kuvaankaan merkattu. Tämä on muistaakseni muokattu valmiiseen kuvapohjaan. Creditit siis kuvan värittäneelle ja kuvapohjan omistajalle!

Sashan tekemä kuva Sanitystä. Yksi suosikeistani, jonka tulostin aikanaan huoneeseeni.

Tämä kuva on vasta parin päivän ikäinen, mutta ajattelin sen tänne pistää. Antun tekemä kuva uudesta Cliché hahmostani Kendalista.

Jos haluatte lukea tietoa yllä olevista hahmoista, lukaiskaahan TÄMÄ postaus.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Question & Answer Time!: Vastausvideo

Kysymyksiä tuli aika hyvä määrä ja sain nyt videonkin kuvailtua. Tässäpä sitä olisi! Pituudeksi valahti peräti puolituntia, toivottavasti jaksatte katsoa. Jokaiseen kysyttyyn kysymykseen vastasin.

..Ja älkää ihmetelkö tuota mongerrusta. Video on kuvattu yhteen pötköön.

VIDEOON TÄSTÄ!

Samalla voisin tässä hehkuttaa, että tein paluun foorumiroolipeliareenalle ja palasin pitkän harkinnan jälkeen takaisin Clichéen, joka on siis tunnetuimpia koiraroolipelejä netissä. Se täyttää piakkoin 10-vuotta, joten pelillä on vuosia takanaan hyvinkin paljon. Suosittelen ihmeessä edes vilkaisemaan, sillä roolipelin idea on aina ollut mielestäni yksi parhaimmista ja Clichéssä on aina ollut hyviä, vaivaa ja aikaa näkeviä ylläpitäjiä. Vaikka joukossa on vuosien mittaan ollut ties minkälaista sisäpiiritouhuilua, vaikuttaa nykyinen ylläpito hyvältä. Roolipelissä on tällä hetkellä ns. kuivakausi meneillään, mutta kuten tiedetään, kevät on aina yo-kirjoitusten ja lopputöiden aikaa ja senpä takia joutuukin jostain kivasta ottamaan sen ajan. Toivon mukaan päätökseni palata Clichéen oli oikea, tällä hetkellä uskon, että se oli.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Arvostelussa: GDW osa 29 - Paholaisen ylpeys


Osa 29 oli mielestäni aika mainio. Vaikka se käsittelikin vain Weedin ja Hougenin välistä taistelua ja suurin osa puhekuplista oli " Weed!" huutoa, oli tämä osa silti kivaa luettavaa. Hougen oli mielestäni aika ovela pitäessään Meriä panttivankinaan, sillä siten se sai Weedin taistelemaan kanssaan. 

Weedin ja Hougenin taistelu oli hyvin samankaltainen kuin animessa, oikeastaan tismalleen samanlainen. Hougen tietystikin aliarvioi taistelukumppaninsa, mutta Gin oli heti puolustamassa poikaansa ja tämän kunniaa, vaikkei Weedin taistelua varsinaisesti ole koskaan nähnytkään. Oli ihana katsoa, miten Gin luotti poikaansa ja antoi tälle valtuudet taistella vihollisjohtajaa vastaan. Ginin luottamus toi myös Weedille itsevarmuutta ja se lähti taisteluun hyvillä mielin. Kuten tiedettiin, Weed jäi oikeastaan heti alakynteen. Hougen riepotteli ja heitteli sitä ympäriinsä, mikä näytti jopa minunlaiselleni paatuneelle raakalaiselle hyvin raa'alta. Weedin tuskan melkein tunsi. Oli hienoa, että vaikka Hougen olikin niskan päällä, se ei silti päässyt helpolla, sillä Weed onnistui aina iskemään sitä jo haavoittuneeseen päähän aina ennen iskua maahan.


Mielestäni tässä osassa Hougenin uskottavuus nousi silmissäni hieman, tosin varmaankin hetkellisesti, sillä en hahmosta pidä edelleenkään yhtään. Takahashi oli nerokkaasti osannut piirtää Hougenin todella uhkaavaksi, jopa pelottavaksi koko kohtauksen ajan, alla oleva kuva olkoot esimerkki erinomaisesta piirrostavasta. Harmi, ettei Hougen näyttänyt tuolta koko Weed saagaa. Koska hahmon silmät loistivat kuin demonilla, ei mikään ihme, että koirat vertasivat sitä Akakabutoon. Kuvaus oli aluksi mielestäni melko huvittava, kun aloin ensimmäiseksi ajatella Hougenin huonoja puolia, mutta kun luin mangaa eteenpäin, aloin olla samaa mieltä siitä, että kyllä tuosta tanskandoggista pieni Akakabuto kuitenkin löytyy. Taistelu oli kova ja vaikka suurin osa ajasta menikin Weedin mukiloimiseen lähes hengiltä, oli kohtausta kiva lukea. Johtuikohan innokkuuteni siitä, että tiesin, mitä tuleman piti vai siitä, että Hougen saaga lähestyy loppuaan vauhdilla? 


Tämän osan hienoimpia kohtauksia oli ehdottomasti se, kun henget saapuivat paikalle sekoittamaan Hougenin päätä. Henget puhuivat mielestäni hyvin pahaenteisesti Hougenille ja oli kivaa nähdä vanhoja tuttuja: Riki, Smith, Benizakura, Toubee, Rocketin veljet ja tietenkin John. Täytyy sanoa, että itkussa oli pidätteleminen, kun Riki sanoi mielestäni niin hyvin: "Me jatkamme elämäämme oikeamielisten sydämissä." Mielestäni tuo lause osuu tismalleen naulankantaan. Koska itse olen pitänyt lapsesta saakka Hopeanuolta suurena esikuvanani, on tuo lause juuri oikea, sillä Hopeanuoli ja sen sanoma elää sydämessäni yhä.

En ole koskaan käsittänyt, enkä varmaan tule koskaan käsittämäänkään Ginin kummallista suhtautumista taisteluun. Jo animea katsoessa raivosin ruudun takana Ginin typerälle päätökselle olla auttamatta poikaansa taistelussa, vaikka tämä kuolisi. Vaikka Gin luotti Weedin suoritukseen, se ei silti mielestäni ole oikein, että katsoo vierestä poikansa teloitusta. Toisaalta, vaikka Weed oli toivonutkin, että taistelua ei keskeytetä, on mielestäni kuitenkin järjenkäyttö sallittua. Oli taistelu kenen hyvänsä, mielestäni Ginin olisi pitänyt astua taisteluareenalle viimeistään siinä vaiheessa, kun Weed oli maannut maassa lähellä kuolemaa pidemmän aikaa. Ginhän se tässä johtaja oli ja Ginhän oli se, jonka Hougen alunperin halusi teloittaa.

Lopulta Weedkin tokeni ja se hyökkäsi Hougenia vastaan Battougalla. Vaikka Weed onnistuikin kikkailemaan battogalla tuulen avulla, oli mielestäni sen aikaan saama isku todella pliisu. Jos battoga olisi tehty GNG:n aikaan (ennen susiosaa) olisi Hougen hajonnut tuhannen päreiksi. Tanskandoggi sai kuitenkin vain enemmän tai vähemmän syvemmän NAARMUN päähänsä, mikä mielestäni on naurettava aikaansaannos iskulta, jota pidetään legendaarisena ja tappavana. Oli miten oli, Hougen meni heikompaan kuntoon ja se oli pääasia. Weed onnistui iskussaan ja mielestäni oli todella hellyyttävää nähdä, miten Sakuran henki ilmestyi hymyilemään akitasankarille. Kerrankin naisia kiitettiin voiman annosta ja en varmastikaan koskaan tule kyllästymään siihen, miten paljon Weed rakastaa äitiään ja suo tälle ajatuksen hyvin usein erityisesti tilanteissa, joissa hän ei usko selviävänsä ehjin nahoin.

Osa 29 loppui mielestäni mielenkiintoiseen kohtaan, jos siis ei tietäisi, mitä Weed aikoo tehdä. Ginin käsky Weedille tapattaa Hougen kuulosti varsin epäginmäiseltä ja jäin asiaa pohtimaan. Haluaako Gin todella, että Weed tappaa Hougenin, koska on tajunnut vuosien myötä, että pahuudelle ei voi aina antaa miljoonaa mahdollisuutta vai testasiko hän poikaansa? Toivottavasti asia selviää jotenkin pian. Seuraavassa osassa taidammekin olla Hougen saagan lopussa ja näin ollen pääsemme juhlistamaan ensimmäisen saagan päättymistä! En malta odottaa ensi kuuhun!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Gingafandomin syöpä ja terroriteot

Fandom on minulle ollut aina suuri asia ja on upeaa nimittää itseään sellaiseen kuuluvaksi puhuttiin sitten Gingasta, bändeistä tai elokuvista. Fandomeita voisi kutsua periaatteessa heimoiksi. Heimoissa keskustellaan, toimitaan tietyillä tavoilla kyseisen fanituskohteen omaisesti (mitä tuokin muuten tarkoitti), rakastetaan ja riidellään. Nyt on jälleen aika puhua aiheen ikävämmästä puolesta eli siitä, mikä gingafandomissa ärsyttää ja miksi. Älkää ottako tekstiä taaskaan liian tosissanne. En halua tällä osoittaa ketään sormella syyttävästi, vaan enemmänkin haluan luoda aiheesta yleistä ajattelunaihetta ja keskustelua. En halua pahoittaa kenenkään mieltä ja olen tekstissä pyrkinyt näkemään asiat mahdollisimman monesta näkökulmasta. 

Uru kirjoitti gingafandomin elitismistä blogiinsa hyvän tekstin ja päätin tehdä aiheen niistä asioista, joissa mielestäni tässä fandomissa olisi petrattavaa. En sano, että itse olisin täysi pulmunen kaikissa mainituissa kohdissa, minullakin on siis petrattavaa tiettyjen asioiden suhteen. Tässäpä siis hieman pohtimisen aihetta meille jokaiselle fanille.


Nuorien fanien aliarviointi/syrjintä:
Tämä asia on ehkä ongelmista suurin. Arvostellaan nuorten kirjoitustyyliä, kirjoitusvirheitä ja muutenkin tuntuu, että heitä pidetään huonoina perustelijoina väitteilleen. Mielestäni on täysin normaalia, että nuoret fanit kirjoittavat täysin erityylillä kuin "me vanhat konkarit" - aikuiset - joiden pitäisi osata käyttäytyä nuorempiemme silmien edessä ja ennen kaikkea ymmärtää, että 11-vuotias on ajatusmaailmaltaan vielä täysin erilainen kuin vaikkapa 20-vuotias. Toki on varmasti hankalampi kommunikoida itseään huomattavasti nuoremman henkilön kanssa, kun nuorempaa varmasti kiinnostaa puhua enemmän vaikkapa oheistuotteista, kun taas vanhempaa voisi kiinnostaa puhua enemmän syvällisemmistä aiheista.. Mutta se ei tarkoita sitä, että nuori fani olisi typerä tai aivoton "pikku-Jonne", joiksi jokaista nuorta teiniä nykyään nimitetään. Täytyy kyllä sanoa, etten tässä asiassa ole itsekään mikään Jeesus kristus ollut, sillä en itse esimerkiksi oikein keksi puheenaihetta itseäni huomattavasti nuoremman fanin kanssa, mutta en koskaan ole pitänyt heitä mitenkään aivottomina. Nuoret fanit ovat hyvin innokkaita ja mielestäni on täysin meistä konkareista kiinni, haluavatko he olla fandomissa sen perusteella, millaisen kuvan me annamme itsestämme ja fandomistamme. Uudet jäsenet ovat aina tervetulleita, puhutaan sitten foorumeista, miiteistä tai tapahtumista. Kaikki fanit ovat samanarvoisia oli ikää 0-vuotta tai 100.

Blogin kautta häiriköinti/kiusaaminen:
Tätä aihetta käsiteltiinkin anonyymeistä kertovassa postauksessani. Olen vuoren varma, että nämä anonyyminä kettuilevat ihmiset kokevat meidät bloggaajat jotenkin ylimielisiksi - tai sanotaanko niin, että ainakin minut on haukuttu pariin otteeseen ylimieliseksi ja olen huomannut, että moni muukin blogisti on saanut häiriköintiä osakseen. Saamien väitteiden perusteella olen kuulemma kovin itsekäs ja röyhistelevä fani, joka kerskuu sillä, miten loistava fani olen, mukamas parempi kuin muut *naureskelua* Edellä mainituista ei mielestäni mikään pidä paikkaansa omasta mielestäni, enkä oikein käsitä, mistä tällainen juttu on saanut alkunsa. Onko kyseessä väärinkäsitys vai tahallinen provosointi?

Keräilijöiden haukkuminen:
Tämäkin on mielestäni ehkä yksi yleisimpiä ilmiöitä tässä fandomissa. Kuten tuossa edellisessä kohdassa mainitsinkin, keräilijöitä tunnutaan pitävän ylimielisinä hehkuttajina, joilla ei keräilyn ohella muuta elämää ole. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa. Toki moni keräilijä harrastaa keräilemisen "eri muotoja" tosi paljon ja joillekin se voi olla se elämän ainut henkireikä, toisille se voi olla vaikkapa jokin tanssiharrastus, kuten vaikkapa omalla kohdallani. Keräilijöitä tunnutaan nälvivän siksi, että he ovat onnellisia omaisuudestaan - siksi meitä ehkä haukutaankin "rikkaiksi rahantuhlaajiksi", jotka eivät osaa rahaa käyttää oikein. Mielestäni tällaiset negatiiviset mielipiteet keräilyä kohtaan ovat hyvin ikäviä, sillä se on harrastus siinä missä vaikkapa jääkiekko tai jokin "yhtä turha ja rahaa vievä" harrastus. En sano, että keräilijöitä pitäisi pitää joinakin jumalina sen vuoksi, että sattuvat haalimaan kaikkia harvinaisuuksia kaappeihinsa ja hyllyihinsä, mutta asenteen heitä kohtaan tulisi muuttua. Jokainen fani on yhtä arvokas ja tärkeä. Keräilijänä oleminen ei tarkoita sitä, että olisi maailman paras fani, vaan faniuden voi osoittaa niin monella muullakin tavalla, kuten olen oheistuotteita käsittelevissä teksteissäni todennutkin useasti.

Keräilijöiden kilpailuhenkisyys:
Siinä missä keräilijöitä haukutaan ylimielisiksi ja ahneiksi materialisteiksi, on toisaalta ihan tottakin. Osa todellakin käyttää hyvin paljon rahaa keräilemiinsä tuotteisiin, itsekin olen käyttänyt Weed pehmoihini rahaa 700 euroa. En kuitenkaan yleistäisi kaikkia keräilijöitä samanlaisiksi, osa meistä joutuu tekemään vuosia töitä saadakseen kasaan tietyn rahasumman vaikkapa pehmoa varten, toiset voivat ostaa jotakin kallista heti ensimmäisen kuukausipalkkansa saatuaan. Se, mikä kuitenkin on keräilyssä aika suuri varjopuoli, on mielestäni kilpailuhenkisyys. Koko ajan pitäisi olla ostamassa jotakin uutta, seurataan "suurempien" keräilijöiden kokoelmaa ja pyritään olemaan samanlainen kuin joku toinen. Ikään kuin keräily olisi stressaavaa ja siinä oleva hauskuus alkaa unohtua. Tavaroista ollaan valmiita taistelemaan ja huutokaupassa toiselle häviäminen ottaa päähän - mikä nyt sinänsä on ymmärrettävääkin, jos kyseessä on jokin tavara, mitä on halunnut jo pitkään. Mielestäni kilpailuhenkisyys eli juurikin riitely siitä, kellä on suurin kokoelma ja ketä arvostetaan eniten kokoelman perusteella, ei mielestäni ole mukava juttu alkuunkaan.

Kiittämättömyys/nipotus uusista julkaisuista:
Anttuseni kirjoitti tästä aiheesta hyvän tekstin vähän aikaa sitten ja en voi sanoa tähän muuta kuin, että lukekaa kyseinen teksti. Se on hyvin tyhjentävä, enkä voi olla muuta kuin samaa mieltä hänen kanssaan asiasta, joten en usko, että tätä asiaa tähän kohtaan sen kummemmin tarvitsee perustella. Antun tekstin voi lukaista täältä. Kieltämättä itsekin olen syyllistynyt haukkumaan esimerkiksi mangojen mukana tulleita kirjanmerkkejä ja Weed mangojen ulkoasua, erityisesti taustattomia kansia, mutta mielestäni esteettisissä asioissa voitaisiin sanoa, että mielestäni jokaisella fanilla on oikeus antaa kritiikkiä suomijulkaisuista, mehän olemme maksavia asiakkaita. Fanina ainakin minä odotan parasta mahdollista jälkeä ainakin ulkoisesti ja toki sisällöllisestikin.. Esimerkiksi Weedeissä, Meteor Ginissä ja Shin Gaideneissahan oli useita tekstitysvirheitä sun muuta pientä, mikä pistää miettimään, että onkohan suomennoksiin panostettu tarpeeksi. Toisaalta, itse olen ainakin niin iloinen siitä, että Weed ja monet "extramangat" on suomennettu, että ulkoiset seikat ja pikku kirjoitusvirheet alkavat tässä vaiheessa olla aivan toisarvoisia asioita. Sisältöhän se kaikista tärkein on, enkä missään nimessä jättäisi ostamatta jotakin Weed osaa sen ulkoisen muodon takia.

Fan art taistelut:
Tästäkin aiheesta on ollut puhetta täällä blogin puolella erinäisen tekstin muodossa, jossa käsittelin oikeastaan vaikutteiden ottamista muiden/Takahashin tyyleistä. Fan art asioista väännetään kättä tasaisin väliajoin ja yleensä homma alkaa siitä, kun joku on ottanut animesta jonkun screenshotin ja piirtänyt sen läpi tai joku on mallaillut selkeästi jonkun toisen taiteilijan tyyliä piirrokseensa. Minulla on aiheesta tosiaan teksti laajemmin, kannattaa lukea se tästä, niin tiedätte mielipiteeni aiheesta yksityiskohtaisemmin. Mutta kuitenkin.. Fan artin pitäisi olla ihana ja iloinen asia, jälleen kerran se on yksi mukava harrastus keräilyn lisäksi. Mielestäni on ihan ok, että piirtää läpi, sehän on aivan itsestäänselvää: läpipiirron huomaa kaukaa ja mielestäni se on ihan oiva tapa harjoitella piirtämistä. Itsekin sitä nuorempana harrastin tosi paljon.

Kuppikunnat/elitismi:
Tätä ei mielestäni enää niin paljoa esiinny tässä fandomissa, mutta kyllähän tätä edelleen löytyy tietyssä määrin. En tätä aihetta kommentoi enempää väärinkäsitysten välttämiseksi.


Gingafandom on yksi hienoimmista fandomeista, mitä maailmasta löytyy. Kaksoissolan blogia hieman lainaten tässä fandomissa asiat on aina saatu selvitettyä ja fandomista löytyy monta intohimoista fania, eivätkä keskustelunaiheet tunnu loppuvan ollenkaan kesken. Vaikka fandomeilla on aina parantamisen varaa, kuten nyt nuo omat esimerkkini ja mieltäni painavat asiat, olen vuoren varma, että nämäkin asiat saadaan hoidettua parempaan suuntaan - itse asiassa, osassa mainitsemia ongelmia aletaan päästä jo yli ja ongelmat tuntuvat korjaantuvan ikään kuin itsestään. Positiivinen, muut huomioon ottava asenne on aina hyvästä. Kun kaikki tulevat toimeen keskenään ja jokainen tuntee fandomissa olonsa hyväksi, on fandomiinkin helpompi liittyä.

 Löytyykö listasta asioita, joissa olet samaa mieltä tai erittäin paljon eri mieltä? Onko lukijoilla asioita, jotka mielestänne voidaan lukea gingafandomin "ongelmiksi"? Koetko jonkin tietyn seikan ärsyttävän tässä fandomissa vai onko mielestäsi kaikki asiat hyvin?

lauantai 1. maaliskuuta 2014

HAASTE!: Unelmapahis (Kaksoissolan blogin haaste)

Uru laittoi blogiinsa pystyyn haasteen, jossa ideana on kehitellä omanlaisensa unelmapahis Ginga-sarjaan. Päätin tarttua haasteeseen, sillä kunnollisen pahiksen keksiminen on yllättävän vaikeaa. Minut kun sattuneesta syystä varmaan tunnetaan gingassa esiintyvien pahisten vihaajana (lukuunottamatta poikkeuksia), osa lukijoista onkin varmaa odottanut postausta "täydellisestä pahiksesta" minun näkökulmastani. Suosittelen jokaista tekemään Urun haasteen! Infoa haasteeseen löytyy Kaksoissolan blogista.

Haasteeseen oli kirjattu muutama erinomainen kysymys pohdittavaksi. Tekisivätkö karhut tai jokin muu jo nähty pahis comebackin? Missä yhteydessä se esiintyisi? Vaikka Hopeanuolessa pidän karhupahiksista, valitsisin pahikseksi kuitenkin koirahahmon, sillä mielestäni Hougen oli vähän huono täyttämään pahiksen roolia syistä, jotka tiedättekin jo.

UNELMAPAHIS GINGAAN

Huom! Alla oleva on osittain minun ja erään kaverini koiraeläintarinasta, osan keksin päästäni tekstiä kirjoittaessa. Älkää siis ihmetelkö pientä sekavuutta!

Missä ginga-sarjassa?: Laittaisin hahmon ehdottomasti Weediin Hougenin tilalle.

Nimi: En nyt tähän hätään osaa heittää mitään erinomaisen uskottavalta kuulostavaa pahisnimeä, mutta pahiksen nimen tulisi olla pelottava, uskottava ja hyvin mieleen jäävä. Kuten olen jo kertonut, minulla ja kaverillani on meneillään eräänlainen koiratarina, jonka pääpahiksen nimi on Satsujin, joka on japania ja tarkoittaa murhaajaa. En tiedä, onko nimi ihan oikein kirjoitettu, sillä se on otettu sanakirjan kautta etsimällä random sanoilla. Satsujin on mielestäni helppo muistaa ja siinä on jotain pahismaista makuakin, voisimpa valita siis sen pahikseni nimeksi.

Ikä: Pahishahmon sopiva ikä on melko helppo määritellä, sillä lähestulkoon aina se on aikuinen. Sanoisin siis, että sopiva ikä pahikselle on 5-7 vuotta. Tuossa ajassa koiralle on ehtinyt kertyä jo ikää ja elämänkokemusta.

Rotu: Roduksi valitsisin jonkin perinteisen "tappajarodun", kuten saksanpaimenen, dobermannin, rotweilerin tai pitbullin. Mielestäni pahiksen tulee myös näyttää pahikselta, vaikka kyseiset rodut ovat varmasti hyvin kliseisiä pahisrotuja koiratarinoissa. Silti ne mielestäni edustavat hyvin pimeää puolta etenkin ulkoisesti. Koska minun ja kaverini koiratarinan pahiksena on tuo mainitsemani Satsujin, valitsisin tässä kohtaa roduksi saksanpaimenen (valkoisen sellaisen), sillä mielestäni Satsujin täyttäisi ja täyttääkin hyvin pääpahiksen roolin, näin itsekkäästi rehennellen.

Piirtämäni kuva Satsujinista.

Ulkonäkö: Satsujin on tarinassa täysin valkoinen lukuunottamatta silmien ympärillä olevia mustia kuvioita, jotka muistuttavat jonkin verran anime-Johnin silmäkuviointia. Lisäksi hahmolla on kaulassa pitkä arpi, joka alkaa kasvoista ja jatkuu repeilevästi ja epäsymmetrisesti rinnan puoliväliin saakka. Hahmolla on lisäksi ihmisten asentamat raatelukynnet etujaloissaan sekä sapelihampaat, jotka tekevät pahaajälkeä. Nuo kynnet ja hampaat varmasti kuulostavat ylivoimaisilta, mutta tässä kohtaa muistutan, että jokaisella hahmolla (myös pahiksella) tulee olla se jokin heikkous. Koska minä ja kaverini emme halunneet Satsujinistä turhan ylivoimaista (kehittelimme hahmon siis yhdessä), päätimme, että eturaajoissa olevat kynsiviritelmät ovat melko painavat ja siksi niiden kanssa liikehdintä voi olla hitaampaa.

Taustaa hahmon aseistuksesta: Aseet ovat ihmisten asentamia. Satsujinin isällä oli samankaltaiset aseistukset ja niinpä ihmiset halusivat tehdä Satsujinistä isänsä kopion ja "kehittyneemmän" version. Satsujin onnistui kuitenkin karkaamaan ihmisten luota ja näin ollen aseet vain jäivät hänelle.

Asema: Tarinassamme Satsujin johtaa isohkoa laumaa. Näin olisi myös Weedissä, jos hahmo olisi tarinassa mukana. Mielestäni Hougenin lauma koostuu joukosta täysiä idiootteja, kun taas Satsujinin lauma koostuisi enemmänkin sellaisista, jotka inhoavat oulaisia tai kantavat joillekin niiden jäsenistä kaunaa syystä tai toisesta. Se, miten Satsujin puhuu porukkaa mukaansa, saattaa olla toisinaan samantyylistä Hougenin kanssa (eli sitä perinteistä "Tule laumaani tai tapan sinut" touhua), mutta enemmänkin Satsujin yrittää käyttää hyväkseen omaa kokemustaan oulaisista (josta kerron seuraavassa kohdassa lisää) ja houkutella viekkaudellaan porukkaa mukaansa. Satsujin voisi olla hyvä valehtelija ja näin saisi laumaansa kasvatettua osittain. Se ei kuitenkaan hyväksy laumaansa ketä tahansa ruipeloa, vaan se valitsee joukkonsa tarkoin. Jos joku osoittaa heikkoutta, se hylätään kylmästi ellei hylätty onnistu jotenkin todistamaan voimakkuuttaan tai uskollisuuttaan.

Syy pahuudelle: Satsujinin viha oulaisia kohtaan juontaa juurensa sen menneisyydestä. Sen isä tunnettiin erakkona, joka kuului oulaisiin, mutta hylkäsi lauman myöhemmin, sillä se halusi jatkaa matkaansa yksin, vaikka sillä olisi ollut mahdollisuus kavuta johtajan (tässä tapauksessa Ginin) oikeaksi kädeksi. Kun Satsujin yritti myöhemmin palata laumaan ja kertoa, että se on X:n poika (X tarkoittaa nyt jotain randomia nimeä, kun en jaksa keksiä) ja toivoo pääsevänsä laumaan takaisin. Koska Satsujin omasi jo tuolloin ihmisten asentamat tappovärmeet, se käännytettiin pois, sillä sen luultiin olevan P4:n tiedustelija hurjan ulkomuotonsa ja äkkipikaisuutensa vuoksi. Satsujin tietysti loukkaantui asiasta ja äkkipikaisena persoonana hän alkoi vihata oulaisia ja erityisesti Giniä. Tämän vuoksi Satsujin kehitteli myös suunnitelman, jossa tämä kostoksi yrittää kaapata vallan Oussa, sillä se haluaa näyttää olevansa parempi johtaja kuin Gin, joka "käännyttää laumaan tahtovat pois".

Mutta jotta oulaisilla olisi kunnon syy tällaiseen mokaan, pohdiskelin, että Satsujinin "käännyttäjät" voisivat olla Tokimune joukkoineen ja tämän vuoksi Satsujinia ei tunnistettu isänsä pojaksi. Lisäksi oussa pidettiin tuolloin (leikisti) jotain erikoisvartiota P4:n takia. Näin ollen on syntynyt siis väärinkäsitys, joka selviäisi vasta aivan tarinan loppupuolella. Aluksi Weed kumppaneineen luulisi Satsujinin olevan vain jokin Hougenin kaltainen öykkäri, joka haluaa maita ja mammonaa, mutta lopulta selviääkin todellinen syy ja siitä päästäänkin sitten väärinkäsityksen selvittelyyn. Asia tietysti jossain vaiheessa leviää Ginin (joka siis tuntee Satsujinin isän) korviin ja hänen ansiostaan väärinkäsitys saataisiin selvitettyä tavalla tai toisella. Kun asia on saatu selvitettyä suuren taistelun myötä, Satsujin ymmärtää virheensä (lopulta) ja joutuu nielemään ylpeytensä liittyen lopulta oulaisiin. Lopun ei aina tarvitse olla sellainen, että pääpahis tapetaan tai se kuolee muuten vain, vaan aina voi käydä toisinkin päin. Mielestäni tässä kohtaa Satsujin oppisi pääpahiksena jonkinlaisen läksyn ja se joutuisi kohtaamaan oman ylpeytensä, mikä mielestäni on hyvin opettavaista. Lisäksi virheiden anteeksiantaminen korostuisi Weedin ja Ginin osalta.

Valkoinen paimenkoira on kaunis. Vaikka valkoinen väri symboloikin yleensä hyvyyttä, on se mielestäni kivassa ristiriidassa sen suhteen, että Satsujin (ja Hougen) ovat valkoisia.

Vahvuudet: Satsujin osaa puhua porukkaa puolelleen. Se osaa myöskin olla pelottava ja toteuttaa aina uhkauksensa eli jos se sanoo tappavansa jonkun, se myös tekee niin. Satsujin on ylimielinen ja kireä johtuen väärinkäsityksestä oulaisten kanssa. Se luottaa 100% vain sellaisiin, jotka se on itse todennut luotettaviksi. Hän on myös tarkka laumansa "laadun" suhteen ja näin ollen se ei hyväksy laumaansa pelkureita tai valittelijoita. Taistelussa sen apuna toimii pitkät metalliset ja terävät kynnet ja hampaat, jotka ihmiset on sille asentaneet. Satsujin on hyvä taistelija, joka taistelee viimeiseen saakka.

Heikkoudet: Äkkipikaisuus. Koira ei myöskään välitä oikein kenestäkään muusta kuin parista luottohenkilöstään. Lisäksi sen aseistus on sen verran painava, että taistellessa niiden käyttö voi olla hankalaa ja hidasta.

Tällainen hahmoehdotus olisi siis minulla tähän haasteeseen ^^ Mielestäni Satsujinin kaltainen hahmo olisi hyvä pahis, sillä sillä on selkeä motiivi "olla pahiksena", eikä se ole ylitsepääsemättömän voittamaton. Lisäksi hahmolla ei myöskään ole ylenpalttista laumaa, vaan se olisi taisteluissa tasavertainen oulaisten kanssa. Koiralla on myös takanaan vankka kannattajajoukko, mikä tekee koko laumasta pelottavan ja järkevän.