Arvostelussa: GDW Osa 46 - Murtumaton tahto

Täytyy myöntää, että osa 46 ei sykähdyttänyt oikein mitään. En edes ole varma, onko minulla tästä sen kummempaa sanottavaa, sillä mielestäni tässä osassa ei edetty juuri yhtään. Mielestäni on turhaa tuhlata hyvää juonta siihen, että samaa asiaa jankataan useita pokkareita ilman, että juoni etenee mitenkään erityisen dramaattisesti. Luulenpa, että jättämällä kaiken ylimääräisen pois, olisi tämäkin saaga paljon lyhyempi.

..Ehkä kuitenkin sanon teille tästä muutaman sanan.

Odotin 201 sivua, että Weed ja kumppanit pääsevät viimein auttamaan vanhuksia. Sen sijaan kaikki aika tuhlaantui Ginin ja Victorin joukkojen taistelemiseen. Välillä tuntui, että oulaiset pääsevät viimein pois sotakoirien piirityksestä, mutta ei. Alkaa tuntua, että oulaisten selviytyminen sodista on ollut vain hyvää tuuria, olkootkin sitten miten hyvä pahis vastassa, niin tuntuu, että tilanne on aina sama. Oulaisilla on selkeä alivoima ja yli puolet mangasta taivastellaan niiden hyvää taistelutahtoa ja -taitoja. Tuntuu turhauttavalta lukea samaa asiaa moneen kertaan, sillä tätä on jauhettu jo useampi osa putkeen. Jospa sitten seuraavassa osassa päästäisiin jatkamaan oikeasti eteenpäin.

Ginin battouga näytti yllättävän Victorin. Olin vuoren varma, että edes battouga ei hätkäytä tätä sotakoiraa, mutta toisin kävi. Se saikin arpinaaman epävarmaksi. Tästä voinee päätellä, että ehkä sotakoirat voitetaan nimenomaan battougalla, kuten aiemmatkin viholliset.

Ninjakoirien koirapilli vihellys oli mielenkiintoinen ja ihan uskottava "salainen" kommunikointitapa. Sen sijaan minua hieman hämmentää se, että tekniikkaa voi käyttää useiden kilometrien päästä.. Noh, ainakin oulaisvanhukset saivat nyt varmuuden siitä, että Weed on tulossa.

Aramin käytös on edelleen todella outoa. Se selkeästi kamppailee sydämessään siitä, kummalla puolella pitäisi olla. Maximin (eli Weedin) vai Victorin. Vaikka hahmon tekemiset puhuvat puolestaan ja olen melko varma siitä, että Aram kääntyy vielä hyvisten joukkoon enemmin tai myöhemmin, on sen käytös silti erikoista. Se uhkailee, mutta sitten kääntyykin ja lähtee menemään. Ehkäpä sillä on suunnitelma, joka toivon mukaan selviää lukijallekin pian.

Ja kyllä, olen harmissani siitä, että tämä osa päättyi Weedin joukkojen toteamukseen siitä, että "lähellä ollaan". Olisin niin toivonut, että tämä osa viimeistään olisi päättynyt koirien saapumiseen paikan päälle jotenkin näyttävästi, kuten gingassa kuuluukin. Ehkäpä sitten siinä seuraavassa osassa päästään siihen vaiheeseen.

Suurimmat hahmokehitykset osa 1

Gingassa on monia hahmoja, jotka kehittyvät suuresti sarjan aikana suuntaan tai toiseen. Tässä omia huomioitani ja mietteitäni tiettyjen hahmojen käytökseen tarinan alusta oman osuutensa päätökseen saakka. Ginin, Weedin ja muut päähenkilöt olen jättänyt mainitsematta, sillä niistä on tullut aiempina vuosina kirjoiteltua. Mielipiteet perustuvat vain omiin havaintoihini, joten ne eivät ole välttämättä ole absoluuttinen totuus hahmosta.

John

John oli aluksi hyvin ylimielinen ja kuvitteli itsestään liikoja. Se piti itseään erinomaisena ja kuvitteli voivansa päihittää itse Rikinkin. John karsasti villikoiria ja oli ehdottoman uskollinen ihmisille. Tuntui, ettei se osannut ajatella omilla aivoillaan, koska se luotti silmittömästi omistajaansa Hidetoshiin. Kaiken kukkuraksi John kehtasi kuvitella, ettei villikoirat kykenisi kukistamaan Akakabutoa, vaan ihmiset tappaisivat sen. Hävittyään Rikille kaksintaistelussa, taisivat Johnin silmät avautua. Se päätti lopulta lähteä villikoirien matkaan ja lopulta siitä muodostui hyvin perinteinen Oun soturi: koira, joka taistelee oikeuden puolesta. Johnin itsepäisyys säilyi aina sen viimeisiin hetkeen GDW:ssä, mutta pääpiirteitäin hahmo muuttui aikalailla, sillä se oppi ajattelemaan muitakin kuin itseään.

Hyena

Hyena oli perinteinen pahiksen pelkurimainen kätyri. Se toimi täysin Sniperin tahdon mukaisesti, koska sillä ei tainnut olla muutakaan ja yläpuolella velloi kuolemanpelko. Hyena oli arka, mutta se uskaltautui pakon edessä hyökkäämään esimerkiksi Jaguarin kimppuun - sekin tosin Sniperin pakottamana. Hyena tuntui ajattelevan vain omaa etuaan ja kai se kuvitteli saavansa mainetta ja mammonaa Sniperin kanssa. Sen sisällä kuitenkin eli koko ajan oikeudenmukaisuuden ääni, joka lopulta ajoi sen kääntymään omaa "isäntäänsä" vastaan ja tuuppaamaan Sniperin kielekkeeltä alas pelastaakseen Benin, jolle Hyena taisi loppu peleissä olla aidosti uskollinen. Se pelkäsi Sniperiä, mutta tajutessaan, ettei voisi sen antaa tappaa Beniä, pakotti Hyena itsensä tulemaan tappelun väliin. Voisi siis sanoa, että vaikka Hyenan uskollisuus Beniä kohtaan oli koko ajan esillä, sen viime hetken teot todistivat koiran rohkeuden ja halun muuttua.

Kyoshiro

Tässäpä vasta hahmo, jonka hahmokehitys mielestäni lässähti kuin lehmän häntä. Kun Kyoshiroa näytetään ensimmäisiä kertoja mangassa, se on ylpeä ja kunnioitettava koira. Ikävä kyllä GDW:n edetessä hahmon arvokkuus muuttuu ärsyttäväksi raivopäisyydeksi ja pelleilyksi, joka laskee hahmon pisteitä omissa silmissäni huomattavasti. Vaikka Kyoshiro onkin alusta asti hyvin itsepäinen ja suurisuinen, olisin toivonut sen jäävän tietyllä tapaa "viileäksi tyypiksi", eikä tuollaiseksi pelleksi, joka se nykyisin on.

Toubee

Koira, joka ei välittänyt aluksi kenestäkään, mutta päätyi lopulta pahisten kautta hyvisten kaartiin. Tämä tosakoira vaikutti katkeralta elämään. Se ei kuitenkaan vaikuttanut missään vaiheessa erityisen itsekkäältä, vaan enemmänkin se tuntui haluavan eristäytyä muista. Hyenan tavoin myös Toubeesta puhkesi lopulta todellinen Oun soturi ja se oli valmis tekemään kaikkensa auttaakseen muita, vaikka se koituikin kuolemaksi.

Seuraavassa osassa puidaan lisää hahmokehityksiä.

Arvostelussa: GDW osa 45 - Mossin perintö

Osa 45 oli edeltävien osien tavoin hyvin taistelun täytteinen. Kuten olenkin jo sanonut, en ole koskaan oikein pitänyt pitkistä taistelukohtauksista, mutta tässä saagassa ne ovat ihan mielenkiintoisia, vaikkakin nyt taas monta taisteluosaa luettuani alan olla jo pienen hengenvedon tarpeessa.

Mossin kuolena oli odotettavissa ja itse asiassa tiesin siitä jo etukäteen ennen kuin sain mangan käteeni. En kuitenkaan koskaan tiennyt, miten tämä tulisi kuolemaan, mutta täytyy sanoa, että tämänkaltaista kuolemaa odotonkin Mossille. Hieman tylsää, mutta silti arvokasta. Perinteinen oun soturin kuolema. Melkein voisi sanoa, että aika ennalta-arvattavaa jälleen eli tylsää. Pidin kuitenkin tuosta tuonelan virrassa kahlaamisesta, sillä se toi kohtaukseen oman uniikin säväyksensä. Tesshinin herkistyminen Mossin kuolemalle oli suloista ja näin hänessä jälleen sen pikkuisen GNG-Chibin. Mossia ei kuitenkaan ehditty kauaa murehtia, kun taistelu jo jatkui.

Mielestäni oli jotenkin sekavaa pistää Samu ja Ram yhdessä ilmoittamaan kotikoirien valheesta Weedin armeijalle. Mielestäni Samu itse olisi riittänyt, eikä Ramin olisi siihen tarvinnut sekaantua. Kohtauksessa, jossa sotakoirat tulevat varastamaan lampaan Ramin isännän maatilalta, osoitti, että sotakoiratkaan eivät kovin reiluja ole. Toki se on tiedetty jo tarinan alussa, mutta vasta nyt pistin virallisesti huomiolle, että vaikka sotakoirat ovatkin "sotilaita", ne eivät tunnu taistelevan reilusti, eivätkä kunnioita mitään tai ketään. Sellainen asenne ei tule toimimaan pidemmän päälle. Ei ainakaan sellaisessa sarjassa kuin Ginga.

Jotenkin Weedin armeijan taivallus kohti Ginin armeijaa tuntuu hirveän hitaalta ja pitkäveteiseltä. Aramin ilmestyminen vajaan parinkymmenen sotilaan kanssa toi tilanteeseen hieman jännitystä, mutten käsitä Aramin ajatusmaailmaa ja mitä se oikein kuvitteli tekevänsä. Tilanne oli jotenkin sekava, enkä oikein ymmärtänyt Aramin motiivia. Selvästikin se on sekaisin siitä, pitäisikö sen kuunnella Maximin vai Victorin sanoja. Olen vuoren varma, että Aram tulee valitsemaan Maximin sanat, sillä jo nyt tässä vaiheessa Victorkin alkaa epäillä sitä - saamarin ennustaja, kun on. Tosin eipä tainnut Victor osata ennustaa sadetta ajoissa, kun päättikin viime hetkellä muka ovelana hyökätä Ginin armeijan kimppuun, etteivät ne vain ehdi saada vettä suuhunsa.. Jännityksellä ja nyt jopa vähän skeptisenä seuraavaa osaa odottaen. Tarina alkaa nimittäin olla jälleen siinä vaiheessa, kun se joko lässähtää tai ilahduttaa toden teolla.

Pahoittelen tynkää arvostelua tällä erää. Minulla on hirveä kiire töiden ja Underground Model 2015 kilpailun tiimoilta, joten bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Toivotaan, että postaustahti tihenee loppukuusta!

Btw, jos joku haluaa käydä äänestämässä minua lähemmäs voittoa tuossa mainitsemassani mallikisassa, niin sen voi tehdä Facebookissa KLICK!. Yksi tykkäys = Yksi ääni.

Arvostelussa: GDW osa 44 - Liikekannallepano

Sangen epäselvä nimi tälle osalle. Jouduin tarkistamaan oikeinkirjoituksen pariinkin otteeseen. En muista koskaan kuulleeni moista sanaa, lieneekö se sitten suomentajien väännös jostain. Kuka tietää.
Kansikuva ei herätä sen suurempia tunteita tai ajatuksia. Voisin sanoa, että aika perus settiä, mitä nyt tässä jälleen viime aikoina on taas nähty.

Tässä osassa tapahtui tosi vähän, mutta toisaalta soturien mielen lujuuden osoitus teki tästä osasta mielenkiintoista luettavaa. Olin yllättynyt, että Weed oli kerännyt mukaansa tuhatpäisen armeijan. Toisaalta tuo ei ole lainkaan yllätys, kun tietää, minkälainen persoona on kyseessä. Weedin mukaan lähtisin varmasti itsekin. Ainut asia, mikä minua jäi häiritsemään, oli sotakoirien kiristämät kotikoirat todella epäuskottavia, sillä kuvissa niiden ilmeet olivat hyvin hätääntyneitä ja epävarman oloisia. Tosin kukapa ei valehtelisi pelastaakseen oman nahkansa ja pentunsa. En kuitenkaan usko, että sotakoirat tulevat pentuja palauttamaan, sillä niiden tekemiset kertovat ihan muuta. En voi mitenkään uskoa niiden pitävän lupaustaan. Onneksi kuitenkin Samu, yksi kougan shinobeista, pääsi sotakoirien läpi ja toivon mukaan se ennättää ajoissa kertomaan asioiden oikean laidan Weedille ja kumppaneille, ennen kuin ne menevät ihan harhaan kotikoirien valheiden takia.

Maximin kuolema hämmensi. Se tapahtui ihan liian helpolla ja nopeasti, eikä siihen tartuttu tarpeeksi pitkäksi aikaa. Yleensä tärkeiden hahmojen kuolemia seuraa pitkä kertomus siitä, miten taitava soturi on ollut ja miten kaikki ylistivät sen tekoja. Ehkäpä Maxim ei vielä kuollutkaan, jospa se yllättääkin meidät vielä. Aramin itsekkyys raivostutti ja sen kyynelehtimisestä huolimatta en vain voinut tajuta, miksei se vain pelastanut Maximia. Ehkäpä tästäkin seuraa jokin yllättävä puolenvaihto kohtaus.. Kuka tietää.

Umpikujassa olevat Ginin soturit hämmensivät ja samaan aikaan ihastuttivat. Nälkä, jano ja paahtava aurinko saivat osan sekoamaan päästään ja juomaan jopa omaa virtsaansa. Tilanne oli samaan aikaan ällöttävä ja karmiva, sillä sitä varmasti itsekin vastaavanlaisessa tilanteessa yrittäisi pitää itsensä hengissä millä tahansa keinoilla. Mielestäni Ginin yritys saada Victorin joukkoja toisesta päästä taistelutantereelle tosi hyvä, mutta taas kerran Victor oli osannut varautua kaikkeen. En voinut olla tällä kertaa ärsyyntymättä saksanpaimenkoiran älykkyydestä. Victor taitanee olla ennustaja, kun se osaa näköjään varautua ihan kaikkeen. Aluksi Ginin suunnitelma vaikutti todella päättömältä, mutta kun tajusin taistelun tarkoituksen ja shinobien paon, en voinut kuin peukuttaa. Hetken ehdin tosin luulla, ettei kumpikaan kouga pääse taistelurintaman läpi, mutta onneksi edes toinen niistä pääsi. Mutta mistä vetoa, niin Victor tietää senkin ja pistää miehiään Samun perään.  Loppukohtaus, jossa Moss seisoo sotakoirien saartamana vaikutti mielenkiintoiselta. Päättyyköhän Sumuvuorten hallitsijan matka tähän?

The Last Wars: Ginga -sarjan loppusoitto?

Kaksoissolan foorumilla uutisoitiin vastikään samaan aikaan mahtavasta, mutta samalla myös mieltä musertavasta uutisesta. Ginga Densetsu Weed: ORION saa jatkoa, joka kantaa nimeä The Last Wars ja näillä näkymin sen pääpahiksena nähdään karhu. Viittaavatko saagan nimi ja karhu pääpahiksena koko gingan päättymiseen vai onko tämä vain yksi tarina muiden joukossa?

Koska pessimisti ei pety koskaan, totean olevani hyvin skeptinen tämän sarjan suhteen. Karhu pääpahiksena tuo ihanan nostalgiaryöpyn ja mielettömän innon päästä lukemaan sarjaa mahdollisimman pian, mutta samalla en voi kieltää, ettenkö epäilisi hyvin vahvasti sitä, tulenko jälleen kerran pettymään. Takahashin aiemmat tarinat, kuten Akame ja Orion eivät tähän saakka oikein ole innostuttaneet, pikemminkin päin vastoin. Moni sai kokea karvaan pettymyksen, kun Akame ei kertonutkaan itse Akamesta, vaan sen esi-isistä ja Orion sen sijaan vaikuttaa pitkästyttävältä Weedin toistamiselta pääpahiksineen kaikkineen. Itse asiassa Weedissä huomaa sensein huolimattomuuden ja saman kaavan toistamisen. Ei siis ihme, että sitä väkisinkin epäröi, onko karhu pääpahiksena vain epätoivoinen kokeilu, josko vanha temppu toimisi uudestaan.

Vaikka näitä pettymyksiä onkin ollut melkoisesti Takahashin suhteen, haluan silti vielä uskoa, että jos The Last Wars todella on Ginga -saagan loppusoitto, on siihen on panostettu täysillä. En missään nimessä halua lukea enää kolmatta kertaa samaa tarinaa eri hahmojen korvaamina, vaan haluan nähdä aivan uudenlaisia juonikuvioita, joita esimerkiksi Weedin Venäjän sotakoirat -saagassa on. Koska tiedän GNG:n ja Venäjän sotakoirat -saagan perusteella, että Takahashi pystyy uskomattomiin juonenkäänteisiin ja yllättäviin käänteisiin halutessaan, toivon, ettei The Last Wars ole pilattu hutiloinnilla. Haluan antaa vielä yhden mahdollisuuden senseille vakuuttaa minut tarinan kertojana, sillä sen hän osaa, kunhan vain paneutuu siihen kunnolla.

Kun kuulin ensimmäisen kerran nimen "The Last Wars", en voinut olla huvittumatta, sillä nimi tuo mieleeni Taru Sormusten Herran tai jonkin vastaavanlaisen sotimiseen liittyvän elokuvan. Tietystikin on päivän selvää, että gingassakin sotimista nähdään, mutta tietysti sen ajattelee vähän eri tavalla kuin ihmisten välisen sodan. Olen hirmu utelias näkemään, kuka tuo tuleva pääpahis on. Onko se Akakabuton jälkeläinen, joka jäikin eloon vai onko se täysin uusi hahmo, jolla on omat päämääränsä? Manga Gorakun kansikuvasta voi päätellä paljon, sillä kuvassa olevan karhun päälaella näkee selvästi tuttua punaista harjasta. Mikäli kyseessä on Akakabuton jälkeläinen, toivon, että huolimatta hahmon yhteyksistä GNG:hen, en kuitenkaan halua sen olevan täysi kopio Akakabutosta. Toivon hahmolla olevan omat motiivinsa, sillä pelkkä "sekopäisyys" ei mielestäni riitä enää.

Nostalgian lisäksi karhua vastaan taisteleminen tuo sarjan siihen, mistä se lähtikin. Tavallisiin ihmisten kouluttamiin karhukoiriin, jotka taistelivat omistajiensa rinnalla hirviökarhuja vastaan. Orionin tapauksessa asetelma tietysti poikkeaa siinä, että hahmot ovat lähestulkoon kaikki villikoiria ja senpä takia toivonkin, että tässä sarjassa nähtäisiin ihmisten ja koirien välistä yhteistyötä enemmän. Erityisesti Weedissä ihmiset ovat hyvinkin taka-alalla, eikä heitä pahemmin sarjassa nähdä kummoisemmissa rooleissa. Jospa tässä tarinassa nähtäisiin enemmän Daisukea ja muita metsästäjiä?

Tavallaan toivon, että The Last Wars olisi ginga -sarjan päätös. Nimensä perusteella tämä tietää selvää loppua, mutta kuten tiedetään, tuntemattomia ovat Takahashin tiet. Kuitenkin sana last - viimeinen - kielii todellakin lopusta. Jos loppu tulee, kuoleeko tärkeitä hahmoja taistelutantereella? Esimerkiksi Gin, Akame, Tesshin tai kenties Orion itse? Ginin kuolemaa oikeastaan odotankin jo, sillä se olisi samaan aikaan hyvä ja dramaattinen päätös sarjalle. Aiheesta en sen enempää ala kirjoittamaan, sillä siitäkin on tullut tehtyä oma postauksensa, lukaiskaahan TÄÄLTÄ!  Toisaalta taas jättäisin mieluusti Ginin eloon ja päättäisin Orionin päivät. Orionin tapattamisestahan Takahashi puhui Japan pop - lehden haastattelussa, tosin siinäkin hän taisi vasta vain pohtia asiaa. Jospa tällä kertaa hän räväyttäisikin ja toteuttaisi aikeensa.

Jos sarja loppuu, mitä meille faneille jää? Kuoleeko fandom pois keskustelunaiheiden vähenemisen takia vai jatkuuko fanittaminen yhtä innokkaana? Kaikki tietävät, miten monille muille fanikunnille on tapahtunut sarjojen päättymisen jälkeen. Niistä hyvin harva on enää voimissaan. Haluan kuitenkin ajatella tästäkin asiasta positiivisesti. Hopeanuolen fanikunta on sykkinyt eteenpäin jo vuosia, jopa ennen GNG:n leikkaamattoman DVD:n ilmestymistä. Kirjoitin joku aika sitten ginga fandomin sukupuuttoon kuolemisesta hyvin pessimistisen tekstin (vilkaistaahan, TÄÄLTÄ.). Olen asiasta edelleen samoilla linjoilla, mutta koska tiedän, että tämä fandom on ylittänyt ennenkin kuivia kausia ja alun perinhän netissä puhuttiin ainoastaan VHS:istä ja spekuloitiin mangaversioiden tapahtumia. Jospa gingafandom jääkin henkiin, pienempänä tai suurempana. Rakkaus sitä kohtaan ei kuitenkaan sammu koskaan, vaikka sarja loppuisikin.

Manga Gorakun kansikuva

Odotan The Last Warsilta dramatiikkaa, kuolemaa, verta ja suolenpätkiä.. Ja samalla tietysti niitä ihania kevennyksiä, joissa ihastellaan elämää ja muistellaan GNG:n legendaarisia aikoja. En malta odottaa, että pääsen käsiksi The Last Warsiin! Yritän kuitenkin olla innostumatta liikaa, jos sieltä tuleekin pettymys..

Ginga roolipelien suosio eilen ja tänään

Silloin minun nuoruudessani, aikana, jolloin gingasta ei tiedetty juurikaan mitään verrattuna nykypäivään, foorumiroolipelit olivat supersuosittuja. Voisi melkeinpä sanoa, että lähestulkoon kaikki pelasivat, olivat joskus pelanneet tai vähintäänkin kokeilleet sitä. Erilaisia roolipelejä putkahteli tuon tuosta, osa oli nimenomaan gingahahmoilla pelattavia ja osa taas gingaan liittyviä, esimerkiksi edesmennyt Ninja Dog Web ja sen seuraaja Cliché. Selvennykseksi niille, jotka eivät tiedä, Ninja Dog Web oli nimenomaan igoihin ja kougiin perustuva roolipeli, jossa oli mahdollista keksiä omia hahmoja tai pelata Akamella/Kurojakilla (toki niille tietysti pelaajat tuolloin jo oli, mutta kuitenkin). Cliché sen sijaan on idealtaan sama, mutta laumojen nimet ja maailma on tyystin erilainen, eikä se pohjaudu gingassa oleviin tarinoihin laisinkaan.

Foorumiroolipelaamisesta ja sen saloista olen kirjoittanut erillisen postauksen TÄNNE, joten jos jotakuta kiinnostaa aihe tarkemmin, kannattaa tuo postaus lukaista läpi, sillä tämä postaus käsittelee ainoastaan gingaan liittyviä roolipelejä sekä niiden suosiota ennen ja nykyään.

On hämmästyttävää, että nykyään koiraeläinroolipelien keskimääräinen pelaajakaarti koostuu vain n. 20-60:stä pelaajasta, kun ennen pelaajia saattoi olla useita satoja! Roolipelit kiinnostivat gingafaneja todella paljon, myös sellaisia, jotka eivät olleet tuttuja esimerkiksi keskustelufoorumeilta. Oli roolipelejä, jotka käsittelivät milloin mitäkin aihetta gingasta. Yksi suosikkiroolipelini perustui mm. Ginga Densetsu Rikiin, jossa siis pelattiin hahmoilla, joilla Rikin lapsuuden aikaan oli mahdollista pelata. Parhaimmat pelatut pelit oli kiva kopioida tietokoneelle talteen ja moni pelasi pelejä hahmoillaan roolipelien ulkopuolellakin esimerkiksi edesmenneessä Mesessä tai ihan perinteisillä tekstiviesteillä. Itse harrastin noita edellä mainittuja ja pari kaveriani taitanee harrastaa sitä edelleen. Roolipelien innoittamina alettiin monesti kirjoittaa käsin itse keksittyjä tarinoita, joskus gingahahmoista ja joskus ihan omakeksimistä. Voisi sanoa, että roolipelaaminen kantautui pitkälle, ei ainoastaan yhteen paikkaan.

Nykypäivänä foorumiroolipelaaminen ei tunnu olevan enää fanien suosiossa, kun tilalle on tulleet cosplay, keräily ja bloggaaminen. Harmikseni seuraan sivusta useiden eri roolipelien hiljaista kuolemaa, kun pelaajia lopettaa tai jää pidemmille tauoille. Tietysti roolipelaaminen on aikaa vievä harrastus, nimittäin hahmon ominaisuuksien (ulkonäön, luonteen yms) lisäksi pitää kehitellä sille tekemistä, suhteita muihin hahmoihin ja olla koko ajan kartalla roolipelin tapahtumista. Toki kaikki vielä olemassa olevat roolipelit vetävät satunnaisesti porukkaa puoleensa, mutta uusia, pysyviä, pelaajia on hankala saada, vaikka roolipelin idea olisikin mainio. Luulisin, että yleisin syy uusien pelaajien innostuksen lopahtamiseen on usein se, ettei aika pelaamiseen riitäkään tai roolipelin vähäinen pelaajamäärä. Pelaajakunnan pieni koko vaikuttaa moneen asiaan, esimerkiksi siihen, että on hankala hypätä mukaan, kun muut jo tuntevat toisensa hyvin ja peliseuran löytäminen käy vaikeammaksi. Toki muitakin syitä on, osaa ei vain yksinkertaisesti kiinnosta pelaaminen tai huomaavat, ettei roolipeli olekaan kuvitellunlainen.

Kun nettiä alkaa selata, löytyy vielä muutamia gingan inspiroimia roolipelejä, joissa siis idea on hyvin pitkälle samankaltainen gingamaailman kanssa, esim. Uusi Legenda. Sen sijaan ihan itse gingaan perustuvia roolipelejä on todella harvassa. Tällä hetkellä tiedossani on vain yksi roolipeli (olisikohan se ollut New Rise nimeltään), joka perustuu nimenomaan gingamaailmaan ja sen hahmoihin. Tämä on kieltämättä ihme, sillä olen käsittänyt, että gingaroolipeleille olisi kuitenkin kysyntää. Esimerkiksi Kaksoissolassa aiheesta oli keskustelua ja sinne ehdoteltiinkin erillistä roolipeli aluetta, mutta homma tyssäsi oikeastaan jo heti alkumetreillä hyvinkin yksinkertaisista syistä. Muun muassa roolipelin ylläpitäminen vaatii älyttömästi. Perinteisen adminoinnin lisäksi ylläpitäjä joutuu päivittämään roolipelinsä nettisivuja, keksimään juonenkäänteitä, huolehtimaan hyvästä ilmapiiristä ja vaikka mitä. Itse nostan hattua jokaiselle, joka jonkinlaista foorumia tai roolipeliä pitää yllä, sillä oma jaksamukseni ei moiseen tehtävään riittäisi. Ehkäpä tämän takia gingaroolipelejä on olemassa niin vähän - ylläpitäjänä kaikki vastuu on sinulla. Mitä sitten hahmoihin tulee, riitaa tulisi heti alkuunsa siitä, kuka minkäkin hahmon saa pelattavakseen ja millä perustein. Riittääkö, että joku saa hahmon siitä syystä, että on ylläpitäjän kaveri vai tarvitaanko "hyvän hahmon pelaajalta" tietynlaista "pätevyyttä" hahmon pelaamiseen? On itsestäänselvyys, että suosituimmat hahmot, kuten Gin ja Riki ovat haluttuja pelattavia, joten riitatilanteilta on hankala välttyä, kun kaikki haluaisivat todennäköisimmin sen "päähenkilön". Lisäksi päähahmojen pelaajilta vaadittaisiin hirveästi kokemusta ja aktiivisuutta, jotta roolipeli pysyisi kasassa ja homma kulkisi hyvin. Tietysti taas ongelmia syntyisi jo siinä, millä perustein kukakin hahmonsa saa, sillä itse lyön vaikka vetoa, ettei arpomalla saataisi lainkaan hyvää lopputulosta aikaiseksi, vaikka se reiluuden nimissä hyvä juttu olisikin. Näiden seikkojen lisäksi koen myös henkilökohtaisesti hankalaksi eläytyä hahmoon, joka on jonkun toisen luoma.

Mitä nyt muistelen noista edesmenneistä gingaan perustuvista roolipeleistä, niin itse ginga hahmoja käsittelevät pelit eivät tainneet olla ihan niin suosittuja verrattaen sitten taas Clichén ja Uuden Legendan kaltaisiin peleihin, joissa hahmot kehiteltiin itse. Muistelisin, että tuossa Rikin lapsuuteen perustuvassa roolipelissä ei tainnut kovinkaan montaa pelaajaa olla, olisiko niitä ollut vajaa sata, kun muissa oli useita satoja.

Gingaan perustuvissa ropeissa voi olla hankala keksiä sopivanlaista juonta. Omasta mielestäni on tylsää pelata periaatteessa "samaa tarinaa uudestaan" eli kerrata ginga saagojen tapahtumia pelien kautta ja senpä takia roolipelin tulisi keksiä jokin erinomainen idea siitä, miten tutuilla hahmoilla voi pelata jotakin uutta. Hyvänä esimerkkinä Weed's Future, joka aikanaan perustui nimensä mukaisesti Weedin tulevaisuudelle (silloin Orionia ei ollut olemassakaan) ja pelissä pelattiin juurikin aikaa, kun Weedillä oli omat pentunsa jne. Weed's Future oli ehkä suosituin Gingaroolipeli koskaan ja siellä sai pelata sekalaisesti niin itse keksityillä hahmoilla kuin tutuilla gingahahmoillakin. Ehkä juuri se, että sai itse valita haluaako ottaa pelattavakseen gingahahmon vai omakeksimän piti tuon roolipelin pystyssä niinkin pitkään.

Kuten tuossa foorumiroolipelaamista käsittelevässä postauksessani kerroinkin, pelaan itse tällä hetkellä vain yhdessä roolipelissä, Clichéssä. Vaikka roolipeli ei nyt suoranaisesti gingaa käsittelekään, se on silti saanut siitä hyvin paljon inspiraatiota ja senpä takia tykkäänkin roolipelin ideasta, juonikuvioista ynnä muista jutuista, jotka tekevät siitä aivan omanlaisensa. Olen tällä hetkellä hyvin epäaktivoitunut, vaikkakin foorumia selaan lähes päivittäin ja vastailen peleihin silloin, kun jaksan. Ehkäpä kiinnostuksen puutteelle löytyy selitykset yllä olevista pohdinnoista. Onko pelaajamäärä liian pieni? Menevätkö muut mielenkiinnon kohteeni ropettamisen edelle tällä hetkellä?Kuka tietää..

Mikä sitten nostaisi foorumiroolipelit taas suosioonsa? Luulenpa, että tällä hetkellä ainut tapa on erinomaisen ja aivan uudenlaisen roolipeli-idean keksiminen, asiasta keskusteleminen ja ennen kaikkea, uusien kiinnostuneiden opettaminen foorumiroolipelaamisen käytäntöihin! Nykyään useat roolipelit vaativat kokemusta pelaamisesta ja sekin varmasti syö osaltaan uusien pelaajaehdokkaiden kiinnostusta. Pitäisi siis olla roolipeli, jossa uusia pelaajia niin sanotusti "koulutettaisiin" pelaamaan ja näin saataisiin taas hyviä pelejä aikaiseksi.

Entäpä te lukijat. Pelaatteko/oletteko pelanneet jossain gingaan perustuvassa tai ihan suoraan gingaroolipelissä? Jos pelaat niin missä? Koetko foorumiroolipelien kuolevan? Millä ne saisi takaisin pinnalle? Mitä ajatuksia gingaroolipeli herättää?

Arvostelussa GDW osa 43 - Murtakaa saartorengas!

Osan 43 on jälleen talvimaisemaa, mutta ei se mitään. Weed on jostain syystä kansikuvassa vähän hölmön näköinen. Näyttää siltä, että se katsoo vähän kieroon. Muuten kansikuva on ihan ok. Ei kuitenkaan sellainen, mikä herättäisi erityistä mielenkiintoa.

Tämä osa oli hyvin taistelun täytteinen. Weed itse esiintyi osassa vain parin kuvan verran, mutta sotakoiria ja Ginin joukkoja senkin edestä, mikä on mielestäni mainiota, sillä nyt jännitys tiivistyy ja saa nähdä, milloin Weed joukkoineen tulee apuun ja ennen kaikkea, millä tavoin!

Kuten jo olen aiemmin maininnut, sotakoirat ovat ehkä jo liiankin kekseliäitä ansojensa kanssa, mutta toisaalta se on hyvä, sillä se haastaa Takahashin tarinan kirjoittajana keksimään mitä erilaisempia kuvioita ansioista selviämiseen. Yllätyin Maximin ja Aramin keskustelusta ja siitä, että Aram on itse asiassa velkaa henkensä pelastamisesta. Oli hienoa lukea pätkä kaksikon menneisyydestä sotakoirina ja se toi tilanteeseen uudenlaista fiilistä. Aramin kiduttaminen oli karua katsottavaa ja kertoi siitä, miten julma ihminen on. Toisaalta osasin kylläkin odottaa, että Maxim saisi jonkun sotakoirista puolelleen Victorin kukistamiseksi, mutta toistaiseksi Aram näyttäisi pysyvän Victorin helmoissa. Aram kylläkin osoittaa jo taipumistaan Maximin puheisiin, antoihan se tälle mahdollisuuden hyökätä Victorin kimppuun. Luulenpa, että homma alkaa mukavasti kääntyä hiljalleen Victoria vastaan, vaikka tähän meneekin selvästi aikaa. Se on toisaalta hyvä, sillä se osoittaa, etteivät sotakoiratkaan anna hevin periksi aatteistaan, vaan ovat oikeasti sitä, mitä sanovat olevansa. 

Venäjän sotakoirat -saaga on ollut pitkä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Tämä on selkeästi parempi verrattuna aiempiin saagoihin, nimittäin mielenkiinto lukemiseen säilyy ja tuntuu, että pahiskin on tällä kertaa todella varteenotettava. Toivon kädet ristissä, ettei Takahashi pilaa saagan loppumista millään huonolla itsemurhalla. Tarina saisi loppua jollain aivan uudenlaisella tavalla!

Kohdassa, jossa Moss jää sotakoirien hampaisiin hitautensa takia, odotin jo jonkun hahmon kuolemaa, mutta sellaista ei kuitenkaan toistaiseksi tullut vastaan. Koirien jäädessä ansaan kallionseinämien ja sotakoirien väliin muistuttaa minua tilanteesta, jossa Ben ja Moss joukkoineen jäivät ansaan kraateriin GNG:ssä. Saa nähdä, miten koirat saavat itsensä pois tilnnteesta. 

Kummallista kyllä, en yleensä tykkää osista, joissa on paljon taistelua putkeen, mutta tämä osa oli selkeä poikkeus aiempiin. Tässä ei nimittäin vain taisteltu, vaan lukija saa miettiä sotakoirien aivoituksia, erityisesti nyt Maximin ja Aramin välistä suhdetta. Mielenkiinnolla seuraavaa osaa odotellessa..