maanantai 14. maaliskuuta 2016

Arvostelussa: GDW osa 53 - Toinen tragedia

Tämä osa oli mielestäni juuri sellainen, mistä pidän. Juoni eteni sopivalla tahdilla ja se sisälsi sopivassa suhteessa actionia sekä rauhallisempia kohtia. Minulla on tästä saagasta todella positiiviset fiilikset, sillä tykkäsin jo viime osasta tosi paljon ja hyvä meno jatkuu edelleen. Tässä on kivasti GNG:tä muistuttavia nostalgisia piirteitä, mutta samalla kuitenkin uudenlaista ilmettä.

Yllätyin melkolailla siitä, että Liger kumppaneineen yrittivät heittää Koyukin ja Kotetsun hybridin hampaisiin. Olin olettanut, että kyseinen porukka on vain oleellinen siinä suhteessa, että ne tietävät hybrideistä jotakin ja painuvat sitten taka-alalle. Ehdin myös hetken luulla, että jengi olisi täynnä Bluen ja Neron kaltaisia pikkupahiksia, mutta kyseessä olikin vain perushölmöjä, jotka eivät ajatelleet ennen tekemistä. Ihmettelin koirien asennetta siitä, että ne olisivat sekarotuisina mukamas huonompia kuin puhdasrotuiset, sillä oulaisissa näitä kumpiakin löytyy, eikä se ole koskaan ollut ongelma. Tiedät sitten, mistä tuo ajatusmaailma juonsi juurensa, ihmisiltä varmaankin, sillä käsitykseni mukaan rotukoirat ovat rahallisesti arvokkaampia kuin sekarotuiset.

Koyuki ja Kotetsu selvisivät arvatenkin ehjin nahoin karhun hampaista, kun yllättäen Jerome ja Lydia pamahtivat paikalle näyttävällä hyökkäksellä. Tykkäsin tuon kohtauksen piirrostyylistä tosi paljon ja oli mukavaa nähdä nyt Lydiakin - nainen - pienessä taistelukohtauksessa taidokkaasti hyökäten. Aluksi haaveilin pelastajan olevan Joe, mutta kun koirien ulkomuodot tarkentuivat, luulin paikalle saapuvan taas jotain uusia hahmoja. Ilahduin myös pitkästä aikaa Weedin battougan käytöstä, sillä se tuli mielestäni sopivaan kohtaan sopivaan aikaan huolimatta siitä, että olen edelleen sitä mieltä, että battougan tulisi olla se viimeinen isku taistelussa.. Kun karhulta säpälöityi käpälä, mieleeni juolahti samantien kuvat Rikistä tekemässä samoin Akakabuton kaksoisolennolle Gakille. Ihanaa, että tällaisia muistuttelukohtauksia tulee vielä! Kohtaus olisi saanut lisää voimaa sillä, jos Weedin iskun taustalla olisi ollut kuva Rikistä suorittamassa samantapaista iskua (Rikihän ei muistaakseni käyttänyt Gakiin battougaa, vaan toisen erikoisiskun).

Karhujen voimat tulivat tässä osassa hyvinkin selviksi. Ne eivät ainoastaan silvo päättömästi kaikkia kuoliaiksi, vaan syökin osan. Niiden voimista kertoo myös se, miten toinen karhuista tappoi alligaattorin tuosta noin vain huolimatta siitä, että alligaattorin tulisi olla vedessä kuin kotonaan. Hienoa saada jälleen vahva vastus koirille, mutta toivon, ettei karhut ole liian ylivoimaisia. Tämän saagan suhteen odotukset ovat todella kovat, joten nyt peukut pystyyn!

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Liityin Suomen Hopeanuoli-faneihin!

Pitkän harkinnan jälkeen päätin viimein liittyä gingapiireissä tuttuun yhdistykseen, nimittäin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:hyn. Syy siihen, miksi en ollut liittynyt yhdistykseen aiemmin oli se, että yhdistys oli tuolloin hyvin alussa ja kaikki vaikutti sen alkutaipaleilla vähän sekavalta, mutta nyt kun se on ehtinyt porskuttaa ja kehittyä aikansa, päätin viimein pistää hakemuksen vetämään ja tadaa, nyt sitä ollaan sitten jäsen. Halusin kirjoittaa liittymisprosessista ja ajatuksia ensimmäisistä viikoista yhdistyksen jäsenenä, sillä haluan kertoa sekä rehellisen mielipiteeni että rohkaista uusia gingafaneja yhdistyksen jäseniksi.

Olen pitkään seurannut sivusta yhdistyksen toimintaa ja pohtien, miten saisin oman panokseni täytettyä sen hyväksi - tai ehkä enemmänkin Ginga sarjan tunnettavuuden lisäämiseksi Suomessa. Oma kiinnostukseni tähän asiaan on ollut rehellisesti sanottuna pyöreä nolla johtuen siitä, että olen kokenut yhdistyksen painostavaksi, mutta päätin lopulta antaa sille mahdollisuuden ja samalla katsoa, innostunko liittymisen ansiosta enemmän Suomen gingatoiminnasta enemmän. Kuten tiedätte, olen ollut gingamaailmassa viime aikoina hyvin taka-alalla ja halusin nousta takaisin aktiivisten fanien keskuuteen.

Liittymishakemuksen täyttäminen oli helppoa ja vaivatonta. Liittymisohjeet ovat mielestäni ihan selkeät, mutta sen sijaan koin hieman hämääväksi sen, että liittymiskaavakkeen sivulla mainitaan jäsenmaksun olevan 15e/vuosi, kun taas maksuviitteen mukana summan mainittiin olevan 12e. Rahallisestihan tuossa ei ole kuin kolmen euron heitto, mutta se kuitenkin ihmetytti ja maksoin yhdistyksen tilille nettisivujen ohjeen mukaisen summan eli 15e. Mielestäni liittymismaksu on sen verran pieni, ettei kuukauden maksuaika välttämättä ole tarpeellinen, vaan se voisi hyvin olla viikon tai kaksi, jotta ne eivät jää lojumaan pitkäksi aikaa ja malttamattomat saavat tunnuksensa foorumille mahdollisimman pian. Koska yhdistys pyörii vapaaehtoisvoimin, osasin odottaa maksuvahvistuksen saapumisessa menevän aikansa, joten malttamattomille suosittelen sen suhteen kärsivällisyyttä. Itse sain tunnukset suurinpiirtein kahden viikon sisään maksun suorittamisesta.

Pääsin foorumille muitta mutkitta ja sen käyttäminen on yhtä helppoa kuin minkä tahansa muunkin foorumin. Ilmoittauduin heti uudeksi aktiiviksi sille osoitetussa topicissa, sillä olen jo hyvän aikaa palanut halusta olla osallisena mm. jäsenlehden tekemisessä ja tietysti muussakin, mihin osaamiseni ja voimavarani riittävät. Sen sijaan aluksi oli hieman hankalaa, kun en ollut ihan varma, mihin topiciin piti ilmoittaa auttamishalunsa, kun suunnittelut olivat edenneet esim. uusimman jäsenlehden suhteen melko pitkälle ja tulin mukaan vähän niin kuin kesken kaiken. Sain kuitenkin hoidettua itselleni yhden artikkelipestin lehdestä ja mielestäni minua autettiin ystävällisesti, kun apua kysyin. Kaiken kaikkiaan koin, että minut otettiin foorumilla hyvin vastaan iloisella asenteella.

Olen netissä lukenut palautetta siitä, että jäsenkorttien yms. jäsenpostin saamisessa on kestänyt todella kauan, mutta itselleni uusin jäsenlehti (nro neljä), tervetuloposti ja jäsenkortti saapuivat hyvinkin pian asianmukaisessa kuoressa. Oli hauskaa huomata, miten olo tuntui niin viralliselta, kun asetin ensimmäisen jäsentarrani korttiini. Uusimman lehden olin jo ehtinyt lukea etukäteen yhdistyksen sivuilta, mutta olihan tuota kivaa selailla ihan livenäkin. Painojälki vaikutti mielestäni ihan hyvältä näin aiheesta tietämättömän silmin, tosin kansikuva oli mielestäni ehkä turhan hailakka värisävyiltään verrattuna aiempiin numeroihin. Erityisen huomion kiinnitti Isiksen tekemä hieno Orion aiheinen juliste.

Foorumi voisi olla mielestäni aktiivisempikin ja keskustelua voisi olla laajemminkin, mutta siitähän vastuussa ovat itse jäsenet. Mielenkiinnolla seuraan, millainen jäsenyysvuosi tästä tulee, sillä aion seurata mahdollisimman aktiivisesti yhdistyksen toimintaa ja tietysti olla siinä mukana siinä määrin, mitä työt ja kiinnostus riittää. Aion aloittaa jäsenyyteni rennosti, enkä ottaa turhia paineita. Pääasiahan yhdistyksessä on gingafanien yhteen saattaminen. Haluan vielä korostaa, että yhdistykseen liittyminen ei tarkoita sitä, että toimintaan osallistuminen olisi mitenkään pakko.

Ajattelin tänne blogin puolelle tasaisin väliajoin raportoida kuulumisia, sillä mielestäni uusien jäsenien saamiseksi on tärkeää, miltä tavan jäsenestä toiminta on tuntunut ja mitä mahdollista petrattavaa vielä olisi.

Olisi muuten kommenttiosioon hauskaa saada keskustelua aikaiseksi siitä, millaisena yhdistyksen ulkopuoliset fanit näkevät yhdistyksen ja miten taas nykyiset jäsenet kokivat liittymisensä yhdistykseen.